VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ
Ehdotus
Euroopan komissio antoi 13.7.2023 ehdotuksen (COM(2023) 451 final) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi ajoneuvojen suunnittelua koskevista kiertotalousvaatimuksista ja romuajoneuvojen jätehuollosta, asetusten (EU) 2018/858 ja 2019/1020 muuttamisesta ja direktiivien 2000/53/EY ja 2005/64/EY kumoamisesta.
Ehdotus on osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa (COM(2019) 640 final) ja EU:n kiertotalouden toimintasuunnitelmaa (COM(2020) 98 final). Ehdotuksen taustalla on myös komission kriittisten raaka-aineiden saantia koskeva tiedonanto (COM(2023) 165 final). Myös Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat painottaneet tarvetta uudistaa ajoneuvojen uudelleenkäytettävyyttä, kierrätettävyyttä ja hyödynnettävyyttä sekä romuajoneuvoja koskevaa lainsäädäntöä.
Ehdotuksen tavoitteena on edistää kiertotaloutta autoalalla ja vähentää ajoneuvojen elinkaarenaikaisia ympäristövaikutuksia. Tavoitteena on myös uudistaa EU:n nykyistä lainsäädäntöä ja parantaa sisämarkkinoiden toimintaa. Tarkoituksena on tuoda yhteen ja harmonisoida ajoneuvojen suunnittelua, valmistusta ja jätehuoltoa koskevat säännöt.
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvosto pitää ehdotettua asetusta yleisesti ottaen kannatettavana, sillä se edistäisi kiertotaloutta autoalalla ja romuajoneuvojen asianmukaista käsittelyä ja vähentäisi siten ajoneuvojen elinkaarenaikaisia ympäristöhaittoja. Valtioneuvosto pitää tärkeänä myös ehdotuksen tavoitetta auttaa turvaamaan kriittisten raaka-aineiden saantia EU:ssa. Asetus edistäisi myös ajoneuvojen osien uudelleenkäyttöön ja romuajoneuvojen kierrätykseen liittyvän liiketoiminnan kasvua. Valtioneuvosto suhtautuu kuitenkin varauksella joihinkin ehdotettuihin säännöksiin.
Valtioneuvosto katsoo, että ehdotuksen jatkovalmistelussa tulisi huolehtia eri EU-säädösten yhdenmukaisuudesta ja johdonmukaisuudesta ja välttää päällekkäistä sääntelyä EU:ssa vastikään hyväksyttyjen ja valmisteilla olevien tuotevaatimuksia ja -suunnittelua sisältävien säädösten kanssa. Ehdotuksen yhdenmukaisuuteen ja johdonmukaisuuteen erityisesti muiden ajoneuvojen tyyppihyväksyntää, jätteitä sekä haitallisia aineita koskevien EU-säädösten kanssa tulisi kiinnittää huomiota. Jatkovalmistelussa tulisi kiinnittää huomiota määritelmien johdonmukaisuuteen, ymmärrettävyyteen ja selkeyteen.
Soveltamisala
Valtioneuvosto suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti ehdotukseen ottaa mukaan asetuksen soveltamisalaan kuorma-autot, linja-autot, perävaunut, erikoiskäyttöön tarkoitetut ajoneuvot, moottoripyörät sekä kolmi- ja nelipyörät. Ehdotus toisi merkittävän määrän lisää ajoneuvoja romuajoneuvojen jätehuoltoa koskevan sääntelyn piiriin, parantaisi kyseisiin ajoneuvoluokkiin kuuluvien romuajoneuvojen jätehuoltoa ja edistäisi niihin sisältyvien materiaalien kierrätystä. Jatkovalmistelussa tulisi kuitenkin huolehtia, että soveltamisala on täsmällinen eri tavoilla hyväksyttävien, kuten pieninä sarjoina tai yksittäin hyväksyttävien, ajoneuvojen osalta. Valtioneuvosto näkee lähtökohtaisesti perusteltuna sen, että ajoneuvojen suunnittelua ja valmistusta koskevia vaatimuksia sovellettaisiin monivaiheisesti tyyppihyväksyttävän ajoneuvon osalta vain perusajoneuvoon. Jatkovalmistelussa tulisi kuitenkin huolehtia, että soveltamisalan rajaus on tarkoituksenmukainen monivaiheisesti tyyppihyväksyttävien ajoneuvojen jätehuollon kannalta.
