Yleistä
Sote-uudistuksessa Suomeen muodostetaan 21 hyvinvointialuetta, joille siirretään kuntien vastuulla nykyisin olevat sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävät. Uudellamaalla sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuu poikkeaa muun maan ratkaisusta siten, että Helsingin kaupungille jää edelleen niiden järjestämisvastuu. Lisäksi palvelujen järjestämisestä vastaisi Uudellamaalla neljä hyvinvointialuetta ja terveydenhuollossa lisäksi HUS-yhtymä.
Uudistuksen tavoitteena on kaventaa väestön hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveys- sekä pelastustoimen palvelut, parantaa turvallisuutta, palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti, vastata yhteiskunnallisten muutosten mukaan tuomiin haasteisiin ja hillitä kustannusten kasvua.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsittelee esitystä oman toimialansa osalta erityisesti henkilöstö- ja sukupuolivaikutusten kannalta. Lisäksi valiokunta tarkastelee sote-esityksen yhtymäpintoja hallitusohjelman kirjauksen mukaiseen työvoimapalveluiden rakenneuudistukseen sekä parhaillaan meneillään olevaan työllisyyden kuntakokeiluun.
Henkilöstö
Tehtävien ja henkilöstön siirto liikkeenluovutuksena
Ehdotetun voimaanpanolain (laki sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lain voimaanpanosta) 18 §:n 1 momentin mukaan uudistuksen yhteydessä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävien ja tehtäviä hoitavan henkilöstön siirto kunnista ja kuntayhtymistä hyvinvointialueelle sekä hyvinvointiyhtymään katsotaan liikkeenluovutukseksi. Liikkeenluovutukseksi katsotaan myös kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa olevien opiskeluhuollon psykologien ja kuraattoreiden siirtyminen hyvinvointialueelle ja hyvinvointiyhtymään.
Pykälän perustelujen mukaan siirrettäessä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävät kunnista ja kuntayhtymistä hyvinvointialueiden ja hyvinvointiyhtymien hoidettaviksi katsotaan tehtävien ja tehtäviä hoitavan henkilöstön siirto suoraan liikkeenluovutukseksi. Näin ollen työsopimuslain tai kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain liikkeenluovutussäännöksiä sovelletaan kaikkiin uudistuksen yhteydessä toteutettaviin työnantajan vaihtumista merkitseviin muutoksiin riippumatta siitä, täyttyvätkö niissä työsopimuslaissa ja kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa liikkeenluovutukselle säädetyt tunnusmerkit. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että luovutuksen saajan on sopimuskauden loppuun saakka noudatettava siirtyvän henkilöstön työsuhteen ehtoja sellaisina kuin liikkeen luovuttaja oli velvollinen niitä ennen luovutusta noudattamaan. Valiokunta pitää henkilöstön aseman turvaamista muutoksessa tärkeänä ja kannattaa liikkeenluovutuksen periaatteiden soveltamista henkilöstön siirrossa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että henkilöstön asema jää epävarmaksi muun muassa mahdollisten uudistuksen vuoksi myöhemmin tapahtuvien henkilöstösiirtymien sekä ulkoistussopimusten päättymisten, irtisanomisten ja mitätöintien osalta. Lisäksi valiokunta huomauttaa, että esityksen antamisaikana suunniteltu aikataulu voi esityksen käsittelyn aikana muuttua, minkä vuoksi on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että liikkeenluovutusperiaate ja muut henkilöstön asemaa turvaavat järjestelyt ovat voimassa riittävän kauan uudistuksen toimeenpanon aikatauluun nähden. Valiokunta pitää tarpeellisena, että sosiaali- ja terveysvaliokunta vielä harkitsee säännöksen soveltamisalan laajentamista sekä sen ajallista ulottuvuutta.
