Yleistä

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä pitää huolestuttavana jatkuvaa ja entisestään pahentunutta julkisen talouden epätasapainoa, jonka useat asiantuntijat ovat lausunnoissaan nostaneet esiin. Koronakriisi on kiistatta vaikuttanut negatiivisesti Suomen taloudelliseen tilanteeseen. On kuitenkin kyseenalaista, että hallitus on koronakriisin varjolla luistanut vastuullisen talouspolitiikan harjoittamisesta siinä suhteessa, että julkisen talouden tervehdyttämistä ei ole aloitettu ja julkisen talouden rakenteellinen menojen ja tulojen epätasapaino kasvaa tulevina vuosina .  

Kuntaliitto on huolissaan julkisen talouden kestävyydestä, sillä julkisen talouden suunnitelma vie eteenpäin useita, valtavia uudistuksia: sote-uudistuksen ja oppivelvollisuuden pidennyksen rinnalla muun muassa hoitotakuu ja henkilöstömitoitusten kiristyksiä. Pidemmällä aikavälillä hallituskauden kaikkien toimenpiteiden yhteisvaikutus julkisen talouden rahoitusasemaan on vähintään noin +2,5 mrd. euroa. Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan julkinen talous ei ole kestävällä pohjalla, vaan julkisen talouden alijäämä tulee pysymään mittavana tulojen ja menojen ollessa rakenteellisesti epätasapainossa ja velkasuhde jatkaa kasvuaan kuluvan vuosikymmenen loppua kohden. Tästä syystä olisi tarpeen käydä julkisen talouden menorakenne ja -taso huolellisesti läpi ja aidosti keskittyä hyvinvointivaltion säilyttämisen kannalta tärkeiden ydintehtävien turvaamiseen. Muiden menojen rahoittaminen, ainakaan nykyisellä tasolla, ei ole perusteltua. Leikkauksia erityisesti kuntasektorilla on tiedossa, koska osana hallituksen jo vuoden 2021 kehysriihessä sopimaa 370 miljoonan euron säästöjen kokonaisuutta kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen kohdistetaan vuonna 2023 uusi 43 miljoonan euron leikkaus ja vuodesta 2024 lähtien lakisääteisten peruspalvelujen valtionosuutta vähennetään pysyvästi 33 miljoonalla eurolla. 

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä kiinnittää erityistä huomiota inflaatioon ja erityisesti kasvaneisiin polttoaineiden hintoihin. Liikkumiskustannusten kasvu voi heikentää erityisesti suurten kaupunkien ulkopuolella työnteon kannattavuutta merkittävästi ja aiheuttaa jo itsessään kannustinloukkuongelman, jossa työn vastaanottaminen ei ole kannattavaa, koska työmatkakustannukset ovat niin suuret. Tämä aiheuttaa ongelmia niin alueiden yritystoiminnalle kuin kunnille, mikäli työikäisten muuttoliike pois pienemmistä kunnista kaupunkeihin kiihtyy. Liikkumisen kustannuksilla on merkitystä myös hoitoon pääsyn kannalta, jos sote-uudistuksen seurauksena palvelut keskittyvät, ja seurauksena voi olla, että alueelliset terveyserot kasvavat. 

Merkittävä osa polttoaineiden hinnasta on veroa, ja hallituksen tulisi ryhtyä toimenpiteisiin liikkumiskustannusten laskemiseksi esimerkiksi tilapäisten veronalennusten muodossa, jotta palkankorotuspaineita pystyttäisiin laskemaan, jottei alueellinen eriarvoisuus kasva ja Suomen kilpailukyky heikkene entisestään. Polttoaineiden hinnoilla on myös suuri merkitys yritysten kannattavuuteen kuljetuskustannusten muodossa. Hallitukselta tarvittaisiin nyt viipymättä tehokkaita toimenpiteitä paitsi julkisen talouden tasapainottamiseksi myös inflaatiokierteen syntymisen ehkäisemiseksi ja palkansaajien ostovoiman nostamiseksi. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus sekä kuntatalous

