YLEISTÄ
Lausunnon kohteena olevat valtioneuvoston selvitykset
Suuri valiokunta edellytti lausunnossaan SuVL 2/2017 vp, että valtioneuvosto toimittaa eduskunnalle perustuslain 97 §:n mukaisen selvityksen Suomen tavoitteista EU:n tulevaisuuskeskustelussa ja tavoitteita tulee täydentää jatkokirjelmin tulevaisuuskeskustelun edetessä. Valiokunta perusteli näkemystään sillä, että"[p]erustuslain mukaan Suomen EU-poliittiset toimet — siltä osin, kuin ne kuuluvat eduskunnan toimivaltaan — edellyttävät eduskunnan ennakollista myötävaikutusta. EU:n institutionaalinen ja ohjelmallinen uudistaminen on mitä suurimmassa määrin perustuslain tarkoittamaa eduskunnan ennakollista vaikuttamista Suomen kannanmuodostukseen edellyttävää EU:n päätöksentekoa. Ilman eduskunnan ennalta ilmaisemaa kantaa valtioneuvoston edellytykset edustaa Suomea maamme tulevaisuuteen vaikuttavissa neuvotteluissa ovat valiokunnan näkemyksen mukaan riittämättömät."
Suuri valiokunta toteaa, että valtioneuvosto on toimittanut eduskunnalle useita perustuslain 96 ja 97 §:n mukaisia selvityksiä, joissa esitetään kantoja keskustelujen kohteina oleviin aloitteisiin ja pohdintoihin EU:n toiminnan kehittämisestä. Valiokunta pitää sille toimitettua aineistoa kattavana.
Näitä selvityksiä ovat EU27-päämiesten EU:n tulevaisuuspohdintoja käsittelevän E-kirjeen (E 29/2017 vp) lisäksi erityisesti valtioneuvoston kirjelmät EU:n sosiaalisesta ulottuvuudesta ja pilarista (E 59/2016 vp jatkokirjelmineen), Ison-Britannian eroprosessin vaiheista (E 125/2016 vp jatkokirjelmineen), puolustusalan toimintasuunnitelmasta (E 6/2017 vp), globalisaation hallinnasta ja EU:n kauppapolitiikan kehittämisestä (E 33/2017 vp, E 71/2017 vp, E 78/2017 vp ja E 89/2017 vp), monivuotiseen rahoituskehykseen vaikuttamisesta (E 34/2017 vp jatkokirjelmineen), yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisestä varautumisjärjestelystä (E 43/2017 vp), komission vuoden 2018 työohjelmasta (E 49/2017 vp ja jatkokirjelmä EJ 33/2017 vp), pääomamarkkinaunionista (E 66/2017 vp), EMU:n kehittämisestä (E 80/2017 vp), muuttoliikkeestä (E 85/2017 vp ja E 103/2017 vp), digitaalisista sisämarkkinoista (E 86/2017 vp ja jatkokirjelmä EJ 21/2017 vp — E 21/2015 vp), pankkiunionista (E 95/2017 vp), EU:n kehittämisen institutionaalisista kysymyksistä (E 96/2017 vp), kansallisesta vuoden 2018 EU-vaikuttamisstrategiasta (E 106/2017 vp) sekä puolustusteollisuuden kehittämisohjelmasta (U 50/2017 vp).
Lausunnon lähtökohdat ja tarkastelukulma
Tässä lausunnossaan suuri valiokunta ottaa kokoavasti tarpeellisessa laajuudessa kantaa valtioneuvoston edellä mainittuihin kirjelmiin pyrkien esittämään Suomen tavoitteita koskevan eduskunnan kannan mahdollisimman yhtenäisenä kokonaisuutena.
Suuri valiokunta pitää tällaista lähestymistapaa tärkeänä valtioneuvoston parlamentaarisen vastuukatteen kannalta. Vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan perustuslain 93, 96 ja 97 §:ien säännösten tarkoituksena on varmistaa, että valtiosäännön mukainen ylimpien toimielinten välinen toimivaltajako säilyy ehjänä myös EU:ssa tehtävien päätösten kotimaisen valmistelun osalta. Perustuslain 93 § antaa valtioneuvostolle tehtäväksi valmistella kansallisesti EU:ssa tehtävät päätökset. Toimivalta päättää valmistelun pohjalta Suomen kannasta kuhunkin EU:ssa päätettävään kysymykseen määräytyy valtioelinten yleisen toimivaltajaon perusteella. Perustuslain 65 §:n mukaan valtioneuvostolle kuuluvat sille erikseen säädetyt tehtävät. Muilta osin hallitus hakee oikeutuksen toimilleen eduskunnasta. Kysymys on siitä, että valtioneuvosto hakee ennakolta eduskunnan hyväksyntää toimintalinjalleen asiassa, joka kuuluu eduskunnan toimivaltaan (PL 96 §) tai joka on sellainen, että esimerkiksi poliittisista syistä siitä on valtioneuvoston tai eduskunnan mielestä muuten syytä hankkia eduskunnan kanta (PL 97 §). Kummassakin tapauksessa eduskunnan kannanotto on ohjeellinen lähtökohta valtioneuvoston toiminnalle EU:ssa. Valiokunta pitää sille toimitettuja perustuslain 96 ja 97 §:ien mukaisia kirjelmiä hyvänä pohjana eduskuntakäsittelylle.
Suuri valiokunta pitää tarpeellisena koota ja järjestää eduskunnan kannat myös kansallisen julkisen EU-keskustelun tukemiseksi ja edistämiseksi. Myös tulevaisuusvaliokunta korostaa päätöksenteon avoimuutta ja vuorovaikutteisuutta EU-vaikuttamisen osana (TuVL 5/2017 vp).
Suuri valiokunta toteaa, että valtioneuvoston kirjelmissä ei erikseen eritellä lyhyen tai pitkän aikavälin kansallisia tavoitteita EU:n tulevasta suunnasta. On kuitenkin selvää, etteivät valtioneuvoston kannat kohdistu pelkästään lähivuosiin, vaan kannat perustuvat pidemmän tähtäimen strategiseen suunnitteluun. Valiokunta arvioi, että ajallinen erittely voisi lisätä tavoitteenasettelun selkeyttä.
Tässä lausunnossaan suuri valiokunta keskittyy arvioimaan niitä valtioneuvoston EU:n tulevaa suuntaa koskevia tavoitteita, joiden aikaperspektiivi on valiokunnan käsityksen mukaan vuotta 2018 pidempi. Vain arvioimalla pitkän tähtäimen tavoitteenasettelua, voidaan varmistaa lyhyen tähtäimen tavoitteiden johdonmukaisuus ja ennustettavuus, luoda pohja kestävälle vaikuttamistyölle ja myös arvioida lyhyen tähtäimen tavoitteiden toteutumista.
Lyhyen tähtäimen tavoitteiden osalta suuri valiokunta toteaa, että valtioneuvosto on toimittanut eduskunnalle EU-vaikuttamisstrategian vuodelle 2018 (E 106/2017 vp). Tässä vaikuttamisstrategiassa kuvataan vuosien 2016 ja 2017 strategioiden tapaan joukkoa eri sektoripolitiikkojen yksittäisiä hankkeita. Valiokunta on lähettänyt 29.11.2017 pidetyssä kokouksessaan valtioneuvoston E-kirjelmän asianomaisiin erikoisvaliokuntiin lausunnon valmistelua varten. Näiden lausuntojen valmistuttua valiokunta lähettää ne valtioneuvostolle tiedoksi ja ottaa niihin tarvittavassa määrin myös itse kantaa.
EU:n tulevaisuuskeskustelun merkitys Suomelle
Suuri valiokunta uudistaa lausunnossaan SuVL 2/2017 vp esittämänsä arvion siitä, että "EU:n jäsenyys on Suomelle edullisin tapa järjestää, kansalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia turvaten, maamme suhteet ympäröivään maailmaan. Reaalisesti käytettävissä olevista vaihtoehdoista mikään ei tarjoa maallemme yhtä tehokkaita keinoja turvata suomalaisten etua maailmankaupassa, ilmastopolitiikassa ja maamme turvallisuudelle ratkaisevissa kysymyksissä."
Suuri valiokunta toteaa, että avoimena yhteiskuntana ja pienenä viennistä riippuvaisena taloutena Suomi on aina joutunut mukautumaan merkittävällä tavalla rajojensa ulkopuolella tapahtuneisiin kehityskulkuihin mukauttamalla lainsäädäntöään ja toimintaansa. EU-jäsenyyden myötä Suomelle avautui mahdollisuus osallistua täysimääräisesti EU:n päätöksentekoon ja lisätä vaikutusvaltaansa Suomeen joka tapauksessa suoraan tai epäsuorasti vaikuttavien toimien sisältöön. Jo näistä Suomen EU-jäsenyyden keskeisistä perusteluista seuraa valiokunnan näkemyksen mukaan se, että Suomen tulee osallistua aktiivisesti ja aloitteellisesti EU:n suuntaa koskevaan keskusteluun. Valiokunta arvioi, että näin huomioidaan parhaiten Suomen kansallinen etu, turvataan Suomen täysimääräiset vaikutusmahdollisuudet ja edistetään kansallisia kauppapoliittisia ja turvallisuuspoliittisia intressejä.
KANSALLISEN TAVOITTEENASETTELUN LÄHTÖKOHDAT
I Yhtenäisyyden ja vakauden takaaminen
Kasvupolitiikan, turvallisuuden ja toimintakyvyn edistäminen
Valtioneuvosto asettaa keskeiseksi ylätason kansalliseksi EU-politiikan tavoitteeksi EU:n yhtenäisyyden, vakauden, toimintakyvyn ja tuloksellisuuden edistämisen ja sen kehittämisen. (E 29/2017 vp, E 49/2017 vp, EJ 33/2017 vp)
Valtioneuvosto katsoo, että yhtenäisyyden, vakauden, toimintakyvyn ja tuloksellisuuden tavoitteiden saavuttamisessa olennaista on keskittyminen käytännön työhön, jossa kasvupolitiikka ja turvallisuus on nostettava läpileikkaaviksi teemoiksi. Valtioneuvoston mukaan kyse on pitkälti käynnissä olevan lainsäädäntötyön ja muiden hankkeiden jatkamisesta ja tehostamisesta sekä EU-sitoumusten asianmukaisesta toimeenpanosta. Kilpailukyvyn, kestävän kasvun ja työllisyyden edistäminen on ensisijaisen tärkeätä. UK:n eroneuvottelut eivät saa haitata EU:n tavanomaista lainsäädäntötyötä ja päätösten toimeenpanoa. (E 29/2017 vp, E 49/2017 vp, EJ 33/2017 vp)
Suuri valiokunta pitää valtioneuvoston tavoitteenasettelua realistisena ja käytännönläheisenä. Valtioneuvoston kanta ja tavoitteet pohjautuvat arvioon EU27:n kesken saavutettavissa olevasta neuvottelutuloksesta EU:n yhtenäisyyttä tukevalla tavalla. Ylikansallisista ja yhteisöllisistä päätöksentekomuodoista huolimatta EU:n toiminta ja suunta ovat aina riippuvaisia jäsenvaltioiden kansallisiin lähtökohtiin perustuvista tahtotiloista ja poliittisen sitoutumisen asteesta. Samalla kun erityisesti euron kriisi, muuttoliikkeet ja vaikeutunut sisäinen ja ulkoinen turvallisuustilanne sekä Brexit-kansanäänestyksen tulos ilmentävät tarvetta mukauttaa EU:n toimintaa ja lisätä EU:n tehokkuutta ja hyväksyttävyyttä, nämä tekijät ja suhtautuminen EU:n yhdentymisen suuntaan yleisesti muodostavat jakolinjoja sekä jäsenvaltioiden kesken että useiden jäsenvaltioiden sisällä.
