Yleistä

Esityksen mukaan tartuntatautilain vuoden 2021 loppuun saakka voimassa olevia covid-19-epidemiaan liittyvien väliaikaisten säännösten voimassaoloa jatkettaisiin 30.6.2022 asti. Vastaavasti ehdotetaan jatkettavaksi aikataulu- ja reittitietojen ilmoittamista covid-19-epidemian aikana koskevaa liikenteen palveluista annetun lain 179 a §:n voimassaoloa.  

Esityksessä ehdotetaan voimassaolon jatkamisen lisäksi eräitä muutoksia ja täsmennyksiä kyseisiin säännöksiin. Lisäksi tartuntatautilakiin ehdotetaan lisättäviksi uudet väliaikaiset säännökset (58 l §) kuntien velvollisuudesta myöntää EU:n digitaalinen koronarokotustodistus EU:n ulkopuolella rokotetulle kansanterveyslain 14 §:ssä tarkoitetulle kunnan asukkaalle. 

Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena ja tavoitteena on esityksen mukaan (s. 64) edelleen suojata ihmisten terveyttä ja henkeä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen riittävyyttä. Taustalla on erityisesti tavoite suojata perustuslaillista oikeutta terveyteen ja elämään ehkäisemällä covid-19-tartuntoja, edistämällä väestön terveyttä sekä turvaamalla jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön (s. 21). Samalla tavoitteena on mahdollistaa palvelujen terveysturvallinen käyttö ja siten edistää elinkeinovapautta ja sivistyksellisiä oikeuksia.  

Covid-19-tartuntojen määrä on Suomessa ollut marras—joulukuun ajan voimakkaassa kasvussa, ja sitä edeltäenkin tartuntojen määrä on pysynyt kohtalaisen korkealla tasolla aiempiin tartuntamääriin verrattuna. Useimmissa Euroopan maissa kehitys on ollut vastaavaa ja tartuntamäärät ovat nousseet. Myös sairaalassa hoidettavien koronaviruspotilaiden määrä on ollut nousussa. Covid-19-epidemian erityispiirteenä on saadun selvityksen mukaan se, että hyvin pienillä tartunnansaaneiden määrillä tehohoitoa vaativien potilaiden määrät nousevat nopeasti kapasiteetin ylittävälle tasolle. Tartuntamäärien noustessa vaikuttaa ilmeiseltä, että sairaalahoitoa vaativien potilaiden määrä edelleen nousisi ja tehohoidon kuormitus kasvaisi niin, että muita hoitoja voidaan entisestään joutua rajoittamaan. Huolta epidemiatilanteen heikkenemisestä lisää WHO:n 26.11.2021 omikroniksi nimeämä virusmuunnos, joka leviää maailmalla nopeaa vauhtia, ja tapauksia on todettu myös Suomessa. Saadun selvityksen mukaan vielä ei ole tietoa, pystyykö uusi virusmuunnos kiertämään koronarokotteiden tuomaa immuunisuojaa. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esityksen tavoitteita perusteltuina ja toteaa, että tarve rajoitustoimenpiteille on epidemiatilanteen huolestuttavan kehityksen vuoksi edelleen ilmeinen. Näin ollen valiokunta pitää voimassa olevien covid-19-epidemian torjuntaan liittyvien väliaikaisten tartuntatautilain säännösten voimassaolon jatkamista välttämättömänä.  

Valiokunta kiirehtii päätöksiä kolmannen rokotuskierroksen aikataulun nopeuttamisesta vaikean tautitilanteen vuoksi. On myös mahdollista, että EU tulee jatkossa edellyttämään kolmatta rokotusta EU:n digitaalisen koronatodistuksen saannille. Rokotusten nopeuttamiseksi tulee selvittää työterveyshuollon nykyistä laajempaa hyödyntämistä.  

Valiokunta kiinnittää huomiota nykyisen testausjärjestelmän kuormittuneisuuteen ja pitää tärkeänä selvittää pikatestien luotettavuutta ja käytettävyyttä koronapassin asemesta esimerkiksi tapahtumiin pääsemiseksi. Tässä yhteydessä on syytä selvittää myös esimerkiksi apteekkien hyödyntämistä antigeenitestien järjestämisessä.  

Maahantuloa koskeva sääntely

Maahantulo vähäisen riskin maasta tai alueelta

Voimassa olevassa tartuntatautilain 16 c §:n 2 momentissa säädetään siitä, että velvollisuus esittää maahantulon yhteydessä covid-19-todistus ja osallistua testiin ei koske henkilöä, joka on viimeisen 14 vuorokauden aikana ennen Suomeen saapumistaan oleskellut vain sellaisessa maassa tai sellaisella alueella, jossa covid-19-taudin ilmaantuvuus tai muuntuneen viruksen yleisyys ei aiheuta suhteessa Suomen covid-19-taudin ilmaantuvuuteen tai muuntuneen viruksen yleisyyteen erityistä epidemian leviämisen riskiä. Momentti sisältää myös näitä maita ja alueita koskevan asetuksenantovaltuuden. Hallituksen esityksessä 16 c §:n 2 momentin voimassaoloa ei ehdoteta jatkettavaksi. 

Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin pitänyt perusoikeusrajoitusten oikeasuhtaisuuden kannalta jossakin määrin ongelmallisena sääntelyä, jonka mukaan covid-19-todistusta ja -testausta koskeva sääntely olisi koskenut Suomeen saapuvia riippumatta siitä, mistä maasta he tulevat. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan sääntelyn oikeasuhtaisuutta voitiin parantaa esimerkiksi säätämällä laissa perussäännökset sellaisista lähtömaista, joista tuleviin matkustajiin todistus- tai testausvaatimuksia ei sovelleta. Tarkemmat säännökset tällaisista maista voitiin perustuslakivaliokunnan mukaan antaa valtioneuvoston asetuksella (PeVL 26/2021 vp, kappale 12). Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta lakia tuolloin täydennettiin eduskuntakäsittelyssä lisäämällä 16 c §:ään nykyisin voimassa olevaa 2 momenttia muistuttava säännös (StVM 18/2021 vp). 

Perustuslakivaliokunta kiinnitti myöhemmin lisäksi vakavaa huomiota siihen, että poikkeussäännöstä 16 c §:ssä on sovellettu hyvin tiukasti asiaa koskevia valtioneuvoston asetuksia annettaessa. Valiokunnan käsityksen mukaan 16 c §:n poikkeussäännös ei ole täyttänyt hyvin oikeasuhtaisuusvaatimusta. (PeVL 35/2021 vp, kappaleet 35 ja 36). 

Hallituksen esityksessä (s. 44) 16 c §:n 2 momentin poikkeussäännöksestä luopumista perusteltaessa viitataan siihen, että valtioneuvoston asetuksella rajattavien maiden määrä on ollut vähäinen. Lisäksi esitystä annettaessa käsitys on ollut, että Euroopan komission tavoitteena olisi siirtyä matkustukseen liittyvässä riskinarviointimallissa maakohtaisesta arvioinnista matkustajakohtaiseen arviointiin. Mallin yksityiskohtainen sisältö on kuitenkin edelleen auki. 

Nyt käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen liittyen perustuslakivaliokunta toteaa, että ehdotettu sääntely, jossa 2 momentin voimassaoloa ei enää jatketa, on käsiteltävissä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (kappale 23). Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin edelleen huomiota siihen, että sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta olisi perustellumpaa säilyttää maakohtaisten poikkeuksien mahdollisuus.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan lausuntoon, jonka mukaan valtioneuvoston tulee vähintään tarkoin seurata poikkeussäännöksestä luopumisen käytännön vaikutuksia ja ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin, jos maahantulorajoitukset näyttävät muodostuvan soveltamiskäytännössä oikeasuhtaisuusvaatimuksen kannalta ongelmallisiksi. Yksilökohtaiseen arviointiin perustuvan mallin täsmentyessä on sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemyksen mukaan lisäksi tarpeen arvioida, miten se yhteensovitetaan nyt laissa säädetyn pistokoemaisen mallin tavoitteeseen turvata terveydenhuollon voimavaroja. 

Digitaalinen maahantuloilmoitus

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on kiinnittänyt maahantulorajoitusten yhteydessä useaan otteeseen huomiota siihen, että todistusten tarkastuksissa tulisi hyödyntää mahdollisimman laajasti digitaalisia sovelluksia ja lukulaitteita. Koska tällaisia sovelluksia ja laitteita ei ole ollut välittömästi käytössä, on valiokunta mietinnössään StVM 6/2021 vp (s. 12) todennut, että maahantuloon liittyen on tarpeen kehittää ja ottaa käyttöön mahdollisimman pikaisesti sähköisiä palveluja yleisvaarallisten tartuntatautien leviämisen estämiseksi sekä matkustamisen sujuvoittamiseksi ja että käyttöön otettavien palvelujen tulisi huomioida valtakunnalliset tarpeet erilaisilla rajanylityspaikoilla, kuten lentokentillä, satamissa sekä maarajoilla. 

Mietinnössään StVM 18/2021 vp (s. 8) valiokunta totesi, että erilaisilla maahantulopaikoilla todistusten tarkastamisen mahdollistavien sovellusten ja laitteiden kehittämisen ei tule olla jokaisen yksittäisen rajanylityskunnan tehtävä, vaan niiden olemassaolosta tulee huolehtia kansallisesti säädettäessä kunnille ja kuntayhtymille tehtäviä, joiden toimeenpanon onnistumisessa tällaisten sovellusten ja laitteiden merkitys on korostunut. Valiokunta korosti valtioneuvoston vastuuta valtakunnallisesti kaikilla maahantulopaikoilla hyödynnettävissä olevien sovellusten kiireellisestä toteutuksesta. 

Suomessa ei ole säädetty sähköistä maahantuloilmoitusta pakolliseksi. Saadun selvityksen mukaan alueiden aloitteesta on otettu käyttöön Finentry- ja Laplandentry-järjestelmät matkustajien tietojen hallintaan. Vuonna 2020 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toteuttaman ja sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama Finentry-palvelun avulla Suomeen saapuvat matkustajat voivat saada yksilöityä ohjausta rajojen terveysturvallisuustoimista sekä varata ajan maahan saapumisen jälkeen otettavaan covid-19-testiin. Koska Finentryä ei kehitetty PCR-testeihin perustuvan toimintamallin lisäksi tukemaan Lapissa käytössä olevien pika-antigeenitestien toimintamallia, kehitettiin ja otettiin Lapissa käyttöön erillinen Laplandentry. Suomeen matkustavilla henkilöillä ei ole velvollisuutta käyttää kumpaakaan sovellusta, eivätkä ne ole saadun selvityksen mukaan kattavasti käytössä koko maassa. 

Euroopan komissio on saadun selvityksen mukaan kehittänyt EU-alueen yhteisen digital Passenger Locator Form -palvelun (dPLF). Palvelu sisältää standardoidun matkustajatietolomakkeen sekä toiminnallisuuden, jonka avulla tartunnan saaneiden matkustajien tietoja voidaan digitaalisesti välittää mahdollistaen eri maiden viranomaisten yhteistyön rajat ylittävässä tartunnanjäljityksessä.  