Valtiovarainministeriön mukaan menotason kasvu johtuu ennen kaikkea sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta, joka nostaa menojen tasoa vuodesta 2023 alkaen n. 13,9 mrd. eurolla. Sote-uudistus ei siis pienennä valtion menoja, vaan lisää niitä merkittävästi, eikä hallitus tule pääsemään tavoitteeseensa julkisen velkasuhteen taittamisesta. Sote-uudistuksen tarkoituksena oli lisätä tuottavuutta ja tuoda säästöjä. Näin ei kuitenkaan ole tapahtumassa, eikä sote-uudistus ole helpottamassa julkisen talouden kestävyysvajetta. Hallitus ei ole kyennyt esittämään minkäänlaisia tosiasiallisia keinoja hidastaa kustannusten kasvua. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä huomauttaa, että muun muassa palkkaharmonisaation ja tietojärjestelmiin tehtävien muutosten kustannuksista ei ole kyetty esittämään täsmällisiä arvioita, ja useat hyvinvointialueet ovat arvioineet, ettei rahoitus riitä näihin kustannuksiin. 

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä korostaa, että jo ennen hyvinvointialueiden toiminnan aloittamista on selvää, ettei sote-uudistuksessa saavuteta sille asetettuja tavoitteita, vaan riittämättömästä rahoituksesta ja samanaikaisesti erityisesti poliittisen hallintokoneiston kasvattamisesta seuraa, että varsinaisen suorittavan työn tekemiseen käytettävissä olevien resurssien määrä tulee tulevaisuudessa vähenemään. Kun hallituksen säätämän hoitajamitoituksen toteuttamiseen ei ole riittävää rahoitusta eikä hoitajia ole tarpeeksi, perussuomalaisten valiokuntaryhmä pitää todennäköisenä, että hallitus ja hyvinvointialueet joutuvat keksimään erilaisia keinoja sitovan hoitajamitoituksen tosiasialliseksi kiertämiseksi keksimällä uudenlaisia palvelumuotoja, joiden osalta päätetään, etteivät sitovat henkilöstömitoitukset koske niitä. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä pitää huolestuttavana, että myös valvontaviranomaisten resursointi on alibudjetoitu ja keskeiseksi valvonnan muodoksi on jäämässä yksiköiden omavalvonta, jonka toteutumisessa on tähänkin mennessä havaittu vakavia puutteita. 

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä pitää erittäin valitettavana tapaa, jolla hallitus pyrkii löytämään hoitajamitoituksen toteuttamisella perustelemansa säästöt lääkärinpalkkioihin, tutkimukseen ja hoitoon kohdistetuilla 64 miljoonan euron leikkauksilla vuodesta 2023 alkaen sekä lääkekorvauskuluihin kohdistuvilla säästöillä, joiden suuruus on arvioitu noin 90 miljoonaksi euroksi vuodesta 2023 alkaen. Toisin kuin useimmat muut julkisen talouden suunnitelman erät, nämä säästöt on ylibudjetoitu eikä niistä aiheutuvaa hoitotarpeen lisääntymistä julkisella sektorilla ole riittävästi huomioitu. 

Lukuisat asiantuntijat ovat lausunnoissaan moittineet hyvinvointialueiden rahoituksen riittämättömyyttä sekä erityisesti sitä, ettei palkkaharmonisoinnin kustannuksia ole asianmukaisesti huomioitu. Etelä-Karjalan hyvinvointialue huomauttaa, että Etelä-Karjalassa palkkaharmonisointi on jo tehty ja vuosittaiset vaikutukset ovat yli 8 milj. euroa. Mikäli muilla alueilla harmonisoinnin kustannukset ovat suhteessa vastaavalla tasolla, 0,2 prosenttiyksikön palvelutarpeen kasvuun tarkoitettu erä ei riitä kattamaan eikä ko. erällä pitäisi kattaa palkkaharmonisoinnin kustannuksia. Se on tarkoitettu palvelutarpeen kasvuun vastaamiseen. Palkkaharmonisointi on niin merkittävä erä, että sen kustannuksia ei tulisi jättää jälkikäteisen kustannustason tarkistuksen varaan. Kaikkia hyvinvointialueita tulisi myös kohdella tasapuolisesti tämän rahoituksen suhteen.  

