Esityksessä ehdotetaan, että työtapaturma- ja ammattitautilakiin (459/2015) lisätään säännökset tapaturmavakuutuskeskuksen työpaikkaonnettomuustutkinnasta, työpaikkaonnettomuustutkinnan johtokunnasta ja tutkintaryhmistä sekä työpaikkaonnettomuuksien tutkintaan liittyvien tietojen käsittelystä. Työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan tavoitteena on ehkäistä työtapaturmia ja ammattitauteja tehostamalla niiden selvittämistä sekä parantaa työturvallisuutta. Tutkinnassa selvitetään onnettomuuksien syyt ja seuraukset, ja annetaan suosituksia työturvallisuuden parantamiseksi.  

Esityksen mukaan työpaikkaonnettomuuksien tutkinnalla on Tapaturmavakuutuskeskuksessa pitkät perinteet, mutta asiasta ei ole suoraan säädetty laissa. Työpaikkaonnettomuuksien tutkintatoiminnan jatkaminen edellyttää, että toiminnasta säädetään laissa, koska nykyinen sääntely on erityisesti henkilötietojen käsittelyn osalta puutteellista ja vaatii selventämistä ja täsmentämistä. 

Esityksessä ehdotetaan, että työpaikkaonnettomuuksien tutkinta laajennetaan koskemaan myös Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melassa vakuutettuja maatalousyrittäjiä sekä tieteen ja taiteen apurahansaajia. Jatkossa heidän kuolemaan johtaneet työpaikkaonnettomuudet tai Melan ehdotuksesta muut vakavat onnettomuudet ovat tutkinnan kohteena. 

Lisäksi esityksessä ehdotetaan tehtäväksi työtapaturma- ja ammattitautivakuutusta, liikennevakuutusta ja potilasvakuutusta koskevaan lainsäädäntöön sekä opiskelutapaturmalakiin lähinnä teknisiä ja säädöshuollollisia muutoksia.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esityksen tavoitteita työtapaturmien ja ammattitautien ehkäisemisestä ja yleisen työturvallisuuden kehittämisestä perusteltuina. Tapaturmavakuutuskeskuksen tekemissä työpaikkaonnettomuuksien tutkinnoissa ei ole tarkoitus ottaa kantaa syyllisyyskysymyksiin eikä korvaus- tai oikeudellisiin vastuisiin, vaan tutkia vastaavien tapaturmien välttämiseksi, miksi ja mitä onnettomuudessa on tapahtunut. Valiokunta kannattaa lakiehdotusten hyväksymistä, mutta ehdottaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa täsmennyksiä 1. ja 2. lakiehdotusten tietojen käsittelyä ja luovutusta koskeviin säännöksiin. 

Esityksellä ei ole kustannusvaikutuksia valtion talouteen. Työpaikkaonnettomuuksien tutkinnasta Tapaturmavakuutuskeskukselle aiheutuvat kustannukset on arvioitu vähäisiksi, ja ne kohdistuvat yhteisesti Tapaturmavakuutuskeskuksen jäseniin eli työtapaturma- ja ammattitautivakuutusta tarjoaviin vakuutuslaitoksiin, Valtiokonttoriin ja Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitokseen, jotka maksavat Tapaturmavakuutuskeskuksen toiminnan yhteisesti.  

Työpaikkaonnettomuuksien tutkinta ehdotetaan säädettäväksi Tapaturmavakuutuskeskuksen lakisääteiseksi tehtäväksi lisäämällä työtapaturma- ja ammattitautilain 209 §:n 13 kohtaan työpaikkaonnettomuuksien tutkinta sekä lakiin uusi 236 a § työpaikkaonnettomuuksien tutkinnasta. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi uusi 236 b § työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan johtokunnasta ja sekä uusi 236 c § työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan tutkintaryhmistä. Työtapaturma- ja ammattitautilain 259 §:ää koskien Tapaturmavakuutuskeskuksen tiedonsaantia ehdotetaan täydennettäväksi työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan osalta. 

Lisäksi maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilakiin (873/2015) ehdotetaan lisättäväksi uusi 154 a §, jonka mukaan kyseisen lain mukaiseen lakisääteiseen vakuuttamisvelvollisuuteen perustuvan vakuutuksen perusteella korvattuihin kuolemaan johtaneisiin tai muihin erityisen vakaviin työpaikkaonnettomuuksiin sovelletaan työtapaturma- ja ammattitautilain uusia työpaikkaonnettomuuksien tutkintaa koskevia säännöksiä. 