Palkkojen yhteensovittaminen
Kunnissa ja kuntayhtymissä työskentelevän henkilöstön vähimmäispalkat perustuvat valtakunnallisten työ- ja virkaehtosopimusten vähimmäispalkkamääräyksiin, mutta kaikissa kunnissa ja kuntayhtymissä on olemassa oma paikallinen työn vaativuuteen perustuva palkkausjärjestelmänsä, josta syystä henkilöstön siirryttyä eri organisaatioista hyvinvointialueille, tulee samoissa tai yhtä vaativissa tehtävissä olemaan työntekijöitä ja viranhaltijoita, joilla on erisuuruinen euromääräinen tehtäväkohtainen palkka.
Sote-uudistuksen voimaantulon jälkeen kunkin hyvinvointialueen on tasapuolisen kohtelun periaatteen vuoksi toteutettava palkkojen harmonisointi eli samasta tai saman vaativuustason tehtävästä on hyvinvointialueella maksettava sama palkka. Sote-esityksessä ei ole nimenomaista säännöstä siitä, millä aikavälillä työsuhteiden ehdot tulisi yhtenäistää. Oikeuskäytännön mukaan liikkeenluovutus on peruste soveltaa keskenään erilaisia ehtoja työnantajan ”vanhaan” henkilöstöön ja liikkeenluovutuksen kautta työnantajan palvelukseen tulleisiin. Erilaisten ehtojen käyttäminen ei kuitenkaan ole sallittua rajoittamattoman pitkää aikaa, vaan työnantajan on käytettävissä olevin keinoin pyrittävä yhtenäistämään sovellettavat työehdot kohtuullisen ajan kuluessa. Valiokunta tähdentää, että suunnitelmallinen työ palkkojen harmonisoimiseksi tulee aloittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että esityksessä sitoudutaan selkeästi samapalkkaisuusperiaatteen noudattamiseen, ja katsoo, että valtion tulee turvata hyvinvointialueille riittävät määrärahat palkkaharmonisoinnin kustannuksiin. Valiokunta korostaa, että palkkojen yhteensovittamisen toteutumista ja sen kustannuksia tulee seurata tarkoin.
Valiokunta huomauttaa, että samapalkkaisuusperiaatteen toteuttamista edistää se, että henkilöllä on oikeus saada tieto mahdollisen verrokkihenkilön palkasta. Kuntien ja kuntayhtymien henkilöstölle palkkojen avoimuuden mahdollistaa nimikirjalain 7 §:n säännös. Esityksessä ei kuitenkaan ehdoteta nimikirjalain muuttamista. Valiokunta pitää tärkeänä, että palkkatietojen julkisuus laajennetaan koskemaan myös tulevien hyvinvointialueiden henkilöstön palkkausta.
Työnantajan ja henkilöstön yhteistoiminta
Esityksessä ehdotetaan, että työnantajien ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annettua lakia (449/2007) muutetaan koskemaan yhteistoimintaa myös hyvinvointialueella ja hyvinvointiyhtymässä.
Yhteistoimintalain uuden 4 §:n mukaan työnantajan ja henkilöstön välisessä yhteistoiminnassa käsitellään mm. henkilöstön asemaan merkittävästi vaikuttavia muutoksia työn organisoinnissa, kunnan tai hyvinvointialueen palvelurakenteessa, kuntajaossa tai kuntien tai hyvinvointialueiden tai näiden välisessä yhteistyössä.
Valiokunta pitää tärkeänä, että yhteistoimintalain mukaisia menettelytapoja noudatetaan jo uusien organisaatioiden ja niiden hallinnon ja toiminnan valmisteluvaiheessa, jolloin henkilöstön asiantuntemusta voidaan tehokkaasti hyödyntää toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä. Valiokunta korostaa hyvän johtamisen ja henkilöstön yhteistoiminnan merkitystä ja pitää tärkeänä, että henkilöstö on mukana organisaatiouudistuksen ja toiminnan kehittämisen kaikissa vaiheissa.