Valtioneuvosto kiinnittää huomiota siihen, että kuorma-autoihin, linja-autoihin, perävaunuihin, erikoiskäyttöön tarkoitettuihin ajoneuvoihin, moottoripyöriin sekä kolmi- ja nelipyöriin ei sovellettaisi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lainkaan ajoneuvojen suunnittelun kiertotalousvaatimuksia ja ajoneuvojen valmistajien velvollisuuksia, eikä täysimääräisesti laajennettua tuottajavastuusta koskevia vaatimuksia. Valtioneuvosto katsoo, että soveltamisalan rajausten tarkoituksenmukaisuutta tulisi vielä arvioida ottaen huomioon, että edellä mainitut ajoneuvoluokat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä ja niiden valmistussarjat ovat pieniä. Lisäksi valtioneuvosto katsoo, että haitallisten aineiden kieltojen pitäisi koskea nykyisen mukaisesti myös erikseen myytäviä ajoneuvojen osia ja komponentteja, ei pelkästään tyyppihyväksyttyjä ajoneuvoja.
Ajoneuvojen valmistajiin kohdistuvat vaatimukset
Valtioneuvosto suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti ehdotettuihin ajoneuvojen valmistajiin kohdistuviin vaatimuksiin sekä niiden todentamiseen osana tyyppihyväksyntää, sillä vaatimusten avulla pyritään edistämään ajoneuvojen osien uudelleenkäyttöä ja ajoneuvojen sisältämien materiaalien kierrätystä. Tämä parantaa luonnonvarojen kestävää käyttöä edistämällä kiertotalouden ratkaisuja. Jatkovalmistelussa tulisi kuitenkin huomioida ehdotuksen tavoitteiden ja valmistajiin kohdistuvien vaatimusten välinen tasapaino sekä ottaa huomioon vaatimusten vaikutus EU:n autoteollisuuden ja suomalaisten valmistajien kilpailukykyyn. Valtioneuvosto pitää lisäksi tärkeänä, että haitallisten aineiden kieltoihin voidaan säätää poikkeuksia, jos soveltuvia vaihtoehtoisia aineita tai teknologioita ei ole kohtuullisella hinnalla saatavilla.
Tuottajavastuu ja jätehuolto
Valtioneuvosto katsoo, että tuottajavastuuta ja jätehuoltoa koskevat säännökset tulisi muotoilla riittävän yleisiksi niin, että ne mahdollistavat jäsenvaltioiden erilaisten olosuhteiden ja kansallisten järjestelmien erityispiirteiden huomioon ottamisen. Jätehuoltotoimijoiden roolit ja vastuut tuottajavastuun täytäntöönpanossa tulisi määritellä selkeästi.
Valtioneuvosto katsoo, että tuottajavastuu tulisi määritellä selkeästi siten, että jokaisella ajoneuvolla olisi vain yksi tuottajavastuullinen, kuten ajoneuvon valmistaja tai kyseiseen jäsenvaltioon maahantuova yritys. Valtioneuvosto pitää erittäin tärkeänä, että tuottajavastuullinen taho määritellään nykyisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltiotasolla ja suhtautuu varauksella EU-tasoiseen tuottajavastuullisen määrittelyyn. Näin ollen valtioneuvosto suhtautuu varauksella ehdotukseen, joka koskee tuottajan velvollisuutta kattaa jätehuoltokustannukset, kun ajoneuvosta tulee romuajoneuvo toisessa jäsenvaltiossa kuin jäsenvaltio, jossa ajoneuvo saatettiin ensimmäisen kerran markkinoille. Valtioneuvosto katsoo, että edellä kuvatussa tilanteessa tuottajavastuullisen tulisi olla maahantuoja, joka on tuonut ajoneuvon jäsenvaltioon, jossa siitä on tullut romuajoneuvo. Valtioneuvosto kuitenkin kannattaa toimenpiteitä, joilla saataisiin ajoneuvojen etämyynnin ja kuluttajien omatoimisen maahantuonnin tapauksessa toisessa valtiossa sijaitseva tuottaja vastaamaan tuottajavastuuvelvoitteistaan siinä jäsenvaltiossa, johon ajoneuvo myydään tai johon kuluttaja sen tuo.