Useat eri EU-maat ovat ottaneet käyttöön maiden omia matkustajatietolomakkeita, ja monessa maassa lomakkeen täyttäminen on pakollista.  

Talousvaliokunta huomauttaa (s. 4), että varsin monessa EU-maassa, jossa muun muassa rajamuodollisuuksia ja yksityisyyden suojaa koskeva sääntely on Suomen tavoin EU-sääntelyn raamittamaa, on pystytty säätämään ja ottamaan käyttöön pakollinen maahantuloilmoitus. Tässä valossa yksinomaan se seikka, että matkustusilmoituksen pakollisuus on lailla säädettävä, ei ole talousvaliokunnan mukaan uskottava perustelu sille, ettei Suomessa ole tällaista pystytty vielä luomaan.  

Myös liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää huomiota (s. 3) velvoittavan sähköisen maahantuloilmoituksen tarpeeseen. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toistaa aiemman näkemyksensä tarpeesta kehittää ja ottaa käyttöön mahdollisimman pikaisesti digitaalinen maahantuloilmoitus. Suomen eri alueille soveltuva yhtenäinen ja matkustajille velvoittava ennakollinen sähköinen maahantuloilmoitus lisää tehokkuutta ja vaikuttavuutta rajojen terveysturvallisuudessa. Valiokunta toteaa, että jos EU-alueen yhteinen järjestelmä ei ole pikaisesti käyttöönotettavissa, tulee valtioneuvoston selvittää pikaisesti Finentryn ja Laplandentryn kehittämismahdollisuudet maan eri osien tarpeet huomioivaksi yhtenäiseksi lainsäädännöllä velvoittavaksi sähköisen maahantuloilmoituksen järjestelmäksi ja valmistella sitä koskevat säännökset. 

Velvollisuus osallistua toiseen testiin maahan saapumisen jälkeen

Hallituksen esityksessä ehdotetaan jatkettavaksi tartuntatautilain 16 d §:ään perustuvaa sääntelyä, joka koskee velvollisuutta osallistua toiseen testiin maahan saapumisen jälkeen. Velvoite käydä covid-19-testissä 72—120 tunnin kuluessa maahan saapumisesta koskee henkilöitä, joilla on maahan saapuessaan mukanaan covid-19-testitodistus, jotka käyvät covid-19-testissä Suomeen saavuttuaan tai jotka ovat saaneet vain osittaisen rokotesarjan. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota maahantulon jälkeen tehtävää toista testiä koskevan sääntelyn tarpeellisuuteen. Kuulemisessa on todettu, että nykyisessä epidemiatilanteessa ei ole enää ihmisten hengen ja terveyden suojeluun perustuvaa välttämättömyystarvetta toiselle testille, koska toisen testin kautta löytyy enää niin pieni määrä tartuntoja, ettei niillä ole merkitystä epidemian suunnalle Suomessa, erityisesti Suomen oma vahvasti kotoperäisen leviämisen epidemiatilanne huomioon ottaen.  

Perustuslakivaliokunta kehottaa lausunnossaan (kappale 18) sosiaali- ja terveysvaliokuntaa vielä huolellisesti tarkastelemaan toista testiä koskevan sääntelyn tarvetta. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan huomioon on syytä ottaa myös tartuntatautilain 15 ja 16 §:n mukainen sääntely kohdennetuista ja pakollisista terveystarkastuksista.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää rokottamattomien tai osittain rokotettujen Suomeen saapuvien henkilöiden, jotka eivät ole sairastaneet covid-19-tautia viimeisen kuuden kuukauden aikana, velvollisuutta osallistua testiin 72—120 tuntia maahan saapumisen jälkeen edelleen tarpeellisena ottaen huomioon sääntelyn tavoite vähentää Suomeen rajat ylittävän liikenteen kautta leviäviä covid-19-tartuntoja sekä ehkäistä uusien covid-19-virusmuunnosten leviämistä Suomeen. Covid-19-tartunnat leviävät Suomessa etenkin rokottamattomassa väestössä laajalti, ja rokottamattoman väestön korkea sairastuvuus heijastuu sairaala- ja tehohoidon kuormituksen kasvuun. Väestön rokotussuoja näyttää myös heikentyvän ajan myötä, minkä vuoksi riski epidemian kiihtymiselle on mahdollinen, vaikka väestön rokotuskattavuus on korkea. Lisäksi maahantulon jälkeen tehtävällä toisella testillä on merkitystä uusien ja mahdollisesti herkemmin leviävien covid-19-virusmuunnosten leviämisen ehkäisemisessä ja leviämisen hidastamisessa.  

