Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2024—2027
Maa- ja metsätalousvaliokunta antaa yhteisen lausunnon vuoden 2024 talousarvioesityksestä ja julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2024—2027. Valiokunta toteaa, että julkisen talouden suunnitelmassa lähtökohtana on hallituksen tavoite vahvistaa julkista taloutta ja kääntää Suomen velkaantumiskehitys. Hallitus sitoutuu vaalikauden aikana vahvistamaan julkista taloutta pysyvästi 6 miljardilla eurolla vuoden 2027 tasolla. Rakennepoliittisten toimien lisäksi menoja sopeutetaan hallituksen päätöksin nettomääräisesti noin 4 miljardia euroa vuoden 2027 tasolla.
Maa- ja metsätalousministeriön pääluokan määrärahoista maaseudun kehittämisen ja maa- ja elintarviketalouden osuus on keskimäärin 86 prosenttia ja luonnonvaratalouden 7 prosenttia. Pääosa eli noin 90 prosenttia maaseudun kehittämisen sekä maa- ja elintarviketalouden määrärahoista liittyy Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan rahoituskaudelle 2023—2027 laaditun Suomen CAP-suunnitelman toimeenpanoon. CAP-suunnitelma koostuu EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) suorista tuista ja sektorikohtaisista toimista sekä Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maakunnan maaseudun kehittämistoimenpiteistä. Hallitusohjelman taloudellisia päätöksiä koskevassa liitteessä B todetaan, että Suomen CAP-suunnitelmaa muutetaan siten, että kansallista rahoitusosuutta vähennetään vuosina 2025—2027 yhteensä 137,5 miljoonaa euroa. Tämän vähennyksen kohteeksi on määritetty alueellinen ja paikallinen maaseudun kehittäminen. Valiokunta toteaa, että lähtökohtaisesti kansallisesta vastinrahasta leikkaaminen pienentää samalla myös Suomen EU-rahoitussaantoa. Tästä syystä kansallisen rahoitusosuuden vähennykset tulee suunnitella huolellisesti siten, että niiden vaikutukset EU-rahoitussaantoon ovat mahdollisimman pienet.
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan ja Suomen CAP-suunnitelman päätavoitteita ovat aktiivisen ruoantuotannon turvaaminen, maatalouden ilmasto- ja ympäristöviisaus sekä uusiutuvan maaseudun elinvoimaisuuden vahvistaminen. Valiokunta korostaa, että ruoantuotanto on maatalouden tärkein tehtävä ja huoltovarmuuden perusta, kuten hallitusohjelmassakin todetaan. On tärkeää varmistaa, että tämä näkyy myös maataloustukien kohdentamisessa ja Suomen CAP-suunnitelmaa muutettaessa. Maatalouspolitiikan toimien johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys ovat olennaisia maataloustuotannon toimintaympäristöä vakauttavia tekijöitä. Tuotantosidonnaisiin tukiin liittyy EU:n ja WTO:n sääntöjen johdosta rajoituksia. Näistä rajoituksista huolimatta valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että maataloustukia kohdennetaan hallitusohjelman mukaisesti nimenomaan ruoantuotantoon ja vaikutetaan myös kansainvälisissä neuvotteluissa tukipolitiikan uudistamiseen ruoantuotantoa edistäväksi ja maatalouden kannattavuutta parantavaksi. Erityisen tärkeää on vaikuttaa Euroopan parlamentin ensi vuoden vaalien jälkeen muodostettavan seuraavan Euroopan komission ohjelmaan.
