Tarve liikkumisvapauden rajoittamiselle

Epidemiatilanne. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomessa on todettu 28.3.2021 mennessä yhteensä 70 003 koronavirustapausta (ilmaantuvuus n. 164 per 100 000 asukkaan väestö/14 vrk). Tautitapausten määrä ja ilmaantuvuus ovat kohonneet helmikuun 2021 alun jälkeen erittäin nopeasti. Tautiin on menehtynyt yhteensä 817 henkilöä. Koronavirusepidemia ei kuitenkaan toistaiseksi ole merkittävästi lisännyt kokonaiskuolleisuutta Suomessa. Työikäisten kuolemantapaukset ovat harvinaisia, ja tautiin menehtyneiden keski-ikä on yli 81 vuotta. Lasten koronavirustautiin liittyviä kuolemia ei ole Suomessa todettu. 

Alueellinen epidemiatilanne vaihtelee Suomessa merkittävästi. Uudenmaan alueella 14 vuorokauden ilmaantuvuus 100 000 asukkaan väestöä kohden on noin kaksi kertaa suurempi kuin koko Suomen väestössä. Varsinais-Suomessa ilmaantuvuus on myös ollut nopeassa kasvussa. 

Uudenmaan alueen sekä erityisesti väestörikkaimman ja tiheimmin asutun pääkaupunkiseudun tilanne on erottautunut muun maan tilanteesta jo pitkään. Alueella on Suomen suurin ja kansainvälisin lentokenttä, suurimpiin kuuluva ulkomaan laivamatkustajaliikenne sekä erittäin laajat yritystoiminnan ja akateemisen toimintaympäristön kansainväliset yhteydet. Osuus maahanmuuttajataustaisista asukkaista on myös muuta Suomea suurempi. 

Pääkaupunkiseudun epidemiatilanne siirtyi jo lokakuussa 2020 kotoperäisen leviämisen vaiheeseen, jossa väestössä esiintyy virusta ilman alueen ulkopuolelta tulevaa lisäystä ja kaikkien tartuntojen tai tartuntaketjujen alkuperää ei enää voida tunnistaa.  

Varsinais-Suomen ja Turun kaupungin sekä sen ympäristön kuntien kohdalla epidemia on seurannut osin Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun kehitystä, ehkä jonkin verran viiveellä ja suhteessa alhaisemmilla tapausmäärillä. Myös Varsinais-Suomessa on kuitenkin selvää, että epidemia on alueella pitkään ollut kotoperäisen leviämisen vaiheessa. 

Epidemian torjuntatyötä ovat vaikeuttaneet aiempaa herkemmin tarttuvat virusmuunnokset. Mahdollisesti marras—joulukuun tienoilla tai jopa sitä ennen ns. brittimuunnos rantautui alueelle saapuvien matkustajien mukana ja on sen jälkeen herkemmin tarttuvana syrjäyttänyt suuren osan aiemmista virusmuunnoksista Uudenmaan alueella. Tällä hetkellä brittimuunnos muodostaa yli kaksi kolmasosaa kaikista todetuista viruskannoista Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) alueella. Myös ns. Etelä-Afrikan muunnosta esiintyy merkittävissä määrin pääkaupunkiseudulla. Sama virusmuunnos leviää myös Turun seudulla. 

Myös pääkaupunkiseudun ja Turun kaupungin ympäryskunnissa ilmaantuvuus on varsin korkealla tasolla muuhun maahan verrattuna.  

Epidemiaa on pystytty hidastamaan oikea-aikaisin rajoitustoimin. Voimassa olleet rajoitustoimenpiteet ja tehostetun tartunnanjäljityksen toimenpiteet eivät ole kuitenkaan kyenneet estämään varianttivirusten yleistymistä. 

