Hallituksen kulttuuripoliittinen selonteko käsittelee kulttuurin perustan säilyttämistä, uudistumista ja elinvoimaisuutta sekä kulttuuri- ja luovien alojen toimintaedellytyksiä niiden yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämiseksi 2040-luvulle saakka. Selonteolle laaditaan toimeenpanosuunnitelma myöhemmin, joten on vielä avoin kysymys, minkälaisia konkreettisia toimenpiteitä hallitus tulee esittämään alan toimintaedellytysten parantamiseksi. Tähän mennessä hallitus on lähinnä heikentänyt niitä. Yhtäältä hallitus on leikannut suoraan taiteesta ja kulttuurista. Toisaalta työntekijöiden oikeuksien heikennykset ja sosiaaliturvan leikkaukset vaikuttavat myös negatiivisesti sekä taiteen ja kulttuurin tekemisen mahdollisuuksiin että ostovoiman heikentyessä ihmisten mahdollisuuksiin päästä nauttimaan taiteesta ja kulttuurista. 

Leikkausten sijaan lisää julkista tukea

Kokonaisuudessaan jo toteutetut leikkaukset kulttuurin julkiseen tukeen heikentävät alan elinvoimaa, eivätkä siis vastaa selonteon tavoitteita. Pienempiä kotimaisia toimijoita on tuettava nykyistä enemmän, jotta Suomen oman kulttuurin ja taiteen tuotanto pysyisi elinvoimaisena vielä 2040-luvulle saakka. Kulttuurialalla, kuten muullakin, keskeinen trendi on markkinoiden keskittyminen globaalien alustayhtiöiden käsiin. Kuten asiantuntijalausunnoissa nostetaan esille, julkisella rahoituksella voidaan varmistaa, että Suomessa tuotetaan kulttuuria ja taidetta monipuolisesti, eikä ainoastaan kaupallisin perustein. Taiteen alalla on myös toimijoita, kuten teatterit, jotka saavat rahoitusta esittävän taiteen valtionosuusjärjestelmästä, mikä edellyttää, että toimija on voittoa tavoittelematon. On tärkeää, että myös yleishyödylliset ja voittoa tavoittelemattomat kulttuuritoimijat saatavat julkista tukea jatkossakin. Riippumaton, vapaa ja yhteiskunnallisesti kantaa ottava taide tukee myös suomalaista demokratiaa. Tekijöiden riippumattomuus on siis varmistettava julkista tukea jaettaessa. 

Kulttuurin tekijöiden toimeentulo tulee turvata

Luovilla aloilla on tyypillistä, että tulot koostuvat monesta lähteestä: esimerkiksi lyhytaikaisista työsuhteista, työkorvauksista, myynti- ja lipputuloista, tekijänoikeuskorvauksista ja palkkiosta. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmämme tunnistaa tämän huonosti. Luovien alojen työntekijöiden sosiaaliturvaa tulee parantaa muutenkin kuin nyt hallituksen kaavaileman yhdistelmävakuutuksen avulla. Ensinnäkin on varmistettava, että yhdistelmävakuutuksen ottaja pääsee myös vakuutuksen turvan piiriin. Sivutoimisen yrittäjän käsitteen tulkintaa on syytä selventää työttömyysviranomaisten tulkintaohjeissa ja on varmistuttava siitä, että työskennellessään yhtäaikaisesti sekä palkansaajana ja yrittäjänä, ei samalla menetä oikeuttaan etuuteen. Toiseksi, kuten Taiteen edistämiskeskus korostaa, taiteilija-apurahajärjestelmän kehittäminen on tärkeää alan tekijöiden sosiaaliturvan parantamiseksi. Apurahalla työskentelevillä taiteilijoilla apurahan taso ei välttämättä riitä elämiseen ja taiteellisen työn kuluihin. Keskeisiä kehittämiskohteita ovat siis apurahojen tason korotus ja elintasoindeksiin sitominen, sekä apurahavuosien määrän kasvattaminen. Myös apurahojen työttömyysvakuuttamisen mahdollisuuksia on selvitettävä — apurahalla työskentelevällä tulisi olla oikeus ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan. 

Tekijänoikeudet ja tekoäly

Luovilla aloilla vahvat tekijänoikeudet ovat edellytys sille, että uuden luominen voisi edes periaatteessa olla taloudellisesti kannattavaa. Taiteilijalle tulee maksaa työstä oikeudenmukainen korvaus. Selonteossa ei nosteta tekijänoikeuksia tai lainsäädännön kehittämistarvetta tarpeeksi esille. Generatiivisen tekoälyn käyttö aiheuttaa ongelmia tekijänoikeuksien näkökulmasta. Tekijänoikeuslainsäädäntöä tulee päivittää vastaamaan tekoälyn aiheuttamiin haasteisiin. Kuten Muusikkojen liitto ehdottaa, tekijänoikeudella suojatun aineiston hyödyntämiseen tekoälyn kouluttamisessa tulisi aina saada lupa tekijältä. 

Eriytymiskehityksen sijaan yhdenvertaisuutta ja saavutettavuutta

Kulttuuripolitiikan tulisi myös varmistaa, että sosioekonominen tausta tai perheen kulttuurinen pääoma eivät sanele pääsyä aktiiviseksi taiteen ja kulttuurin toimijaksi tai kokijaksi. Taiteen ja kulttuurin riittävä julkinen rahoitus on tärkeää kulttuurin ja taiteen saavutettavuudelle. Useat hallituksen toimet ovat kuitenkin nostaneet kulttuurista nauttimisen hintaa. Esimerkiksi tiettyjen palveluiden arvolisänveron korottaminen 10 prosentista 14 prosenttiin on iskenyt erityisen kovaa kulttuurialaan nostamalla pääsylippujen ja kirjojen verotusta. ALV on regressiivinen vero, sillä se vaikuttaa pienituloisiin suurituloisia enemmän. Tämän lisäksi julkisen tuen leikkaukset pakottavat esimerkiksi teattereita nostamaan lippujen hintoja.  

Taidetta ja kulttuuria on myös vietävä entistä enemmän sinne, missä ihmiset asuvat ja liikkuvat. Kulttuurin ja taiteen alueelliseen eriytymiseen on puututtava. Selonteossa ei anneta tähän riittäviä keinoja. Hallituksen kulttuurileikkaukset uhkaavat pahentaa kulttuuripalvelujen alueellista saatavuutta.  

Ristiriita kulttuuripoliittisessa selonteossa ilmaistujen tavoitteiden ja hallituksen harjoittaman politiikan välillä on ilmeinen. Vaarana on, että hallituspolitiikan seurauksena kulttuurista ja taiteesta tulee enenevässä määrin hyvätuloisten kaupunkilaisten ajanviete, ja kulttuurin sisältöä määrittävät yhä useammin globaalit suuryritykset ja tekoäly. Samalla itse taiteilijoiden ja kulttuurin tuottajien työelämästä ja toimeentulosta tulee yhä epävarmempaa.