Kuten suuri valiokunta totesi lausunnossaan SuVL 2/2017 vp, eurooppalainen integraatio on menestynyt parhaiten aloilla, joilla jäsenvaltioiden aineelliset intressit kohtaavat. Onnistunut integraatiopolitiikka vahvistaa kansalaisten luottamusta EU:n toimintaan. Valiokunta yhtyykin valtioneuvoston arvioon siitä, että EU:n kehittämistä on jatkettava tavalla, joka varmistaa EU:n yhtenäisyyden. EU:n on keskityttävä olennaiseen tuottamaan lisäarvoa kansallisiin toimiin nähden ja kunnioitettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta sekä kyettävä uudistuksiin saadakseen takaisin kansalaisten luottamuksen.
Suuri valiokunta katsoo, että EU:n kasvupolitiikan (lausunnon osio II) vahvistamiseksi konkreettisia tuloksia tarvitaan etenkin sisämarkkinoiden syventämisessä, vapaakaupan edistämisessä ja globalisaation hallinnassa. Valiokunta katsoo, että merkittäviä kysymyksiä liittyy myös talous- ja rahaliiton (EMU) toimintaan, ilmasto- ja energiapolitiikan ja Agenda 2030 -ohjelman toimeenpanoon, yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistamiseen sekä EU:n sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseen. Muuttoliikkeen kokonaisvaltainen hallinta (osio III) ja vaikeutunut sisäinen ja ulkoinen turvallisuustilanne (osio IV) vaativat myös EU-tason yhteistyön tiivistämistä. Kaikki nämä tavoitteet ja myös UK:n tuleva EU-ero edellyttävät rahoituskehyksien uudistamista (osio II). Jo Brexitistä seuraa se, että ratkaistavaksi tulee myös institutionaalisia ja toimintatapoja, kuten päätöksentekomenettelyjä ja sääntelyä, koskevia kysymyksiä (alla osiossa I).
Yhteisen arvopohjan syventäminen
Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen yhteisten arvojen turvaamisen tärkeydestä. Valiokunta pitää erittäin myönteisenä, että valtioneuvosto asettaa tärkeäksi tavoitteekseen jäsenvaltioiden yhtenäisen arvopohjan vahvistamisen ja katsoo, että tässä työssä erityisesti oikeusvaltioperiaatteen edistäminen ja sen kunnioittaminen kaikissa jäsenvaltioissa, korruption vastainen toiminta, avoimuus ja hyvän eurooppalaisen hallintomallin edistäminen ovat tärkeitä kysymyksiä (E 29/2017 vp, E 96/2017 vp).
Suuri valiokunta painottaa, että EU:n perusarvoja ovat ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltio. Jokaisen jäsenvaltion ja EU-toimielimen velvollisuutena on puolustaa näitä arvoja ja näin edistää EU:n perussopimuksen 2 artiklan (SEU) mukaisesti rauhaa ja jäsenmaiden kansalaisten hyvinvointia.
Päätöksentekomenettelyjen kehittäminen, ml. institutionaaliset kysymykset
Valtioneuvosto katsoo E-kirjelmässään (E 96/2017 vp) ensisijaisena kantanaan, että perussopimusten muuttaminen ei ole tässä vaiheessa ajankohtaista. Komission tehokkuutta voidaan lisätä sisäisin toimin ja myös Euroopan unionin neuvoston toimintakykyä voidaan vahvistaa työmenetelmiä ja päätöksentekomenettelyjä kehittämällä. Erityisesti määräenemmistöpäätöksentekoa tulisi hyödyntää nykyistä tehokkaammin EU:n perussopimusten asettamissa rajoissa.
Kirjelmässään E 96/2017 vp valtioneuvosto arvioi eri yhteyksissä esille tulleita EU:n institutionaalisen kehyksen uudistamista koskevia avauksia, jotka todennäköisesti nousevat jossain muodossa EU:n asialistalle. Valtioneuvoston kanta näihin esityksiin on lähtökohtaisesti varauksellinen. Valtioneuvosto ei näe tarvetta Eurooppa-neuvoston ja komission puheenjohtajuuksien yhdistämiseen. Komission kokoa ei tule supistaa, vaan siinä tulee jatkossakin olla yksi jäsen kustakin jäsenvaltiosta. Valtioneuvosto ei myöskään kannata UK:n EP-paikkojen jakamista muille jäsenvaltioille tai tue EP-vaaleissa ylikansallisten ehdokaslistojen käyttöönottoa ja vuoden 2014 EP-vaaleissa toteutetun kärkiehdokasmenettelyn vahvistamista ja virallistamista.
Suuri valiokunta toteaa, että valtioneuvoston E-kirjelmän (E 96/2017 vp) käsittely eduskunnassa on kesken. Valiokunta ottaa kirjelmässä esitettyihin näkemyksiin yksityiskohtaisemmin kantaa erikoisvaliokuntakäsittelyn päätyttyä.
Alustavana arvionaan suuri valiokunta katsoo kuitenkin, että EU:ta on ensisijaisesti uudistettava ja sen toimintaa parannettava ja tehostettava nykyisten määräysten puitteissa hyödyntämällä kaikkia perussopimusten tarjoamia mahdollisuuksia. Mahdollisissa institutionaalisissa uudistuksissa on otettava lähtökohdaksi seuraavat periaatteet. Uudistuksien tulee vahvistaa EU:n yhtenäisyyttä, kansanvaltaisuutta ja toimintakykyä. EU:n toimielimillä on jatkossakin oltava omat selkeät, EU:n perussopimusten mukaiset asemansa ja tehtävänsä. Mahdolliset uudistukset eivät saa horjuttaa EU:n toimielinten välistä tasapainoa jäsenvaltioiden voimasuhteita tai heikentää komission tai muiden toimielinten hyväksyttävyyttä sen paremmin kansalaisten kuin jäsenvaltioiden hallitusten ja parlamenttien silmissä. Muutokset eivät myöskään saa heikentää pienten jäsenvaltioiden asemaa suurten eduksi.
Suuri valiokunta korostaa tässä yhteydessä myös kansallisten parlamenttien vaikutusmahdollisuuksien turvaamisen ja kansallisen parlamentaarisen vastuukatteen vahvistamisen merkitystä. Eurooppa-neuvosto ja Euroopan unionin neuvosto toimivat edelleen jäsenvaltioiden perussopimuksissa rajaaman toimivallan nojalla ja kokoonpanoissa, joissa suurin osa niiden jäsenistä on parlamentaarisesti vastuunalaisia toiminnastaan kansalliselle parlamentille. Kansallisten parlamenttien riittävän myötävaikutuksen varmistaminen kansallisen EU-politiikan valmisteluun vahvistaa jäsenvaltioiden sitoutumista päätösten täytäntöönpanoon. Kansallisten parlamenttien vaikutusvallan varmistaminen liittyy suoraan kansalaisten käsitykseen omasta vaikutusvallastaan EU:ssa ja EU:n hyväksyttävyydestä. Valiokunnan arvion mukaan kansallisten parlamenttien välinen vuoropuhelu on tärkeä osa EU:n toimintaa, mutta sitä ei voi koskaan pitää kansallisia menettelyjä korvaavana toimintana.
Suuri valiokunta pitää lisäksi tärkeänä, että päätöksentekomenettelyjä kehitettäessä arvioidaan sitä, miten toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen toteutumista ja soveltamista voitaisiin vahvistaa EU-lainsäädäntötyössä ja muissa toimissa. Kansalaisten kannalta on olennaista, että EU pystyy tehokkaaseen toimintaan eikä tee asioita, jotka tulisi hoitaa kansallisella tai paikallisella tasolla. EU:n toiminnan tulee kohdistua olennaisiin kysymyksiin ja olla tosiasiallisesti tarpeellista ja hyväksyttävää.
Sääntelyn toimivuus ja purku
Suuri valiokunta toteaa, että sääntelyn toimivuuden edistäminen on olennaista kaikessa EU:n toiminnassa ja toiminnan edelleen kehittämisessä. Turhan sääntelyn purkaminen on ollut toistuvasti valiokunnan kansallista EU-politiikkaa koskevien lausuntojen kärkenä (mm. SuVL 4/2014 vp, SuVL 3/2015 vp, SuVL 2/2017 vp). Säädösten on oltava selkeitä ja toimivia. Myös tehokkaampaan seurantaan ja täytäntöönpanoon on panostettava. EU:ssa sovitut asiat on toimeenpantava ja yhteisiä sääntöjä on noudatettava.
Suhtautuminen eritahtiseen integraatioon
Valtioneuvoston tavoin (E 29/2017 vp, E 96/2017 vp) suuri valiokunta painottaa, että EU:n toiminnan lähtökohtana tulee olla jäsenvaltioiden mahdollisimman yhtenäinen näkemys ja samantahtinen eteneminen jäsenvaltioiden kesken. Mahdollisuus eritahtiseen integraatioon perussopimusten mukaisissa menettelyissä on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin hallitustenvälisyyden lisääntyminen tai muu EU-rakenteiden ulkopuolella tapahtuva toiminta. Hallitusten välisen yhteistyön kehittäminen EU-rakenteiden ulkopuolella voi johtaa sekä erilaisten suljettujen kehien muodostumiseen jäsenvaltioiden kesken että päätöksenteon sääntösidonnaisuuden heikkenemiseen, mikä ei ole pienen jäsenvaltion edun mukaista. Tällaiset kehityskulut voivat vaarantaa EU:n sisäisen ja ulkoisen yhtenäisyyden ja hämärtää EU:n toimielinjärjestelmän voimasuhteita.
Perussopimusten mukaan eritahtisen yhdentymisen luonteeseen kuuluu, että luotava uusi yhteistyön muoto on avoin kaikille jäsenvaltioille, jolloin ne voivat liittyä siihen myöhemmin itselleen sopivalla aikataululla. Tästä periaatteesta on pidettävä kiinni. Suuri valiokunta uudistaakin arvionsa siitä, että eritahtisessa EU:ssa Suomen kannattaa olla mukana vaikuttamassa sellaiseen jäsenvaltioiden yhteistyöhön, joka tulee pienellä viiveellä koskemaan kaikkia jäsenvaltioita. Suomen osallistumista eritahtisen integraation hankkeisiin on arvioitava tapauskohtaisesti. Suomen tulee olla mukana sellaisissa hankkeissa, jotka ovat kansallisen edun ja Suomen vaikutusvallan kannalta perusteluja (SuVL 2/2017 vp).
