Tavoitteet

Nyt säädettävän lainsäädännön tavoitteena on uudistaa liikenteen ja kuljetusten toimintamalleja ja -järjestelmiä. Uudella lainsäädännöllä pyritään digitalisaatiota hyödyntäen parempaan resurssien hallintaan, eri liikennemuotojen yhtäläiseen kohteluun ja liikenteen palvelujen tasapuoliseen saatavuuteen. Keskeisessä asemassa laissa ovat liikenteen palvelujen toteuttaminen, palveluja koskevat vaatimukset sekä niiden saatavuus.  

Uudistukset on tarkoitus toteuttaa kolmessa vaiheessa, ja nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys käsittää uudistuksen ensimmäisen vaiheen, jolla muun muassa kumotaan takseja sekä henkilö- ja tavarankuljetuksia koskevat nykyiset lait. 

Uudet liikkumismuodot

Valiokunta pitää hyvänä, että esityksellä pyritään luomaan suotuisa sääntely-ympäristö uusien digitalisaatiota hyödyntävien liikennepalvelujen ja liiketoimintamallien sekä liikenteen automatisaation kehittymiselle. Esityksessä esille tuodun vision mukaan tulevaisuuden liikennejärjestelmä koostuu palvelujen, tiedon ja infrastruktuurin yhteentoimivasta kokonaisuudesta, jossa markkinaehtoisesti tarjottavilla palveluilla on keskeinen rooli.  

Uudenlaisten palvelujen edistämisellä voidaan pyrkiä lisäämään liikennesektorin tuottavuutta ja kilpailukykyä, turvaamaan käyttäjille laadukkaat, sujuvat ja yhteentoimivat liikkumismahdollisuudet sekä luomaan yrityksille kokonaan uusia liiketoiminta- ja vientimahdollisuuksia. Liikennejärjestelmän tehokkuuden lisääntymisellä ja muun muassa jakamistalouteen perustuvien ja erityisesti yksityisautoilua korvaavien palvelumallien yleistymisellä voi olla myös positiivia ympäristövaikutuksia pidemmällä aikavälillä. 

Liikenne palveluna (Mobility as a Service, MaaS) tarkoittaa sitä, että tietoa ja digitalisaatiota hyödyntämällä luodaan käyttäjien tarpeiden mukaisia ja myös eri liikennemuotojen osalta yhteentoimivia liikennepalveluja. MaaS-palvelujen avulla asiakas voi esimerkiksi hankkia päätelaitteeltaan kokonaisen eri liikennemuotoja yhdistävän matkaketjun yhdeltä välityspalvelun tarjoajalta, tai hankkia kiinteähintaisen asiakaslähtöisen palvelupaketin, jolloin hänen käytössään on tietty hänen omia tarpeitaan vastaava määrä eri liikennemuotojen käyttöoikeutta. Valiokunta pitää MaaS-palvelujen helppokäyttöisyyttä yhtenä perusedellytyksenä näiden palvelujen yleistymiselle. MaaS-palvelujen avulla on myös mahdollista yhdistää älykkäästi eri ihmisten liikkumistarpeita yhteisiin kuljetuksiin, mikä voi luoda uusia mahdollisuuksia harvaan asutumpien alueiden liikkumistarpeiden täyttämiseen.  

Valiokunta pitää hyvänä, että esityksessä on kautta linjan pyritty teknologianeutraalisuuteen. MaaS-palvelujen puitteissa on Suomessa jo nyt syntynyt uutta liiketoimintaa, ja toimintamalli on herättänyt myös huomattavaa kansainvälistä kiinnostusta. Valiokunta korostaa, että MaaS-palveluja ja -innovaatioita edistämällä Suomi voi pyrkiä saavuttamaan kansainvälisesti kehittäjän ja suunnannäyttäjän aseman, mikä voi tuoda suomalaisille yrityksille huomattavia uusia liiketoiminta- ja vientimahdollisuuksia ja tehdä Suomen houkuttelevammaksi myös ulkomaisten yritysten investointien kohteena. Valiokunta painottaa, että nämä mahdollisuudet tulee hyödyntää täysimääräisesti kehittämällä palveluja ja niitä koskevaa sääntelyä. Sääntelyn ennakoitavuus ja sääntelyn riittävä joustavuus ovat alaa koskevan investointihalukkuuden perusedellytyksiä. Sääntelyn tulee mahdollistaa tarpeen mukaan myös kehitteillä olevien uusien palvelujen ennakkoluuloton kokeileminen nykyisten järjestelmien rinnalla.  

Valiokunta pitää hyvin tärkeänä, että sääntelyllä ja sen käytännön soveltamisella ei vaikeuteta myöskään uudenlaisen kuljettajaa avustavan tai ilman kuljettajaa toimivan ajoneuvoteknologian taikka muun liikenteen automaation kehittymistä ja käyttöönottoa. Nyt käsittelyssä olevan sääntelykokonaisuuden II ja III vaiheen sekä tieliikennelain kokonaisuudistuksen valmistelussa tulee erityisesti huolehtia siitä, että sääntely tukee kaikin tavoin tätä kehitystä.  

Tietoteknologian ja digitaalisen tiedon saadessa jatkossa enemmän painoarvoa liikennejärjestelmän ja ajoneuvojen toiminnassa valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että kaikessa palvelukehityksessä ja viranomaistoiminnassakin otetaan huomioon liikenneturvallisuuden, tietoturvallisuuden ja yksityisyyden suojan tarpeet. Myös nämä seikat on huomioitava keskeisesti liikenteen sääntelyn tulevissa uudistuksissa. 

Esityksen liikennettä koskevien tietojen käytön edistämistä koskevalla sääntelyllä luodaan edellytyksiä tietoon perustuvalle liiketoiminnalle, helpotetaan markkinoille tuloa ja lisätään asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia. Valiokunta pitää esityksen liikennettä koskevien tietojen avoimuutta ja lippu- ja maksujärjestelmien yhteentoimivuutta koskevia ehdotuksia ensiarvoisen tärkeinä MaaS-palvelujen kehittymisen nopeuttamiseksi. Tästä syystä valiokunta on aikaistanut näiden säännösten voimaantuloa esityksessä ehdotetusta. 

Ammattimaisen liikenteen määritelmä

Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota ammattimaisen kuljettamisen määritelmään. Sekä talousvaliokunnan että liikenne- ja viestintävaliokunnan asiantuntijakuulemisissa osa asiantuntijoista on pitänyt ammattimaisen liikenteen määritelmässä korvausta vastaan -edellytyksen rinnalla käytettyä tulonhankkimistarkoituksen kriteeriä ongelmallisena. Talousvaliokunta on kuitenkin lausunnossaan myös viitaten verotuksen lähtökohtiin päätynyt johtopäätökseen, että korvausta vastaan -kriteeri yhdessä tulonhankkimistarkoitus-käsitteen kanssa varmistaa parhaiten sen, ettei esitys merkitse tiukennusta nykytilaan muun muassa kimppakyytien osalta. 

Korvauksen periminen on perusedellytys sille, että liikenteen harjoittamista voidaan pitää ammattimaisena. Tämän lisäksi esityksen mukaan tulee arvioida, tapahtuuko korvauksen maksaminen liikenteenharjoittajan tulojen hankkimisen tarkoituksessa. Tulonhankkimistarkoitus on jo tällä hetkellä sekä joukkoliikennelain että taksiliikennelain käsitteistöön kuuluva kriteeri. EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksessa kyseistä käsitettä ei käytetä, mutta asetuksessa ei myöskään ole selkeää yhtenäistä määritelmää, joka kattaisi sekä henkilö- että tavarankuljetukset. Liikenne- ja viestintäministeriön antaman selvityksen mukaan tulonhankkimistarkoitus-käsite on suomalaisessa ammattiliikennelainsäädännössä jo käytössä, ja sen säilyttäminen yhdessä korvausta vastaan -kriteerin kanssa turvaa nykyisen käytännön säilymisen esimerkiksi kimppakyytien osalta. 

Esityksen tarkoituksena ei ole laajentaa vallitsevaa nykytilaa sen osalta, mitä katsotaan luvanvaraisuudesta vapaaksi toiminnaksi, vaan säilyttää voimassa oleva tila. Näin ollen esimerkiksi kuljetusta edeltävä kuljetuspalvelun tarjoaminen yleisölle julkisella paikalla antaisi jatkossakin olettaman siitä, että kyseessä on ammattimainen henkilöiden kuljettaminen tiellä. 

Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää ammattimaisen kuljettamisen määritelmää sen keskeisyyden vuoksi erittäin tärkeänä. Lähtökohtaisesti valiokunta katsoo, että nyt säädettävän lainsäädännön tulee olla mahdollistavaa, mutta sen on myös varmistettava harmaan talouden torjunta ja sääntelyn tasapuolisuus eri toimijoiden kannalta. Määritelmän tulee siten olla sellainen, että rajanveto yksityisen toiminnan ja ammattimaisen liikenteen välillä voidaan tehdä niin selkeästi kuin mahdollista. 

Ammattimaisen liikenteen harjoittamisella toimija pyrkii hankkimaan voittoa ja kartuttamaan tuloja, useimmiten tarkoituksena elättää itseään. Voiton tuottaminen ja tulon hankkiminen ovat siten elinkeinotoiminnan ja ammattimaisen liikenteen keskeisiä piirteitä. Ammattimainen liikenne kuuluu elinkeinon harjoittamisen piiriin, mutta siihen voi sisältyä myös sellaista liikenteen harjoittamiseen kuuluvaa toimintaa, josta ei makseta suoranaista ja välitöntä korvausta. Tällaista voi olla esimerkiksi liikenne, jossa taksiajoneuvo palaa tyhjänä kuljetettuaan asiakkaan tämän pyytämään osoitteeseen ja tavaraliikenteessä ajoneuvon palatessa tyhjänä suoritettuaan kuljetuksen. Toinen asia on, että elinkeinon harjoittaja on saattanut laskea esimerkiksi tällaisesta paluuliikenteestä aiheutuvat kustannukset yleisiin elinkeinon harjoittamisen kustannuksiin ja ottanut nämä kustannukset huomioon tarjotun palvelun kokonaishinnan määrittelyssä. 

EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen (1071/2009) mukaan maanteiden henkilöliikenteen ammattia harjoittava toimija voi olla joko voittoa tavoitteleva tai voittoa tavoittelematon luonnollinen tai oikeushenkilö. Tulkintaa ammattimaisuuden käsitteeseen voidaan hakea lisäksi oikeuskäytännöstä. Helsingin hovioikeus on arvioinut voimassa olevan taksiliikennelain 3 §:n mukaista ammattimaisuuden käsitettä. Hovioikeus on mm. katsonut, että kuljetusten tarjoaminen julkisella paikalla tai internetsivuilla osoittaa suunnitelmallisuutta ja ansaintatarkoitusta, joka viittaa ammattimaisuuteen. Ammattimaisuuden käsitettä on arvioitu myös muiden sektoreiden lainsäädäntöä koskevissa ratkaisuissa. Esimerkiksi vaihto-oppilastoimintaan liittyen hallinto-oikeus on mm. katsonut, että kun oppilailta perityillä maksuilla pyrittiin kattamaan kaikki toiminnasta aiheutuneet kulut, oli toiminta taloudelliseen tulokseen tähtäävää, vaikka toiminnan tarkoituksena ei ollut voiton tavoittelu. Korkein hallinto-oikeus yhtyi hallinto-oikeuden perusteluihin eikä muuttanut tuomiota. Näin ollen lähtökohtana voidaan pitää, että kuljetuksesta aiheutuvien välittömien kulujen yli menevä korvaus viittaisi korvausta vastaan tapahtuvaan kuljetustoimintaan.  

Valiokunta korostaa, että esityksessä käytetty tiellä tapahtuvan ammattimaisen kuljettamisen määritelmä ei estä kimppakyytejä, naapuriapua tai muuta vastaavaa toimintaa, jolla ei vaikuteta liikennemarkkinoihin eikä toiminnan tarkoituksena ole kiertää veroja. Valiokunta on tarkoin harkinnut eri vaihtoehtoja ammattimaisen liikenteen määritelmälle. Mikäli tulonhankkimistarkoitus-käsite poistettaisiin määritelmästä, laissa tulisi säätää nimenomaiset poikkeukset kimppakyytejä ja muita vastaavia kuljetuksia varten. Poikkeussäännöksiä tulee kuitenkin soveltaa suppeasti, ja erilaisten tilanteiden moninaisuudesta johtuen tulkinnanvaraisuutta olisi hyvin vaikea välttää. Tämä voisi aiheuttaa sen, että tavanomaisille kansalaisyhteiskunnan joustaville sosiaalisille toimintatavoille asetettaisiin tarpeettomia rajoituksia. Kun tämän kaltaisissa kyydeissä ei ole kyse elinkeinon harjoittamisesta, niiden tarkoituksena ei ole hankkia tuloa huolimatta siitä, että niissäkin voidaan maksaa jonkinlaista korvausta. Tällöin sallitun korvauksen suuruus määräytyy kuljetuksesta syntyvien kustannusten mukaisesti. Kimppakyydissä kyydin tarjoaja voi saada korvausta esimerkiksi polttoainekustannuksista, ja varsinkin toistuvassa toiminnassa voi olla sallittua myös jonkinasteinen korvaus esimerkiksi huoltokustannuksista ja ajoneuvon vakuutuksista. Tällaisissa tapauksissa yhteensä maksettujen korvausten tulee kuitenkin pysyä kokonaiskustannusten puitteissa eikä niiden tule tuottaa voittoa. 