Tautitapausten lisääntyessä myös sairaalahoidon kuormitus on kasvanut usean viikon aikana hyvin selvästi. Tartuntamäärien nousu on johtanut HUSin erikoissairaanhoidossa hoidettavien potilaiden määrän lisääntymiseen, ja viime viikkoina HUSin sairaaloissa on hoidettu samanaikaisesti useampaa covid-19-potilasta kuin kertaakaan aiemmin epidemian aikana. Myös tehohoidon covid-19-potilaat ovat lisääntyneet, ja HUSista muihin sairaaloihin on siirretty kahdeksan tehohoitopotilasta sekä covid-19- että muiden sairauksien lisääntyvään tehohoidon tarpeeseen varautumiseksi. Sairaalahoidossa olevien potilaiden määrän arvioidaan seuraavien kahden viikon aikana HUSin mallinnusten perusteella nousevan maltillisesti. Jos tartuntamäärät lähtisivät uudelleen nousuun, ylittäisi etenkin tehohoitoa vaativien covid-19-potilaiden määrä nopeasti mahdollisuuden hoitaa sekä heidät että muut tehohoitoa tarvitsevat potilaat. 

Varsinais-Suomessa sairaalahoidon tarpeen tilanne on säilynyt hallittavana. HUSin mallinnustulokset ovat valiokunnan saaman selvityksen mukaan kuitenkin sovellettavissa myös Varsinais-Suomeen, ja epidemiatilanne voi siellä vaikeutua lähes yhtä vaikeaksi kuin HUSin alueella seuraten siellä olevaa tilannetta noin kahden viikon viiveellä.  

Liikkumisvapautta koskevien rajoitusten tarpeellisuuden arviointi. Lakiehdotuksen 2 §:n 2 momentti sisältää asetuksenantovaltuuden, jonka nojalla valtioneuvoston asetuksella säädetään niistä kunnista sekä niiden muodostamista alueista, joilla pykälän 1 momentissa säädetty liikkumisvapauden rajoitus olisi voimassa. Pykälän 3 momentissa säädetään alueiden määrittelyssä huomioon otettavista seikoista. Vaikka liikkumisrajoituksia on kaavailtu nykyisen epidemiatilanteen pohjalta pääkaupunkiseudulle ja Turkuun, ovat toimivaltuudet käytettävissä myös muilla alueilla, mikäli niiden epidemiatilanne vaikeutuu.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että kyseessä on hyvin poikkeuksellinen ja voimakkaasti perusoikeuksia ja yksilön vapauksia, yhteiskunnan toimintaa, palveluja sekä elinkeinoelämää rajoittava lakiehdotus. Liikkumisvapauden rajoitukset eivät myöskään estä muiden rajoitusten samanaikaista käyttöä.  

Epidemia- ja sairaanhoidon tilanteesta saamansa selvityksen johdosta valiokunta pitää kuitenkin ehdotettua sääntelyä tarpeellisena ja perusteltuna. Nykytiedon valossa erityisesti pääkaupunkiseudun ja Turun alueella voidaan tarvita voimakkaampia rajoituksia kuin voimassa oleva sääntely mahdollistaa. Epidemiatilanne voi kuitenkin nopeasti huonontua myös muilla alueilla. Valiokunta katsoo, että ehdotetulla sääntelyllä on mahdollista estää covid-19-epidemiaan liittyviä kuolemantapauksia ja vakavia tautitapauksia sekä mahdollista pitkittynyttä oireilua. Kyseessä olevilla rajoituksilla voidaan myös osaltaan turvata sekä sairaala- ja tehohoidon että perusterveydenhuollon kapasiteettia, jolloin vältetään muiden sairauksien johdosta tapahtuvia kuolemia tai sairauksien pahenemisia. Ehdotetuilla rajoituksilla on osaltaan yhteys myös terveydenhuollon henkilöstön voimavarojen riittävyyteen, kun palvelujärjestelmän kuormittuessa myös henkilöstön voimavarojen riittävyys ja jaksaminen on uhattuna. 

Valiokunta toteaa, että liikkumisvapauden rajoitusta koskevassa esityksessä on kyseessä valtioneuvostolle säädettävä keino, jota se voisi äärimmäisessä tilanteessa käyttää. Rajoitukset eivät tulisi suoraan lain säätämisen yhteydessä voimaan millään alueella. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvostolla on epidemian hallintaan ennakolta turvattuna riittävät ja tarvittaessa voimakkaatkin keinot puuttua ihmisten toimintaan tartuntojen ja niistä aiheutuvien vakavien tautitapausten estämiseksi sekä tehohoidon turvaamiseksi. 