Valtioneuvosto suhtautuu varauksella ehdotettuun vaatimukseen, että tuottajayhteisössä pitäisi olla tasavertaisesti edustettuna tuottajat ja jätehuoltotoimijat ja katsoo, että on tärkeää taata tuottajien vaikutusvalta tuottajavastuuvelvoitteiden toimeenpanossa.
Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti siihen, että asetuksessa säädettäisiin tuottajamaksujen mukauttamiskriteereistä. Valtioneuvosto kuitenkin katsoo, että kriteerien toteutettavuutta ja velvoittavuutta tulisi tarkastella uudelleen. Kriteerien tulisi olla selkeät ja toteuttamiskelpoiset.
Valtioneuvosto kannattaa ehdotusta, jonka mukaan ajoneuvojen osia ja komponentteja, jotka sopivat uudelleenkäytettäväksi, uudelleenvalmistettavaksi tai kunnostettavaksi, ei pidettäisi jätteenä. Ehdotus vähentäisi nykyiseen sääntelyyn liittyvää tulkinnanvaraisuutta sekä edistäisi uudelleenkäyttöä ja siten jätedirektiivissä määritellyn jätehierarkian toteutumista. Jatkovalmistelussa tulisi kuitenkin huolehtia, ettei linjaus johda jätteensiirtoasetuksen kiertämiseen tai siihen, että käytettyjen, uudelleenvalmistettujen tai kunnostettujen osien materiaaleja hyödynnetään tuottajavastuujärjestelmän tai valtuutettujen käsittelylaitosten ulkopuolella. Lisäksi tulisi täsmentää, miten ehdotus suhtautuu jätedirektiivin uudelleenkäyttöön valmistelun määritelmään.
Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti siihen, että asetuksessa säädettäisiin vaatimuksesta irrottaa romuajoneuvosta uudelleenkäyttöä ja kierrätystä varten tietyt osat ja komponentit ennen sen murskaamista sekä vaatimukseen liittyvästä poikkeusmahdollisuudesta. Vaatimusta tulisi kuitenkin tarkastella uudelleen tarkoituksenmukaisuuden ja teknisen toteutettavuuden näkökulmasta. Lisäksi valtioneuvosto katsoo, että ehdotettua vaatimusta, jonka mukaan romuajoneuvoja tai niiden osia, komponentteja tai materiaaleja ei saisi sekoittaa murskauksessa pakkausjätteen eikä sähkö- ja elektroniikkaromun kanssa tulisi vielä harkita uudelleen toteutettavuuden ja tarkoituksenmukaisuuden näkökulmasta.
Uudelleenkäyttö-, kierrätys- ja hyödyntämistavoitteet
Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti romuajoneuvojen uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja hyödyntämistä koskevien tavoitteiden asettamiseen. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että tavoitteet ovat selkeitä sekä teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Tavoitteissa tulisi myös ottaa huomioon romuajoneuvoihin sisältyvät haitalliset aineet ja niitä koskeva EU:n lainsäädäntö, erityisesti POP-asetus, ja pyrkiä varmistamaan, ettei POP-yhdisteitä sisältäviä romuajoneuvojen muoveja päädy kierrätykseen. Valtioneuvosto katsoo, että ajoneuvojen sisältämälle kierrätetylle muoville ehdotettua tavoitetta tulisi arvioida uudelleen toteutettavuuden ja tarkoituksenmukaisuuden näkökulmasta. Lisäksi romuajoneuvojen uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja hyödyntämistä koskevissa tavoitteissa tulisi ottaa huomioon niiden tiukentuminen verrattuna nykyisiin romuajoneuvodirektiivin tavoitteisiin, kun akut ehdotetaan rajattavan tavoitteen ulkopuolelle.
Alennettu arvonlisäverokanta käytetyille, uudelleenvalmistetuille ja kunnostetuille osille
Valtioneuvosto suhtautuu varauksella ehdotukseen, jonka mukaan jäsenvaltiot voisivat edistää ajoneuvojen varaosien ja -komponenttien uudelleenkäyttöä, uudelleenvalmistusta ja kunnostamista alennetun arvonlisäverokannan avulla. Alennetut verokannat monimutkaistavat verojärjestelmää ja aiheuttavat siten hallinnollisia kustannuksia yrityksille ja Verohallinnolle. Alennetut verokannat eivät myöskään yleensä ole tehokkaita välineitä niille asetettujen yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi olisi otettava huomioon EU:n arvonlisäverolainsäädännön ja EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön vaatimukset siitä, ettei kilpaileviin tavaroihin tai palveluihin saa soveltaa eri verokantoja.