Vantaan ja Keravan hyvinvointialue huomauttaa lausunnossaan, että muutosajan laskennallinen korotus 0,2 prosenttia ei riitä kattamaan muutoksesta aiheutuvia demokratiakuluja ja mm. ICT-menoja. Käytännössä pelkästään näiden muutoskustannuksien kattamiseen tarvittaisiin jopa yli 3 prosenttia väliaikainen korotus rahoitukseen. Käytännössä esimerkiksi demokratian osalta hyvinvointialueen ja kaupungin yhteensä tulisi pystyä rahoittamaan demokratiamenonsa samoin kustannuksin kuin vuosina 2021—2022. Käytännössä kuitenkin toteutettavaksi tulee kaksinkertainen määrä päätöksentekoelimiä.  

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä huomauttaa, että sote-uudistus lisää merkittävästi varsinaisen sosiaali- ja terveydenhuollon toteuttamisen kannalta ei-välttämättömiä, poliittiseen päätöksentekoon liittyviä kustannuksia, joiden suuruus on uudistuksen yhteydessä ilmeisen tahallisesti sekä merkittävästi alibudjetoitu. Sen sijaan uudistuksen onnistumisen kannalta välttämättömiä ICT-muutoskustannuksia ei ole huomioitu riittävästi, vaan lausuntojen perusteella on pääteltävissä, että kustannuksiin on varattu noin puolet todellisesta tarpeesta. 

Koronan aiheuttama hoitovelka ja hoitoon pääsyn parantaminen

THL:n mukaan koronapandemia on paljastanut huomattavia resurssi- ja järjestelmäpuutteita kansallisessa varautumisessa globaaleja tai laajoja terveyskriisejä varten. Nämä puutteet ovat paitsi vaarantaneet väestön hengen ja terveyden myös pakottaneet yhteiskunnan turvautumaan keinoihin, jotka aiheuttavat huomattavaa taloudellista, henkistä ja hyvinvointihaittaa. Negatiiviset vaikutukset säilyvät vuosia. Vaikka resurssi- ja järjestelmäpuutteet ovat koskeneet monia toimijoita yhteiskunnassa, ne ovat näkyneet erityisen voimakkaina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toiminnassa. Puutteet ovat pitkittyneessä kriisissä korostuneet entisestään. Rahoituksen ja toimintamenojen epäsuhta johtuu sekä aikaisempien vuosien massiivisista leikkauksista että viime vuosina laitokselle osoitetuista uusista tehtävistä, joihin ei ole saatu rahoitusta tai rahoitus on ollut määräaikainen. 

Keski-Suomen hyvinvointialue muistuttaa, että rahoituksen leikkaaminen tunnistettuun tarpeeseen nähden jo vuodesta 2025 alkaen tarkoittaa käytännössä sitä, että hyvinvointialueiden tulee aloittaa toiminnan sopeuttaminen tulevan rahoituksen tasoon välittömästi palvelujen järjestämisvastuun siirtyessä hyvinvointialueille. Tehtävä tulee olemaan alueille erittäin vaativa, erityisesti nykyisen toimintaympäristön tilanteessa, yhdistettynä samanaikaisiin uudistuksen tavoitteisiin palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden parantamisesta sekä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisesta. Palkkaratkaisuja tehdään vaiheessa, jossa hyvinvointialueet työnantajina eivät ole vielä täysin toimintakykyisiä eivätkä voi näin osallistua palkoista sopimiseen. Hyvinvointialueindeksi ottaa huomioon palkkatasosta vain yleisen palkkatason mukaisen nousun. Näin ollen, mikäli palkkaratkaisu on tätä korkeampi, se tulee tarkoittamaan hyvinvointialueille henkilöstön vähentämistä tai muualta sopeuttamista.  

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä jakaa esitetyt näkemykset ja korostaa, että tilanne, jossa palkkaharmonisaation kustannukset on tahallisesti alibudjetoitu ja sen seurauksena vuodesta 2025 alkaen palvelutasoa ja henkilöstön määrää joudutaan leikkaamaan, ei ole hyväksyttävä ja kertoo hallituksen sote-uudistuksen olevan susi jo syntyessään. Hoitotakuun toteutuminen ei ole tällöin mahdollista edes teoriassa. Lisäksi Päijät-Hämeen hyvinvointialueen lausunnosta käy ilmi, että myös hoitotakuun kiristämiseen varattu rahoituksen lisäys on alimitoitettu. 