Valiokunta kuitenkin korostaa, että laajasti ihmisten perusoikeuksiin ja yhteiskunnan toimintoihin puuttuvilla rajoituksilla on myös haittavaikutuksia, jotka voivat aiheuttaa ihmisille vakavaa inhimillistä kärsimystä ja vahinkoa. Esityksen vaikutusarviointi on erityisesti tältä osin puutteellinen etenkin, kun ehdotetut rajoitukset ovat niiden lyhytaikaisuudesta huolimatta jatkumo aiemmille jo toteutuneille rajoituksille. Siten eri rajoituksilla on kerrannaisvaikutuksia, joita ei ole useissa erillisissä covid-19-epidemiaa koskevissa hallituksen esityksissä arvioitu. Valiokunta toteaa, että myös liikkumisvapauden rajoitusten haittavaikutuksia tulee asetusta annettaessa välttämättömyysarvioinnissa punnita.  

Esityksen perustelujen mukaan (s. 26) ehdotettujen liikkumisen rajoitustoimien kautta vähennetään erityisesti niitä aikuisväestön kontakteja, joihin nykyisillä rajoituksilla ei voida vaikuttaa. Valiokunta pitää tärkeänä sitä lähtökohtaa, että tavoitteena on puuttua ensisijaisesti aikuisväestön kontakteihin. Esityksessä muiden vaihtoehtoisten keinojen arviointi on kuitenkin jäänyt varsin vähälle huomiolle. Esityksen perusteella jää epäselväksi myös viimeisimpien rajoituskeinojen, mm. ravitsemisliikkeiden sulkutilan jatko (HE 22/2021 vp), tiukemmat asiakasmäärä-, aukiolo- ja anniskeluaikarajoitukset (HE 32/2021 vp) sekä mahdollisuus kuntosalien sulkemiseen kokonaan (HE 31/2021 vp), vaikutus liikkumisvapauden rajoituksen tarpeeseen. Tämä korostaa valtioneuvoston vastuuta arvioida ja perustella huolella, milloin epidemiatilanne on sellainen, että mitkään muut käytettävissä olevat keinot eivät ole riittäviä. Muihin käytettävissä oleviin keinoihin liittyen sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa lisäksi, että eduskunta on lausumallaan (EV 22/2021 vp) edellyttänyt hallitukselta maahantuloon liittyvän ennakkotodistuksiin perustuvan mallin käyttöönottoa.  

Valiokunta toteaa lisäksi, että niiden alueiden, joilla rajoitukset otettaisiin käyttöön, tulee olla asetuksella riittävän hienosyisesti säädetty, jotta rajoituksia ei otettaisi käyttöön esimerkiksi maakunnan tai sairaanhoitopiirin sellaisissa kunnissa, joiden osalta rajoitukset eivät olisi välttämättömiä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että ennen rajoitusten käyttöönottoa valtioneuvoston on kuultava sairaanhoitopiirien alueellisia covid-19-yhteistyöryhmiä rajoitusten välttämättömyyden arvioimiseksi kussakin kunnassa ja alueella.  

Ehdotetun 2 §:n 3 momentin sääntely ei sisällä konkreettisia raja-arvoja tai niitä vastaavia edellytyksiä, joiden vallitessa liikkumisvapautta voitaisiin rajoittaa. Ehdotetun 3 momentin sääntely on myös siten erittäin väljää, että siinä ei tosiasiassa säädetä lainkaan edellytyksistä, joiden vallitessa liikkumisvapauden rajoitukset voitaisiin ottaa käyttöön, vaan ehdotetun sanamuodon mukaan kyse on ainoastaan huomioon otettavista seikoista. Ehdotetun 3 momentin säännös ei siten varsinaisesti rajaa valtioneuvoston toimivaltaa, vaan kyse olisi perustelujenkin mukaan valtioneuvoston kokonaisarviosta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää, että hallintovaliokunta muuttaa 3 momentin sääntelyä siten, että siinä säädetyt huomioon otettavat seikat säädettäisiin lain tasoisiksi edellytyksiksi.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta painottaa, että ehdotetun liikkumisvapauden ja lähikontaktien väliaikaista rajoittamista koskevan lainsäädännön voimaantulon jälkeenkin on erittäin tärkeää arvioida vielä juuri ennen mahdollisen käyttöönottoasetuksen antamista uusien tartuntojen määrän ja ilmaantuvuuden sekä sairaala- ja tehohoidon tilannetta sekä näiden ennustetta juuri sillä hetkellä. On oleellista, että rajoitukset ovat oikeasuhtaisia ja oikea-aikaisia niiden voimaantulon hetkellä. Valiokunta korostaa tiedon avoimuutta epidemian aikana asetuksia valmisteltaessa ja niistä päätettäessä. 

