Yleistä
Osaavan työvoiman saatavuuden varmistaminen taloudellisen kasvun tilanteessa on keskeinen opetus- ja kulttuuritoimen painopiste vuoden 2019 talousarviossa. Sivistysvaliokunta toteaa, että hallitus esittää merkittäviä uusia panostuksia koulutukseen ja tutkimukseen. Myös kulttuurin ja taiteen, urheilun, liikunnan ja nuorisotyön sekä opintotuen vastuualueilla ensi vuoden talousarvioesitykseen sisältyy lukuisia uudistuksia ja kehittämishankkeita.
Hallitusohjelman mukaisesti valtionosuuksiin ei tehdä vuodelle 2019 indeksikorotusta. Tätä koskeva hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä vapaasta sivistystyöstä annetun lain 11 b §:n muuttamisesta (HE 126/2018 vp) on käsiteltävänä valiokunnassa. Indeksien jäädytys leikkaa sitä koskevilta toimialoilta kustannustason nousua vastaavan korvauksen.
Sivistysvaliokunta pitää erittäin kannatettavana, että kokeilua viisivuotiaiden maksuttomasta varhaiskasvatuksesta jatketaan ja siihen kohdistetaan 5 milj. euroa vuonna 2019 ja että varhaiskasvatuksen tasa-arvon ja osallistumisasteen edistämiseen kohdennetaan 10 milj. euroa.
Ensimmäisen vieraan kielen A1-kielen opiskelu varhaistuu vuonna 2020 alkamaan peruskoulun ensimmäisen vuoden keväällä. Varhentamiseen kohdennetaan 0,3 milj. euroa vuodelle 2019. Samoin vieraskielisten oppilaiden äidinkielen ja suomi/ruotsi toisena kielenä -opetukseen ja muun opetuksen tukemiseen kohdistetaan 2 milj. euron lisärahoitus vuonna 2019.
Lukiokoulutuksen uudistus käynnistyy, ja sen toimeenpanoon ja lukiokoulutuksen laadun kehittämiseen kohdennetaan avustuksina 10 milj. euroa. Lukiouudistuksen merkittävyyden osalta valiokunta viittaa asiaa koskevaan mietintöönsä (SiVM 2/2018 vp— HE 41/2018 vp).
Vapaaseen sivistystyöhön esitetään 155 miljoonan euron määrärahaa.
Ammatillisen koulutuksen rooli osaavan työvoiman sekä yksilöiden koulutuspalvelujen saatavuuden turvaamisessa on keskeinen. Valiokunta käsittelee jäljempänä tässä lausunnossa laajasti ammatillisen koulutuksen uudistuksen toimeenpanoa.
Valiokunta pitää erittäin perusteltuna sitä, että opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle siirretään asteittain tutkintotavoitteinen työvoimakoulutus ja osa tutkintoon johtamattomasta työvoimakoulutuksesta. Ammatillisen koulutuksen määrärahaa lisätään tämän vuoksi opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokassa 29,3 miljoonalla eurolla.
Ammatillisen koulutuksen merkittävyyttä korostaa myös se, että nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi ja osaamistarpeisiin vastaamiseksi jatketaan vuonna 2018 toteutettua ammatillisen koulutuksen tarjonnan lisäystä 1 000 opiskelijavuodella. Tämän kustannusvaikutus on 9,4 miljoonaa euroa.
Korkeakouluopetukseen ja tutkimukseen esitetään yhteensä 3,1 miljardia euroa vuodelle 2019. Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä talousarvioehdotukseen sisällytettyä tavoitetta, että tutkimus- ja kehitysrahoituksen taso vastaisi 4:ää prosenttia BKT:sta vuoteen 2030 mennessä.
Suomen Akatemian määrärahavaltuuteen sisältyy edellisen vuoden tapaan 25 miljoonaa euroa lippulaiva-tutkimuskeskittymien toteuttamiseen. Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa tuetaan vuosittain 5 miljoonalla eurolla vuodesta 2019 lukien. Määräraha sisältyi talousarvioon myös vuonna 2018.
Sivistysvaliokunta käsittelee jäljempänä tässä lausunnossa Suomen Akatemialle esitettyä ja erityisesti nuorille tutkijoille kohdistettua määrärahavaltuuden lisäystä, 25 miljoonaa euroa, vuodesta 2019 lukien.
Välillisesti korkeakoulujen tutkimustoimintaa tukevat myös työ- ja elinkeinoministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonaloille tulevat Business Finlandin yrityslähtöisen tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan myöntövaltuuksiin tehty 69 miljoonan euron lisäys ja yliopistosairaaloiden valtion tutkimusrahoituksen 6 miljoonan euron lisäys.
Varhaiskasvatuksen opettajien kouluttamiseen ja päiväkotien henkilöstörakenteen kehittämiseen esitetään 5miljoonan euroa vuodelle 2019. Tällä rahoituksella edistetään keväällä 2018 hyväksytyn uuden varhaiskasvatuslain toimeenpanoa (SiVM 5/2018 vp — HE 40/2018 vp).
Datahallinnan ja laskennan kehittämiseen, Kansallisarkiston massadigitoinnin pilotointiin ja julkisen keskitetyn sähköisen säilytys- ja arkistopalvelun toteuttamiskustannuksiin on myös varattu rahoitusta vuodelle 2019.
Opintotukeen esitetään yhteensä 586 miljoonan euron määrärahaa, josta opintorahan osuus on 421 miljoonaa euroa.
Opintotukeen esitetään sisällytettäväksi oppimateriaalilisä, jota koskeva hallituksen esitys eduskunnalle laiksi opintotukilain muuttamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 171/2018 vp) on tullut valiokunnan käsittelyyn. Hallituksen esityksessä ehdotetaan myös lukiokoulutuksen lukuvuoden tukiajan pidentämistä ja vanhempien tuloja koskevan tulokäsitteen muutosta ja tulorajojen korotusta.
Kulttuurin ja taiteen rahoitukseen esitetään ensi vuoden talousarvioon yhteensä 443,7 miljoonaa euroa, joka on 15,1 miljoonaa euroa vähemmän kuin kuluvana vuonna. Määrärahojen vähennys aiheutuu pääosin kertaluonteisten määrärahojen päättymisestä. Kulttuurin valtionosuusuudistuksen toimeenpanon käynnistämiseen esitetään miljoona euroa, ja esittävän taiteen vapaan kentän rahoitusta kehitetään jo vuonna 2019.
Yksityisen kopioinnin hyvityksen määräraha vähenee vuoteen 2018 verrattuna 2 miljoonaa euroa 9 miljoonaan euroon. Vähennys johtuu yksityisen kopioinnin vähentymisestä. Sivistysvaliokunta käsittelee tätä vähennysehdotusta tarkemmin tässä lausunnossaan.
Liikunnalle esitetään 158 miljoonaa euroa, josta 155 miljoonaa euroa koostuu rahapelitoiminnan tuotoista. Valiokunta käsittelee jäljempänä tässä lausunnossa liikuntatoimen rahoitusta muun muassa vammaisliikunnan ja -urheilun osalta.
Nuorisotyön määrärahoihin esitetään 76 miljoonaa euroa, josta 55 miljoonaa euroa rahapelitoiminnan voittovaroista. Etsivän nuorisotyön ja nuorten sosiaalisen vahvistamisen edellytyksiä parannetaan nostamalla tätä määrärahakokonaisuutta 0,5 miljoonalla eurolla. Sivistysvaliokunta korostaa nuorten osallisuuden, toimijuuden ja elämänhallinnan sekä nuorten kasvun ja itsenäistymisen tukemista.
Kerhotoiminnan tuki
Vuodesta 2008 lähtien opetus- ja kulttuuriministeriö on kohdentanut vuosittain valtion talousarviosta määrärahan kerhotoiminnan kehittämiseen. Opetushallitus on jakanut avustukset hakuehdot täyttäneille perusopetuksen järjestäjille. Panostus kerhotoimintaan on ollut merkittävää, sillä erityisavustusta on jaettu yhteensä 78,350 miljoonaa euroa vuosien 2008—2018 aikana. Erityisavustuksen lisäksi opetuksen järjestäjät käyttävät kerhotoiminnan rahoittamiseen omaa rahoitusta. Vuonna 2017 opetuksen järjestäjän oman rahoituksen osuus oli vähintään 30 % ja valtion erityisavustuksen osuus 70 %.
Vuoden 2018 hakemusten mukaan suunniteltujen kerhojen määrä oli 15 077, joihin arvioitiin osallistuvan yhteensä 248 065 oppilasta eli noin 44 % perusopetuksen oppilaista. Valtionavustus koulun kerhotoiminnan tukemiseen vuonna 2018 oli 5,865 milj. euroa. Vuodelle 2019 erityisavustuksen määrä koululaisten kerhotoiminnan tukemiseen valtion talousarvioehdotuksessa momentilta 29.10.30 (Valtionosuus ja -avustus yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen käyttökustannuksiin) on 2,865 miljoonaa euroa, mikä on kolme miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2018.
Sivistysvaliokunnan arvion mukaan opetuksen järjestäjien toteuttama koulun kerhotoiminta tulee jatkossa vähenemään huomattavasti, jos valtionavustuksen osuus on talousarvioehdotuksen mukainen. Erityisesti näin tapahtuu pienemmissä kunnissa ja alueilla, joissa on muutenkin vähän harrastustoimintaa ja mahdollisuuksia tavata vertaisia. Valiokunta korostaa, että koulun kerhotoiminta on oppilaille maksutonta oppituntien ulkopuolista toimintaa, jonka lähtökohtana ovat koulun kasvatukselliset, opetukselliset ja ohjaukselliset tavoitteet. Kerhotoiminta lisää oppilaiden mahdollisuuksia tutustua erilaisiin harrastuksiin sekä koulussa opitun soveltamiseen, luovaan toimintaan ja monimuotoiseen vuorovaikutukseen.
