(1) Valtioneuvosto antaa kielilain 37 §:n mukaan vaalikausittain eduskunnalle kertomuksen kielilainsäädännön soveltamisesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta sekä tarpeen mukaan muistakin kielioloista. Kertomuksessa käsitellään suomen ja ruotsin kielen lisäksi ainakin saamen kieltä, romanikieltä ja viittomakieltä.
(2) Kielilain nojalla annettavan kertomuksen (jäljempänä myös kielikertomus) tulee siten koskea paitsi Suomen kansalliskieliä, suomea ja ruotsia, myös muita kieliä, joihin perustuslain 17 §:n 3 momentissa viitataan. Nyt annetussa kielikertomuksessa käsitellään lisäksi muun muassa karjalan kieleen, venäjän kieleen, viron kieleen ja somalin kieleen liittyviä kysymyksiä.
(3) Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan perustuslain 17 §:n 2 momentin mukaan lailla. Julkisen vallan on saman momentin mukaan huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Perustuslain säännös edellyttää paitsi suomen ja ruotsin kielen muodollisesti yhdenvertaista kohtelua myös suomen- ja ruotsinkielisen väestön tosiasiallisen tasa-arvon turvaamista. Säännöksellä on merkitystä esimerkiksi yhteiskunnallisten palvelujen järjestämisessä (HE 309/1993 vp, s. 65). Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään saman momentin mukaan lailla. Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan 17 §:n 3 momentin mukaan niin ikään lailla. Kielikertomuksessa tarkastellaan siten oikeudellisesti keskenään erilaisessa asemassa olevia kieliä.
(4) Nyt käsiteltävässä kielikertomuksessa keskitytään seuraamaan muutamaa kielellisten oikeuksien kannalta keskeistä teema-aluetta. Kertomuksessa käsitellään erityisesti opetusta, poliisia, pelastustoimea ja hätäkeskustoimintaa sekä digitalisaation tuomia mahdollisuuksia ja haasteita kielellisten oikeuksien näkökulmasta. Pääteemojen lisäksi kertomuksessa raportoidaan myös lyhyesti kielellisten oikeuksien kannalta keskeisimmistä lainsäädäntömuutoksista. Kertomuksessa on myös selvitetty erityisesti viittomakieliä ja kieli-ilmapiiriä koskevia näkökohtia, joita käsiteltiin perustuslakivaliokunnan edellisestä kielikertomuksesta antamassa mietinnössä (PeVM 2/2018 vp). Perustuslakivaliokunta pitää kielikertomuksessa valittua asioiden käsittelytapaa perusteltuna.
(5) Kielikertomuksessa käsitellään digitalisaatiota kielellisten oikeuksien näkökulmasta. Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin tarkastellessaan julkisen hallinnon digitalisaatiota pitänyt olennaisena huolehtia molempien kansalliskielten riittävästä näkyvyydestä digitaalisissa palveluissa ja myös muista kielellisistä oikeuksista (PeVM 11/2021 vp, kappale 10). Valiokunta toteaa, että kielilaista, saamen kielilaista ja viittomakielilaista seuraavat velvoitteet on otettava huomioon luotaessa uusia digitaalisia palveluita ja järjestelmiä. Valiokunta pitää tärkeänä, että kielelliset perusoikeudet otetaan huomioon palvelujen kehittämisen alkuvaiheesta alkaen ja että digitaalisia palveluita kehitetään rinnakkain eri kieliversioina.
(6) Perustuslakivaliokunta on edellistä kielikertomusta koskevassa mietinnössä (PeVM 2/2018 vp) ja useasti sen jälkeenkin kiinnittänyt erityistä huomiota viittomakieltä käyttävien asemaan. Nyt tarkasteltavassa kielikertomuksessa viittomakieliä käsitellään erityisesti varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kannalta. Lisäksi kertomuksessa tehdään selkoa suomenruotsalaisen viittomakielen viimeaikaisesta kehityksestä.
(7) Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota viittomakieltä käyttävien oikeuksien edistämisessä tapahtuneeseen kehitykseen (ks. esim. PeVL 40/2022 vp, kappale 5, PeVL 31/2021 vp, kappale 6). Kuitenkin valiokunta on myös samalla todennut, että viittomakieltä käyttävien kielellisten oikeuksien toteutumisessa on ongelmia.
(8) Saamansa selvityksen perusteella perustuslakivaliokunta kiinnittää edelleen huomiota viittomakielen tulkkauksen asianmukaiseen toteutumiseen. Valiokunta pitää lisäksi tärkeänä, että hallinnon ja palvelujärjestelemien uudistuksissa, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa, seurataan ja arvioidaan uudistusten toimeenpanon vaikutuksia viittomakielisten oikeuksien käytännön toteutumiseen ja ryhdytään tarvittaessa vaadittaviin toimiin viittomakielisten oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi (ks. myös PeVL 17/2021 vp, kappaleet 162—165).
(9) Perustuslakivaliokunta on viittomakielilakia koskevassa mietinnössä pitänyt tärkeänä lapsen oman kielen turvaamista. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös muun muassa YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 30 artiklaan, jonka mukaan vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvalta lapselta ei saa kieltää oikeutta nauttia yhdessä ryhmän muiden jäsenten kanssa omasta kulttuuristaan ja käyttää omaa kieltään (PeVM 10/2014 vp, s. 3/II). Valiokunta on korostanut oman kielen oppimisen merkitystä ja pitänyt tärkeänä, että jokaiselle lapselle ja hänen perheelleen turvataan mahdollisuudet saada riittävästi viittomakielen opetusta niin, että lapsen oikeus omaan kieleen toteutuu ja koko perheelle luodaan mahdollisuudet toimivaan vuorovaikutukseen yhteisen kielen avulla (PeVM 10/2014 vp, s. 3—4).
(10) Perustuslakivaliokunta on lisäksi tarkastellut viittomakielisten lasten asemaa varhaiskasvatuslain muutosten yhteydessä. Valiokunta on pitänyt valitettavana, ettei tuolloiseen lakiehdotukseen sisältynyt sääntelyä, jolla olisi turvattu viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet varhaiskasvatuksessa (PeVL 41/2021 vp, kappale 10). Valiokunta kiirehtii edelleen asiaa koskevan lainvalmistelutyön käynnistämistä.
(11) Perustuslakivaliokunta kiinnittää lisäksi huomiota lapsen oman kielen oppimisen merkitykseen myös muiden kielten kuin viittomakielen osalta. Valiokunta pitää tärkeänä esimerkiksi riittäviä ja asianmukaisia oppimateriaaleja sekä kielipesätoiminnan jatkamista (ks. myös PeVM 2/2018 vp, s. 3).