Kulttuurin alueellinen saatavuus
Maa- ja metsätalousvaliokunta tarkastelee lausunnossaan kulttuuripoliittista selontekoa oman toimialansa ja kulttuurin alueellisen saatavuuden näkökulmasta. Valtioneuvoston kulttuuripoliittisen selonteon nykytilan kuvauksessa todetaan, että kuntien eriytymiskehitys näkyy kulttuuripalveluissa. Kansalliset laitokset, isot tapahtuma-areenat sekä valtionosuutta saavat taide- ja kulttuurilaitokset sekä taideyhteisöt keskittyvät kaupunkeihin. Pienissä kunnissa korostuvat avustusten ja järjestökentän merkitys sekä kirjastojen, kansalaisopistojen ja taiteen perusopetuksen tarjonta. Eroja kuntien välillä aiheuttavat esimerkiksi maantiede ja sijainti, saavutettavuus ja yhteydet, elinkeinorakenne, ikärakenne ja sosioekonominen rakenne. Valiokunta pitää tätä nykytilan kuvaukseen sisältyvää alueellista tarkastelua tärkeänä ja katsoo, että myös selonteon toteuttamiseksi laadittavan toimeenpanosuunnitelman yhteydessä tulee vielä arvioida toimenpiteiden ja päätösten maaseutuvaikutuksia.
Kulttuurin alueellista saatavuutta arvioitaessa on muistettava, että Suomi on yksi EU:n maaseutumaisimmista maista. Suomen pinta-alasta 95 prosenttia on maaseutua ja lähes 70 prosenttia pinta-alasta on harvaan asuttua. Suomalaisista lähes 1,5 miljoonaa asuu maaseudulla. Lisäksi jopa 2,9 miljoonaa suomalaista viettää merkittävän osan vuodesta maaseudulla vapaa-ajanasunnollaan. Kulttuurilla ja kulttuuripalveluilla on keskeinen merkitys maaseutualueiden asukkaiden, yhteisöjen, kylien ja kuntien hyvinvointiin ja elinvoimaan. Erityisesti monet perinteiset maaseudulle tai maaseutumaisten alueiden keskelle sijoittuvat kesätapahtumat, kuten Seinäjoen tangomarkkinat, Tyrnävän perunamarkkinat, Sodankylän elokuvajuhlat tai kesäteatteritapahtumat, tarjoavat maaseudun asukkaille, mökkiläisille ja matkailijoille tärkeitä elämyksiä ja mahdollisuuksia kohtaamisiin ja vahvistavat yhteisöllisyyttä. Oma paikallinen ja alueellinen kulttuuri nähdään yhteisöllisen ja taloudellisen toiminnan perustana ja elinvoimaa uudistavana tekijänä. Kulttuurilla on keskeinen merkitys myös varautumisen ja turvallisuuden vahvistamisen näkökulmista. Valiokunta katsoo, että kulttuurin tulee olla osa kuntien peruspalvelua, josta tulee huolehtia myös maaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla.
Kulttuuriympäristö ja kulttuurin fyysinen infrastruktuuri
Maaseutumaisilla, harvaan asutuilla alueilla kulttuuri- ja luovat alat sitoutuvat vahvasti elinympäristöön, kulttuuriperintöön ja kokemusmaailmaan. Maaseudun kulttuuriympäristöt ovat vetovoimatekijöitä, joiden vaalimiseen sekä kulttuuriperinnön hoitoon ja kestävään hyödyntämiseen on syytä panostaa. Selonteossa nostetaan esiin sekä nykytilan kuvauksessa että tulevaisuuskestävän kulttuurin perustana kulttuurin ja taiteen tilojen säilyttäminen, hyödyntäminen ja kestävä korjaaminen. Kulttuurin ja kulttuuriperinnön saavutettavuuden kannalta on tärkeää, että kulttuurista pääsee nauttimaan paikallisesti joka puolella Suomea, myös harvaan asutuilla alueilla. Kulttuurin käytössä olevat tilat ovat tässä ratkaisevassa asemassa.
Toimiva esimerkki keskeisestä kulttuurin ja kansalaistoiminnan tilojen vaalimisen tavasta ovat seurantalot ja niiden korjausavustusjärjestelmä, joka sai Euroopan kulttuuriperintöpalkinnon vuonna 2024. Noin 2500 seurantaloa tarjoaa kokoontumis- ja harrastustiloja eri puolilla Suomea, monesti paikoissa, joissa ei ole muuta vastaavaa tilaa. Seurantalot ovat monimuotoinen ryhmä eri aikakausien arkkitehtuuria edustavia taloja, joita muun muassa maamiesseurat, nuoriso- ja raittiusseurat, vapaapalokunnat sekä työväenyhdistykset ovat rakentaneet kokoontumistiloikseen. Kuten selonteossa todetaan, ovat myös kirkot ja seurakuntien tilat merkittäviä kulttuuritoiminnan ja vuorovaikutuksen mahdollistajia eri puolilla Suomea.