Valiokunnan saamien selvitysten mukaan harrastusten positiivinen vaikutus lasten ja nuorten hyvinvointiin on kiistaton. Kerhotoiminta parantaa koulumenestystä, edistää kouluhyvinvointia ja yhteenkuuluvuutta kouluyhteisöön sekä edistää omien vahvuuksien tunnistamista. Valiokunta muistuttaa, että kerhotoiminnalla on todennettu vaikutus syrjäytymisen ehkäisyyn ja tämän vuoksi valtiovalta on kohdentanut systemaattisesti resursseja lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukemiseen eri tavoin. Kerhotoiminnan kehittäminen ja tukeminen nostettiin hallitusohjelmatavoitteeksi vuonna 2008 osana Perusopetus paremmaksi -kokonaisuutta. Ns. harrastustakuu on myös hallituksen kärkihanke. Harrastustoiminnan tavoitteita edistää lisäksi lastenkulttuurin ja taiteen perusopetuksen saavutettavuuden parantamiseen tähtäävä kärkihanke, joka tuo nämä harrastusmuodot osaksi kouluyhteisöä.
Sivistysvaliokunta katsoo, että kerhotoiminnan rahoituksen leikkaamisen sijasta olisi syytä vähintään säilyttää kerhojen rahoitus vuoden 2018 tasolla tai jopa kasvattaa rahoitusta. Lisäksi tulisi pohtia kouluun kohdistuvien harrastusresurssien ja -toiminnan yhdistämistä ainakin niiltä osin kuin kustannusvastuu on kunnilla. Toiminnan osittaisella yhdistämisellä ja laajemmalla koordinoinnilla on mahdollista varmistaa, että toiminta on kustannustehokasta ja vaikuttavaa. Valiokunta korostaa yhteistyön kehittämistä paikallisten seurojen ja järjestöjen kanssa kerhotoiminnan monimuotoisuuden lisäämiseksi.
Kotikuntakorvaus yksityiselle opetuksen järjestäjälle
Perusopetusta antava yksityinen opetuksen järjestäjä on oikeutettu kotikuntakorvaukseen, joka perustuu järjestäjän oppilasmäärään ja valtiovarainministeriön vuosittain päättämään kotikuntakorvauksen perusosaan. Muu opetuksen järjestäjä kuin kunta saa lain mukaisesta kotikuntakorvauksesta 94 % (Laki kunnan peruspalveluiden valtionosuudesta (676/2014) 38 §). Yksityisten järjestäjien saaman muita pienemmän korvauksen on katsottu perustuvan siihen, että kunnalla on perusopetuslain mukaan yksityistä järjestäjää laajempi vastuu osoittaa koulupaikka jokaiselle sen alueella olevalle oppivelvolliselle (HE 38/2014 vp).
Oppivelvollisuusikäisille perusopetusta antavien yksityisten opetuksen järjestäjien ja niissä opiskelevien oppivelvollisten määriä ei tilastoida nimenomaisesti. Osassa oppilaitoksia on perusopetuksen oppilaiden lisäksi esiopetuksen oppilaita ja lukiokoulutuksen opiskelijoita. Osa oppilaitoksista antaa opetusta muille kuin oppivelvollisille osana vapaata sivistystyötä. Tilastokeskuksen oppilaitosrekisterin mukaan vuonna 2017 yksityisiä perusopetusta oppivelvollisille antavia kouluja oli 39, perusasteen erityiskouluja 6 ja perus- ja lukioasteen kouluja 26 eli yhteensä 71. Valiokunnan saaman asiantuntijalausunnon mukaan yksityisissä kouluissa opiskeli vuotta 2017 koskevan tiedon mukaan yhteensä noin 16 000 perusopetuksen oppilasta. Yksityisiä kouluja on erityisesti Helsingissä, joista suurin osa, 14 järjestäjää, on kaupungin sopimuskouluja ja siten osa kaupungin kouluverkkoa. Muita yksityisiä kouluja on 6, ja lisäksi on 2 Helsingin yliopiston yhteydessä toimivaa koulua, jotka ovat myös osa kaupungin kouluverkkoa. Yksityisten opetuksen järjestäjien kuntaa pienemmän valtion rahoituksen saaminen on koettu epätasa-arvoiseksi. Kaikki perusopetuslain (628/1998) mukaiset opetuksen järjestäjät, kunnat, yksityiset ja valtio, ovat velvolliset järjestämään opetuksen siten kuin perusopetuslaissa säädetään.
Kunnilla on eräitä yksityisiä opetuksen järjestäjiä laajempia lakisääteisiä velvollisuuksia. Jos muu opetuksen järjestäjä kuin kunta ei järjestä oppilaalle erityistä tukea, esimerkiksi erityisopetusta (perusopetuslaki 17 §:n 1 momentti), päätöksen oppilaalle järjestettävästä erityisestä tuesta tekee opetuksen järjestäjän esityksestä oppilaan asuinkunta. Siten kunnilla on viimekätinen vastuu erityisen tuen järjestämisestä oppivelvollisille. Sairaalan sijaintikunnalla on velvollisuus järjestää opetus sairaalassa potilaana oleville sekä muutoin erikoissairaanhoidossa oleville oppivelvollisuus- ja esiopetusikäisille (perusopetuslaki 4 a §). Jos oppilas on oppilaana yksityisessä koulussa, tällä on velvollisuus korvata oppilaan hoidon ajan opetuksesta aiheutuneet kustannukset oppilaan kotikunnalle, joka huolehtii kustannusten korvaamisesta sairaalan sijaintikunnalle (laki kuntien peruspalvelujen valtionosuudesta 41 §). Lähikouluna toimivat yksityisen järjestäjätahon koulut vastaavat yleensä kunnan kanssa sopimuksen puitteissa samoista velvoitteista kuin kunta. Toissijaisen oppilaaksioton kouluissa on eroja velvoitteiden määrässä.
Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus huolehtia esi- ja perusopetuksen oppilaiden opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalveluista oppilas- ja opiskelijahuoltolain (1287/2013) mukaisesti. Koulun sijaintikunta vastaa opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalvelujen järjestämisestä alueellaan sijaitsevien esi- ja perusopetusta antavien koulujen oppilaille riippumatta siitä, onko kyseessä kunnan oma tai yksityisen tai valtion koulu, jollei järjestäjä päätä järjestää näitä palveluja osittain tai kokonaan omana toimintanaan ja omalla kustannuksellaan. Viimekätinen vastuu palvelujen järjestämisestä on kunnalla. Oppilashuollon psykologi- ja kuraattoripalveluihin osoitetaan kuitenkin erillinen laskennallinen valtionosuus, joka ei sisälly kotikuntakorvauksen (perusopetus) tai opiskelijakohtaiseen (lukio) valtionosuuslaskelmaan.
Maksuttoman koulukuljetuksen järjestäminen oppilaalle perustuu kaikkien opetuksen järjestäjien kohdalla siihen, onko kyseessä kunnan oppilaalle osoittama lähikoulupaikka vai ns. toissijainen koulupaikka. Oppilaalla on lakisääteinen oikeus saada maksuton koulukuljetus tai matka-avustus perusopetuslaissa säädetyin edellytyksin, jos hän on oppilaana hänelle osoitetussa lähikoulussa. Ns. toissijaisessa koulupaikassa opiskelevilla vastaavaa lakisääteistä oikeutta ei ole. Toissijaisessa koulupaikassa opiskelevalla oppilaalla ei ole myöskään lakisääteistä oikeutta maksuttomaan majoitukseen (perusopetuslaki 33 §).
Asiantuntijalausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, että kunnista poiketen yksityisillä opetuksen järjestäjillä on velvollisuus maksaa kiinteistöveroa ja arvonlisäveroa. Kyseessä on merkittävä lisäkulu, kun halutaan taata toimivat ja turvalliset koulutilat. Lausunnon mukaan palveluista ja tuotteista maksettua arvonlisäveroa kompensoidaan tällä hetkellä maksamalla järjestäjän kotikuntakorvaukseen arvonlisäverokorotusta, joka on vuonna 2018 suuruudeltaan 3,57 %, ja perustamiskustannusten arvonlisäveron yksityiset järjestäjät maksavat täysimääräisenä.