II Kasvupolitiikka: tavoite kestävästä kasvusta ja työllisyydestä
Sisämarkkinoiden päivittäminen
Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta katsoo, että sisämarkkinoiden syventämisessä pitää edetä (E 49/2017 vp ja E 21/2015 vp — EJ 21/2017 vp). Valiokunta toteaa, että hyvin toimivat sisämarkkinat, ml. digitaaliset sisämarkkinat, energiaunioni ja pääomamarkkinaunioni, on välttämätön edellytys kestävän kasvun aikaansaamiseksi. Kuten valtioneuvosto esittää, komissiota on tuettava vuonna 2015 annettujen sisämarkkinastrategioiden [COM(2015) 550 palvelu- ja tavaramarkkinoiden syventäminen ja COM(2015) 192 strategia digitaalisista sisämarkkinoista] toimeenpanossa lainsäädäntöehdotuksiksi. Valiokunta toteaa, että toimivat sisämarkkinat ovat Suomen kansantalouden vakauden ja kasvun elinehto ja ne ovat myös EU:lle tärkein talouskasvua ja työllisyyttä edistävä tekijä. Toimintaympäristön muuttuessa myös sisämarkkinoita on päivitettävä.
Valtioneuvoston ja talousvaliokunnan (TaVL 38/2017 vp) tavoin suuri valiokunta pitää toimivien digitaalisten sisämarkkinoiden aikaansaamista Suomen keskeisenä sisämarkkinoiden kehittämistä koskevana tavoitteena. Sisämarkkinoiden toimivuus edellyttää EU-tasolla nykyistä määrätietoisempia toimia digitaalisten mahdollisuuksien täysimääräiseksi hyödyntämiseksi. Yhtenä keskeisenä digitaalisten sisämarkkinoiden toimintaa rajoittavana tekijänä on alaa koskevien kansallisten sääntelyratkaisujen kirjo. Digitaalisen talouden ja yhteiskunnan kehittyminen edellyttääkin monilta osin yhtenäisiä eurooppalaisia pelisääntöjä. Tärkeitä kansallisia kysymyksiä ovat mm. uusien teknologioiden (ml. tekoäly, robotiikka) ja alustatalouden hyödyntäminen ja sektorin toimintaedellytysten parantaminen, datatalous ja tiedon vapaa liikkuvuus sekä teollisuuden, palvelualojen ja julkisen sektorin digitalisoinnin edistäminen. Yhteistä lähestymistapaa tarvitaan myös kyberturvallisuuteen ja tietosuojakysymyksiin.
Suuri valiokunta katsoo, että sisämarkkinoiden sääntelykehikkoa valmisteltaessa on varmistettava sen teknologianeutraalisuus ja joustavuus, jotta se ei rajoita uusien toimintamallien ja teknologioiden hyödyntämistä nopeasti kehittyvässä toimintaympäristössä. Sääntelyä on kohdennettava sinne, missä sitä aidosti tarvitaan. EU:ssa on välttämätöntä panostaa siihen, että eurooppalainen sääntelyjärjestelmä kokonaisuudessaan toimii kilpailukykyisesti niin, ettei digitaalinen ja muu innovatiivinen yritystoiminta enenevässä määrin siirry toimimaan EU:n ulkopuolella. Kuten suuri valiokunta on aikaisemmissa yhteyksissä todennut, säädöstaakka vääristää markkinoita suurten yritysten hyväksi ja haittaa niitä pieniä, innovatiivisia uusyrityksiä, joista odotetaan muodostuvan tulevaisuuden talouden moottoreita ja jotka ovat keskeisiä työllisyyden kannalta (SuVM 1/2014 vp).
Suuren valiokunnan saaman selvityksen (E 86/2017 vp) mukaan komissio pohtii osana digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämistä asiaan liittyviä verotuskysymyksiä. Asiaa koskevassa tie-donannossaan komissio pyrkii koordinoimaan EU:n ja jäsenvaltioiden kantoja kansainvälisellä tasolla käytävissä keskusteluissa. Tiedonannossa hahmotellaan myös tapoja, joilla digitaalisille sisämarkkinoille voitaisiin luoda oikeudenmukainen ja tehokas verojärjestelmä.
Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta pitää aihetta merkittävänä ja ajankohtaisena, mutta samalla huolellista valmistelua edellyttävänä. On tärkeää, että ratkaisut digitaalisen talouden verotuksen osalta tehdään globaalilla tasolla erityisesti verotusoikeuden (kiinteän toimipaikan käsite) sekä tulon kohdistamista koskevien säännösten (missä arvon katsotaan syntyvän) osalta. On kannatettavaa pyrkiä ratkaisuihin, jotka eivät lisää veroriitoja tai vaikuta haitallisesti verotuksen ennustettavuuteen. Asian arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös kilpailukykytekijät sekä vaikutukset Suomen verotuottoihin. Valtiovarainvaliokunta kannustaa lisäksi (kannanotto 28.11.2017) tutkimaan aggressiivisen verosuunnittelun ja siihen puuttumisen vaikutusten arviointia. Talousvaliokunta katsoo puolestaan (kannanotto 21.11.2017), että Suomen verojärjestelmä on eurooppalaisessa vertailussa varsin kustannustehokas ja kattava. Suomessa toimiviksi todettuja ratkaisuja tulee tarjota EU:n tason sääntelyn pohjaksi. Talousvaliokunta toteaa lisäksi, että EU:n jäsenvaltioiden verojärjestelmien yhdensuuntaistaminen ja kehittäminen ovat olennainen elementti tasapuolisten kilpailuolosuhteiden luomisessa.
Sosiaalinen Eurooppa ja kestävä hyvinvointi
Valtioneuvosto pitää Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden kehittämistä tärkeänä keskusteluaiheena ottaen huomioon talouskriisin aiheuttamat sosiaaliset haasteet ja työelämän muutokset. Valtioneuvoston mukaan sosiaalisen ulottuvuuden tulee perustua osallistavaan kasvuun, sisämarkkinoiden oikeudenmukaisuuteen ja EU:n perusoikeuskirjan toimeenpanon vahvistamiseen. Uusille EU-tason välineille tai prosesseille, kuten sitovien yhtenäisten minimistandardien luomiselle, ei ole tarvetta, vaan EU-tasolla työ- ja sosiaalipoliittisia tavoitteita tulee kehittää erityisesti EU:n talous- ja finanssipolitiikan koordinaatiovälineen, eurooppalaisen ohjausjakson, sisällä. Valtioneuvosto ei myöskään kannata jäsenvaltioiden työllisyys- ja sosiaalipoliittisten rakenteiden ja toimintatapojen harmonisointia. Valtioneuvosto tähdentää, ettei uusia tulonsiirtomekanismeja tule luoda jäsenvaltioiden välille, vaan jokaisen jäsenvaltion on kannettava vastuunsa omasta talouspolitiikastaan. (E 59/2016 vp ja sitä täydentävät jatkokirjelmät EJ 27/2016 vp, EJ 6/2017 vp, EJ 13/2017 vp, EJ 14/2017 vp)
Valtioneuvosto arvioi, että komission esitys Euroopan sosiaalisesta pilarista (TSTK-neuvosto hyväksyi tekstin 23.10.2017) vahvistaa omalta osaltaan sosiaalista ulottuvuutta, vaikka se onkin ymmärrettävä poliittisen yhteistyön kautta saavutettaviksi tavoitteiksi, ei oikeudellisesti sitovia periaatteita sisältäväksi asiakirjaksi. Pilarissa esitellään 20 keskeistä periaatetta ja oikeutta, joilla tuetaan oikeudenmukaisia ja moitteettomasti toimivia työmarkkinoita ja hyvinvointijärjestelmiä. (E 59/2016 vp ja sitä täydentävät jatkokirjelmät EJ 27/2016 vp, EJ 6/2017 vp, EJ 13/2017 vp, EJ 14/2017 vp).
Suuri valiokunta yhtyy sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemykseen (StVL 1/2017 vp) siitä, että taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden tasapainoa ja oikeasuhtaisuutta on hyvä lisätä EU:ssa paitsi kansalaisten hyvinvoinnin ja sitä kautta talouden kasvutekijöiden parantamiseksi myös EU:n legitimiteetin vahvistamiseksi ja yhteiskunnallisen vakauden edistämiseksi. EU:n jäsenvaltioissa sosiaaliset ongelmat ovat merkittäviä; tuloerot jäsenmaiden välillä ja sisällä ovat suuria, ja köyhyys ja sosiaalinen osattomuus ovat talouskriisin seurauksena kasvaneet.
Valiokunta toteaa, että köyhyyden ja syrjäytymisen torjunta sekä sosiaalisen osallisuuden edistäminen edellyttävät myös EU-tason yhteistyötä. Valiokunta arvioi, että Göteborgissa marraskuussa 2017 järjestetty epävirallinen sosiaalihuippukokous ja sen yhteydessä järjestetty EU-päämiesten epävirallinen tapaaminen vahvistavat EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteistä sitoutumista ja vastuuta sosiaalisen ulottuvuuden alalla. Valiokunta pitää erittäin myönteisenä, että näissä tapaamisissa korostettiin sosiaalisen ulottuvuuden osana myös koulutusyhteistyön merkitystä ja opiskelijoiden liikkuvuuden edistämistä niin korkeakoulu- ja keskiasteella kuin ammatillisessa koulutuksessakin.
Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta katsoo, että osallistavan kasvun edellytyksenä on talouden ja työllisyyden kasvun lisäksi syrjäytymisen estäminen, modernit ja osallistavat koulutusjärjestelmät sekä riittävät ja kestävät sosiaalisen suojelun järjestelmät, jotka panostavat myös ennaltaehkäiseviin toimiin. Osallistava kasvu edellyttää sekä miesten että naisten aktiivista osallistumista työmarkkinoille. Sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulman tulisi olla sosiaalisen ulottuvuuden poikkileikkaava teema. Toimia tulee jatkaa työelämän tasa-arvon, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen sekä palkkatasa-arvon edistämiseksi. Erityisesti tulee painottaa naisten työssäkäynnin mahdollistamista ja vanhempainvapaiden tasaisempaa jakautumista isien ja äitien kesken.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan tavoin (StVL 1/2017 vp) suuri valiokunta tukee valtioneuvoston tavoitetta kehittää eurooppalaista ohjausjaksoa niin, että työllisyys- ja sosiaalipoliittiset tavoitteet voidaan ottaa nykyistä paremmin huomioon talouspoliittisten tavoitteiden rinnalla. Kaikissa EU-tason toimissa on arvioitava niiden työllisyys-, sosiaali- ja hyvinvointivaikutuksia ja seurattava niiden toteutumista myös päätöksenteossa.
Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta pitää tärkeänä, että perusoikeuskirjan toimeenpanoa tehostetaan EU-tasolla ja jäsenmaissa. Sosiaalisen pilarin oikeudet ja periaatteet on nähtävä tätä toimeenpanoa tukevina tekijöinä. Kuten sosiaali- ja terveysvaliokunta arvioi (StVL 1/2017 vp), pilarin puitteissa voidaan sitovia normeja löyhemmin asettaa politiikkatoimille yhteisiä tavoitteita, jotka otetaan huomioon perusoikeuskirjan toimeenpanossa. Valtioneuvoston ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan tavoin suuri valiokunta pitää tärkeänä, että pilarissa esitetyt tavoitteet koskevat kaikkia EU:n jäsenmaita eivätkä pelkästään EMU-maita, koska sosiaalisia haasteita on kaikissa jäsenmaissa.
Suuri valiokunta painottaa valtioneuvoston tavoin, ettei EU:lle tule sosiaalisen ulottuvuuden varjolla kehittää välinettä, jolla luodaan uusia tulonsiirtomekanismeja jäsenmaiden välille. Sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen ei myöskään merkitse jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien harmonisointia. Jäsenmaiden työttömyysturvajärjestelmien ja palvelu- tai sosiaaliturvajärjestelmien yhdenmukaistamista ei tule jatkossakaan esittää, vaan niitä pitää kehittää kansallisista lähtökohdista käsin. Myös kansallisen työeläkejärjestelmän kannalta on tärkeätä, että lakisääteistä eläketurvaa koskevat päätökset tehdään jatkossakin kansallisella tasolla, eikä EU-tasoista sosiaalivakuutusjärjestelmää tule edistää (TaVL 54/2017 vp). Myös työmarkkinaosapuolten roolia kansallisesti on kunnioitettava. Lainsäädäntötoimet voivat tulla kysymykseen vain aloilla, joissa EU:lla on toimivaltaa.
Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:n kehittäminen
Suuri valiokunta yhtyy asiantuntijakuulemisessa esitettyyn arvioon siitä, että yksi keskeisimmistä aiheista EU:n tulevaisuuskeskustelussa on EMUn kehittämistyö. Valtiovarainvaliokunnan (VaVL 5/2017 vp) lailla valiokunta katsoo, ettei EMUn uudistamista ole syytä lykätä, sillä talouskehityksen normalisoituessa halu epäkohtien korjaamiseen saattaa hiipua. Kuten tarkastusvaliokunta toteaa kannanotossaan (14.11.2017), EMUn vakaus ja hyvä toiminta ovat Suomelle tärkeitä. On tärkeää, että Suomi aktiivisesti muodostaa oman kantansa riskinäkökohdat huomioiden ja arvioi esitysten vaikutuksia myös Suomen valtion vastuiden kannalta.
Valtioneuvosto asettaa pankkiunionin loppuunsaattamisen ja pääomamarkkinaunionin edistämisen päätavoitteikseen EMUn kehittämisessä. Pankki- ja pääomamarkkinoiden kautta tapahtuva tehokas riskien vähentäminen on keskeistä EMUn vakauden ja no bail-out -periaatteen uskottavuuden kannalta. Markkinakurin merkitys tulisi huomioida nykyistä paremmin EMUn kehittämisessä. Pankkien ja valtioiden kohtalonyhteyden katkaiseminen ja täysimääräisen sijoittajavastuun soveltaminen ovat välttämättömiä toimia. Jokaisen jäsenvaltion tulee vastata omista veloistaan, ja no bail-out -periaatetta on sovellettava kriisinhallinnassa. Vasta tämän jälkeen voidaan edetä kohti yhteistä talletussuojaa ja kriisinratkaisurahaston pysyvää varautumisjärjestelyä. (E 43/2017 vp, E 66/2017 vp, E 80/2017 vp, E 95/2017 vp)
Valtioneuvosto on valmis harkitsemaan esityksiä valtioiden hallitusta velkajärjestelystä, koska oikein toteutettuna se olisi tärkeää euroalueen toiminnan kannalta. Valtioneuvosto suhtautuu alustavan myönteisesti Euroopan vakausmekanismin kehittämiseen ja eurooppalaisen valuuttarahaston muodostamiseen valtioneuvoston kirjelmässä E 80/2017 vp ilmenevin reunaehdoin. Valtioneuvosto tukee myös pyrkimyksiä vahvistaa euroryhmän puheenjohtajan asemaa ja parantaa euroryhmän toimintaedellytyksiä, mutta ei katso näiden tavoitteiden edellyttävän uusia toimielinjärjestelyjä, kuten EU:n valtiovarainministerin toimen tai -ministeriön perustamista. Valtioneuvosto ei kannata erillisen euroalueen budjetin luomista. Euroalueen mahdolliset erityistarpeet voidaan ottaa huomioon rahoituskehyksiä ja EU:n vuosibudjettia kehittämällä. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan euroalueelle ei ole tarvetta perustaa uusia makrotaloudellisia vakautusjärjestelyitä suhdanteiden tasaamiseksi, kuten yhteiseurooppalaista työttömyysvakuutusta. (E 80/2017 vp)
Suuri valiokunta pitää valtioneuvoston EMUn kehittämisestä omaksumia lähtökohtia perusteltuina. Myös tässä kehitystyössä valtioneuvosto on ottanut käytännönläheisen ja riskien hallintaa korostavan lähestymistavan. EMUn uudistustyössä on edettävä niin, ettei jo sovittujen toimien täytäntöönpanoa ja saavutettuja tuloksia vaaranneta eikä jäsenmaiden yhteisvastuuta lisätä. Keskeisenä valmisteluja ohjaavana periaatteena on pidettävä riskienhallinnan ja riskien hajauttamisen sekä markkinakurin vahvistamista.
Valtioneuvoston lailla suuri valiokunta katsoo, että pankki- ja pääomamarkkinaunionin loppuunsaattaminen on EMUa kehitettäessä keskeistä. Valiokunta toteaa, että eri maiden pankkijärjestelmissä ja niihin sisältyvissä eri maiden riskeissä on edelleen suuria eroja, valvonnan yhtenäisyys on vielä puutteellinen eikä valtioiden ja pankkien välistä kohtalonyhteyttä ole pystytty täysin katkaisemaan (TaVL 35/2017 vp, TaVL 54/2017 vp). Pankkiunionin osalta onkin ensisijaista, että uudistuksissa keskitytään pankkisektorin riskejä vähentäviin ja tasaaviin toimenpiteisiin. Erityisesti pankkien vakavaraisuussääntelyä tulisi muuttaa valtioriskien osalta paremmin todellisia riskejä vastaavaksi.
Suuri valiokunta tukee valtioneuvoston toimintamallia laatia EU-vaikuttamisen ja kansallisen kannanmuodostuksen tueksi konkreettinen tiekartta siitä, miten pankkiunionin viimeistelyssä tulisi riskien hallinnan osalta edetä. Valtiovarainvaliokunnan mukaan olisi perusteltua arvioida, voitaisiinko yhteistä ja yhtenäistä talletussuojaa kohti edetä asteittain sitä mukaa, kun jäsenmaat pystyvät uskottavasti rajoittamaan pankkisektorinsa riskejä, tai pankkikohtaisesti, kun pankki täyttää asetetut kriteerit (VaVL 5/2017 vp). Myös talousvaliokunta suhtautuu varauksellisen myönteisesti yhteiseen talletussuojaan edellyttäen, että yhteisvastuun piiriin kuuluvien pankkien riskejä saadaan ensin merkittävästi vähennettyä ja että talletussuojan mekanismi rakentuu oikeudenmukaisesti (TaVL 54/2017 vp). Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi etsii aktiivisesti ratkaisuja, jotka mahdollistavat talletussuojan käyttöönoton. Samalla pääomamarkkinoiden roolia riskienjaossa tulisi tehostaa. Valiokunta kannustaa valmistelutyössä ripeyteen. Toimivien pankki- ja pääomamarkkinoiden merkitys korostuu EU-alueella, kun alueen suurin finanssikeskus lähtee Brexitin myötä.
Valtioneuvoston lailla suuri valiokunta ei tue sellaisia EMUa tukevia uudistuksia, jotka lisäisivät jäsenmaiden yhteisvastuuta tai johtaisivat pysyviin tulonsiirtoihin jäsenvaltioiden välillä. Sijoittajavastuun toteuttamisen ja no bail-out -periaatteen kunnioittamisen tulee olla kehittämistyön keskiössä. EMUa tulee kehittää niin, että toimivalta finanssi- ja talouspolitiikasta säilyy jatkossakin jäsenvaltioilla, eivätkä vastuusuhteet hämärry. Euroalueen jäsenmailla tulee jatkossakin olla vastuu oman taloutensa rakenteellisten ongelmien ja julkisen talouden alijäämän korjaamisesta.
Valtiovarainvaliokunnan tavoin (VaVL 5/2017 vp) valiokunta katsoo kuitenkin, että asian jatkovalmisteluissa olisi tarpeen määritellä tarkemmin, mitä yhteisvastuu tarkoittaa, koska Suomen etu yhteisvastuun eri muotojen osalta ei välttämättä ole sama. Suuri valiokunta kiinnittää tältä osin huomiota valtiovarainvaliokunnan pohdintoihin siitä, että yhteisvastuulla voidaan tarkoittaa joko moraalikatoa lisääviä pysyviä tulonsiirtoja, jotka herättävät vastustusta, tai vakuutustyyppistä riskien jakoa, kuten pankkiunionia, joka on esimerkki markkinakurin kanssa yhteensopivasta yhteisvastuun muodosta. Siinä euroalueen pankit vastaavat yhteisesti kriisinratkaisun kustannuksista euroalueella. Valtiovarainvaliokunnan mielestä on myös tarpeen kiinnittää huomiota rahapoliittiseen yhteisvastuuseen, sillä Euroopan keskuspankin (EKP) osto-ohjelma on antanut mahdollisuuden vähentää finanssipoliittista yhteisvastuuta, kun rahapoliittinen yhteisvastuu on kasvanut EKP:n osto-ohjelman kautta. Valtionvarainvaliokunnan mielestä olisikin tarpeen arvioida, miten EKP:n osallistumista kriisinhoitoon kehitetään osana rahaliiton syventämistä ja miten euromaiden ja keskuspankin vastuunjako ja roolien mahdollinen selkeyttäminen otetaan huomioon. Tarpeen olisi myös arvioida EKP:n rahoituksen kokonaisvaikutukset. (VaVL 5/2017 vp)
Hyvänä avauksena suuri valiokunta pitää valtioneuvoston tavoitetta luoda menettely hallittua valtioiden velkajärjestelyä varten, mikä omalta osaltaan vahvistaisi sijoittajavastuun toteutumista. Valiokunta pitää tätä tavoitetta erittäin keskeisenä EMU:n vahvistamisen kannalta. Jo eurokriisin ensimmäisissä vaiheissa tällaisten järjestelmien tarve on ollut ilmeinen. Vaikka mekanismi ei välttämättä poistaisi tukiohjelmien tarvetta, se pienentäisi tukirahoituksen määrää ja kestoa. Valiokunta katsoo, että toimiva velkajärjestelymekanismi palauttaisi valtion velkakestävyyden tavalla, joka minimoi taloudelle ja sitä kautta myös valtion veronkantokyvylle koituvat vauriot. Tämä olisi paitsi valtion myös velkojien etujen mukaista, sillä mitä paremmin talouden toimintaedellytykset voidaan turvata, sitä pienempi on vaadittavan velkajärjestelyn määrä.