Etuusjärjestelmä

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä huomauttaa, että inflaation kiihtyessä erityisesti asumisen ja liikkumisen kustannusten kasvamisen seurauksena monella pienituloisella on haasteita toimeentulonsa kanssa. Läheskään kaikki pienituloiset työssäkäyvät eivät saa toimeentulotukea, eikä verottaja huomioi heidän työmatkakustannuksiaan oman auton käytön perusteella, joten toimeentulotuen tai työmatkakuluvähennyksen nostaminen ei tällöin helpota heidän tilannettaan millään lailla. Hallitus ei myöskään tee käytännössä mitään etenkään haja-asutusalueilla asuvien ja pientä työeläkettä saavien eläkeläisten kasvavien toimeentulo-ongelmien ratkaisemiseksi. 

Tutkimuksen ja koulutuksen rahoitus

HUS nostaa lausunnossaan esiin, että valtion korvaukseen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön erikoistumiskoulutuksen vuotuiseen määrärahaan, 96 milj. euroa, ei ole tulossa muutosta vuoden 2022 valtion talousarvioon nähden. HUS ei pidä suuntausta hyvänä ottaen huomioon tavoitteen tutkimus- ja kehittämismenojen nostamisesta. Kustannustason muutokset huomioiden tutkimuksen ja opetuksen määräraha siis kaventuu kansallisella tasolla. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä huomauttaa, että inflaation kasvaessa tutkimuksen ja koulutuksen määrärahojen pitäminen ennallaan on tosiasiallisesti tutkimukseen ja koulutukseen kohdistuva leikkaus. 

Lopuksi

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä pitää muun muassa valtiovarainministeriön ja Kuntaliiton lausuntoihin perustuen varmana, että sote-uudistus lisää valtion menoja merkittävästi ja pysyvästi, mutta uudistuksen kustannukset on kauttaaltaan ja järjestelmällisesti alibudjetoitu, mikä käy ilmi lähes kaikista asiantuntijalausunnoista. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä huomauttaa, että julkisen talouden suunnitelmassa kaavaillut säästöt ovat luonteeltaan epävarmoja. Sen sijaan lähes kaikki kulupuolella on järjestelmällisesti alibudjetoitu, joten on selvää, että alijäämä tulee räjähtämään käsiin.  

Muutosten ja siten kustannusten toteutumisen ajankohdat ovat sellaisia, että ongelman laajuus selviää täysimääräisesti vasta vuoden 2023 lopulla tai vuoden 2024 alussa. Siten nykyinen hallitus ei joudu vastuuseen ongelmista, kun vaalit ovat tätä ajankohtaa ennen, vaan ongelmien ratkaiseminen jätetään seuraavan hallituksen vastuulle, vaihtoehtoina joko merkittävät leikkaukset, hyvinvointialueiden pakkoyhdistämiset ja/tai rahoituksen merkittävä lisääminen. Julkisen talouden suunnitelman sisältö ei vastaa todellisuutta, vaan on vääristelty tarkoitushakuisesti ja hallituksen sote-uudistus tulee johtamaan kustannuskatastrofiin. Sote-uudistuksen luonne poliittisena ratkaisuna korostuu, eikä se tule saavuttamaan sille asetettuja tavoitteita. 

Hallitus on horjuttamassa vakavalla tavalla julkisen talouden pohjaa ja Kokoomuksessa olemme syvästi huolissamme hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden tulevaisuudesta. Ilman kestävää julkista taloutta meillä ei ole maailman parasta peruskoulua, toimivia terveyspalveluita, vanhuspalveluita, varhaiskasvatusta, sujuvaa joukkoliikennettä sekä muita yhteiskunnan palveluita. Kestävä talous luo pohjan hyvinvointiyhteiskunnan palveluille ja varmistaa yhteiskunnan kriisinkestokyvyn. Julkiseen talouteen tulee luoda liikkumavaraa, jotta myös tulevissa kriiseissä julkisessa taloudessa on liikkumavaraa ja taloudellista kriisinkestokykyä. Nyt Suomella ei ole suunnitelmaa velkaantumisen kääntämiseksi laskuun. Julkisen talouden velkasuhde tulee kasvamaan koko kehyskauden ajan ja hallituksen työllisyyspäätöksien julkista taloutta vahvistava vaikutus jää vain murto-osaan tavoitteesta. Käytännössä kestävyystiekartassa näyttää olevan sovittu, että koko sopeutustarve on seuraavan hallituksen vastuulla. Tämä on vastuutonta.  