Vahva ja välittävä Suomi -hallitusohjelmassa hallitus on sitoutunut maaliskuussa 2023 julkaistuun Maatalouden tulos- ja kehitysnäkymien parlamentaarisen arviointiryhmän loppuraporttiin ja ilmoittanut aloittavansa välittömät toimenpiteet esitysten toteuttamiseksi, jotta alkutuottajan asema ja koko elintarvikeketjun tasapaino kehittyvät nykyistä oikeudenmukaisempaan suuntaan. Keskeisimmät toimet ovat elintarvikemarkkina-, kilpailu- ja hankintalain tarkastelu ja muuttaminen sekä elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksien parantaminen. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että kestävä ratkaisu maatalouden kannattavuusongelmiin tulee löytää markkinoilta. Parlamentaarisen arviointiryhmän loppuraportti antaa erinomaisen pohjan maatalouden kannattavuuden parantamiseen pitkällä aikavälillä. Valiokunta kannustaa ja tukee elintarvikeketjun toimijoita löytämään ratkaisuja yhteistyössä hallitusohjelmaan kirjattujen lainsäädäntöhankkeiden eteenpäin viemiseksi. Lainsäädäntöhankkeet jakautuvat useamman ministeriön tomialalle, joten hankkeiden toteuttamiseen on varattava riittävät säädösvalmisteluresurssit kaikissa keskeisissä ministeriöissä.
Maa- ja metsätalousvaliokunta nostaa oman toimialansa ulkopuolelta julkisen talouden suunnitelmasta esiin selonteossa kuvatut panostukset ammatilliseen- ja korkeakoulutukseen, joilla on keskeinen merkitys myös maa- ja metsätalousalan tulevaisuuden kannalta. Alkutuotannon kenties tärkein tuotannontekijä on osaava ja hyvinvoiva työvoima. Selonteon mukaan ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen rahoitusmalleja uudistetaan kannustamaan laadukkaan ja tarkoituksenmukaisen koulutuksen järjestämiseen kustannustehokkaasti ja siten, että koulutuksen saavutettavuus voidaan turvata maan eri osissa. Hallitus vahvistaa oppimisen tukea ja opinto-ohjausta ammatillisessa koulutuksessa ja lukiokoulutuksessa. Tarkoitukseen osoitetaan lisärahoitusta 10 miljoonaa euroa vuonna 2024 ja 20 miljoonaa euroa vuodesta 2025 lukien. Korkeakouluissa lisätään jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia ja poistetaan esteitä yksityisen rahoituksen kasvattamiselle. Korkeakoulutettujen nuorten aikuisten määrä pyritään nostamaan mahdollisimman lähelle 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Korkeakoulujen aloituspaikkamäärien lisäämiseen osoitetaan vuosina 2024—2027 yhteensä 41,3 miljoonaa euroa. Valiokunta korostaa, että luonnonvara-alan koulutuksessa on tärkeää huolehtia sekä huoltovarmuuden kannalta tärkeän alkutuotannon perusosaamisen säilymisestä että markkinointiosaamisen kehittämisestä. Myös liiketalouden alan koulutuksessa tulee nostaa esiin elintarvikkeiden markkinointiin ja vientiin liittyviä erityiskysymyksiä. Alkutuotannossa ja jalostuksessa työskenteleville tulee lisäksi olla tarjolla riittävästi jatkokoulutusmahdollisuuksia.
Valtion talousarvio vuodelle 2024
Maatalous
Viime vuosina suuret ja äkilliset muutokset kansainvälisessä toimintaympäristössä ovat korostaneet kansallisen ruoantuotannon ja ruokaketjun toimintavarmuuden merkitystä. Maatalouden tuotantopanosten kustannukset lähtivät nousuun jo syksyllä 2021 pandemian jälkimainingeissa. Erityisesti lannoitteiden ja energian hintojen nousu voimistui Venäjän aloittaessa hyökkäyssodan Ukrainaan helmikuussa 2022. Globaalit kriisit ovat tehneet näkyväksi Suomen ruoantuotannon riippuvuuden ulkomaisista tuontipanoksista ja maailmanmarkkinoiden hintakehityksestä. Kotimaiseen ruokaturvaan liittyvät myös kysymykset ravinteiden kiertotalouden hyödyntämisestä ja ruokahävikin minimoinnista. Tällä hetkellä yleinen hintojen nousu on selvästi hidastumassa. Myös maatalouden kustannusten osalta nousupaineet ovat hellittäneet. Valiokunta korostaa, että huoltovarmuuden kannalta on välttämätöntä turvata edellytykset maatalouden päätehtävästä eli ruoantuotannosta huolehtimiseen. Nopeasti muuttuvien tuottaja- ja panoshintojen ja toimintaympäristön muutoksen myötä maatalouden kannattavuuden ennustaminen on varsin epävarmaa. Maa- ja metsätalousvaliokunta on käsitellyt alkusyksystä 2023 satotilanteen ja kustannuskehityksen vaikutuksia maatiloilla omana asianaan (O 18/2023 vp).