Valiokunta suhtautuu myös alustavan myönteisesti EVM:n muuttamiseen eurooppalaiseksi valuuttarahastoksi mm. sen institutionaalista riippumattomuutta vahvistamalla, mikäli tällä tarkoitetaan etukäteen määriteltyjä sääntöperusteisia menettelytapoja, jotka mahdollistavat ylivelkaantunen jäsenvaltion velkojen hallitun uudelleenjärjestelyn ja siten sijoittajavastuun toteutumisen. Edellä esitetystä seuraa, että EVM:lle tulisi luoda riippumattomat edellytykset ottaa vastuu sopeutusohjelmien sisällöstä ja velkakestävyysanalyysistä sekä tarvittaessa toimia velkajärjestelymenettelyjen hallinnoijana. Merkittävät päätökset tulisi jatkossakin tehdä yksimielisesti. Kuten talousvaliokunta toteaa, yksimielisyysvaatimuksesta luopuminen voisi johtaa ongelmiin jäsenvaltioiden budjettisuvereniteetin näkökulmasta (TaVL 54/2017 vp). Myös perustuslakivaliokunta korostaa lausunnossaan (PeVL 55/2017 vp) budjettisuvereniteetin mahdollisimman tehokasta suojaamista EMUa koskevassa päätöksenteossa. Lausunnossaan perustuslakivaliokunta kokoaa yhteen myös muita aikaisemmin esittämiään EMUn toimintaan liittyviä valtiosääntöisiä huomioita.
Suuri valiokunta katsoo, että EMUa, ml. Euroopan vakausmekanismia (EVM), tulee kaikilta osin kehittää niin, että se tukee ja ohjaa jäsenvaltioita nykyistä vastuullisempaan talouspolitiikkaan. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston ja valtiovarainvaliokunnan (VaVL 5/2017 vp) arvioon siitä, että finanssipolitiikkaa koskevien sääntöjen toimeenpano on ollut edelleen heikkoa, eivätkä makrotalouspolitiikan uudet ohjausvälineet ole tukeneet merkittävästi jäsenmaiden kykyä talousuudistuksiin. Valiokunta arvioi, että nykyinen talouspolitiikan koordinaatiota koskeva sääntökehikko on varsin monimutkainen, kuormittava ja tulkinnanvarainen ja sen vaikutuksia jäsenvaltioiden toimintaan on vaikeaa hahmottaa. Tämä on omalta osaltaan heikentänyt kehikon nojalla tehtyjen päätösten uskottavuutta ja toimeenpanoa. EMUa kehitettäessä olisikin tarkasteltava sitä, miten talouspolitiikan koordinaatiomenettelyjä olisi mahdollista kehittää ja yksinkertaistaa talouspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Suuri valiokunta arvioi, ettei euroalueelle ole tarpeen perustaa uusia makrotaloudellisia vakausjärjestelyjä suhdanteiden tasaamiseksi, kuten yhteiseurooppalaista työttömyysvakuutusta tai pahan päivän rahastoa. Kuten valtiovarainvaliokunta toteaa, finanssipoliittisten tasausmekanismien luomiseen liittyy vaara, että tasaus vähentää jäsenmaiden omaa halua välttää suhdannevaihteluita. Mekanismi saattaisi johtaa pysyvien tulonsiirtojen syntymiseen. Ns. automaattiset vakauttajat voivat periaatteessa hoitaa suuren osan tasaustarpeesta silloin, kun maat kohtaavat epäsymmetrisiä häiriöitä. Maa, jonka luottokelpoisuus on kunnossa ja jonka velkasuhde on kohtuullinen ja budjetti keskimäärin lähellä tasapainoa, voi puskuroida useimpien epäsymmetristen häiriöiden vaikutuksia pelkästään finanssipolitiikan automaattisten vakauttajien kautta. Ulkopuolisen mekanismin käyttö olisi näin ollen perusteltua vain erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa. Makrotaloudellisen tasausmekanismin tarvetta vähentäisi myös se, että alijäämäkriteereiden tulkinnassa sovellettaisiin suurempaa joustavuutta ja sen vastapainona kiinnitettäisiin enemmän huomiota menokehyksiin ja velkakestävyyteen. (VaVL 5/2017 vp)
Valtioneuvoston ja valtiovarainvaliokunnan (VaVL 5/2017 vp) tavoin suuri valiokunta suhtautuu varsin varauksellisesti myös uusiin toimielinjärjestelyihin, kuten euroalueen valtiovarainministerin toimen perustamiseen. Mikäli uusia toimielimiä harkitaan, on ainakin oltava selkeä kuva siitä, mitä niiden toimivaltaan kuuluisi ja mitä lisäarvoa ne toisivat EMUn toimivuudelle.
Valtioneuvoston ja valtiovarainvaliokunnan tavoin valiokunta ei sulje pois mahdollisuutta kehittää monivuotista rahoituskehystä ja EU:n budjettia siten, että euroalueen mahdolliset erityistarpeet otetaan nykyistä paremmin huomioon (esim. nuorisotyöttömyyden vähentäminen ja rakenneuudistusten edistäminen). Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota valtiovarainvaliokunnan huoleen siitä, että tällaiset uudistukset voivat johtaa EU:n eritahtisen integraation vahvistumiseen, mikä ei ole välttämättä Suomen edun mukaista. Tehokkaampi keino voisikin olla tulkita alijäämäkriteereitä joustavammin silloin, kun rakenneuudistuksilla parannetaan pitkän aikavälin velkakestävyyttä (VaVL 5/2017 vp). Suuri valiokunta katsoo, että kaikissa EMUn kehittämistä koskevissa toimissa on vältettävä euromaiden ja muiden jäsenmaiden eriytymistä ja vastakkainasettelua.
Globalisaation hallinta ja kauppapolitiikka
Suuri valiokunta toteaa, että valtioneuvosto on toimittanut sille useita perustuslain 97 §:n mukaisia E-kirjeitä, joissa esitetään kansallisia tavoitteita globalisaation hallinnasta ja EU:n kauppapoliittisten toimien sisällöstä sekä suunnasta (E 33/2017 vp, E 71/2017 vp ja E 78/2017 vp). Kirjelmissään valtioneuvosto asettaa pääasialliseksi tavoitteekseen vahvistaa EU:n kauppapoliittista toimintakykyä. Samanaikaisesti EU-tasolla on kiinnitettävä nykyistä paremmin huomiota globalisaation hyötyjen jakautumiseen tavalla, josta kaikki yhteiskunnan eri ryhmät voivat hyötyä. Valiokunta yhtyy näihin valtioneuvoston linjauksiin.
Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta katsoo, että protektionistisen ilmapiirin lisääntymisen myötä on tärkeätä turvata vapaakauppaan perustuvan EU:n yhteisen kauppapolitiikan jatkuminen ja sen vahvistaminen. Valiokunta arvioi, että muuttunut toimintaympäristö (ml. Brexit, USA:n uuden hallinnon protektionistiset toimet, Kiinan tuottamat kilpailuvääristymät) vahvistaa merkittävästi EU:n yhteisen kauppapolitiikan merkitystä Suomelle ja muille pienehköille, viennistä vahvasti riippuvaisille talouksille. Asiantuntijakuulemisissa on arvioitu, ettei Suomella ole ilman EU:n kauppapoliittista mahtia ja osaamista vastaavia mahdollisuuksia saavuttaa kauppasopimuksissa kohtuullisia ja samalla kansantaloutta hyödyttäviä ehtoja.
Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että EU:n tulee tukea ja kehittää avointa ja sääntöpohjaista kauppajärjestelmää, jonka perustana on Maailman kauppajärjestön WTO:n monenvälinen sääntö- ja neuvottelukokonaisuus. Suomen kaltaiset pienet ja avoimet taloudet voivat menestyä kansainvälisessä kilpailussa vain, jos ne pystyvät viemään, tuomaan ja investoimaan mahdollisimman vapaasti ja myötävaikuttamaan sellaisten kansainvälisten sääntöjen luomiseen, jotka mahdollistavat sekä kilpailukyvyn että tärkeiksi katsottujen muiden kuin taloudellisten arvojen edistämisen. Avoimuuteen ja sääntöpohjaiseen kaupan vapautumiseen perustuva kauppapolitiikka tukee Suomen innovaatioiden ja kilpailukyvyn kehittymistä tarjoamalla mahdollisuuden globaalien arvoketjujen tehokkaaseen hyödyntämiseen. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa myös EU:n kauppapolitiikan merkitystä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden viennin edistämisessä (MmVL 27/2017 vp).
Suuri valiokunta toteaa, että UK:n erotessa EU:sta Suomi menettää merkittävän kumppanin avoimen ja sääntöperusteisen vapaakaupan puolestapuhujana EU:n sisällä. Muuttunut toimintaympäristö edellyttääkin uusien kumppanuuksien luomista ja vanhojen vahvistamista jäsenvaltioiden kesken. Valiokunta arvioi, että erityisesti Pohjoismaat ovat tässä yhteydessä Suomelle luonteva viiteryhmä.
Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta suhtautuu myönteisesti esityksiin vahvistaa EU:n kauppapoliittista toimintakykyä ja uskottavuutta kehittämällä EU:n kykyä neuvotella, hyväksyä ja toimeenpanna kauppasopimuksia. Myös kauppasopimusneuvottelujen avoimuutta tulee edelleen lisätä. Valtioneuvoston tavoin valiokunta pitää esityksiä kauppasopimusten jakamisesta EU:n toimivaltaan perustuviin ja jaetun toimivallan sopimuksiin keinona tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Myös komission pyrkimyksiä kehittää investointiriitojen ratkaisumenettelyä on syytä tukea. Valiokunnan saaman selvityksen (E 89/2017 vp) mukaan komissio pyrkii aloittamaan neuvottelut yleissopimuksesta investointiriitojen ratkaisemiseksi tarkoitetun monenvälisen investointituomioistuimen perustamisesta.
Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille, että epävarmuus isojen kauppamahtien kauppapoliittisesta suunnasta on tehnyt EU:sta, jolla on tarjota ennustettava ja yhtenäinen sääntöpohja, sisämarkkinoiden suomat taloudelliset edut ja euro valuuttana, aikaisempaa houkuttelevamman kauppakumppanin. EU:n onkin hyödynnettävä nämä mahdollisuudet ja kyettävä kilpailukykynsä ja -asemansa turvaamiseksi neuvottelemaan kunnianhimoisia kauppasopimuksia, jotka avaavat markkinoita myös eurooppalaisille pienille ja keskisuurille yrityksille. Samalla se voi vahvistaa asemiaan kansainväliseen kauppaan liittyvien sääntöjen kehittäjänä sekä edistää ja toimeenpanna tätä kautta myös työntekijöiden ja ympäristönsuojelua sekä kuluttajansuojaa ja näitä koskevia normeja sekä kestävän kehityksen arvoja.