Työkyky ja työhyvinvointi
Hyvinvointialueiden perustaminen ja sote-uudistus on poikkeuksellisen laaja työmarkkinoiden muutos, joka johtaa suurella osalla kuntien ja kuntayhtymien sote-alan työntekijöistä muutoksiin tehtävissä, toimenkuvissa ja jopa työpaikan sijainnissa. Muutos osuu samaan aikaan sote-henkilöstöä keväästä 2020 kuormittaneen koronapandemian kanssa. Koronan aiheuttaman kuormituksen vuoksi työntekijöiden arviot työkyvystä ovat heikentyneet aikaisempiin vuosiin verrattuna ja psyykkinen rasittuneisuus on lisääntynyt. Myös sote-muutokseen liittyvä epävarmuus ja kaikkiaan jo noin 15 vuotta kestäneestä sote-uudistuksen valmistelusta johtuva muutosrasitus vaikeuttavat tilannetta.
Valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota sote-henkilöstön työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen. Valiokunta tähdentää, että henkilöstön jaksamisen tueksi tarvitaan pelkästään koronapandemian ja sen aiheuttaman hoitovelan purkamisen vuoksi välittömästi työkuormituksen kohtuullistamista ja jaksamisessa auttavia palveluja. On ensisijaista löytää keinoja, jotka purkavat henkilöstön jaksamisvelkaa ja lisäävät työhyvinvointia jo ennen sote-muutoksen toteuttamista. Tuleva organisaatiomuutos voimistaa tuen tarvetta. Työssäjaksamisen tukitoimia tulee suunnitella ja seurata yhteistoiminnassa henkilöstön edustajien kanssa.
Valiokunta katsoo, että uudistuksen onnistumiselle on olennaista se, että hyvinvointialueet kykenevät turvaamaan tehtäviin riittävän, osaavan ja työssään hyvin voivan henkilöstön. Valiokunta katsoo, että henkilöstön saamiseksi sote-sektorilla ja pelastustoimessa tulee panostaa asiallisiin ja turvallisiin työskentelyolosuhteisiin.
Henkilöstö tarvitsee muutostukea, ja muutoksen vaikutuksia henkilöstön työhyvinvointiin tulee arvioida läpi muutosprosessin. Valiokunta korostaa, että uusien hyvinvointialueiden organisaatioiden rakentamisessa on kiinnitettävä huomiota nimenomaan johtamistyöhön, sen laatuun ja yhdenmukaistamiseen sekä tämän yhdenmukaistamisen suunnitteluun. Yhdenmukainen johtamiskulttuuri sekä johtamisen käytännöt edistävät tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.
Sukupuolivaikutukset ja tasa-arvo
Sote-uudistuksen vaikutukset kohdistuvat eri tavoin naisiin ja miehiin palvelujen käyttäjinä ja niiden tuottajina. Samoin uudistuksella on erilaisia vaikutuksia naisiin ja miehiin työntekijöinä tai päättäjinä.
Työntekijöinä sote-uudistus koskee erityisesti naisia. Sosiaali- ja terveysala on huomattavan naisvaltainen ala ja naisten merkittävin työllistäjä. Kuntien ja kuntayhtymien palveluksesta hyvinvointialueiden palvelukseen arvioidaan siirtyvän yhteensä 173 000 työntekijää, joista suurin osa on sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä.
Sote-uudistus tarkoittaa suurta muutosta naisenemmistöisen alan työmarkkinoilla. Muutos voi vaikuttaa esimerkiksi palkkaukseen, työsuhteen ehtoihin, työpaikan sijaintiin, työmatkojen pituuteen, työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollisuuksiin ja jatkossa myös mahdollisiin tehtävien uudelleenjärjestelyihin, yleiseen alan työvoimatarpeeseen sekä alalla toimivien henkilöiden työmarkkina-asemaan. Valiokunta toteaa, että sote-henkilöstön merkittävän määrän vuoksi uudistuksen yhteydessä tehtävillä ratkaisuilla voi olla vaikutusta työmarkkinoiden tasa-arvotilanteeseen laajemminkin.