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan maatilojen kokonaistuotosta jää yrittäjätuloksi vuonna 2022 noin 12 prosenttia. Ennakkotulosten mukaan maatilojen kannattavuus koheni vuonna 2022 erityisesti korkeiden viljanhintojen ja vähintään keskimääräisen sadon myötä. Viime vuonna muiden kuin viljatilojen keskimääräinen kannattavuus oli kannattavuuskertoimella mitattuna suunnilleen sama kuin vuonna 2021, mutta viljatilat käänsivät kannattavuuden nousuun. Vuonna 2023 maatilojen keskimääräinen yrittäjätulo on Luonnonvarakeskuksen ennusteen mukaan 15 100 euroa ja maatalouden keskimääräinen kannattavuuskerroin laskee 0,38:aan. Tämä tarkoittaa, että maatalousyrittäjän tuntipalkka on noin 6,2 euroa ja oman pääoman korkotuotto 1,2 prosenttia. Valiokunta korostaa, että taloudellinen epävarmuus ja kannattavuuskriisi aiheuttavat myös heijastusvaikutuksia, kun viljelijöiden henkiset voimavarat heikkenevät. Viljelijöiden jaksamisella tiedetään olevan vaikutusta muun ohella eläinten hyvinvointiin ja pidemmällä tähtäimellä myös ruoan laatuun. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että Välitä viljelijästä -projektin muuttaminen pysyväksi toimintamalliksi turvataan, ja lomituspalveluihin osoitetaan 2,6 miljoonaa euroa enemmän kuin vuoden 2023 talousarviossa niiden säilyttämiseksi vähintään nykyisellä tasolla hallitusohjelman mukaisesti.
Maatilojen kokonaistuotoista tuet ovat muodostaneet viime vuosina keskimäärin noin 30 prosenttia, joten niiden merkitys taloudellisena turvaverkkona on edelleen merkittävä. Tukien merkitys vaihtelee kuitenkin erittäin voimakkaasti tuotantosuunnittain. Vuonna 2024 viljelijätukia maksetaan yhteensä 1 726 miljoonaa euroa, eli saman verran kuin vuonna 2023. Valiokunta pitää hallitusohjelmassa esitetyn mukaisesti tärkeänä, että kansallisen huoltovarmuuden turvaamiseksi tukia kohdennetaan erityisesti ruoantuotantoon. Nykyisin muussa kuin ruoantuotannossa olevia peltoja tulee pyrkiä palauttamaan tuottaviksi pelloiksi ottaen huomioon maaperän päästöt. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että muutaman viime vuoden ajan luomutuotannon lopettaneita tiloja on ollut enemmän kuin luomutuotannon aloittaneita tiloja. Ruokaviraston ennakkotietojen mukaan luomutiloja on tänä vuonna jopa satoja vähemmän kuin viime vuonna. Yleinen markkinatilanne on vaikuttanut voimakkaasti luomutuotteiden kysyntään ja luomutilojen kannattavuuteen. Lisäksi EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uuden tukikauden myötä aiemman tukitason säilyttäminen vaatii kaikilta viljelijöiltä enemmän tekemistä erityisesti ympäristö- ja ilmastotoimissa. Tukiin liittyvä hallinnollinen taakka saattaa tehdä erityisesti luomutuotannosta tuottajan kannalta hyvin raskasta. Valiokunta katsoo, että luomutiloja tulee kannustaa jatkamaan luomutuotantoa eikä tuottajiin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa tule enää lisätä.
