Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi keinoista välttämättömän terveydenhuollon ja kotihoidon turvaamiseksi työtaistelun aikana. Ehdotus sisältää kolme erilaista sääntelykokonaisuutta:  

Ehdotus sisältää säännökset näistä velvollisuuksista ja niihin liittyvistä hallintomenettely-, muutoksenhaku- ja seuraamussäännöksistä.  

Taustaa

Esityksen taustalla ovat hoitoalan työntekijäjärjestöjen (Tehy ja SuPer) syksyllä 2022 antamat lakkovaroitukset, jotka kohdistuvat muun muassa kolmen keskussairaalan aikuisten teho-osastoihin (Kanta-Hämeen keskussairaala, Turun yliopistollinen keskussairaala Tyks ja Oulun yliopistollinen keskussairaala Oys) sekä osaan Helsingin ja Oulun kaupunkien kotihoitoa. Esityksen perusteluissa todetaan (s. 6), että ilmoitettujen lakkojen piirissä olevien sairaanhoitopiirien sekä Helsingin ja Oulun kaupunkien mukaan työntekijäjärjestöt eivät ole luvanneet antaa suojelutyötä yksiköihin, joihin lakot kohdistuvat. Kaikkiin edellä mainittuihin lakkokohteisiin on julistettu myös hakukielto sekä tilapäisen siirron kielto, jotka tulivat voimaan heti ja jatkuvat lakon päättymiseen saakka. Työ- ja elinkeinoministeriö on siirtänyt kaikkien edellä mainittujen lakkojen alkamista siten, että ensimmäinen lakko olisi ollut alkamassa aikaisintaan perjantaina 16.9.2022. Helsingin käräjäoikeus on hyväksynyt väliaikaisen turvaamistoimen, jolla kielletään hoitajajärjestö Tehyä ja SuPeria aloittamasta hoitajalakkoa teho-osastolla Varsinais-Suomen, Kanta-Hämeen ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiireissä. Kyseiset sairaanhoitopiirit hakivat kieltoa, koska ne katsoivat lakkojen uhkaavan henkeä ja terveyttä kohtuuttomalla tavalla. 

Lakkovaroitusten lisäksi työntekijäjärjestöt ovat jo aiemmin keväällä päättäneet koko kunta-alaa koskevasta ylityö- ja vuoronvaihtokiellosta. Työntekijäjärjestöt ovat myös päättäneet henkilöstön tilapäisen siirron kielloista. Kunta-alaa koskevan ylityö- ja vuoronvaihtokiellon lisäksi järjestöt ovat julistaneet ylityö- ja vuoronvaihtokiellon Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöön ajalle 16.8.—16.9.2022. Tehy ja SuPer ovat lisäksi ilmoittaneet valmistelevansa joukkoirtisanoutumista.  

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen 15.9.2022 Tehyn valtuusto päätti uusista työtaistelutoimista. Valtuusto päätti toimeenpanna erikoissairaanhoitoon kohdistuvan joukkoirtisanoutumisen myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana myöhemmin ilmoitettavissa kohteissa. Lisäksi valtuusto päätti asettaa toistaiseksi voimassa olevan tilapäisen siirron kiellon koko kunta-alalle Sote-sopimuksen ja KVTES:n piiriin. Kielto tulee voimaan välittömästi. SuPerin liittohallitus päätti vastaavista kotihoitoon kohdistuvista päätöksistä. (Tehyn tiedote 15.9.2022 ja SuPerin tiedote 15.9.2022)  

Esityksen tavoitteet ja lain soveltamisala

Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan (s. 57 ja 65) sääntelyn tarve johtuu siitä, että työtaistelun osapuolet eivät ole sopineet jo ilmoitettujen työnseisausten aikaisesta riittävästä suojelutyöstä siten, että asiakkaiden ja potilaiden hengen tai heidän terveydentilansa vakavan vaarantumisen estämiseksi tarvittava välttämätön hoito ja huolenpito voitaisiin turvata.  

Hallituksen esityksen tavoitteena on turvata välttämätön terveydenhuolto ja kotihoito tilanteissa, joissa asiakkaiden tai potilaiden henki vaarantuu tai asiakkaiden tai potilaiden terveys vakavasti vaarantuu kunnan tai kuntayhtymän järjestämää terveydenhuoltoa tai kotihoitoa koskevan työtaistelun aiheuttaman henkilökunnan riittämättömyyden vuoksi, eivätkä voimassa olevan lainsäädännön mahdollistamat ensisijaiset keinot ole riittäviä edellä mainittujen asioiden turvaamiseksi (s. 27).  

Eduskunnassa on ollut käsittelyssä vuonna 2007 perusteiltaan ja tarkoitukseltaan osin samankaltainen lakiehdotus (HE 153/2007 vp, EV 89/2007 vp).  

Nyt ehdotettavaa lakia sovellettaisiin tilanteissa, joissa asiakkaiden tai potilaiden henki vaarantuu tai asiakkaiden tai potilaiden terveys vaarantuu vakavasti kuntien tai kuntayhtymien järjestämää terveydenhuoltoa tai kotihoitoa koskevan työntekijäjärjestön työtaistelun aiheuttaman henkilöstövajauksen vuoksi.  

Laissa säädettyjä keinoja voitaisiin esityksen mukaan (s. 1) soveltaa kunnan tai kuntayhtymän järjestämässä terveydenhuollossa tai kotihoidossa vain, jos muut keinot eivät ole riittäviä asiakkaiden tai potilaiden hengen vaarantumisen tai terveyden vakavan vaarantumisen estämiseksi, ja vain siinä laajuudessa kuin se on mainitussa tarkoituksessa välttämätöntä. Lain tarkoituksena on estää tilanne, jossa työtaistelun aiheuttama henkilöstövaje aiheuttaisi asiakkaiden tai potilaiden hengen vaarantumisen tai terveyden vakavan vaarantumisen, mutta sen tarkoituksena ei ole estää työtaistelun toteuttamista. Laissa säädettyjä keinoja ei voitaisi käyttää työtaistelun murtamiseen eikä työvoimapulasta tai siihen osoitettujen voimavarojen riittämättömyydestä aiheutuvien ongelmien ratkaisemiseen.  

