Hallituksen esityksessä esitetään käräjäoikeuksien määrän vähentämistä 27:stä 20:een. Samalla eräät asiaryhmät keskitettäisiin nykyistä harvempiin käräjäoikeuksiin. Lakivaliokunta pitää esitystä saamansa selvityksen perusteella tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa siihen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin. 

Käräjäoikeuksien rakenneuudistuksen tausta ja tavoitteet sekä suhde vireillä oleviin muihin hankkeisiin

Käräjäoikeudet perustettiin yleisiksi alioikeuksiksi vuonna 1994, jolloin maaseudun kihlakunnanoikeudet ja kaupunkien raastuvanoikeudet lakkautettiin. Samalla alioikeuksien määrää vähennettiin 97:stä 70 käräjäoikeuteen. Pienimpien käräjäoikeuksien yhdistämistä on jatkettu asteittain niin, että vuonna 2007 käräjäoikeuksia oli viitisenkymmentä. Viimeisimmässä vuonna 2010 toteutetussa rakenneuudistuksessa määrä puolitettiin nykyiseen 27 käräjäoikeuteen. Samassa yhteydessä kiinteistöjen kirjaamisasiat siirrettiin käräjäoikeuksista Maanmittauslaitokselle. Myös hovi- ja hallinto-oikeuksia on vähennetty vuonna 2014 siten, että aiempien kuuden hovioikeuden sijasta nykyisin on viisi hovioikeutta ja kahdeksan hallinto-oikeuden sijaan kuusi hallinto-oikeutta (HE 153/2012 vp, LaVM 2/2013 vp).  

Nyt hallitus ehdottaa, että käräjäoikeuksien määrää edelleen vähennetään seitsemällä siten, että käräjäoikeuksia olisi vuoden 2019 alusta 20. Samalla käräjäoikeuksien tuomiopiirejä laajennetaan ja toimipaikkojen määrää vähennetään. Rakenneuudistuksen tavoitteena on turvata lainkäytön laatu ja tuomioistuinten toimintakyky käräjäoikeuksien toimintaympäristön muuttuessa ja taloudellisten reunaehtojen tiukentuessa. Taustalla ovat muun muassa oikeudenhoidon uudistamisohjelma vuosille 2013—2025 sekä pääministeri Sipilän hallituksen toimintasuunnitelma.  

Lakivaliokunta toteaa, että käräjäoikeuksien määrää ehdotetaan vähennettäväksi varsin pian edellisen, vuoden 2010 rakenneuudistuksen jälkeen. Käräjäoikeuksien toimintaympäristö on kuitenkin edellisen uudistuksen toteuttamisen jälkeen muuttunut verraten nopeasti. Esityksen perusteluista (s. 15—18) ilmenee, että käräjäoikeuksissa käsiteltävien asioiden määrä on vähentynyt erityisesti, kun kiinteistön kirjaamisasiat on siirretty Maanmittauslaitokselle. Asiamäärien ennakoidaan vähenevän myös vastaisuudessa vireillä olevien uudistusten myötä. Niin ikään asiointi käräjäoikeuksissa on muuttunut ja muuttuu edelleen sähköisen asioinnin ja videoneuvottelujen lisääntymisen ja kehittymisen myötä. Tämä merkitsee sitä, että kansalaisen on yhä harvemmin välttämätöntä asioida käräjäoikeudessa henkilökohtaisesti. Sähköisen asioinnin edistäminen sekä käräjäoikeuksien asianhallintajärjestelmän uudistaminen (AIPA) edellyttävät kuitenkin huomattavia taloudellisia investointeja samalla, kun taloudelliset reunaehdot ovat tiukentuneet. 

Saamaansa selvitystä kokonaisuutena arvioituaan lakivaliokunta on päätynyt katsomaan, että rakenneuudistus on välttämätön käräjäoikeuksien toimintakyvyn ja toiminnan laadun turvaamiseksi. Taloudellisten reunaehtojen tiukentumisen vuoksi nykyisen laajuisen käräjäoikeusverkoston ylläpitäminen ja varustaminen nykyaikaisella sähköisen asioinnin ja työskentelyn mahdollistavalla tekniikalla samoin kuin tarvittavilla turvallisuusjärjestelyillä ei ole mahdollista. Samalla käräjäoikeuksien käsittelemät asiat ovat yhteiskunnan monimutkaistumisen ja kansainvälistymisen myötä vaikeutuneet, mikä asettaa vaatimuksia käräjäoikeuksien toiminnalle ja tuomareiden osaamiselle. Valiokunta katsookin, että käräjäoikeuksien yksikkökoon kasvattaminen ja tuomiopiirin laajentaminen hallituksen esittämällä tavalla antavat mahdollisuuden kehittää käräjäoikeuksien toimintaa ja ydinosaamista, sillä suuremmissa yksiköissä voidaan pienempiä yksiköitä helpommin tasata työmäärää samoin kuin edistää tuomareiden erikoistumista ja monijäsenisten kokoonpanojen käyttöä. Tällaisin toimin voidaan pitää huolta lainkäytön laadusta ja samalla edistää pitkäaikaista tavoitetta siirtää oikeudenkäynnin painopiste käräjäoikeuksiin.  

Valiokunta myös toteaa, että vuoden 2010 käräjäoikeuksien rakenneuudistuksella on arvioitu olleen myönteisiä vaikutuksia käräjäoikeuksien toimintaan ja tuloksellisuuteen. Uudistuksen vaikutuksia on selvitetty kolmen käräjäoikeuden osalta vuonna 2013 (HMV Public Partner Oy). Vaikka selvityksen johtopäätökset eivät ole yleistettävissä kaikkiin käräjäoikeuksiin, niistä ilmenee, että suurempia yksiköitä muodostamalla käräjäoikeuksien resurssit on saatu tehokkaammin käyttöön ja niiden tuottavuus ja taloudellisuus ovat parantuneet. Myös oikeusministeriön omat tilastot tukevat tällaista johtopäätöstä, sillä niiden mukaan vuoden 2010 rakenneuudistuksella on saavutettu säästöjä erityisesti henkilöstö- ja toimitilakustannuksissa ainakin noin 3 miljoonaa euroa. Vastaavia havaintoja on tehty vuonna 2014 toteutetusta hovi- ja hallinto-oikeuksien rakenneuudistuksesta. Käräjäoikeuksien välillä on kuitenkin saadun selvityksen mukaan edelleen eroja tuloksellisuudessa ja tuottavuudessa johtuen muun muassa siitä, että osa käräjäoikeuksista jäi vuoden 2010 rakenneuudistuksessa varsin pieniksi. Tällaisilla eroilla on heijastusvaikutuksia muun muassa asioiden käsittelyaikoihin ja näin kansalaisten yhdenvertaisuuteen. Myös nämä seikat puoltavat esitettyä käräjäoikeuksien rakenneuudistusta.  

