Yleistä

Niin sanotussa Bryssel IIa -asetuksessa säädetään rajat ylittäviä tapauksia varten tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioistuinten päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa sekä lapsikaappausasioista. Asetuksen tarkoituksena on helpottaa tuomioiden vapaata liikkumista jäsenvaltioiden välillä. Komissio on tehnyt ehdotuksen asetuksen laatimisesta uudelleen. Tavoitteena on poistaa vapaata liikkuvuutta haittaavia jäljellä olevia esteitä sekä yksinkertaistaa ja tehostaa menettelyjä lapsen edun suojaamiseksi.  

Valiokunta suhtautuu komission ehdotukseen asetuksen uudelleenlaatimiseksi ja ehdotuksen tavoitteisiin lähtökohtaisesti myönteisesti, sillä Bryssel IIa -asetus on keskeinen instrumentti perheoikeuden alalla, minkä vuoksi on tärkeää, että se toimii mahdollisimman hyvin. Eräitä ehdotuksia on kuitenkin jatkoneuvotteluissa tarpeen arvioida huolellisesti.  

Lapsikaappaus

Komission ehdotuksesta ilmenee, että asetuksen mukainen lapsen välitön palauttaminen ei toimi nykyisin riittävän tehokkaasti. Tämän vuoksi komissio ehdottaa muun muassa muutoksenhakuasteiden vähentämistä yhteen ja käsittelyaikojen täsmentämistä. Myös keskusviranomaisen toiminnalle asetetaan määräaika. Lisäksi ehdotetaan, että jäsenvaltioille asetetaan velvoite keskittää lapsikaappausasiat rajoitetulle määrälle tuomioistuimia. Näin pyritään varmistamaan, että palauttamishakemusten käsittelystä vastaavat tuomarit olisivat riittävän perehtyneitä lapsikaappausasioihin.  

Komission ehdotukset toimivallan keskittämisestä rajoitetulle määrälle tuomioistuimia ja muutoksenhakuasteiden vähentämisestä eivät Suomen kansallisen lainsäädännön kannalta ole sinällään ongelmallisia, koska Suomessa lapsikaappausasioissa toimivalta ensimmäisessä oikeusasteessa on keskitetty Helsingin hovioikeudelle ja muutoksenhakuasteita on yksi. Lakivaliokunnan mielestä on kuitenkin tärkeää vielä arvioida, onko unionilla toimivaltaa antaa tällaisia säännöksiä asian kansallisesta käsittelystä. Komission ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan unioni kehittää oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Määräyksen mukaan kyseinen yhteistyö perustuu tuomioistuinten päätösten ja muiden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen.  

Myös sitä, ovatko mainitut tuomioistuinkäsittelyä koskevat ehdotukset toissijaisuusperiaatteen mukaisia, tulee jatkoneuvotteluissa vielä selvittää. Toissijaisuusperiaatteen mukaan unioni toimii aloilla, jotka eivät kuulu sen yksinomaiseen toimivaltaan vain, jos suunniteltujen toimenpiteiden tavoitetta ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden tasolla ja jos tavoite voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Valiokunnan mukaan voidaan kysyä, eivätkö jäsenvaltiot voisi tehostaa menettelyä omilla lainsäädäntötoimillaan.  

Lapsen kuuleminen

Komissio ehdottaa, että jäsenvaltioiden viranomaisille säädetään nimenomainen velvollisuus antaa lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, mahdollisuus tulla kuulluksi vanhempainvastuuta koskevissa asioissa. Nykyisessä asetuksessa lapsen kuuleminen on otettu epäsuorasti huomioon, sillä lapsen kuulemisen laiminlyönti voidaan ottaa huomioon päätöksen tunnustamisen kieltäytymisperusteena. Valtioneuvosto ei ole ottanut komission ehdotukseen tältä osin kantaa.  

Lakivaliokunta toteaa, että lapsen kuuleminen on tärkeä periaate myös Suomessa. Suomen kansallisen lainsäädännön mukaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa on selvitettävä lapsen omat toivomukset ja mielipide, sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista, jos vanhemmat eivät ole asiasta yksimieliset, jos lapsi on muun henkilön kuin huoltajansa hoidettavana taikka jos tätä muutoin on pidettävä lapsen edun kannalta aiheellisena. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että komission ehdotuksessa lapsen kuulemisen velvoite ei sisällä minkäänlaista poikkeusmahdollisuutta esimerkiksi silloin, jos kuuleminen olisi lapselle haitallista. Valiokunnan näkemyksen mukaan asetusehdotukseen olisi tältä osin tärkeää saada joustavuutta.  