Ensisijaisina keinoina välttämättömän henkilöstön turvaamiseksi työtaistelun aikana olisi siten aina muiden kuin lakiehdotuksen sisältämien keinojen käyttäminen. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi asiakkaiden tai potilaiden siirtäminen, ostopalvelujen ja palveluseteleiden hyödyntäminen, työntekijöiden vapaaehtoisuuteen perustuvien työtehtävä- ja työaikajärjestelyjen käyttäminen, muiden kuntien ja kuntayhtymien kanssa tehtävä yhteistyö sekä priorisointi ja uudelleen organisointi. Lakiehdotuksen velvoitteista ensisijainen olisi sen 2 luvun mukainen osapuolten neuvottelu ja sopimus. Mikäli välttämätöntä henkilöstöä ei kuitenkaan tällä tavoin saataisi turvattua, voitaisiin turvautua yksittäisiin työntekijöihin kohdistuviin lakiehdotuksen 3 luvun mukaisiin keinoihin (työtehtävien ja työskentelypaikan muuttaminen, poikkeaminen työaikasäännöksistä, poikkeaminen vuosilomasäännöksistä, työtaisteluun osallistuvan työntekijän määrääminen asiakas- ja potilasturvatyöhön). Mikäli nämäkään keinot eivät olisi riittäviä, voitaisiin lain 4 luvun mukaisesti määrätä asiakas- ja potilasturvatyöhön myös työtaistelutoimenpiteenä irtisanoutunut henkilö.  

Tiedossa olevat työtaistelutoimenpiteet ovat kohdistumassa muun muassa teho-osastoihin, joilla hoidetaan kaikkein sairaimpia, elämää ylläpitävästä hoidosta riippuvaisia potilaita. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esimerkiksi Turun yliopistollisen keskussairaalan aikuisten teho-osastolle on tullut päivittäin 4—5 (mediaani) uutta potilasta (osastolla kaikkiaan 24 paikkaa), joista suurin osa joutuu tehohoitoon kiireellisesti, vaikean vamman tai vaikean äkillisen sairastumisen vuoksi. Teho-osastolla hoidetaan myös potilaita, jotka tarvitsevat tehohoitoa vaativan, suunnitellun kirurgisen operaation yhteydessä. Näiden potilaiden toimenpiteitä voidaan lykätä, mutta lykkääminen itsessään muodostaa vaaran ja kärsimyksiä potilaalle. Yliopistosairaaloissa vain pieni osa tehohoitoa tarvitsevista potilaista on sellaisessa tilassa, että heidät voidaan siirtää muualle tehohoitoon, jos lakko alkaa. Kaikille tehohoitoa tarvitseville potilaille siirto on joka tapauksessa vaarallinen, ja siirrot aiheuttavat vastaanottavissa sairaaloissa tilanteen, jossa potilaille niissä suunniteltuja tärkeitä kirurgisia toimenpiteitä joudutaan siirtämään. 

Ylimääräistä tehohoitokapasiteettia ei saadun selvityksen mukaan ole Suomessa missään sairaalassa. Vaikka vuodepaikkoja olisi, ei ole ylimääräistä tehohoitohenkilöstöä. Lisäksi tehohoitopotilaiden hoito edellyttää henkilökunnalta erityisosaamista, jota ei automaattisesti ole sairaaloiden muiden osastojen hoitohenkilökunnalla, eikä tehohoito-osaamista omaavia hoitajia ole myöskään helposti hankittavissa ostopalveluna yksityissektorilta. Uusien hoitajien potilasturvallinen työskentely teho-osastolla edellyttää riittävää perehdytystä ja koulutusta, joka kestää useimpien työntekijöiden kohdalla yli vuoden. Työntekijäjärjestöjen päättämät henkilöstön siirtokiellot ovat lisäksi vaikeuttamassa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden siirtämisiä toisiin tehtäviin.  

Tilanteen vakavuutta lisää saadun selvityksen mukaan erityisesti se, että työntekijäjärjestöt eivät ole luvanneet antaa lakon kohteena oleville yksiköille hengen ja terveyden vaarantumisen ehkäisemiseksi välttämätöntä, lakon ulkopuolelle yleensä rajattavaa suojelutyötä. 

Esityksen perustelujen mukaan (s. 23) suojelutyön puuttumisesta johtuva henkilökunnan riittämättömyys voi Helsingin kaupungin arvion mukaan vaarantaa asiakkaiden terveyden tai jopa hengen. Helsingin kaupungin tekemän varautumissuunnitelman perusteella kaupunki on arvioinut, että vaikuttavimmat varautumistoimenpiteet ovat vuokratyövoiman käyttö ja osan paljon palveluja tarvitsevista asiakkaista ohjaaminen lyhytaikaishoidon paikoille. Mikäli nämä keinot ovat käytössä täysimääräisinä, saataisiin kriittisimmät käynnit toteutettua tehtäviä priorisoimalla. Toisaalta, mikäli vuokratyövoimaa ei saada, arviolta 200—300 ehdottoman välttämätöntä asiakaskäyntiä jäisi päivässä toteuttamatta. Oulun kaupunki on arvioinut, että se pystyisi työtaistelun aikana täpärästi turvaamaan palvelut muualta siirrettävän, ei järjestäytyneen työvoiman ja resurssipoolin avulla. Suunnitelmassa ei kuitenkaan ole lainkaan jouston varaa esimerkiksi sairauspoissaolojen varalta.  

Tällä hetkellä kotihoidossa ja yleisesti vanhustenhuollon palveluissa on merkittävää työntekijävajetta ja sijaisten saatavuus on heikkoa, minkä lisäksi työntekijäjärjestöt ovat päättäneet henkilöstön siirtokielloista. Myös kotihoidon lakkoihin liittyy saadun selvityksen mukaan ilmeisiä asiakasturvallisuusriskejä asiakkaiden välttämättömän huolenpidon riittävän turvaamisen sekä yleisen asiakasturvallisuuden ja asiakkaiden erityisten tarpeiden (kuten muistisairaiden, saattohoidossa olevien ja vaikeavammaisten asiakkaiden) turvaamisen osalta. 