Valiokunta toteaa, että maahan saapumisen jälkeen tehtävä toinen testi mahdollistaa myös erityisesti esimerkiksi kausityöntekijöiden tai riskimaista saapuvien matkustajaryhmien maahantulon jälkeisen järjestelmällisen testaamisen, jonka avulla voidaan havaita koronatartuntoja, joita ei ole havaittu ennen maahantuloa tehdyissä testeissä. Jos testausta on kuitenkin tarpeen kohdentaa tietylle paikkakunnalle tai esimerkiksi tiettyyn työpaikkaan, aluehallintovirasto voi tartuntatautilain 15 §:n perusteella määrätä terveystarkastuksen järjestettäväksi. Lisäksi aluehallintovirasto voi tartuntatautilain 16 §:n nojalla päättää, että kyseiseen terveystarkastukseen osallistuminen on pakollista, jos se on yleisvaarallisen tartuntataudin tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi välttämätöntä. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on lisäksi kiinnitetty huomiota toisen testin valvonnan vaikeuteen ja testin järjestämisen kustannustehokkuuteen. Myös liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa (s. 3) lausunnossaan, että kunnilla ei seurantatietojen perusteella näytä olevan riittäviä resursseja valvoa toista testiä koskevan vaatimuksen toteutumista.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on jo maahantuloa koskevien rajoitusten säätämisen yhteydessä (StVM 18/2021 vp, s. 13 ja 14) kiinnittänyt huomiota toisen testin valvontaa ja henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn riittämättömyyteen ja edellyttänyt, että mikäli ehdotettujen säännösten voimassaoloa on jatkettava, on valvonnasta annettava tarvittaessa samassa yhteydessä tarkemmat säännökset. Valiokunnan edellyttämiä säännöksiä ei sisältynyt hallituksen esitykseen (HE 131/2021 vp), jossa ehdotettiin säännösten voimassaolon jatkamista vuoden 2021 loppuun, eikä niitä sisälly myöskään nyt käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen. Sääntelyn puutteellisuuden vuoksi todistuksetta maahan saapuneiden henkilöiden velvoitteiden täyttäminen rajalla välittömästi tapahtuvan testauksen jälkeen jää yksilön oman vastuun varaan.  

Sekä talousvaliokunta (s. 4) että liikenne- ja viestintävaliokunta (s. 3) kiinnittävät lausunnoissaan huomiota Finentry-järjestelmän hyödyntämiseen toisen testin varaamisessa ja testauksen toteutumisen valvonnassa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että pakollisen digitaalisen maahantuloilmoituksen avulla matkustaja voisi varata toisen testin ja maahantuloilmoitukseen liittyvän seurantakäyttöliittymän avulla voitaisiin valvoa toisen testin toteutumista.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että toisen testin vaatimuksen toimivuutta ja tarvetta sääntelyn voimassaolon aikana arvioidaan. Valiokunta toteaa lisäksi, että ulkomailta tulevien vierastyöntekijöiden työnantajan tulisi voida valvoa toisen testin toteutumista. 

Koronapassia koskeva sääntely

Koronapassin käyttöön liittyvä aukioloaika

Koronapassia koskevaa 58 i §:n 2 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että koronapassin esittämisvelvollisuus ulotetaan koskemaan tilan koko aukioloaikaa. Esityksen perustelujen mukaan (s. 50) esimerkiksi ravitsemisliikkeissä saatetaan ensin harjoittaa ravitsemistoimintaa ilman koronatodistuksia ja todistuksia edellytetään asiakkailta vasta yöllä, kun toimintaan säädetyistä rajoituksista halutaan vapautua. Lähtökohtaisesti koronatodistuksen käyttäminen rajoitusten kohteena olevana aikana pienentää perustelujen mukaan kyseiseen aikaan kohdistuvia tartuntariskejä, mutta näin toimien juuri rokottamattomien henkilöiden altistumisia tapahtuu tiloissa jo ennen koronatodistuksen käyttöönottoa. Kun koronatodistuksen käyttö koskisi ehdotuksen perustelujen mukaan koko toiminnan aukioloaikaa, tartuntariskejä hallittaisiin sekä ravitsemisliikkeissä että erilaisissa tilaisuuksissa ja tiloissa säännöksessä tarkoitetulla tavalla samalla, kun liiketoiminta olisi mahdollista ilman rajoituksia. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa 58 i §:n 2 momenttiin ehdotettua "koko aukioloaikaa" koskevaa täsmennystä pääosin kannatettiin ja muutosta pidettiin koronapassin käytön terveysturvallisuutta lisäävänä parannuksena nykytilaan nähden. Esiin nousi kuitenkin selvennystarve siitä, mitä koko aukioloajalla tarkoitetaan.  

Sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan säännösehdotus on riittävän selkeä. Ministeriön mukaan aukioloaikaa koskevalla lisäyksellä tarkoitetaan yksittäistä aukioloaikaa eikä kaikkia päiviä, jolloin tila tai tilaisuus on avoinna. Toiminnanharjoittaja voi saadun selvityksen mukaan tilan tai tilaisuuden aukioloaikakohtaisesti valita, noudattaako hän asetettuja rajoituksia vai ottaako koronatodistuksen käyttöön. Esimerkkinä mainitaan hotellit tai lounaspaikat, jotka tarjoavat aamiaista tai lounasta, sulkeutuvat sen jälkeen ja avautuvat uudestaan samana päivänä myöhemmin esimerkiksi illallisruokailupaikkana tai yökerhona. Tällöin on saadun selvityksen mukaan kyse kahdesta erillisestä aukioloaikajaksosta saman vuorokauden kuluessa, ja toiminnanharjoittajan on mahdollista valita kummankin aukioloaikajakson osalta erillisesti, noudattaako hän rajoituksia vai ottaako käyttöön koronatodistuksen. 

Valiokunta korostaa, että valtioneuvoston on tarpeen seurata ja arvioida säännöksen yhtenäistä soveltamiskäytäntöä. Jos tulkinnassa ilmenee epäselvyyttä, on säännöstä edelleen täsmennettävä.  

Valiokunta toteaa näkemyksenään lisäksi, että aukioloaikaa koskevasta täsmennyksestä huolimatta koronapassin käyttöä koskeva sääntely ei koske sellaisia palveluja, joita rajoitukset eivät koske, kuten esimerkiksi oppilaitosten toiminta (58 d §:n 5 mom.) tai lakisääteiset palvelut (58 d §:n 6 mom), vaikka näitä toteutettaisiin koronapassin käytön kohteena olevien toimintojen kanssa samassa tilassa sen aukioloaikana.  