Kuntien käytetyin kulttuuripalvelu ovat kirjastot, jotka tavoittavat myös suuren osan maaseudun asukkaista ja ovat tärkeitä kohtaamispaikkoja ja monipalvelupisteitä. Kouluissa tarjottavalla taide- ja kulttuurikasvatuksella on niin ikään keskeinen rooli siinä, miten osallisuutta kulttuuriin voidaan vahvistaa. Myös museot ovat olennainen osa kulttuurikasvatusta ja merkittävä tekijä luovan talouden liiketoiminnassa. Selonteossa viitataan vuoden 2019 museoiden valtionavustusuudistuksen yhteydessä esitettyyn tavoitteeseen vahvistaa alueellisia ja valtakunnallisia vastuumuseoita. Valiokunta nostaa tässä yhteydessä esiin, että Imatralle on suunniteltu uutta valtakunnallista erä- ja luontokulttuurimuseota, joka yhdistäisi metsästyksen, kalastuksen ja luonnon virkistyskäytön perinteiden vaalimisen, tallentamisen ja esittämisen.
Kulttuurimaiseman osalta valiokunta nostaa esiin erityisesti perinneympäristöjen merkityksen. Perinneympäristöt eli perinnebiotoopit ovat aikoinaan maatalouden harjoittamisen myötä syntyneitä niittyjä, ketoja ja laitumia. Perinnemaisemien luontotyypit ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä, joissa esiintyy lähes neljäsosa uhanalaisista lajeista. Perinnebiotoopit ylläpitävät pölyttäjä- ja petohyönteiskantoja, joten ne ylläpitävät ruuantuotannon jatkuvuutta. Perinneympäristöjen hoito ylläpitää avointa, hoidettua maisemaa, joka paitsi lisää paikallista pitovoimaa myös edistää matkailua ja virkistyskäyttöä. Suomalaiset alkuperäisrodut ovat tärkeä osa kulttuurihistoriaamme ja ylläpitävät myös osaltaan perinneympäristöjä. Perinneympäristöjen säilyminen edellyttää jatkuvaa hoitoa ja maaseudun pysymistä asuttuna ja siten myös maatilojen ja -talouden jatkuvuudesta huolehtimista. Maataloudella on yleisemminkin suuri merkitys kulttuuri- ja muiden maisema-alueiden avoimena säilymisen kannalta.
Kulttuuri laajana käsitteenä
Selonteon käsitys kulttuurista on lähtökohtaisesti laaja. Selonteon mukaan kulttuuri muodostaa yhteiskunnalle tai sosiaaliselle ryhmälle tunnusomaiset henkiset ja aineelliset piirteet. Siihen kuuluvat taiteiden lisäksi perusoikeudet, arvojärjestelmät, perinteet, taidot, tavat ja uskomukset. Perustuslain 17 §:ssä säädetään oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin. Sen 3 momentin mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaista kulttuuriperintöä siirretään osana perinteisiä elinkeinoja, käsitöissä, taiteessa ja oppimalla luonnosta. Vastaavasti myös muiden perustuslaissa mainittujen ryhmien kulttuuri säilyy ja siirtyy eteenpäin nimenomaan osana aktiivista toimintaa. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää laajaa kulttuurikäsitystä tärkeänä ja myönteisenä, ja korostaa, että laaja kulttuurikäsitys laajentaa myös kulttuuritoimijoiden joukkoa.
Maa- ja metsätalousvaliokunta nostaa oman toimialansa osalta erityisesti esiin ruokakulttuurin. Suomalainen paikallisesti vahvasti omaleimainen ruokakulttuuri, eli mitä ja miten syödään, kertoo laajasti suomalaisesta luonnosta, yhteiskunnasta, historiasta, identiteetistä ja kulttuurista. Suomalaiset voivat olla ylpeitä kotimaassaan kasvatetuista ja luonnon tarjoamista puhtaista ja monipuolisista raaka-aineista. Ruoka on noussut myös kansainvälisten matkailijoiden kiinnostuksen kohteena yhä tärkeämpään rooliin. Ruokakulttuurin tuntemus ja arvostus ovat tärkeitä tekijöitä maatalouden kannattavuuden parantamisen ja matkailun edistämisen näkökulmasta. Suomalaisen ruoan tunnettuuden lisääminen kansainvälisesti tukee paitsi matkailua, myös ruokavientiä ja elintarvikealan kansainvälistymistä.