Valiokunta tunnistaa yksityisten opetuksen järjestäjien huolen valtion rahoituksen määrän määräytymisestä eri tavoin kunnan ja yksityisen järjestäjän välillä ja toisaalta sen, että asiakokonaisuus ei ole aivan yksiselitteinen. Tiettyjen opetukseen liittyvien palvelujen järjestäminen on kunnalle lakisääteinen velvollisuus ja yksityiselle omaan päätökseen perustuva mahdollisuus. Yksityisten koulujen välillä on myös eroja palvelujen järjestämisen lakisääteisestä velvollisuudesta riippuen siitä, onko kyseessä oppilaan lähikoulu vai ns. toissijainen koulupaikka. Lähikoululla on velvoite tarjota oppilaspaikka alueellaan asuvalle oppivelvolliselle. Yksityisillä perusopetuksen kouluilla on valtioneuvoston toimilupa, johon osalla näistä on velvoite sopia sijaintikunnan kanssa koulutuksen järjestämisestä. Valiokunta viittaa antamaansa lausuntoon SiVL 8/2014. "Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että yksityisiä koulutuksen järjestäjiä kohdellaan rahoituksellisesti eri tavoin, vaikka niillä on lähes samat velvoitteet ja ne noudattavat samaa opetussuunnitelmaa kuin kuntien koulut. Julkinen valta on siten asettanut yksityiset ja julkiset toimijat eriarvoiseen asemaan." Valiokunta korostaa, että järjestelmän tulee olla oikeudenmukainen ja siitä riippumaton, onko ylläpitäjänä kunta vai yksityinen taho tai julkinen laitos, kuten yliopisto. Järjestelmässä tulee määräävänä olla asianomaisesta koulutuksesta aiheutuneet kustannukset ja toiminnalle säädetyt tehtävät. Sivistysvaliokunta edellyttää, että yksityisten koulujen kotikuntakorvauksesta tehdään selvitys, joka on annettava sivistysvaliokunnalle vuoden 2019 aikana. Hallituksen on ryhdyttävä tarvittaessa toimenpiteisiin yhdenvertaisen rahoituksen turvaamiseksi. Korvauksen suuruutta on arvioitava ottaen huomioon yksityiskoulujen kustannusrakenne ja lakisääteiset sekä muut velvoitteet ja koulujen asema kunnissa. Sivistysvaliokunta esittää asiasta lausumaa. (Valiokunnan lausumaesitys 1)
Ammatillinen koulutus
Ammatillisen koulutuksen reformin toimeenpano
Varainhoitovuonna 2019 ammatillisessa koulutuksessa jatketaan sen toiminta- ja rahoituslainsäädännön sekä tutkintojärjestelmän uudistusten toimeenpanoa. Reformin tavoitteena on vastata aikaisempaa paremmin toimintaympäristön jatkuvasti muuttuviin haasteisiin. Ammatillisen koulutuksen rooli osaavan työvoiman sekä yksilöiden koulutuspalvelujen saatavuuden turvaamisessa on keskeinen. Ammatillisen koulutuksen palvelujärjestelmän asiakaslähtöisyyttä, toimintakykyä ja vaikuttavuutta parannetaan erityisesti yksilöllisiä opintopolkuja kehittämällä, oppimisympäristöjä monipuolistamalla ja työpaikalla järjestettävää koulutusta lisäämällä. Tukiohjelmaan kohdennetaan yhteensä noin 60 miljoonaa euroa. Määräraha muodostuu reformin toimeenpanoon valtiontalouden kehyspäätöksessä vuosille 2018—2019 osoitetusta lisämäärärahasta (15 + 15 milj. €) sekä toimeenpanoon kohdennettavista ammatillisen koulutuksen muista kehittämismäärärahoista (noin 10 milj. €). Vuoden 2017 aikana tukiohjelmaan kohdennettiin opetus- ja kulttuuriministeriön kehittämismäärärahoja noin 20 miljoonaa euroa.
Valiokunta pitää välttämättömänä, että ammatillisen koulutuksen uudistamista tuetaan riittävillä taloudellisilla panostuksilla ja valtakunnallisella ohjauksella. Valiokunta tunnistaa sen, että ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat reformin toimeenpanossa haasteellisessa asemassa nopean aikataulun vuoksi, mutta toteaa, että uudistuksen toimeenpanoa helpottaa osin se, että lainsäädäntö tulee voimaan porrastetusti siirtymäsäännösten mukaisesti. Myös se, että uudistusta koskevan lainsäädännön valmistelu toteutettiin avoimesti ja eri toimijatahoja osallistaen on auttanut uudistukseen valmistautumista.
Valiokunta painottaa, että uudistuksen läpivieminen vaatii hyvää johtamista oppilaitoksissa. Keskijohtoon kuuluvilla esimiehillä ja päälliköillä on siinä keskeinen rooli, joten heidän johtamistyönsä tukeminen on erityisen tärkeää. Reformin onnistuminen edellyttää riittävää ja motivoitunutta henkilöstöä. Opettajan työ on murroksessa, ja se on reformin myötä muuttunut oleellisesti: Kyseessä on suuri pedagoginen ajattelutavan muutos oppiainekeskeisyydestä opiskelijakeskeisyyteen. Opettaminen on opiskelijan osaamisen saavuttamisen tukemista monipuolisin menetelmin opiskelijan yksilölliset tarpeet huomioon ottaen. Valiokunta painottaa, että opettajien tulee saada riittävästi täydennyskoulutusta. Nykyinen osaamispääoma ei välttämättä riitä uudessa tilanteessa. Koulutuksessa tulee huomioida digitalisaation ja uusien teknologioiden vaikutukset osaamistarpeisiin. Ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyyden lisääntyessä tulee varmistaa myös työpaikkaohjaajien riittävä ohjauksen osaaminen.
Ammatillisen koulutuksen reformi ohjaa oppilaitoksia sekä työelämää syventämään yhteistyötään. Oppilaitosten tulee jatkossa luoda entistä järjestelmällisemmät suhteet työelämään siten, ettei suhde työpaikkoihin rakennu pelkästään yksittäisten opettajien kontaktien varaan. Uudistuneen lainsäädännön myötä työpaikalla tapahtuva oppiminen ja siihen liittyvä koulutuksen ja työelämän välinen yhteistyö lisääntyy, ja sitä on tarpeen syventää. Yhteistyötahojen osallistaminen koulutuksen järjestäjän toteuttamiin koulutusohjelmiin, hankkeisiin ja oppimisympäristöjen kehittämiseen tiivistää yhteistyötä osaltaan. Kumppanuus alueen yrittäjien kanssa mahdollistaa työ- ja elinkeinoelämän osaamistarpeiden huomioon ottamisen ja yhdessä hankittujen koneiden, laitteiden ja kokonaisten oppimisympäristöjen tehokkaan ympärivuotisen käytön.
Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota myös siihen, että ammatillisen koulutuksen valtakunnallisten tietoteknisten palvelujen ja tietojärjestelmien keskeneräisyys on vaikeuttanut tiedonkeruuta. Asiantuntijalausunnon mukaan uuteen KOSKI-järjestelmään siirretty tieto ei ole luotettavaa, mistä syystä johtamista ei ole voitu tehdä oikeiden tietojen perusteella. Koulutuksen järjestäjäkohtaisen raportoinnin puutteen vuoksi järjestäjät eivät pysty tarkistamaan omia tietojaan, joita käytetään vuoden 2019 rahoitusta koskevan suoritepäätösten tekemisessä. Valiokunta painottaa, että valtakunnallisten järjestelmien toimivuus tulee varmistaa viipymättä.
Taloudelliset resurssit
Taloudellisesta näkökulmasta reformin toimeenpano sinänsä rahoitusjärjestelmän uudistamisineen on iso ponnistus koulutuksen järjestäjille. Uuden lainsäädännön toimeenpanon edellyttämät ammatillisen koulutuksen ydinprosessien ja toteutustapojen uudistukset ovat vielä osin valmisteilla. Näiden tarkoituksena on sujuvoittaa toimintaa ja vähentää hallinnollista työtä. Haasteena on myös samanaikaisesti vaikuttavat ammatillisen koulutuksen rahoitukseen tämän ja viime hallituskauden aikana tehdyt leikkaukset. Valiokunta uudistaa aikaisemmin mietinnössään (SiVM 7/2017 vp) esille tuomansa, että toimeenpanon riittävistä resursseista tulee huolehtia, jotta uudistus saadaan toteutettua hallitusti.
Asiantuntijakuulemisessa ilmaistiin huoli ammatillisen koulutuksen perusrahoituksen riittävyydestä. Valiokunta kiinnitti siihen huomiota mietinnössään (SiVM 7/2017 vp). Eduskunta hyväksyi mietinnössä esitetyn lausuman, jossa edellytetään, että opetus- ja kulttuuriministeriö seuraa siirtymäkauden aikana rahoitusjärjestelmän vaikutuksia ja perusrahoitusosuuden riittävyyttä ja antaa siitä sivistysvaliokunnalle selvityksen vuosittain. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että rahoitusjärjestelmän tarkoituksena on turvata ennakoitava perusta tutkintojen ja koulutuksen järjestämiselle perusrahoituksella (50 % rahoituksesta) ja myös ohjata ja kannustaa tuloksellisuuteen ja vaikuttavuuteen siten, että koulutuksen järjestäjä suuntaa koulutustaan ja tutkintojaan sekä toteuttaa prosessinsa tehokkaasti ja vaikuttavasti. Rahoitusuudistus on vielä käyttöönottovaiheessa siten, että varainhoitovuosina 2018 ja 2019 perusrahoituksen osuus on 95 % ja seuraavina kahtena vuotena 70 ja 60 %. Vaiheittainen siirtyminen antaa koulutuksen järjestäjille aikaa sopeuttaa järjestelmäänsä enemmän tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta painottavaan rahoitusjärjestelmään.
Asiantuntijakuulemisessa kritisoitiin perusrahoituksen riittävyyttä myös suhteessa hankerahoitukseen ja lisätalousarvioihin perustuviin rahoituksiin. Erilliset haut lisä-, strategia- ja hankerahoitusten saamiseksi ovat työllistäneet reformin toimeenpanon ohella koulutuksen järjestäjiä. Osa hankerahasta on reformin toimeenpanon tukiohjelmaan osoitettua lisärahoitusta, joka ei vähennä käyttömenoihin tarkoitettua valtionosuusrahoitusta. Meneillään olevista ammatillisen koulutuksen hankkeista iso osa on reformin toimeenpanon tukemiseksi perustettuja hankkeita, jotka ovat tarpeellisia uuden lainsäädännön mukaisten toimintaprosessien ja -tapojen sekä yhtenäisten toimintakäytäntöjen varmistamiseksi. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota hankkeiden suureen määrään, mikä ohjaa koulutuksen järjestäjien resursseja hankkeiden hallintoon itse toiminnan sijaan, vaikkakin isossa osassa hankkeista kyse on väliaikaisesta vaiheesta ison uudistuksen toimeenpanemiseksi.
Yksilölliset opintopolut
Osaamisperusteisuuden vahvistaminen ja opiskelijalähtöisyyden lisääminen olivat ammatillisen koulutuksen reformin tärkeimpiä tavoitteita. Asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille ammattiin opiskelevien kokemukset, että oppilaitoksilla on ollut haasteita vastata henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa (HOKS) koskeviin velvoitteisiinsa. Suomen opiskelija-allianssi OSKU:n tekemän AMIS 2018 -kyselyyn vastanneista vuoden 2018 aikana opintonsa aloittaneista opiskelijoista 75 % kertoi, että heille oli vastaushetkellä laadittu vaadittava henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma. Vastanneista 69 % koki päässeensä vaikuttamaan suunnitelman sisältöön. Lisäksi yli puolelle aloittaneista opiskelijoista (52 %) oli epäselvää, miten ja milloin omaa HOKS:ia päivitetään.