EU-koronatodistuksen myöntäminen toisessa EU-jäsenvaltiossa rokotetuille

Esityksessä ehdotetaan uutta 58 l §:ää, jonka mukaan kunnalla on velvollisuus myöntää EU:n digitaalinen koronarokotustodistus sellaiselle kunnan asukkaalle, joka on saanut hyväksyttävän rokotuksen EU:n ulkopuolisessa maassa ja jolla ei näin ollen vielä ole käytössään EU:n digitaalista koronatodistusta. 

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota (kappale 28) toisessa EU:n jäsenvaltiossa rokotuksen saaneiden asemaan. Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan toisessa EU-maassa saadun rokotustodistuksen saaminen voi osoittautua käytännössä hankalaksi, ja se voi esimerkiksi edellyttää henkilön matkustamista kyseiseen EU-maahan. Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan sovellettavana oleva EU-lainsäädäntö ei estäne kansallista menettelyä todistuksen myöntämiseksi toisessa EU-maassa saadusta rokotuksesta. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on perustuslakivaliokunnan mukaan syytä EU-sääntelyn puitteissa täydentää sääntelyä. 

EU-asetuksen 953/2021 mukaan EU-koronarokotustodistuksen myöntää se maa, jossa rokotus on annettu. Asetuksen mukaan todistus on digitaalinen ja se tulee antaa ilman rokotetun henkilön erillistä pyyntöä. Euroopan komission sähköisten terveyspalvelujen verkoston antaman ohjeistuksen mukaan EU-koronarokotustodistus täydestä rokotussarjasta myönnetään siitä maasta, jossa rokotussarjan jälkimmäinen annos on annettu.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan EU-sääntely ei estä säätämästä asiaa kansallisesti. Selvityksen mukaan joissain tapauksissa EU-jäsenvaltio ei ole pystynyt myöntämään EU-koronarokotustodistusta esimerkiksi sen vuoksi, että rokotetulla henkilöllä ei ole ollut paikallista henkilötunnusta. Lisäksi joillakin jäsenmailla on ollut teknisiä vaikeuksia myöntää EU-koronarokotustodistuksia täydestä rokotussarjasta, jos aiemmat annokset on saatu jossain muussa maassa.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa 58 l §:n muuttamista siten, että kunnilla olisi velvollisuus myöntää EU:n digitaalisia koronarokotustodistuksia toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai Euroopan unionin ulkopuolella rokotuksen saaneelle. 

EU:n ulkopuolelta Suomeen tilapäisesti saapuvien mahdollisuus hyödyntää palveluja

Sekä voimassa olevan tartuntatautilain että nyt annetussa hallituksen esityksessä ehdotetun 58 i §:n mukaan koronapassin käyttö edellyttää EU:n digitaalista koronatodistusta. EU:n digitaalisia koronatodistuksia myönnetään kaikissa EU-maissa. Lisäksi EU on tehnyt digitaalisten koronatodistusten yhteentoimivuussopimuksia EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, mikä tarkoittaa sitä, että näiden kolmansien maiden myöntämiä digitaalisia koronatodistuksia voi käyttää koronapassina Suomessa, jos esimerkiksi rokotevalmisteelle annetut ehdot täyttyvät. 

Monilla kolmansista maista Suomeen saapuvilla turisteilla on käytössä sellaisen EU:n ulkopuolisen maan myöntämä Suomen koronatodistuksia vastaava koronatodistus, joka ei ole yhteentoimiva EU:n digitaalisen koronatodistuksen kanssa. Tällaista todistusta ei voi käyttää Suomessa koronapassina. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on aiemmin koronapassin säätämisen yhteydessä (StVM 25/2021 vp, s. 7) pitänyt valitettavana, että 25.9.2021 annettu hallituksen esitys HE 131/2021 vp ei mahdollistanut EU:n ulkopuolelta tulevien osallistumista tilaisuuksiin, joihin pääsyn koronapassi oikeuttaa, jos EU ei ole sopinut digitaalisten covid-19-todistusten yhteentoimivuudesta kyseisen maan kanssa.  

EU:n ulkopuolisissa maissa myönnettyjen covid-19-todistusten tarkastamisen ilman lukijasovellusta todettiin kyseisen hallituksen esityksen valiokuntakäsittelyn yhteydessä olevan käytännössä haastavaa, sillä se edellyttää tarkastavalta henkilöltä muun kuin suomen tai ruotsin kielen hallintaa, todistusten oikeellisuuden arviointia sekä tietämystä hyväksyttävistä rokotevalmisteista ja näiden rokotesarjojen rokotemääristä. Vaarana todettiin olevan, että syntyisi epäyhtenäisiä tulkintoja ja henkilöitä kohdeltaisiin epäyhtenäisellä tavalla ja väärinkäytösten riski kasvaisi. Tällöin myös sisäänpääsy tapahtumiin hidastuisi ja lisähenkilöstön tarve kasvaisi. 

Tuolloin sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan voisi sinällään olla mahdollista, että maahan saapuville annettaisiin rajanylityspisteillä toimivien terveys- ja virka-apuviranomaisten toimesta, heidän ensin arvioituaan kolmannen maan myöntämän covid-19-todistuksen sisällön, todistus, joka toimisi osoituksena sisäänpääsyn edellytysten täyttymisestä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi koronapassin säätämisen yhteydessä kantanaan: "Jos henkilö pääsee terveysturvallisesti maahan tartuntatautilain mukaisilla todistuksilla, ei valiokunnan näkemyksen mukaan ole epidemian torjunnan näkökulmasta estettä sille, etteikö hän voisi päästä tapahtumiin ja tiloihin, joihin koronapassi oikeuttaa. Valiokunnan näkemyksen mukaan valtioneuvoston on viipymättä valmisteltava lainsäädännön muutokset sekä tekninen toteutus, joka mahdollistaa sellaisten EU:n ulkopuolisten henkilöiden, jotka ovat päässeet maahan maahantulon yhteydessä tarkastettavilla terveystodistuksilla, pääsyn vastaaviin tapahtumiin ja tiloihin kuin koronapassilla, jos koronapassia koskevan sääntelyn voimassaoloa jatketaan." (StVM 25/2021 vp, s. 8)  

Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys ei sisällä ehdotuksia mainitusta sääntelystä. Valiokunta toistaa aiemman kantansa ja toteaa, että EU:n ulkopuolelta tulevien asema on tarpeen ratkaista siten, että mahdollistetaan palvelujen käyttö yhdenvertaisesti.  

Sosiaali- ja terveysministeriöstä saadun selvityksen mukaan säätämisvaihtoehtoina voisivat olla vastaavat mallit, jotka olivat valiokuntakäsittelyssä esillä koronapassin säätämisen yhteydessä. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla malli, jossa maahantulon yhteydessä tarkastettavat todistukset hyväksytään koronapassin asemesta sellaisinaan. Toisena vaihtoehtona kyseeseen voisi tulla malli, jossa säädetään Rajavartiolaitoksen ja Tullin tehtäviksi myöntää EU:n koronatodistukseen rinnastuva todistus.  

Valiokunta pitää lähtökohtaisesti jälkimmäistä vaihtoehtoa parempana, koska tällöin todistuksia tilaisuuden tai tilaan pääsyn edellytyksenä tarkastava ei joutuisi arvioimaan todistuksen luotettavuutta tai sisältöä. Teknisesti yksinkertainen toteutustapa tälle mallille olisi se, että Suomeen saapuessaan henkilö saisi viranomaisen leiman tai muun merkinnän maahan saapuessaan esittämäänsä covid-19-todistukseen taikka paperilla todistuksen, jossa näkyisi henkilön nimi sekä tieto siitä, että todistusta voi käyttää EU:n koronatodistuksen tavoin Suomessa. Erikseen annettava paperinen todistus ei sisältäisi terveystietoja.  

Kaikkein sujuvimman menettelyn mahdollistaisi QR-koodillisen todistuksen saaminen maahantulon yhteydessä, jolloin se voitaisiin lukea käytössä olevan koronapassin tapaan lukijaohjelmalla sähköisesti. Sovelluksen kehittäminen olisi valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun arvion mukaan mahdollista noin kolmessa viikossa. Vaihtoehto ei myöskään lähtökohtaisesti kuormittaisi rajavalvontaviranomaisia kohtuuttomasti, koska saadun selvityksen mukaan ulkorajoilla tarkastetaan nykyisin maahantulon edellytyksinä rokotustodistukset kaikilta maahan saapuvilta. Osa EU:n ulkopuolelta saapuvista turisteista saapuu kuitenkin Suomeen muun EU-maan kautta. Vaihtoehto olisi myös etenkin ulkorajoilla varsin sujuvasti toteutettavissa, koska saadun selvityksen mukaan ulkorajoilla tarkastetaan nykyisin maahantulon edellytyksinä rokotustodistukset kaikilta maahan saapuvilta. 

Kolmantena vaihtoehtona esillä on ollut malli, jossa todistus myönnettäisiin kunnan terveydenhuollon toimipisteestä. Valiokunta painottaa, ettei se pidä tällaista mallia perusteltuna, koska terveydenhuollon niukkoja voimavaroja ei tule epidemiatilanteessa kuormittaa uusilla tehtävillä.  

Rajavalvontaan kytkeytyvä vaihtoehto vaatii valmistelua, jota ei sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan ole ollut tällä aikataululla mahdollista toteuttaa. Koska esityksen antamisen ja suunnitellun voimaantulon väliin jäävä aika eduskuntakäsittelylle on erittäin lyhyt, ei hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä ole mahdollisuuksia jatkoselvityksille ilman, että hallituksen esityksessä ehdotettu rajoitusten sekä muun covid-19-epidemian hallinnan kannalta välttämättömän sääntelyn kokonaisuuden voimaantulo vaarantuisi. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että lakiin lisätään tässä yhteydessä uusi 58 m §, jonka mukaan tartuntatautilain 16 a §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdan mukaisilla terveystodistuksilla Suomeen saapuva ulkomaalainen voisi käyttää mainittua todistusta koronapassin asemesta tapahtumiin ja tiloihin pääsemiseksi.  

Valiokunta kuitenkin painottaa, että valtioneuvoston on erittäin kiireellisesti valmisteltava ja annettava eduskunnalle hallituksen esitys, jossa valiokunnan nyt ehdottaman ratkaisun sijaan säädetään maahantulon yhteydessä annettava EU:n koronatodistukseen rinnastuva kansallinen koronatodistus esimerkiksi Rajavartiolaitoksen ja Tullin tehtäväksi. (Valiokunnan lausumaehdotus). 