Kulttuuri, luonto ja ympäristö ovat syvässä vuorovaikutuksessa toisiinsa. Maa- ja metsätalousvaliokunta nostaa suomalaisista perinteisistä luontoon vahvasti kytkeytyvistä kulttuurimuodoista esiin myös metsästys-, kalastus ja eränkäyntikulttuurin. Selonteossa jää huomiotta metsästysseurojen ja kalastuskuntien toiminta, jossa vaalitaan konkreettisesti metsästys- ja kalastuskulttuuria. Metsästysseuran keskeinen rooli suomalaisessa kyläyhteisössä on nykyäänkin huomattava. Metsästysseuratoiminnassa ja kalastuskunnissa luodaan puitteita harvaanasuttujen alueiden harrastustoiminnalle ja luontoon perustuvan elämäntavan edistämiselle. Selonteossa korostetaan kulttuuria jokaisenoikeutena, mutta perinteisiä luonnossa liikkumiseen liittyviä jokaisenoikeuksia ja niiden merkitystä suomalaisten luontosuhteelle ei ole selonteossa tarkasteltu. Suomalaiseen metsästyskulttuuriin kuuluu olennaisena osana metsästyskoiran kanssa tapahtuva metsästys. Muitakaan eränkäyntiin, luonnontuotteisiin tai koti- ja lemmikkieläimiin, liittyviä perinteitä ei ole selonteossa mainittu.
Kulttuurin toimijoiden tukeminen
Valtioneuvoston selonteon toimenpide-ehdotuksissa esitetään, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteisrahoitusmalleilla edistetään ammattimaisesti tuotettujen kulttuuripalvelujen alueellista, paikallista ja kielellistä saatavuutta, taiteen vapaan kentän työllisyyttä sekä alan toimintaedellytysten paranemista. Taiteen ja kulttuurin julkista rahoitusta tarvitaan alueellisen yhdenvertaisuuden ja moniarvoisuuden turvaamiseksi. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että Euroopan Unionin maaseuturahoituksella (CAP) on suuri merkitys suomalaiselle kulttuuritoiminnalle. Rahoitus on mahdollistanut yli tuhat hanketta per rahoituskausi, kanavoinut rahoitusta noin 70 miljoonaa euroa per rahoituskausi ja tuottanut laskemattoman määrän toiminnasta saatuja elämyksiä ja kokemuksia. Yhdistykset ovat ratkaisevan tärkeitä maaseudun kulttuuritoiminnan kehittämisessä. Rahoitusta myöntävät alueelliset ELY-keskukset ja paikalliset Leader-ryhmät.
Kansalaisyhteiskunta ja aktiiviset kansalaiset huolehtivat merkittävästä osasta maamme kulttuuritoimintaa. Monessa kunnassa paikallisen kulttuuriperinnön vaaliminen ja siirtäminen eteenpäin on vapaaehtoistoimijoiden, paikallisten kotiseutu- ja perinneyhdistysten sekä ei-ammatillisten paikallismuseoiden varassa. Talkoot on Suomessa perinteinen vapaaehtoisen työn muoto ja tärkeä osa suomalaista kansanperinnettä. Maaseuturahoituksessa talkootyö on otettu siten huomioon, että tuen ehtona oleva yksityinen rahoitus voi koostua myös talkootyöstä. Valiokunta pitää tärkeänä, että vastaavia malleja vapaaehtoistoimijoiden työn helpottamiseksi ja työstä aiheutuvan hallinnollisen taakan keventämiseksi kehitetään laajemminkin. Valtioneuvoston periaatepäätöksenä vuonna 2024 hyväksytyn kansalaisjärjestöstrategian toimeenpanossa tulee varmistaa hallinnollisen taakan keventämiseen liittyvien toimien nopea toteutus.
Toimiva yhteistyö kuntien ja paikallisyhteisöjen välillä on oleellista maaseutualueiden ja kylien näkökulmasta. Yli 170 kunnassa on olemassa kyläyhdistysten ja kunnan välinen yhteistyöelin. Kulttuuritoiminta on yksi keskeisistä teemoista, joita kuntien ja kyläyhdistysten yhteistyöllä voidaan aktivoida paikallisesti. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että myös paikallisilla yrityksillä voi olla merkittävä rooli paikallisten kulttuuritapahtumien tukemisessa. Yhteistyö kuntien ja paikallisten yhdistysten ja yritysten välillä voi edesauttaa erityisesti kulttuuri- ja luontomatkailun kehittämisessä ja matkailijoita houkuttelevien tapahtumien suunnittelussa. Monista paikallisten yrittäjien tukemista pienimuotoisista kesätapahtumista on vuosien saatossa kasvanut laajoja tapahtumia, jotka houkuttelevat kävijöitä eri puolilta maata.