Maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuoltouudistusta koskevan hallituksen esityksen (HE 15/2017 vp) sisältämän maakuntalakiehdotuksen 6 §:n 4 kohdan mukaan pelastustustoimi on yksi maakunnan tehtäväala.
Nyt arvioitavan hallituksen esityksen mukaan nykyisin kuntien lakisääteisenä yhteistoimintana järjestettävän pelastustoimen järjestämisvastuu ehdotetaan osoitettavaksi maakuntien tehtäväksi. Ehdotus laiksi pelastustoimen järjestämisestä sisältää säännökset palveluiden tuottamisesta, ohjauksesta, suunnittelusta ja kehittämisestä sekä pelastustoimen valvonnasta.
Sääntely on merkityksellistä ennen muuta perustuslain 121 §:n 4 momentin sen säännöksen kannalta, jonka mukaan itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla. Perustuslakivaliokunta on käsitellyt maakunnallista itsehallintoa varsin laajasti maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuoltouudistusta koskevassa lausunnossa (PeVL 26/2017 vp). Maakunnallisen itsehallinnon yhtenä takeena edellytetään tiettyä laintasoisuutta, millä on merkitystä suhteessa maakunnille osoitettaviin tehtäviin ja maakuntien hallinnon järjestämiseen.
Lailla säätämisen vaatimuksen kannalta merkityksellinen on lakiehdotuksen 3 §, jossa ehdotetaan säädettäväksi palvelujen kokoamisesta suurempiin kokonaisuuksiin. Pelastustoimeen kuuluvia palveluja voidaan pykälän 1 momentin mukaan koota suurempiin kokonaisuuksiin yhdelle tai useammalle maakunnalle, jos se on välttämätöntä palvelujen saatavuuden, laadun, vaativuuden, harvinaisuuden taikka niistä johtuvien suurten kustannusten perusteella. Koottavista palveluista sekä niistä maakunnista, joihin palvelut kootaan, säädetään 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella.
Maakunta, jolle palvelu on 2 momentin nojalla osoitettu, vastaa sen yhdenvertaisesta saatavuudesta sekä päättää palvelun tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä, tuottamistavasta ja viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä. Muilla maakunnilla ei ole päätösvaltaa näistä palveluista, eivätkä ne saa tuottaa tai hankkia niitä muualta.
Lakiehdotuksessa jätetään valtioneuvoston asetuksella säänneltäväksi, mitkä pelastustoimeen kuuluvista palveluista kootaan suurempiin kokonaisuuksiin. Siten maakunnan tehtävistä ja toimivallasta näissä palveluissa säädetään pitkälti lain sijasta valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen antamista rajaa ainoastaan vaatimus siitä, että kokoaminen on välttämätöntä palvelujen saatavuuden, laadun, vaativuuden, harvinaisuuden taikka niistä johtuvien suurten kustannusten perusteella. Suurempiin kokonaisuuksiin koottavia voisivat säännöksen perustelujen (s. 19) mukaan olla esimerkiksi tehtävät, jotka liittyvät kansainvälisen pelastustoiminnan tai kemiallisten ja säteilytilanteiden edellyttämään erityisvalmiuteen, merellisten onnettomuuksien pelastustoimintaan, merialueen öljyntorjuntaan tai alueellisiin ja valtakunnallisiin tilannekuvajärjestelyihin.
Laintasoinen sääntely koottavista palveluista muodostuu perustuslain 121 §:n 4 momenttiin sisältyvän lailla säätämisen vaatimuksen kannalta liian epätäsmälliseksi, erityisesti ottaen huomioon muita kuin koottuja palveluja hoitavia maakuntia koskevat, 3 §:n 3 momentista aiheutuvat rajoitukset. Laissa on nyt ehdotettua täsmällisemmin määriteltävä, millaisia palveluita kokoaminen voi koskea. Tällainen muutos on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.