Mielenterveyspalvelut

Oikein kohdennetut hyvinvointi-investoinnit vähentävä julkisen talouden kustannuksia. Mielenterveyden ongelmat ovat suurin kansansairautemme ja yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle. Silti niiden hoito on täysin aliresursoitu, ja mielenterveyspalveluihin on vaikea päästä ikäryhmään katsomatta. Mielenterveyspalveluihin pääsy oli jo ennen koronaa vaikeaa, ja koronaepidemia kärjisti entisestään tilannetta. Ennaltaehkäisemällä sairauksia ja syrjäytymistä lisäämme ihmisten työ- ja toimintakykyä ja vahvistamme työllisyyttä.  

Yksi syrjäytynyt maksaa julkiselle taloudelle jopa miljoona euroa. Kokoomus vaatii, että terapiatakuu tulee toteuttaa kiireesti nopean mielenterveyden hoitoon pääsyn mahdollistamiseksi. Julkisen talouden suunnitelmassa ei ole kohdennettu varoja terapiatakuun toteuttamiselle, mikä on suuri pettymys ja mihin sosiaali- ja terveysjärjestöt kiinnittivät myös huomiota. Suuri pettymys oli myös, ettei hallituksen hoitotakuulakiesitykseen kuulu lainkaan terapiatakuuta. Investointeja terveyteen sekä työ-, opiskelu ja toimintakykyyn on tehtävä määrätietoisesti. Terapiatakuu on toteutettava vielä tämän vaalikauden aikana osana hoitotakuuta. 

Koronakriisin aiheuttama hoitovaje

Koronakriisi on monin tavoin heikentänyt ihmisten hyvinvointia ja iskenyt etenkin niihin, jotka ovat valmiiksi haavoittuvassa asemassa. Kokoomuksen mielestä hallituksella on velvollisuus huolehtia ihmisistä ja heikossa asemassa olevista kriisin aikana. Lapsiin, nuoriin, vanhuksiin, vähemmistöihin ja muihin tärkeisiin kohteisiin tulee panostaa nyt. 1990-luvun virheitä ei tule toistaa ja leikata heikoimmassa asemassa olevilta. Hoitojonot ovat ennätyspitkät sekä koronapandemian että työntekijäjärjestöjen työtaistelutoimien vuoksi eikä ehdotettu rahoitusmalli huomioi lainkaan hoitovelan lyhentämiseen tarvittavia resursseja. Koronapandemia, joka ei ole vielä edes ohi, ei ole kohdellut Suomen eri alueita tasapuolisesti, joten alueellinen tilanne tulisi huomioida lisäresurssien kohdentamisessa.  

Vanhustenpalvelut

Julkista taloutta ovat 2010-luvulla heikentäneet väestön ikääntyminen sekä ikäsidonnaisten menojen kasvu, ja nämä kehityskulut tulevat voimistumaan entisestään 2020-luvulla. THL on arvioinut, että 2020-luvun aikana sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve kasvaa ikääntymisen vuoksi 1,2—1,3 prosenttia vuodessa. Jokaisen suomalaisen on voitava luottaa siihen, että saa ikääntyä arvokkaasti. Kokoomuksessa lisäisimme resursseja koti- ja omaishoitoon sekä muistisairaiden palveluihin ja varmistaisimme ammattitaitoisen ja osaavan henkilöstön saatavuuden kotihoidon puolelle. Panostaisimme myös ikääntyvien suomalaisten kuntouttamiseen, jotta yhä useammalla olisi pidempään terveitä ja toimintakykyisiä vuosia. Lisäksi vanhusten palveluiden ja kohtelun laillisuusvalvonnan tehostamiseksi oikeusasiamiehen toimistolle on varattava riittävät resurssit. 

Vanhuspalveluiden hoitajamitoituksiin liittyvät lakimuutokset ovat alirahoitettuja, eikä lakisääteisiä hoitajamitoituksia pystytä nykyisessä haastavassa henkilöstötilanteessa saavuttamaan. Hoitajamitoitus on nostanut entisestään kynnystä ympärivuorokautiseen hoivaan, mikä pahentaa kotihoidossa olevien ikäihmisten tilannetta entisestään. Hoitajamitoituksessa ei ole huomioitu millään tavalla uusien digitaalisten ratkaisujen hyödyntämistä, mikä vaikeuttaa henkilöstön kohdentamista tarkoituksen mukaisesti sitä eniten tarvitseville.  

