Taloudellinen toimintaympäristö
Talousvaliokunta tarkastelee selontekoa oman toimialansa mukaisesti keskittyen taloudellisen toimintaympäristön, huoltovarmuuden ja energian kysymyksiin.
Talouskehitys on herkkä geopoliittisen tilanteen muutoksille. Epäilyt tai epävarmuudet siitä, että Suomeen kohdistettaisiin sotilaallisia tai muita yhteiskuntaa vahingoittavia toimia, vaikuttavat kaikkeen taloudelliseen aktiivisuuteen. Olennaista on se, kuinka riskialttiina sijoittajat ja osaajat pitävät Suomea. Yritysten valitessa sijaintipaikkaansa yhteiskunnallisten olojen vakaus, energian toimitusvarmuus, osaava työvoima, toimiva lainsäädäntö ja julkishallinto oikeussuojakeinoineen ovat merkittäviä kilpailutekijöitä.
Vaikuttavin keino talouden tukemiseen on luoda elinkeinoille vakaa, kannustava ja ennakoitavissa oleva ympäristö. Lainsäädännön ja muiden politiikkatoimien tulee olla yrityksiä tasapuolisesti kohteleva ja mahdollistava erilaisten keinojen valikoima, joka kannustaa kasvuun, työllistämiseen, kilpailuun ja tuottavuuden nostoon.
Instituutioiden toiminnan ja lainsäädäntökehikon tulee olla ennakoitavaa myös julkisyhteisöjen varainhankinnan pitkän aikajänteen vuoksi. Tätä edesauttaisi se, että merkittävät yhteiskunnalliset muutokset toteutetaan hallitusti ja läpinäkyvästi ja että toimintaympäristöön kohdistuvat epävarmuudet jäävät ajallisesti mahdollisimman lyhyiksi.
Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen maariski ei näytä vielä kasvaneen valtionvelkojen osalta. Yritysten joukkovelkakirjojen tuottovaatimukset ovat sen sijaan hieman nousseet suhteessa useisiin muihin maihin. Samoin osakekurssien kehitys on ollut heikompaa kuin lähimmissä verrokkimaissa. Maariskin kehityksen laaja-alaista arviointia vaikeuttaa kuitenkin se, ettei ole välttämättä yksinkertaista todentaa hankkeiden tai suunnitelmien tapahtumatta jäämistä tai potentiaalin hyödyntämättömyyttä.
Vallitsevassa tilanteessa onkin tärkeää pystyä vahvistamaan talouden kasvupotentiaalia tasapainoisesti vihreän siirtymän ja taloudellisen häiriönsietokyvyn tukemisen kanssa. Avainasemassa ovat osaamisen vahvistaminen, kansainvälisten osaajien houkutteleminen, työperäinen maahanmuutto, tutkimus- ja kehitysrahoituksen lisääminen, innovaatiojärjestelmän tehostaminen, kilpailun tasapuolisten lähtökohtien varmistaminen ja Suomen houkuttelevuuden parantaminen investointipaikkana.
Venäjän sota Ukrainassa vaikuttaa laajasti suomalaisten yritysten liiketoimintaan. Kasvanut epävarmuus heijastuu tuotteiden kysyntään ja raaka-aineiden, komponenttien sekä varsinkin energian hintojen nousu heikentää yritysten kannattavuutta. Sodan vaikutukset vaihtelevat toimialoittain, ja esimerkiksi matkailusektoriin kohdistuvat vaikutukset ovat voimakkaita.
Suomen taloudellinen hyvinvointi on sidoksissa lento- ja meriliikenteeseen nojaavaan ulkomaankauppaan. Talousvaliokunta muistuttaa, että vaikka taloudellisen kanssakäymisen supistuminen Venäjän kanssa johtuu suurelta osin EU:n yhteisistä pakotteista, niistä riippumattakin yritykset pidättäytynevät toiminnasta ja uusista investoinneista Venäjälle maariskien vuoksi vielä pitkän aikaa.