Liikkumisvapauden rajoitusten poikkeukset

Lakiehdotuksen 3 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi useista liikkumisvapauden rajoitusten poikkeuksista tilanteissa, joissa liikkuminen olisi välttämätöntä. Poikkeukset koskevat muun muassa tilanteita, joissa liikkuminen olisi välttämätöntä elintarvikkeiden ja lääkkeiden hankkimiseksi, terveyden- ja sosiaalihuollon palvelujen vuoksi tai työn, elinkeino- ja yritystoiminnan, opiskelun tai yhteiskunnallisen luottamustoimen harjoittamisen vuoksi. Lisäksi ulkoilu esimerkiksi virkistäytymistarkoituksessa ja vuoden 2008 jälkeen syntyneiden lasten ulkoilu sekä leikkiminen toisten lasten kanssa olisi sallittua ilman välttämättömyysedellytystä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää seuraavassa huomiota erityisesti toimialansa kannalta keskeisiin liikkumisvapauden rajoitusten poikkeuksiin ja niitä koskeviin täsmennystarpeisiin.  

Lapset ja nuoret. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että lakiehdotuksen 3 §:n 2 momenttiin sisältyvissä poikkeuksissa on erikseen otettu huomioon lapsia koskevia erityistarpeita. Ehdotetun 5 kohdan mukaan liikkuminen olisi mahdollista varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaiseen varhaiskasvatukseen, perusopetuslain (628/1998) mukaiseen opetukseen ja toimintaan osallistumisen vuoksi taikka lukiokoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen tai korkea-asteen koulutukseen ja näiden pääsy-, valinta- ja soveltuvuuskokeisiin taikka ylioppilastutkinnon kokeeseen osallistumisen vuoksi. Lisäksi perustelujen mukaan esimerkiksi lapsen saattaminen varhaiskasvatukseen tai perusopetukseen olisi säännöksessä tarkoitettua välttämätöntä liikkumista. Ehdotetun 3 §:n 2 momentin 8 kohdan perusteella liikkuminen olisi sallittu myös lapsen avun ja tuen tarpeen tai tapaamisoikeuden toteuttamiseksi.  

Valiokunta pitää lasten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta myönteisenä, että ehdotetun 3 §:n 3 momentin mukaan sallittua on myös vuonna 2008 ja sen jälkeen syntyneen lapsen ulkoilu ja leikkiminen ulkona yhdessä muiden lasten kanssa. Hallituksen esityksen mukaan ulkoilun tarkoitusta ei ole rajattu. Valiokunta pitää tärkeänä, että säännöksillä ei rajoiteta esimerkiksi lasten ulkona tapahtuvaa harrastustoimintaa. Koska osa lasten harrastustoiminnan ohjaamisesta tapahtuu muutoin kuin työsuhteessa, myös vapaaehtoinen ohjaaminen tai valmentaminen tulisi valiokunnan näkemyksen mukaan sallia lasten harrastustoiminnan jatkumisen turvaamiseksi.  