Nyt arvioitavassa hallituksen esityksessä esitettyjen tietojen ja arvioiden perusteella (s. 21—27) sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisten perusteella terveydenhuoltoon ja kotihoitoon kohdistuvat työtaistelutoimenpiteet voivat ilman suojelutyöstä sopimista varsin suurella todennäköisyydellä johtaa potilaiden ja asiakkaiden hengen vaarantumiseen ja terveyden vakavaan vaarantumiseen. Valiokunta pitää siten esityksen tavoitteiden valossa välttämättömänä säätää ehdotettu laki. Asiakkaiden tai potilaiden hengen vaarantumisen tai asiakkaiden tai potilaiden terveyden vakavan vaarantumisen estäminen on valiokunnan näkemyksen mukaan voitava turvata kaikissa olosuhteissa, myös työtaistelun aikana.  

Myös ehdotetun 1 §:n soveltamisalan rajaus 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuun välttämättömään terveydenhuoltoon ja kotihoitoon on valiokunnan näkemyksen mukaan perusteltu. Ilmoitetut lakot kohdistuvat selkeästi kriittisimmin sairaisiin sekä heikossa asemassa oleviin kotihoidon asiakkaisiin. Saadun selvityksen perusteella asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantumisen riskit ovat valiokunnan näkemyksen mukaan erittäin suuria lakkojen kohteena olevien teho-osastojen potilaille sekä myös osalle kahden lakon kohteena olevan kaupungin kotihoidon asiakkaista.  

Valiokunta toteaa, että lain tarve kytkeytyy myös siihen, että nykyinen sääntely suojelutyöstä ei pääsääntöisesti ulotu sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöön. Suojelutyöllä tarkoitetaan työtä, jonka suorittaminen työtaistelun aikana on välttämätöntä kansalaisten hengen tai terveyden vaarantumisen ehkäisemiseksi taikka sellaisen omaisuuden suojelemiseksi, mikä erityisesti vaarantuu työtaistelun vuoksi. Suojelutyövelvollisuudesta säädetään valtion virkaehtosopimuslain (664/1970) 11 §:ssä, ja se koskee vain työtaistelun piiriin kuulumattomia viranhaltijoita. Työtaisteluun osallistuva viranhaltija tai työsuhteinen henkilö ei siten ole ilman suostumustaan velvollinen tekemään suojelutyötä. Esityksen perustelujen mukaan (s. 25) kunta-alan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö on pääsääntöisesti työsuhteessa, ja vain noin joka neljäs on virkasuhteinen. Sairaanhoitajat ja lähihoitajat ovat pääasiallisesti työsuhteisia.  

Myös perustuslakivaliokunnan mielestä (kappale 11) nyt arvioitavalle, meneillään olevaan työtaisteluun puuttuvalle esitykselle on esitetty hyväksyttävät perusteet. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen (kappale 22) siitä, että arviota ei muuta se, että arvioitavan hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyn aikana on päätetty käsillä olevia lakkoja koskevista turvaamistoimista. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa ensinnäkin, että turvaamistoimet eivät koske kotihoitoa. Lisäksi järjestöt ovat turvaamistoimipäätösten jälkeen ilmoittaneet uusista työtaistelutoimista, joihin kuuluu muun muassa erikoissairaanhoidon joukkoirtisanoutumisten valmistelu.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää myös ehdotetun lain sääntelyä eri keinojen käytön porrastamisesta perusteltuna. Porrastamisella turvataan valiokunnan näkemyksen mukaan sitä, että kulloinkin käytettävät keinot ovat oikeasuhtaisia ensinnäkin, jotta työtaistelutoimet eivät aiheuta ihmishenkien menetyksiä tai terveyden vakavaa vaarantumista, ja toisaalta työtaistelutoimia ei rajoiteta tätä laajemmin. Valiokunta korostaa, että oikeasuhtaisuuden näkökulmasta on merkityksellistä myös se, että ehdotettu sääntely on viimesijaista ja tulee sovellettavaksi vain, mikäli lievemmät keinot eivät osoittaudu riittäviksi.  

Työntekijäjärjestöön kohdistuvat keinot

Lakiehdotuksen mukaan työntekijäjärjestöön kohdistuva 2 §:n mukainen velvoite huolehtia yhteistyössä kunnan tai kuntayhtymän kanssa välttämättömän terveydenhuollon ja kotihoidon turvaamiseksi tarvittavasta henkilöstöstä ja tätä koskeva 3 §:n mukainen neuvottelumenettely ovat ensisijaisia työntekijöihin kohdistuviin keinoihin nähden. Neuvottelu suojelutyöstä on lakiehdotuksen 2 §:n 2 momentin perusteella edellytyksenä sille, että työntekijäjärjestö voi toimeenpanna työnseisauksen tai joukkoirtisanoutumisen. Jos suojelutyöstä ei päästä sopimukseen, aluehallintovirasto voi työnantajan hakemuksesta määrätä työntekijäjärjestön siirtämään tai keskeyttämään työnseisauksen tai joukkoirtisanoutumisen toimeenpanon työntekijäjärjestöön kohdistuvan sakon uhalla, jos aluehallintovirasto arvioi olevan ilmeistä, että työtaistelutoimenpide vaarantaa asiakkaiden tai potilaiden hengen tai vaarantaa vakavasti asiakkaiden tai potilaiden terveyden. Määräys voidaan antaa enintään viikoksi kerrallaan (10 §). Mahdollinen uusi siirtämis- ja keskeyttämismääräys on kuitenkin ehdotuksen mukaan toissijainen suhteessa 3 ja 4 luvuissa säädettyihin työntekijöihin kohdistuviin keinoihin nähden. 

Työntekijäjärjestö voi huolehtia lakiehdotuksen 2 §:n mukaisesta velvoitteesta sopimalla suojelutyöstä työnantajan kanssa tai päättämällä työtaistelun rajaamisesta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että järjestöille kohdistuvan huolehtimisvelvollisuuden tavoitteena on ensisijaisena keinona pyrkiä varmistamaan, että asiakkaiden ja potilaiden henki ja terveys voidaan turvata työtaistelun aikana. Työtaistelun toimeenpaneva järjestö on vastuussa siitä, että työtaistelu toteutetaan siten, että ihmishenki tai terveys ei vakavasti vaarannu työtaistelun aikana. Järjestö myös määrittää lakkorajat ja siten käyttää määräysvaltaansa suhteessa jäseniinsä. Järjestö kantaa myös vastuun tilanteessa, jossa se on päättänyt olla tarjoamatta suojelutyötä.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että mahdollinen uusi työtaistelutoimenpiteen siirtämis- että keskeyttämismääräys voidaan antaa enintään kolme kertaa, ja ehdottaa 10 §:ää tältä osin muutettavaksi jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin kuvatulla tavalla.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa (s. 3) on kiinnitetty huomiota siihen, että ehdotetussa laissa ei ole säännöksiä Kansainvälisen työjärjestön ILO:n hallintoneuvoston (yhdistymisvapauskomitea) vakiintuneen käytännön mukaisista tarkoituksenmukaisista, puolueettomista ja nopeista sovittelu- ja neuvottelumenettelyistä työriidan ratkaisemiseksi (ns. kompensatoriset takuut). Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta esittää, että lakiin lisätään säännös, jonka mukaan rajoitusten käyttämiseen jouduttaessa valtakunnansovittelijalle annettaisiin tehtäväksi tilanteeseen sopivan tehokkaan erillisen sovittelumenettelyn käynnistäminen.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että työriidan sovittelusta annetun lain (420/1960) mukaisesti työriidan osapuolten käytössä on puolueeton valtakunnansovittelija, joukko valtakunnansovittelijan nimittämiä sovittelijoita ja myös niin sanottu sovittelulautakunta, jotka voidaan valtakunnansovittelijan esityksestä ministerin päätöksellä asettaa ratkaisemaan työriitaa. Lisäksi on mahdollista asettaa osapuolten hyväksymät välimiehet ratkaisemaan työriitaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että tässä yhteydessä ei ole tarkoituksenmukaista muuttaa nykyistä sovittelujärjestelmää, mutta pitää perusteltuna, että erillisen sovittelumenettelyn tarpeellisuutta arvioidaan.  

Yksittäisiin työntekijöihin kohdistuvat keinot

Ehdotetun lain 3 ja 4 luvussa säädetyt yksittäisiin työntekijöihin kohdistuvat keinot eli 4 §:n mukainen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön määrääminen suorittamaan tavanomaisten työtehtäviensä lisäksi tai sijasta työnantajan määräämiä muita ammattitaitoaan vastaavia tehtäviä, 5 §:n mukainen aluehallintoviraston mahdollisuus määrätä työtaisteluun osallistuva sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilö asiakas- ja potilasturvatyöhön sekä 7 ja 8 §:n mukainen työaika- ja vuosilomasäännöksistä poikkeaminen ovat toissijaisia lain 2 luvussa säädettyihin järjestöihin kohdistuviin keinoihin nähden. Niitä voidaan käyttää vain, jos työntekijäjärjestöön kohdistuvat velvoitteet eivät ole riittäviä välttämättömän terveydenhuollon ja kotihoidon turvaamiseksi työtaistelun aikana. Viimesijaisena keinona aluehallintovirastolla on lakiehdotuksen 9 §:n mukaan mahdollisuus määrätä asiakas- ja potilasturvatyöhön myös sellainen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilö, joka on irtisanoutunut työtaistelutoimenpiteenä kunnan tai kuntayhtymän palveluksesta. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että työtehtävien ja työskentelypaikan muuttamisen, työaikasäännöksistä poikkeamisen sekä asiakas- ja potilasturvatyön käyttöä rajoittaa se, että toimi ei saa olla henkilön henkilökohtaisen tilanteen kannalta kohtuuton. Lakiehdotuksen säännöskohtaisissa perusteluissa tällaisista henkilökohtaisista tilanteista on tuotu esille mm. perhetilanteeseen, työmatkaan, terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä syitä. Valiokunta toteaa, että tällaisia henkilökohtaisia syitä on kuitenkin mahdotonta tyhjentävästi luetella ja jokaisen työntekijän kohdalla on tehtävä yksilökohtainen ratkaisu, täyttääkö hänen esittämänsä peruste kohtuuttomuuden edellytykset. Valiokunta painottaa velvoitetta kuulla työntekijää ennen määräyksen antamista. Kuulemisesta voidaan poiketa vain sellaisissa kiireellisissä tilanteissa, joissa potilaiden tai asiakkaiden hengen vaarantuminen tai terveyden vakava vaarantuminen edellyttää niin kiireellistä päätöksentekoa, ettei kuulemista ehditä tekemään. 

Valiokunta pitää työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan (s. 4) tavoin tärkeänä, että määrättäessä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilö suorittamaan tavanomaisten työtehtäviensä lisäksi tai sijasta myös muita ammattitaitoaan vastaavia tehtäviä tai määrättäessä työtaisteluun osallistuva tai irtisanoutunut työntekijä asiakas- tai potilasturvatyöhön on kiinnitettävä erityistä huomiota henkilön riittävään osaamiseen ja ammattitaitoon. Esityksen perusteluissa (s. 36) on todettu, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa suorittaa sellaisia tehtäviä, joihin hänen koulutuksensa ja ammattitaitonsa ei anna riittäviä edellytyksiä. Määrättäessä henkilö uusiin tehtäviin on työnantajan selvitettävä, mitä tehtäviä työntekijä on kykenevä tekemään. Tarvittaessa työntekijälle on ennen määräyksen antamista annettava riittävä koulutus ja perehdytys uusiin tehtäviin. Työnantajan tulee lisäksi huomioida jokaisen työntekijän kohdalla tilanne yksilöllisesti, ettei määräyksen antaminen johda kohtuuttomaan tilanteeseen.  

Valiokunta pitää myös tärkeänä, että suojelutyön aikana maksettavat korvaukset maksetaan asiaan kuuluvina. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille Tehyn ja SuPerin jäsenten tiedossa olevat ongelmat korvausten maksamisessa kevään 2022 suojelutyön aikana.  