Henkilöstön osaaminen ja riittävyys sekä hyvän työelämän edellytykset vanhusten palvelujen eri muodoissa on varmistettava. Tarvitsemme lisää hoitajia ja muuta henkilöstöä turvaamaan ikäihmisten laadukkaat palvelut. Hoito- ja hoiva- alan ammattilaisten lisäämiseksi ja alalla pysymiseksi tarvitaan pitkäjänteinen suunnitelma, jossa huomioidaan mm. koulutustarpeet ja työperäisen maahanmuuton lisääminen.  

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus

Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuun siirto ja rahoitusjärjestelmää koskeva muutokset toteutuvat 1.1.2023. Kokoomus on erityisen huolestunut hyvinvointialueiden valmisteluun osoitetun rahoituksen riittämättömyydestä. Erityisesti ICT-muutoskustannusten tarpeet vaihtelevat merkittävästi eri hyvinvointialueilla, mutta sitä ei ole huomioitu rahoituksessa.  

Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu vuoden 2021 tilinpäätöstietoihin ja vuoden 2022 talousarviotietoihin. Hyvinvointialueiden muutosvaiheen vuoden 2023 rahoitus on turvattava ja saatava vastaamaan todellisia toteutuvia kustannuksia. Valtiovarainministeriön tekemän esityksen mukaan kuntien esittämät sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen kustannukset ovat toteutuneeseen kehitykseen nähden liian alhaiset. Rahoituksessa tulee turvata vuoden 2023 rahoitus täysimääräisesti toteutuneiden kustannusten perusteella ja heti vuoden 2023 aikana. Tämänhetkiset laskelmat näyttävät siltä, että heti hyvinvointialueiden aloittaessa, joudutaan merkittäviin sopeuttamistoimiin. Laskelmat osoittavat, että sote-muutoksen tavoitteet vaarantuvat heti vuonna 2023 ja uudistus ei saavuta sille asetettuja tavoitteita.  

Valtion hyvinvointialueille myöntämän sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisen rahoituksen määrään vaikuttaa yhtenä osatekijänä ennakoitu palvelutarpeen kasvu. Vuodesta 2025 lähtien palvelutarpeen kasvusta huomioidaan 80 %. Kokoomus on huolissaan leikkurin aiheuttamista haasteista terveydenhuollolle väestön ikääntyessä ja todellisen palvelutarpeen kasvaessa. 

Rahoitusesityksessä ei myöskään huomioida siirtymävaiheen palkkaharmonisoinnin todellisia kustannuksia, kevään 2022 palkkaratkaisusta syntyvää kustannusvaikutusta, nykyisen kasvaneen inflaation vaikutusta, koronasta aiheutunutta hoitovelan hoitamista. Hyvinvointialueiden tulee selviytyä koronan aiheuttamasta hoitovelasta ja samoin piilevästä hoitovelasta, joka tulee rasittamaan hyvinvointialueiden taloutta merkittävästi heti käynnistyksen yhteydessä. Myöskään Ukrainan sodan aiheuttamia vaikutuksia hyvinvointialueille ei ole huomioitu rahoituksessa.  

Palkkaharmonisaatio tulee merkittävästi nostamaan alueiden kustannuksia. Myös työmarkkinaneuvottelujen palkkaratkaisut tulevat vaikuttamaan hyvinvointialueiden tarvitsemaan lisärahoituksen määrään. Palkkaharmonisaatiosta aiheutuville lisäkustannuksille tulee osoittaa erillisrahoitus hyvinvointialueille, joka kattaa sen kustannukset.  