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että vaikka ehdotetut liikkumisvapauden rajoitukset sisältävät lapsia koskevia poikkeuksia, ehdotetut muutokset rajaavat voimakkaasti ennen vuotta 2008 syntyneiden lasten eli 14—17-vuotiaiden nuorten liikkumista ja keskinäistä kanssakäymistä. Valiokunta korostaa, että lapsen oikeuksien yleissopimuksen 31 artiklan mukainen oikeus vapaa-aikaan, leikkiin, ikänsä mukaiseen virkistystoimintaan sekä vapaaseen osallistumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin koskee kaikenikäisiä lapsia. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota erityisesti covid-19-epidemian kielteisiin vaikutuksiin nuorten hyvinvointiin ja mielenterveyteen sekä sosiaalisen kanssakäymisen merkitykseen nuorten kokonaishyvinvoinnille. Myös hallituksen esityksen perusteluissa (s. 13 ja 48) on nostettu esille covid-19-epidemian kielteiset vaikutukset nuorten hyvinvointiin. Valiokunta korostaa, että esityksestä ei käy ilmi, mihin valitut ikärajat perustuvat, mikä vaikeuttaa rajauksen tarpeellisuuden arviointia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää hallintovaliokunnan harkittavaksi, tulisiko rajoitusten vallitessakin sallia nuorten liikkuminen esimerkiksi ulkona tapahtuvaan ohjattuun harrastustoimintaan ja nuorisotoimen tiloihin terveysturvallisesti toteutettujen tapaamisten mahdollistamiseksi. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää huolestuttavana, että esityksessä ei ole arvioitu liikkumisvapauden rajoitusten vaikutusta lapsiin ja nuoriin. Valiokunta korostaa, että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Valiokunta korostaa, että valmistelun kiireellisyydestä huolimatta keskeisesti lasten ja nuorten elämään ja hyvinvointiin vaikuttavista ehdotuksista tulee tehdä lapsivaikutusten arviointi, jotta lasten oikeuksien ja lapsen edun arvioiminen olisi mahdollista. Vaikka ehdotettujen rajoitusten on suunniteltu olevan käytössä vain lyhyen ajan, covid-19-epidemian vuoksi lasten, nuorten ja perheiden elämään ovat vaikuttaneet useat muut vaihtelevat rajoitukset jo yli vuoden ajan. Lisäksi lyhytaikaistenkin rajoitusten toteuttamisessa on otettava huomioon lapsen etu myös sen vuoksi, että jatkettujen rajoitustoimien kokonaiskesto voi muodostua erityisesti lasten kannalta pitkäksi. Nyt käsiteltävänä olevan esityksen kohdalla lapsivaikutusten arvioinnin tarve korostuu erityisesti sen vuoksi, että ehdotetut rajoitukset asettavat niiden kohteena olevat 14—17-vuotiaat lapset eriarvoiseen asemaan lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta, eikä valittuja ikärajoja ole esityksessä perusteltu.  

Erilaiset perhemuodot. Valiokunta toteaa, että covid-19-pandemiaan liittyvät kokoontumisrajoitukset ja lähikontaktien välttäminen on kuormittanut erityisesti yksinasuvia ja yhden vanhemman perheitä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että myös nyt esitetyt liikkumisvapauden rajoitukset kohdistuvat erityisen voimakkaasti yksin asuviin. Esityksen mukaisten rajoitusten vallitessa yksin asuvien sosiaaliset kontaktit rajoittuvat lähinnä ulkoiluun yhden tai kahden oman talouden ulkopuolisen henkilön kanssa. 

Ehdotetun 3 §:n 2 momentin 8 kohdan mukaan liikkuminen olisi myös sallittua läheisen henkilön hoivan tarpeen, kuolemanvaaran, kuoleman tai hautajaisten vuoksi, lapsen avun ja tuen tarpeen tai tapaamisoikeuden toteuttamiseksi, vammaisen henkilön avun ja tuen tarpeen toteuttamiseksi taikka muun näihin merkitykseltään rinnastuvan painavan syyn vuoksi. Valiokunta korostaa, että näissäkin tilanteissa kokoontumisrajoitukset ja terveysturvallisuus on otettava huomioon. 

Valiokunta toteaa, että myös liikkumisvapauden rajoitusten vallitessa yksin asuvilla ja yhden vanhemman perheillä tulee olla mahdollista tavata yhtä perheen ulkopuolista aikuista myös sisätiloissa. Tämän vuoksi valiokunta katsoo, että lakiehdotuksen 3 §:n 2 momentin 8 kohdassa tarkoitettu muu painava syy liikkumiselle voisi olla myös esimerkiksi yksin asuvan henkilön tai perheen ainoan aikuisen yhden merkittävän ja vakiintuneen ystävyyssuhteen ylläpitäminen. Lisäksi säännöksessä tarkoitettu muu painava syy voi olla vierailu sellaisen ihmisen luona, jonka hyvinvointi tai mielenterveys uhkaa vaarantua ilman emotionaalista tukea. Valiokunta toteaa myös, että vaikka säännöksessä on pyritty turvaamaan lähinnä alaikäisen lapsen avun ja tuen tarve sekä tapaamisoikeus, säännöksen tulisi sallia myös nuoren aikuisen vierailu vanhempien kotona tai vanhemman vierailu nuoren, yksin asuvan aikuisen lapsensa kotona sekä täysi-ikäisen ja alaikäisen sisaruksen tapaamisoikeuden yhtäaikainen toteutuminen. Lisäksi valiokunta pitää tarpeellisena, että kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten liikkuminen sijaishuoltoyksiköstä vanhempiensa tai muiden läheistensä luokse katsotaan pykälässä tarkoitetuksi painavaksi syyksi poiketa liikkumisvapauden rajoituksesta.  