Käytettyjen ajoneuvojen vienti ja omistajanvaihdokset
Valtioneuvosto pitää hyvänä tavoitetta estää romuajoneuvojen katoaminen laillisen keräyksen ja käsittelyn ulkopuolelle. Valtioneuvosto katsoo kuitenkin, että käytettyjä ajoneuvoja ja niiden vientiä koskevia ehdotuksia tulisi täsmentää ja tarkastella uudelleen tarkoituksenmukaisuuden näkökulmasta. Valtioneuvosto katsoo myös, että asetuksella tulisi pyrkiä puuttumaan laittomaan romuajoneuvojen vientiin sekä EU-alueen ulkopuolelle että EU-maasta toiseen. Lisäksi valtioneuvosto kiinnittää huomiota siihen, että esityksessä ei käsitellä menettelyitä jo kadonneiksi luokiteltavien ajonevojen poistamiseksi rekisteristä ja katsoo, että ne olisi tarkoituksenmukaista jättää päätettäväksi kansallisesti.
Valtioneuvosto pitää hyvänä, että asetuksessa säädettäisiin kriteereistä sen määrittelemiseksi, onko ajoneuvo romuajoneuvo. Ehdotettuja kriteereitä tulisi kuitenkin tarkentaa ja selkeyttää, sillä ehdotetussa muodossa ne ovat tulkinnanvaraiset. Valtioneuvosto katsoo, että kriteerien soveltamisen tarkoituksenmukaisuutta käytettyjen ajoneuvojen omistajanvaihdoksissa tulisi vielä harkita. Valtioneuvosto suhtautuu myös varauksella ajoneuvojen omistajanvaihdostilanteisiin ehdotettuun menettelyyn. Jatkovalmistelussa tulisi tarkastella, olisiko omistajanvaihdostilanteissa mahdollista hyödyntää ehdotetun menettelyn ja romuajoneuvon määrittelykriteerien sijaan digitaalisia ratkaisuja. Jatkovalmistelussa tulisi myös huolehtia, ettei kansalaisille ja yrityksille aiheudu kohtuutonta taakkaa omistajanvaihdostilanteissa.
Valtioneuvosto katsoo, että asetuksessa ehdotettua velvollisuutta käyttää jäsenvaltioiden väliseen tiedonvaihtoon yksinomaan MOVE-HUB-järjestelmää tulisi vielä harkita uudelleen. Valtioneuvosto katsoo, että viranomaisten välinen kansainvälinen tiedonvaihto tulisi toteuttaa teknologianeutraalisti niin, että jäsenvaltiot, joilla on parempi valmius käyttää tiedonvaihtoon EUCARIS-järjestelmää, voisivat näin toimia. Tämä menettely säästäisi kustannuksia ja nopeuttaisi asetuksen toimeenpanoa.
Valvonta ja viranomaisyhteistyö
Valtioneuvosto pitää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa tärkeänä, mutta suhtautuu varauksella ehdotuksiin, joista aiheutuisi jäsenvaltioiden viranomaisille merkittäviä uusia tehtäviä tai tarve ottaa käyttöön uusia tietojärjestelmiä. Valtioneuvosto katsoo, että jäsenvaltioiden viranomaisten välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa koskevien ehdotusten tarkoituksenmukaisuutta tulisi tarkastella uudelleen ottaen huomioon edellä mainitut näkökohdat. Valtioneuvosto suhtautuu myös varauksella valvontaa koskeviin yksityiskohtaisiin ehdotuksiin ja katsoo, että jäsenvaltioille olisi jätettävä riittävästi liikkumavaraa valvonnan järjestämisessä. Valtioneuvosto katsoo myös, että ehdotukseen sisältyvät kirjanpito- ja raportointivelvollisuudet olisi pyrittävä rajaamaan seurannan ja valvonnan kannalta tarpeellisiin tietoihin. Kirjanpito- ja raportointivaatimuksista ei tulisi aiheutua kohtuutonta työmäärää toiminnanharjoittajille eikä viranomaisille.