Toimintaympäristön muutos energiasektorilla
Turvallisuusympäristön muutos on heijastunut voimakkaasti energiamarkkinoihin ja energiaturvallisuuteen. Energiaturvallisuus on keskeinen osa yleistä turvallisuutta: energiatoimitusten katkeaminen tai häiriintyminen vaikuttaisi voimakkaasti sekä siviiliyhteiskuntaan että sotilaalliseen toimintakykyyn. Venäjän hyökkäyssota vaikuttaa sekä normaaliaikojen toimitusvarmuuteen että poikkeuksellisten olojen huoltovarmuuteen. Toimintaympäristön muutokset heijastuvat voimakkaasti myös energian hintoihin ja kiihdyttävät inflaatiota. Energiaturvallisuudella on läheinen yhteys myös jäljempänä tarkasteltavaan kyberturvallisuuteen.
Keskustelun keskiöön on noussut EU:n riippuvuus venäläisestä energiasta ja siitä irtautumisen edellytyksistä. Venäjän hyökkäyssota on kuluneen kevään aikana jouduttanut toimia, joilla lisätään EU:n jäsenvaltioiden energian toimitusvarmuutta ja riippumattomuutta Venäjästä. Talousvaliokunta pitää nopeaa irtautumista venäläisestä energiasta tärkeänä myös toimintaympäristön vakauden ja energiaturvallisuuden näkökulmasta.
EU:n yhteiset pakotteet eivät vielä tällä hetkellä koske suoraan energian tuontia, mutta niiden laajentamisesta keskustellaan. Pakotteista riippumatta EU-maiden ja Venäjän välisen energiakaupan edellytykset ovat kuitenkin olennaisesti ja pitkäaikaisesti heikentyneet, ja jäsenvaltiot ovat hyväksyneet suunnitelman venäläisestä energiasta irtautumiseksi. Yhtäläisten kilpailuedellytysten kannalta olisikin ensisijaista, että irtautuminen toteutettaisiin EU:n tasolla ja toissijaisesti kansallisin toimin. Pakottavan lainsäädännön merkitystä korostaa se, että omaehtoisesti toimiessaan yritykset altistuvat usein seurauksille sopimusrikkomuksista.
Suomen energiantuotannon riippuvuus fossiilisista polttoaineista on vähentynyt merkittävästi viimeisten 10—15 vuoden aikana. Samalla irtautuminen venäläisestä energiasta on tullut mahdolliseksi, vaikka energiajärjestelmämme on aiemmin ollut siihen monin tavoin kytkeytynyt. Suomeen on tuotu öljyä ja öljytuotteita, maakaasua, kivihiiltä, sähköä, puuta ja metsähaketta sekä ydinpolttoaineita. Koska öljy on Venäjän talouden suurin tuloerä, sen hankinnan lopettamista voidaan pitää varsin tehokkaana pakotetoimena.
Viime vuosina Venäjältä tuodun sähkön osuus Suomen sähkönkäytöstä on ollut enimmillään noin 10 prosenttia. Merkittävät, erityisesti ydinvoimaan ja tuulivoimaan liittyvät sähköntuotantoinvestointimme mahdollistavat kuitenkin venäläisestä sähköstä luopumisen, ja Suomen sähköjärjestelmän on arvioitu tarvittaessa kestävän Venäjän sähkön tuonnin loppumisen. Suomen voidaan kokonaisuudessaan arvioida olevan energiasektorin osalta monia muita EU-maita paremmassa asemassa, koska fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen on panostettu uusiutuvan energian ja ydinvoiman investoinneilla. Tarvittava öljy ja kivihiili ovat hankittavissa globaaleilta markkinoilta ja Venäjältä tuotu metsähake korvattavissa kotimaisella energiapuulla ja turpeella. Käynnissä olevan energiamurroksen vauhdittaminen eli investoinnit fossiilienergiaa yleisesti korvaaviin ratkaisuihin ja energian käytön tehostaminen on keskeisen tärkeää osana vastausta toimintaympäristön muutokseen. Venäläisen tuontienergian osalta suurimmat haasteet liittyvät maakaasun käyttöön teollisuudessa sekä lämmityspolttoaineiden saatavuuden varmistamiseen. Tässä yhteydessä on olennaista varmistaa kansallisten energialähteiden käyttömahdollisuudet ja arvioida myös sääntely-ympäristön toimivuutta sekä kansallisella että EU:n tasolla.