Maataloustukiin liittyvänä ajankohtaisena kysymyksenä valiokunta nostaa lisäksi esiin EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudesta tukikaudesta aiheutuneen tukien maksatuksen siirtymisen myöhemmäksi loppuvuoteen ja seuraavalle vuodelle. Tukien maksuaikataulumuutokset ovat kiristäneet tilojen maksuvalmiutta syksyllä 2023, ja joillain sektoreilla tilanne tasaantuu vasta keväällä 2024. Tukimaksatusten siirtymä lokakuun alusta joulukuulle koskee yhteensä noin 420 miljoonaa euroa eli lähes kymmentä prosenttia sektorin liikevaihdosta. Osalla tiloista maksuvalmius on vahva ja tukien osuus yrityksen tulovirrasta on niin pieni, että muutokset eivät aiheuta ongelmia. Samaan aikaan tapahtunut korkojen nousu on kuitenkin aiheuttanut haasteita erityisesti viime vuosina suurempia investointeja tehneiden tilojen maksuvalmiudelle. Ruokaviraston arvion mukaan tilanne on ongelmallisin sillä karkeasti noin viidenneksen tilajoukolla, jolla vieraan pääoman määrä suhteessa liikevaihtoon on suuri, tukien merkitys liikevaihdolle iso ja maksuvalmius mahdollisesti jo ennestään heikko.
Valiokunta pitää välttämättömänä, että viljelijöiden oikeusturvasta huolehditaan ja maataloustuet saadaan maksuun nopeasti ja oikea-aikaisesti. Maksuaikataulujen siirtymisestä aiheutuvat haitat tulee pystyä torjumaan. Viljelijöiden kannalta on kohtuutonta, jos heille aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia tai maksujen viivästymistä esimerkiksi Ruokaviraston maaseudun kehittämistukien Hyrrä-asiointipalvelun teknisistä puutteista. Tilanteen helpottamiseen tarvitaan myös luotonantajien panostusta ja joustavuutta. Pidemmällä aikavälillä tuotantoa uudistavat investoinnit ovat edellytys maatalouden kannattavuuden parantamiselle, ja siten myös luotonantajien edun mukaisia. Valiokunta katsoo, että maa- ja metsätalousministeriön ja valtiovarainministeriön tulee yhdessä selvittää, miten valtion tukemien korkotukilainojen lyhennysten ja koron suorittamisen aikataulua voidaan yhdenmukaistaa maataloustukien maksatusten kanssa.
Hallitusohjelman säästötoimenpiteet näkyvät maatalouden osalta talousarvioesityksessä erityisesti turvepeltojen ilmastotoimet -momentin lakkauttamisena. Tämä tarkoittaa, että turvepeltojen ilmastotoimiin eli kosteikkoviljelyn edistämiseen vuonna 2023 osoitettu 30 miljoonan euron rahoitus poistuu. Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman mukaan maatalouden kokonaispäästöistä noin kolme neljäsosaa on maaperään liittyviä päästöjä, kun mukaan luetaan maankäyttösektorin hiilidioksidipäästöjen lisäksi maataloussektorin dityppioksidipäästöt. Maaperästä tulevista päästöistä taas noin kolme neljäsosaa liittyy eloperäisiin maihin. Valiokunta korostaa, että sääolosuhteiden äärevöityessä vesienhallinta on pelloilla keskeisessä asemassa niin huoltovarmuuden kuin ilmasto- ja vesistövaikutusten näkökulmasta. Turvepeltoihin liittyvä huoltovarmuusnäkökohta on tärkeä erityisesti kuivina kasvukausina, jotka voivat ilmastonmuutoksen myötä olla yleistymässä. Valiokunta katsoo, että turvepeltojen päästövähennyspotentiaalia tulee edelleen hyödyntää kehittämällä viljelykäytäntöjä ja vesitalouden hallintaa ottaen kuitenkin samalla huomioon merkittävät lohkokohtaiset erot turvepeltojen maaperässä sekä peltojen merkitys ruoantuotannon kannalta.