Vammaiset ja iäkkäät henkilöt. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että rajoituksiin esitetyissä poikkeuksissa on pyritty kiinnittämään huomiota vammaisten ja iäkkäiden ihmisten tilanteen erityispiirteisiin sekä heidän tarvitsemaansa apuun ja tukeen.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että vammaisten henkilöiden palvelujen saaminen ja saatavuus on varmistettava mahdollisten liikkumisvapauden rajoitusten aikana. Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksen 3 §:n 2 momentin 3 kohdan mahdollistaman liikkumisen sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttämiseksi tulee sisältää myös muun muassa apuvälineiden huollon, korjauksen ja uusimisen. Valiokunta korostaa myös, että rajoitusten vallitessakin on varmistettava vammaispalvelulain (380/1987) mukaisen palveluasumisen päätöksen nojalla asumisyksikössä muualla kuin kotikunnassaan asuvien mahdollisuus liikkua asuinpaikkakunnan ja kotikunnan välillä. Lisäksi valiokunta korostaa vammaisten henkilöiden oikeutta liikkua lyhyt- ja tilapäishoidon sekä kodin välillä liikkumisrajoitusten aikana tukipalveluiden toteutumisen turvaamiseksi. 

Ehdotetun 3 §:n 2 momentin 8 kohdan mukaan liikkuminen olisi sallittua vammaisen henkilön tuen ja tarpeen toteuttamiseksi. Valiokunta pitää hyvänä, että säännös mahdollistaa vammaisen henkilön auttamisen esimerkiksi asioinnissa, arjen asioiden hoitamisessa, ulkoilussa tai kuntoliikunnassa ja että tällainen muun tuen tarve on erotettu henkilön tarvitsemasta hoivasta. Lisäksi valiokunta pitää myönteisenä, että perustelujen mukaan vammaisen henkilön avustaminen ja tukeminen kotona ja kodin ulkopuolella muodostaa välttämättömän syyn avustajana olevan henkilön liikkumiselle, vaikka avustaja ei esimerkiksi olisi työsuhteessa. Valiokunta korostaa, että säännöksen tulee mahdollistaa myös läheisten vierailut sosiaalihuollon yksiköissä, vaikka henkilö saisi tarvitsemansa hoivan, tuen ja avun yksikön henkilökunnalta. Valiokunta toteaa, että erilaisten rajoitusten vaikutuksia palveluasunnoissa asuvien henkilöiden kokonaishyvinvointiin olisi hyvä arvioida uusia rajoituksia säädettäessä. 

Ehdotetun 3 §:n 3 momentissa mahdollistetaan kaikille virkistäytymis- ja kuntoilutarkoituksessa tapahtuva ulkoilu samaan talouteen kuuluvien tai enintään kahden muun ihmisen kanssa, jos se voi tapahtua riittävää etäisyyttä muihin ihmisiin pitäen. Valiokunta korostaa, että vammainen tai ikääntynyt ihminen voi tarvita tukea liikkumiseensa, jolloin turvaetäisyyksien ylläpitäminen ei ole aina mahdollista.  

Ikääntyneiden asiointitarpeet ja ikääntyneiden avun, hoidon ja hoivan tarve sekä saattaminen on huomioitu 3 §:ssä säädetyissä poikkeuksissa. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota omaishoitajien tilanteeseen. Omaishoidettavien sijaishoitoon liikkuminen sekä omaishoitajien auttaminen tulee katsoa hyväksyttäväksi syyksi poiketa rajoituksista. 