Sukupuolten välillä on eroja hyvinvoinnissa, sosiaalisessa osallisuudessa, terveydessä, sairastavuudessa ja kuolleisuudessa. Miesten terveys on keskimäärin naisia huonompi, ja se heijastuu miesten naisia lyhyempään eliniän odotteeseen. Miehet myös käyttävät terveydenhuoltopalveluja naisia vähemmän. Esityksen mukaan uudistuksen vaikutuksista sukupuolivähemmistöihin ei ole tarpeeksi tutkimustietoa. Valiokunta painottaa, että terveyserojen sukupuolittuneisuus tulee uudistuksessa ottaa huomioon ja varmistaa, että heikoimmassa asemassa olevat saavat palveluja ja pystyvät nykyistä helpommin hakeutumaan niihin. Koska terveyspalvelujen saatavuusongelmasta kärsivät miehet naisia enemmän, onnistuessaan sote-uudistus todennäköisesti saatavuusongelmia pienentäessään hyödyttäisi heitä enemmän.
Valiokunta pitää tärkeänä, että julkisen hallinnon ja julkista valtaa käyttävien toimielinten kokoonpanoa koskevan tasa-arvolain 4 a §:n soveltamisalaan kuuluvat jatkossa esityksen mukaisesti myös vastaavat hyvinvointialueiden toimielimet. Valiokunta painottaa, että päätöksenteon tasa-arvon toteutumiseksi on tärkeää seurata eri sukupuolten edustusta sekä alueellisen tasapainon toteutumista myös hyvinvointialueen ylimmän päätöksentekoelimen, aluevaltuuston kokoonpanossa.
Valiokunta tähdentää sukupuolten tasa-arvon toteutumisen huomioon ottamista myös hyvinvointialueiden epävirallisissa valmisteluelimissä. Tasa-arvon edistämiseksi tarvitaan laajoja ja kattavia tasa-arvotoimia jo uudistuksen valmisteluvaiheessa. Tasa-arvovaikutusten selvittämiseksi muutoksen vaikutuksia on seurattava ja arvioitava jatkuvasti uudistuksen kaikissa vaiheissa. Valiokunta painottaa, että uudistuksen valmistelussa ja sen jälkeen hyvinvointialueilla on tehtävä kattavat sukupuolivaikutusten arvioinnit säännöllisesti.
Uudistuksella on laajoja tasa-arvovaikutuksia alan henkilöstöön ja sote-palveluiden käyttäjiin. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat ovat keskeinen työkalu seurata tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Valiokunta painottaa, että hyvinvointialueiden tulee tehdä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain mukaisesti, sekä seurata ja arvioida suunnitelmien toteutumista aktiivisesti.
Kielellinen yhdenvertaisuus. Tasa-arvon kannalta on keskeistä turvata sote-uudistuksessa kielellinen yhdenvertaisuus. Valiokunta pitää tärkeänä, että palvelujen saatavuus ja laatu turvataan molemmilla kansalliskielillä yhdenvertaisesti käytännön tasolla, ja että ruotsinkielisen henkilöstön koulutuksen riittävyys ja saatavuus turvataan. Valiokunta kiinnittää huomiota myös tarpeeseen saada palvelua saamen- ja viittomakielillä.
Vuokratyövoima ja yksityiseltä palveluntuottajalta hankittu työvoima
Esityksessä ehdotetun järjestämislain (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä) 13 §:ssä säädetään hyvinvointialueen yksityiseltä palveluntuottajalta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamista varten hankkimasta työvoimasta sekä näiden palvelujen tuottamista varten vuokratyövoimana käyttämästä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä. Pykälän mukaan yksityiseltä palveluntuottajalta hankittavan työvoiman ja vuokratyövoiman tulee toimia hyvinvointialueen suorassa työnjohdollisessa alaisuudessa.
Työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan vuokratyöjärjestelyssä käyttäjäyritykselle siirtyy oikeus johtaa ja valvoa työntekoa, samoin kuin ne työnantajalle säädetyt velvollisuudet, jotka liittyvät välittömästi työn tekemiseen ja sen järjestelyihin.
