Hallituksen esityksessä ehdotetaan indeksikorotusten jäädyttämistä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettuun lakiin ja vapaasta sivistystyöstä annettuun lakiin.
Indeksien jäädytys on murentanut osaltaan suomalaisen koulutuksen ja sivistyksen perustaa, kun ne otetaan huomioon yhdessä koulutukseen, tutkimukseen ja sivistykseen kohdistettujen miljardiluokan säästöjen kanssa. Hallituksen esityksellä on jälleen kerran kielteinen vaikutus koulutuksen laatuun, ja sen ainoana tavoitteena on vähentää koulutuksen resursseja perusopetuksesta, vapaasta sivistystyöstä, lukioista ja taiteen perusopetuksesta. Julkista taloutta voidaan vahvistaa vain osaamiseen ja kasvuun panostamalla, ei leikkaamalla. Indeksien jäädytysten jatkaminen ei ole enää perusteltua tilanteessa, jossa talouden tila on kohentunut merkittävästi ja esimerkiksi verotuotot ovat kasvaneet oletettua enemmän.
Euroopan komission tekemästä seurantakatsauksesta ilmenee selvästi, kuinka Suomessa panostukset koulutukseen ovat menneet täysin vastakkaiseen suuntaan kuin verrokkimaissa. Tähän suuntaan tarvitaan muutos.
Kuten hallituksen esityksessäkin mainitaan, opetuksen järjestäjät sekä oppilaitosten ylläpitäjät ovat joutuneet sopeuttamaan toimintaansa käytettävissä oleviin resursseihin. Käytännössä tämä on johtanut vahvaan eriarvoistumiskehitykseen alueittain, kun toisissa kunnissa on voitu kompensoida kunnan omalla rahoituksella tehtyjä leikkauksia ja toisissa kunnissa ei. Ilman kunnan lisärahoitusta esimerkiksi lukioiden rahoitukseen toimintoja ei ole enää pystytty toteuttamaan laadukkaasti. Myös vapaan sivistystyön ja taiteen perusopetuksen opiskelijamaksut ovat jo nousseet kohtuuttomasti. Rahoitusleikkaukset ovat lisänneet kuntien tai yksittäisten opiskelijoiden rahoitusvastuuta koulutuksen kustannuksista.
Syrjäytyminen on yhteydessä alhaiseen koulutustasoon, heikentyneeseen lukutaitoon ja oppimistulosten eriytymiseen. Tähän tarkoitukseen osoitetut määrärahat maksavat itsensä moninkertaisina takaisin. Ennen maailman parhaan peruskoulumme taso on romahtamassa.
Suomessa investoinnit perusopetukseen ovat olleet varsin maltillisia ja vastuuta rahoituksesta on sysätty jatkuvasti enemmän kuntien harteille. Aiemmin valtionosuuksilla voitiin kattaa 57 % yksikköhinnasta (valtion rahoitusosuus), kun nyt valtio maksaa enää reilut 20 % kustannuksista. Verrattuna muiden maiden panostuksiin perusopetuksessa olemme pohjaluokassa. Pelkästään pohjoismaiseen keskitasoon pääsemiseksi tulisi Suomen panostaa vuodessa miljardi euroa enemmän perusopetukseen, kun katsotaan perusopetuksen osuutta BKT:sta.
Uudistusten toimeenpanoa ja onnistumista vaikeuttavat suuresti lukiokoulutuksen erittäin heikko perusrahoituksen tila. Viime hallituskaudella toteutetut yli kymmenen prosentin leikkaukset lukion rahoitukseen kohdistuivat suoraan opetuksen toteuttamiseen. Kun lukiossa ei ole hallintoa, josta leikata, ryhmäkokoja on kasvatettu, mikä on vaikeuttanut monipuolisten pedagogisten menetelmien käyttöön ottoa. Samoin valinnaisia kursseja on voitu järjestää entistä vähemmän ja itseopiskelu ilman ohjausta on lisääntynyt. Erityisesti lukiossa alkavien kielten opiskelu vaarantuu, mikä entisestään kaventaa koulutetun väestön kielivarantoa. Pakollisiakin kursseja voidaan toteuttaa harvakseltaan, mikä vaikeuttaa opiskelijoiden henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien tekoa ja pahimmillaan viivästyttää valmistumista. Samalla on näkynyt yksikkökokojen kasvaminen ja rehtorin työtaakan kasvaminen rehtorin virkoja yhdistelemällä.