Järjestötoiminta ja muu vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että rajoituksia koskevat poikkeukset eivät sisällä liikkumista vapaaehtoistyön, järjestötyön tai muun vastaavan toimen vuoksi. Valiokunta korostaa, että esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttamiseen osallistuu työ- tai virkasuhteisten lisäksi merkittävä määrä vapaaehtoistyöntekijöitä. Tämän lisäksi kolmannen sektorin ja vapaaehtoisten rooli on erittäin merkittävä muun muassa ruokajakelujen järjestämisessä. Valiokunta katsoo, että liikkumisvapauden rajoituksia koskevassa sääntelyssä tulee varmistaa, että viranomaistoimintaa avustava sekä haavoittuvimpien ryhmien parissa tehtävä vapaaehtoistyö sekä esimerkiksi verenluovutus on sallittua, vaikka se ei kohdistuisi tietyn yksittäisen henkilön auttamiseen.  

Kirjastot. Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää huomiota myös kirjastojen toiminnan tärkeyteen ihmisten kokonaishyvinvoinnin kannalta. Kirjastot edistävät ihmisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia tiedon saantiin sekä sivistykseen ja kulttuuriin. Kirjastopalvelujen merkitys rajoitetussa muodossaankin korostuu entisestään rajoitustoimien aikana, koska kulttuuripalvelujen saatavuus muutoin on voimakkaasti rajoitettua. Lisäksi esimerkiksi opiskeluun tarvittavan aineiston lainausta voidaan pitää välttämättömänä. 

Hallituksen esitys ei sisällä liikkumisvapauden rajoituksesta poikkeussäännöstä kirjastoissa asioimiseksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää, että hallintovaliokunta lisää 3 §:ään poikkeuksen, jonka perusteella sallitaan liikkuminen kirjastopalvelujen käyttämiseksi. Tällä hetkellä kirjastoissa on useilla alueilla tarjolla rajattua palvelua. Pääkaupunkiseudun kirjastoista voi noutaa ja palauttaa aineistoa sekä valikoida rajatusta valikoimasta itselleen lainattavaa. Kirjastoissa on jo pitkään ollut maskipakko ja asiakasmäärää rajoitetaan.  

Liikkumisrajoitusten valvonta

Ehdotetun säännöksen mukaan poliisi valvoo liikkumisrajoituksia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että liikkumisrajoitusten noudattamisen ja niiden poikkeusten mukaisen sallitun liikkumisen kattava valvonta on käytännössä haastavaa. 

Lain perustelujen mukaan poliisi valvoisi liikkumis- ja oleskelurajoituksia ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin. Kuitenkin 6 §:ssä säädetään sakkorangaistuksesta, joka voidaan määrätä liikkumisrajoituksia tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoville henkilöille. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta painottaa, että erityisesti haavoittuvien ryhmien osalta liikkumisrajoituksia tulee valvoa ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin. Liikkumisrajoitusten rikkomisesta määrättävien sakkojen asettamisessa tulee käyttää erityistä harkintaa esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmaisten, asunnottomien, kriisitilanteessa olevien tai alentuneesta toimintakyvystä kärsivien kohdalla. Haavoittuvia ryhmiä ei ole tarkoituksenmukaista ensisijaisesti sakottaa vaan neuvoa. Myös alaikäisten henkilöiden osalta sakkojen määräämisen kynnyksen tulee olla erityisen korkea. 

Kasvomaskit ja hengityssuojaimet

Kasvomaskin tai hengityssuojaimen käyttöä koskevan velvoitteen tavoitteena on osaltaan ehkäistä covid-19-viruksen leviämistä erityisesti alueilla, joilla katsotaan välttämättömäksi asettaa väliaikaisia liikkumisen ja oleskelun rajoituksia. Kasvomaskin tai hengityssuojaimen käyttöä edellytetään ehdotetun 2 §:n 4 momentin mukaan vuonna 2007 ja sitä aiemmin syntyneiltä henkilöiltä silloin, kun henkilö välttämättömään rajoitusalueella liikkumiseen perustuen on sisätiloissa ja liikennevälineissä, joissa on muita kuin samaan talouteen kuuluvia henkilöitä.  