Valiokunta on huolestunut nuoren osaamisen kehittymisen etenemisen kannalta siihen liittyvän keskeisen välineen, henkilökohtaisen opetussuunnitelman (HOKS) toimeenpanoon liittyvistä, tuoreen tutkimuksen esille nostamista ongelmista. Sivistysvaliokunta edellyttää, että opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaus-, seuranta- ja muilla toimin huolehtii siitä, että jokaiselle nuorelle tehdään HOKS ja sen päivittäminen toteutuu lain edellyttämässä muodossa. Valiokunta esittää asiasta lausumaa. (Valiokunnan lausumaesitys 2)
Valiokunta katsoo, että henkilökohtaistamisen laadukas toteutuminen on tärkeä edellytys tavoitteiden saavuttamiselle. Alaikäisten opiskelijoiden huoltajien sitouttaminen kodin ja oppilaitoksen väliseen yhteistyöhön esimerkiksi HOKS:ia hyödyntäen on tärkeää. Asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille, että HOKS:ien käyttöönotossa ongelmana on ollut mm. tietojärjestelmien keskeneräisyydet. Henkilökohtaistamista ja yksilöllisten opintopolkujen rakentamista tukevan eHOKS:n puuttumisen vuoksi koulutuksen järjestäjät ovat kehittäneet omia järjestelmiään, mikä ei ole tarkoituksenmukaista. Valiokunta kiirehtii HOKS-prosessien selkeyttämistä ja käyttöönottamista sekä tietojärjestelmien valmiiksi saattamista.
Valiokunta pitää hyvänä opiskelijan tarpeista lähtevän osaamisen kartuttamista ja korostaa, että yksilöllisyys ei ole opiskelijan yksin jättämistä, vaan se edellyttää opiskelijan oppimisen ja hyvinvoinnin tukemista yksilöllisiä opintopolkuja rakentamalla eri oppimisympäristöt huomioon ottaen. Myös opiskelijoiden yhteisöllisyyteen tulee kiinnittää huomiota. Ammatillisen koulutuksen lakisääteinen tehtävä tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi ammatillisen kehittymisen lisäksi edellyttää koulutuksen järjestäjältä moninaisia toimia ja yhteistyötä opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämistä tukevien tahojen, kuten opiskeluhuollon, kanssa.
Sivistysvaliokunta kantaa huolta joissakin tapauksissa esille nousseesta pidemmän ajanjakson ilmiöstä, jossa kontaktiopetuksen määrä ei ole ollut opiskelijan kannalta tarkoituksenmukainen. Käytännössä tämä tarkoittaa vajaita opiskeluviikkoja. Valiokunta edellyttää, että ammatillisen koulutuksen reformia toimeenpannessaan ministeriö laatii pikaisesti yhdessä koulutuksenjärjestäjien kanssa mallin kokonaisten opiskelupäivien ja -viikkojen järjestämisestä erityisesti sitä tarvitseville opiskelijoille. Usein kokonaiset opiskeluviikot ovat erityisen tärkeitä nuorille, juuri peruskoulunsa päättäneille oppilaille ja erityisesti opintojen alkuvaiheessa. Tätä voidaan tehdä myös työpaikoilla tapahtuvaa oppimista hyödyntäen ja erilaisia paikallisia innovaatioita suosien. Valiokunta esittää asiasta lausumaa. (Valiokunnan lausumaesitys 3)
Valiokunta painottaa, että uudistuksen läpivieminen onnistuneesti oppilaitosten arjen keskellä edellyttää luottamusta ammatilliseen koulutukseen ja sen järjestäjiin. On tärkeää, että uudistuksella pystytään vastaamaan opiskelijoiden tarpeisiin ja heidän ammatti-identiteettinsä kehittymiseen. Opiskelija-allianssi OSKU:n tekemän selvityksen mukaan lähes kaikki kyselyyn vastanneista opiskelijoista olivat ylpeitä siitä, että opiskelevat ammatillisessa koulutuksessa, ja myös opiskelemastaan alasta. Tässä tulee onnistua jatkossakin.
Osaajapulaan vastaaminen
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ammatillisen koulutuksen reformilla tavoitellaan sitä, että ammatillinen koulutus saadaan vastaamaan entistä paremmin myös työ- ja elinkenoelämän ja yhteiskunnan tarpeisiin. Tämä tavoite sisältyy ammatillisen koulutuksen perustoimintaan, ja siihen vastataan lisäksi tarpeen mukaan erillisin toimenpitein. Vuoden 2019 talousarvioesityksen mukaan nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi ja osaamistarpeisiin vastaamiseksi jatketaan vuonna 2018 toteutettua ammatillisen koulutuksen tarjonnan lisäystä 1 000 opiskelijavuodella. Tämän kustannusvaikutus on 9,4 miljoonaa euroa. Lisäksi vuoden 2018 ensimmäisessä lisätalousarviossa on kohdennettu 16 miljoonaa euroa ja hallitus on sopinut edelleen kohdentavansa toisessa lisätalousarviossa 10 miljoonaa euroa lisärahoitusta lyhytkestoisen ammatillisen koulutuksen lisäämiseen. Lisärahoituksella järjestetään ammatillisen osaamisen pilotteja tukemaan erityisesti alanvaihtotilanteita sekä parannetaan heikkojen perustaitojen varassa olevien osaamista. Näillä nopeavaikutteisilla toimilla pyritään vastaamaan työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmiin ja tukemaan erityisesti parhaassa työiässä olevien työttömien henkilöiden työllistymistä. Lisätalousarvioiden toimenpiteiden vaikutukset ulottuvat merkittävässä määrin myös vuodelle 2019.
Valiokunta pitää ehdotettuja toimenpiteitä välttämättöminä. Pula ammattiosaajista on noussut monille yrityksille merkittäväksi kasvun esteeksi. Teknologian nopea kehitys muuttaa osaamistarpeita nopeasti, ja vaadittavan ammattiosaamisen taso nousee kaikissa tehtävissä. Samalla jatkuvan oppimisen merkitys korostuu. On hyvä, että tilannetta korjataan ripeästi, jotta Suomen hyvässä vauhdissa oleva talouskasvu ei hidastu osaajapulan vuoksi. Koulutusjärjestelmän on pystyttävä reagoimaan nopeasti muuttuviin osaajatarpeisiin ja tarjoamaan uusien osaamistarpeiden mukaista koulutusta ja osaamisten yhdistelmiä. Resurssien oikea kohdentaminen osaajapulasta kärsiville aloille ja kasvun kannalta keskeisille aloille on keskeistä. Koulutustarjontaa ja resurssien käyttöä tulee ohjata valtakunnallisilla ohjausmekanismeilla alueelliset tarpeet huomioiden sekä tukemalla oppilaitosten strategista yhteistyötä ja keskinäistä parhaiden käytäntöjen jakamista.
Opinnollistaminen työpajoissa
Valiokunta toteaa, että työpajatoiminnalla on tärkeä rooli tukea nuoria ja aikuisia heidän koulutus- ja työpoluillaan. Valiokunta kiinnittää huomiota työpajojen ja ammatillisen koulutuksen järjestäjien yhteistyön mahdollisuuksiin. Työpajatoiminta kerryttää niin ammatillisia taitoja kuin yleisiä työelämävalmiuksiakin, ja hankittu osaaminen voidaan tehdä näkyväksi ja todentaa. Omien vahvuuksien löytäminen ja osaamisen tunnistaminen motivoivat oppimaan lisää ja innostavat etenemään koulutuspolulla. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkossa työpajoja hyödynnetään nykyistä monipuolisemmin osaamisen hankkimista tukevina oppimisympäristöinä. Työpajatoiminnassa kertyneen osaamisen tunnistaminen ja sen tunnustamisen tukeminen tarvitsevat pitkäjänteisiä valtakunnallisia kehittämisresursseja. Kyse on työpajatoiminnan opinnollistamisen ja siihen liittyvien prosessien kehittämisestä.
Valtion talousarviossa on nuorten työpajatoimintaan osoitettu 13,5 milj. euroa. Rahoitus jaetaan aluehallintovirastojen kautta valtionapukelpoisille työpajoille valtionavustuksina nuorten työpajatoimintaan. Valtionapukelpoisia työpajoja oli kesäkuussa 2018 yhteensä 239, ja käsittelyssä on 7 valtioapukelpoisuushakemusta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valtionavustusten hakijoita on nyt enemmän kuin aikaisempina vuosina.
Valiokunta toteaa, että vireillä olevissa isoissa uudistuksissa tulee kiinnittää huomiota myös heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden palveluiden saatavuuteen. Sekä kunnilla ja niiden sidosyksiköillä että yhdistysmuotoisilla toimijoilla tulee olla mahdollisuudet tuottaa työpajapalveluita laajalla palvelurepertuaarilla. Muutoin vaarana on, että merkittävä osa haasteellisessa asemassa olevista henkilöistä putoaa palveluiden ulkopuolelle. Valiokunta pitää tärkeänä työpajatoiminnan jatkuvuuden turvaamista yhtenä nuorten ja aikuisten elämänhallinnan parantamisen ja osaamisen kartuttamisen keinona ja uudistaa lausunnossaan (SiVL 11/2017 vp) esille tuomansa, että on tärkeää, että jatkossa työpajoja hyödynnetään nykyistä monipuolisemmin osaamisen hankkimista tukevina oppimisympäristöinä sekä otetaan huomioon maakuntauudistusta valmisteltaessa. Valiokunta toteaa, että osa työpajoista tuottaa lisäksi etsivän nuorisotyön palveluja.