Lukiokoulutuksen yksikköhinta kattaa enää 84 prosenttia kustannuksista. Kunnat kompensoivat tätä erotusta omalla lisärahoituksellaan. Lukiokoulutuksen yksikköhinta oli vielä vuonna 2013 6730 euroa, kun nyt se on vuonna 2019 enää 5 900 euroa. Käytännössä säästöjä ei ole pystytty saamaan opiskelutiloista tai muista palveluista, vaan ne on jouduttu hakemaan opetuksesta.
Vapaaseen sivistystyöhön, kuten kansalaisopistoihin, kohdistuvat leikkaukset näkyvät mm. siinä, että kansalaisopistoja on yhdistetty ja toimipisteitä lakkautettu. Kurssimaksut ovat nousseet. Samansuuntainen kehitys jatkuu edelleen, vaikka elinikäisen oppimisen merkitys kasvaa työelämän rakennemurroksessa. Vapaan sivistystyön rooli maahanmuuttajien koulutuksessa on vahvistunut.
Kansalaisopistojen kurssitarjontaa on jouduttu karsimaan mm. niiden kurssien kohdalta, joiden järjestäminen on kalliimpaa (esimerkiksi avoin korkeakouluopetus). Vakinaisen henkilökunnan määrää on jouduttu pienentämään. Minimiosallistujamääriä, joilla kurssit voidaan aloittaa, on jouduttu kasvattamaan kaikkialla Suomessa. Kurssimaksuja on ollut pakko nostaa lähes kaikissa kansalaisopistoissa.
Kohonneiden kurssimaksujen ja kasvaneiden etäisyyksien vuoksi haja-asutusalueilla ja maaseudulla kamppaillaan kuitenkin myös sen kanssa, että kaikkia kursseja ei saada käynnistymään. Tästä huolimatta kursseja ei saisi suunnitella pidettäviksi ainoastaan keskustataajaman alueella. Verkko-opinnot ovat toisaalta lisänneet tasa-arvoa muun muassa pienten kylien asukkaille. Alueelliset erot ovat kuitenkin kasvaneet, koska pienten kylien alueilla ei enää voida tarjota kansalaisopistotoimintaa. Kyläkouluja on lakkautettu, joten opetuskäyttöön sopivien tilojen puutteen vuoksi kuntalaisten pitäisi matkustaa kauas päästäkseen osallistumaan sivistyspalveluihin. Koska tämä ei ole kuitenkaan kaikille mahdollista, kansalaisopistoille tärkeät arvot — paikallisuus ja lähipalveluperiaatteella toimiminen — ovat vaarantuneet.
Indeksien jäädyttämisen kautta koulutustarjonnan hinnoitteluun syntyvät korotuspaineet ovat ristiriidassa väestörakenteen monipuolistumisen ja erilaistumisen kanssa etenkin maahanmuutto- ja kasvualueilla sekä kohdistuvat kielteisesti aliedustettujen väestöryhmien koulutusmahdollisuuksiin koko maassa. Säästöjen kumuloituminen vaikeuttaa niiden valtion talousarvioesitykseen sisältyvien tuloksellisuustavoitteiden toteutumista, joiden mukaan aikuiskoulutuksen osaamispohja laajenee ja aikuisista osallistuu koulutukseen vuosittain 60 %.
Museoiden, teattereiden ja orkestereiden säästöjä ja indeksijäädytyksiä on tehty vuodesta 2012 alkaen. Esimerkiksi vuonna 2013 jäsenorkestereiden yhteenlaskettu valtionosuus oli 20 949 968 euroa ja vuonna 2016 summa oli 19 620 214 euroa. Vähennys on ollut 6,35 prosenttia. Kun otetaan huomioon, että lakiin liittyvän indeksikorotuksen olisi pitänyt tuoda kasvua summiin, vuodesta 2012 alkanut indeksikorotuksien jäädytys on tuonut orkestereille 17,64 %:n leikkauksen.