Samanaikaisesti käräjäoikeuksien rakenneuudistuksen kanssa vireillä on useita muita tuomioistuinlaitosta koskevia uudistushankkeita. Tällainen on ensinnäkin tuomioistuinviraston perustaminen, jota on vastikään pohdittu oikeusministeriön asettamassa toimikunnassa (Oikeusministeriö, Mietintöjä ja lausuntoja 23/2017). Rakenneuudistuksen valiokuntakäsittelyssä onkin tuotu esiin, että käräjäoikeuksien rakenneuudistus tulisi lykätä tuomioistuinviraston valmisteltavaksi. Lakivaliokunta ei kuitenkaan edellä mainittujen toimintaympäristön muutosten valossa tue tällaista etenemistapaa, koska mahdollisesti perustettava tuomioistuinvirasto voi aloittaa toimintansa aikaisintaan vuonna 2019. Näin ollen uudistuksen siirtäminen kyseisen viraston valmisteltavaksi viivästyttäisi merkittävästi käräjäoikeusverkoston uudistamista. On myös otettava huomioon, että käräjäoikeuksien rakenneuudistuksen toteuttamiseen tulee yhteistoimintamenettelyn, erilaisten toimitila- ja virkajärjestelyjen sekä asetusmuutosten vuoksi varata riittävästi aikaa. Myös käräjäoikeuksien henkilöstön hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että päätökset rakenneuudistuksen toteuttamisesta ja sisällöstä tehdään mahdollisimman pian, koska epävarmuus tulevasta on henkilökunnalle raskasta.  

Vireillä on myös summaaristen riita-asioiden keskittäminen tiettyihin käräjäoikeuksiin (Oikeusministeriö, Mietintöjä ja lausuntoja 12/2017). Saadun selvityksen mukaan tavoite on, että keskittäminen tulisi voimaan samaan aikaan kuin nyt käsiteltävä verkostouudistus tai mahdollisimman pian sen jälkeen. Hallituksen asiaa koskevan esityksen valmistelu on kuitenkin viivästynyt, eikä sitä ole vielä annettu eduskunnalle. Valiokunta pitää tätä valitettavana, sillä summaariset riita-asiat muodostavat huomattavan osan käräjäoikeuksien työmäärästä, minkä vuoksi niiden mahdollista keskittämistä olisi ollut asianmukaista arvioida samanaikaisesti nyt käsillä olevan uudistuksen kanssa erityisesti käräjäoikeuksien henkilöstö- ja toimitilatarpeiden kannalta. Myös perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa katsonut, että samaan asiakokonaisuuteen liittyvien uudistusten toteuttaminen erillisillä lainsäädäntöhankkeilla voi merkitä sitä, että valiokunta joutuu arvioimaan tiettyä esitystä puutteellisten tietojen perusteella eikä voi ottaa arvioinnissaan huomioon eri esitysten kumulatiivisia vaikutuksia (PeVL 12/2017 vp ja siinä viitatut PeVL 43/2016 vp, PeVL 60/2014 vp). Käräjäoikeuksien rakenneuudistuksen toteuttaminen on kuitenkin joka tapauksessa edellytys summaaristen riita-asioiden keskittämiselle, koska keskittäminen on tarkoitus toteuttaa uudistetun käräjäoikeusverkoston pohjalta. Edellä mainittuja uudistuksia koskevia esityksiä ei siten ole aivan välttämätöntä käsitellä yhdessä. Mainituista syistä lakivaliokunta ei ole jäänyt odottamaan summaaristen riita-asioiden keskittämistä koskevan esityksen antamista eduskunnalle ottaen myös huomioon, että tämä olisi viivästyttänyt käräjäoikeusverkostoa koskevan uudistuksen käsittelyä. Käräjäoikeuksien rakenneuudistuksen ja summaaristen asioiden keskittämisen yhteisvaikutuksiin tulee kuitenkin jatkovalmistelussa kiinnittää erityistä huomiota.  

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee lisäksi, että käräjäoikeuksien rakenneuudistus liittyy vireillä olevaan maakuntauudistukseen, koska käräjäoikeuksien tuomiopiirit on tarkoitus muodostaa maakuntauudistusta vastaaviksi. Tämän vuoksi lainsäädännön eduskuntakäsittelyssä on esityksen perustelujen mukaan varmistuttava siitä, että käräjäoikeuksien tuomiopiirit ovat yhteensopivat maakuntauudistuksen maakuntajaon kanssa (s. 45).  

Esityksen perusteluissa tarkoitettu hallituksen esitys maakuntauudistuksesta on annettu eduskunnalle tammikuussa 2017 (HE 15/2017 vp), mutta sen käsittely eduskunnan valiokunnissa on tällä hetkellä vielä kesken. Nyt käsiteltävänä oleva käräjäoikeusuudistus ei kuitenkaan ole sillä tavoin riippuvainen maakuntauudistuksesta, että maakuntauudistuksen hyväksyminen olisi edellytys käräjäoikeusuudistuksen hyväksymiselle. Tämä johtuu siitä, että käräjäoikeuksien tuomiopiireistä säädetään valtioneuvoston asetuksella. Maakuntauudistuksen edellyttämät muutokset voidaan siten ottaa huomioon asetusta annettaessa. Edellä esitetystä seuraa, ettei maakunta- ja käräjäoikeusuudistuksia koskevia hallituksen esityksiä ole tarpeen sovittaa yhteen eduskuntakäsittelyn aikana.  