Maakaasun saatavuusongelma ja hinnannousu itsessään eivät vaikuta Suomessa yhtä voimakkaasti kuin useissa Keski- ja Etelä-Euroopan valtioissa, mutta muun Euroopan tilanteella on heijastusvaikutuksia myös Suomeen. Voimakkaan hintojen nousun lisäksi vaikeuksia voi aiheuttaa Venäjän kanssa käytävän maakaasun kaupan äkillinen katkeaminen joko pakotteiden tai Venäjän omien toimien vuoksi. EU-maiden talouksien kykyyn sopeutua venäläisestä kaasusta irtautumiseen ja sen aiheuttamiin talousvaikutuksiin liittyykin monenlaisia epävarmuuksia ja osin ristiriitaisiakin arvioita. Suomen kaasumarkkinoiden toimitusvarmuuden kannalta keskeistä on alueellisen kaasumarkkinan toiminnan kehittäminen, mukaan lukien suunnitteilla oleva kelluva LNG-terminaali ja Latvian kaasuvaraston käytettävyyden parantaminen.
Vallitseva geopoliittinen ja -taloudellinen tilanne korostaa energiamurroksen ja fossiilisista polttoaineista irtautumisen merkitystä ja luo kannusteita siirtymän nopeuttamiselle EU-maissa. On oletettavaa, että Euroopan energiahuoltoon kohdistuu lähivuosina merkittävää kustannusten nousupainetta, ja se voi viime kädessä heijastua myös EU:n yhtenäisyyteen ja turvallisuusympäristön vakauteen. Toisaalta energian korkea hinta nostaa puhtaan teknologian ratkaisujen kannattavuutta. Suomelle tämä voi luoda kilpailuetua: maallamme on suuri energiateknologian vientiklusteri, jolle venäläisestä energiasta irtautuminen voi tarjota uusia mahdollisuuksia. Venäläisestä energiasta irtautumisen ja siirtymän nopeuttamisen takia on tärkeää huolehtia luvitusprosessien sujuvuudesta ja ennakoitavuudesta. Lisäksi puhtaan sähkön runsas ja monipuolinen tarjonta muodostaa Suomelle merkittävän edun kilpailussa teollisuuden investoinneista, kun sähkön käyttö on Euroopan energiamurroksessa kasvamassa ja irtautuminen venäläisestä energiasta on Suomessa useita kilpailijamaita helpompaa. Suomen tulee panostaa energia- ja ympäristöteknologian systeemitason tutkimus, kehitys- ja innovaatio- ja liiketoimintaosaamiseen.
Uudet teknologiat ja energian tuotantotavat vaikuttavat myös huoltovarmuuteen. Energiajärjestelmän uudistamisella, energiamurroksella ja hajautetulla energiantuotannolla on vaikutuksia sekä normaali- että poikkeusaikojen energiaturvallisuuteen. Lisäksi on tärkeää tunnistaa kyber- ja energiaturvallisuuden välinen yhteys. Energiasektori on osa kriittistä infrastruktuuria, jonka suojeluun on panostettava. Kriittisen infrastruktuurin määrittely on olennaista, jotta toimenpiteet voidaan laajoissa häiriötilanteissa ja kriisitilanteessa kohdentaa oikein ja tehokkaasti esimerkiksi polttoainehuollon turvaamiseksi. Talousvaliokunta tulee arvioimaan Venäjän ja Ukrainan tilanteen vaikutuksia Suomen energiasektoriin ja toimitus- ja huoltovarmuussektorin linjauksiin myös tulevien ilmasto- ja energiastrategian sekä huoltovarmuusselonteon yhteydessä.