Valiokunta kiinnittää huomiota todistuksia tarkastaville tapahtumien ja palvelujen järjestäjille annettavan ohjeistuksen merkitykseen ehdotetun 58 m §:n johdosta. Valiokunta korostaa, että koronapassin tarkastuksesta on syytä muutoinkin antaa käytäntöjä yhtenäistävää ohjeistusta, koska koronapassin tarkastusta koskevat käytännöt ovat epidemian leviämisen estämisen näkökulmasta varsin kirjavia.  

Koronapassia koskevan sääntelyn vaikutukset lapsiin

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan (kappale 29), että sosiaali- ja terveysvaliokunnan on syytä tarkastella koronapassia koskevan sääntelyn vaikutuksia lapsiin. Perustuslakivaliokunta painottaa erityisesti tarvetta tarkastella heikommassa asemassa olevien lapsien mahdollisuuksia harrastuksiin ja muuhun toimintaan osallistumiseen. 

Hallituksen esityksessä on käsitelty yleisesti koronapandemian ja ehdotetun sääntelyn vaikutuksia lapsiin (s. 32—33). Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää valitettavana, että keskeisiltä osilta lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa viitataan aikaisempiin hallituksen esityksiin eikä esityksessä ole erikseen arvioitu koronapassia koskevan sääntelyn vaikutuksia 16 vuotta täyttäneisiin lapsiin.  

Jatkettavaksi ehdotetun tartuntatautilain 58 i §:n perusteella toiminnanharjoittaja saa koronapassin ollessa käytössä edellyttää sen esittämistä 16-vuotiaalta tai sitä vanhemmalta asiakkaalta ja toimintaan osallistuvalta.  

Valiokunta toteaa, että ehdotettu sääntely mahdollistaa alle 16-vuotiaiden yhdenvertaisen sisäänpääsyn tiloihin ja osallistumisen toimintoihin, joissa koronapassia edellytetään, riippumatta siitä, onko heillä rokotuksia tai negatiivista testitulosta tai ovatko he sairastaneet aiemmin covid-19-taudin. Alle 16-vuotiaiden osallistumismahdollisuus ilman koronapassiedellytystä lisää jonkin verran tilojen ja tapahtumien tartuntariskiä.  

Ehdotettu sääntely voi rajoittaa 16 vuotta täyttäneen lapsen toimintaa koronapassia koskevan sääntelyn voimassa ollessa. Esityksen 58 k §:n mukaan kuntien tulee järjestää 16—17-vuotiaiden lasten covid-19-testaus koronapassin saamiseksi maksutta. Maksuttomuudella on pyritty mahdollistamaan koronapassin saatavuus matalalla kynnyksellä myös niille lapsille, jotka eivät ole ottaneet koronarokotetta. Negatiiviseen testitulokseen perustuva koronapassi on voimassa kerrallaan 72 tuntia, joten rokottamattoman lapsen koronapassin saaminen edellyttää testausta jopa useamman kerran viikossa. 

Valiokunta toteaa, että koronapassin saatavuuden esteeksi voivat 16—17-vuotiailla muodostua myös haasteet käyttää Omakanta-palvelua. Alaikäiset lapset voivat käyttää Omakanta-palvelua itsenäisesti, ja huoltajat voivat asioida Omakanta-palvelussa alaikäisten lastensa puolesta siltä osin kuin hoidostaan päättämään kykenevä lapsi ei ole kieltänyt potilastietojensa luovuttamista huoltajalle.  

Alaikäisen Omakanta-palvelun itsenäinen käyttö edellyttää, että lapsella on käytössään tunnistautumisväline eli sähköinen henkilökortti, verkkopankkitunnukset tai mobiilivarmenne. Valiokunnan saaman tiedon mukaan lasten itsenäinen asiointi Omakannassa on laajentunut jatkuvasti, mutta käyttäjien osuus koko alaikäisestä väestöstä ei ole suuri. Lisäksi tunnistautumisvälineiden käyttöön liittyy haasteita. Esimerkiksi kaikenikäisten saatavilla olevan sähköisen henkilökortin saaminen aiheuttaa kustannuksia nuorelle ja hänen perheelleen ja sen saaminen kestää myös poliisin lupapalvelussa kauan. Lisäksi sähköisen henkilökortin käyttö tunnistautumiseen vaatii tietokoneen ja lukulaitteen.  

Huoltajien Omakanta-palvelun käyttäminen yli 10-vuotiaan lapsen puolesta edellyttää, että kyseisessä terveydenhuollon organisaatiossa on tehty tarvittavat muutostyöt potilastietojärjestelmään. Puolesta asioinnin edellyttämät lasten päätöskyky- ja kieltotietojen kirjaamista sekä tallentamista Kanta-palveluun koskevien järjestelmämuutosten toteutukset ja erityisesti käyttöönotot terveydenhuollossa ovat osittain vielä kesken, mikä rajoittaa huoltajien mahdollisuutta puolesta asiointiin. Valiokunta edellyttää, että järjestelmämuutosten toteuttamista ja käyttöönottoa kiirehditään.  

Valiokunta painottaa, että jos alaikäisellä ei ole mahdollisuutta käyttää Omakantaa tai valtuuttaa toista henkilöä käyttämään sitä puolestaan, hän voi hakea paperisen todistuksen terveydenhuollosta. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto seuraa koronapassia koskevan sääntelyn vaikutuksia lapsen oikeuksien toteutumiseen, mukaan lukien lasten mahdollisuuksiin osallistua harrastuksiin ja muuhun toimintaan.  