Käräjäoikeusverkoston kattavuus ja asianosaisen asema

Hallituksen esityksen perusteluista (HE s. 22—25) ilmenee, että käräjäoikeusverkoston muodostamisessa on tavoiteltu muun muassa sitä, että käräjäoikeudet muodostuisivat henkilöstö-, asia- ja väestömäärältään nykyistä tasakokoisemmiksi. Lisäksi verkostosta on pyritty muodostamaan maantieteellisesti kattava siten, että tuomioistuimet ja niiden toimipisteet sijoitetaan tavalla, joka turvaa oikeuden saatavuuden maantieteelliset etäisyydet ja väestön painopistealueet huomioon ottaen. Tämän mukaisesti toimipaikat on pyritty sijoittamaan paikkakunnille, joilla niille on suurin tarve. Samalla tavoitteena on, että toimintoja keskitetään yhteen toimipisteeseen. Taustalla on henkilökohtaisen asiointitarpeen vähentyminen samoin kuin se, että tuomioistuimen toimiminen useasta toimipaikasta käsin aiheuttaa usein haasteita tuomioistuimen johtamiselle ja henkilöstölle. Käräjäoikeuksien tuomiopiireissä on kiinnitetty huomiota myös maakuntajakoon sekä ulosotto-, syyttäjä- ja poliisipiireihin samoin kuin kielellisten oikeuksien toteuttamiseen.  

Edellä mainittujen seikkojen perusteella esityksessä ehdotetaan, että käräjäoikeuksia ovat vastaisuudessa Ahvenanmaan, Etelä-Karjalan, Etelä-Pohjanmaan, Etelä-Savon, Helsingin, Itä-Uudenmaan, Kainuun, Kanta-Hämeen, Keski-Suomen, Kymenlaakson, Lapin, Länsi-Uudenmaan, Oulun, Pirkanmaan, Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Päijät-Hämeen, Satakunnan ja Varsinais-Suomen käräjäoikeudet. Näistä 20 käräjäoikeudesta säädetään tuomioistuinlaissa (1. lakiehdotuksen 3 §). Käräjäoikeuspaikkakunnat olisivat Espoo, Helsinki, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Kajaani, Kouvola, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Maarianhamina, Mikkeli, Oulu, Pori, Rovaniemi, Seinäjoki, Tampere, Turku, Vaasa ja Vantaa. Uudistuksella yhdistetään Espoon ja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudet, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan käräjäoikeudet, Oulun ja Ylivieska-Raahen käräjäoikeudet sekä Kemi-Tornion ja Lapin käräjäoikeudet. Lisäksi Hyvinkään käräjäoikeuden eteläiset kunnat ja Itä-Uudenmaan, Tuusulan ja Vantaan käräjäoikeudet yhdistetään ja Hyvinkään käräjäoikeuden tuomiopiirin pohjoiset kunnat ja Kanta-Hämeen käräjäoikeus yhdistetään. Näin käräjäoikeuksien määrä vähenee seitsemällä nykytilaan verrattuna. 

Verkoston maantieteellisestä kattavuudesta on esityksen mukaan tarkoitus huolehtia riittävällä määrällä kanslioita ja istuntopaikkoja. Niistä säädetään tuomioistuinlain (673/2016) 2 luvun 4 §:n nojalla oikeusministeriön asetuksella, jonka luonnos on hallituksen esityksen liitteenä. Muita toimipaikkoja kuin hallinnollisia kanslioita on pyritty jättämään vain silloin, kun niille on erityiset perusteet esimerkiksi maantieteellisten etäisyyksien vuoksi. Tämän mukaisesti tarkoitus on, että käräjäoikeuksien päätoimipaikkojen lisäksi verkostossa on neljä muuta kansliaa, joihin on sijoitettuna henkilöstöä ja joissa on istuntopaikka. Esityksestä ilmenee, että ne sijaitsevat Hyvinkäällä, Kemissä, Kokkolassa ja Ylivieskassa. Lisäksi erillinen istuntopaikka jää seuraaville 12 paikkakunnalle: Inarin Ivalo, Kauhava, Kittilä, Kuusamo, Nurmes, Porvoo, Raasepori, Rauma, Salo, Savonlinna, Sodankylä ja Utsjoki. Kaikkiaan toimipaikkoja verkostossa on siten 36. 

Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa arvioinut, että käräjäoikeusverkosto säilyy perustuslain 21 §:n kannalta riittävän kattavana eikä ehdotuksen kokonaisuutena arvioida vaarantavan oikeutta saada asiansa käsitellyksi toimivaltaisessa tuomioistuimessa eikä oikeutta asian asianmukaiseen käsittelyyn (PeVL 12/2017 vp).  

Uudistuksen valmistelussa esillä on ollut kaksi muutakin vaihtoehtoa, joissa käräjäoikeuksia olisi ollut joko 17 tai 14 sekä toimipaikkoja kaikkiaan 33 (Oikeusministeriö, Mietintöjä ja lausuntoja 14/2015). Se, mikä olisi käräjäoikeuksien ja toimipaikkojen sopivin määrä ottaen huomioon uudistuksen tavoitteet, ei siten ole yksiselitteistä. Keskeistä lakivaliokunnan mielestä kuitenkin on, että käräjäoikeusverkostoa arvioidaan tavoitteiden kannalta kokonaisuutena. Maantieteellisen kattavuuden arvioinnin kannalta merkityksellistä ei ole pelkästään käräjäoikeuksien määrä, vaan myös toimipaikkojen yhteismäärä ja sijainti. Valiokunta katsookin, että kokonaisuutena arvioiden esitettyä 36 toimipaikan verkostoa voidaan pitää varsin kattavana. Eräisiin toimipaikkoihin liittyy kuitenkin kielellisten oikeuksien toteuttamisen kannalta tai muutoin eräitä erityiskysymyksiä, joita valiokunta käsittelee jäljempänä tarkemmin.  

Käräjäoikeuksien ja niiden toimipaikkojen maantieteellisellä sijoittumisella on merkitystä oikeuden saatavuuden kannalta. Se, että käräjäoikeuksia ja niiden toimipaikkoja vähennetään, merkitsee väistämättä sitä, että osalle kansalaisista matka tuomioistuimeen voi pidentyä merkittävästikin. Tämä voi lisätä asianosaisille aiheutuvia matkakustannuksia sekä aiheuttaa heille käytännön hankaluuksia. Hallituksen esityksessä kuitenkin arvioidaan, etteivät asianosaisten ja heidän avustajiensa matkakustannukset lisäänny niin merkittävästi, että sillä olisi ratkaisevaa merkitystä esityksen taloudellisia vaikutuksia kokonaisuutena arvioitaessa (s. 32). Tarvetta matkustaa tuomioistuimeen voidaan myös vähentää lisäämällä sähköistä asiointia ja videoneuvottelumahdollisuuksia samoin kuin sillä, että käytetään valtion yhteispalvelupisteitä hyväksi tuomioistuinten asiakaspalvelussa. Nämä keinot edellyttävät kuitenkin vielä sekä lainsäädännöllisiä että käytännön toimenpiteitä, jotta ne olisivat kansalaisten käytettävissä tosiasiallisesti. Lakivaliokunta pitääkin välttämättömänä, että mainittujen keinojen tosiasiallista käytettävyyttä ja toimivuutta jatkossa seurataan.  