Valiokunta korostaa erityisesti energian saannin ja elintärkeiden verkkojen toimintavarmuuden merkitystä maataloudessa. Kuten hallitusohjelmassa todetaan, parantaa hajautettu maatiloilla tapahtuva biokaasutuotanto huoltovarmuutta sähkön, lämmön ja liikennepolttoaineiden osalta sekä parantaa lannan ravinteiden käyttökelpoisuutta ja omavaraisuutta. Uudistamalla energiajärjestelmää ja tukemalla hajautettua energiantuotantoa voidaan parantaa normaali- ja poikkeusaikojen energiaturvallisuutta ja huoltovarmuutta. Vuoden 2024 talousarviossa osoitetaan 0,6 miljoonan euron rahoitus Saaristomeriohjelmaan biokaasu-, lannankäsittely-, ravinnekierrätys- ja hiilensidontainvestointeihin. Valiokunta pitää perusteltuna, että biokaasu on Saaristomeriohjelmassa linkitetty vahvasti maatalouden ravinnepäästövähennyspyrkimyksiin.
Elintarvikeviennin kasvattaminen
Hallitusohjelman mukaan suomalaisen puhtaan ruoan potentiaali hyödynnetään uudella kasvuohjelmalla, jolla lisätään ruokavientiä. Hallitusohjelman vision mukaan ruoantuotanto Suomessa on kannattavaa ja elintarvikevienti on kaksinkertaistunut vuoteen 2030 mennessä. Suomalaisen ruoan vientipotentiaali on hyödynnettävä nykyistä paremmin. Riittävällä TKI-rahoituksella vauhditetaan elintarvikealalle syntyviä innovaatioita ja investointeja, jotka kasvattavat alan arvonlisää ja työllisyyttä. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää näitä hallitusohjelman linjauksia erittäin merkittävinä, sillä viennin lisäämisen kautta voidaan parantaa elintarvikesektorin kasvua ja kilpailukykyä, maatalouden kannattavuutta sekä kansallista huoltovarmuutta. Kotimaisten elintarvikkeiden vientimahdollisuuksien edistäminen tukee elintarvikehuoltovarmuutta, koska vientiin tuotetulla raaka-aineella voidaan häiriötilanteessa kompensoida muuta tarjontaa.
Kotimaisen tuotannon ja kulutuksen suhteeseen perustuvat luvut kansallisesta ruokaomavaraisuudesta osoittavat, että Suomen maatalous on tähän asti kyennyt vastaamaan kotimaisten kuluttajien tarpeisiin hyvin. Suomessa tuotetaan maailman puhtaimmissa olosuhteissa laadukkaita maataloustuotteita ja elintarvikkeita, joille on yhä kasvavaa kysyntää myös muissa maissa. Valiokunta pitääkin suomalaisten elintarvikkeiden kilpailukyvyn kannalta tärkeänä, että EU-tasolla parannetaan kuluttajien mahdollisuuksia tehdä kestäviä valintoja erityisesti varmistamalla luotettavan tiedon saanti ruoan terveys- ja ympäristövaikutuksista sekä eläinten hyvinvointiin liittyvistä näkökohdista. Myös innovatiivisia elintarvikkeita koskevaa tutkimus- ja kehitystyötä tarvitaan, kun Suomi rakentaa kilpailukykyään kansainvälisillä elintarvikemarkkinoilla. Kasvipohjaisten elintarvikkeiden maailmanmarkkina kasvaa vauhdilla, ja kasvipohjaisia elintarvikkeita koskevan tutkimus- ja kehitystyön avulla voidaan hyötyä tästä kansainvälisestä kehityksestä ja samalla parantaa kansallista valkuaisaineomavaraisuutta.
Julkinen sektori on edistänyt elintarvikealan vientiä pitkäjänteisesti esimerkiksi vuonna 2014 käynnistyneen Business Finlandin Food from Finland -ohjelman kautta. Ohjelman perustamissyy oli etsiä korvaavia markkinoita Venäjän pakotteiden takia romahtaneelle elintarvikeviennille, ja tämän tavoitteen ohjelma on jo saavuttanut. Elintarvikealan vienti on kasvanut 28 prosenttia vuodesta 2019 ja oli 2,3 miljardia euroa vuonna 2022. Kasvun taustalla on inflaatiovaikutusten lisäksi kasvanut arvonlisä, mikä kertoo osaltaan tutkimus- ja kehitystyön kautta tulleesta jalostusarvon ja kilpailukyvyn kasvusta. Hallitusohjelman mukaisesti elintarvikeviennin edistämiseen ohjattavan julkisen rahoituksen käyttöprofiili tulee jatkossa muuttumaan entistä enemmän TKI-rahoituksen suuntaan.