Hallituksen esityksen mukainen määritelmä, jossa ammattimaista kuljettamista on sekä henkilöiden että tavaroiden kuljettaminen tiellä, silloin kun se suoritetaan korvausta vastaan ja selkeästi tulonhankkimistarkoituksessa, turvaa valiokunnan käsityksen mukaan sekä harmaan talouden torjunnan että nykykäytännön jatkumisen kimppakyytien ja muiden vastaavien kuljetusten osalta. Valiokunta katsoo, että määritelmän käytännön toimivuutta tulee kuitenkin seurata tarkkaan jatkossa. Tämän vuoksi valiokunta esittää asiasta eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavaa lausumaa: 

Luvanvarainen toiminta tieliikenteessä

Valiokunta pitää lähtökohtaisesti hyvänä, että esityksellä pyritään yhtenäistämään ja keventämään ammattimaisten tiekuljetusten lupamenettelyjä ja edistämään kilpailua muun muassa helpottamalla kuljetusmarkkinoille pääsyä. Laista on muun muassa karsittu sellaista sääntelyä, jota voimassa olevat EU-säännökset eivät edellytä. Esityksen mukaan esimerkiksi niin sanottua yrittäjäkoetta varten käytävä koulutus ei jatkossa enää olisi pakollinen. Valiokunnan näkemyksen mukaan esitys vähentää kokonaisuutena merkittävästi alan toimijoiden hallinnollista taakkaa.  

Valiokunta pitää tärkeänä, että myös lupasääntelyn käytännön soveltamisessa kiinnitetään erityistä huomiota eri toimijoiden tasavertaiseen asemaan ja markkinoiden tasapuolisiin kilpailun edellytyksiin. Sääntelyn keventämisestä huolimatta esityksessä on säilytetty ja luotu rakenteita erilaisten väärinkäytösten ja markkinahäiriöiden ehkäisemiseksi. Valiokunta korostaa, että tehokkaalla viranomaisvalvonnalla, valvonnan resursoinnilla ja muun muassa uusia digitaalisia valvontamenettelyjä kehittämällä tulee varmistaa, ettei sääntelyn myötä synny harmaaseen talouteen tai muihin väärinkäytöksiin liittyviä epäkohtia. 

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille huoli siitä, että esitys mahdollistaisi lupavaatimusten kiertämisen luovuttamalla liikennelupaa koskeva asiakirja sellaisen toimijan käyttöön, joka ei täytä luvan saamisen edellytyksiä. Valiokunta ei yhdy tähän näkemykseen, sillä tämän kaltaisessa liikenteen harjoittamisessa on selkeästi kyse luvattomasta ammattimaisen liikenteen harjoittamisesta. 

Tavaraliikenteen luvanvaraisuuteen nykyisin kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä annetussa laissa (693/2006, jäljempänä tavaraliikennelaki) säädetyistä tai vastaavista poikkeuksista luvanvaraisuuteen säädettäisiin jatkossa valtioneuvoston asetuksella. Valiokunta toteaa, että asetuksen valmistelussa on keskeisesti kiinnitettävä huomiota siihen, ettei säädettävillä poikkeuksilla aseteta kuljetusmarkkinoiden toimijoita perusteettomasti erilaiseen asemaan. 

Liikennepalvelujen tasapuolisen saatavuuden varmistamiseksi valiokunta toteaa, että keventyvän lupa- yms. sääntelyn toimeenpanossa ja valvonnassa sekä uusien palvelujen kehittämisessä tulee erityisesti huolehtia liikkumispalvelujen esteettömyydestä ja erityisryhmien liikkumistarpeista. 

Voimassa olevan tavaraliikennelain mukaan kaikki ammattimainen tavaroiden kuljettaminen tiellä ajoneuvolla tai ajoneuvoyhdistelmällä, jonka suurin sallittu kokonaismassa on yli 2 000 kiloa, edellyttää tavaraliikennelupaa. Esityksen mukaan tavaraliikennelupavaatimuksen ajoneuvon kokonaismassaa koskeva raja nostettaisiin koskemaan yli 3 500 kilon ajoneuvoja, mikä käytännössä poistaisi muun muassa ammattimaisilta pakettiautotavarankuljetuksilta luvanvaraisuuden. Asiantuntijakuulemisessa osa asiantuntijoista on kannattanut ehdotusta tavaraliikenteen kilpailua lisäävänä ja kuljetusalalle tulon kynnystä alentavana tekijänä. Osa asiantuntijoista taas on vastustanut lupavaatimuksen poistamista ja katsonut, että ehdotus voisi lisätä harmaata taloutta ja vääristää kuljetusmarkkinoiden kilpailua. Lisäksi eräissä lausunnoissa on ehdotettu pakettiautoille taksiliikennelupaan verrattavissa olevaa pakettiautoliikennelupaa. 

Tavarankuljetuksia pakettiautoilla hoitavien tulee esityksen mukaan rekisteröityä Liikenteen turvallisuusvirastoon ja ajoneuvojen tulee olla rekisteröityjä ajoneuvoliikennerekisteristä annetussa laissa (541/2003) tarkoitettuun rekisteriin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ajoneuvoliikennerekisteriin merkitään myös tieto ajoneuvon mahdollisesta käytöstä ammattimaiseen liikenteeseen. Valiokunta on kuitenkin lisännyt lakiin nimenomaisen velvoitteen siitä, että ajoneuvon käytöstä ammattimaisessa liikenteessä tulee rekisteröinnin yhteydessä tehdä rekisteriin ilmoitus ajoneuvon käytöstä luvanvaraiseen liikenteeseen. Lisäksi pakettiautoihin sovelletaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan myös kabotaasia koskevia säännöksiä, vastaavalla tavalla kuin raskaampiinkin ajoneuvoihin. Valiokunta toteaa, että edellä mainittu esityksessä tehty ehdotus on linjassa EU-lainsäädännön kanssa, koska EU:n liikenteenharjoittaja-asetus 1071/2009 edellyttää lupaa vain tavarankuljetusajoneuvoilta, joiden suurin sallittu kokonaismassa on vähintään 3 500 kiloa.  

Saadun selvityksen mukaan tällä hetkellä Suomessa rekisteröidyistä 310 000 pakettiautosta vain noin 6 500 toimii luvanvaraisessa tavaraliikenteessä. Valiokunta katsoo, että lupavaatimuksen poistamisella voidaan helpottaa erityisesti harvaanasutumpien alueiden tavarankuljetustarpeita, jos pakettiautoja saadaan kevyempien vaatimusten kautta hoitamaan tavarankuljetuksia näillä alueilla nykyistä enemmän. Valiokunta korostaa kuitenkin voimakkaasti, että ehdotus ei saa johtaa harmaan talouden lisääntymiseen tai markkinoiden kilpailun vääristymiseen. Tämä vaatii muun muassa rekisteröitymistä koskevan valvonnan toimivuutta ja lain käytännön toimivuuden tehokasta seurantaa. 

Traktorit

Voimassa olevan tavaraliikennelain mukaan tavaraliikennelupavaatimus koskee myös traktoreita. Esityksen mukaan tavaraliikennelupaa ei kuitenkaan enää edellytettäisi Suomen sisäisissä tavarankuljetuksissa sellaisilta traktoreilta, joiden suurin sallittu nopeus on enintään 60 km/h. Ehdotuksen EU:n sääntelyn mukaisuudesta on asiantuntijakuulemisessa tuotu esille toisistaan poikkeavia näkemyksiä.  

Kokonaan EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät ajoneuvot ja ajoneuvoyhdistelmät, joiden suurin sallittu nopeus on enintään 40 km/h, ja tavaraliikenteessä lupaa vaaditaan kyseisessä asetuksessa vain yli 3 500 kilon ajoneuvoilta. Lisäksi asetuksen mukaan liikennelupavaatimuksesta voidaan kansallisesti vapauttaa sellainen kansallinen liikenne, jolla on kuljetusmarkkinoihin vain vähäinen vaikutus kuljetettavien tavaroiden luonteen tai lyhyen kuljetusmatkan vuoksi. Esittelevä ministeriö on erityisesti tuonut esille, että edellä mainittu ehdotus traktoreiden lupavaatimuksen kaventamisesta on asetuksen mukainen sillä perusteella, että traktoreilla tavaraa kuljetetaan pääasiassa vain lyhyitä matkoja. 

Maansiirtokuljetuksia on tonnimäärien perusteella arvioituna merkittävä osa koko kuljetusmarkkinoiden volyymistä. Osa asiantuntijoista on tuonut esille, että traktoreilla on hyvin keskeinen asema varsinkin maansiirtokuljetuksissa muun muassa ajoneuvojen lukumäärän perusteella arvioituna. Lisäksi on tuotu esille, että lupavaatimusten poistaminen saattaisi lisätä tavaroiden traktorikuljetuksia nykyisestä ja heikentää liikenneturvallisuutta ohitustarpeiden lisääntyessä. Traktorikuljetusten kokonaistonnimääristä tai markkinaosuudesta ei kuitenkaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan ole saatavissa yksiselitteisiä tilastoja. 

Lähtökohtaisesti valiokunta kannattaa yleisesti lupavaatimusten keventämistä ja hallinnollisen taakan vähentämistä EU-sääntelyn tämän mahdollistaessa siltä osin, kun tällä ei ole eriarvoistavia vaikutuksia liikennemarkkinoiden toimijoihin eikä sääntelyn keventäminen vaikuta negatiivisesti harmaan talouden ehkäisemiseen. 

Valiokunta pitää selvänä, että traktorikuljetukset eivät ole kilpailukykyisiä pidemmillä kuljetusmatkoilla ja traktorikuljetusten enimmäiskuorma on olennaisesti pienempi kuin rekkakuljetuksilla. Traktorit eivät siten kokonaisuutena arvioiden kilpaile selkeästi samassa kuljetusmarkkinassa raskaiden ajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien kanssa. Näin ollen valiokunta katsoo esittelevältä ministeriöltä saamansa perusteellisen selvityksen pohjalta, että traktorien lupavaatimuksen poistamisella on vain vähäisiä vaikutuksia kuljetusmarkkinoihin ja ehdotuksen voidaan siten katsoa olevan myös EU-asetuksen mukainen. Hallituksen esityksessä esille tuoduilla perusteilla ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää näin ollen perusteltuna, että traktorikuljetukset enintään 60 km/h kulkevilla traktoreilla vapautetaan luvanvaraisuudesta esityksessä ehdotetulla tavalla. 

Valiokunta kuitenkin korostaa, että edellä mainitun traktoreita koskevan sääntelyn vaikutuksia erityisesti liikenneturvallisuuteen, mutta myös sen vaikutuksia kuljetusmarkkinoiden kilpailuun, tulee seurata tiiviisti ja tarvittaessa ryhtyä viipymättä toimenpiteisiin sääntelyn muuttamiseksi. 

Taksiliikenne

Keskeistä uuden lain taksiliikennettä koskevassa määritelmässä on ammattimainen henkilöiden kuljettaminen tiellä sekä se, että sitä saadaan harjoittaa määritelmässä mainituilla ajoneuvoilla ja laissa erikseen säädetyillä luvilla.Taksiliikenne määritellään ammattimaiseksi henkilöiden kuljettamiseksi tiellä ajoneuvolaissa (1090/2002) tarkoitetulla henkilöautolla, pakettiautolla, kuorma-autolla, kolmipyörällä, kevyellä nelipyörällä tai raskaalla nelipyörällä. Muilla ajoneuvoilla suoritettu henkilöliikenne ei ole taksiliikennettä. Taksina voivat nyt säädettävän lain mukaan toimia edellä mainitut ajoneuvot, eikä toiminta ole sidottu ajoneuvoon vaan toiminnan oikeuttavaan lupaan. Yhden luvan perusteella voidaan siten harjoittaa liikennettä useammalla ajoneuvolla. Huomionarvoista on, että taksiliikennettä saa harjoittaa taksiliikenneluvan lisäksi myös henkilö- tai tavaraliikenneluvalla, kun näiden viimeksi mainittujen lupien haltija on ilmoittanut Liikenteen turvallisuusvirastolle harjoittavansa taksiliikennettä. 

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että esityksessä ei ole rajattu taksiliikennelupavaatimuksen piiristä esimerkiksi majoitus- ja matkailutoimintaan liittyviä pienimuotoisia asiakkaiden kuljetuksia. Lupavaatimuksen laaja-alaisuuden puolesta voidaan nähdä puhuvan ainakin sen seikan, että taksiliikennelupien saaminen ja lupia koskevat velvoitteet helpottuvat esityksen myötä olennaisesti. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että lainsäädäntökokonaisuuden II vaiheessa ennen tämän lain voimaantuloa on tarpeen arvioida, tulisiko lupavaatimukseen lisätä jonkinlainen rajanveto sellaista toimintaa varten, jossa henkilöiden kuljettaminen on vain hyvin pieni osa jotain kokonaan muuta palvelukokonaisuutta. 

Esityksellä vähennetään taksiliikenteen sääntelyä erityisesti lupakiintiöjärjestelmän osalta. Nykyistä taksilupajärjestelmää on pidetty alalle tuloa voimakkaasti rajoittavana, kankeana ja lupaviranomaisia paljon työllistävänä. Taksiliikenteen suurimmat muutokset ovatkin lupakiintiöjärjestelmästä luopuminen ja asemapaikka- ja enimmäishintasääntelyn muuttaminen. Muun muassa taksiliikenteen palvelun laatua, kuljettajan lupavaatimuksia ja hinnoittelua koskevalla sääntelyllä pyritään ehkäisemään haittavaikutuksia, joita muissa maissa on esiintynyt taksimarkkinoiden vapauttamisen yhteydessä. Nyt ehdotetun taksijärjestelmän on arvioitu edistävän resurssien tehokasta käyttöä ja helpottavan kuljetusten yhdistämistä. 

Valiokunnan suorittamassa laajassa asiantuntijakuulemisessa uudistuksia on sekä kannatettu että vastustettu. Osittain kannat ovat puoltaneet muutoksia ja niissä on katsottu, että uudistukset mahdollistavat taksipalvelujen kehittämisen ja resurssien paremman hyödyntämisen. Toisaalta on myös kannettu huolta siitä, että nykyisen järjestelmän vahvuudet menetetään tietyiltä osin. Huolta on erityisesti kannettu taksien saatavuudesta haja-asutusalueilla ja taksipalvelujen korkean laadun säilymisestä.  

Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin pitänyt lupakiintiöitä niiden elinkeinonvapautta rajoittavasta merkityksestä huolimatta hyväksyttävinä. Nyt käsiteltävänä olevasta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta on katsonut, että määrällisistä rajoituksista luopumista voidaan pitää valtiosääntöoikeudellisesti perusteltuna.  

Talousvaliokunta on lausunnossaan pitänyt esityksen muutoksia edellytyksenä kilpailullisempaan toimintaympäristöön siirtymiselle kuitenkin myös kantaen huolta mahdollisista muutoksen aiheuttamista ongelmatilanteista.  

Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää esityksen tavoitteita oikeansuuntaisina. Valiokunta kiinnittää huomiota asiantuntijakuulemisessa esitettyihin huoliin ja katsoo, että uudistusten vaikutuksia tulee tarkoin seurata, jotta vältytään mahdollisesti syntyviltä markkinahäiriöiltä ja jotta uudistukset tosiasiallisesti edistävät resurssien tehokasta käyttöä ja helpottavat kuljetusten yhdistämistä. Valiokunta kiinnittää myös huomiota matkustajan turvallisuuteen ja kuluttajansuojaan liittyviin näkökohtiin. Taksien saatavuus tasapuolisesti koko maassa, myös haja-asutusalueilla, on tärkeää jatkossakin, kun asemapaikkasääntelystä luovutaan. Valiokunta korostaakin, että taksipalvelujen saatavuutta on tarkoin seurattava ja tarvittaessa puututtava lainsäädännöllisin keinoin mahdollisten ongelmien korjaamiseksi. 

Hallituksen esityksen mukaan taksiliikennettä saa harjoittaa myös henkilö- ja tavaraliikenneluvalla, joiden voimassaoloaika on 10 vuotta. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että kaikki luvanvaraisen tieliikenteen luvat ovat yhtenäisesti voimassa 10 vuotta, ja on sen vuoksi muuttanut taksiliikenneluvat määräaikaiseksi. Muutosta selostetaan tarkemmin jäljempänä mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa. 

Taksikuljetuksilta edellytetään yleisesti korkeaa tasoa ja tätä odotetaan myös taksin kuljettajilta. Taksien luotettavuuden tulee olla korkealla tasolla, koska taksia käyttävät laajalti sellaiset asiakasryhmät, jotka ovat erityispalvelun tarpeessa. Suuri osa koulukuljetuksista toteutetaan nykyään taksiliikenteen turvin samaten kuin suuri osa Kansaneläkelaitoksen kuljetuksista. Tämän lisäksi esteettömyydellä on huomattava merkitys suurelle osalle taksien asiakkaista. 

Taksinkuljettajille asetettavat vaatimukset ovat omiaan takaamaan asiakkaiden turvallisen matkanteon. Taksinkuljettajalta edellytetään jatkossakin ajotaitoa ja henkilökohtaista soveltuvuutta. Uuden järjestelmän mukaan tästä vastaa taksiluvan haltija. Näin taksiluvan haltija vastaa siitä, että kuljettajalla on taksinkuljettajan ajolupa, ja siitä, että kuljettajalla on tarvittava taito ja osaaminen. Kuljettajan tulee varmistaa matkustajan turvallinen ajoneuvoon tulo ja siitä poistuminen sekä tarjota asiakkaan tarvitsemaa apua. Tämän vuoksi kuljettajalla on oltava riittävä vuorovaikutus- ja kielitaito, mikä edellyttää, että hän taitaa ainakin toisen kansalliskielen. On tärkeää, että kuljettaja osaa ottaa huomioon myös matkustajan mahdollisista toimintarajoituksista johtuvat erityiset tarpeet. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että taksinkuljettajalla on riittävä paikallistuntemus, jotta hän voi hoitaa kuljetuksen esityksessä edellytetyllä tavalla asiakkaalle edullisimman vaihtoehdon mukaisesti. 

Taksin kuljettaminen on palveluammatti, jossa asiakkaan ja palvelun tarjoajan välinen luottamus on erittäin tärkeää. Voimassa olevassa laissa taksinkuljettajalle on säädetty nimenomainen vaitiolovelvollisuus, mutta valiokunta pitää perusteltuna, että kyseisestä sääntelystä luovutaan esityksen mukaisesti. Valiokunta kuitenkin painottaa, että taksiluvan haltijoiden tulee huolehtia taksinkuljettajan perehdyttämisessä siitä, että kuljettajat ymmärtävät toiminnan luonteen vaativan myös sitä, että asiakkaiden asiat säilyvät kaikilta osin luottamuksellisina. Tähän tulee kiinnittää huomiota myös valiokunnan lakiin lisäämässä Liikenteen turvallisuusviraston järjestämässä taksinkuljettajan kokeessa.  

Valiokunta pitää taksinkuljettajaa koskevia vaatimuksia keskeisinä taksiliikenteelle ja katsoo sen vuoksi, että on tärkeää vaatia taksinkuljettajalta Liikenteen turvallisuusviraston järjestämän kokeen suorittamista. Valiokunta painottaa, että taksiliikenteen harjoittaja on vastuussa siitä, että kuljettajalla on tarvittava osaaminen. Liikenteen turvallisuusviraston järjestämän kokeen tarkoituksena on selvittää jo ajoluvan hakemisen yhteydessä, että kuljettajalla on edellytykset huolehtia asiakkaiden turvallisuudesta ja ottaa huomioon matkustajien mahdolliset toimintarajoitukset ja että kuljettajalla on riittävä paikallistuntemus. Koetta selostetaan tarkemmin mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa. 

Hallituksen esityksen III osan 1 luvun 2 §:ssä säädetään taksiliikennettä koskevista velvollisuuksista. Pykälän mukaan luvan haltija vastaa ja huolehtii muun muassa siitä, että matkustajan nähtävillä on luvan haltijan nimi ja yhteystiedot sekä kuljettajan nimi. Tämä säännös on välttämätön, jotta asiakas voi varmistua siitä, että kyse on virallisesta taksiliikenteestä. Tämä on asiakkaan kannalta tärkeää, koska taksiliikennettä koskevat määrätyt laatuvaatimukset ja asiakas voi siten luottaa tilaamaansa tai ottamaansa kuljetukseen ja sen laatuun. Laissa nimenomaisesti säädetyt tunnistettavuutta helpottavat vaatimukset ovat omiaan vakuuttamaan ajoneuvossa olevaa asiakasta siitä, että kyse on taksiliikenteestä. 

Valiokunta korostaa, että taksiliikennettä suorittavan ajoneuvon pitää olla asiakkaan tunnistettavissa. Perinteisiä ja osittain kansainvälisiä taksin tunnisteita ovat taksivalaisin eli niin sanottu taksikupu, auton väritys tai muu vastaava merkitseminen. On tärkeää, että liikenne- ja viestintäministeriö huolehtii siitä, että esimerkiksi ajoneuvolain tulevien muutosten yhteydessä tai alemmanasteisella sääntelyllä säädellään mahdollisesti käytettävistä taksitunnisteista. Valiokunta katsoo, että lailla, asetuksella tai Liikenteen turvallisuusviraston määräyksellä mahdollisesti luvanhaltijoille pakolliseksi säädettävän taksitunnisteiden käytön tulee olla kiellettyä muilta kuin taksiliikenteen harjoittamiseen oikeutetun luvan haltijoilta. Lisäksi valiokunta pitää taksikupua sellaisena kansainvälisestikin yleisenä taksiin yhdistettävänä ja luottamusta herättävänä tunnisteena, että sen osalta on välttämätöntä, ettei taksikupua saa missään tilanteissa käyttää kukaan muu kuin taksiliikenteeseen oikeuttavan luvan haltija. Valiokunta korostaa, että taksikuvun käytön edellä mainitusta kiellosta tulee säätää nimenomaisesti esimerkiksi ajoneuvolain uudistuksen yhteydessä. 

Hallituksen esityksen myötä hintasääntely muuttuu. Mikäli hinnoittelun osalta todetaan olevan merkittäviä ongelmia, Liikenteen turvallisuusvirasto voi antaa tarkempia määräyksiä taksiliikenteen palvelun kokonaishinnasta, jonka ylittyessä tai arvioitaessa ylittyvän taksiliikenteen palvelusta on sovittava nimenomaisesti. Lisäksi virasto voi esityksen mukaan asettaa tietyin edellytyksin taksiliikenteen enimmäishinnan. Säännösten tarkoituksena on estää epäsuotuisa hintojen kehitys markkinoilla. 

Valiokunta pitää hyvänä, että henkilöliikennettä tarjoavan luvan haltijan sekä välityspalvelun tarjoajan on annettava matkustajalle ennen taksimatkan alkamista tai tilauksen vahvistamista tieto matkan kokonaishinnasta veroineen tai, jos täsmällistä hintaa ei voida ilmoittaa etukäteen, hinnan määräytymisen perusteet veroineen.  

Hintatietojen on oltava helposti matkustajan havaittavissa. Valiokunta pitää säännöstä keskeisenä taksipalvelujen hinnoittelun osalta ja korostaa, että tämä säännös ei toteudu, ellei matkustajalla ole hintatietoja nähtävillä joko auton ulkopuolella ikkunasta tai viimeistään takapenkiltä autoon istuutuessaan. Luvan haltijan ei myöskään voida katsoa täyttäneen velvollisuuttaan antaa matkustajalle tietoa matkan kokonaishinnasta tai sen määräytymisestä, elleivät hintatiedot ole edellä mainituin tavoin havaittavissa. 

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että ajoneuvolakiin tehdään taksamittaria koskevia muutoksia. Valiokunta pitää esityksen tavoin välttämättömänä, että silloin, kun matkan hinta perustuu matkan tai ajan mittaamiseen, luvanvaraisessa henkilöliikenteessä on oltava taksamittari tai hinnan määrittelyssä on käytettävä muuta laitetta tai järjestelmää, jolla saavutetaan vastaava mittaustiedon luotettavuus sekä tiedon suojauksen taso. Tämä on tarpeen ensinnäkin, jotta asiakkaat voivat luottaa hinnanmääräytymisen perusteisiin. Tämän lisäksi on välttämätöntä, että mittauslaitteisto on luotettava ja tietoja suojaava harmaan talouden ehkäisemiseksi. On tärkeää, että tiedot tallentuvat siten, että verottajalla on mahdollisuus tarkistaa suoritetut ja vastaanotetut maksut. Verottaja on tärkein harmaata taloutta valvova viranomainen, ja sillä on tarve saada tietoa taksiliikenteessä suoritetuista maksuista joko taksamittarista tai muusta vastaavan luotettavuuden omaavasta laitteesta. 

Valiokunta pitää teknologianeutraaliutta tärkeänä näkökohtana, mutta korostaa, että laitteiston on ehdottomasti täytettävä yllä mainitut minimivaatimukset. Valiokunta pitää tästä syystä tärkeänä, että Liikenteen turvallisuusvirasto antaa tarkempia määräyksiä vaadittavasta laitteistosta. 

Tärkeää taksimatkojen maksamisen osalta on myös kuitinantovelvollisuus. Kuittia vaatimalla ehkäistään harmaata taloutta, koska tällöin maksu tallentuu luotettavasti ja verottajalla on mahdollisuus tarkistaa suoritetut maksut. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan kuitinantovelvollisuus on pääsääntönä ja siitä on poikkeuksena lähinnä jotkut sähköisesti, esimerkiksi tilauksen yhteydessä, suoritettavat maksut. Nämäkin maksut ovat sähköisesti todennettavissa, joten ne eivät saadun selvityksen mukaan ole omiaan lisäämään harmaata taloutta. Valiokunta korostaakin kuitinantovelvollisuutta taksipalvelujen maksujen osalta ja katsoo, että ainoastaan todennettavissa olevat sähköiset maksut voivat muodostaa tästä poikkeuksen. 

Tietojen ja tietojärjestelmien yhteentoimivuus

Liikennettä koskevien tietojen saatavuus

Esityksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on, että erilaisten palvelujen liikennettä koskeva olennainen tieto on saatavilla mahdollisimman pitkälle digitaalisessa ja yhteentoimivassa muodossa ja se on myös muiden palveluntarjoajien hyödynnettävissä. Valiokunta pitää kyseisen tavoitteen toteutumista ensisijaisen tärkeänä MaaS-palvelujen kehittymisen jouduttamiseksi. 

Esityksen mukaan kaikkien liikennemuotojen henkilöliikenteen liikkumispalvelujen tarjoajien on huolehdittava siitä, että palvelua koskevat olennaiset ajantasaiset tiedot ovat saatavilla. Rajapintojen avaamisella edistetään eri toimijoilla olevien tietojen hyödynnettävyyttä liikennepalvelujen kehittämisessä. Rajapintojen avaamisesta aiheutuu toimijoille myös kustannuksia, mutta valiokunnan saaman selvityksen mukaan yhteiskunnalliset kokonaishyödyt ovat monin verroin tätä suuremmat. Valiokunta toteaa, että rajapintojen avaamisessa tulee huomioida henkilötietojen ja liikesalaisuuksien suojaaminen asianmukaisesti. Esityksessä tarkoitetun avoimen rajapinnan kautta ei lähtökohtaisesti tule siirtää henkilötietoja. 

Tietorajapintojen avaamista muiden toimijoiden hyödynnettäväksi koskevan vaatimuksen osalta tulee asetustasolla määrittää riittävän täsmällisesti ne olennaiset tiedot, jotka erilaisista palveluista on asetettava saataville. Valiokunta katsoo, että tietojen hyödynnettävyyden kannalta on keskeistä, että tiedot ovat riittävän yhdenmukaisia ja käyttökelpoisia, mahdollisimman ajantasaisia sekä kattavia. Jatkossa tulee pyrkiä siihen, että saatavilla olevat tiedot ovat mahdollisimman pitkälle reaaliaikaisia. 

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tietorajapintojen avaamisella saataville tulevia tietoja ei ole tarkoitettu sellaisenaan liikennepalvelujen asiakkaiden luettavaksi. Sen sijaan ne ovat erilaisten asiakkaille tarjottavien palvelujen, kuten esimerkiksi MaaS-palvelujen tai erilaisten tietopalvelujen, tarjoajien hyödynnettävissä. Valiokunta korostaa, että näiden palvelujen toteutuksessa tulee huomioida keskeisesti palvelujen esteettömyyden toteutuminen. 

Lippu- ja maksujärjestelmien rajapintojen avaaminen

Valiokunta pitää lippu- ja maksujärjestelmien rajapintojen avaamista ja järjestelmien yhteentoimivuutta ensiarvoisen tärkeänä esityksen tavoitteiden toteutumisen kannalta. Järjestelmien avoimuus antaa erilaisille toimijoille muun muassa mahdollisuuden tarjota käyttäjille yhtenäisiä matkaketjuja. Esityksellä ei pyritä yhden yhtenäisen lippu- ja maksujärjestelmän luomiseen, vaan tavoitteena on eri lippujärjestelmien välinen yhteentoimivuus. Valiokunta korostaa järjestelmien avoimuuden, hyödynnettävyyden sekä järjestelmiin pääsyn tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden keskeistä merkitystä uusien palvelujen syntymisen ja markkinoiden kilpailun lisääntymisen kannalta. Esityksessä ei edellytetä järjestelmiin pääsyn maksuttomuutta, mutta kaikkien pääsyyn liittyvien ehtojen tulee olla oikeudenmukaisia, syrjimättömiä ja kohtuullisia. 

Lippu- ja maksujärjestelmien yhteentoimivuutta koskeva sääntely koskee vain tie- ja raideliikenteen henkilökuljetuspalveluja sekä välityspalveluja. Esityksen perustelujen mukaan kuljetuspalvelulle on ominaista se, että palvelussa on kuljettaja ja kuljetettava, joten esimerkiksi kaupunkipyörät ja monet autojen yhteiskäyttöä koskevat palvelut jäävät näiden yhteentoimivuutta koskevien velvoitteiden ulkopuolelle. Matkaketjujen muodostamisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että kaikki liikennepalvelut voidaan ottaa vapaaehtoiselta pohjalta yhteentoimivuuden kehittämiseen mukaan. 

Lippu- ja maksujärjestelmien myyntirajapinnan avaaminen perushintaisen kertamatkaan oikeuttavan lipputuotteen osalta muille palveluntarjoajille on esityksen mukaan vähimmäisvaatimus kaikille tie- ja raideliikenteen henkilökuljetus- ja välityspalvelujen tarjoajille. Valiokunta pitää kuitenkin kohtuullisena, että esityksessä on säädetty pieniä toimijoita koskeva poikkeusmahdollisuus tämän velvoitteen toteuttamiseen. Valiokunnan käsityksen mukaan kyseinen poikkeus on tarkoitettu vain erittäin pienille toimijoille. Pienikokoiset toimijat voivat esityksen mukaisesti hyödyntää Liikenneviraston tarjoamia työkaluja rajapintojen avaamisessa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että erityisesti nykyiset suuret toimijat lähtevät välittömästi toteuttamaan järjestelmiinsä tarvittavia muutoksia taikka vaihtoehtoisesti hyödyntävät viipymättä tähän tarkoitukseen jotain myös kaikkien muiden palveluntarjoajien hyödynnettävissä olevaa välityspalvelua. Viivytyksetön toiminta ja yhteistyöhalukkuus eri toimijoiden välillä on välttämätöntä, jotta erilaisten toimijoiden mahdollisuuksia luoda käyttäjille uusia palveluja ja muodostaa yhtenäisiä matkaketjuja ei rajoiteta perusteettomasti. 

Esityksessä säädetään myös lippu- ja maksujärjestelmien pidemmälle menevästä yhteentoimivuudesta. Yhteentoimivuuden varmistamiseksi toimivaltaisten viranomaisten toteuttamissa julkisissa palveluhankinnoissa tulee huolehtia siitä, että lipputuotteisiin perustuvat matkustusoikeudet ovat aina todennettavissa viestintäverkon kautta yleiskäyttöisen teknologian avulla taustajärjestelmästä. Kyseinen vaatimus koskee vain toimivaltaisten viranomaisten tekemiä hankintoja, eli tässä vaiheessa esimerkiksi pienempien kuntien kilpailutukset jäävät lähtökohtaisesti velvoitteen ulkopuolelle. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esityksen tarkoituksena on, että jatkossa kaikki toimivaltaisten viranomaisten julkisiin hankintoihin sisältyvät lippu- ja maksujärjestelmät ovat taustajärjestelmäpohjaisia, myös niissä tilanteissa, joissa viranomaisella itsellään on jonkinlainen rooli järjestelmän ylläpidossa tai matkustusoikeuden todentamisessa. 

Valiokunta pitää hyvin tärkeänä, että alalle luodaan pikaisesti myös alemman asteisella sääntelyllä, standardoinnilla ja toimijoiden käytännön yhteistyöllä yleiseksi käytännöksi olennaisten liikennettä koskevien ajantasaisten tietojen avoin saatavuus sekä lippu- ja maksujärjestelmien mahdollisimman yleinen yhteentoimivuus ja tasapuolinen hyödynnettävyys. Taustajärjestelmäpohjaisten lippu- ja maksujärjestelmien yleistymiseen myös muutoin kuin toimivaltaisten viranomaisten tekemissä julkisissa hankinnoissa tulisi siten löytää keinoja. Yhteistyössä ja palvelujen toteutuksessa on tärkeää huomioida asiakaspalvelun ja tätä koskevien vastuiden toteuttaminen asianmukaisesti. Valiokunta pitää toivottavana, että taustajärjestelmäpohjaisten lippu- ja maksujärjestelmien yleistymistä ei hidasteta myöskään sitoutumalla pitkäaikaisilla sopimuksilla nykyisiin yhteentoimimattomiin lippu- ja maksujärjestelmiin. 

Tieto- sekä lippu- ja maksujärjestelmärajapintoja koskevien vaatimusten voimaantulo

Uusien liikkumispalvelujen kehittäminen on merkittävä mahdollisuus myös Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta. Tästä syystä valiokunta pitää tärkeänä, että rajapintojen avaamista koskevat III osan 2 luvun 1—5 §:n säännökset tulevat voimaan mahdollisimman pian, kuitenkin siten, että alan toimijoille varataan riittävästi aikaa sääntelyn toimeenpanoon. Näin ollen valiokunta katsoo, että kyseisten säännösten on tultava voimaan jo 1.1.2018.  

Välitys- ja yhdistämispalvelut

Esityksessä ehdotetaan uutta palvelutarjonnan kehittymisen kannalta keskeistä liikenteen välityspalveluja koskevaa sääntelyä. Välityspalvelulla tarkoitetaan esityksessä kuljetuspalvelujen välittämistä korvausta vastaan. Yhdistämispalvelulla taas esityksessä tarkoitetaan matkaketjujen tai muiden palvelukokonaisuuksien muodostamista korvausta vastaan. 

Valiokunta pitää hyvänä, että esityksellä edistetään välitys- ja yhdistämispalvelujen kehittymistä. Palvelujen määrittelyllä ja niitä koskevalla sääntelyllä luodaan oikeusvarmuutta ja mahdollistetaan myös tämän kaltaisten palvelujen syntyminen. Valiokunta pitää erilaisten sähköisten mobiili- yms. sovellusten kehittämistä palvelujen tilaamiseksi tärkeänä, mutta katsoo, että palveluja tulee jatkossakin olla saatavilla kansalaisten yhdenvertaisuuden varmistamiseksi myös perinteisemmillä tavoilla. 

Esityksen mukaan välityspalvelun tarjoajan on ilmoitettava Liikenteen turvallisuusvirastolle vuosittain kokonaissummat niistä korvauksista, jotka kuljetuspalvelun tarjoajat ovat saaneet sen välittämistä kuljetuksista, ellei kyseinen tieto ole viranomaisten saatavilla Verohallinnolle tehdyn vastaavan ilmoituksen perusteella. Valiokunta pitää perusteltuna asiantuntijakuulemisessa esille tuotua kritiikkiä siitä, että jos välityspalvelun tarjoaja ei välitä kuljetusten lisäksi maksuliikennettä, kuljetuksista maksetut kokonaissummat eivät välttämättä ole lainkaan sen tiedossa. Valiokunta on muuttanut esitystä siten, että kyseinen ilmoitusvelvollisuus koskisi vain välityspalvelun tarjoajan tiedossa olevia korvauksia. Välityspalvelun tarjoaja, jolla ei ole minkäänlaista roolia kuljetusten maksuliikenteessä, jäisi siten kyseisen ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle. 

Liikennepalvelujen julkinen tuki

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota valtionrahoituksen käyttötarkoituksia koskevan pykälän asetuksenantovaltuuden epätäsmällisyyteen. Liikenne- ja viestintävaliokunta on täsmentänyt kyseistä säännöstä perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla. 

Valiokunta pitää hyvänä, että esityksessä on tunnistettu uutena tukimuotovaihtoehtona julkisen liikenteen palveluseteli. Alueelliset toimivaltaiset viranomaiset voisivat halutessaan ottaa määrärahojensa puitteissa palvelusetelin käyttöön, mikä lisäisi liikenteen järjestämisen keinovalikoimaa alueellisten liikennetarpeiden toteuttamisessa ja asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotus on linjassa EU-sääntelyn kanssa. Asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin tuotu myös esille, että palvelusetelimalliin liittyy vielä epäselvyyttä ja sen käytöllä voisi olla myös negatiivisia muun muassa kysyntää ja rahoitusta hajauttavia sekä resurssien käytön vaikuttavuutta heikentäviä vaikutuksia. Liikenne- ja viestintävaliokunta yhtyy talousvaliokunnan lausunnossaan esittämään näkemykseen, että ehdotus on periaatteessa kannatettava, mutta mallin toteuttaminen käytännössä edellyttää vielä jatkovalmistelua. Mikäli tulevaisuudessa haluttaisiin käyttää palvelusetelin kaltaiseen tukeen valtion budjettirahoitusta, tämä edellyttäisi erillisiä päätöksiä. 

Palvelujen esteettömyys

Esityksellä ei puututa kansallisen erityislainsäädännön nojalla voimassa oleviin oikeuksiin eikä esteettömyyden tasosta valiokunnan saaman selvityksen mukaan tingitä. Digitalisaatiolla ja asiakkaille palvelusta annettavan tiedon laadun parantamisella edistetään hallituksen esityksen mukaan tiedon saantia esteettömistä palveluista. Asiantuntijakuulemisessa liikenne- ja viestintäministeriö on pitänyt tärkeänä, että eri palveluja koskevat tiedot ovat YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (SopS 27/2016) tarkoitetulla tavalla saavutettavissa. Eri toimijoiden kannalta on myös tärkeää, että palvelujen saavutettavuus ymmärretään eri palveluissa yhdenmukaisella ja johdonmukaisella tavalla sekä kuvataan lainsäädännössä teknologianeutraalisti, jotta uusille teknologisille innovaatioille jää tilaa. Ministeriön käsityksen mukaan yhdenvertaisuuslain (1325/2014) valvontaviranomaisten antamat ratkaisut ohjaavat yleistä käsitystä siitä, mitä palvelujen saavutettavuudella tarkoitetaan tällä hetkellä ja jatkossa toimintaympäristön kehittyessä. 

Taksiliikenteellä on perinteisesti ollut huomattava merkitys vammaisille ja iäkkäille henkilöille. Hallituksen esitys edellyttää, että taksiliikenteessä kuljettajalla on kyky ottaa huomioon matkustajan toimintarajoituksesta aiheutuvat erityiset tarpeet. Näin ollen kuljettajalta edellytetään esteettömyysosaamista, ja valiokunta on lisännyt lakiin kuljettajaa koskevan kokeen. Kaikki käytössä olevat joukkoliikenteen ja taksiliikenteen ajoneuvot eivät kuitenkaan sovellu kaikille toimintarajoitteen laadusta riippuen, ja kuljettajan taustasta, käytettävästä kalustosta ja laitteistosta riippuu, minkä verran kuljettaja tarvitsee tältä osin tehtäväänsä koulutusta ja perehdytystä. Henkilö, joka toimintarajoituksistaan johtuen ei käytännössä voi käyttää esimerkiksi tavallista henkilöautoa, joutuu etukäteen varmistamaan ajoneuvon soveltuvuuden. Koska esityksellä lisätään tiedonantovelvollisuutta ja tiedon avaamista esteettömyystietojen osalta, uudistuksen on arvioitu parantavan toimintarajoitteisten henkilöiden tiedonsaantimahdollisuuksia ja parhaiten heille soveltuvan kaluston löytymistä. 

Liikenne- ja viestintäministeriö ei ole nähnyt riskiä sille, että esteettömän ajoneuvokaluston tarjonta heikkenisi ottaen huomioon, että erilaiset toimintarajoitukset ovat usein juuri peruste taksiliikenteen palvelujen käyttämiselle ja toimintarajoitteiset henkilöt ovat palvelun tarjoajille aivan keskeinen asiakasryhmä. Alueilla, joilla taksipalveluita ei toimivaltaisten viranomaisten mielestä ole riittävästi, voidaan soveltaa palvelusopimusasetuksen mukaista menettelyä ja hankkia taksiliikennettä avoimena, joukkoliikenteeseen verrattavana liikenteenä, asettaen sille laatua koskevia vaatimuksia. Myös muissa yhteiskunnan korvaamiin kuljetuksiin liittyvissä kilpailutuksissa, kuten vammaispalvelulain mukaisissa hankinnoissa, voidaan esteettömyystarpeet ottaa erityisesti huomioon. Hankinnoissa onkin vastaisuudessa hyvä kiinnittää erityistä huomiota kaluston teknisiin vaatimuksiin. Hankinnoissa voidaan myös vaatia näyttöä siitä, että kuljettajalla on riittävä ammattitaito palvella vammaisia asiakkaita. 

Valiokunta pitää hyvänä, että nyt säädettävällä lailla ei puututa voimassa oleviin oikeuksiin, vaan niistä säädetään kansallisessa erityislainsäädännössä. On myös hyvä, että julkisesti rahoitetuissa kuljetuksissa voidaan myös sopimuksin asettaa tarkempia velvoitteita kuljettajien osaamiselle ja käytettävälle kalustolle. Valiokunta kiinnittää edelleen huomiota siihen, että esteettömyyteen ei kuulu ainoastaan esteetön liikkuminen vaan myös tiedon saamisen esteettömyys. Näin ollen myös digitalisaation osalta on kiinnitettävä huomiota tiedon saatavuuteen eri erityisryhmien osalta. Onkin pidettävä mielessä, että tiedon tulee olla saatavissa myös muutoin kuin digitaalisesti. Esimerkiksi ikääntyvät ja ne, joilla ei ole pääsyä sähköisiin palveluihin, ovat ryhmiä, joille tieto tulee olla saatavissa muutoinkin kuin digitaalisesti. 

Liikenneluparekisteri

Esityksen mukaan valtakunnallinen liikenneluparekisteri koostuisi kahdesta osasta, kaikille internetin kautta julkisesta ja toisaalta käyttörajoitteisesta, vain viranomaiskäyttöön tarkoitetusta osasta. Liikenteen turvallisuusvirasto toimisi rekisterinpitäjänä. Valiokunta on rajannut ja täsmentänyt rekisterin julkista osaa koskevaa sääntelyä muun muassa henkilötietojen suojan varmistamiseksi siten, että rekisterin avoimesta osasta kaikkien saataville saatetaan ainoastaan yrityksiä koskevat tiedot. 

Seuraamukset ja rangaistussäännökset

Valiokunta pitää seuraamuksia koskevia säännöksiä ja viranomaisvalvontaa tärkeinä muun muassa harmaan talouden torjunnan kannalta erityisesti lupa- ynnä muun sääntelyn keventyessä esityksen myötä. Valiokunta ehdottaa esityksen seuraamus- ja rangaistussäännöksiä koskeviin osuuksiin useita täydennyksiä muun muassa koskien huomautuksen ja varoituksen antamista, poliisin oikeutta peruuttaa taksinkuljettajan ajolupa sekä nimenomaista viittausta kabotaasisäännösten vastaisen toiminnan rangaistavuuteen. 

Viranomaiset ja valvonta

Liikenteen turvallisuusvirasto on yleinen lainvalvonnasta vastaava viranomainen, jonka lisäksi erinäisillä muilla viranomaisilla on tärkeä valvontarooli. Harmaan talouden osalta keskeinen valvontaviranomainen on Verohallinto, ja liikenteen ja kuljetusten osalta poliisilla, Tullilla ja Rajavartiolaitoksella on tärkeä rooli. Valiokunta korostaa voimakkaasti Liikenteen turvallisuusviraston lain noudattamista koskevan valvontatehtävän merkitystä. Viraston on välttämätöntä järjestää valvonta siten, että se käyttää valvontaresurssit tehokkaasti ja suunnitelmallisesti. Valvonnassa on tarpeen kehittää yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa sekä kehittää sähköisiä menettelytapoja. Toimenpiteet tulee ohjata niihin kohteisiin, joissa valvontatoimenpiteiden vaikuttavuus on suurin. Lisäksi on tarpeen toteuttaa myös satunnaisesti kohdennettavia valvontatoimenpiteitä siten, että valvonnan tehokkuus ei miltään osin heikkene nykyisestä. 

Harmaan talouden torjunta ja liikennevalvonta

Hallituksen esityksen mukaan yritteliäisyyden tukemisella, kilpailukyvyn parantamisella, työllisyyden edistämisellä ja alan kokonaisvolyymin kasvulla on valtiontalouden kannalta myönteisiä vaikutuksia, mikä puoltaa luvanvaraisuuden vähentämistä, vaikka luvanvaraisuuden on nykyään ajateltu kytkeytyvän pitkälti harmaan talouden torjuntaan. Tämän lisäksi lupajärjestelmällä saadut tiedot ovat saatavilla myös muun lainsäädännön vaatimuksista tehtävien erilaisten ilmoitusten kautta. On kuitenkin tärkeää, että harmaata taloutta valvotaan ja torjutaan, koska se vääristää tasapuolista kilpailua. 

Välityspalvelujen tarjoajalla on välittämiään palveluita koskeva selvitys- ja ilmoitusvelvollisuus. Ilmoitusvelvollisuus Liikenteen turvallisuusvirastolle koskee vuosittaista kokonaissummaa sen tiedossa olevista korvauksista, ellei kyseinen tieto ole viranomaisen saatavilla Verohallinnolle tehdyn vastaavan ilmoituksen perusteella. 

Kuljetusmarkkinoiden tulee perustua tasapuoliseen kilpailuun, mikä edistää markkinoiden kehittymistä. Näin onkin erityisen tärkeää, että kuljetuksia ei suoriteta säännösten vastaisesti kilpailua vääristäen esimerkiksi verotussäännöksiä kiertämällä tai kuljetuksia koskevia määräyksiä rikkomalla. Sekä harmaan talouden torjumiseksi että liikenneturvallisuuden turvaamiseksi on tärkeää, että liikennettä tien päällä valvovilla viranomaisilla on mahdollisuus puuttua riketilanteisiin esimerkiksi pysäyttämällä virheelliset kuljetukset. Tämän vuoksi poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen valtuuksia on lisätty siitä, mitä hallituksen esityksessä esitetään. Muutosta selostetaan tarkemmin jäljempänä mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa. 

Valiokunta ehdottaa sääntelyn valvontaan liittyen eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman, jonka mukaan: 

Seuranta ja muutostarpeisiin reagointi

Valiokunta pitää esitystä merkittävänä ja kunnianhimoisena hankkeena, jolla on lain toimeenpanon kaikilta osin onnistuessa huomattavia positiivisia vaikutuksia liikennejärjestelmän toimivuuteen, palvelujen saatavuuteen ja Suomen kilpailukykyyn. Nyt ehdotettu sääntely voi luoda kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia, edistää kilpailua ja mahdollistaa ihmisille ja tavaroille nykyistä sujuvamman ja tehokkaamman liikkumisen.  

Esityksen laajasta ja osin vasta kehittymässä olevia palveluja koskevasta luonteesta johtuen esityksen käytännön vaikutuksia on kuitenkin tietyiltä osin erityisen haastavaa arvioida. Tästä syystä valiokunta korostaa voimakkaasti sääntelyn vaikutusten seurannan ja nopean mahdollisiin ongelmiin reagoimisen tarvetta käytännössä syntyvien kokemusten myötä.  

Lain tehokkaalla toimeenpanolla ja valvonnalla on keskeinen merkitys esityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Erityisen tärkeänä valiokunta pitää asiakkaan asemaa, palvelujen alueellista ja muuta saatavuutta, sääntelytaakan ja markkinoiden kilpailuedellytysten tasapuolisuutta sekä uudenlaisten liikennepalvelujen syntymistä koskevien tavoitteiden toteutumisen varmistamista. Sääntelyä on tarpeen seurata myös harmaan talouden torjumisen näkökulmasta ja arvioida muun muassa sanktioiden, viranomaisten toimivaltuuksien ja lupien peruuttamista koskevien säännösten toimivuutta. Erityisen tärkeää on seurata traktori- ja pakettiautokuljetusten luvanvaraisuuden kevennysten vaikutuksia kilpailun edellytysten tasapuolisuuteen sekä traktorien osalta myös liikenteen turvallisuuteen. Ammattimaisen liikenteen määritelmää on myös hyvin tärkeää seurata harmaan talouden torjunnan osalta. Tarvittaessa on oltava valmiutta myös palata nykyisen kaltaiseen sääntelyyn, jos käytäntö selkeästi osoittaa, että jokin tietty sääntelymalli ei lainkaan toimi.  

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että verottajan tarpeiden, harmaan talouden ehkäisemisen sekä työntekijöiden oikeuksien turvaamiseksi on seurannassa tarpeen arvioida myös tilaajavastuusääntelyn uudistamistarpeita. Erityisesti ulkomaisten kuljetusyritysten toiminnan valvontaan ja muun muassa kuljetuksen maasta poistumisen edellytyksiin erilaisten väärinkäytöstilanteiden yhteydessä tulisi pyrkiä löytämään uusia tehokkaampia toimintamalleja. Nyt käsittelyssä olevan sääntelykokonaisuuden II ja III vaiheessa tulee ottaa huomioon myös mahdolliset maakuntien tehtäviin suunnitellut muutokset myös liikenteen järjestämisestä vastaavien toimivaltaisten viranomaisten määräytymisen kannalta, sekä arvioida sääntelyn seurannan yhteydessä kansallisten säännösten suhdetta lukuisiin esityksellä toimeenpantaviin EU-säännöksiin. 

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että nyt käsiteltävänä olevassa esityksessä on joiltain osin jätetty kokonaan huomioimatta perustuslakivaliokunnan vakiintuneesta käytännöstä ilmeneviä vaatimuksia sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta. Liikenne- ja viestintävaliokunta on täsmentänyt ja tarkentanut perustuslakivaliokunnan esittämien huomioiden pohjalta esitystä, mutta kiinnittää samalla huomiota siihen, että koko lakiuudistusta on seurattava myös tämän perustuslakivaliokunnan yleisen huomion pohjalta. 

Perustuslakivaliokunta kiinnitti esityksestä antamassaan lausunnossa huomiota myös siihen, että esityksen lakitekninen toteutus, jossa säännösten numerointi alkaa jokaisen luvun alusta uudelleen, johtaa monimutkaisiin viittaussäännöksiin ja tekee sääntelyn hahmottamisen vaikeaksi. Myös oikeusministeriö toi valiokunnalle antamassaan lausunnossa esille vastaavia huolenaiheita. Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää välttämättömänä, että sääntelykokonaisuuden teknistä toteutustapaa muutetaan viimeistään sen III vaiheessa siten, että joko lain luvut ja pykälät tai pelkät pykälät numeroidaan juoksevasti. 

Valiokunta ehdottaa sääntelyn seurantaan liittyen eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman, jonka mukaan: 

Muita kehittämistarpeita

Tieliikennelain kokonaisuudistuksen yhteydessä on taksiliikenteessä käytettävien ajoneuvojen ja palvelujen monipuolistuessa välttämätöntä ratkaista, millä edellytyksillä taksiliikenteessä ja muussa henkilöliikenteessä käytettävä, ajoneuvot voivat käyttää linja-autokaistaa ja niin sanottuja taksitolppia. Laissa tai alemmanasteisella sääntelyllä tulee määrittää sellainen yksiselitteinen taksiliikenteessä käytettävän ajoneuvon tunniste, joka antaa oikeuden käyttää linja-autokaistaa ja taksitolppia. 

Nyt säädettävän lainsäädännön lähtökohtana on eri liikenteen muotojen yhteensovittaminen ja niiden yhdenmukainen kohtelu. Nykylainsäädännössä eri liikennemuotoja ja ajoneuvoja verotetaan kuitenkin eri tavoin ja perustein. Valiokunta pitää välttämättömänä, että liikennemarkkinoiden edelleen kehittämisen yhteydessä tarkastellaan verotuksen yhdenmukaistamista, jotta eri toimijoille saadaan tasapuolinen verokohtelu. Nyt säädettävässä laissa toimintaa ja sitä koskevaa sääntelyä ei aina ole sidottu määrättyyn yhteen ajoneuvotyyppiin vaan tietynlaisen palvelun tarjoamiseen. Esimerkiksi taksitoimintaa onkin mahdollista harjoittaa useilla eri ajoneuvoilla ja laissa määrätyillä eri luvilla. Samalla helpotetaan markkinoille tuloa, mikä voi tuoda erilaisia osa-aikaisia toimijoita liikennemarkkinoille. Tiettyä ajoneuvoa saatetaan siten käyttää vain osan aikaa ammattimaiseen toimintaan yksityisten ajojen lisäksi.Vastaavasti tietyllä ajoneuvolla saatetaan harjoittaa useampaa eri tyyppistä ammattimaista liikennettä. Myös eri toimijoiden verohelpotuksia on siten syytä tarkastella kokonaisuutena tasapuolisuuden varmistamiseksi. Nykykäytännön mukaan verohelpotukset on usein kohdistettu ajoneuvoon, mutta vastaisuudessa saattaa olla syytä tarkastella toimintaa kokonaisuutena ja sitoa siten myös mahdolliset verohelpotukset tietynlaiseen toimintaan. 

Lain uudet määritelmät ja keskittyminen palvelujen tuottamiseen voivat johtaa osa-aikaisen ammattimaisen liikenteen harjoittamisen lisääntymiseen ja erilaisiin uusiin toimijoihin. Tätä kautta syntyy helposti tarvetta myös uudenlaisille vakuutuspalveluille, jotka huomioivat markkinoilla tapahtuvat muutokset. Valiokunta pitää tärkeänä, että vakuutusmarkkinoiden toimijat kehittävät tuotteitaan siten, että ne vastaavat paremmin tulevaisuuden tarpeisiin.  

1. lakiehdotus

Lain nimike.

Viitaten perustuslakivaliokunnan esityksestä antamaan lausuntoon, oikeusministeriön esityksestä valiokunnalle antamaan lausuntoon sekä Lainkirjoittajan oppaan (Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 37/2013) lain nimikettä koskevaan osuuteen liikenne- ja viestintävaliokunta on muuttanut 1. lakiehdotuksen nimikkeen vastaamaan selkeämmin sen säädöshierarkista asemaa. 

I osa 1 luku 1 §. Määritelmät.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan kuljetuspalvelulla tarkoitetaan henkilöiden ja tavaroiden kuljettamista ammattimaisesti. Kyseisen säännöksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan kuljetuspalvelulle ominaista on se, että palveluun sisältyy ajoneuvon kuljettaja ja ajoneuvo ja palvelun käyttäjä on matkustajan roolissa tai antaa kuljetettavaksi tavaraa. Valiokunta ei ole muuttanut kuljetuspalvelun määritelmää, mutta korostaa, että kyseinen määritelmä ei rajoita teknologisia innovaatioita eikä sulje pois esimerkiksi sitä mahdollisuutta, että ajoneuvon liikkumisesta vastuussa oleva "kuljettaja" voi olla myös ajoneuvon ulkopuolella. Teknologian sen mahdollistaessa ja muun lainsäädännön niin salliessa kuljetuspalvelussa käytettävä ajoneuvo on mahdollista ehdotetun määritelmän sitä rajoittamatta myös ohjelmoida kulkemaan itsenäisesti. Valiokunta korostaa, että nyt käsittelyssä olevan sääntelykokonaisuuden II ja III vaiheessa sekä valmisteilla olevan tieliikennelain kokonaisuudistuksen yhteydessä tulee erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että sääntely tukee kaikin tavoin tämän kaltaista uutta teknologista kehitystä. 

II osa 1 luku 2 §. Taksiliikenne.

Valiokunta on muuttanut pykälän 1 momentin muotoilua lakiteknisesti selkeämmäksi. Tällä ei muuteta säännöksen oikeudellista sisältöä ja tarkoitusta. 

II osa 1 luku 3 §. Henkilö- ja tavaraliikenneluvan myöntäminen.

Pykälän 1 momentin 3 kohdassa on säädetty henkilöliikenneluvan ja tavaraliikenneluvan saamisen esteenä muun muassa siitä, että luonnollinen henkilö on asetettu konkurssiin viimeisimmän kahden vuoden aikana. Sen sijaan mainitun momentin 6 kohdassa tarkoitettujen työsuhteeseen perustuvien saatavien laiminlyöntien kohdalla ei ole asetettu minkäänlaista määräaikaa, joten nämä seikat muodostaisivat luvan saamisen pysyvän esteen. Valiokunta on muuttanut 1 momentin 6 kohtaa siten, että säännöksessä mainitut työsuhteeseen perustuvien saatavien laiminlyönnit muodostaisivat luvan saamisen esteen vain kahden vuoden ajan. Tämä vastaisi sekä esityksen konkursseja luvansaamisen esteenä koskevaa sääntelyä että esityksen luonnollisen henkilön yleisen hyvämaineisuuden arviointia koskevaa sääntelyä. Samoilla perusteilla valiokunta on tehnyt vastaavan muutoksen myös 2 momentin 5 kohtaan, joka koskee oikeushenkilön luvan saamisen esteitä.  

Lisäksi valiokunta on tehnyt lakiteknisiä korjauksia 1 momentin 2 kohtaan sekä 2 momentin 5 ja 6 kohtaan.  

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta on muuttanut myös 4 momentin Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaisen viranomaisen myöntämää lupaa koskevaa säännöstä siten, että säännökseen ei sisälly henkilöiden ja tavaroiden kuljettamista tiellä koskevien lupien myöntämistä Ahvenanmaalla koskevaa sääntelyä, joka kuuluu Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) mukaan Ahvenanmaan maakuntapäiville. Pykälässä säädettäisiin ainoastaan siitä, että Ahvenanmaalla myönnetyn luvan perusteella voi harjoittaa liikennettä myös Ahvenanmaan ja muun Suomen välillä. 

II osa 1 luku 4 §. Taksiliikenneluvan myöntäminen.

Valiokunta on tehnyt 1 momentin 7 kohtaan ja 2 momentin 7 kohtaan lakiteknisen korjauksen sekä muuttanut Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaisen viranomaisen myöntämää lupaa koskevaa pykälän 4 momentin säännöstä edellä II osan 1 luvun 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa esille tuoduilla perusteilla. 

II osa 1 luku 6 §. Luonnollisen henkilön hyvä maine.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan pykälän 2 momentin ilmeistä sopimattomuutta osoittavia seikkoja koskevan luettelon tarkoitus on ohjata lupaviranomaisen harkintaa siitä, osoittavatko 1 momentissa tarkoitetut teot henkilön olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan ammattimaista liikennettä. Selkeyden vuoksi valiokunta ehdottaa sanan "voi" lisäämistä 2 momentin johdantolauseeseen siten, että esimerkiksi se, että teot on tehty ammattimaista liikennettä harjoittaessa, ei ehdottomasti tarkoita henkilön olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan ammattimaista liikennettä. 

II osa 1 luku 8 §. Luvan voimassaolo.

Hallituksen esityksen mukaan taksiliikennelupa on voimassa toistaiseksi, mikä vastaa voimassa olevaa sääntelyä. Esityksen mukaan henkilö- ja tavaraliikenneluvat ovat kuitenkin voimassa 10 vuotta myöntämispäivämäärästä EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen mukaisesti. Koska esityksen mukaan taksiliikennettä saa harjoittaa myös henkilö- ja tavaraliikenneluvalla, valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että kaikki luvanvaraisen tieliikenteen luvat ovat yhtenäisesti voimassa 10 vuotta. Tällä varmistetaan myös se, että markkinoille ei jää käyttämättömiä voimassaolevia taksiliikennelupia määräämättömäksi ajaksi. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että esityksen mukaan nykyiset taksiluvat katsottaisiin esityksen mukaisiksi uusiksi taksiliikenneluviksi kuitenkin siten, että samalle luvanhaltijalle myönnetyt taksiluvat voitaisiin yhdistää yhdeksi taksiliikenneluvaksi. Lupien voimassaoloa koskevalla muutoksella on siten vaikutuksia myös nykyisten taksiluvanhaltijoiden asemaan. Valiokunta ei näe, että tällä henkilökuljetusten harjoittajien aseman yhtenäistämistä koskevalla muutoksella lisättäisiin tarpeettomasti hallinnollista taakkaa. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että lupien muuttamis- ja uusimismenettelyt järjestetään Liikenteen turvallisuusvirastossa mahdollisimman joustaviksi ja kevyiksi. 

II osa 1 luku 12 §. Tavarankuljetuksen tilaajan selvitysvelvollisuus.

Valiokunta on tehnyt pykälän 2 momentin 1 kohtaan lakiteknisiä korjauksia. 

II osa 1 luku 13 §. Välityspalvelun tarjoajan selvitys- ja ilmoitusvelvollisuus.

Pykälän 2 momentin mukaan välityspalvelun tarjoajan on ilmoitettava Liikenteen turvallisuusvirastolle vuosittain kokonaissummat niistä korvauksista, jotka kuljetuspalvelun tarjoajat ovat saaneet sen välittämistä kuljetuksista, ellei kyseinen tieto ole viranomaisten saatavilla Verohallinnolle tehdyn vastaavan ilmoituksen perusteella. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että jos välityspalveluntarjoaja ei välitä kuljetusten lisäksi maksuliikennettä, kuljetuksista maksetut kokonaissummat eivät välttämättä ole lainkaan sen tiedossa. Näin ollen valiokunta on muuttanut esitystä siten, että kyseinen ilmoitusvelvollisuus koskee vain välityspalvelun tarjoajan tiedossa olevia korvauksia. Välityspalvelu, jolla ei ole minkäänlaista roolia kuljetusten maksuliikenteessä, jää siten kyseisen ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle. 

II osa 1 luku 15 §. Liikenteessä käytettävä ajoneuvo.

Valiokunta on lisännyt luvanvaraisessa liikenteessä käytettävän ajoneuvon ajoneuvoliikennerekisteriin rekisteröimistä koskevaan huolehtimisvelvoitteeseen palvelun tarjoajan velvollisuuden huolehtia myös siitä, että ajoneuvoliikennerekisteriin ilmoitetaan ajoneuvon käyttötarkoitukseksi luvanvarainen käyttö. Valiokunta pitää tätä tarpeellisena muun muassa verotuksen toteuttamisen ja harmaan talouden torjunnan tarpeiden turvaamiseksi. Valiokunta toteaa, että säännöksellä ei oteta kantaa siihen, onko ajoneuvo koko ajan vai vain osan aikaa ammattimaisessa käytössä. 

II osa 3 luku 1 §. Taksinkuljettajaa koskevat vaatimukset.

Taksinkuljettajille asetettavat vaatimukset ovat omiaan takaamaan asiakkaiden turvallisen matkanteon. Esityksen mukaan nykyisestä taksinkuljettajan koulutuksesta ja kokeesta luovutaan. Taksinkuljettajalta edellytetään kuitenkin jatkossakin ajotaitoa ja henkilökohtaista soveltuvuutta. Kuljettajan tulee varmistaa matkustajan turvallinen ajoneuvoon tulo ja siitä poistuminen sekä tarjota asiakkaan tarvitsemaa apua. On tärkeää, että kuljettaja osaa ottaa huomioon myös matkustajan mahdollisista toimintarajoituksista johtuvat erityiset tarpeet. Tämän vuoksi kuljettajalla on myös oltava riittävä vuorovaikutus- ja kielitaito, mikä edellyttää, että hän taitaa ainakin toisen kansalliskielen tehtävän kannalta riittävän hyvin. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että taksinkuljettajalla tulee olla riittävä paikallistuntemus, jotta hän voi hoitaa kuljetuksen asiakkaalle edullisimman vaihtoehdon mukaisesti esityksessä edellytetyllä tavalla. Esityksen mukaan taksiliikenteen harjoittaja vastaa siitä, että kuljettajalla on taksinkuljettajan ajolupa, ja siitä, että kuljettajalla on tarvittava taito ja osaaminen.  

Valiokunta korostaa, että ensisijaisesti taksiliikenteen harjoittaja on vastuussa kuljettajan osaamisesta ja riittävistä toimintaedellytyksistä. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta kuitenkin katsoo, että taksinkuljettajan kyky huolehtia keskeisistä palvelun toimivuuden vaatimista edellytyksistä on palvelun turvallisuuden sekä asiakkaiden erityistarpeiden kannalta siinä määrin tärkeää, että näiden seikkojen varmistaminen ei voi jäädä pelkästään luvanhaltijan toimien varaan. Tästä syystä valiokunta katsoo, että taksinkuljettajien tulee suorittaa ajoluvan saamiseksi Liikenteen turvallisuusviraston järjestämä koe, jossa selvitetään jo kuljettajan ajoluvan hakemisen yhteydessä, että kuljettajalla on kyky huolehtia matkustajan turvallisuudesta myös käytettävästä ajoneuvosta riippumatta ja ottaa huomioon matkustajan mahdolliset toimintarajoitukset. Lisäksi kuljettajalla tulee olla riittävä paikallistuntemus. Valiokunta toteaa, että kykyyn huolehtia asiakkaiden turvallisuudesta kuuluu myös riittävä vuorovaikutus- ja kielitaito. Valiokunta toteaa, että koe tulee järjestää ajoluvan hakijan kannalta menettelyllisesti mahdollisimman kevyeksi kuitenkin siten, että kokeen perusteella voidaan luotettavasti arvioida kuljettajalla olevan riittävät edellytykset huolehtia edellä mainituista seikoista. Valiokunta on tehnyt esitykseen tätä koskevan muutoksen.  

Lisäksi valiokunta on lisännyt pykälän viimeiseksi momentiksi uuden momentin, jonka mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voi antaa tarkempia määräyksiä taksinkuljettajan kokeen koevaatimuksista.  

Valiokunta painottaa voimakkaasti, että taksinkuljettajan koe ei miltään osin vähennä taksiliikenteen harjoittajan vastuuta huolehtia taksinkuljettajan osaamisesta. Liikenteen harjoittajan tulee siten heti taksinkuljettajan aloittaessa varmistaa, että laissa säädetyt vaatimukset täyttyvät, ja järjestää kuljettajalle perehdytystä ja koulutusta tarpeen mukaan. 

Valiokunta pitää välttämättömänä, että taksinkuljettajan ajoluvan saamisen esteenä olevat rikokset on määritelty laissa riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Tämä on tärkeää sekä taksinkuljettajan oikeuksien turvaamisen että säännösten yhtenäisen soveltamisen kannalta. Valiokunta on täsmentänyt ja täydentänyt olennaisesti pykälän 3 momenttia sekä lisännyt pykälään uuden 4 momentin, joka koskee sakkorekisteristä ilmeneviä tekoja. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta on myös lisännyt luvan saamisen estettä koskevaan 3 momentin säännökseen muun muassa rikoslain 28 luvussa tarkoitetut omaisuusrikokset, 31 luvun 1 §:n mukaisen ryöstön sekä 32 luvun kätkemis- ja rahanpesurikokset.  

II osa 3 luku 2 §. Taksinkuljettajan ajoluvan voimassaolo.

Ajokortti myönnetään nykylainsäädännön perusteella 68 vuoden iästä lähtien kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Tästä syystä valiokunta on selkeyden vuoksi lisännyt pykälään säännöksen, jonka mukaan taksinkuljettajan täytettyä 68 vuotta hänen on huolehdittava siitä, että hän täyttää ryhmän 2 ajokorttilupaa koskevat terveysvaatimukset. Lisäksi valiokunta on poistanut pykälän 2—7 momentin tarpeettomana. 

III osa 1 luku 3 §. Taksiliikenteen palvelujen hinnoittelu.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että koska pykälän 3 momentissa tarkoitetulla Liikenteen turvallisuusviraston mahdollisesti määräämällä kokonaishinnalla on todennäköisesti käytännössä merkitystä hinnoittelun ohjaajana, myös pykälän 3 momentissa tarkoitettua kokonaishintaa tulee tarkastella vuosittain, vastaavalla tavalla kuin 5 momentissa on säädetty enimmäishinnan vuosittaisesta tarkastelusta. Valiokunta on tehnyt 3 momenttiin tätä koskevan muutoksen.  

Lisäksi valiokunta on selkeyttänyt pykälän 5 momentin sanamuotoa siten, että säännöksen muotoilu vastaa paremmin säännöksen tarkoitusta. Saadun selvityksen mukaan enimmäishinta voidaan asettaa esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa pelkästään erityisryhmille suunnattujen taksiliikenteen palvelujen kokonaishinnat nousevat esityksessä tarkoitetulla tavalla riippumatta taksiliikenteen yleisemmästä kokonaishintojen kehityksestä. Lisäksi valiokunta on täsmentänyt momentin sanamuotoa siten, että kokonaishintaa verrataan kuluttajahintatason ja taksiliikenteen kustannusindeksin kehitykseen niiden nousemisen sijasta. Valiokunta pitää perusteltuna, että enimmäis- ja kokonaishinnan asettaminen tapahtuu Liikenteen turvallisuusviraston määräyksellä. Tämä lisää menettelyjen joustavuutta ja sopii hyvin yhteen viraston taksiliikenteen palvelujen hinnoittelua koskevan seurantatehtävän kanssa. 

III osa 2 luku 2 §. Lippu- ja maksujärjestelmien yhteentoimivuus.

Valiokunta on tehnyt pykälän 2 momenttiin lakiteknisen korjauksen, joka liittyy 1.1.2017 voimaantulleeseen uuteen hankintalainsäädäntöön. 

III osa 2 luku 3 §. Yhteentoimivuuden edistäminen julkisissa hankinnoissa.

Valiokunta on tehnyt pykälän 1 momenttiin lakiteknisen korjauksen, joka liittyy uuteen hankintalainsäädäntöön. Lisäksi valiokunta on selkeyden vuoksi lisännyt momenttiin liikkumispalvelujen rinnalle lippu- ja maksujärjestelmien hankkimisen, mikä valiokunnan saaman selvityksen mukaan vastaa säännöksen tarkoitusta. 

III osa 3 luku 1 §. Hankintamenettelyt.

Valiokunta on tehnyt pykälän 2 momenttiin lakiteknisen korjauksen, joka liittyy uuteen hankintalainsäädäntöön. 

III osa 3 luku 2 §. Hankinnoista ilmoittaminen ja vähimmäismääräajat.

Valiokunta on tehnyt uuden hankintalain vuoksi pykälän 1 momenttiin lakiteknisen täydennyksen, jolla nyt säädettävä laki ja uudet hankintoja koskevat säännökset saatetaan yhdenmukaisiksi. 

III osa 3 luku 3 §. Tarjouspyyntö.

Valiokunta on tehnyt uuden hankintalain vuoksi pykälän 2 momenttiin lakiteknisen täsmennyksen, jolla nyt säädettävä laki ja uudet hankintoja koskevat säännökset saatetaan yhdenmukaisiksi. 

III osa 3 luku 4 §. Tarjoajien valinta.

Valiokunta on tehnyt uuden hankintalain vuoksi pykälän 2 momenttiin lakiteknisen täydennyksen, jolla nyt säädettävä laki ja uudet hankintoja koskevat säännökset saatetaan yhdenmukaisiksi. 

III osa 3 luku 8 §. Hankintapäätös ja asiakirjajulkisuus.

Valiokunta on tehnyt uuden hankintalain vuoksi pykälän 1 ja 2 momenttiin pykäläviittauksia koskevia korjauksia, joilla nyt säädettävä laki ja uudet hankintoja koskevat säännökset saatetaan yhdenmukaisiksi. 

III osa 3 luku 9 §. Erilliskirjanpitovelvollisuus.

Valiokunta on tehnyt pykälän 3 momenttiin lakiteknisen korjauksen. 

III osa 4 luku 1 §. Valtionrahoituksen käyttötarkoitukset.

Valiokunta on täsmentänyt pykälän 2 momentissa säädettyä asetuksenantovaltuutta perustuslakivaliokunnan lausunnossaan edellyttämällä tavalla siten, että asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtionavustusmäärärahan käyttötarkoituksesta ja myöntämismenettelyistä. 

III osa 4 luku 2 §. Määrärahan kiintiöinti ja käyttö.

Valiokunta on tehnyt pykälän 1 momenttiin lakiteknisen korjauksen. 

III osa 4 luku 3 §. Korvauksen takaisin periminen.

Valiokunta on tehnyt pykälän 1 momentin 3 kohtaan lakiteknisen korjauksen. 

IV osa 1 luku 3 §. Poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos tieliikennettä valvovina viranomaisina.

Valiokunta on lisännyt lakiin uuden 3 §:n, jossa tuodaan esille, että poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos valvovat omalla tehtäväalueellaan nyt säädettävän lain noudattamista. Valiokunta pitää muutosta erittäin tärkeänä lain noudattamista koskevan viranomaisvalvonnan kannalta. Säännös vastaa lainsäädännön nykytilaa. Muutoksen myötä esityksen IV osan 1 luvun 3—13 § siirtyvät 4—14 §:ksi. 

IV osa 1 luku 4 § (HE:n 3 §). Palvelusopimusasetuksessa tarkoitetut tieliikenteen toimivaltaiset viranomaiset.

Valiokunta on tehnyt uuden hankintalain vuoksi pykälän 6 momenttiin lakiteknisen korjauksen. 

IV osa 1 luku 6 § (HE:n 5 §). EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksessa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset.

Valiokunta on korjannut pykälän 2 momentin viittauksen kohdistumaan oikeaan EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen artiklaan. Lisäksi valiokunta on korjannut Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaista viranomaista koskevat viittaukset siten, että säännöksessä ei määritetä sitä, mikä viranomainen on Ahvenanmaalla toimivaltainen. Kyseisestä asiasta säädetään Ahvenanmaan omassa lainsäädännössä. 

IV osa 1 luku 7 § (HE:n 6 §). EU:n kansainvälisessä linja-autoliikennettä koskevassa asetuksessa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset.

Valiokunta on korjannut pykälän Ahvenanmaan toimivaltaisia viranomaisia koskevat viittaukset siten, että säännöksessä ei määritetä, mikä viranomainen on toimivaltainen Ahvenanmaalla. 

IV osa 1 luku 9 § (HE:n 8 §). Matkustajien ja kuluttajien oikeuksia valvovat viranomaiset.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on kiinnittänyt huomiota siihen, että matkustajien ja kuluttajien oikeuksia valvovia viranomaisia koskevassa pykälässä on syytä täsmentää Liikenteen turvallisuusviraston ja kuluttaja-asiamiehen välistä työnjakoa. Tämän vuoksi valiokunta on muuttanut pykälää tavalla, joka tuo esille selkeämmin yhtäältä kuluttaja-asiamiehen roolin valvoa tämän lain säännösten noudattamista kuluttajansuojan kannalta ja toisaalta kuluttajariitalautakunnan roolin yksittäisten kuluttaja-asemassa olevien taksimatkustajien valitusten käsittelyssä. Tämän lisäksi myös Liikenteen turvallisuusvirasto käsittelee matkustajavalituksia ja on yleinen nyt säädettävän lain noudattamisen valvonnasta vastaava viranomainen. 

IV osa 2 luku 2 §. Valvontaviranomaisen yleinen tiedonsaantioikeus.

Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt valtiosääntöoikeudellisena huomautuksena, että pykälässä säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien olennainen täsmentäminen ja viranomaisten tiedonsaantioikeuden rajaaminen koskemaan tehtävän kannalta välttämättömiä tietoja on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Liikenne- ja viestintävaliokunta on poistanut pykälän tietojen keräämis- ja luovuttamisvelvollisuutta koskevan 2 momentin kokonaan, rajannut 1 momentin tiedonsaantioikeuden koskemaan vain välttämättömiä tietoja viranomaisen tehtävän kannalta sekä täsmentänyt tiedonsaantioikeuden kohteena olevia henkilöitä koskevaa rajausta. Valiokunta on muun muassa poistanut pykälän 1 momentista viittauksen kyseisessä momentissa mainittujen henkilöiden lukuun toimivista tahoista. Valiokunta on myös lisännyt saamansa selvityksen perusteella pykälän 4 momenttiin säännöksen siitä, että momentissa mainittu tiedonsaantioikeus koskee myös taksinkuljettajaa, sekä tehnyt esityksen 4 momenttiin lakiteknisen korjauksen. Pykälän 2 momentin poistamisen myötä esityksen 3—5 momentti siirtyvät 2—4 momentiksi. 

Pykälän 3 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusviraston oikeus saada sen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot koskee rikos- ja sakkorekisterin lisäksi myös poliisiasiain tietojärjestelmää. Esityksen mukaan tiedot toimitettaisiin teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisessä muodossa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan on sinänsä perusteltua, että Liikenteen turvallisuusvirasto voi saada lupaviranomaisena poliisilta sen tehtävien hoitamiseksi välttämättömiä tietoja, vaikka ne sisältyisivätkin poliisiasiain tietojärjestelmään. Kyseinen rekisteri alarekistereineen on valiokunnan saaman selvityksen mukaan kuitenkin sisällöltään erittäin laaja ja rekisteri sisältää hyvin paljon sellaisia arkaluontoisia tietoja, jotka eivät ole välttämättömiä Liikenteen turvallisuusviraston tehtävien hoitamiseksi. Huomattava osa rekisterin tiedoista on myös sellaisia, että Liikenteen turvallisuusviraston ei ole lainkaan perusteltua saada niitä tietoonsa. Valiokunta on poistanut pykälästä nimenomaisen viittauksen tiedonsaantioikeudesta ja teknisestä käyttöyhteydestä poliisiasiain tietojärjestelmään. Lisäksi valiokunta on muuttanut säännöstä siten, että säännös tietojen toimittamisesta teknisen käyttöyhteyden avulla tai sähköisesti koskee 3 momentissa tarkoitettua tiedonsaantioikeutta mukaan lukien poliisin osalta rikosrekisteri ja sakkorekisteri. Lisäksi Liikenteen turvallisuusvirastolla on muutoin kuin teknisen käyttöyhteyden avulla oikeus saada poliisilta tiedot, jotka ovat välttämättömiä arvioitaessa palvelujen käyttäjien turvallisuuteen liittyvien lupaedellytysten täyttymistä tai tehtäessä muita vastaavia tässä laissa tarkoitettuja valvontatoimia. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että viranomaisten tiedonsaantioikeutta koskevaan pykälään ja liikenteen rekistereitä koskeviin säännöksiin joudutaan todennäköisesti nyt säädettävän lakihankkeen II ja III vaiheessa tekemään muutoksia.  

IV osa 2 luku 4 §. Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen tehtävien hoitaminen.

Valiokunta on lisännyt 4 §:ään uuden 1 momentin, joka koskee poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen tämän lain noudattamisen valvonnan kannalta tarvittavaa toimivaltuutta tarkastaa kuljetuksen suorittamiseksi edellytetyt asiakirjat, jos tiedot eivät ole saatavissa teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti. Lisäksi valiokunta on lisännyt pykälään uuden 2 momentin, jonka perusteella mainituilla viranomaisilla on oikeus keskeyttää kuljetus, jos 2 momentissa mainitut asiakirjat eivät ole saatavissa. Saatavissa ololla tarkoitetaan sitä, että jos säännöksessä tarkoitetut asiakirjat eivät ole viranomaisen saatavissa esimerkiksi sähköisen lupa- tai muun vastaavan järjestelmän kautta, asiakirja tulee olla joko paperiasiakirjana tai sähköisessä viranomaisille esitettävissä olevassa muodossa ajoneuvossa mukana. Tällainen asiakirja voi olla tulevaisuudessa esimerkiksi sähköinen rahtikirja. Valiokunta pitää näitä säännöksiä välttämättöminä kyseisten viranomaisten valvontatehtävien hoitamisen kannalta. Momenttien lisäämisen myötä pykälän ainoa momentti siirtyy 3 momentiksi. 

V osa 1 luku 2 §. Rekisteriin merkittävät tiedot.

Valiokunta on tehnyt pykälän 1 momenttiin, 2 momentin 4 kohtaan ja 3 momenttiin lakiteknisiä korjauksia sekä muuttanut 1 ja 3 momentissa käytettyä terminologiaa vastaamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä.  

V osa 1 luku 4 §. Tietojen luovuttaminen.

Perustuslakivaliokunta piti lausunnossaan tärkeänä, että arvioitavana olevan internetiin sijoitettavan henkilörekisterin (liikenneluparekisterin julkisen osan) sisällön ja tarkoituksen kannalta perusteltu rajaus, jonka mukaan rekisteristä ei voi hakea tietoja erilaisina massahakuina, sisällytetään ehdotettuun lakiin. Valiokunta on rajannut pykälän 1 momenttia siten, että kaikkien saataville sähköisesti tai teknisen käyttöyhteyden avulla saatettavat tiedot rajataan siten, että tiedot koskevat vain yritystä tai yhteisöä. Koska kyse ei muutoksen jälkeen ole henkilörekisteristä, myöskään siitä tehtäviä hakuja ei ole tarpeen rajata yksittäisiin hakuihin perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla. Kaikkien saataville voitaisiin esimerkiksi internetin kautta saattaa luvanhaltijana olevan yrityksen tai yhteisön nimi, voimassa olevaa lupaa koskevat tiedot sekä yleiseen käyttöön tarkoitetut yhteystiedot. Säännöksen perusteella kaikkien saataville saatettavat tiedot eivät saa sisältää henkilötietoja. 

VI osa 1 luku 2 §. Luvan peruuttaminen, huomautus ja varoitus.

Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt lausunnossaan, että pykälää on täsmennettävä olennaisesti siten, että säännöksestä käy ilmi, millaisissa tilanteissa toimijalle voidaan antaa huomautus tai varoitus, ja säädetään selkeästi siitä, minkälaiseen harkintaan huomautuksen tai varoituksen antaminen sekä sellaisen riittävyys perustuu. Liikenne- ja viestintävaliokunta on täydentänyt pykälän 2 momentin 1 kohtaa sekä 3 momenttia siten, että Liikenteen turvallisuusvirasto voi antaa tässä laissa tarkoitetun luvan haltijalle huomautuksen tai varoituksen, jos tämä muutoin kuin luvan peruuttamisen edellytyksenä olevalla tavalla toistuvasti tai vakavasti jättää noudattamatta luvassa tarkoitettua toimintaa koskevia säännöksiä tai määräyksiä. Varoitus voidaan antaa, jos huomautusta ei asiasta ilmenevät seikat kokonaisuutena huomioiden voida pitää riittävänä. Lisäksi valiokunta on lakiteknisenä korjauksena erottanut esityksen 3 momentin viimeisen lauseen erilliseksi 4 momentiksi. 

VI osa 1 luku 3 §. Taksinkuljettajan ajoluvan peruuttaminen määräajaksi, väliaikaisesti tai toistaiseksi ja poliisin antama varoitus.

Valiokunta on lisännyt lukuun uuden 3 §:n. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan liikenne- ja viestintäministeriö, sisäministeriö, Poliisihallitus ja Liikenteen turvallisuusvirasto ovat keskustelleet asiasta keskenään, ja saadun selvityksen mukaan ajoluvan peruuttamisesta on tarpeen säätää erikseen yksityiskohtaisesti nyt säädettävässä laissa. Uuden 3 §:n mukaan poliisi voi pykälässä säädetyin edellytyksin peruuttaa taksinkuljettajan ajoluvan määräajaksi, väliaikaisesti tai toistaiseksi taikka antaa varoituksen. Uuden pykälän lisäyksen myötä esityksen 3—4 § siirtyvät 4—5 §:ksi. 

VI osa 1 luku 5 § (HE:n 4 §). Muutoksenhaku.

Valiokunta on tehnyt uuden hankintalain vuoksi pykälään lakiteknisiä korjauksia, joilla nyt säädettävä laki ja uudet hankintoja koskevat säännökset saatetaan yhdenmukaisiksi.  

VI osa 2 luku 1 §. Luvaton ammattimaisen liikenteen harjoittaminen.

Valiokunta on täsmentänyt 1 momentin 1 ja 2 kohtaa perustuslakivaliokunnan lausunnossaan edellyttämällä tavalla siten, että säännöksistä käy täsmällisesti ilmi, minkä säännösten ja luvattoman toiminnan rikkomisesta rangaistaan. Saadun selvityksen mukaan säännösten tarkoituksena on, että säännöksellä puututaan sellaiseen toimintaan, johon nyt säädettävä laki, ammattimaista liikenteenharjoittamista koskevat nyt säädettävässä laissa yksilöidyt EU-asetukset tai Suomessa sovellettavat kansainväliset sopimukset edellyttävät erillistä lupaa ja toimintaa harjoitetaan ilman lupaa tai luvassa tarkoitettua toimintaa koskevien säännösten vastaisesti. Valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että pykälässä viitataan nimenomaisesti myös kabotaasia koskevien säännösten rikkomiseen. 

VI osa 2 luku 3 §. Vaitiolovelvollisuuden rikkominen.

Valiokunta on poistanut esityksen 3 §:n tarpeettomana johtuen siitä, että taksinkuljettajan rikostaustan tarkistaminen on esityksen mukaan Liikenteen turvallisuusviraston tehtävä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kyseinen pykälä on jäänyt esitykseen epähuomiossa aiemmasta valmisteluvaiheesta. Pykälän poistamisen myötä luvun 4 § siirtyy 3 §:ksi. 

VI osa 2 luku 3 § (HE:n 4 §). Kuljettajan ammattipätevyyssäännösten rikkominen.

Valiokunta on täsmentänyt selkeyden vuoksi pykälän 2 kohdan sanamuotoa.  

VII osa 1 luku 1 §. Voimaantulo.

Uusien liikkumispalvelujen kehittäminen on merkittävä mahdollisuus myös Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta. Valiokunta pitää välttämättömänä, että tieto- ja järjestelmärajapintojen avaamisessa edetään ripeästi näiden mahdollisuuksien saavuttamiseksi. Valiokunta on muuttanut rajapintojen avaamista koskevien III osan 2 luvun 1—5 §:n säännösten voimaantuloa siten, että ne tulevat voimaan jo 1.1.2018. Lisäksi valiokunta on lisännyt saamansa selvityksen perusteella EU-säännösten vaatimuksista johtuen säännöksen siitä, että EU:n linja-autoliikenteen matkustajien oikeuksia koskevassa asetuksessa 181/2011 tarkoitettujen terminaalien nimeämistä koskevat tämän lain III osan 2 luvun 6 §:n säännökset ja IV osan 1 luvun 10 §:n älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönottoa koskevat säännökset tulevat voimaan jo 1.10.2017. Koska tieto- sekä lippu- ja maksujärjestelmärajapintojen avaamista koskevat säännökset tulevat voimaan jo 1.1.2018, valiokunta on muuttanut voimaantulosäännöstä myös siten, että Liikenteen turvallisuusviraston oikeutta valvoa kyseisten säännösten soveltamista ja noudattamista koskevat säännökset tulevat vastaavasti voimaan 1.1.2018. Myös EU-säännöksissä tarkoitettujen viranomaisten nimeämistä koskevat säännökset tulevat voimaan tähän samaan aikaan. Muilta osin 1. lakiehdotus tulee voimaan 1.7.2018 esityksen mukaisesti.  

VII osa 1 luku 3 §. Muut siirtymäsäännökset.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta on lisännyt pykälään uuden 8 momentin, jonka mukaan EU:n linja-autoliikenteen matkustajien oikeuksia koskevaa asetusta (EU) n:o 181/2011 sovelletaan Suomen ja Venäjän sekä Suomen ja Norjan väliseen säännölliseen linja-autoliikenteeseen 1 päivästä maaliskuuta 2021 lähtien. 

2 §. Soveltamisala.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan nyt käsittelyssä olevan sääntelykokonaisuuden myöhemmissä vaiheissa tullaan arvioimaan kuljettajien ammattipätevyyteen liittyvät kysymykset yhtenä kokonaisuutena. Liikenne- ja viestintävaliokunta on lisännyt nyt muutettavaksi ehdotetun linja-autonkuljettajia koskevan 2 §:n 3 momentin 7 kohdan lakiin mietinnössään LiVM 33/2006 vp, ja säännökseen liittyvää kysymyksen asettelua muun muassa urheilukuljetuksiin liittyen on pohdittu valiokunnassa perusteellisesti myös myöhemmin. Valiokunta on poistanut muutettavaksi ehdotetun 7 kohdan tässä vaiheessa. Valiokunta katsoo, että kyseinen asia tulee arvioida perusteellisesti myöhemmin muiden ammattipätevyyttä koskevien säännösten valmistelun yhteydessä. Näin ollen nykyinen sääntely jää tältä osin voimaan. Kyseisen säännöksen mukaan ammattipätevyysvaatimuksia ei sovelleta, jos linja-autoa käytetään yksityisesti muihin kuin kaupallisiin henkilökuljetuksiin, jotka suoritetaan kuljettajan kanssa samassa taloudessa asuvien kuljettamiseksi ja linja-auto on heistä jonkun omistuksessa. Valiokunta kiinnittää edelleen huomiota ammattitaidon tarpeeseen esimerkiksi urheiluseurojen yms. linja-autokuljetuksissa näiden kuljetusten turvallisuuden varmistamiseksi. Lisäksi valiokunta on tehnyt lakiteknisen muutoksen 3. lakiehdotuksen johtolauseeseen. 

Valiokunta on tehnyt 1. lakiehdotuksen nimikkeen muutoksesta johtuen lakiteknisinä korjauksina muutoksen 2 §:n 9 ja 35 kohdan, 71 b §:n 3 kohdan ja 2 momentin, 71 c §:n 1 momentin ja 73 §:n 1 momentin lakiviittauksiin. 

Valiokunta on tehnyt 1. lakiehdotuksen nimikkeen muutoksesta johtuen lakiteknisenä korjauksena muutoksen 6 §:n 1 momentin 14 kohdan lakiviittaukseen. 

Valiokunta on tehnyt 1. lakiehdotuksen nimikkeen muutoksesta johtuen lakiteknisenä korjauksena muutoksen 4 §:n 2 momentin lakiviittaukseen. 

Valiokunta on tehnyt 1. lakiehdotuksen nimikkeen muutoksesta johtuen lakiteknisenä korjauksena muutoksen 1 §:n 2 momentin lakiviittaukseen. 

Valiokunta on tehnyt 1. lakiehdotuksen nimikkeen muutoksesta johtuen lakiteknisenä korjauksena muutoksen 2 §:n 3 kohdan lakiviittaukseen. 

Valiokunta on tehnyt 1. lakiehdotuksen nimikkeen muutoksesta johtuen lakiteknisinä korjauksina muutoksen 3 §:n 2 momentin 8 kohdan, 12 §:n 1 momentin 7 kohdan, 15 §:n 1 momentin 10 kohdan, 17 §:n 2 momentin 13 kohdan ja 20 §:n 1 ja 2 momentin lakiviittauksiin. 

63 §. Kuljettajaa koskevat yleiset vaatimukset.

Valiokunta on tehnyt 1. lakiehdotuksen nimikkeen muutoksesta johtuen lakiteknisenä korjauksena muutoksen 63 §:n 3 momenttiin. 

Voimaantulosäännös.

Valiokunta on muuttanut voimaantulosäännöstä siten, että tieliikennelain 1 a §:n kumoaminen tulee voimaan jo 1.10.2017. Muutos johtuu siitä, että kyseinen säännös on sisällytetty 1. lakiehdotukseen ja se tulee voimaan EU-säännösten vaatimuksista johtuen jo 1.10.2017.