Niillä paikkakunnilla, joilta käräjäoikeus lakkaa, voi myös muiden oikeudellisten palvelujen, kuten yksityisten asianajotoimistojen ja lakiasiaintoimistojen palvelujen, tarjonta vähentyä, vaikkakin myös muut seikat kuin käräjäoikeuden läheisyys vaikuttavat oikeudellisten palvelujen tarjonnan sijoittumiseen. Se, että julkisen oikeusavun toimipaikkaverkosto on maantieteellisesti varsin kattava, ei kaikilta osin korjaa tilannetta, koska kaikilla kansalaisilla ei ole mahdollisuutta päästä julkisen oikeusavun piiriin. Lakivaliokunta pitääkin tärkeänä, että uudistuksen vaikutuksia oikeudellisten palvelujen tarjontaan seurataan. Valiokunnan näkemyksen mukaan oikeudellisten palvelujen saatavuutta voitaisiin edistää muun muassa sähköistä asiointia ja etäyhteyksiä kehittämällä. Lisäksi jatkossa tulee selvittää, voidaanko oikeusturvan saatavuutta parantaa laajentamalla yksityisten oikeusavustajien mahdollisuuksia hoitaa julkisen oikeusavun puitteissa nk. ulkoprosessuaalisia asioita. 

Eräitä rakenneuudistuksen kohdentumiseen liittyviä näkökohtia

Lakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat ovat pitäneet käräjäoikeuksien rakenneuudistuksen tavoitteita yleisesti ottaen kannatettavina, mutta eräiltä osin uudistuksen kohdentumista on arvosteltu. Tämän vuoksi valiokunta käsittelee seuraavassa eräitä rakenneuudistuksen kohdentumiseen liittyviä erityiskysymyksiä. Kielellisten oikeuksien toteutumiseen liittyviä kysymyksiä arvioidaan jäljempänä erikseen.  

Lakivaliokunta toteaa, että merkittävimmin käräjäoikeuksien rakenneuudistus koskettaa Helsingin hovioikeuspiirin eli Uudenmaan käräjäoikeuksia, sillä niitä olisi jatkossa kolme nykyisen seitsemän sijaan. Kaikki uudistuksen myötä lakkautettavat hallinnolliset kansliat sijaitsevat Uudellamaalla. Toisaalta on otettava huomioon, että edellisessä rakenneuudistuksessa Helsingin hovioikeuspiiriin ei kohdistettu muutoksia. Yleisesti ottaen valiokunta katsookin, että verkoston tiivistäminen on myös Helsingin hovioikeuspiirissä perusteltua ja tarpeellista ottaen huomioon siellä sijaitsevien käräjäoikeuksien merkittävä määrä ja se, että osa on varsin pieniä. Alueella on myös suhteellisen lyhyet etäisyydet ja hyvät liikenneyhteydet.  

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että Helsingin hovioikeuspiiriin muodostuu Helsingin käräjäoikeuden lisäksi kaksi muuta hyvin suurta käräjäoikeutta, kun Espoon ja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudet yhdistyvät uudeksi Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudeksi ja Vantaan käräjäoikeudesta muodostetaan yhdessä nykyisen Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden, Tuusulan käräjäoikeuden ja Hyvinkään käräjäoikeuden kanssa uusi Itä-Uudenmaan käräjäoikeus. Vantaan käräjäoikeutta voidaan pitää jo nykyisin varsin isona yksikkönä, ja yhdistettävät käräjäoikeudet sijaitsevat alueella, jossa on merkittävä väestönkasvu. Nämä seikat huomioon ottaen mahdollinen olisi myös sellainen vaihtoehto, jossa edellä mainituista käräjäoikeuksista olisi Itä- ja Keski-Uudellamaalla yhden yksikön sijaan muodostettu kaksi käräjäoikeutta. Ottaen kuitenkin huomioon uudistuksen tavoitteet sekä edellä mainitut yleiset perusteet käräjäoikeuksien yhdistämiselle valiokunta on päätynyt pitämään myös hallituksen esittämää yhden yksikön mallia hyväksyttävänä.  

Uudistuksessa Oulun ja Ylivieska-Raahen käräjäoikeudet yhdistyvät. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota Oulun oikeus- ja poliisitalon kuntoon ja sen vaikutukseen Raahen istuntopaikan tulevaisuuteen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan poliisitalon syksyllä 2016 alkanut remontti on aiheuttanut vakavia sisäilmaongelmia sekä poliisi- että oikeustalon puolella. Kaikki poliisitoiminnot on siirretty pois Oulun poliisitalosta, ja henkilökunta työskentelee väistötiloissa. Myös osa oikeustalon henkilökunnasta työskentelee väistötiloissa. Oikeustalon puolella on tehty kesällä 2017 kuntotutkimus, jonka perusteella on tarkoitus käynnistää oikeustalon peruskorjaus. Peruskorjauksen arvioidaan käynnistyvän pian ja valmistuvan vuoden 2018 loppu- tai 2019 alkupuolella. Valiokunnalla ei ole ollut käytettävissään peruskorjauksen kustannusarviota. Poliisitoimintojen osalta sen sijaan sisäministeriö, Poliisihallitus, Oulun poliisilaitos ja Senaatti-kiinteistöt ovat sopineet laajemmasta vaihtoehtoisten tilaratkaisujen selvittämisestä vuoden 2017 loppuun mennessä.  

Lakivaliokunta on huolestunut Oulun poliisi- ja oikeustalon kunnosta ja sisäilmaongelmista yleisemminkin, sillä henkilöstön tulee voida työskennellä terveellisessä ja turvallisessa työympäristössä. Oulun poliisi- ja oikeustalon osalta valiokunta pitää järkevänä, että jatkossa arvioitaisiin myös mahdollisia synergiaetuja sisäministeriön ja oikeusministeriön hallinnonalojen yhteisistä toimitilaratkaisuista. Lisäksi valiokunta korostaa, että Oulun oikeustalon kunto-ongelmista huolimatta Oulun käräjäoikeuden toimintakyvystä tulee huolehtia. Tämä edellyttää muun muassa, että käräjäoikeudella on riittävät ja sen toimintoihin sopivat väistötilat peruskorjauksen ajaksi, esimerkiksi Raahen istuntosaleja hyödyntäen.  