Ruokavirastolle on ohjattu jo useammalla hallituskaudella kärkihankerahoitusta vientimahdollisuuksia parantaviin toimiin, kuten markkinoillepääsyhankkeisiin, vientivalvontajärjestelmien kehittämiseen sekä pienten ja keskisuurten elintarvikeyritysten neuvontaan ja vientivalmiuksien parantamiseen. Maa- ja metsätalousministeriö on myös resursoinut elintarvikkeiden vientiin keskittyvän attasean Kiinaan, Etelä-Koreaan ja Etelä-Afrikkaan sekä ohjannut rahoitusta elintarvikeviennin koulutus-, kehittämis- ja koordinointihankkeisiin. Ruokaviraston ja muiden viranomaisten vientipalveluiden muodostama elintarvikeviennin kriittinen infrastruktuuri on tärkeä, jotta voidaan varmistaa elintarvikeyritysten pitkäjänteinen sitoutuminen elintarvikevientiin. Kriittiseen infrastruktuuriin kuuluvat myös muun muassa ulkoministeriön maatalousattaseat, joiden palvelut ovat tarpeen markkinakohtaisten vientilupien ja vientivalvonnan järjestämiseksi. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että hallitusohjelman mukaisen ruoka-alan kasvuohjelman valmistelu etenee alan toimijoiden ja eri hallinnonalojen yhteistyössä siten, että nykyisen hajanaisen järjestelmän sijaan luodaan keskitettyjä ratkaisuja ruokaviennin edistämiseen. Suomessa ja muualla Euroopassa viennin edistämiseksi jo tehdystä työstä ja parhaista käytännöistä tulee ottaa oppia.
Metsätalous
Metsäsektorilla on Suomessa merkittävä kansantaloudellinen vaikutus, ja etenkin Itä- ja Keski-Suomessa metsätalouden ja -teollisuuden aluetaloudellinen merkitys on hyvin suuri. Terveet ja hyvin kasvavat metsät tarjoavat Suomelle merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia sekä ekologisia hyötyjä. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että kaikessa metsiin liittyvässä päätöksenteossa tulee ottaa huomioon päätösten alueelliset, taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset ulottuvuudet. Suomen kansantalouden kannalta on tärkeää nostaa metsäteollisuustoimialojen arvonlisää, ja tätä tavoitetta tukee se, että puusta tehdään ensisijaisesti korkeamman jalostusasteen tuotteita. Valiokunta katsoo, että puuhun liittyvien innovaatioiden kehittämistä tulee tukea pitkäjänteisesti ja huolehtia TKI-rahoituksen riittävyydestä siten kuin hallitusohjelmassa todetaan. Puurakentamista voidaan lisäksi edistää purkamalla siihen liittyvää sääntelyä ja panostamalla alan koulutukseen.
Valiokunta toteaa, että avainasemassa ilmaston lämmetessä on metsien terveys. Erityistä huomiota on kiinnitettävä metsien alkuvaiheen kehitykseen, jolla voidaan parantaa metsän tuhonkestävyyttä ja hiilensidontaa sekä varmistaa korkealaatuisen puuraaka-aineen saanti jatkossakin. Metsätalouden kannustejärjestelmillä on keskeinen merkitys edistettäessä aktiivista ja oikeaan aikaan toteutettua metsänhoitoa. Metsätalouden tukijärjestelmä muuttuu vuoden 2024 alussa. Kestävän metsätalouden rahoituslain korvaa metsätalouden kannustejärjestelmä ja siinä siirrytään käyttämään tukimuotona de minimis-tukimenetelmää nuoren metsänhoidon työlajissa. Tukimuodon muuttaminen mahdollistaa myöntämisvaltuuden tason merkittävän laskun talousarviossa. Valiokunta pitää tärkeänä, että metsäalan organisaatiot ja metsänomistajat saadaan aktivoitumaan uuden kannustejärjestelmän käytössä.