Naton rooli ja vaikutukset energiakysymyksissä.
Energian toimitus- ja huoltovarmuuteen liittyvät kysymykset ovat lähtökohtaisesti kansallisia. Nato-maat kuitenkin konsultoivat toisiaan näissä kysymyksissä, ja Nato kehittää myös yhteisiä, strategisia näkemyksiä energiaturvallisuuteen liittyen muun muassa kriittisen infrastruktuurin suojaamisen osalta.
Naton Energiaturvallisuuskeskus, jonka jäsen Suomi on ollut vuodesta 2018 lukien, on kansainväliseksi sotilasorganisaatioksi määritelty toimija, joka antaa asiantuntija-apua operatiiviseen energiaturvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.
Talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vakauttavat vaikutukset liittyvät energiasektorilla ensi kädessä poikkeuksellisten olojen huoltovarmuuden, erityisesti polttoainetoimitusten ja energianinfrastruktuurin, turvaamiseen. Vakaa ulkopoliittinen turvallisuusympäristö vaikuttaa pitkällä tähtäimellä myös normaaliaikojen toimitusvarmuuteen ja on siten olennainen osa investointiympäristöä. Venäläisen energian käytön edellytykset tulevaisuudessa määrittyvät ensi sijassa EU:n tason ratkaisuiden ja pakotteiden kautta ja ovat tältä kannalta puolustus- ja turvallisuuspolitiikan ratkaisuista ja mahdollisesta Nato-jäsenyydestä riippumaton kysymys. Turvallisuuspolitiikan ratkaisuista riippumatta energian toimitus- ja huoltovarmuuden sitominen Venäjään olisi riskitekijä.
Huoltovarmuus ja kyberturvallisuus
Digitalisoitumisen myötä monet yhteiskunnan toiminnot taustainfrastruktuureineen ovat siirtyneet tietoverkkoihin. Kyberuhat eivät ole sidottuja paikkaan, aikaan tai valtioiden rajoihin, eivätkä väärinkäytökset tai vahingonteot aina täytä voimassa olevan sääntelyn tunnistaman rikoksen tunnusmerkistöä. Talouden toimijat kytkeytyvät toisiinsa muun muassa keskinäisen luotonannon, arvopaperi- ja hyödykemarkkinoiden, kolmansien palveluntuottajien sekä rahoitusjärjestelmän käyttämien infrastruktuurien kautta. Kilpailu konkretisoituu aikaisempaa enemmän teknologisina riippuvaisuuksina ja niiden aiheuttamien haavoittuvuuksien hyväksikäyttönä.
Kansallinen materiaalinen varautuminen nojaa valtion varmuusvarastointiin sekä elinkeinoelämän kanssa yhteistyössä ylläpidettäviin turva- ja velvoitevarastoihin. Yhteiskunnan toiminnan häiriöttömän jatkumisen kannalta keskeinen infrastruktuuri on yksityisten yritysten omistamaa. Eräistä kriittiselle teollisuustuotannolle ja maanpuolustusta tukevalle tuotannolle välttämättömistä raaka-aineista ja tuotteista ylläpidetään valtion varmuusvarastoja. Huoltovarmuuden ajantasaisuus on varmistettava ja sitä on valvottava jatkuvasti.
Naton perussopimus velvoittaa jäsenmaitaan ylläpitämään kansallista varautumista. Suomen kannalta huomionarvoista on, että jos Natoon kuulumaton maa tekisi huoltovarmuusyhteistyöhön liittyvän sopimuksen Naton jäsenmaan kanssa, sopimuksen soveltaminen jää toissijaiseksi Naton jäsenmaiden tarpeisiin nähden perussopimuksen artiklan 8 mukaisesti.