Valiokunta huomauttaa, että ehdotettu järjestämislain 13 §:n säännös on vaikeasti avautuva erityisesti siltä osin kuin siinä on kyse työnantajan velvoitteista työvoiman vuokrauksessa tai hankinnassa. Ehdotettuun säännökseen on lisätty vuokratyöjärjestelyihin vaatimus ”suorasta työnjohdollisesta alaisuudesta”. Valiokunta huomauttaa, että ”suora työnjohdollinen alaisuus” on työoikeudelle vieras ilmaisu, eikä sen sisältö selviä myöskään esityksen perusteluista. Näin ollen jää epäselväksi, onko ehdotetulla 13 §:llä tarkoitus asettaa lisäkriteereitä vuokratyöjärjestelyyn. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta esittää, että sosiaali- ja terveysvaliokunta selkeyttää sääntelyä tältä osin.
Rikosoikeudellinen virkavastuu
Esityksen perustelujen mukaan hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevien sosiaali- ja terveyspalvelujen hankkimisessa yksityiseltä palveluntuottajalta on laajalti kyse julkisten hallintotehtävien siirtämisestä yksityisille palveluntuottajille, jotka eivät ole viranomaisia. Perustuslain 124 §:n mukaan julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle ei saa vaarantaa perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutuminen varmistetaan esityksessä siten, että rikoslain 40 luvun 12 §:n 5 momentin perusteella yksityisten palveluntuottajien sekä hankitun ja vuokratun työvoiman rikosoikeudellisesta virkavastuusta säädetään erikseen järjestämislaissa.
Järjestämislain 20 §:n mukaan hyvinvointialueelle palveluja tuottavaan yksityiseen palveluntuottajaan ja tämän alihankkijan palveluksessa oleviin henkilöihin, vuokratyöntekijöihin, yksityisen palveluntuottajan johtoon sekä yksityisenä palveluntuottajana toimivaan itsenäiseen ammatinharjoittajaan sovelletaan rikoslain 40 luvun rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä heidän hoitaessaan 12 §:ssä tarkoitettuihin palveluihin sisältyviä julkisia hallintotehtäviä. Rikosoikeudellinen virkavastuu on siten yhtä laajaa kuin virkamiehen ja julkista valtaa käyttävän henkilön virkavastuu, joiden vastuu koskee kaikkia yleisiä virkarikoksia.
Julkisyhteisön työntekijän rikosoikeudellinen virkavastuu on suppeampi kuin virkamiehen virkavastuu. Rikoslain 40 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan heihin sovelletaan vain rikoslain 40 luvun 1—3, 5 ja 14 §:ää viraltapanoseuraamusta lukuun ottamatta.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta jättää sosiaali- ja terveysvaliokunnan harkittavaksi, edellyttääkö rikosoikeudellisen virkavastuun sääntelyratkaisu tarkennuksia.
Työvoimapalvelut ja sote-uudistus
Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman mukaan kuntien merkitystä työllisyyspalveluiden järjestäjänä vahvistetaan. Tämän toteuttamiseksi käynnistettiin työllisyyden kuntakokeilut maaliskuun alussa 2021. Kokeilujen tavoitteena on parantaa erityisesti pidempään työttömänä olleiden ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien pääsyä työmarkkinoille. Kokeilun kohderyhmään kuuluvat työttömät työnhakijat, työllistettyinä olevat ja työllistymistä edistävissä palveluissa olevat, joilla ei ole oikeutta ansiopäivärahaan, sekä kaikki alle 30-vuotiaat ja kaikki maahanmuuttajat sekä vieraskieliset.
Kuntakokeilun lisäksi työvoimapalveluiden kehittämistä ja uudistamista tehdään monilla muilla toimilla, joista osa tähtää lähivuosiin ja osa pitemmälle aikajaksolle. Uudistamista osaamisen kehittämisen näkökulmasta valmistellaan mm. jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen perustamisella syksyllä 2021, ja pohjoismainen työvoimamalli on alkamassa vuoden 2022 alussa. Lisäksi kehitetään ja kokeillaan mm. osatyökykyisten työllistämistä ja työkykyohjelman alueelliset TEM:n työllisyysrahoituksella rahoitettavat pilottihankkeet ovat alkamassa keväällä 2021. TE-hallinnon palveluiden digitalisointia kehitetään, työttömyysturvaa ja palkkatukimalleja uudistetaan ja työttömyysturvatehtäviä ollaan keskittämässä ja rekrytointitukikokeilu on alkamassa.