Seuraamukset
Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että asetusehdotuksen seuraamuksia koskeva artikla jättää kansallista liikkumavaraa sen suhteen, millaisia seuraamuksia asetuksen rikkomisesta tulisi säätää. Seuraamuksia koskevaan sääntelyyn liittyy kuitenkin epäselvyyksiä ja sitä tulisi tarkentaa. Ehdotuksen johdanto sisältää sääntelyä, joka tulisi siirtää seuraamuksia koskevaan säännökseen. Lisäksi tulisi arvioida, ovatko säännökset, joiden rikkomisesta tulisi asetuksen mukaan olla seuraamuksia, asianmukaisia ja riittäviä.
Oikeusperusta ja säädösvallan siirto komissiolle
Valtioneuvosto katsoo, että ehdotettu sisämarkkinaoikeusperusta (SEUT 114 artikla) ei ole välttämättä yksistään riittävä oikeusperusta ehdotetulle säädökselle ja jatkovalmistelussa tulisi arvioida, pitäisikö säädöksellä olla myös ympäristöoikeusperusta (SEUT 192 artiklan 1 kohta) siten, että ympäristöoikeusperusta koskisi romuajoneuvojen jätehuoltoa ja tuottajavastuuta koskevaa sääntelyä.
Valtioneuvosto katsoo, että ehdotetun säädösvallan siirron asianmukaisuutta olisi tarkasteltava jatkokäsittelyssä. Valtioneuvosto suhtautuu varauksella erityisesti siihen, että komissiolle siirrettäisiin valta antaa delegoituja säädöksiä ajoneuvojen valmistajiin kohdistuvista vaatimuksista kierrätettyjen materiaalien osuudelle ajoneuvoissa (6 artiklan 3 ja 4 kohta), jäsenvaltioiden, tuottajien ja jätehuoltotoimijoiden velvollisuuksista, kun ajoneuvosta tulee romuajoneuvo toisessa jäsenvaltiossa kuin jäsenvaltio, jossa ajoneuvo saatettiin ensimmäisen kerran markkinoille (22 artiklan 4 kohta) ja romuajoneuvon määrittelykriteereistä, joita sovellettaisiin muun muassa yksityishenkilöiden omistamien käytettyjen ajoneuvojen omistajanvaihdoksissa (38 artikla). Valtioneuvosto katsoo, että ehdotettujen valtuutusten laajuutta ja tarkkarajaisuutta sekä delegoitujen että täytäntöönpanosäädösten osalta tulisi jatkovalmistelussa tarkastella huolellisesti. Myös ehdotettujen delegoitujen ja täytäntöönpanosäädösten voimaantulon ajankohtia suhteessa kansallisen täytäntöönpanon määräaikaan on jatkokäsittelyssä tarkasteltava huolellisesti.
Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
Valtioneuvosto kiinnittää huomiota asetuksen ehdotettuun voimaantuloon ja siirtymäaikoihin (artiklat 56 ja 57). Ehdotuksen mukaan nykyisen romuajoneuvodirektiivin tiettyjä säännöksiä sovellettaisiin edelleen kolmen, viiden tai kuuden vuoden ajan ja kierrätettävyysdirektiiviä kuuden vuoden ajan säädösten kumoamisen jälkeen. Lisäksi asetusehdotuksen lukujen II ja III säännöksissä on artiklakohtaisia kolmen, kuuden ja seitsemän vuoden pituisia siirtymäaikoja. Toisaalta uuden asetuksen kansalliselle täytäntöönpanolle varattaisiin vain 12 kuukautta. Useat eri pituiset siirtymäajat eri säännöksille voivat olla oikeusvarmuuden kannalta hankalia niin toimijoille kuin valvoville viranomaisillekin, kun samaan aikaan olisivat voimassa eri säädösten joltain osin toisistaan poikkeavat soveltamisalat, määritelmät ja säädöksiin liittyvät seuraamukset. Valtioneuvosto katsoo, että jatkovalmistelussa siirtymäaikojen asianmukaisuutta tulisi arvioida ja varmistaa riittävän pitkä aika kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanolle.