5 §. Tiealueen sekä näkemäalueen ja suoja-alueen määrääminen.
Pykälän 2 momentin 1 kohdan osalta on kiinnitetty huomiota yksityistielain, maantielain (503/2005) ja ratalain (110/2007) suhteeseen, erityisesti yksityisteiden tasoristeyksiin perustettavien näkemäalueiden puuston poistamisen turvallisuuteen. Yksityistielaissa ei ole tarpeen säätää näkemäalueista tasoristeyksissä ratalain lisäksi, ja rautateiden tasoristeysten osalta oikeus puun poistamiseen säilytetään vain Liikennevirastolla
Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten pykälän 3 momenttia täydennetään liikenneturvallisuuden nimissä luvanvaraisesti poistettavan rakennuksen osalta siten, että erillinen rakennus voi tulla luvalla poistettavaksi vain, mikäli sitä ei käytetä asuntona.
Valiokunta toteaa, että asuinrakennusta ei määritellä erikseen, vaan liikenne- ja viestintäministeriön mukaan yleiskielisen merkityksen on katsottu riittävän. Tulkinnan asuinrakennuksen käsitteestä ei tule olla kovin tiukka eikä rajoittava säännöksen luonne huomioiden, eikä mahdollisuutta antaa lupa pykälässä tarkoitettuun poikkeukselliseen toimeen tule siis sitä kautta tulkita mitenkään laajentavasti. Ilmauksella muu kuin asuinkäytössä oleva rakennus ei ole tarkoitus esimerkiksi mahdollistaa rakennuksen, jota ei juuri silloin käytetä asuntona, poistamista, vaan tarkoitus on rajata yleisesti asuinkäyttöön mahdollisesti tarkoitettujen rakennusten poistomahdollisuus pois mukaan lukien pysyvän, vapaa-ajan ja muut mahdolliset asumisen muodot. Rajauksen on tarkoitus olla vastaava kuin ehdotuksen 22 §:ssä rakennus, jota ei käytetä asuntona. Näin ollen esimerkiksi vapaa-ajan asunnon asumiskäyttöä rajaavien säännösten ei tule rajata tässä tapauksessa sitä, voidaanko rakennusta pitää asumistarkoitukseen käytettävänä rakennuksena.
Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan korvaus määräytyy lain 15—17 §:n mukaisesti ja kiinteistönmuodostamislakia muilta osin noudattaen täyden korvauksen periaatetta. Korvauksen maksajaksi velvollisia olisivat toimenpiteestä hyötyvät eli tässä kyseessä olevissa tilanteissa tiekunta ja/tai tieosakkaat.
Nykyisessä yksityisistä teistä annetussa laissa säädetään mahdollisuudesta antaa oikeus siirtää tien rakentamisen tai siirtämisen esteenä oleva rakennus, jota ei käytetä asuntona (17 §). Uuden lain 22 §:ään sisältyy vastaava säännös lunastusmahdollisuudella täydennettynä omistajan vaatimuksesta. Uuden lain 5 §:n 3 momenttia vastaavaa säännöstä ei sisälly nykyiseen yksityisistä teistä annettuun lakiin, vaan säännös rinnastuu enemmän maantielain sääntelyyn mahdollisuudesta poistaa tiealueen ulkopuolelta, eli suoja-alueelta tai näkemäalueelta, rakennuksia ja rakennelmia. Valiokunta korostaa, että etenkin yksityisteiden kyseessä ollessa kynnyksen tällaisiin toimenpiteisiin tulee olla varsin korkea, mitä ilmentää ehdotuksen mukainen kriteeri ”jos liikenneturvallisuus sitä välttämättä vaatii”.
13 §. Yksityistien lakkaaminen ja muuttuminen kaduksi.
Valiokunta on korjannut täydentävän hallituksen esityksen 1 ja 2 momentin 1 momentiksi ja 3 ja 4 momentin 2 momentiksi sekä 5 momentin 3 momentiksi.
15 §. Oikeus korvaukseen.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että lakiin tulee lisätä maininta lunastuslain soveltumisesta, jollei täyden korvauksen vaatimuksen täyttyminen muutoin johdu ehdotetusta yksityistielaista tai muusta sovellettavaksi tulevasta lainsäädännöstä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan liikenne- ja viestintäministeriö ja oikeusministeriö katsovat, ettei 15 §:ää ole tarvetta muuttaa, koska 15—17 §:n korvaussäännökset muodostavat kokonaisuuden ja 17 §:n otsikkoa muutetaan.
Korvaussääntelyssä nojattaisiin 17 §:n mukaisesti kiinteistönmuodostamislakiin (554/1995), mikä toteuttaa täyden korvauksen vaatimuksen. Tästä syystä viittaus lunastuslakiin ei ole 15 §:ssä tarpeen, kun 17 §:n otsikko muutetaan muotoon ”Korvauksen määrääminen”. Tämä selkeyttää sitä, että myös kiinteistönmuodostamislain aineellisia säännöksiä korvausten määräämisestä on sovellettava ja siten myös täyden korvauksen vaatimuksia noudatettava. Kiinteistönmuodostamislain korvaussääntely muodostaa oman kokonaisuutensa, jossa ei nojata lunastuslakiin vaan joka itsenäisesti toteuttaa täyden korvauksen periaatteen toteutumisen. Kiinteistönmuodostamislakiin nojaaminen on perusteltua, koska sen nojalla ratkaistaan muun muassa rasitetoimitusten korvausasiat, joissa on kyse yksityistielain kanssa hyvin samankaltaisista tilanteista.
17 §. Korvauksen määrääminen.
Pykälän otsikko muutetaan yllä 15 §:n kohdalla mainituin perustein.
18 §. Tieoikeutta ja muita tiehen liittyviä oikeuksia koskeva päätöksenteko.
Valiokunta on tehnyt selkeyttävän lisäyksen pykälän 5 momenttiin, jotta on selvää, että kunnan rakennusviranomaisen päätöksestä perittävään maksuun sovelletaan maankäyttö- ja rakennuslain 145 §:n säännöksiä.
28 §. Muiden kuin tieosakkaiden oikeus käyttää tietä.
Pykälän muotoilulla ja viittaamalla tien kunnossapitokustannuksiin varmistetaan, että toiminnasta, joka on satunnaista, mutta josta mahdollisesti aiheutuu kunnossapitokustannusten kasvua, esimerkiksi tien rakenteelle sopimattoman ajoneuvon käytöstä, on mahdollista periä käyttömaksua. Valiokunta viittaa pykälän perustelutekstiin, jossa todetaan millaisesta kunnossapitokustannusten lisääntymisestä voi olla kyse.
Posti on esittänyt lausunnossaan, että postitoiminnan edellyttämän ajamisen ei pitäisi olla luvanvaraista tai maksullista myöskään läpiajotilanteissa. Valiokunta pitää näkemystä perusteltuna ottaen huomioon Postin laajan yleispalveluvelvollisuuden ja yksityisteiden merkityksen perusjakelun toimittamiseen liittyen. Valiokunta on lisännyt pykälään postilain (415/2011) mukaisen yleispalvelun toteuttamisen toimintana, johon ei tarvita lupaa tien käyttämiseen.
30 §. Yhdyskuntateknisten laitteiden sijoittaminen tiealueelle.
Lakiviittauksessa olleen lain nimikkeen muutoksen vuoksi valiokunta on korjannut kyseisen lain nimikkeen.
41 §. Tiemaksun ja käyttömaksun määrääminen.
Hallituksen esityksen mukaan käyttömaksu voidaan määrätä takautuvasti määräämisajankohdasta lukien enintään yhden vuoden ajalta. Valiokunta on muuttanut pykälän 4 momenttia siten, että määräaika on enintään kolme vuotta, jolta käyttömaksu voidaan takautuvasti määrätä.
Valiokunta on lisännyt pykälään uuden 5 momentin, jossa säädetään käyttömaksuun suorittamiseen velvollisen velvollisuudesta antaa selvitys käytöstään. Selvitys on annettava käytöstä, joka velvoittaa käyttömaksun suorittamiseen. Selvityksessä on annettava tieto kuljetetun tavaran määrästä sekä kuljetustavasta ja myös kuljetusajasta tai muusta käytöstä. Selvitys on annettava toimitsijamiehelle tai, ellei tiekuntaa ole perustettu, tieosakkaille tai sille tieosakkaalle, joka on antanut luvan tien käyttöön.
Selvityksen antaminen on käyttäjän intressissä, koska muutoin maksun suuruus voidaan vahvistaa arvion perusteella.
42 §. Tiemaksun ja käyttömaksun periminen.
Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että käyttömaksu, josta maksaja ja tiekunnan toimielin, eli toimitsijamies tai hoitokunta, ovat eri mieltä, tulisi saattaa tiekunnan kokouksen päätettäväksi. Vasta sen päätöksen perusteella käyttömaksu olisi ulosottokelpoinen. Valiokunta on lisännyt tiemaksun ja käyttömaksun perimistä vastaavasti selkeyttävän uuden 2 momentin pykälään. Samalla valiokunta on poistanut 1 momentista säännöksen laittomasta maksusta tehtävästä valituksesta.
50 §. Yksityistietä koskeva tieto.
Valiokunta pitää asianmukaisena, että tieosakkaalla on velvollisuus antaa itsestään tarpeelliset tiedot osakasluetteloa ja maksuunpanoluetteloa varten. Valiokunta on tehnyt vastaavan muutoksen pykälän otsikkoon ja lisännyt vastaavan uuden 3 momentin pykälään.
58 §. Tiekunnan kokous.
Maa- ja metsätalousvaliokunta on lausunnossaan ehdottanut tarkennettavan 58 §:n 2 momentin 11 kohtaa tieoikeuden perustamisesta tai tiekunnan perustaman tieoikeuden lakkauttamisesta ennestään olevaan tiehen. Valiokunta on tehnyt säännöstä tarkentavan lisäyksen. Näin on selvää, että tiekunnan toimivalta koskee tiekunnan perustaman tieoikeuden lakkauttamista.
Valiokunta on myös lisännyt pykälän 3 momenttiin uuden 14 kohdan, jonka mukaan tiekunnan kokouksessa on erityisesti päätettävä tieosakkaiden tekemistä, tienpitoon liittyvistä aloitteista.
61 §. Tiekunnan kokouksen koollekutsuminen.
Valiokunta on täsmentänyt aikarajoja tiekunnan kokouksen koollekutsumiseksi. Näin kutsulle asetetaan sekä aikaraja, jota ennen kutsua ei voida laillisesti lähettää, että aikaraja, jonka jälkeen sitä ei voida enää laillisesti lähettää.
65 §. Tiekunnan päätöksen moittiminen.
Valiokunta on jakanut 1 §:n 1 momentin 1 ja 3 momentiksi siten, että 1 momentissa ovat säännökset moitittavuudesta ja 3 momentissa laillisesta oikeudesta. Samalla valiokunta on täsmentänyt uuden 1 momentin muotoiluja.
Oikeusministeriön lausuntoon viitaten liikenne- ja viestintäministeriö on pitänyt hyvänä täsmentää pykälää moitekanteiden osalta kirjauksella käräjäoikeuden oikeudesta muuttaa tiekunnan tekemää päätöstä asunto-osakeyhtiölain 23 luvun 4 §:ää vastaavasti (1600/2009). Valiokunta on lisännyt pykälään tätä koskevan 2 momentin.
Hallituksen esityksen 2 ja 3 momentit valiokunta on yhdistänyt uudeksi 4 momentiksi.
Hallituksen esityksessä olevan lakiehdotuksen mukaan hovioikeuden toimivalta moiteasioissa määräytyisi tien tai sen pääosan sijainnin mukaan. Kaikissa muissa asioissa hovioikeuden toimivalta määräytyy sen mukaan, mikä käräjäoikeus on ratkaissut muutoksenhaun kohteena olevan asian. Valiokunta pitää tavanomaista valitustietä parempana. Tämän vuoksi valiokunta on poistanut hallituksen esityksen pykälässä olleen 4 momentin.
95 §. Vireillä olevia asioita koskevat siirtymäsäännökset.
Valiokunta on pidentänyt siirtymäaikaa kuudella kuukaudella siten, että tielautakunnat lakkaavat 31 päivänä joulukuuta 2019.