Tutkimuksen rahoitus korkeakouluissa
Tutkimuksen ja korkeimman opetuksen suurimmat erät valtion talousarviossa ovat yliopistojen perusrahoitus (noin 1 750 miljoonaa euroa) ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitus (noin 826 miljoonaa euroa). Yli puolet yliopistoissa tehtävästä tutkimuksesta rahoitetaan yllä mainitulla perusrahoituksella. Suomen Akatemian hakumenettelyyn pohjautuva rahoitus (n. 276 miljoonaa euroa v. 2019) myönnetään kansainvälisen vertaisarvioinnin perusteella korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa työskenteleville tutkijoille. Yliopistoissa tehtävästä tutkimuksesta Akatemian rahoituksella tehdään noin 20—25 %.
Sivistysvaliokunta toteaa, että hallitusohjelmassa päätetyt säästöt ovat kohdistuneet yliopistojen perusrahoitukseen. Myöhemmin tehdyt lisäykset tutkimusrahoitukseen on kohdennettu kilpailtuun rahoitukseen Suomen Akatemian kautta. Eräiden tutkijoiden mielestä tavoitteessa nostaa tutkimuksen laatua rahoituskilpailujen ja tuloksellisuuskriteerien kautta on kuitenkin menty monessa maassa liian pitkälle.
Perusteluna tälle on esitetty, että kilpailu luo järjestelmään tehottomuutta, ja se alkaa jo haitata pitkäjänteistä tutkimustyötä. Kilpailutukseen kuluu valtavasti tutkijoiden arvokasta työaikaa. Kun ehdotetuista hankkeista rahoitetaan vain murto-osa (ehkä 10 %), voidaan tutkijoiden mukaan muihin hakemuksiin laitettu työaika katsoa hukatuksi. Pienissä erillisohjelmissa ei lisärahoitus välttämättä edes riitä kattamaan näitä hakuprosessin kokonaiskustannuksia. Lisäksi uusi tutkimus haastaa ajatuksen siitä, että rahoituskilpailu lisäisi tutkimuksen laatua ja vaikuttavuutta.
Asiantuntijakuulemisessa on esitetty laajemmin huolta myös siitä, että tohtorintutkinnon jälkeinen uravaihe silppuuntuu lyhyiksi työsuhteiksi. Sitä värittää jatkuva tutkimusrahan hakeminen ja pelko uran katkeamisesta. Tässä uravaiheessa pitäisi kuitenkin rakentaa omaa tutkimusidentiteettiä, perustaa oma tutkimusryhmä ja luoda uutta tutkimusta ja uusia tieteellisiä avauksia.
Sivistysvaliokunta pitää esitettyä kritiikkiä perusrahoituksen riittämättömyyden osalta aiheellisena. Valiokunta korostaa perustutkimuksen rahoituksen merkitystä, kun halutaan uudistaa ja jäntevöittää suomalaista tutkimusta. Korkeatasoinen, pitkäjänteinen, vertaisarvioitu perustutkimus luo uutta tietoa ja osaamista ja antaa parhaimmat edellytykset monipuolisten innovatiivisten ekosysteemien synnylle. Se on menestyksekkään innovaatiotoiminnan ja siihen perustuvan kestävän kasvun välttämätön edellytys.
Sivistysvaliokunta katsoo, että korkeakoulujen toimintaedellytyksiä tulee tulevan vaalikauden aikana vahvistaa pitkäjänteisesti ja pysyväisluonteisesti. Hallituksen vuodelle 2019 tekemä talousarvioesitys on erityisesti tutkimusrahoituksen osalta merkittävä askel tähän suuntaan. Valtion vuoden 2019 talousarvioon tehdyt esitykset, ml. Business Finlandin avustusvaltuuksien korottaminen 69 milj. eurolla ja Suomen Akatemian avustusvaltuuksien nostaminen pysyvästi 25 miljoonalla eurolla, tukevat tutkimustoimintaa ja ovat asiantuntijatahon arvion mukaan suuruusluokaltaan merkittäviä.
Asiantuntijakuulemisessa on korostettu, että kansallisen innovaatiorahoituksen kääntäminen kasvuun edellyttää ennen kaikkea yksityisiä investointeja tutkimukseen ja kehittämiseen, koska vuoden 2008 jälkeen tapahtunut rahoituksen lasku on ollut suurinta yksityisellä sektorilla. Julkisen innovaatiorahoituksen avulla on houkuteltava yksityistä rahoitusta. Lausunnossa todetaan, että esimerkiksi alle 50 henkeä työllistävistä yrityksistä alle prosentti raportoi Tilastokeskukselle TKI-toiminnasta. Tämä tarkoittaa, että Suomessa on 280 000 pientä ja mikroyritystä, jotka eivät tee innovaatio- tai kehittämistyötä.
Sivistysvaliokunta painottaa tämän innovaatiopotentiaalin kannustamista yhteistyöhön korkeakoulujen ja erityisesti työelämän tarpeisiin keskittyvien ammattikorkeakoulujen kanssa. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota korkeakouluyhteistyöhön liittyvän hallinnollisen prosessin sujuvoittamiseen hyvin pienten yritysten kohdalla.
Asiantuntijakuulemisessa on myös korostettu, että korkeakoulujen tehtävät ovat laajenemassa jatkuvan oppimisen mahdollistamiseen. Samalla tulisi tavoitteiden mukaan tutkinnon suorittavien nuorten osuuden lisääntyä. Valiokunta yhtyy asiantuntijoiden näkemykseen siitä, että jatkuvan oppimisen laajentaminen edellyttää koulutuksen rahoituksen laajentamista hallinnonalarajat ylittäväksi ja myös valtionrahoituksen ulkopuolelle. Nykyisen rahoituksen ohjaaminen tutkintokoulutuksesta jatkuvaan oppimiseen ei riitä vastaamaan työn murroksen aiheuttamaan laajaan kouluttautumistarpeeseen.
Nuoret tutkijat
Suomen Akatemia kohdistaa talousarvioehdotukseen vuodeksi 2019 sisältyvän lisäpanostuksen, 25 miljoonaa euroa (myöntövaltuus), nuoren tutkijasukupolven akatemiahankkeisiin. Rahoitus tarjoaa saajalleen hyvät mahdollisuudet jatkaa nousujohteista tutkimustyötään ja perustaa oma tutkimusryhmä.
Rahoitus on tullut haettavaksi Suomen Akatemian syyskuun haussa. Lisämäärärahasta järjestetään täydentävä haku osana ns. akatemiahankkeiden hakua.
Akatemiahankkeissa palkatuista henkilöistä on kaksi kolmasosaa väitöskirjatyöntekijöitä ja tutkijatohtoreita. Lisätty akatemiahankerahoitus tukee sekä hankkeita johtavien nuoren tutkijasukupolven tutkijoiden että hankkeissa työskentelevien väitöskirjatyöntekijöiden ja tutkijatohtoreiden tutkijanuria. Tähän uravaiheeseen osoitetun rahoituksen vaikutus tutkimuksen laatuun on selvitysten mukaan suuri. Väitöskirjan jälkeisen tutkimustyön uravaiheessa (post doc -tutkijana, tutkijatohtoreina) olevien tutkijoiden henkilötyövuosia oli vuonna 2017 yliopistoissa 3 900. Määrä on kasvanut vuodesta 2012 vuoteen 2017 noin 17 %. Post doc -vaihetta seuraava vaihe, oman tutkimusryhmän perustaminen, on viime vuosina noussut toistuvasti esille yhtenä keskeisenä ongelmakohtana suomalaisessa tutkimusjärjestelmässä.
Saadun asiantuntijalausunnon mukaan valittu rahoitustapa vuonna 2019 vastaa hyvin läheisesti syksyllä 2016 toteutettua hakua. Silloin vuodeksi 2017 myönnetystä 30 miljoonan euron erillisrahoituksesta 25 miljoonaa euroa käytettiin urallaan nopeasti edenneiden tutkijoiden akatemiahankkeisiin. Kokemukset tästä rahoituksesta olivat lausunnon mukaan erittäin positiivisia.
Julkisuudessa ja osin myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on problematisoitu lisäpanostuksen perusteluissa käytettyä termiä "nuori tutkija", jota on voitu tulkita eri tavoin. Tämän vuoksi julkisuudessa on esitetty huolta siitä, että lisärahoitus karkaisi oikeasti nuoren tutkijasukupolven tavoittamattomiin. Saadun selvityksen mukaan rahoitus suunnataan vähintään dosentin tasoisille tutkijoille eli ei aivan vastaväitelleille, vaan väitöskirjan lisäksi jo tutkimusta tehneille. Nuorella tutkijalla tarkoitetaan tutkijanuran pituutta. Valiokunta kannattaa Akatemian ratkaisua suunnata haku post doc -tutkijoille ja tutkijatohtoreille. Akaatemiselta iältään nuorten tutkijoiden tukeminen on tärkeää, sillä heidän varassaan lepäävät tulevien vuosien merkittävät tieteelliset läpimurrot. Rohkeaa ja uudenlaista ajattelua tarvitaan, jotta pystymme löytämään ratkaisuja isoihin globaaleihin ongelmiin.
Yksityisen kopioinnin hyvitys
Hallituksen esityksessä valtion talousarvioksi vuodelle 2019 esitetään, että momentilta 29.80.41 (Eräät käyttöoikeuskorvaukset, siirtomääräraha 3 v) maksettavaa yksityisen kopioinnin hyvityksen määrärahaa alennetaan yksityisen kopioinnin vähenemisen vuoksi 11 miljoonasta eurosta 9 miljoonaan euroon.
Sivistysvaliokunta ei kannata tätä määrärahan alennusta ja esittää valtiovarainvaliokunnalle, että se lisäisi ehdotettuun määrärahaan 2 miljoonaa euroa.