Lakiehdotuksen mukaan asiakas- tai potilasturvatyöhön määrätyllä on oikeus saada kunnalta tai kuntayhtymältä potilasturvatyössä säännölliseltä työajalta vähintään 1,3-kertainen korvaus verrattuna hänen normaalisti säännölliseltä työajalta saamaansa palkkaan. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta esittää lausunnossaan, että korvaus nostettaisiin 2,0-kertaiseksi, koska esityksessä ehdotettua korkeampi korvaus ohjaisi omalta osaltaan työnantajia huolellisesti harkitsemaan asiakas- ja potilastyössä tarvittavan välttämättömän henkilöstön määrän. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää 1,3-kertaista korvausta tässä yhteydessä tarkoituksenmukaisena eikä ehdota muutosta korvausmäärään.  

Lakiehdotuksen 7 ja 8 § antavat mahdollisuuden poiketa työaika- ja vuosilomasäännöksistä. Valiokunta korostaa, että työaika- ja vuosilomasäännöksistä poikkeaminen ei saa aiheuttaa vaaraa työturvallisuudelle tai työntekijän terveydelle. Työnantajan on säännösten mukaan viivytyksettä tehtävä työsuojeluviranomaiselle kirjallinen ilmoitus pykälissä tarkoitetuista toimenpiteistä ja niiden syistä sekä työaikasäännöksistä poikkeamisen yhteydessä niiden laajuudesta ja todennäköisestä kestosta. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kiinnittää lausunnossaan (s. 5) huomiota siihen, että esityksessä ei arvioida sitä, miten työnantajan lainvastainen menettely suhteutuu työaikarikkomussäännökseen. Hätätyön lainvastainen käyttö on kriminalisoitu vuoden 2022 alussa voimaan tulleella työaikalain muutoksella. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että sääntelyä muutetaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnon johdosta jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin kuvatulla tavalla siten, että lakiehdotuksen 7 ja 8 §:ään lisätään viittaus työaikarikkomusta koskevan työaikalain 44 §:ään.  

Asiakas- ja potilasturvatyö

Ehdotetussa 5 §:ssä säädetään määräyksen antamisesta asiakas- ja potilasturvatyöhön. Aluehallintovirasto voi pykälän mukaan määrätä työtaistelun kohteena olevan kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa olevan työtaisteluun osallistuvan sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilön työskentelemään ammattitaitoaan vastaavissa tehtävissä välttämättömän terveydenhuollon tai kotihoidon turvaamiseksi työnantajansa sosiaali- tai terveydenhuollon toimintayksikössä. Määräys asiakas- ja potilasturvatyöhön voidaan antaa enintään kahden viikon ajaksi ja vain siinä laajuudessa kuin se on asiakkaiden tai potilaiden hengen vaarantumisen tai asiakkaiden tai potilaiden terveyden vakavan vaarantumisen estämiseksi välttämätöntä eivätkä muut kuin ehdotetussa laissa säädetyt keinot tai 2 luvussa säädetyt keinot ole riittäviä.  

Ehdotetun 5 §:n 2 momentissa säädetään niistä hoidon ja hoivan toiminnoista, jotka luetaan asiakas- tai potilasturvatyöhön. 

Perustuslakivaliokunnan mielestä (kappale 24) lakiehdotuksen 5 §:n 2 momentin luettelo välttämättömistä hoidoista ja hoivasta on nyt arvioitavassa lakiehdotuksessa hyväksyttävä. Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että luettelon täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksen taustalla on myös tarve ilmentää, ettei määräyksiä ole sallittua antaa työtaistelun murtamisen tarkoituksessa. Luetteloa on myös tulkittava suppeasti (PeVL 15/2007 vp, s. 4/I). Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on perustuslakivaliokunnan mukaan täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen kiinnittyvistä valtiosääntöoikeudellisista syistä kuitenkin vielä tarkasteltava huolellisesti 10 kohdassa tarkoitetun kotihoidon alaa. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan kotihoito on käsitteenä varsin laaja-alainen ja kattaa osaksi myös sellaista huolenpitoa, jonka laiminlyönnin johdosta asiakkaan henki tai terveys ei ainakaan lyhyellä aikavälillä vaarannu.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että kotihoidon palvelut koostuvat yksilöllisesti määräytyvistä kokonaisuuksista. Käytännössä kunnallisessa kotihoidossa huolehditaan asiakkaan hengen, terveyden ja toimintakyvyn kannalta elintärkeistä asioista, kuten nesteytyksestä, lääkkeiden ottamisesta, ravinnon saamisesta, välttämättömästä hygieniasta (joka estää esim. ihon vaurioitumisen tai rikkoutumisen tai infektioiden pahenemisen). Kotihoidolla on myös tärkeä tehtävä siinä, että työntekijöiden käynneillä varmistutaan, että kaikki on kunnossa ja tarvittaessa hälytetään esimerkiksi sairaankuljetus paikalle. Kaikkien asiakkaiden ja kaikissa tilanteissa ei ole mahdollista käyttää turvaranneketta tai muita teknisiä välineitä.  

Ehdotettavan lain 5 §:n 2 momentin 10 kohdan mukaan lain soveltamisalan piiriin kuuluisi valiokunnan näkemyksen mukaan vain sellainen kotihoito, jota ilman asiakkaan henki vaarantuu tai terveys vaarantuu vakavasti. Lain tasolla ei ole mahdollista määritellä tarkkarajaisemmin, milloin kyseessä on sellainen kotihoidon osa-alue, jonka poisjääminen johtaisi siihen, että asiakkaan henki vaarantuu tai terveys vaarantuu vakavasti. Kotihoidossa arviointi perustuu asiakkaan yksilölliseen tilanteeseen ja esimerkiksi työtaistelutoimenpiteen kestoon. Kokonaisarviointiin vaikuttaa myös kotihoidon asiakkaan lääkityksen tarve. Toisaalta, jos asiakas ei saa riittävää ravintoa ja nesteytystä, voi asiakkaan yleistila romahtaa nopeastikin ilman asianmukaista hoitoa. Lakon kestolla on näissäkin tapauksissa merkittävä vaikutus asiakkaiden hengen ja terveyden vaarantumiseen.  

