Vähämerkityksinen tuki on yritykselle myönnettävää tukea, jota ei pidetä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107 artiklassa tarkoitettuna kiellettynä valtion tukena. Tähän vaikuttaa olennaisesti se, että kansalliset ja yrityskohtaiset tukimäärät ovat niin vähäisiä, ettei niiden katsota vääristävän kilpailua tai vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Maatalousalalla myönnetty tuki, joka täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalousalalla annetussa asetuksessa (EU) N:o 1408/2013 (maatalouden de minimis -asetus) säädetyt edellytykset, on vapautettu SEUT 108 artiklan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta. Lisäksi sallitaan eräitä poikkeuksia valtion tuen valvontaan.
Komissio antoi ehdotuksen maatalouden de minimis -asetuksen muuttamisesta kesäkuussa 2024. Asetus kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan, eikä ehdotus siten edellytä jäsenvaltioiden hyväksyntää. Komission odotetaan saattavan muutokset voimaan vielä vuoden 2024 aikana. Keskeisimmät muutokset nykyiseen asetukseen verrattuna ovat yrityskohtaisen enimmäismäärän korottaminen, kansallisen enimmäismäärän tarkistaminen ja viitejakson pidentäminen sekä yrityksen saaman tuen arviointijakson muuttaminen kolmesta verovuodesta kolmen vuoden jaksoon. Lisäksi de minimis -tukia koskeva kansallinen rekisterinpitovelvoite ulotetaan koskemaan maatalouden vähämerkityksistä tukea. Samalla asetuksen voimassaoloa ehdotetaan jatkettavaksi vuoden 2032 loppuun. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan ja pitää ehdotettuja muutoksia kannatettavina. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetut muutokset ovat linjassa valtaosaan toimialoja sovellettavan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen annetun asetuksen (EU 2023/2831) (yleinen de minimis-asetus) kanssa. Valtioneuvoston tavoin valiokunta pitää kehitystä kannatettavana.
Voimassa olevan asetuksen mukaisena maatalouden vähämerkityksisenä tukena voidaan Suomessa myöntää yritystä kohti kolmen verovuoden aikana korkeintaan 20 000 euroa. Maatalouden de minimis -tukena on myönnetty muun muassa maatalouden kriisitukia, hirvivahinkokorvauksia ja sokerijuurikkaan kuljetustukea. Valtioneuvoston selvityksen mukaan komissio ehdottaa, että yhdelle yritykselle kolmen vuoden aikana myönnettävää vähämerkityksisen tuen enimmäismäärää korotetaan 37 000 euroon. Myös yrityskohtaisen tuen enimmäismäärän tarkastelujakso muuttuu joustavampaan suuntaan. Asiantuntijakuulemisen yhteydessä valiokunnalle todettiin komission sittemmin muuttaneen ehdotustaan siten, että yrityskohtaisen tuen enimmäismäärää korotetaan 42 000 euroon. Korotuksen taustalla on maatalouden erityinen inflaatiokehitys ja arvio inflaatiokehityksestä vuoden 2032 loppuun asti. Valiokunta kiinnittää huomiota maatalouden tuotantopanosten kustannusten nousuun ja osittain tästä johtuvaan maatalousalaa koettelevaan kannattavuuskriisin. Tätä taustaa vasten valiokunta kannattaa maatalouden erityisen inflaatiokehityksen huomioon ottamista vähämerkityksistä tukea koskevassa sääntelyssä. Ehdotetut joustot vähämerkityksisen tuen myöntämisessä ovat erittäin tarpeellisia.
Asetusluonnoksessa esitetään korotettavaksi myös jäsenvaltiokohtaista tuen enimmäismäärää. Maatalouden de minimis -asetus edellyttää, että jäsenvaltio seuraa maataloustuotteiden alkutuotannossa toimiville yrityksille myönnettyjen vähämerkityksisten tukien kokonaismäärää kolmen vuoden jakson aikana. Viitejaksona on ollut kolme suurinta tuotantovuotta viiden vuoden jaksolla vuosina 2012—2017. Asetuksen liitteessä I Suomelle vahvistettu enimmäismäärä on 55,69 miljoonaa euroa kolmen verovuoden jaksolla. Valtioneuvoston selvityksen mukaan kansallinen enimmäismäärä korotetaan 1,5 prosenttiin niiden kolmen vuoden maataloustuotannon arvon keskiarvosta, joina tämä tuotanto on ollut suurinta vuosina 2012—2023. Asiantuntijakuulemisessa tuotiin esiin, että komission uuden ehdotuksen mukaan kansallinen enimmäismäärä korotetaan 1,8 prosenttiin. Ehdotetun muutoksen toteutuessa Suomelle asetuksen liitteessä I asetettu enimmäistukimäärä on jatkossa 89,5 miljoonaa euroa kolmen vuoden jaksolla. Valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa on kannatettu viitejakson pidentämistä viidestä vuodesta yhteentoista vuoteen. Muutos mahdollistaa suomalaisen maatalouden toimintaympäristön kannalta tarpeellisen jouston, kun maataloustuotannon arvon määrittelyssä voidaan ottaa huomioon viimeisen viiden vuoden aikana maataloutta kuormittaneet heikot sato-olosuhteet.
Suomi ei ole toistaiseksi ottanut käyttöön kansallista tai EU:n rekisteriä vähämerkityksille tuelle. Nykyisin jäsenvaltiot voivat valita, käyttävätkö ne keskusrekisteriä vai vaativatko ne tuensaajilta ilmoitusta saaduista vähämerkityksisistä tuista. Komissio ehdottaa pakollista kansallisen tai EU-tason rekisteriä vähämerkityksiselle tuelle vuoden 2026 alusta alkaen. Rekisterin tulee olla kattava vuoden 2029 alusta alkaen. Ehdotus vastaa useita muita toimialoja koskevan, yleisen de minimis -asetuksen vaatimuksia. Näin ollen rekisterin käyttöönotto on joka tapauksessa Suomelle pakollinen.
Toisin kuin valtioneuvoston selvityksessä todetaan, asiantuntijakuulemisen yhteydessä tuotiin esiin, että komission uuden ehdotuksen mukaan vaatimusta tuotannonalakohtaisen enimmäismäärän seuraamisesta ei sovelleta. Tämä vähentää myös viranomaiselle rekisterin käyttöönottamisesta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa, johon valiokunnan saamassa lausuntopalautteessa on todettu liittyvän riskejä. Rekisteröintivelvoitteen pelätään aiheuttavan entistä enemmän viivästyksiä vähämerkityksisen tuen hallinnoinnissa. Valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa rekisteriä on pidetty toisaalta tarpeellisena, sillä se edistää vähämerkityksisten tukien seurantaa EU:n tasolla ja vähentää maatalousyrittäjän hallinnollista taakkaa vähämerkityksisten tukien kasautumisen seurannassa. Valiokunta yhtyy näihin arvioihin ja suhtautuu vähämerkityksisen tuen rekisteröintivelvoitteeseen myönteisesti.