Sallittu yksityinen kopiointi
Yksityiseen käyttöön tarkoitettu kopiointi sallitaan tekijänoikeuslain (404/1961) 12 §:ssä (Teosten kappaleiden valmistaminen yksityiseen käyttöön). Sen mukaan "julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen".
Kopiointi omaan yksityiseen käyttöön tai kopiointi perheen ja läheisen ystäväpiirin välillä on siis sallittua. Kopioita ei kuitenkaan saa tehdä rajattomasti. Teoksesta saa tehdä yksityiseen käyttöön muutamia kopioita.
Kopioitavan teoksen on oltava laillisesti valmistettu ja saatettu yleisön saataviin, esimerkiksi TV-lähetys tai kirjastosta lainattu CD-levy. Myös kaupasta ostetusta CD-levystä saa tehdä muutaman kopion itselleen tai läheiselleen. Tietoverkosta kopioitavan teoksen on oltava laillisesti yleisön saatavilla. Kiellettyä on sen sijaan ladata internetin välityksellä esimerkiksi luvattomasti jaossa oleva elokuva tai mp3-musiikkitiedosto, vaikka teoksen lataisi omaan yksityiseen käyttöön. Tietokoneohjelmia ja -pelejä ei saa kopioida. Niistä saa ottaa vain laillisen käytön vaatiman varmuuskopion, ellei hankintalisenssi muuta erityisesti salli.
Erityisesti on syytä korostaa, että maksettuun lisenssiin perustuva kopiointi omaan käyttöön, esimerkiksi televisio-ohjelmien tallennus verkkotallennuspalveluun tai maksullisesta musiikin suoratoistopalvelusta puhelimeen off-line-kuuntelua varten tehty tallennus on sallittua, mutta se ei ole edellä tarkoitettua sallittua yksityistä kopiointia, eikä sitä oteta huomioon arvioitaessa yksityisestä kopioinnista suoritettavaa hyvitystä.
Hyvitys yksityisestä kopioinnista
Tekijöillä on oikeus saada teoksen edellä selostetusta yksityisestä kopioinnista korvaus. Tekijänoikeuslain 26 a §:n mukaan valtio maksaa tekijöille hyvitystä teoksen kappaleiden valmistamisesta yksityiseen käyttöön. Hyvitys maksetaan valtion talousarvioon otettavasta määrärahasta, jonka tulee olla määrältään sellainen, että sitä voidaan pitää kohtuullisena hyvityksenä teosten kappaleiden valmistamisesta yksityiseen käyttöön.
Saman pykälän 2 momentin mukaan yksityistä kappaleen valmistamista ja sen yleisyyttä tutkitaan hyvityksen oikean mitoituksen määrittelemiseksi. Tutkimuksen tekee opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymä puolueeton tutkimuslaitos.
Sivistysvaliokunta korostaa, että juuri oikeudenhaltijoille suoritetun hyvityksen ansiosta yksityinen kopiointi on sallittua. Hyvitykseen velvoittaa tekijänoikeutta koskeva tietoyhteiskuntadirektiivi (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY (32001L0029), jonka mukaan yksityistä kopiointia ei saa jäsenvaltiossa sallia, ellei siitä järjestetä (rahallista) hyvitystä. Hyvitys on ilmaistu direktiivin eri kieliversioissa eri sanoin: englanniksi "fair compensation", ruotsiksi "rimlig kompensation" ja suomeksi "sopiva hyvitys".
Käytännössä hyvitys on kohdistettu musiikin ja audiovisuaalisen aineiston yksityisen kopioinnin hyvittämiseen. Graafisen aineiston digitaalisten kopiointimahdollisuuksien lisääntyminen on nostanut esiin tarpeen selvittää vuosittaisissa kopiointitutkimuksissa myös tämän aineistolajin yksityisen kopioinnin määriä ja kopioinnin mahdollista hyvittämistä tulevaisuudessa. Hyvitys jaetaan vuosittain tekijöille, esittäville taiteilijoille ja tuottajille sekä kotimaisen kulttuurin edistämiseen.
Valtio hyvityksen maksajana
Yksityisen kopioinnin hyvitys päätettiin v. 2014 siirtää maksettavaksi valtion talousarviosta. Tätä ennen hyvitys kerättiin yksityiseen kopiointiin käytettävien tallennusalustojen ja tallennuslaitteiden myyntihinnoista (hyvitysmaksu). Samalla arvioitiin, että suuria ja nopeita muutoksia yksityiseen käyttöön valmistettujen kappaleiden määrissä ei odoteta tapahtuvan lähivuosina.
Vuoden 2014 valmistelussa hyvityksen suuruudeksi määriteltiin 11 miljoonaa euroa vuosina 2015 ja 2016. Hyvityksen taso muodostettiin tällöin löyhästi laitemaksujärjestelmän aiempien vuosien vuotuisten kertymien pohjalta. Aiemmin hyvitysmaksun piiriin kuuluneet tallennusalustat ja -laitteet sekä maksun taso määriteltiin vuosittain valtioneuvoston asetuksella. Hyvitysmaksukertymät eivät kuitenkaan korreloineet kopioinnin määrään ja sen arvoon, koska yhteisymmärrystä siitä, mihin laitteisiin maksu tulisi ulottaa, ei asetuksia valmisteltaessa saavutettu. Sivistysvaliokunta korostaa, että hyvityksen tason määrittely vuoden 2014 valmistelussa oli sen vuoksi suurelta osin luonteeltaan poliittinen ratkaisu.
Oikeudenhaltijat eli hyvityksen edunsaajat katsoivat uudistuksen valiokuntakäsittelyssä, että laitteiden myyntihintoihin sisältyneen hyvitysmaksun kertymät eivät olleet oikeassa suhteessa kopioinnin määriin ja että hyvitysmaksun piirissä oli vain osa yksityiseen kopiointiin käytettävistä tallennusalustoista ja -laitteista, mistä syystä vuosille 2015 ja 2016 muodostettu hyvityksen taso olisi varsin alhainen.
Sivistysvaliokunta korosti mietinnössään, että "hyvitysmaksu ei ole tavallinen harkinnanvarainen kulttuurimääräraha, sillä direktiivin tarkoittama "sopivan hyvityksen" käsite rajaa hallituksen mahdollisuuksia harkinnanvaraisesti vähentää määrärahaa esimerkiksi valtiontaloudellisten yleisten säästötarpeiden vuoksi". Valiokunnan ehdotuksesta eduskunta hyväksyi lausuman, jossa eduskunta edellytti, että hallitus varautuu hyvitysmaksun rahoituksen monipuolistamiseen, jos valtion rahoituksella ei tulevaisuudessa kyetä suorittamaan sopivaa korvausta (fair compensation) yksityisen kopioinnin sallimisesta. (EV 239/2014 vp)
Hyvityksen mitoitus vuoden 2019 talousarvioehdotuksessa
Yksityisen kopioinnin määriä tutkitaan vuosittain, ja tutkimustulosten perustella talousarvion määrärahan mitoitusta tarkastellaan sekä tarvittaessa tarkistetaan JTS-kauden aikana. Vuosina 2015—2019 tutkimuksen tekee Taloustutkimus Oy. Valiokunta huomauttaa, että hyvitys on lainsäädännössä kytketty kappaleen valmistamiseen kopioimalla, minkä vuoksi tutkimuksessa on keskitytty selvittämään kopiointimääriä alkuperäisiltä CD-levyiltä ja vastaavilta tuotteilta, kirjastolta lainatuilta CD-levyiltä, videotiedostojen kopiointia televisiosta sekä tiedostojen kopiointia kavereilta/perheenjäseniltä.
Vuosina 2015—2018 yksityinen kopiointi väheni tutkimuksen mukaan seuraavasti (tiedostoa/kopiota):
- musiikki: 126 milj. -> 39 milj.
- av-aineisto: 295 milj. -> 225 milj.
- kokonaiskopiointi: 421 milj. -> 264 milj.
Saadun selvityksen mukaan yksityisen kopioinnin määrää mittaavien tutkimusten tulosten ja yksityisessä kopioinnissa tapahtuneiden muutosten huomioon ottaminen hyvityksen mitoituksessa on ministeriössä osoittautunut odotettua haastavammaksi kopiointimäärien laskiessa. Perättäisten vuosien tutkimustulosten perusteella ei ole haluttu tehdä yhtäkkisiä, liian isoja muutoksia määrärahan mitoitukseen valtion talousarviossa. Näin on toimittu myös vuoden 2019 talousarvion valmistelussa.
Yksityisen kopioinnin määrää vuosittain selvittävien tutkimusten yhteydessä on vuosina 2017 ja 2018 pyritty selvittämään myös kopioinnista aiheutuvaa haittaa ja sen arvoa tiedustelemalla haastateltavilta halukkuutta hankkia aineisto kaupallisilta markkinoilta, jollei yksityinen kopiointi olisi sallittua tekijänoikeuden rajoituksen nojalla.
Taloustutkimuksen arvion mukaan musiikin ja av-tuotteiden yksityisen kopioinnin aiheuttama haitta myynnin menetyksinä on noin 32—44 milj. euroa vuodessa. Arvio on suuntaa antava, mutta se osoittaa selkeästi, että yksityisen kopioinnin aiheuttama haitta oikeudenhaltijoille on erittäin merkittävä.
Sivistysvaliokunnan johtopäätökset
Sivistysvaliokunta arvioi, että vuonna 2015 käyttöön otetun valtion maksaman hyvityksen taso ei ole perusteltu ja tosiseikkoihin pohjautuva paras arvio siitä, mikä on kohtuullinen hyvitys oikeudenhaltijoille heidän teostensa yksityisestä kopioinnista. Tähän arvioon vaikuttaa nyt käsiteltävänä olevan ehdotuksen kohdalla ratkaisevasti siirtyminen laajasti varsinaisesta kopioinnista suoratoistoon, josta osasta oikeudenhaltijoille ei makseta lainkaan korvauksia tai aivan vähäisessä määrin. Oikeudenhaltijoiden materiaalia käytetään kasvavassa määrin internetin kautta ilman korvausta, mutta kyse ei ole enää niinkään tekijänoikeuslaissa tarkoitetusta kappaleen valmistamisesta. Tämä siirtymä ei näy oikeudenhaltijoiden tuloissa toivotulla tavalla.