Eksekvatuurista luopuminen

Bryssel IIa -asetuksessa edellytetään nykyisin pääsääntöisesti niin sanottua eksekvatuurimenettelyä, jotta toisessa jäsenvaltiossa annettu päätös voidaan panna täytäntöön. Eksekvatuurimenettelyssä päätös julistetaan täytäntöönpanokelpoiseksi siinä valtiossa, jossa täytäntöönpanoa pyydetään. Vasta tämän jälkeen päätös voidaan panna täytäntöön. Nyt komissio ehdottaa, että asetuksen soveltamisalalla tästä menettelystä luovutaan kaikilta osin. Vastaajan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin turvataan menettelyllisillä takeilla eli säätämällä asetuksessa tietyt kieltäytymisperusteet päätöksen tunnustamiselle.  

Eksekvatuurimenettelystä luopuminen kaikkien asetuksen piiriin kuuluvien päätösten osalta on asetusehdotuksen keskeisin muutosesitys. Vastaavasta menettelystä on luovuttu jo monella muulla alalla. Valiokunta pitää eksekvatuurimenettelystä luopumista perusteltuna, koska näin voidaan nopeuttaa menettelyn kestoa ja säästää menettelystä kansalaisille aiheutuvia kustannuksia. Esitys ei myöskään heikennä asianosaisten asemaa, sillä jos vastaaja katsoo, ettei toisessa jäsenvaltiossa tehtyä päätöstä tule tunnustaa tai panna täytäntöön, hän voi saattaa täytäntöönpanovaltion tuomioistuimen tutkittavaksi, onko asetuksessa mainittu kieltäytymisperuste olemassa.  

Täytäntöönpanomenettely

Päätösten täytäntöönpanon tehostamiseksi ehdotuksessa esitetään täytäntöönpanolle kuuden viikon määräaikaa. Jos päätöstä ei ole pantu täytäntöön tässä ajassa menettelyn aloittamisesta, täytäntöönpanovaltion tuomioistuimen on ilmoitettava viivästymisestä ja siihen johtaneista syistä pyynnön esittäjälle. Ehdotuksen taustalla on havainnot täytäntöönpanon tehottomuudesta käytännössä. Komission ehdotuksesta ilmenee, että vanhempainvastuuta koskevat päätökset pannaan usein täytäntöön myöhään tai niitä ei panna täytäntöön lainkaan. Jäsenvaltioiden täytäntöönpanoa koskevat säännökset ja käytännöt poikkeavat toisistaan merkittävästi.  

Komission ehdotus on jäsenvaltioiden kannalta merkityksellinen, koska siinä ehdotetaan päätösten täytäntöönpanosta yhtenäisiä säännöksiä, joita olisi sovellettava myös tapauksissa, joilla ei ole rajat ylittäviä vaikutuksia eli puhtaasti kansallisten asioiden täytäntöönpanossa. Valiokunta toteaa, että kansainväliset instrumentit eivät yleensä käsittele päätösten täytäntöönpanoa, vaan se on jätetty täytäntöönpanovaltion kansallisen lain varaan. Tämän vuoksi on periaatteellisesti tärkeää, että neuvotteluissa arvioidaan, onko komissiolla asetusehdotuksen oikeusperustan nojalla toimivaltaa antaa ehdotettuja säännöksiä. Myös ehdotuksen toissijaisuusperusteen mukaisuutta on aiheellista arvioida. Toisaalta ottaen huomioon, että päätösten täytäntöönpanon hitaus on ongelma unionin lainsäädännön tehokkuuden ja asianosaisten oikeuksien toteutumisen kannalta, olisi hyvä, jos neuvotteluissa löydettäisiin ratkaisu, jolla ongelmaan voidaan puuttua myös unionin tason toimin.  

Asetuksen suhde pohjoismaiseen avioliittokonventioon

Bryssel IIa -asetukseen sisältyy nykyisin poikkeus, joka oikeuttaa Suomen ja Ruotsin tietyin edellytyksin soveltamaan niin sanottua pohjoismaista avioliittokonventiota asetuksen sijasta. Komissio ehdottaa tämän poikkeuksen poistamista.  

Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että pohjoismaisen poikkeuksen tarvetta ja sisältöä vielä työryhmäneuvotteluissa arvioidaan ottaen huomioon, millaiseksi asetusehdotuksen sisältö neuvotteluissa muotoutuu. Tavoiteltavaa on, että Suomella ja Ruotsilla olisi asiasta yhtenäinen näkemys.  

Mahdollisuus valita oikeuspaikka avioeroasiassa

Bryssel IIa -asetus ei nykyisin mahdollista sitä, että puolisot tekevät sopimuksen siitä, missä valtiossa avioeroa koskeva asia on ratkaistava. Toimivalta määräytyy siten asetuksen säännösten mukaisesti. Komissio ei ehdota tähän muutosta.  

Valiokunta toteaa, että puolisoiden valinnanvapauden puute voi joissakin tapauksissa tehdä avioeron saamisen tarpeettoman hankalaksi. Komission vaikutusarviosta ilmenee, että valinnanvapautta on harkittu asetusehdotuksen valmistelun aikana, mutta asiasta ei ole tehty esitystä, koska jäsenvaltioiden kannat eroavat toisistaan. Tästä taustasta huolimatta valiokunta pitää aiheellisena, että asia otetaan vielä työryhmäneuvotteluissa esille. Valiokunta myös toteaa, että muissa unionin perheoikeudellisissa instrumenteissa asianosaisille on suotu valinnanvapautta oikeuspaikan suhteen.  

Kolmannessa valtiossa vireillä olevan asian vireilläolovaikutus

Bryssel IIa -asetus sisältää säännökset vireilläolovaikutuksesta tilanteessa, jossa sama asia pannaan vireille kahden eri jäsenvaltion tuomioistuimessa. Sen jäsenvaltion tuomioistuimen, jossa asia on myöhemmin tullut vireille, on keskeytettävä asian käsittely. Tarkoituksena on estää se, että samasta asiasta annetaan keskenään ristiriitaisia tuomioita. 

Asetuksessa säännellään nykyisin vain jäsenvaltioiden välisiä tilanteita, eikä komission ehdotus tuo tähän muutosta. Valiokunnan mielestä neuvotteluissa olisi kuitenkin hyvä vielä selvittää, tulisiko asetukseen ottaa säännös kolmannessa valtiossa vireille pannun, asetuksen soveltamisalaan kuuluvan asian vireilläolovaikutuksesta. Tällainen säännös on sisällytetty uuteen Bryssel I ‑asetukseen (33 artikla).  

Lopuksi

Valtioneuvoston kirjelmässä on asianmukaisesti kiinnitetty huomiota asetusehdotuksen oikeusperustaa ja toissijaisuusperiaatetta koskeviin ongelmiin. Valiokunta on edellä käsitellyt näitä ongelmia tuomioistuinmenettelyä ja täytäntöönpanoa koskevien ehdotusten osalta. Niiden lisäksi ongelmallisena voidaan pitää valtioneuvoston kirjelmästä ilmenevin tavoin myös komission ehdottamaa jäsenvaltioille asetettua velvollisuutta varmistaa keskusviranomaisen taloudelliset ja henkilöresurssit. Ehdotuksen tarkoituksena on tältä osin tehostaa keskusviranomaisen toimintaa ja nopeuttaa yhteistyötä. Komission mukaan erityinen säännös helpottaisi resurssien kohdentamista kansallisella tasolla ja korostaisi asianmukaisesti varustettujen keskusviranomaisten merkitystä. Valiokunta pitää ehdotuksen tavoitteita sinällään kannatettavina, mutta voidaan kysyä, eikö ehdotuksen tavoitteita voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden omin toimin. Edellä esitetyn perusteella valiokunta pitää tärkeänä, että oikeusperustaan ja toissijaisuusperiaatteeseen liittyviin asetusehdotuksen ongelmiin kiinnitetään jatkoneuvotteluissa huomiota.  

Myös asetusehdotuksen selkeyden ja ymmärrettävyyden parantamiseen on tärkeää kiinnittää huomiota, sillä ehdotus on sekä yksittäisten säännösten että rakenteen osalta vaikeaselkoinen. Selkeys ja ymmärrettävyys ovat erityisen tärkeitä ottaen huomioon, että kyse on jäsenvaltioissa suoraan sovellettavasta sääntelystä.