Globalisaation oikeudenmukaisen hallinnan kannalta on tärkeätä, että EU:n kauppapoliittisten ratkaisujen vaikutuksia arvioidaan eri alueiden, osapuolten, työllisyyden, toimeentulon ja tuotannon säilymisen näkökulmasta sekä huomioidaan erityisesti niiden vaikutukset haavoittuvimpien alueiden ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kannalta.
Kauppapoliittisten ratkaisujen lisäksi on tärkeätä, että globalisaation oikeudenmukaisessa hallinnassa hyödynnetään sisämarkkina-, elinkeino-, innovaatio-, kilpailu-, koulutus-, työvoima-, ympäristö, sosiaali-, vero- ja kehitysyhteistyöpolitiikan keinoja ja tarvittaessa myös uudistetaan näiden politiikkatoimien tehokkuutta globalisaation hallinnassa. Suuri valiokunta arvioi, että myös Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen on kytkettävä lähemmin globalisaation hallintaan. Globalisaation hallinnassa ilmastonmuutoksen ja haitallisen verokilpailun torjuminen ovat vastaavasti tärkeitä kysymyksiä. Koska ilmastonmuutos merkitsee viljelykelpoisen pinta-alan pienenemistä, globalisaation hallinnassa myös ruokaturvasta huolehtiminen on nostettava merkittäväksi kysymykseksi.
Rahoituskehykset
Suuri valiokunta tukee valtioneuvoston E-kirjelmässä E 34/2017 vp ja sitä täydentävissä jatkokirjelmissä (EJ 15/2017 vp, EJ 27/2017 vp, EJ 28/2017 vp, EJ 31/2017 vp, EJ 32/2017 vp) esitettyjä rahoituskehysneuvotteluja koskevia tavoitteita.
Valtioneuvosto ja suuren valiokunnan kuulemat asiantuntijat ennakoivat tulevia rahoituskehysneuvotteluja (2021—) vaikeiksi. UK:n eron myötä EU:n budjetti menettää toiseksi suurimman nettomaksajan. Valtioneuvoston mukaan tämä aiheuttaa merkittäviä alentamispaineita rahoituskehysten kokonaistasoon. Samalla EU-alueen sisäisten ja ulkoisten kehityskulkujen huomioiminen edellyttää rahoituksen uudelleenkohdentamista ja toimintaperiaatteiden muutoksia. Kuluvana ja aikaisempina rahoituskehyskausina enemmistö menoista on kohdentunut koheesioon ja maatalouteen. Rahoituskehysten sisälle tarvitaan myös enemmän joustovaraa käytettäväksi myöhemmin yhdessä sovittaviin ennakoimattomiin menoihin.
Valtioneuvoston kantana on, että UK:n erosta aiheutuvaa vajetta ei paikata, mikä merkinnee 7,6 — 17 %:n vuotuista vähennystä rahoituskehysten kokonaistasoon. Kokonaistason laskiessa rahoitusta on kohdennettava uudelleen. Erityisesti muuttoliikkeeseen vastaaminen ja puolustusyhteistyön kehittäminen ovat aloja, joilla EU-rahoituksen määrää tulisi lisätä. Koheesiorahoituksessa tavoitteeksi asetetaan EU-rahoituksen osuuden vähentäminen ja kansallisen omarahoitusosuuden kasvattaminen. Maatalouspolitiikan osalta varaudutaan Brexitin myötä kasvaviin paineisiin maatalousrahoituksen kokonaistason laskemiseen.
Suuri valiokunta katsoo, että keskeiseksi lähtökohdaksi rahoituskehysten uudistustyössä ja varojen kohdentamisessa on otettava hyvinvoinnin, kestävän kasvun, työllisyyden, osaamisen ja innovaatioiden tukeminen. Valtioneuvoston ja talousvaliokunnan tavoin (TaVL 37/2017 vp) suuri valiokunta painottaa tiukkaa budjettikuria kuitenkin yhdessä asetetut sisältötavoitteet turvaten ja Suomen maksuosuuden kohtuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden varmistamista.
Suuri valiokunta arvioi, että rahoituskehysneuvotteluja koskevassa uudistustyössä on pyrittävä uudistamaan ja modernisoimaan rahoituskehysten rakenteita ja vahvistamaan niiden vaikuttavuutta ja joustavuutta sekä lisäämään Suomen suhteellista saantoa Suomelle tärkeissä kysymyksissä. Näitä ovat erityisesti koheesio-, innovaatio-, kehitys- ja tutkimusrahoituksen ehtojen muuttaminen entistä laatu- ja tulosperusteisemmaksi alueellisten kriteereiden sijaan. EU-rahoitusta tulee suunnata korkeatasoisiin eurooppalaista lisäarvoa tuottaviin hankkeisiin.
Koheesiopolitiikan osalta on tärkeätä pyrkiä siihen, että perinteisten ns. koheesiomaiden infrastruktuurihankkeiden sijaan siirryttäisiin kaikkia jäsenmaita hyödyttäviin yhteisiin alueellisiin kehityshankkeisiin. Samalla on huolehdittava siitä, että kansalliset alueelliset erityispiirteet eivät menetä merkitystään koheesiopolitiikan osana. Suomen syrjäinen ja pohjoinen sijainti, harva asutus sekä pitkät etäisyydet on otettava jatkossakin huomioon. Tämä edellyttää pohjoisen harvan asutuksen tuen jatkamista. Myös muut erityispiirteet, kuten Itämeri ja arktisuus sekä Venäjän raja-alue, tulee huomioida rahoituksessa (MmVL 24/2017 vp). Valiokunta kiinnittää huomiota myös valtiovarainvaliokunnan näkemyksiin (kannanotto 24.10.2017 jatkokirjelmään EJ 28/2017 vp) tarpeesta parantaa Suomen suhteellista saantoa Verkkojen Eurooppa -välineestä. Valiokunnan mielestä Suomella on oltava rahoitusvälinettä koskevissa neuvotteluissa sellaista liikkumavaraa, joka antaa valmiuden arvioida mm. tukikelpoisen verkon laajentamista ja EU:n reuna-alueita koskevien liikenneyhteyksien parantamista.
Valtioneuvoston ja maa-ja metsätalousvaliokunnan tavoin (MmVL 18/2017 vp, MmVL 24/2017 vp, MmVL 28/2017 vp) suuri valiokunta katsoo, että Suomen tulee tavoitella yhteisen maatalouuspolitiikan kokonaisuuden osalta rahoituskehysten uudistustyössä mahdollisimman korkeaa saantoa maan epäedulliset luonnonolosuhteet huomioiden. Kuten maa- ja metsätalousvaliokunta painottaa, Suomi on saanut EU-rahoitusta selvästi eniten juuri yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) kautta. YMP:n II pilarin eli maaseudun kehittämisen rahoituksesta Suomen saanto-osuus on kuluvalla kaudella n. 2,4 prosenttia eli merkittävästi Suomen n. 1,5 prosentin maksuosuutta korkeampi. Myös YMP:n I pilarin suorien tukien osalta saanto on suhteellisen hyvä, 1,3 prosenttia. EU-tukien merkitys maatalouden tuloille ja kannattavuudelle on Suomessa erittäin keskeinen. EU-tukien määrä ylittää selvästi maatalouden yrittäjätulon (korvaus yrittäjäperheen työlle ja yritykseen sijoitetulle omalle pääomalle), joka on alentunut koko 2000-luvun.
Suuri valiokunta pidättäytyy asian käsittelyn tässä vaiheessa ottamasta yksityiskohtaisesti kantaa varsin alustaviin esityksiin omien varojen uudistamisesta. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että EU:n tulopuolta uudistetaan yhtäaikaisesti menopuolta koskevien uudistusten kanssa. Valiokunta korostaa lisäksi tarvetta yksinkertaistaa omien varojen järjestelmää niin, että se on mahdollisimman läpinäkyvä, oikeudenmukainen ja hallinnollisesti kustannustehokas. Ensisijaisena tavoitteena tulee olla maksualennuksista luopuminen.
Maatalous ja metsätalous
Valtioneuvosto asettaa keskeiseksi EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevaksi tavoitteekseen (E 29/2017 vp, E 34/2017 vp ja jatkokirjelmä EJ 32/2017 vp, E 49/2017 vp) sen, että maataloustuotannon on voitava jatkua kannattavasti EU:n kaikilla alueilla, mukaan lukien epäsuotuisat tuotantoalueet. Suuri valiokunta pitää linjausta perusteltuna. Kuten maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, EU:n maataloustuotannon päätavoitteena tulee olla ruoantuotannon vahvistaminen (MmVL 28/2017 vp).
Maa- ja metsätalousvaliokunnan (MmVL 18/2017 vp, MmVL 28/2017 vp) tavoin suuri valiokunta kiinnittää erityistä huomiota tuotantoon sidotun tuen merkitykseen kansalliselle maataloudelle. Lisäksi on tärkeää, että maataloutta on jatkossakin mahdollista tukea myös kansallisesti toimintaedellytysten niin vaatiessa. Maa- ja metsätalousvaliokunta painottaa myös sitä, että tuotantoon sidotun tuen mahdollisimman suuri osuus suorista tuista mahdollistaa tuotannon ylläpitämisen myös epäsuotuisilla alueilla ja ohjaa tukitoimia aktiiviseen maataloustuotantoon.
Suuri valiokunta pitää erittäin tärkeänä YMP:n uudistamista koskevana tavoitteena sitä, että EU:n maatalouspolitiikan toimeenpanoa huomattavasti yksinkertaistetaan. Velvoitteiden määrää tulee vähentää ja turhaa sääntelyä poistaa. Hallinnollista taakkaa tulee keventää niin tuen saajien kuin hallinnon osalta. Jäsenvaltioilla tulee olla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti enemmän toimivaltuuksia päättää mm. valvonnan yksityiskohdista. Tukiehtojen toteutumisen valvonnan tulee olla nykyistä riskiperusteisempaa ja kustannustehokkaampaa digitaalista teknologiaa hyväksikäyttäen (MmVL 28/2017 vp). Maatalouspolitiikalla on kyettävä tehokkaasti vastaamaan myös ympäristö- ja ilmastohaasteisiin. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että ympäristö- ja ilmastotoimenpiteet ovat parhaiten toteutettavissa II pilarin rahoituksen vahvistamisen sekä tukijärjestelmän yksinkertaistamisen kautta.