Tässä tilanteessa sivistysvaliokunta pitää aivan välttämättömänä, että otetaan aikalisä, jonka aikana yksityisen kopioinnin hyvitys säilytetään vuoden 2018 tasolla. Sivistysvaliokunta esittää valtiovarainvaliokunnalle, että se ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman, että opetus- ja kulttuuriministeriö selvittää vuoden 2019 aikana hyvitysmaksujärjestelmän uudistamisen vaihtoehdot silmällä pitäen järjestelmän uudistamista vuonna 2019 alkavalla hallituskaudella. (Valiokunnan lausumaesitys 4)
Määrärahan tulevassa mitoituksessa tulee monipuolisesti arvioida sitä, mikä on kokonaisuutena katsoen kohtuullinen hyvitys oikeudenhaltijoille, kun otetaan huomioon yksityisen kopioinnin määrä ja kopioinnista ja siihen verrattavasta muusta yksityisestä käytöstä oikeudenhaltijoille aiheutuva todellinen haitta. Tähän liittyy kysymys arvioinnissa käytettävistä yksikköhinnoista, joihin ei ratkaisussa vuonna 2015 selkeästi ole otettu kantaa. Valiokunta ehdottaa lisäksi, että kun oikeudenhaltijoille maksettava hyvitys ohjautuu toisaalta yksilöperusteella ja toisaalta kollektiivisesti työhön luovan alan hyväksi, niin näiden kokonaisuuksien käsittely voi mahdollisesti jatkovalmistelussa eriytyä.
Sivistysvaliokunta muistuttaa, että käsiteltävänä oleva hyvitys on suomalaiselle luovalle alalle elintärkeä, koska sillä tuetaan laaja-alaisesti monimuotoista, alueellisesti kattavaa sekä kansainvälisesti menestyskykyistä kulttuuri- ja taidealaa.
Liikunnan ja urheilun rahoitus
Liikunnalle esitetään vuodelle 2019 rahoitusta noin 158 miljoonaa euroa, josta vajaat 155 miljoonaa euroa koostuu rahapelitoiminnan tuotoista. Merkittävin talousarviorahoitteinen määräraha on 2,8 miljoonan euron tuki Liikkuva koulu -ohjelman laajentamiseen Liikkuva opiskelu -ohjelmaksi, joka kattaa pääasiassa toisen asteen oppilaitokset.
Sivistysvaliokunta toteaa, että nykyisin liikunta on ainoa toimiala, jonka rahoitus tulee käytännössä yksinomaan rahapelitoiminnan tuotoista. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä liikunnalle osoitetun rahoituksen pohjan monipuolistamista ja laajentamista vahvemmin talousarviorahoitukseen. Tulevaisuudessa liikunnan rahoituksen tulisi koostua Olympiarahaston tuotoista, rahapelivoittovaroista ja kasvavasta talousarviorahoituksesta. Valiokunnan arvion mukaan liikunnan kokonaisrahoitusta tulee pyrkiä vahvistamaan siten, että vuoteen 2030 mennessä huippu-urheilun rahoitus on kasvanut vuositasolla noin 30 miljoonalla eurolla. Urheiluyhteisön oma varainhankinta on erittäin tärkeää rahoituksen kokonaisuuden kannalta, ja saatujen lausuntojen mukaan sekä Olympiakomitea että Paralympiakomitea ovat tehostaneet ja tulevat edelleen tehostamaan varainhankintaansa.
Riittävällä liikunnalla on tutkimusten mukaan kiistaton merkitys ihmisten terveyden, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn turvaajana. Sivistysvaliokunta pitää erittäin huolestuttavana, että lapsista ja nuorista vain noin kolmannes, aikuisväestöstä viidennes ja ikäihmisistä muutama prosentti liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Valiokunta korostaa, että liikunnan puutteesta aiheutuvat väestön terveyshaitat ovat tutkimustiedon mukaan ilmeisiä. Huhtikuussa 2018 julkaistun valtioneuvoston raportin mukaan liian vähäisen liikkumisen yhteiskunnalliset kustannukset ovat vuositasolla 3,2—7,5 miljardia euroa. Valtion liikuntapoliittinen selonteko on tulossa eduskunnan käsittelyyn vuoden 2018 aikana, ja valiokunta käsittelee tätä problematiikkaa siinä yhteydessä laajemmin.
Valiokunta korostaa, että riittävillä ja oikein suunnatuilla panostuksilla ennalta ehkäisevään terveyden, hyvinvoinnin ja liikkumisen edistämiseen voidaan saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä. Asiantuntijalausunnon mukaan arviolta viisitoista prosenttia eli 800 000 suomalaista tarvitsisi erityistä tukea liikkumiseen ja liikunnan harrastamiseen, ja toimenpiteitä tulisikin julkisessa liikuntahallinnossa lisätä kohderyhmille, joissa edellytykset oman hyvinvoinnin edistämiseen ovat heikoimmat ja joiden tukeminen tuottaa suurimmat yhteiskunnalliset hyödyt.
Väestön fyysisen kokonaisaktiivisuuden lisääminen edellyttäisi asiantuntijalausunnon mukaan nykyisen siilomaisen hallintomallin sijaan hallinnonalarajat ja -resurssit ylittävää, velvoittavaa ja sitouttavaa toimintatapaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että julkisen talouden suunnittelussa otetaan kokonaisvaltaisempi, sektorirajat ylittävä ote liikkumisen lisäämiseksi. Saadussa lausunnossa ensiarvoisen tärkeänä pidetään valtionavustusprosessin kokonaisvaltaista uudistamista, avustuskäsittelyn digitalisointia sekä sirpaleisen hankeavustamisen vähentämistä. Lausunnon mukaan avustusten vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointia ei tehdä riittävällä tasolla osittain siksi, että seurantavälineet ovat riittämättömät. Onkin tärkeää, että vaikutusten arvioinnin vaatimus on mukana hankkeen/avustuksen alusta asti.
Liikkuva koulu
Hallituksen kärkihankkeena on vuosina 2015—2018 toteutettu Liikkuva koulu -ohjelmaa, jonka tavoitteena on ollut tuoda tunti liikuntaa päivässä jokaisen peruskoululaisen päivään. Liikkuva koulu -ohjelman erityisrahoitus päättyy suunnitellusti vuonna 2018, josta lähtien toiminnan jatko peruskouluissa jää koulutuksen järjestäjien ja koulujen sisäisen päätöksenteon varaan.
Pilottina 45 koululla vuonna 2010 alkanut Liikkuva koulu on kasvanut valtakunnalliseksi ohjelmakokonaisuudeksi. Ohjelma on onnistunut selvitysten mukaan erinomaisesti ja se on saavuttanut noin 90 prosentin kattavuuden kunnista, peruskouluista ja peruskoululaisista. Hankkeella tavoiteltu fyysisen aktiivisuuden nousu tulee tarkemmin selviämään Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimuksen tulosten julkistamisen yhteydessä alkuvuodesta 2019. Liikkuva koulu -hankkeen onnistumista tullaan arvioimaan myös erillisenä arviointina. Toiminnalla on fyysisen aktiivisuuden lisäksi vaikutettu positiivisesti muun muassa oppimiseen, kouluviihtyvyyteen, syrjäytymisen ehkäisyyn ja työrauhaan, ja siten tuettu koulujen ja oppilaitosten perustehtävää.
Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että kärkihankerahoituksen päätyttyä huolehditaan peruskouluissa alulle saatettujen liikunnallistamistoimien jatkuvuudesta. Kunnissa ja kouluissa on saadun selvityksen mukaan löydetty toimivia malleja Liikkuva koulu -toiminnan toteuttamiseksi, mikä luo edellytykset toiminnan vakiintumiselle. Valiokunta korostaa, että kärkihankerahoituksen päättyessä tulee painotuksen jatkossa olla kouluille tarjottavissa tukitoimissa ja asiantuntija-avussa.
Sivistysvaliokunta pitää erittäin kannatettavana sitä, että vuonna 2019 rahoitetaan yhteensä 2,8 miljoonalla eurolla toisen asteen opiskelijat kattavaa Liikkuva opiskelu -ohjelmaa. Opiskelijoista valtaosa liikkuu selvityksen mukaan terveyden ja tulevan työkyvyn kannalta riittämättömästi. Lukiolaisista noin joka viides (22 %) ja ammattiin opiskelevista joka neljäs (24 %) liikkuu suosituksen mukaisesti eli vähintään tunnin päivässä. Noin viides sekä lukiolaisista ja ammattiin opiskelevista liikkuu erittäin vähän.
Liikkuva koulu -toiminnan laajentaminen toisen asteen oppilaitoksiin on alkanut pilottihankkeella jo vuonna 2017. Kaiken kaikkiaan Liikkuva opiskelu -toimintaan on rekisteröitynyt ensimmäisen vuoden aikana 144 oppilaitosta, jotka kattavat yli 150 000 opiskelijaa. Toiminnan nopea laajeneminen kuvaa oppilaitosten suurta motivaatiota hyvinvoinnin edistämiseen. Selvityksen mukaan kaksi kolmasosaa opiskelijoista haluaisi liikkua nykyistä enemmän.