Valtioneuvosto on vahvistanut kansallisen metsäneuvoston hyväksymän uuden Kansallisen metsästrategian 2035 periaatepäätöksenä 19.10.2023. Metsien käytön tulee Suomessa perustua aktiiviseen ja monitavoitteeseen metsänhoitoon Kansallisen metsästrategian mukaisesti. Metsien käyttöön kohdistuu paljon uusia vaatimuksia ja EU-säädökset saattavat tuoda erilaisia seurantavelvoitteita. EU:sta Suomen metsien käyttöön kohdistuviin ehdotuksiin ja vaatimuksiin on tärkeää kyetä vastaamaan tutkimuksen keinoin. Suomessa on maailman tarkin metsävaratieto ja kattavat metsävarojen inventointimenetelmät, mutta tietosarjojen ylläpito ja tutkimusmenetelmien kehittäminen vaativat jatkuvaa työtä. On tärkeää, että Suomen metsien kehitystä ja käyttöä tarkastellaan Kansallisen metsästrategian pohjalta ennakoivasti osana koko EU:n metsien muodostamaa kokonaisuutta ja politiikkaympäristöä. Esimerkkinä ajankohtaisesta ja metsien käytön kannalta merkittävästä tutkimuksesta valiokunta nostaa esiin Luonnonvarakeskuksen työn metsänielujen kehityksen ja vertailutasojen laskemiseksi, joita koskevat uusimmat tiedot julkaistiin lokakuussa 2023. Metsien vertailutason laskenta on olennainen osa Suomen ja koko EU:n ilmastotavoitteiden toteutumisen seurantaa. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että keskeisiin metsäalan toimijoihin eli Suomen metsäkeskukseen, Metsähallitukseen ja Luonnonvarakeskukseen kohdistuvat leikkaukset eivät heikennä laadukkaan metsävaratiedon kehittämistä ja ylläpitämistä.
Luonnonvaratalouden alalla Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma Metso ja ennallistamiseen keskittyvä Helmi-elinympäristöohjelma ovat tällä hetkellä Suomen merkittävimpiä luonnon monimuotoisuuden tilan parantamiseen tähtääviä ohjelmia. Helmi-ohjelman päätavoitteena on vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja parantaa elinympäristöjen tilaa muun muassa suojelemalla ja ennallistamalla soita, kunnostamalla ja hoitamalla lintuvesiä, perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä sekä kunnostamalla pienvesi- ja rantaluontoa. Osana Helmi-ohjelman toteuttamista on osoitettu hankerahoituksena lisärahoitusta myös haitallisten pienpetojen pyyntiin sekä kala- ja elinympäristöjen kunnostukseen ja hoitoon. Hallitusohjelman mukaisesti Metso- ja Helmi-ohjelmia jatketaan, mutta niiden rahoitusta vähennetään. Rahoituksen väheneminen tarkoittaa, että hankkeita ja toimenpiteitä arvokkailla luontokohteilla joudutaan priorisoimaan entistäkin enemmän.
Kalastus ja riistanhoito
Elintarvikeomavaraisuuden kannalta on tärkeää turvata niin rannikko- ja avomerikalastuksen kuin sisävesikalastuksenkin toimintaedellytykset. Itämerellä kalastusmahdollisuuksiin vaikuttavat olennaisesti myös EU:n komission kalastuskiintiöitä koskevat päätökset. Valiokunta on tyytyväinen siihen, että EU:n maatalous- ja kalastusneuvosto päätti jatkaa silakan kohdennettua kalastusta Itämerellä vuonna 2024 tieteellisen neuvon mukaisesti. Tämä oli myös esimerkki siitä, että eri tahojen yhteistyöllä ja kansallisesti tuotetulla ajankohtaisella tutkimustiedolla on suuri merkitys EU-päätöksentekoon vaikuttamisessa. Aktiivisen EU-ennakkovaikuttamisen ohella ammattikalastuksen toimintaedellytyksiä tulee osana kotimaista huoltovarmuutta kuitenkin edelleen pyrkiä parantamaan, kuten hallitusohjelmassa todetaan. Lisäksi kotimaisen kalan kulutusta, saatavuutta ja vientiä voidaan lisätä myös parantamalla vesiviljelyalan toimintaedellytyksiä, missä kalankasvatukseen liittyvän luvituksen ja sääntelyn keventäminen on keskeistä.