Työllisyyden edistämisen kuntapohjaisen järjestämisen vaikuttavuuden odotetaan syntyvän niistä eduista, joita kunnilla on monitoimialaisina ja asiakkaansa hyvin tuntevina toimijoina. Kokeilualueilla on mahdollisuus luoda valtiolta siirtyvistä palveluista, kuntien yleisen toimialan työllisyys- ja yrityspalveluista, sosiaali- ja terveyspalveluista ja muista palveluista tehokkaita työllisyyden edistämisen palvelukokonaisuuksia. Erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työllistymisen kannalta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat keskeisessä roolissa, ja niiden saatavuus on usein ollut haasteena tarvittavien palvelukokonaisuuksien aikaansaamisessa.
Sote-uudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta hyvinvointialueille ja palvelujen yhteensovittamisessa kokeilualueiden tai TE-toimiston kumppaniksi tulee hyvinvointialue. Tämä muutos tulee huomioida sekä kuntakokeilussa että myös sote-uudistuksen valmistelussa ja toimeenpanossa.
Valiokunta toteaa, että hyvinvointialueille siirtyvillä sosiaali- ja terveyspalveluilla on tiivis rajapintakytkentä työttömien henkilöasiakkaiden palveluihin. Valiokunta huomauttaa, että hyvinvointialueiden ja työvoimapalveluiden rakenneuudistuksen ja muiden työvoimapoliittisten uudistusten yhteensovitus edellyttää laajaa selvittelyä ja mahdollisesti erillistä hanketta sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Valiokunta pitää välttämättömänä, että visio sosiaali- ja terveyspalvelujen ja toisaalta työllisyyspalvelujen tulevaisuuden rakenteesta ja palveluintegraation toteuttamisesta kirkastetaan jatkovalmistelussa.
Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että sote-esityksessä ei ole erityisesti tunnistettu työmarkkinoiden ulkopuolella olevien työikäisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, niiden kehittämistarpeita ja uudistuksen vaikutuksia tämän ryhmän palveluihin. Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksen toimeenpanossa kiinnitetään huomiota siihen, että uudistuksen tavoitteet — hyvinvointi- ja terveyserojen kaventuminen sekä yhdenmukaisten ja laadukkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen parempi saatavuus ja saavutettavuus — toteutuvat pitkäaikaistyöttömien ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien kohdalla samalla tavoin kuin muunkin väestön kohdalla. Valiokunta edellyttää, että esteettömyys ja saavutettavuus turvataan kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Työpajat ja kuntouttava työtoiminta
Työpajat. Nuorisolain mukaan työpajatoiminnan tarkoituksena on parantaa nuoren elämänhallintataitoja sekä edistää hänen kasvuaan, itsenäistymistään ja osallisuuttaan yhteiskuntaan. Nuorten lisäksi toimintaan osallistuu aikuisia, joita on työpajojen asiakaskunnasta lähes puolet. Suomessa toimii n. 280 työpajaa, joista n. 65 % on kunnallisia organisaatioita ja loput ovat yhdistyksiä ja säätiöitä.
Työpajojen yleisin toimenpide on kuntouttava työtoiminta sekä nuorilla että aikuisilla, ja sen osuus on viime vuosina kasvanut. Kunnallisen työpajatoiminnan palveluissa kuntouttavan työtoiminnan osuus on muuta järjestämistä yleisempää. Kunnallisilla työpajoilla nuorista 38,4 % osallistuu kuntouttavaan työtoimintaan, aikuisista valmentautujista 60,5 %.
Työpajojen tuottama kuntouttava työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus mahdollistavat heikossa työmarkkina-asemassa oleville nuorille ja aikuisille heidän tarpeisiinsa vastaavan kokonaisvaltaisen ja yksilöllisen tuen, mielekkäät ja osaamista kasvattavat työtehtävät sekä sosiaalisesti vahvistavan yhteisön. Kokonaisuutena työpajatoimintaa on viimeisten 15 vuoden aikana kehitetty määrätietoisesti merkittäväksi nuorten ja pitkään työttömänä olleiden henkilöiden monialaisten palveluiden tuottaja- ja asiantuntijatahoksi. Työpajat vastaavat merkittävästä osasta valmennus-, kuntoutus- ja työllistämispalveluita, ja pajatoiminta on monessa kunnassa ainoa pitkäkestoinen palvelu, jota on tarjolla heikossa työmarkkina-asemassa oleville lähipalveluna.