Turvallisuusympäristön heikkeneminen, palveluyhteiskunnan digitalisaatio ja verkottuneisuus ovat laajentaneet kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvaa uhkanäkymää tavalla, joka voi tehdä nykyiset suojaustoimet osin riittämättömiksi. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että lainsäädännön tulevassa kehittämisessä suojaamisen tavoitteena tulee olla kriittisen infrastruktuurin toiminnan ja huoltovarmuusrahaston riittävyyden varmistaminen laajaa uhkaspektriä vastaan. Tähän liittyen on varmistettava, että Suomesta löytyy riittävästi tarkoituksenmukaista koulutustarjontaa ja kyberosaamista.
Johtopäätöksiä
Turvallisuuspolitiikan ja talouden välinen yhteys on kahdensuuntainen. Vakaa turvallisuusympäristö on edellytys talouden vakaudelle, investoinneille ja kasvulle. Toisaalta kestävä talous mahdollistaa myös turvallisuuspolitiikan edellyttämät investoinnit ja uskottavan puolustuksen toteuttamisen.
Tulevilla turvallisuusratkaisuilla ja sillä, miten Suomi asemoi itsensä muuttuvassa geopoliittisessa tilanteessa, voidaan arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia siihen, miten kiinnostavana ja turvallisena toimintaympäristönä ulkomaiset sijoittajat ja osaajat Suomea pitävät.
Selonteossa on arvioitu, että ulkomaisten sijoittajien suhtautumisessa Suomeen ei ole vielä tällä hetkellä havaittavissa merkittävää muutosta. Myös talousvaliokunnan saama selvitys tukee pääosaltaan tätä arviota. Toisaalta valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että viesti yritysten suunnalta on osin toisenlainen: on nähtävissä heikkoja signaaleja pääomamarkkinoiden varovaisuudesta Suomeen kohdistuvien investointien osalta. Valiokunta korostaa, että lyhyen aikavälin suotuisista reaktioista ei voida suoraan päätellä pitkän aikavälin vaikutuksia institutionaalisen viitekehyksen muuttuessa. On lisäksi mahdollista, että tämän hetken markkinareaktioissa heijastuvat jo odotukset tulevista turvallisuusratkaisuista. Suurempi kielteinen markkinareaktio voisikin syntyä siitä, jos Suomi ei hakisi Naton jäsenyyttä.
Talousvaliokunta yhtyy selonteon arvioon siitä, että Suomelle keskeistä on reunamarkkinakehityksen välttäminen. Suomen ja Venäjän kaupan ei voida odottaa palaavaan ennalleen pitkään aikaan. Menetetyn Venäjä-viennin korvaamisen kannalta EU:n sisämarkkinoiden ja EU:n kauppasopimusverkoston kasvattamisen merkitys kasvaa. Suomen menestyksen kannalta keskeistä on se, miten onnistumme sijoittumaan kasvaville markkinoille ja vastaamaan kansainväliseen kilpailuun. Julkisen talouden kestävyydestä huolehtiminen ja kilpailukyvyn vahvistaminen ovat välttämättömiä muuttuvassa turvallisuusympäristössä. Kriisinkestävyydessä olennaista on myös valtion kyky tarpeen vaatiessa ottaa velkaa sekä tehdä päätöksiä yllättävissä ja vaikeita valintoja edellyttävissä tilanteissa.
Talousvaliokunta katsoo, että Nato-jäsenyys tukisi taloudellisen toiminta- ja investointiympäristön vakautta, Suomeen kohdistuvan maariskin minimointia sekä Suomen houkuttelevan ja turvallisen maakuvan ylläpitämistä pitkällä aikavälillä. Asiantuntijakuulemisissa on korostettu, että jäsenyys puolustusliitossa vahvistaisi Suomen kykyä pysyä sotilaallisten kriisien ulkopuolella ja tätä kautta myös houkuttelevuutta taloudellisen toiminnan sijaintipaikkana.