Kuten maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo (MmVL 18/2017 vp), metsäpolitiikan tulee olla jäsenvaltioiden vastuulla myös jatkossa. Suuri valiokunta toteaa, että monet EU:n eri politiikkasektorien toimet, kuten ilmasto- ja energiapolitiikka sekä ympäristöpolitiikka, vaikuttavat kuitenkin merkittävästi kansallisen metsäpolitiikkamme liikkumavaraan. Kansallisena tavoitteena tulee olla, että metsäalaan vaikuttava valmistelu ja päätöksenteko EU:ssa on nykyistä koordinoidumpaa ja tasapuolisempaa ja että siinä otetaan huomioon metsäalan kansalliset erityispiirteet sekä huomioidaan koko metsäsektorin arvoketju metsästä valmiisiin tuotteisiin asti. Lisäksi on varmistettava, että metsien käytön merkitys huomioidaan myös tulevan rahoituskehyksen valmistelussa.
Energia- ja ilmastopolitiikka
Suuren valiokunnan saaman selvityksen (E 49/2017 vp) mukaan komissio aikoo esitellä vuonna 2018 EU:n tulevaa energia- ja ilmastopolitiikkaa koskevan tiedonannon, jossa käsitellään politiikan uudistamistarpeita pidemmällä perspektiivillä (2025).
Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta pitää tärkeänä, että komissio alkaa valmistella Pariisin ilmastosopimusten osapuolilta vuoteen 2020 mennessä pyydettyä pitkän aikavälin strategiaa vähäpäästöisestä kehityksestä (E 29/2017 vp). Valiokunta arvioi, että nykyiset EU-tasolla linjatut tavoitteet ja toimet eivät välttämättä riitä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi, joten päästövähennysten tasoa tullaan vielä todennäköisesti tarkastelemaan uudelleen EU-tasolla. Yhdysvaltain uuden hallinnon kyseenalaistettua sitoumuksensa Pariisin ilmastosopimukseen on entistä tärkeämpää, että EU osoittaa johtajuutta ja edelläkävijyyttä kunnianhimoisen ilmastopolitiikan toimeenpanossa.
Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston E-kirjeessä (E 29/2017 vp) esitettyyn näkemykseen siitä, että EU:n tulevaisuuden kannalta uudistamisen kautta kilpailukykyyn tähtäävä ilmasto- ja energiapolitiikka on keskeistä. Valiokunta painottaa, että myös energia- ja ilmastopolitiikassa korostuu pitkäjänteisen ennakoivan ja proaktiivisen EU-vaikuttamisen merkitys muun muassa biotalouden toimintaedellytysten ja kilpailukyvyn varmistamiseksi. EU-tasoa koskeva kantojen valmistelu on kytkettävä kiinteästi yhteen kansallisen tavoitteenasettelun kanssa (ks. VNS 7/2016 vp kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta vuoteen 2030). Kansallisen energia- ja ilmastopolitiikan liikkumavara riippuu pitkälti siitä, millä tavoin Suomi onnistuu vaikuttamaan kansainväliseen ja EU-tason sääntelykehikkoon.
Myös metsien merkitys tulisi tunnustaa nykyistä paremmin ilmastonmuutoksen hillinnässä. Suomen metsät ja maankäyttösektori ovat nettonielu, eli ne sitovat kasvihuonekaasuja, joten niitä ei tulisi luokitella päästölähteeksi. Suomen on voitava jatkossakin hyödyntää metsävarojaan kestävällä tavalla. Suuri valiokunta katsoo, että bioenergialla, ml. kehittyneet biopolttoaineet, tulee olla keskeinen merkitys EU:n uusiutuvan energian politiikassa ja sitä koskevien säännösten kehittämisessä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että kestävästi tuotetun biomassan, kuten talousmetsistä korjattavan energiabiomassan ja teollisuuden sivutuotteiden, käyttö uusiutuvana energianlähteenä turvataan myös jatkossa.
Kestävä kehitys ja Agenda 2030
Tulevaisuusvaliokunta kiinnittää lausunnossaan (TuVL 5/2017 vp) huomiota YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelman (Agenda 2030) merkitykseen EU:n kasvupolitiikan kehittämisessä. Ohjelma tähtää äärimmäisen köyhyyden poistamiseen sekä kestävään kehitykseen ympäristö, talous ja ihminen tasavertaisesti huomioiden. Tulevaisuusvaliokunta pitää valitettavana, että Agenda 2030 -ohjelma ei näy EU27-päämiesten tulevaisuuspohdinnoissa, eikä se myöskään sisälly Suomen virallisiin EU-tavoitteisiin, vaikka toimintaohjelman hyväksyminen syyskuussa 2015 oli globaali merkkipaalu. Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että Agenda 2030 -ohjelman tulee jatkossa ohjata EU:n päätöksentekoa kaikilla politiikan aloilla ja myös Suomen EU-tavoitteet on linjattava suhteessa Agenda 2030 -ohjelman tavoitteisiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta puolestaan kiinnittää huomiota tarpeeseen nivoa Agenda 2030 -ohjelman köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisen tavoitteet Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamista koskeviin toimiin (StVL 1/2017 vp).
Myös suuri valiokunta pitää tärkeänä, että EU jatkaa Agenda 2030 -ohjelman neuvottelujen aikana osoittamaansa johtajuutta globaalina kestävän kehityksen edistäjänä.
III Muuttoliikkeeseen vastaaminen
Valiokunta yhtyy valioneuvoston arvioon (E 49/2017 vp, E 85/2017 vp, E 103/2017 vp) siitä, että valtaosa muuttoliikkeen hallinnan parantamiseksi tähtäävistä esityksistä (Common European Asylum System (CEAS) -lainsäädäntöpaketti) on tehty ja huomio täytyy nyt siirtää siihen, että ehdotuksista päästään EU-tasolla sopuun ja nämä ja jo sovitut toimet (kuten EU:n meri- ja rajavartiojärjestelmä) pannaan tehokkaasti täytäntöön, jotta uudistusten keskeinen tavoite paremmasta kriisinkestävyydestä toteutuu.
Valtioneuvoston mukaan konkreettisia tuloksia tarvitaan edelleen yhteisen turvapaikkalainsäädännön uudistamisen loppuunsaattamisessa, tuloksellisen palautuspolitiikan edistämisessä, takaisinottoa koskevien sitoumusten tehokkaassa täytäntöönpanossa ja takaisinottoneuvottelujen loppuunsaattamisessa. Keskeistä on myös EU:n rajaturvallisuuden edelleen kehittäminen ja sen varmistaminen, että se toimii myös kriisitilanteissa. Lisäksi on varmistettava kaikkien jäsenmaiden oikeasuhtainen osallistuminen vastuunkantoon muuttoliikettä koskevissa kysymyksissä. E-selvityksessä 103/2017 vp valtioneuvosto katsoo, että uudelleensijoittamisen tulee olla laajemmin käytetty EU:n politiikan väline. On Suomen etujen mukaista, että kiintiöpakolaisten uudelleensijoittaminen EU:ssa laajenee ja vakiintuu siten, että yhä useampi jäsenmaa osallistuu uudelleensijoittamiseen. EU:n sisäisten siirtojen osalta valtioneuvosto puolestaan viittaa hallitusohjelman kirjaukseen siitä, että turvapaikanhakijoiden sisäiset siirrot perustuvat jäsenvaltioiden vapaaehtoisuuteen. Valtioneuvoston mukaan Suomi kantaa oman vastuunsa edellyttäen, että kaikki jäsenvaltiot osallistuvat vastuunkantoon ottamalla vastaan turvapaikanhakijoita muista jäsenvaltioista.
Suuri valiokunta yhtyy hallintovaliokunnan lausunnossaan esittämiin näkemyksiin niistä toimista, jotka ovat välttämättömiä yhteisen turvapaikkajärjestelmän tosiasiallisen toimivuuden varmistamiseksi (HaVL 38/2017 vp, s. 11—12). Hallintovaliokunta painottaa lisäksi tiukkojen, yhtenäisten ja selkeiden standardien ja sääntöjen luomista EU:n ulkorajavalvonnan kehittämistyössä. Perusteettomasti turvapaikkaa hakevien määrän vähentäminen on olennaisen tärkeää. Ihmissalakuljettajien toimintaan on puututtava tarpeellisella yhteistyöllä EU:n ulkopuolella. Hallintovaliokunta pitää välttämättömänä, että kansallisella ja EU-tasolla ryhdytään päättäväisiin toimiin palautusten toteuttamiseksi nykyistä tuloksellisemmin ja tehokkaammin. Hallintovaliokunta painottaa lisäksi, että EU-tasolla on löydettävä ratkaisut sääntöjen vastaisten ja hallitsemattomien muuttovirtojen korvaamiseksi turvallisilla ja hallituilla maahantuloväylillä. Suuri valiokunta pitää näkemyksiä perusteltuina.
Valtioneuvoston (E 49/2017 vp, E 85/2017 vp, E 103/2017 vp) ja hallintovaliokunnan (HaVL 38/2017 vp) tavoin suuri valiokunta pitää pitkän tähtäimen tavoitteenasettelun kannalta tärkeänä varmistaa kokonaisvaltainen lähestymistapa muuttoliikkeen hallintaan ja muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttumiseen tavoitteellisen ja johdonmukaisen ulkosuhde- ja kehitysyhteistyöpolitiikan keinon. Tämä tarkoittaa yhteisiä toimenpiteitä, joilla puututaan väkivaltaisiin ja pitkittyneisiin konflikteihin, pakkomuuttoon, elintasoeroihin, taloudellisten mahdollisuuksien vähäisyyteen sekä peruspalvelujen puutteeseen. Kuten hallintovaliokunta toteaa, rauha, demokratia, yhteiskunnan vakaus, oikeusturva, hyvä hallinto, riittävät koulutusmahdollisuudet, terveydenhuolto, luottamus viranomaisiin, tasa-arvo sekä perus- ja ihmisoikeudet ovat tärkeitä perimmäisiin syihin vaikuttamisen tavoitteita. Väestönkasvun hillitsemiseen voidaan vaikuttaa ainakin osaksi naisten opiskelumahdollisuuksia parantamalla ja lisäämällä heidän panostaan työelämässä. Rajat ylittävää yhteistyötä niin lähtö- ja kauttakulkumaiden kuin myös kansainvälisten kumppaneiden kanssa on tehostettava. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen (E 103/2017 vp) siitä, että seuraavalla EU:n rahoituskehyskaudella muuttoliikkeen perimmäisiin syihin vastaaminen on huomioitava paremmin EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa. Myös rahoituksen tuloksellisuuteen ja vaikuttavuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Yhtenäisempää lähestymistapaa ja globaalia, alueellista ja kahdenvälistä yhteistyötä tarvitaan myös lasten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden suojelemiseksi. Tässä ja muussa muuttoliikkeen hallintaa koskevassa työssä EU:n perusoikeuskirjan ja lapsen oikeuksia ja muita ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisen oikeuden periaatteiden turvaamisen on oltava keskiössä.