Uudistuksessa Pohjois-Savon käräjäoikeuden tuomiopiiristä lakkautetaan kanslia sekä Iisalmesta että Varkaudesta eikä kumpaankaan jää istuntopaikkaa. Saadun selvityksen mukaan asiamäärät, välimatkat tai verkoston kokonaisuus eivät tue mainittujen kanslioiden säilyttämistä. Toisaalta uudistus kuitenkin saadun selvityksen mukaan edellyttää, että Kuopiossa sijaitsevan Pohjois-Savon käräjäoikeuden tilat tulee uudistaa ja istuntosaleja lisätä. Valiokunnalla ei ole ollut käytettävissään kustannusarviota lisärakentamisesta aiheutuvista kustannuksista. Iisalmen kanslian lakkauttaminen merkitsee poliisille vankien ja noudettavien kuljetusmatkan pitenemistä, kun istunnot siirtyvät pidettäväksi noin 90 kilometrin päässä sijaitsevaan Kuopioon. Vaikka kyse ei valiokunnan sisäministeriöltä saaman arvion mukaan ole mittavasta työmäärästä, poliisin kuljetustehtäviä on valiokunnan mukaan järkevää ja perusteltua pyrkiä vähentämään esimerkiksi videokuulemisten käyttöä edistämällä.  

Kielelliset oikeudet

Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa korostanut tarvetta kiinnittää käräjäoikeusverkoston uudistuksessa erityistä huomiota kielellisiin oikeuksiin ja niiden käytännön toteutumiseen varsinkin vahvasti ruotsinkielisillä alueilla (PeVL 12/2017 vp). Lakivaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan esittämään. Kielellisten oikeuksien tosiasiallinen toteuttaminen edellyttää ennen muuta sitä, että kaksikielisissä käräjäoikeuksissa on riittävästi sekä suomen että ruotsin kielen taitoista henkilökuntaa.  

Jo nykyisin on voimassa erityisiä säännöksiä tuomareiden ja kansliahenkilökunnan kielitaitovaatimuksista kielitaitoisen henkilökunnan varmistamiseksi. Tuomareiden kielitaitovaatimuksista säädetään tuomioistuinlain 10 luvun 9 §:ssä. Sen nojalla tuomariksi nimitettävällä on oltava tuomioistuimen tuomiopiirin väestön enemmistön kielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito sekä yksikielisessä tuomioistuimessa toisen kielen tyydyttävä ymmärtämisen taito ja tyydyttävä suullinen taito taikka kaksikielisessä tuomioistuimessa toisen kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito. Jotta kaksikielisissä käräjäoikeuksissa on riittävä määrä sekä suomen että ruotsin kielen taitoisia tuomareita, tuomioistuinlain 10 luvun 10 §:ssä säädetään erityistä kielitaitoa edellyttävistä tuomarinviroista, joihin edellytetään käräjäoikeuden tuomiopiirin väestön vähemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä enemmistön kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Tällaisten kielituomarien virkojen lukumäärästä ja sijoittamisesta kaksikielisiin tuomioistuimiin säädetään valtioneuvoston asetuksella (866/2016).  

Kansliahenkilökunnan kelpoisuusvaatimuksista säädetään vuorostaan valtioneuvoston asetuksella oikeusministeriön hallinnonalan eräiltä virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta (1126/2003). Sen mukaan kaksikielisen käräjäoikeuden kansliahenkilöstöllä tulee olla joko suomen tai ruotsin hyvä suullinen ja kirjallinen taito. Lisäksi asetuksessa edellytetään, että rekrytoitaessa kansliahenkilöstöä kaksikieliseen käräjäoikeuteen on kiinnitettävä huomiota siihen, että suomen tai ruotsin kielen käyttämistä edellyttävät virkatehtävät voidaan jakaa asianomaista kieltä taitavien henkilöiden suoritettaviksi.  

Edellä mainitut tuomareita ja kansliahenkilökuntaa koskevat säännökset ovat erityisen merkityksellisiä kaksikielisissä käräjäoikeuksissa, ja niiden merkitys korostuu käräjäoikeusuudistuksessa yhdistettävissä kaksikielisissä käräjäoikeuksissa. Valiokunta katsookin, että henkilöstön kielitaitovaatimuksiin on jatkossa kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.  

Uudistuksen myötä kaksikielisten käräjäoikeuksien määrä vähenee kahdeksasta viiteen. Kielelliset oikeudet tulee ottaa huomioon erityisesti vahvasti ruotsinkielisissä Pohjanmaan ja Uudenmaan käräjäoikeuksissa sekä Lapin käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiiriin kuuluu saamelaisten kotiseutualue. Valiokunta arvioi ehdotettua uudistusta näiden osalta seuraavasti. 

Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomiopiirin väestöstä ruotsinkielisiä on nyt noin 50 %, mutta tuomiopiirin laajentumisen myötä osuus laskee 39 %:iin. Näin ollen Pohjanmaan käräjäoikeus, joka on tällä hetkellä enemmistökieleltään ruotsinkielinen, muuttuu suomenkieliseksi, ja sen työkieli muuttuu ruotsista suomeksi. Muutoksella ei kuitenkaan ole vaikutusta asioiden käsittelykieleen, joka määräytyy jatkossakin kielilain säännösten perusteella. Tämä merkitsee sitä, että rikosasiassa käytetään pääsääntöisesti vastaajan kieltä ja riita-asiassa jommankumman asianosaisen kieltä.  

Esityksestä ilmenee, että Pohjanmaan ruotsinkielisen väestön oikeudet pyritään turvaamaan sijoittamalla sinne ensinnäkin riittävä määrä tuomioistuinlain 10 luvun 10 §:ssä tarkoitettuja kielituomarin virkoja, joihin edellytettäisiin erinomaista ruotsin kielen taitoa (s. 29). Lisäksi tulee esityksen mukaan varmistua siitä, että käräjäoikeuden muuhun henkilöstöön kuuluu riittävä määrä sekä suomen että ruotsin kielen taitoisia henkilöitä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Pohjanmaalla ei ole ollut käytännössä ongelmia palkata sekä suomen että ruotsin kielen taitoisia tuomareita ja kansliahenkilökuntaa, joten tässä suhteessa ehdotus ei tuota ongelmia Pohjanmaalla.  