Lakiehdotuksen 9 §:n 1 momentin mukaan aluehallintovirasto voi määrätä välttämättömään terveydenhuoltoon tai kotihoitoon kohdistuvan työtaistelun kohteena olevan kunnan tai kuntayhtymän toimintayksikköön asiakas- tai potilasturvatyöhön myös sellaisen sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilön, joka on irtisanoutunut työtaistelutoimenpiteenä kyseisen työnantajan palveluksesta, jos se on asiakkaiden tai potilaiden hengen vaarantumisen tai asiakkaiden tai potilaiden terveyden vakavan vaarantumisen estämiseksi välttämätöntä eivätkä muut kuin ehdotetussa laissa säädetyt keinot tai lain 2 ja 3 luvussa säädetyt keinot ole riittäviä. Ehdotettu pykälä tulee sovellettavaksi, jos 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuun terveydenhuoltoon tai kotihoitoon kohdistuva työtaistelu toteutetaan joukkoirtisanoutumisina. 

Perustuslakivaliokunta pitää oikeasuhtaisuuden kannalta merkityksellisenä, että sääntely asiakas- ja potilasturvatyöstä on viimesijaista ja tulee sovellettavaksi vain, mikäli lievemmät keinot eivät osoittaudu riittäviksi. Ehdotuksessa edellytetään myös, ettei määräys saa olla työntekijän henkilökohtaisen tilanteen kannalta kohtuuton. Ennen määräyksen antamista asianomaiselle henkilölle on varattava mahdollisuus tulla kuulluksi. Määräykseen liittyy valitusmahdollisuus hallinto-oikeuteen. Määräyksen rikkomista ei ole lakiehdotuksessa säädetty nimenomaisesti rikosoikeudellisen seuraamuksen alaiseksi.  

Perustuslakivaliokunta pitää (kappale 26) oikeasuhtaisuuden kannalta merkityksellisenä myös 9 §:n säännöstä määräyksen kahteen viikkoon rajatusta kestoajasta, mikä osoittaa, että kysymyksessä on poikkeuksellinen järjestely, jota ei tule soveltaa pitkäaikaisesti (ks. myös PeVL 15/2007 vp, s. 5/II). Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että se piti aiempaa sääntelyä arvioidessaan merkityksellisenä sitä, ettei laissa tuolloin ehdotettu lainkaan rajoitettavaksi määräyksen uudistamiskertoja eikä siten tuolloin arvioidun työvelvollisuuden mahdollista kokonaiskestoa. Perustuslakivaliokunta piti tuolloin välttämättömänä, että lakiin lisätään säännös työvelvollisuuden ajallisesta kestosta, jotta lakiehdotus voitiin näiltä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunta on myös sittemmin ehdotusta valmiuslaiksi arvioidessaan katsonut, että lakiehdotukseen oli välttämätöntä lisätä säännökset työmääräyksen kestosta (PeVL 6/2009 vp, s. 12—13). Perustuslakivaliokunnan mielestä myös nyt ehdotettavaa sääntelyä on täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden sekä oikeasuhtaisuuden vaatimusten johdosta täydennettävä samoin, vaikka nyt arvioitavana ei ole työvelvollisuutta merkitsevä sääntely.  

Koska määräysten uudistamisen tarve riippuu työtaistelun kestosta, toteaa sosiaali- ja terveysvaliokunta, että enimmäismäärää ei ole mahdollista määritellä ilman, että saatettaisiin joutua tilanteeseen, jossa asiakas- ja potilasturvatyömääräyksiä ei enää olisi mahdollista käyttää, mutta asiakkaiden henkeä tai terveyttä vakavasti uhkaava työtaistelutoimi jatkuu edelleen. Lakiin sisältyy joka tapauksessa säännökset työntekijän oikeudesta saada korotettua palkkaa asiakas- ja potilasturvatyömääräyksen aikana sekä saada korvaus hänelle aiheutuvista erityisistä kustannuksista. Lisäksi määräys ei saisi olla henkilön henkilökohtaisen tilanteen kannalta kohtuuton. Koska määräys voitaisiin kerrallaan antaa enintään kahdeksi viikoksi, määräyksen välttämättömyyden sekä kohtuuttomuuden arviointi tulisi vähintään kahden viikon välein arvioitavaksi aluehallintoviraston toimesta, vaikka määräysten enimmäismäärästä ei säädettäisikään. 

Työtaisteluoikeuden rajoittaminen

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että ehdotetun lain tarkoituksena ei ole estää työtaistelun toteuttamista eikä laissa säädettyjä keinoja voida käyttää työtaistelun murtamiseen eikä työvoimapulasta tai siihen osoitettujen voimavarojen riittämättömyydestä aiheutuvien ongelmien ratkaisemiseen.  

Työtaisteluoikeus on perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvattuun ammatilliseen järjestäytymisvapauteen liittyvä perusoikeus, eikä työtaisteluoikeuden käyttämistä lähtökohtaisesti tule rajoittaa lainsäädännöllä. Hallituksen esityksen mukaan perustuslain 7 §:ssä perusoikeutena turvattu oikeus elämään ja laajemmin oikeus terveellisesti turvattuun elämään on kuitenkin sellainen perusoikeus, että sen turvaamiseksi muut niin ikään perusoikeuksina turvatut oikeudet, kuten muun muassa oikeus ryhtyä työtaisteluun, väistyvät.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta painottaa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan (s. 3) tavoin, että työtaisteluoikeuteen kohdistuvien rajoitusten tulee kuitenkin olla soveltamisalaltaan ja ajallisesti tarkkarajaisia, välittömään uhkaan perustuvia ja oikeasuhteisia sekä viimesijaisia. 

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että työntekijäjärjestöön kohdistuvaa 2 §:n mukaista neuvotteluvelvollisuutta suojelutyöstä voidaan tässä yhteydessä pitää perusteltuna, eikä se rajoita oikeasuhtaisuusvaatimuksen vastaisesti perustuslain turvaamaa työtaisteluoikeutta. Perustuslakivaliokunta on pitänyt myös syvemmälle käyvää rajoitusta merkitsevää aluehallintoviraston toimivaltaa työtaistelun siirtämiseen tai keskeyttämiseen oikeasuhtaisena ottaen huomioon säännöksen tarkoitus potilaiden ja asiakkaiden hengen vaarantumisen tai terveyden vakavan vaarantumisen estämisestä sekä määräyksille asetetut säädösperustaiset aikarajat, säädösperusteisesti varmistettu työntekijäjärjestön kuuleminen ja muutoksenhakumahdollisuus aluehallintoviraston päätöksiin (kappale 15).  

Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntelyn oikeasuhtaisuutta olisi kuitenkin syytä parantaa lisäämällä lakiehdotuksen 10 §:n 2 momentin säännökseen aluehallintoviraston toimivallasta joko kieltää tai keskeyttää työtaistelutoimenpide nimenomainen maininta lievemmästä toimivallasta myös rajoittaa työtaistelutoimenpidettä tai antaa muuta sen toimeenpanoa vain osittain tai muuten lievemmin rajoittavaa määräyksiä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa säännöstä muutettavaksi perustuslakivaliokunnan ehdottamalla tavalla. Lisäksi sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa 10 §:n 2 ja 3 momentin sanamuodon muuttamista perustuslakivaliokunnan lausunnon (kappale 16) mukaisesti. 

Yksittäiseen työntekijään kohdistuvia keinoja on perustuslakivaliokunnan mukaan arvioitava perustuslain 13 §:n yhdistymisvapautta koskevan perusoikeussäännöksen kautta suojaa saavan työtaisteluoikeuden kannalta (kappale 19). Työtaisteluoikeutta ei ole säännöksessä nimenomaisesti mainittu, mutta perustuslakivaliokunta on käytännössään katsonut tämän oikeuden liittyvän ammatilliseen yhdistymisvapauteen (kappale 20). Lisäksi työtaisteluoikeudesta on määräyksiä myös Suomea sitovissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa (kappale 21).  

Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettua sääntelyä voidaan pitää hallituksen esityksessä esitettyjen tietojen ja arvioiden perusteella välttämättömänä, koska terveydenhuoltoon ja kotihoitoon kohdistuvat työtaistelutoimenpiteet voivat ilman suojelutyöstä sopimista varsin suurella todennäköisyydellä johtaa potilaiden ja asiakkaiden hengen vaarantumiseen ja terveyden vakavaan vaarantumiseen. Perustuslakivaliokunta toistaa siten aiempaa sääntelyä arvioidessaan esittämänsä näkemyksensä siitä, että tämänkaltaiselle sääntelylle on perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta hyväksyttävät ja erittäin painavat perusteet (PeVL 15/2007 vp).  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta arvioi perustuslakivaliokunnan tavoin (kappale 23), että ehdotettu sääntely jättää edelleen varsin laajan mahdollisuuden toteuttaa työtaistelutoimenpiteitä sosiaali- ja terveydenhuollon alalla. Sosiaalihuollon osalta sääntely rajoittaa ainoastaan kotihoitoon kohdistuvia työtaistelutoimenpiteitä, ja terveydenhuollon osalta työtaisteluoikeuden rajoitukset kohdistuisivat vain kriittisimpiin terveydenhuollon osa-alueisiin, kuten tehohoitoon, ensihoitoon, synnytyksiin ja muihin hoitoihin, joiden puuttuminen välittömästi johtaisi potilaan terveyden vakavaan vaarantumiseen. Ehdotettu sääntely ei siten puutu perustuslain turvaaman työtaisteluoikeuden ydinalueelle.  

Uhkasakko

Lakiehdotuksen 11 §:n mukaan aluehallintovirasto voi asettaa 5 ja 9 §:ssä tarkoitetun asiakas- tai potilasturvatyöhön määräämistä koskevan päätöksensä sekä 10 §:ssä tarkoitetun työtaistelun toimeenpanon siirtämistä tai keskeyttämistä koskevan määräyksensä tehosteeksi uhkasakon. Pykälän perustelujen mukaan työntekijäjärjestöön kohdistuvan työtaistelun toimeenpanon siirtämistä tai keskeyttämistä koskevan määräyksen tehosteeksi asetettavalla sakon uhalla voitaisiin varmistaa, että työntekijäjärjestö noudattaa määräystä. Yksittäiseen työntekijään kohdistuvan uhkasakon tarkoituksena on puolestaan varmistaa, että asianomainen henkilö ryhtyy suorittamaan hänelle määrättyä asiakas- tai potilasturvatyötä. 

Valiokunta täsmentää, että 10 §:ssä työntekijäjärjestöllä tarkoitetaan sekä keskusjärjestöä että sen alayhdistyksiä. Vastuu työtaistelusta kohdentuu siihen tasoon, joka on työtaistelun toimeenpanija. Eli aluehallintovirasto voi kohdistaa uhkasakkopäätöksen keskusjärjestöön tai sen paikalliseen ammattiosastoon riippuen siitä, kumpi on työtaistelun toimeenpanija, tai molempiin, jos kumpikin on toimeenpanemassa työtaistelua.  

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kiinnittää lausunnossaan (s. 4) huomiota siihen, että lakiehdotus sisältää järjestölle määrättävän uhkasakon ohella myös yksittäiseen työntekijään kohdistuvan uhkasakkotehosteen, ja esittää, että sosiaali- ja terveysvaliokunta vielä harkitsee henkilökohtaisen uhkasakkovastuun tarpeellisuutta. Lausunnon mukaan Suomen työoikeudessa keskeisenä lähtökohtana on pidetty sitä, että työtaistelun seurauksista vastuun kantaa työtaisteluun ryhtynyt järjestö, eivät sen henkilöjäsenet eli työntekijät.  

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan ilman uhkasakon asettamismahdollisuutta on vaarana, että aluehallintoviraston tekemät päätökset jäävät merkityksettömiksi henkilöstön edelleenkin kieltäytyessä työstä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää kuitenkin tarkoituksenmukaisena, että vastuun työtaistelun seurauksista kantaa työtaisteluun ryhtynyt järjestö, ja ehdottaa yksittäiseen työntekijään kohdistuvan 5 ja 9 §:ään perustuviin määräyksiin perustuvan uhkasakkotehosteen poistamista. 

Aluehallintovirastojen voimavarat

Esityksessä säädetään aluehallintovirastoille uusi työtaisteluihin ja niihin liittyviin neuvotteluihin liittyvä tehtävä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa (s. 5), että aluehallintoviranomainen on jatkossa keskeinen työtaistelun vaikutusten arvioija, jolla on lisäksi päätösvalta määrätä uhkasakko.  