Suuri valiokunta toteaa, että muuttoliikkeen hallintaa koskevalla päätöksenteolla on vaikutusta EU:n tulevaisuuskeskustelun suuntaan, sillä muuttoliikepolitiikassa tehtävät ratkaisut tulevat varmasti osaltaan määrittämään sitä, miten yhtenäisesti tai epäyhtenäisesti EU:ta jatkossa voidaan kehittää. Kyvyttömyys löytää yhteistä säveltä muuttoliikepolitiikan saralla saattaa viitoittaa tietä kohti eriytyvää integraatiota tai jopa jo tapahtuneen integraation purkamista. Näitä kehityskulkuja on vältettävä. Valiokunta muistuttaa, että muuttoliikkeen hallintaan liittyvien päätösten merkitystä EU:n tulevaisuudelle korostaa myös se, että EU:n hyväksyttävyys kansalaisten silmissä riippuu suuresti niiden tuloksellisuudesta.
IV Turvallisuus ja vakaus
Sisäinen turvallisuus
Suuri valiokunta katsoo, että EU:n ja sen jäsenmaiden on parannettava ja kehitettävä yhteistyötään sisäisen turvallisuuden edistämiseksi. Sisäisen turvallisuuden rajat ylittävien uhkien torjumiseksi tarvitaan yhteisiä keinoja mm. yhteisen tilannekuvan muodostamiseksi ja tietojen vaihdon parantamiseksi. EU:n sisäisen turvallisuuden painopisteet, joita ovat vakava ja järjestäytynyt rikollisuus, terrorismi ja väkivaltainen radikalisoituminen, kyberturvallisuus, rajaturvallisuus sekä kriisi- ja katastrofivalmius, ovat jatkossakin sisäisen turvallisuuden keskiössä.
Suuri valiokunta uudistaa lausunnossaan SuVL 2/2017 vp esittämänsä näkemyksen siitä, että EU muodostaa perussopimuksien mukaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen. On muistettava, että näiden elementtien on tärkeää olla tasapainossa eikä yhtä saa painottaa toisten kustannuksella. Varsinkin haastavamman sisäisen turvallisuuden oloissa ihmis- ja perusoikeuksien toteutumiseen EU:n sisällä on kiinnitettävä vahvistetusti huomiota.
Ulkoinen turvallisuus
Valtioneuvosto pitää EU:n yhteistyön vahvistamista ulkoisen turvallisuuden ja puolustuksen alalla tärkeänä. Valtioneuvosto arvioi, että EU voi työkaluillaan vahvistaa Suomen ja Euroopan turvallisuutta sekä tuoda lisäarvoa puolustusyhteistyöhön ja eurooppalaisen puolustusteollisuuden kilpailukyvylle (U 50/2017 vp, E 6/2017 vp).
Suuri valiokunta toteaa, että kansallinen kannanmuodostus EU:n ulkoisen turvallisuuden vahvistamisen osalta on pitkälti valiokunnan toimivallan ulkopuolella. Perustuslain 96 §:n mukaan EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) kysymyksissä ulkoasiainvaliokunta ilmaisee eduskunnan kannan. Tällaisiin kysymyksiin kuuluu mm. Suomen tekemä päätös osallistua pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön (PRY, PESCO), jolla tiivistetään puolustusalan yhteistyötä jäsenvaltioiden kesken Lissabonin sopimuksessa vahvistetuin mekanismein. Suuri valiokunta keskittyykin tässä lausunnossa ottamaan kantaa vain niihin puolustusyhteistyön syventämistä koskeviin kysymyksiin, joissa EU-tason päätökset tehdään YUTP-rakenteiden ulkopuolella.
Valtioneuvoston (E 6/2017 vp, U 50/2017 vp) ja puolustusvaliokunnan (PuVL 8/2017 vp) tavoin suuri valiokunta katsoo, että puolustusyhteistyön syventämiselle on selkeä tarve. Suuri valiokunta tukee Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelman ripeää toimeenpanoa, EU:n puolustusrahaston ja EU:n rahoitusinstrumenttien kehittämistä, riittävän rahoitustason varmistamista ja puolustusteollisuuden kehittämisohjelman perustamista. Tavoitteeksi on asetettava, että puolustusrahasto tosiasiallisesti vahvistaa Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa. Puolustusrahaston tavoitteena tulee olla EU:n ja sen jäsenvaltioiden puolustusresurssien tehokkaampi käyttö. Toimiva ja kilpailukykyinen Euroopan puolustuksen teollinen ja teknologinen perusta on edellytys eurooppalaisten suorituskykyjen tehokkaalle kehittämiselle.
Puolustusteollisuuden kehittämisohjelman osalta suuri valiokunta katsoo, että ohjelman valintakriteereissä on asetettava erityistä painoa kykyyn innovoida sekä synnyttää sellaista osaamista ja teknologisia ratkaisuja, joita voidaan soveltaa mahdollisimman laajasti koko EU:n alueella. Kuten puolustusvaliokunta (PuVL 8/2017 vp) korostaa, jäsenmaiden keskinäistä puolustusteollista yhteistyötä kehitettäessä on varmistettava, että yhteistyön syventäminen todella avaa kansalliselle puolustusteollisuudelle yhtäläiset kilpailuolosuhteet ja todelliset mahdollisuudet osallistua tasavertaisena kumppanina EU:n alueella tehtävään puolustusteolliseen yhteistyöhön. Monet Suomen vahvuusalueista, joita tulevissa hankkeissa on tärkeätä päästä hyödyntämään, liittyvät erityisesti digitalisaatioon ja kyberturvallisuuteen (TaVL 42/2017 vp).
Suuri valiokunta tukee talousvaliokunnan tavoin (TaVL 42/2017 vp) pk-yritysten markkinoillepääsyä edistäviä toimia. Eurooppalaisen puolustusalan tuotantoketjujen avaaminen on yksi avainkysymyksistä pyrkimyksessä luoda avoimet ja tasapuoliseen kohteluun perustuvat puolustusalan sisämarkkinat Eurooppaan. Saamaansa selvitykseen perustuen suuri valiokunta arvioi, että parhaimmillaan uusi puolustusteollinen kehittämisohjelma voi lisätä eri jäsenvaltioiden ja yritysten välistä rajat ylittävää yhteistyötä nykysääntelyä (mm. puolustushankintadirektiivi) paremmin ja parantaa eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä.
Kuten puolustusvaliokunta painottaa, edellä kuvattuihin päämääriin pääseminen edellyttää, että Suomella on selkeästi asetetut kansalliset tavoitteet sekä saumattomasti toimiva yhteistyö valtioneuvoston, puolustusvoimien ja suomalaisten puolustusteollisuusyritysten kesken. Yhteistyön tulee sisältää sellaisia osa-alueita, jotka tukevat kansallisen suorituskyvyn kehittämistä ja Suomessa toimivaa teollisuutta. Kilpailukykyinen ja vientiä harjoittava puolustusteollisuus Suomessa on keskeinen osa sotilaallista huoltovarmuutta: pelkästään puolustusvoimien tekemin hankinnoin puolustusteollisuus ei säily elinkelpoisena. (PuVL 8/2017 vp)
EU-TULEVAISUUSKESKUSTELUN JATKOKÄSITTELY
Suuri valiokunta katsoo, että pienenä jäsenvaltiona Suomen tulee osallistua rakentavasti EU:n kehittämistä koskevaan keskusteluun ja olla aloitteellinen ratkaisujen löytymisessä. Tämä vaatii ennakoivaa kansallisen, strategisen tason edun tunnistamista ja sitä edistävien politiikkatoimien muotoilua sekä EU-politiikkaa koskevan kansallisen valmistelukoneiston riittävien resurssien varmistamista. Valiokunta pitää välttämättömänä, että eduskunnan oikeudet vaikuttaa ennakolta Suomen kannanmuodostukseen turvataan myös jatkossa tässä prosessissa.
Suuri valiokunta uudistaa lausunnossaan SuVL 1/2017 vp esittämänsä näkemyksen siitä, että kansallisessa EU:n kehittämistä koskevassa kannanmuodostuksessa on tärkeätä varautua vaihtoehtoisiin kehityskulkuihin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan komission ja EU27-päämiesten avausten lisäksi omia esityksiään EU:n kehittämiseksi ovat tehneet eri jäsenvaltioiden päämiehet ja Euroopan parlamentti. Esitysten kirjo on jo nyt varsin mittava, ja niiden tarkastelukulma vaihtelee maltillisista askelmerkeistä varsin pitkälle menevän integraatiokehityksen edistämiseen. Neuvottelutulos voi jäädä kansallisia tavoitteita vaatimattomammaksi, tai tukea saavat esitykset voivat olla varsin pitkällekin meneviä. Tarvittavat toimenpiteet Suomen etujen ajamisessa voivat olla siten varsin erilaisia riippuen siitä, mihin suuntaan EU kehittyy. Valiokunta pitää tärkeänä, että kaikkien esitysten punninnassa arvion pohjana on Suomen kansallinen etu, Suomen vaikutusmahdollisuuksien täysimääräinen turvaaminen ja kansallisten kauppapoliittisten ja turvallisuuspoliittisten intressien edistäminen.
Suuri valiokunta katsoo, että kansallisessa valmistelussa on syytä varautua UK:n eroneuvottelujen tuomaan epävarmuuteen. Neuvottelut UK:n tulevasta EU-suhteesta EU:n ulkopuolisena valtiona eivät ole edenneet toivotulla tavalla ja aikataulussa. Tämä vaikeuttaa myös EU27:n uudistustyötä tilanteissa, joissa EU:n toimintakyvyn varmistamiseksi on kyettävä etenemään varsin nopealla aikataululla, kuten uusien rahoituskehysten valmistelussa.
Tulevaisuusvaliokunnan lausuntoon yhtyen suuri valiokunta painottaa tarvetta laaja-alaiseen analyysiin moninapaistuvasta globaalista toimintaympäristöstä. EU:n kehittämistä ei voi suunnitella vain sisäisten tarpeiden ja integraation perusteella. Tulevaisuusvaliokunnan mukaan Suomelle keskeisiä kysymyksiä ovat mm. Pohjoismaiden yhteistyö sekä Venäjän aseman kehitys (TuVL 5/2017 vp). Suuri valiokunta kiinnittää huomiota myös transatlanttisten suhteiden merkitykseen.
Lopuksi suuri valiokunta painottaa, että ennakoivan strategisen suunnittelun merkitys korostuu Suomen EU-neuvoston puheenjohtajakauden (vuoden 2019 jälkimmäinen puolisko) lähestyessä. Kuten tulevaisuusvaliokunta katsoo, Suomella on mahdollisuus puheenjohtajakauteen valmistautuessaan ja myös puheenjohtajakauden aikana olla aktiivinen toimija ja huolehtia siitä, että myös pohjoiseurooppalainen ja pienempien maiden näkökulma huomioidaan (TuVL 5/2017 vp). Suuri valiokunta katsoo, että puheenjohtajakautta tulee valmistella parlamentaarisesti jatkuvuuden varmistamiseksi tavoitteena rakentaa laaja ja kansalliset edut varmistava poliittinen yhteisymmärrys.