Käräjänotaareiden osalta hallituksen esityksessä katsotaan, että jatkossa on huolehdittava siitä, että Pohjanmaan käräjäoikeuteen rekrytoidaan riittävästi kielitaitoisia tuomioistuinharjoittelijoita eli käräjänotaareita, minkä vuoksi tähän tulisi kiinnittää erityistä huomiota tuomarinkoulutuslautakunnassa (s. 29). Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt kuitenkin huomiota siihen, että Pohjanmaan käräjäoikeuden enemmistökielen muuttuminen ruotsista suomeksi vaikuttaa myös käräjänotaareiksi valittavilta vaadittuun kielitaitoon (PeVL 12/2017 vp, s. 4). Ilman erityisjärjestelyjä ruotsinkielisiä notaarinpaikkoja olisi koko maassa nykyisten viiden sijaan vain kaksi. Perustuslakivaliokunta korostaa ruotsinkielisen tuomioistuinharjoittelun jatkuvuudesta huolehtimista ja katsoo, että tämä olisi mahdollista esimerkiksi säätämällä käräjänotaarin kielivaatimuksista joiltakin osin yleissäännöksestä poikkeavasti.  

Lakivaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan esittämään huoleen ja katsoo, etteivät esityksessä esille tuodut käytännön toimet ole riittäviä ruotsinkielisen tuomioistuinharjoittelun jatkuvuudesta huolehtimiseksi. Käräjänotaarin kielitaitoa koskeviin kelpoisuusvaatimuksiin sovelletaan tuomioistuinharjoittelusta annetun lain (674/2016) 3 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuinlain 10 luvun 9 §:ssä säädettyjä yleisiä tuomarin kelpoisuusvaatimuksia. Tämä merkitsee sitä, että käräjänotaarien osalta ei ole säädetty erityisistä kielitaitovaatimuksista siten kuin on tehty tuomareiden osalta. Valiokunta pitää tätä edellä esitetyn valossa ongelmallisena, minkä vuoksi se ehdottaa jäljempänä tällaisten säännösten sisällyttämistä tuomioistuinharjoittelusta annettuun lakiin (8. lakiehdotus).  

Myös Uudenmaan käräjäoikeuksien tuomiopiirien ruotsinkielisen väestön osuus muuttuu uudistuksen myötä, kun Espoon ja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudet sekä Itä-Uudenmaan ja Vantaan käräjäoikeudet yhdistyvät. Nykyisen Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomiopiirissä ruotsinkielisten osuus on noin 21 % ja Espoon käräjäoikeudessa noin 9 %, kun uudelleen muodostettavassa Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa ruotsinkielisten osuus on noin 14 %. Vastaavasti Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomiopiirissä ruotsinkielisten osuus on nykyisin 30 % ja Vantaan käräjäoikeudessa noin 3 %, kun uudelleen muodostettavassa Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa ruotsinkielisten osuus on noin 7 %.  

Tuomareiden osalta uudistus ei hallituksen esityksen mukaan tuota Uudellamaalla ongelmaa kielellisten oikeuksien toteuttamisen kannalta, koska nykyiset kielituomarit sijoitetaan yhdistyviin käräjäoikeuksiin. Myöskään siitä, että käräjäoikeudessa tulee olla riittävästi myös suomen ja ruotsin kielen taitavaa kansliahenkilökuntaa, ei arvioida muodostuvan käytännön ongelmaa. Esityksen mukaan suuremmat yksiköt ovat yleensä työpaikkoina houkuttelevampia, minkä vuoksi henkilöstön rekrytoinnin ei arvioida muodostuvan ongelmaksi (s. 29—30).  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin tuotu esiin huoli siitä, että Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomiopiiristä lakkaa nykyinen Raaseporin kanslia. Raaseporiin jäisi jatkossa vain istuntopaikka hallinnollisen kanslian sijoittuessa Espooseen. On arvioitu, ettei nykyinen Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden kielitaitoinen kansliahenkilökunta siirtyisi Espooseen pitkän välimatkan sekä heikkojen julkisten kulkuyhteyksien vuoksi. Vastaavaa huolta on esitetty nykyisen Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden osalta. Uudelleen muodostettavan Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden päätoimipaikka sijoittuu Vantaalle, kun taas entiseen päätoimipaikkaan Porvooseen jää istuntopaikka. On myös arvioitu, ettei uuden vastaavan henkilöstön rekrytoiminen ole välttämättä niin helppoa kuin esityksessä on arvioitu.  

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että ehdotetulla lainsäädännöllä ja siihen liittyvällä alemmanasteisella sääntelyllä voi olla myös kielteisiä vaikutuksia kielellisten oikeuksien toteutumiseen käytännössä. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että käräjäoikeuksien kanslioita poistuisi muun muassa sellaisilta paikkakunnilta, joissa toistaiseksi on kaksikielinen käräjäoikeus. Niin ikään on kiinnitetty huomiota esille tulleeseen näkemykseen, jonka mukaan nykyisten käräjäoikeuksien ruotsinkielinen henkilöstö ei ole halukas siirtymään uusille paikkakunnille. Perustuslakivaliokunnan mukaan tämä voisi lähtökohtaisesti vaikeuttaa kielellisten oikeuksien toteuttamista käytännössä. Perustuslakivaliokunta katsookin, että kielellisten oikeuksien toteutumisesta tulee huolehtia yhtäältä säänneltäessä esimerkiksi toimipaikkoja asetuksella tai niistä päätettäessä (ks. myös PeVL 21/2009 vp, PeVL 42/2006 vp). Toisaalta uudistuksessa on perustuslakivaliokunnan mukaan välttämätöntä ryhtyä myös käytännön toimiin kielellisten oikeuksien toteutumiseksi. Tällaisia voivat olla esimerkiksi hallituksen esityksessäkin mainitut kieliosastojen perustaminen, koulutus ja kielitaidon entistä suurempi huomioon ottaminen rekrytoinnissa. 