Esityksen mukaan (s. 23—28) Tapaturmavakuutuskeskuksen työtapaturma- ja ammattitautilakiin ehdotetun 236 a §:n mukainen oikeus käsitellä henkilötietoja perustuu tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan (rekisterinpitäjän lakisääteinen velvoite) ja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen osalta 9 artiklan 2 kohdan g alakohtaan (käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla). Oikeus käsitellä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja sidotaan perusteluiden mukaan tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohtaan. Edelleen erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelyn edellyttävät asianmukaiset suojatoimet varmistetaan esityksen mukaan tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa luetelluilla asianmukaisilla ja erityisillä suojatoimenpiteillä, joina pidetään esityksen mukaan työpaikkaonnettomuuksien johtokunnalle ja tutkintaryhmille säädettävää rikosoikeudellista virkavastuuta ja vahingonkorvausvastuuta sekä työtapaturma- ja ammattitautilain 248 §:ssä säädettyä salassapito- ja vaitiolovelvollisuutta sekä hyväksikäyttökieltoa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan myös työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan johtokunnan ja tutkintaryhmän oikeus käsitellä henkilötietoja perustuu Tapaturmavakuutuskeskuksen alaisina asiantuntijaryhminä samoihin, esityksessä kuvattuihin Tapaturmavakuutuksen henkilötietojen käsittelyä koskeviin oikeusperusteisiin. 

Työtapaturma- ja ammattitautilakiin ehdotetun 259 §:ssä säädetään Tapaturmavakuutuskeskuksen oikeudesta saada tietoja työpaikkaonnettomuuksien tutkintatoimintaa varten. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa osa asiantuntijoista piti pykälässä säädettyä erityisten henkilötietoryhmien tiedonsaantia liian laajana työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan toteuttamiseksi. Valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saaman selvityksen mukaan tiedonsaantia erityisten henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen osalta on täsmennetty luettelemalla pykälässä nimenomaisesti ne tiedot, jotka Tapaturmavakuutuskeskuksella on oikeus saada tutkinnan toteuttamiseksi. Kaikki luetellut tiedot ovat saadun selvityksen mukaan tutkinnan kannalta välttämättömiä. Myös kuolemansyynselvityksestä ilmenevät tutkinnalle välttämättömät tiedot ovat erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, kuten henkilön terveydentila, mahdollinen sairaus, työkyky onnettomuushetkellä ja muut vastaavat tiedot, eikä tiedonsaantia voida selvityksen mukaan rajata näiden tietojen ulkopuolelle. Valiokunta kuitenkin korostaa, ettei tietojen saanti- ja käsittelyoikeus koske muita valtiosääntöisesti arkaluonteisia tai muitakaan henkilötietoja kuin niitä tietoja, jotka 1. lakiehdotuksen 259 §:ssä on nimenomaisesti mainittu.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu lisäksi esille, että 2. lakiehdotuksen 154 a §:n 4 momentin ehdotus Melan oikeudesta saada 147 §:n mukaisen tehtävän hoitamista varten työtapaturma- ja ammattitautilain 236 c §:ssä tarkoitettu salassa pidettävä tutkintaraportti niiden työpaikkaonnettomuuksien osalta, jotka ovat sattuneet maatalousyrittäjille tai apurahansaajille, on liian laaja ja sitä tulisi rajata siten, että tiedonsaantioikeus ei pidä sisällään tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoja. Esityksen perusteluissa on todettu, että maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain 147 §:n mukaan Melan lakisääteisenä tehtävänä on maatalousyrittäjien ja apurahansaajien etuja palvelevan työsuojelun edistäminen muun muassa koulutuksia järjestämällä ja tiedottamalla. Valiokunta toteaa, että kyseinen pykälä koskee työturvallisuuskuluja ja siitä käy vain välillisesti ilmi Melan tehtävä maatalousyrittäjien ja apurahansaajien etuja palvelevaa työsuojelua ja työolosuhteiden kehittämistä koskevaan tutkimukseen, koulutukseen ja tiedottamiseen. Valiokunta pitää Melalle ehdotettua tiedonsaantioikeutta epäselvänä ja ehdottaa, että kyseinen kohta poistetaan lakiehdotuksesta. 

Työtapaturma- ja ammattitautilain muuttamista koskevan lakiehdotuksen 236 b §:n mukaan maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela on mukana työpaikkaonnettomuuksien tutkinnan johtokunnassa ja Melan edustaja on asiantuntijana paikalla aina tutkittavan onnettomuuden koskiessa Melan vakuutettuja eli maatalousyrittäjiä tai apurahansaajia. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille, että maatalousyrittäjän koti tulisi 2. lakiehdotuksen 154 a §:ssä nimenomaisesti poissulkea yksityisyyden suojan piirissä olevana tutkinnan soveltamisalan ulkopuolelle. Valiokunta toteaa, että työpaikkaonnettomuuksien tutkintojen tarkoituksena on 1. lakiehdotuksen 236 a §:n sekä 2. lakiehdotuksen 154 a §:n perusteella erityisen vakavien onnettomuuksien tutkinta työntekopaikalla, joka tarkoittaa maatalousyrittäjien osalta juuri tuotantotiloissa ja muissa näihin rinnastettavissa työn tekemisen tiloissa tapahtuvia erityisen vakavia onnettomuuksia, ei maataloustilan yhteydessä olevissa yksityisissä tiloissa tapahtuvia onnettomuuksia. Valiokunta toteaa, että sosiaali- ja terveysministeriö on valiokunnalle antamassaan selvityksessä korostanut, että työpaikkaonnettomuuksien tutkinnassa yleisenä periaatteena on tehdä tutkintaa yhteistoiminnassa asianosaisten kanssa.