Toimivaltaisen aluehallintoviraston työmäärä kasvaisi esityksen perustelujen mukaan (s. 32) hetkellisesti merkittävästi, jos ehdotettuja menettelyjä joudutaan toimeenpanemaan. Työmäärän kasvu riippuu toimeenpannuista työtaistelutoimista sekä niiden laajuudesta, joista voi aiheutua tarve tehdä päätöksiä työtaistelutoimien siirtämisestä tai keskeyttämisestä sekä määrätä työtaisteluun osallistuvia tai työtaistelutoimena irtisanoutuneita ammattihenkilöitä asiakas- ja potilasturvatyöhön. Erityisesti työnseisauksen tai joukkoirtisanoutumisen siirtämiseen ja keskeyttämiseen liittyvien päätösten valmistelu vaatii esityksen perustelujen mukaan paljon työtä keskimääräiseen asiankäsittelyyn verrattuna. Tämä valmistelu vaatii todennäköisesti myös ulkopuolista asiantuntijuutta päätöksenteon tueksi.  

Valiokunta toteaa, että esityksessä on pääasiassa asianmukaisesti huomioitu aluehallintovirastoille esityksen johdosta todennäköisesti aiheutuva merkittävä työmäärän lisäys. Saadun selvityksen mukaan esityksessä hahmoteltu työmäärän lisäys perustuu kuitenkin lähinnä nyt ilmoitettuihin lakkoihin. 

Jos työtaistelut kuitenkin laajentuisivat, lisäisi tämä samalla aluehallintovirastoille aiheutuvaa työmäärää ja resurssitarvetta olennaisesti. Erityisesti, jos ensisijaiset keinot eivät riittäisi, vaan jouduttaisiin tilanteeseen, jossa on tehtävä yksilökohtaisia määräyksiä, aluehallintovirastoilla olisi saadun selvityksen mukaan suuria haasteita selviytyä kyseisistä tehtävistä. Valiokunta toteaa, että valtioneuvoston on seurattava lain mahdollista toimeenpanoa ja turvattava aluehallinnolle siihen tarvittava rahoitus.  

Ehdotetun lain voimassaoloaika

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian, ja laki olisi voimassa 31 päivään tammikuuta 2023. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on esitetty huoli siitä, tulisiko ehdotetun lain olla voimassa pidempään kuin esityksessä on ehdotettu. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että osapuolet saavuttaisivat neuvottelutuloksen mahdollisimman pikaisesti, ja katsoo, ettei tässä vaiheessa ole perusteita voimassaoloajan pidentämiselle. Valiokunta kuitenkin toteaa, että valtioneuvoston on seurattava ja arvioitava lain voimassaolon tarvetta.  

Lopuksi

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää huomiota maassa vallitsevaan hoito- ja hoivahenkilöstön vajeeseen, joka johtuu pääosin henkilöstön saatavuusongelmista. Erityisesti kotihoito on pitkään ollut niukasti resursoitua. Ikääntyneen väestön palvelutarve kasvaa jatkuvasti, ja samaan aikaan nykyisen henkilöstön eläköityminen lisääntyy. Valiokunta korostaa tarvetta pikaisin toimin turvata ammattitaitoisen hoito- ja hoivahenkilöstön riittävyys sekä kehittää työoloja siten, että alan houkuttelevuus parannee. 

Perustuslakivaliokunnan mukaan (kappale 27) on mahdollista, että ehdotettu sääntely saattaa heikentää työvoimatilannetta. Perustuslakivaliokunta korostaa tarvetta seurata hyvin tarkkaan myös nyt ehdotetun sääntelyn vaikutuksia perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaiseen julkisen vallan velvollisuuteen turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistää väestön terveyttä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemyksiin ja pitää seurantaa välttämättömänä.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että käynnissä olevien työtaistelujen päätyttyä selvitetään tarve lainsäädännölle, jolla määritetään tarkemmin ja laaja-alaisemmin ne yhteiskunnan kannalta kriittiset toiminnot, joissa työtaistelutoimet voivat uhata ihmisten henkeä tai vakavasti vaarantaa ihmisten terveyden. Kyseiset toiminnot tulee kaikissa olosuhteissa kyetä turvaamaan niin, ettei työtaistelu uhkaa ihmisten henkeä ja vakavasti vaaranna ihmisten terveyttä. Yhteiskunnalla on valiokunnan näkemyksen mukaan laaja-alainen velvollisuus huolehtia siitä, että oikeus elämään turvataan työtaistelutoimista huolimatta ja ihmisten terveyttä ei vakavasti niillä vaaranneta. Tällaisen lainsäädännön tulee kuitenkin valiokunnan näkemyksen mukaan olla suhteessa tähän tavoitteiseen siten oikeasuhtainen, ettei sillä muilta osin puututa lakko-oikeuteen.  

Valiokunnan näkemyksen mukaan tulee arvioida myös mahdollisen erillisen sovittelumenettelyn sekä suojelutyötä koskevan menettelyn kehittämistarpeet. (Valiokunnan lausumaehdotus) Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnon mukaan suojelutyötä koskevien neuvottelujen ristiriitatilanteiden ja niistä mahdollisesti seuraavien työtaistelua koskevien rajoitusten välttämiseksi on tarpeellista harkita, tuleeko suojelutyöstä ja sen määrästä jatkossa ristiriitatilanteissa päättää yhdessä työtaisteluosapuolten ja ulkopuolisen edustuksellisen tahon kanssa.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että suojelutyötä koskevan sääntelyn muutostarpeet tulisi kokonaisuudessaan selvittää, koska suojelutyövelvollisuus koskee vain työtaistelun piiriin kuulumattomia viranhaltijoita. Työtaisteluun osallistuva viranhaltija tai työsuhteinen henkilö ei siten ole ilman suostumustaan velvollinen tekemään suojelutyötä. Kunta-alan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö on pääsääntöisesti työsuhteessa. Suojelutyötä koskeva säädösperusta ei siten sellaisenaan valiokunnan näkemyksen mukaan näyttäisi turvaavan säädöspohjaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden ja potilaiden henkeä ja terveyttä vakavalta vaarantumiselta. Tämä on myös omiaan hämärtämään näihin tilanteisiin liittyviä vastuita.