Terveys- ja turvallisuusuhkiin varautuminen

Koronapandemia on paljastanut huomattavia resurssi- ja järjestelmäpuutteita kansallisessa varautumisessa globaaleja tai laajoja terveyskriisejä varten. Nämä puutteet ovat paitsi vaarantaneet väestön hengen ja terveyden, myös pakottaneet yhteiskunnan turvautumaan keinoihin, jotka aiheuttavat huomattavaa taloudellista, henkistä ja hyvinvointi haittaa — negatiiviset vaikutukset säilyvät vuosia. Vaikka resurssi- ja järjestelmäpuutteet ovat koskeneet monia toimijoita yhteiskunnassa, ne ovat näkyneet erityisen voimakkaina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toiminnassa. Puutteet ovat pitkittyneessä kriisissä korostuneet entisestään.  

Kansalaistoiminta ja vapaaehtoistyö tarvitsee taloudellisia resursseja. Julkinen rahallinen tuki mahdollistaa vertaistoiminnan, vapaaehtoistyön, kansalaistoiminnan, hädän ja avuntarpeessa olevien auttamisen sekä akuutteihin yhteiskunnallisiin tarpeisiin vastaamisen. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta tukee ihmisten sosiaalista hyvinvointia ja terveyttä, jotka puolestaan vahvistavat epävarmuuden ja kriisien sietokykyä. Tätä resilienssiä tarvitsemme koronakriisistä selviytymiseen, Venäjän sotatoimien aiheuttaman psyykkisen kuormituksen lieventämiseen, sekä valmistautuessamme uusiin uhkiin. Vuosi 2023 ja sitä seuraavat vuodet tulevat todennäköisesti entistä enemmän lisäämään tarvetta sosiaali- ja terveysjärjestöjen auttamistoiminnalle. Suomessa ei ole varaa tinkiä tai säästää resilienssiä ylläpitävistä tekijöistä, kuten sosiaali- ja terveysjärjestöjen tarjoamasta avusta ja tuesta. 

Tutkimus, tiede ja yliopistosairaalat

Hyvinvointialueiden rahoituksessa tulisi huomioida yliopistosairaaloiden erityisvelvoite järjestää tutkimusta, kulutusta ja varautumista alueellaan. Yliopistosairaalalisä kompensoisi yliopistollisen sairaalan ylläpidosta hyvinvointialueille aiheutuvia muita hyvinvointialueita korkeampia kustannuksia, kuten esimerkiksi vaativan erikoissairaanhoidon toteuttamiseksi tarvittava henkilöstö, tilat ja laitteet, kansalliset ja alueelliset erityis- ja koordinaatiotehtävät (esim. valmius- ja varautumistoiminta) sekä laaja koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta. Hallitus kuitenkin perui yliopistosairaalalisän, eikä ole osoittanut keinoa millä yliopistosairaaloiden jatkorahoitus turvataan.  

Sotelakien käsittelyn yhteydessä eduskunta edellytti lausumalla (EV 111/2021 vp), että "sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta ja niiden rahoitusta koskeva erillislainsäädäntö saatetaan eduskunnan käsittelyyn siten, että se tulee voimaan viimeistään ennen sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen toimeenpanoa". 

Myöskään tutkimusinfrastruktuurin ylläpitoon ei ole osoitettu riittävää rahoitusta. Yliopistolliset sairaalat ovat lääkäreiden lisäksi merkittävä kouluttaja myös muille terveydenhuollon ammattihenkilöille, kuten esimerkiksi sairaanhoitajille, sairaalafyysikoille ja logopedeille. On tarpeen huomata, että kliinistä tutkimusta tehdään myös muiden kuin lääketieteellisten tiedekuntien kanssa, kuten esimerkiksi ammattikorkeakoulujen ja muiden yliopistollisten tiedekuntien kanssa. Lisäksi riittävällä rahoituksella mahdollistetaan tutkimuksen ja tutkimusosaamisen laajentaminen perustasolle sosiaali- ja terveydenhuollossa.  

Yliopistosairaaloihin kohdistuu entistä enemmän uudenlaisia ja laajempia odotuksia. Julkisten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanostusten (TKI) leikkaaminen nakertaa innovaatiotoimintaa, mikä heijastuu pitkällä tähtäimellä Suomen kilpailukykyyn ja jo heikkoon talouskasvuun.  

Yliopistosairaaloiden rahoituksen puute vahingoittaa pahimmassa tapauksessa peruuttamattomasti lääketieteen tutkimuksen ja opetuksen toimintamahdollisuuksia, joiden varaan erityisesti Suomen erinomainen erikoissairaanhoito rakentuu.