Kuten esityksen perusteluissa todetaan, kasvomaskin käyttö ei yksinään ole vaihtoehtoinen toimenpide muille tartuntojen leviämistä ehkäiseville hygieniatoimenpiteille, joita ovat kahden metrin turvaetäisyys, käsi- ja yskimishygienia sekä kasvojen, nenän ja suun koskettelemisen välttäminen (s. 29). Näillä hygieniatoimilla ehkäistään tartuntoja tehokkaimmin. Kasvomaski on perustelujen mukaan lisätoimenpide muiden hygieniatoimien kanssa, ja se voi tuoda lisäsuojaa väestön tartuntojen ehkäisyyn, vaikka asiasta on vaikeaa saada epidemiologista näyttöä. Myös kansainväliset terveysjärjestöt, muun muassa Maailman terveysjärjestö WHO ja Euroopan tartuntatautien ehkäisyn ja torjunnan keskus ECDC ovat omassa tieteellisen näytön arvioinnissaan todenneet kasvomaskien olevan niin sanotusti toissijainen epidemian torjunnan keino täydentäen muita keinoja, kuten kontaktien välttämistä ja fyysisen etäisyyden pitämistä.  

Kasvomaskin käyttöaste on jo nykyisellään vakavimmilla epidemia-alueilla varsin korkea, 80—90 %, joten velvoitteesta säätämisen tavoitteena on vaikuttaa lähinnä niihin, jotka eivät noudata vapaaehtoisia suosituksia. Säädöksen signaalivaikutus olisi perustelujenkin mukaan ehkä suurempi kuin lisävaikutus tartuntojen ehkäisyyn väestötasolla.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää ehdotettua kasvomaskin tai hengityssuojaimen käyttöpakkoa tarkoituksenmukaisena lisänä muille tartuntoja ehkäiseville toimenpiteille alueilla, joilla tautitilanne on esityksessä tarkoitetulla tavalla vaikea. Kasvomaskia tai hengityssuojainta ei lakiehdotuksen mukaan kuitenkaan tarvitse käyttää, jos terveyteen liittyvät syyt sen estävät. Käytön estäviä syitä voivat olla myös esimerkiksi kognitiiviseen tai muuhun toimintakykyyn liittyvät esteet. Sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää hallintovaliokunnalle harkittavaksi säännöksen täsmentämistä.  

Lakiehdotuksen 7 §:ssä säädetään mahdollisuudesta määrätä sille, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo kasvomaskin tai hengityssuojaimen käyttöpakkoa, maksettavaksi 40 euron rikesakko. Lakiehdotuksen perustelujen mukaan poliisi hoitaa myös tämän rajoituksen valvontaa ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin. Valiokunta esittää, että hallintovaliokunta harkitsee 7 §:ään ehdotetun rikesakkoseuraamuksen poistamista. Ottaen huomioon maskien käytön merkityksen yksittäisenä koronan torjunnan toimenpiteenä ja maskien käyttöasteen ollessa jo nykyisin korkea valiokunta ei pidä rangaistussäännöstä toimeenpanon kannalta tarkoituksenmukaisena tai välttämättömänä. Erityisesti nuorten henkilöiden osalta rikesakosta aiheutuvilla mahdollisilla maksuhäiriöillä voi olla pitkäaikaisia kielteisiä vaikutuksia, joiden haitat ylittävät mahdollisesta rangaistuksesta aiheutuvat hyödyt. 

Ehdotettuja rajoituksia koskeva viestintä

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että liikkumisvapauden rajoituksia sekä kasvomaskin tai hengityssuojaimen käyttöpakkoa koskevassa viestinnässä on varmistettava viestinnän saavutettavuus ja monikanavaisuus. Tietoa on oltava saatavilla viittomakielellä ja selkokielellä sekä ruotsiksi ja saameksi. Digitaalisen viestinnän tulee olla saavutettavaa. Lisäksi tiedon tulee olla riittävällä tavalla myös niiden ihmisten saatavilla, joiden äidinkieli ei ole kansalliskieli tai tunnustettu vähemmistökieli. Lisäksi valiokunta katsoo, että viestinnässä on huolehdittava, että tieto rajoitustoimista ja niiden vaikutuksista tavoittaa lapset ja nuoret ymmärrettävällä tavalla. Tiedotuksen tarve korostuu erityisesti sen vuoksi, että rajoitustoimien rikkomisesta voi seurata sakko, jonka suuruus voi olla nuorelle kohtuuton ja joka voi lisätä nuorten maksuhäiriöitä.Valiokunta pitää lisäksi tärkeänä, että viestintää kohdennetaan myös ulkomaalaisille työntekijöille sekä heidän työnantajilleen.