Sivistysvaliokunta korostaa, että liikuntatottumukset alkavat tutkimusten mukaan vakiintua jo kolmen ikävuoden jälkeen, mikä tukee toimenpiteiden kohdistamista myös alle kouluikäisten liikkumisen edistämiseen. Valiokunnan näkemyksen mukaan Liikkuva koulu -ohjelman toimintamallin mukaisesti tulisi käynnistää Liikkuva varhaiskasvatus -ohjelman pilotti, johon tulisi kohdistaa riittävä rahoitus jo vuodelle 2019. Pilottivaiheen avulla olisi mahdollista luoda seuraaville vuosille edellytykset varhaiskasvatuksen liikunnallistamistoimenpiteiden ulottamiseksi kaikkiin maamme varhaiskasvatusyksiköihin.
Vammaisliikunta ja -urheilu
Sivistysvaliokunta korostaa, että vammaisliikunnan ja -urheilun järjestämisen lähtökohtana tulee pitää yhdenvertaisuutta muuhun liikuntaan ja urheiluun. Valtion, kuntien, järjestöjen ja muiden liikuntaa ja urheilua järjestävien tahojen tulee toiminnassaan tavoitella sitä, että vammaisten ja vammattomien on yhtä helppoa päästä liikunnallisen elämäntavan pariin tai urheilijan uralle. Vammaisliikunnan ja -urheilun osalta sekä liikuntalaki että YK:n vammaisten ihmisten yleissopimus antavat selkeät puitteet toiminnalle.
Pyrkiminen yhdenvertaisiin liikunta- ja urheilumahdollisuuksiin tarkoittaa suurelta osin vammaisten yhdenvertaista arkea mahdollistavia palveluita, esimerkiksi sitä, että vammaisilla ihmisillä on käytössään avustajapalvelu, joka mahdollistaa lähtemisen kotoa esimerkiksi liikunnan pariin. Vammaisella henkilöllä tulee olla mahdollisuus valita vammaisille erikseen suunniteltujen vammaisurheilulajien (tai erillisen erityisliikunnan) ja yleisissä ryhmissä tai palveluissa tarjottavan (tai kaikille avoimen) liikunnan välillä. Valiokunta painottaa tätä kaksoisstrategiaa, jossa samanaikaisesti edellytetään erojen tunnustamista ja yhdenvertaisuutta.
Sivistysvaliokunta korostaa, että liikunnan rahoituksen tulisi mahdollistaa niin vammaisurheilun kuin myös kaikille avoimen liikunnan ja urheilun kehittäminen. Asiantuntijalausuntojen mukaan suurimmat tunnistetut esteet ovat liikuntatilojen esteet ja kuljetuspalvelujen ja avustajien puute. Tarvitaan myös liikunnan apuvälineitä ja selkeää tietoa esteettömien liikuntapaikkojen saavutettavuudesta. Liikuntatilojen esteettömyyden osalta on huomattavaa, että 1.1.2016 alkaen liikuntapaikkarakentamisen tukemisessa huomioidaan esteettömyys entistä paremmin. Valiokunta korostaa, että vammaisurheilun ja -liikunnan polun alkutaipaleella olennaista on saada tietoa mahdollisuuksista sekä päästä kokeilemaan eri lajeja ja liikkumisen muotoja. Tämä edellyttää liikunta- ja kuntoutustoimijoiden saumatonta yhteistyötä.
Valiokunta korostaa vammaisten liikkumismahdollisuuksien varmistamisessa voimakkaasti hallinnonalan ulkopuolisen lainsäädännön, esimerkiksi vammaispalvelulain, soveltamiskäytäntöjen merkitystä. Vammaispalvelulain mukaiset joustavat ja säännöllisen liikunnan mahdollistavat kuljetuspalvelut ovat yksi aivan keskeinen edellytys vammaisen henkilön liikkumiselle ja urheilemiselle. Erityisen suurena haasteena kuulemisissa nousi esiin liikuntaan tarvittavien apuvälineiden korvaamisen puuttuminen vammaispalvelulain mukaisista korvausperusteista. Valiokunta pitää aivan välttämättömänä, että vammaisen henkilön oikeus liikkumiseen ja urheiluun turvataan yhdenvertaisesti hallinnonalarajat ylittävin toimin.
Valiokunta korostaa, että vammaishuippu-urheilu muokkaa kuvaa koko vammaisuudesta: siitä, kuka vammainen henkilö on ja mihin hän pystyy. Vammaishuippu-urheilulla on yksilöä, kaupunkeja ja koko yhteiskuntaa muokkaava vaikutus. Se tarjoaa vammaiselle henkilölle rajoitteiden sijaan mahdollisuuden toteuttaa itseään maailman huipulla.
Vammaishuippu-urheilussa on suuri menestyspotentiaali, mutta menestys kuitenkin maksaa, kuten kaikessa huippu-urheilussa. Vammaishuippu-urheilun osalta oman erityispiirteen ja merkittävän kuluerän muodostavat välineet sekä avustajat ja oppaat, joita tarvitaan niin harjoittelussa kuin kilpailuissakin. Vammattomien urheiluun verrattuna tämä koetaan usein ylimääräisenä kuluna, jonka merkitys korostuu urheilijan edetessä kohti kansainvälistä menestystä. Sivistysvaliokunta korostaa vammaisurheiluun liittyvien erityistarpeiden ymmärtämistä ja siitä johtuvien lisäkustannusten hyväksymistä. Valiokunta painottaa, että tämä on otettava huomioon yksittäisen urheilijan tukemisessa niin sanottuna positiivisena erityiskohteluna.
Sivistysvaliokunta esittää harkittavaksi, että vammaisurheilun integraatioprosessin edetessä lajiliittoja kannustettaisiin erityisellä uudella kannustinrahalla hoitamaan esteettömyys-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiat mahdollisimman hyvin.
Valiokunnan mielestä paraurheilun julkinen tuki on viimeistään vuoteen 2030 mennessä syytä kaksinkertaistaa osana yleistä huippu-urheilun resurssien lisäämistä.
Urheilun eettisen työn tukeminen
Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry aloitti toimintansa 1.1.2016. SUEKin tehtävänä on suomalaisen urheilun eettisen toiminnan edistäminen yhdessä koko urheiluyhteisön kanssa. SUEKin erityisinä tehtävinä on kansainvälisten yleissopimusten edellyttämien toimenpiteiden toimeenpano urheilussa: vastata antidopingvalvonnasta, urheilukilpailujen manipuloinnin ehkäisystä ja katsomoturvallisuuden ja -viihtyvyyden edistämisestä.
SUEK toteuttaa tehtävänsä operatiivisen toiminnan lisäksi koulutuksen, tutkimuksen, viestinnän ja sidosryhmäyhteistyön keinoin urheilun eettisiin kysymyksiin tarttuen. SUEK tekee laaja-alaista yhteistyötä niin kansallisten kuin kansainvälistenkin urheilutoimijoiden ja viranomaisten kanssa. SUEKin tehtävinä ovat viime aikoina olleet muun muassa mahdollisen seksuaalisen häirinnän selvittäminen lajiliittojen maajoukkueissa, tietoisuuden edistäminen yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista, erilaisten yhteisömallien luominen lasten ja nuorten suojelemiseksi sekä paneutuminen urheilussa ilmenevään huumeiden käyttöön.
Sivistysvaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että vahvistetaan urheilun eettistä pohjaa tiedolla johtamisen keinoin. Urheilussa eettisen työn merkitys kasvaa koko ajan, joten tarvitaan asiantuntijatietoa riippumattomalta toimijalta. Valiokunta korostaa, että urheiluyhteisön toimijat eivät voi ulkoistaa oman eettisen toiminnan kehittämistä SUEKille. Sen sijaan on järkevää kehittää toimintatapaa, jossa SUEK tutkimuksen ja koulutuksen keinoin tuottaa palveluja urheiluyhteisön toimijoille yleisissä eettisissä asioissa.
Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että koko urheilu- ja liikuntayhteisössä, lajiliitoissa, seuroissa ja liikunnan kansalaisjärjestöissä kaiken toiminnan tavoite on se, että Suomi voisi olla eettisesti kestävän urheilun ja liikunnallisen tasa-arvon johtava maa maailmassa.
Eräät urheilun tuet
Sivistysvaliokunta on hallituksen talousarvioehdotuksista vuosiksi 2017 ja 2018 antamissaan lausunnoissa (SiVL 17/2017 vp — HE 106/2017 vp ja SiVL 8/2016 vp — HE 134/2016 vp) esittänyt, että valtiovarainvaliokunta varmistaa riittävän määrärahan jaettavaksi urheilijoille valtion valmennus- ja harjoitteluapurahoina ja riittävän rahoituksen Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiön toimintaan sekä urheiluakatemioille kohdennettavaksi urheilijoille tarjottavana asiantuntijatukena.
Valtiovarainvaliokunta on molempina vuosina yhtynyt sivistysvaliokunnan näkemyksiin lisämäärärahan tarpeesta, ja valtiovarainvaliokunta on lisännyt momentille 29.90.50 (rahapelitoiminnan tuotot urheilun ja liikuntakasvatuksen edistämiseen) 965 000 euroa, josta on osoitettu 500 000 euroa urheilijoiden valmennus- ja harjoitteluapurahojen maksamiseen, 300 000 euroa urheilijoiden tukemiseen urheiluakatemioiden asiantuntijatoiminnan kautta ja 165 000 euroa Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiön (URA) avustukseen.
Sivistysvaliokunnan saaman tiedon mukaan käsiteltävänä olevan vuodeksi 2019 ehdotetun talousarvion määrärahapohjaan on nyt pysyvästi lisätty aiempina vuosina vasta eduskuntakäsittelyssä lisätyt määrärahat painotuksineen. Sivistysvaliokunta pyytää valtiovarainvaliokuntaa asiantuntijavaliokuntana varmistamaan, että ehdotettuun määrärahaan sisältyvät vähintään eduskunnan edellisvuonna talousarvioon hyväksymän määrärahan suuruiset resurssit urheilijoiden tukemiseen urheiluakatemioiden asiantuntijatoiminnan kautta ja Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiön (URA) avustamiseen.