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lakivaliokunta katsoo, että Raaseporin ja Porvoon kanslioiden lakkauttaminen esityksestä ilmenevin tavoin merkitsee sitä, että kielellisten oikeuksien toteutumiseen on välttämätöntä panostaa erilaisin käytännön toimin. Tällaisia keinoja ovat kielituomareiden ja tarvittaessa kielinotaareiden sijoittaminen Länsi-Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan käräjäoikeuksiin. Ruotsin kielen taito tulee ottaa huomioon myös rekrytoinnissa ja panostaa siihen koulutuksessa ja tarvittaessa kieliosaston perustamisella. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kielitaitoiseen kansliahenkilökuntaan, jotta heidän asemaansa uudistuksessa voidaan helpottaa sekä edistää heidän halukkuuttaan jatkaa työskentelyä yhdistymisen jälkeisissä uusissa käräjäoikeuksissa. Saadun selvityksen mukaan on mahdollista, että Raaseporiin ja Porvooseen jääviin istuntopaikkoihin jää työskentelemään henkilökuntaa. Valiokunta pitää tällaista mahdollisuutta samoin kuin etätyömahdollisuuksia yleisestikin henkilöstön kannalta hyvin tärkeinä. Edellä esitetyn valossa on joka tapauksessa välttämätöntä, että uudistuksen vaikutuksia kielellisten oikeuksien toteutumiseen käytännössä seurataan jatkossa tarkoin. 

Saamelaisten kotiseutualue kuuluu vastaisuudessakin kokonaisuudessaan uudistuksessa laajenevan Lapin käräjäoikeuden tuomiopiiriin. Käräjäoikeuden lähimpänä saamelaisten kotiseutualuetta sijaitseva Sodankylän kanslia lakkautetaan, mutta Sodankylään jää istuntopaikka samoin kuin Inariin ja Utsjoelle, jotka sijaitsevat saamelaisten kotiseutualueella. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että Sodankylän kanslian lakkauttamisella voi olla vaikutuksia saamen kieltä taitavan henkilökunnan rekrytoimiseen (PeVL 12/2017 vp, s. 4). Lakivaliokunta pitääkin tärkeänä, että asiaan kiinnitetään uudistuksen käytännön toteuttamisessa erityistä huomiota ja uudistuksen vaikutuksia tältä osin seurataan. Valiokunnan näkemyksen mukaan tilannetta helpottaisi esimerkiksi se, että Lapin käräjäoikeuden henkilöstöllä olisi mahdollisuus työskennellä istuntopaikoissa tai muutoin etänä lähellä asuinpaikkaansa.  

Taloudelliset vaikutukset

Ehdotetulla rakenneuudistuksella saavutetaan hallituksen esityksen mukaan säästöjä henkilöstö- ja toimitilakustannuksissa noin 3—3,5 miljoonaa euroa (s. 31). Laskelma perustuu siihen, että henkilöstöä voidaan pitemmällä aikavälillä vähentää noin 30—40 henkilötyövuodella nykyiseen tasoon verrattuna. Toimitilakustannuksissa säästöjä syntyy siitä, että siirrytään entistä harvempiin yksiköihin sekä vähennetään kanslioiden ja istuntopaikkojen määrää. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan laskelmissa on otettu huomioon, että joillakin paikkakunnilla on tarvetta tiivistää olemassa olevia tiloja tai hankkia lisätilaa, mistä syntyy kustannuksia. Tämä koskee erityisesti Espoota ja Vantaata. Toisaalta verkoston supistumisen myötä myös turvajärjestelyjen ja AIPA-varustelujen edellyttämä investointipaine pienenee yhteensä noin 2 miljoonaa euroa ja vuosittaiset käyttökustannukset noin 2 miljoonaa euroa. Edellä mainitut säästöt voivat toteutua vasta uudistuksen toteutumisen myötä ja sillä edellytyksellä, että käräjäoikeusverkostoa ja toimipaikkoja supistetaan esityksen mukaisesti. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on epäilty, ettei käräjäoikeuksien rakenneuudistuksella kuitenkaan saavuteta edellä mainittuja säästöjä. Valiokunta katsookin, että uudistuksen samoin kuin siihen liittyvien muiden kehittämishankkeiden, kuten summaaristen velkomusasioiden keskittämisen, taloudellisia yhteisvaikutuksia tulee jatkossa seurata tarkoin.  

Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä erityistä huomiota myös AIPA-hankkeeseen, sillä oikeusministeriö on päättänyt kesällä 2017 pidentää sen aikataulua vuoden 2018 lopusta vuoden 2021 marraskuun loppuun. Uusi sähköinen työskentelytapa ja sitä tukeva tietojärjestelmä otetaan kuitenkin käyttöön vaiheittain. Oikeusministeriön mukaan aikataulun pidentämisellä ei ole vaikutusta käräjäoikeusverkoston uudistamisen aikatauluun. Valiokunta pitää näin merkittävää aikataulun pidentymistä kuitenkin valitettavana ja huolestuttavana ottaen huomioon, että rakenneuudistuksen taustalla on digitalisaation kehittäminen ja sen tuomat edut. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että asianhallintajärjestelmä on tekniikan puolesta toimiva ja ajanmukainen, kun järjestelmä lopulta saadaan otettua kokonaisuudessaan käyttöön. Lisäksi on tärkeää, että jo ennen AIPAn käyttöönottoa sähköistä asiointia käräjäoikeuksissa pyritään edistämään muilla tavoin.  

Vaikka esityksen taloudellisissa vaikutuksissa on otettu huomioon tarve varustaa kaikki käräjäoikeuksien toimipisteet AIPA- ja videotekniikalla, esityksen valmistelussa ei saadun selvityksen mukaan ole otettu huomioon käräjäoikeuksien toimipisteiden varustamista sellaisilla laitteilla, joilla todistajien kuulustelu voitaisiin tallentaa. Valiokunta pitää tätä valitettavana, sillä se on jo hovioikeuksien jatkokäsittelylupajärjestelmää käyttöön otettaessa vuonna 2010 pitänyt tärkeänä, että selvitetään tarve ja toteuttamismahdollisuudet sille, että käräjäoikeuksissa todistelutarkoituksessa kuultujen henkilöiden lausunnoista tehtäisiin jatkossa kuva- ja äänitallenne, jota hovioikeus käyttäisi pääkäsittelyssä todistelun uskottavuusarvioinnin perusteena (LaVM 4/2010 vp). Edelleen joitakin vuosia myöhemmin, kun jatkokäsittelylupajärjestelmää laajennettiin, eduskunta hyväksyi asiasta lausuman lakivaliokunnan mietinnön pohjalta (LaVM 24/2014 vp — HE 246/2014 vp, EV 308/2014 vp). Edellä esitettyyn viitaten lakivaliokunta kiirehtii selvityksen tekemistä. Selvitys on rakenneuudistuksen jälkeen aiempaa helpompi ja selkeämpi tehdä, kun käräjäoikeuksien toimipaikat vähentyvät.  