Hallitusohjelman mukaan vaelluskalakantoja turvaavaa Nousu-ohjelmaa jatketaan ja ohjelma laajennetaan koskemaan myös alasvaellusta ja seurantaa. Lisäksi hylkeiden metsästystä merialueilla tehostetaan vaelluskalakantojen turvaamiseksi ja ammattikalastajien toimintaedellytysten parantamiseksi. Palokin koskien padon purun suunnitteluun on varattu vuoden 2024 talousarviosta 450 000 euroa ja kokonaisuudessaan Palokin koskia koskevalle hankkeelle on varattu hallitusohjelman määräaikaisesta investointiohjelmasta 20 miljoonaa euroa. Valiokunta toteaa, että suunnitelma Palokin koskien vapauttamiseksi on toteutuessaan merkittävä panostus vaelluskalakantojen elvyttämiseksi. Valiokunta pitää kannatettavina sellaisia toimia, joilla voidaan tarjota uusia mahdollisuuksia kalastusmatkailun ja ammattikalastuksen kehittämiseen ja samalla edistää luonnon monimuotoisuutta ja ympäristön tilaa. Vaeltavien ja uhanalaisten kalakantojen elvyttäminen on tässä suhteessa keskeistä.
Valiokunta pitää tärkeänä hallitusohjelman kirjauksia koskien suurpetoja. Niiden mukaan suurpetopolitiikkaa on hoidettava tavalla, joka huomioi myös sosiaalisen kestokyvyn, ja suurpetojen kannanhoidollinen metsästys on turvattava lainsäädännöllä. Kannanhoidollinen metsästys on tärkeä osa tehokasta ja kattavaa keinovalikoimaa suurpetojen aiheuttamien vahinkojen ehkäisemiseksi, ja siksi sen käynnistäminen mahdollisimman nopeasti ja vuosittainen jatkuminen on välttämätöntä, koska muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Erityisesti suden kannanhoidollinen metsästys ja suden maataloudelle aiheuttamat välittömät ja välilliset vahingot ovat tänäkin syksynä herättäneet laajaa keskustelua. Valiokunta toteaa, että suden aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi eri puolilla maata on rakennettu laajasti petoaitoja, minkä lisäksi kotieläimiä pyritään suojaamaan rajoittamalla niiden laidunnusta tai ulkona pitoa, lisäämällä valvontaa pihoilla ja eläinsuojien läheisyydessä sekä käyttämällä laumanvartijakoiria. Nämä keinot ovat kuitenkin riittämättömiä, eivätkä yksinään turvaa elinkeinon harjoittamista ja laidunnuksen jatkumista. Laidunnuksen ja eläinten ulkona pidon rajoittaminen aiheuttaa merkittäviä ongelmia sekä eläinten hyvinvoinnin että luonnonsuojelun näkökulmasta, sillä perinnebiotooppien suojelu maataloudessa osana maatalouden ympäristöohjelmaa edellyttää käytännössä laidunnusta. Valiokunta korostaa, että kestävän suurpetopolitiikan tueksi tarvitaan tutkittua, ajantasaista ja avointa tietoa suurpetokantojen määristä ja reviireistä. Riittävän ja luotettavan tietopohjan varmistamiseksi muun ohella susilaskennat ja Luonnonvarakeskuksen DNA-näytteiden analysointi tulee turvata. Niin ikään valiokunta korostaa, että pihapiireissä liikkuvien ja vahinkoja sekä vaaraa aiheuttavien suurpetojen poistaminen tulee olla mahdollisimman joustavaa ja nopeaa. Valiokunta tulee myöhemmin esittämään vähimmäismäärän kullekin suurpedolle kannanhoidollisen metsästyksen turvaamiseksi.