Hallituksen esitys ei sisällä säästöpäätöksen kattavaa vaikutusarviota, mikä on vakava puute. Pysyviä ja suuria leikkauksia museoalalle, taiteeseen, kulttuuriin ja vapaaseen sivistystyöhön esitetään ilman näkemystä siitä, miten leikkaukset vaikuttavat esimerkiksi sosiaaliseen hyvinvointiin, kulttuuriperinnön säilymiseen, monikulttuurisen yhteiskunnan kehitykseen, matkailu- ja muuhun elinkeinotoimintaan tai työllisyyteen maantieteellisesti eri puolilla Suomea.
Taiteen perusopetuksen uusien opetussuunnitelmien mukainen toiminta on käynnistynyt. Tarkoitus on lisätä taiteen perusopetuksen saavutettavuutta ja tasavertaisuutta eri alueilla. Tällä hetkellä eri taiteen alojen ja alueiden välillä on järjestämisessä suuria eroja. Tavoite edistää taiteen perusopetuksen saatavuutta on äärimmäisen tärkeää, ja sillä voisi parhaimmillaan olla merkittävä vaikutus myös harrastustakuun toteutumiselle. Taiteen perusopetukseen kohdistuva leikkaus on kuitenkin ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa. Taiteen perusopetuksen saavutettavuuden osalta olennaista on perusrahoituksen riittävä taso. Kärkihankkeisiin kohdennettu lisärahoitus ei ole kyllin tehokasta tilanteessa, jossa toisaalta taiteen perusopetuksen resursseja leikataan. Indeksin jäädytys tulee väistämättä lisäämään opintoihin kohdistuvia lukukausimaksuja ja siten lasten ja nuorten eriarvoisuutta osallistua taiteen perusopetukseen. Jo nyt on nähtävillä, että perusrahoituksen alhainen taso on kasvattanut opintoihin liittyviä maksuja.
Valtion budjetin kulusäästön vastinparina kaupungit, alueet ja valtio menettävät huomattavan määrän tuloja. Suora tulohävikki syntyy museon ja muiden kulttuuriorganisaatioiden tuottamien palvelutulojen menetyksestä. Aluetaloudelle tulohävikki on tähän verrattuna moninkertainen. Kulttuuripalvelujen on todettu olevan poikkeuksellisen merkittäviä aluetalouden virkistäjiä, sillä pääosa palvelutuotantoon ja palvelujen käyttöön liittyvästä rahasta jää esim. teatterin, orkesterin tai museon sijaintipaikkakunnalle. Palvelujen käyttö saa rahan liikkeelle erityisesti kulttuurilaitosten lähiympäristössä oleviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.
Uusimpien selvitysten mukaan (mm. Anne Brunilan työryhmän esitys "Luova talous ja aineettoman arvon luominen kasvun kärjiksi") mukaan kansakunnan kilpailukyky ei määräydy yksinomaan perinteisiä tuotannontekijöitä kehittämällä, vaan aineettomasta pääomasta on tullut uusi keskeinen tuotannontekijä. Lisääntyvä osa investoinneista kohdistuu nykyisin aineettomaan pääomaan, josta on tullut merkittävä kasvun ja tuottavuuden lisääjä. Kulttuurin osuus kansantulosta kasvaa koko ajan.
Vastustamme indeksijäädytyksiä, sillä ne nakertavat tärkeiden peruspalvelujen rahoittamista ja jättävät pysyvän aukon näiden toimintojen rahoittamiseen. Käytännössä toiminnan sopeuttaminen yhdistettynä muihin suoraan koulutukseen kohdistettuihin leikkauksiin tarkoittaa lomautuksia, sijaiskieltoja, suurempia ryhmäkokoja, pienempää valinnaisuutta ja opetuksen määrän vähentämistä. Pahimmin leikkaukset kohdistuvat syrjäytymisuhan alla oleviin nuoriin.