Henkilöstön asema

Uudistuksen henkilöstösäästöt perustuvat edellä todetuin tavoin mahdollisuuteen vähentää pitemmällä aikavälillä käräjäoikeuksien henkilökuntaa. Saadun selvityksen mukaan vähennykset kohdistuvat voimakkaimmin kansliahenkilökuntaan. Uudistus ei siten merkitse tuomarien vähentämistä. Valiokunta pitää henkilöstön kannalta erittäin tärkeänä sitä, että henkilöstön vähentäminen pyritään toteuttamaan esityksessäkin esille tuoduin tavoin siten, ettei irtisanomisiin olisi pääsääntöisesti tarvetta.  

Uudistus tulee merkitsemään huomattavia muutoksia sellaiselle henkilöstölle, jonka työpaikka siirtyy uudistuksen yhteydessä aiempaa kauemmaksi, jopa useiden kymmenien kilometrien päähän. Valiokunta korostaakin sen tärkeyttä, että uudistuksen valmistelussa ja toimeenpanossa kiinnitetään erityistä huomiota henkilöstön asemaan ja heille aiheutuvien haittojen minimointiin. Tärkeää on, että henkilöstön mahdollisuuksia jäädä työskentelemään nykyisille paikkakunnille pyritään kaikin tavoin tukemaan. Myös käräjäoikeuksien johtamiseen on aiheellista panostaa.  

Yhdistyvien tuomioistuinten henkilöstön aseman kannalta merkitystä on sillä, miten tuomioistuinten rakenneuudistus toteutetaan. Lakivaliokunta on hovi- ja hallinto-oikeuksien rakenneuudistuksen yhteydessä (LaVM 2/2013 vp — HE 153/2012 vp) ottanut tähän kantaa. Valiokunnan näkemyksen mukaan uudelleenjärjestely voidaan toteuttaa joko niin, että yksi tuomioistuin lakkautetaan ja yhdistetään toiseen tuomioistuimeen, tai niin, että molemmat tuomioistuimet lakkautetaan ja niiden tilalle perustetaan uusi tuomioistuin. Lakivaliokunnan aiemman kannan mukaan tuomiopiirin laajentaminen ei yksinään merkitse uuden tuomioistuimen perustamista, jos sen nimi ei muutu.  

Nyt puheena olevassa uudistuksessa ei ole kysymys uusien tuomioistuinten perustamisesta, vaan jo olemassa olevien käräjäoikeuksien yhdistymisestä. Tästä seuraa, ettei uudistuksella ole sellaista vaikutusta vastaanottavan tuomioistuimen henkilöstön asemaan, että se olisi siirrettävä ja tuomarit nimitettävä virkoihinsa uudelleen. Riittävää siten on, että toiseen tuomioistuimeen yhdistyvän (ja siten lakkaavan) tuomioistuimen henkilöstö siirtyy tehtäviensä mukana vastaanottavaan tuomioistuimeen edellä mainittuja säännöksiä soveltaen. Näin ollen uudistuksessa lakkaavien eli Espoon, Hyvinkään, Kemi-Tornion, Keski-Pohjanmaan, Tuusulan, Vantaan ja Ylivieska-Raahen käräjäoikeuksien henkilöstö siirtyy yhdistymisten mukaisesti toisen viranomaisen eli Länsi-Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Lapin, Pohjanmaan, Itä-Uudenmaan ja Oulun käräjäoikeuksien palvelukseen. Lakkaavien tuomioistuinten tuomarit on nimitettävä uusiin tuomioistuimiin siirtyviin virkoihinsa uudelleen. Tämä ei kuitenkaan edellytä erityisiä siirtymäsäännöksiä, sillä tarvittavat säännökset sisältyvät valtion virkamieslakiin (750/1994) ja tuomioistuinlakiin (2 luvun 6 § ja 14 luvun 4 §).  

Seuranta

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan ehdottanut, että lakivaliokunta harkitsee mahdollisuutta tehdä seurantaa koskeva lausumaehdotus eduskunnalle ottaen huomioon käräjäoikeusverkoston muuttamisen ja siihen liittyvän mahdollisen summaaristen asioiden käsittelyä koskevan uudistuksen tosiasialliset vaikutukset oikeusturvan alueelliseen saatavuuteen ja kielellisten oikeuksien toteutumiseen (PeVL 12/2017 vp).  

Lakivaliokunta toteaa, että käräjäoikeuksien rakenneuudistuksessa on useassa suhteessa kyse merkittävästä muutoksesta. Tämän vuoksi uudistuksen toimivuutta ja vaikutuksia on perusteltua seurata laaja-alaisesti kiinnittäen huomiota oikeusturvan alueelliseen saatavuuteen, kielellisten oikeuksien toteutumiseen, oikeudellisten palvelujen tarjontaan sekä taloudellisiin kustannuksiin ja säästöihin. Seurannassa on samalla aiheellista kiinnittää huomiota perustuslakivaliokunnan esittämin tavoin käräjäoikeuksien rakenneuudistuksen ja mahdollisen summaaristen riita-asioiden käsittelyä koskevan uudistuksen yhteisvaikutuksiin. Lakivaliokunta edellyttää, että sille annetaan asiasta selvitys vuoden 2022 loppuun mennessä. Valiokunta ehdottaa asiasta lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus). 

Erityisasiaryhmien keskittäminen

Esityksessä ehdotetaan eräiden erityisasiaryhmien keskittämistä nykyistä harvempiin käräjäoikeuksiin. Esimerkiksi merioikeusasioiden käsittely keskitetään nykyisten kuuden käräjäoikeuden sijaan kahteen sekä yrityssaneeraus- ja ulosottovalitusasioiden käsittely nykyisten 14 käräjäoikeuden sijaan yhdeksään.  

Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esityksessä tarkoitettujen asiaryhmien keskittämistä yleisesti ottaen kannatettavana. Valiokunnalla ei myöskään ole huomauttamista esitykseen sisältyviin yksittäisiin ehdotuksiin siitä, mihin käräjäoikeuksiin eri asiat keskitetään. Erityisasiaryhmiä saavien käräjäoikeuksien asianmukaisista voimavaroista on kuitenkin tärkeää huolehtia, koska keskittämisen myötä niiden käsittelemät asiamäärät ja työtehtävät lisääntyvät.