Työpajatoiminnan tulokset ovat todennetusti hyviä useilla mittareilla mitattuna. Nuorista valmentautujista lähes puolet sijoittui työpajajakson jälkeen koulutukseen (33 %) tai työelämään (17 %). Lisäksi 21 % nuorista valmentautujista sijoittui muuhun ohjattuun toimenpiteeseen, kuten työkokeiluun työpajan ulkopuolelle, ja 9 % muualle, kuten armeijaan tai perhevapaalle. Kaikista valmentautujista positiivisesti työpajajakson jälkeen sijoittui 74 %.
Kunnallisten työpajojen rahoitus koostuu pääosin kunnan keräämistä verovaroista sekä muiden hallinnonalojen palvelujen järjestämisestä maksettavista valtionosuuksista, joista kuntouttavaan työtoimintaan liittyvä valtionrahoitus muodostaa merkittävän osan. Vaarana on, että nykyisenkaltaisten, kuntien järjestämisvastuulla olevien työpajatoimintojen ylläpito ei ole enää sote-uudistuksen jälkeen mahdollista sosiaalipalveluiden järjestämisvastuun ja rahoituksen siirtyessä kunnilta hyvinvointialueille.
Saadun selvityksen mukaan kuntouttavan työtoiminnan siirtyminen hyvinvointialueille voi monin paikoin johtaa kunnallisen työpajatoiminnan alasajoon. Sote-esityksessä pajojen toiminnan toimintaedellytyksiä, kohderyhmiä tai uudistuksen vaikutuksia työpajojen tuottamien palveluiden saatavuuteen ei valiokunnan käsityksen mukaan ole riittävästi arvioitu. Valiokunta katsoo, että sote-uudistuksen vaikutukset kunnallisten työpajojen tuottamaan kuntouttavaan työtoimintaan ja sitä kautta työpajojen toimintaedellytyksiin ja työllistämiseen tulee pikaisesti arvioida.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että kuntien järjestämän monialaisen työpajatoiminnan toiminnan jatkuminen turvataan myös sote-uudistuksen jälkeen.
Kuntouttava työtoiminta. Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksen vaikutukset myös kuntien järjestämään kuntouttavaan työtoimintaan arvioidaan ja toiminnan jatkumisen edellytykset kunnissa samoin kuin kolmannen sektorin toimijoiden mahdollisuus toimia palvelujen tuottajina varmistetaan. Valiokunta edellyttää, että osatyökykyisten ja vammaisten henkilöiden työllistymistä tukeva toiminta voi jatkua.
Esityksen mukaan hyvinvointialueet voivat tuottaa kuntouttavaa työtoimintaa itse tai hankkia sitä kilpailutuksen kautta, kuten kunnat nykyään tekevät. Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksen jälkeen kuntouttavan työtoiminnan palveluja on saatavissa myös työllistämispalvelujen tarpeisiin.
Muita huomioita
Välityömarkkinatoimijoilla on pitkä kokemus tarvelähtöisten työllisyyspalveluiden tuottamisesta. Erilaisilla palveluilla, jotka alkavat kynnyksettömistä palveluista ja etenevät intensiivisten sekä täsmäpalveluiden kautta työmarkkinapalveluihin, vastataan niihin tarpeisiin, jotka muuten jäisivät työllisyyspalveluiden kokonaisuudessa huomioimatta. Tietyille ihmisryhmille tarvittavaa tukea työmarkkinoilla toimimiseen on saatavilla lähes ainoastaan kolmannen sektorin tai kunnallisten työpajojen kautta. Valiokunta pitää tärkeänä, että palvelujen hankinnoissa varmistetaan, että myös pienet toimijat, kuten järjestöt pystyisivät edelleen palveluntuottajina kilpailuun.