Tapahtuma-alan rajoitusten taloudelliset kompensaatiot

Sivistysvaliokunta toteaa (s. 4), että yleisötilaisuuksien järjestämiselle voidaan tartuntatautilain 58 §:n nojalla määrätä voimakkaitakin rajoituksia ja jopa täyskieltoja ilman, että näistä seuraa velvoitetta kompensoida taloudellisia menetyksiä. 58 §:n mukaisille viranomaispäätöksille ei myöskään ole määritetty minkäänlaisia kriteerejä, joihin kieltopäätös pitää perustaa, toisin kuin muun elinkeinotoiminnan asiakastilojen sulkemisen mahdollistavassa 58 g §:ssä. Yleisötilaisuudet kieltävän viranomaispäätöksen voi tehdä kuukaudeksi kerrallaan, kun 58 g §:n mukaiset sulkemispäätökset voidaan tehdä maksimissaan kahdeksi viikoksi. Sivistysvaliokunta pitää tarpeellisena, että sosiaali- ja terveysvaliokunta arvioi mahdollisuutta lisätä yleisötilaisuudet ja tapahtumatilat 58 g §:ään. Sivistysvaliokunta korostaa, että tartuntatautilaissa tulee ammattimainen tapahtumaelinkeino tunnistaa kokonaisuudessaan ja huomioida yhdenvertaisesti muiden alojen kanssa, rajoituksista aiheutuvien menetysten kohtuullinen kompensaatio mukaan lukien. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan sääntely, jolla yleisötilaisuudet voidaan kieltää, on jo säädetty tartuntatautilain 58 §:ssä, eikä ministeriön näkemyksen mukaan sitä päällekkäisenä enää tulisi ottaa 58 g §:ään. Kustannusten korvaamisesta säädetään työ- ja elinkeinoministeriön vastuulle kuuluvassa yritysten määräaikaisesta kustannustuesta annetussa laissa (508/2020). Laki sisältää myös tapahtuma-alan tukia koskevia säännöksiä (5 b ja 5  e §).  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että valtioneuvoston on sivistysvaliokunnan lausunnossa esitettyjen huolien valossa arvioitava tarvetta muuttaa pikaisesti tartuntatautilain 58 g §:n sekä yritysten määräaikaisesta kustannustuesta annetun lain muodostamaa kokonaisuutta siten, että tapahtuma-alaa kohdellaan yhdenvertaisesti muiden alojen kanssa. 

Ahvenanmaan itsehallinnon huomioon ottaminen

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 §:n 29 kohdan mukaan valtakunnalla on lainsäädäntövalta muun muassa asioissa, jotka koskevat ihmisten tarttuvia tauteja. Nyt ehdotettavien väliaikaisten säännösten pääasiallinen sisältö koskee tartuntataudin leviämisen estämistä.  

Perustuslakivaliokunta on todennut ravitsemisliikkeiden toiminnan rajoittamista koskevista säännöksistä antamassaan lausunnossaan (PeVL 9/2021 vp, HE 32/2021 vp), että sääntely kuuluu valtakunnan lainsäädäntövaltaan, vaikka sillä onkin vaikutuksia myös sellaisiin seikkoihin, jotka itsehallintolain 18 §:n mukaan kuuluvat maakunnan lainsäädäntövaltaan (ks. esim. 18 §:n 13 ja 22 kohta). Valiokunta on samalla kiinnittänyt huomiota siihen, että itsehallintolain 30 §:n 9 kohdan mukaan tehtävistä, jotka muun muassa ihmisten tarttuvien tautien torjuntaa koskevan lainsäädännön mukaan kuuluvat valtakunnan viranomaiselle tai kunnille, huolehtii maakunnassa maakunnan hallitus tai muu maakuntalaissa määrätty viranomainen. Lisäksi valiokunta on painottanut valtakunnan ja Ahvenanmaan maakunnan tiiviin yhteistyön merkitystä.  

Perustuslakivaliokunta on myös nyt käsiteltävänä olevaa hallituksen esitystä koskevassa lausunnossa (kappale 32) kiinnittänyt valtioneuvoston huomiota tarpeeseen huomioida Ahvenanmaan erityisasema annettaessa tartuntatautilain nojalla asetuksia ja valmisteltaessa lain soveltamista koskevia linjauksia (ks. myös PeVL 16/2021 vp, kappale 13).  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja toistaa aikaisemmat kantansa (StVM 27/2020 vp, s. 5 ja StVM 9/2021 vp, s. 13) siitä, että valtioneuvoston tulee lain täytäntöönpanossa ottaa Ahvenanmaan erityisasema huomioon asianmukaisella tavalla. 

Voimassaoloaika

Perustuslakivaliokunta on covid-19-epidemiaan liittyviä väliaikaisia säännöksiä arvioidessaan kiinnittänyt huomiota väliaikaisten perusoikeusrajoitusten voimassaoloaikaan. Perustuslakivaliokunta on korostanut, että sääntely on myös ajallisesti rajattava välttämättömään. Perustuslakivaliokunta on lisäksi edellyttänyt voimassaoloajan lyhentämistä tavallisen lain säätämisjärjestyksen käyttämisen edellytyksenä tilanteessa, jossa valiokunta ei ole voinut vakuuttua sääntelyn välttämättömyydestä ehdotetun voimassaoloajan päättymiseen saakka (esim. PeVL 26/2021 vp). 

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan (kappale 16) merkitystä on sillä, että sääntely on luonteeltaan mahdollistavaa ja edellyttää joko valtioneuvoston asetusta tai erillistä viranomaispäätöksentekoa, jotka on oikeudellisesti sidottu välttämättömyysvaatimukseen. Lausunnon mukaan ehdotettujen rajoitustoimien jatkamista ja muun sääntelyn voimassaoloa 30.6.2022 asti voidaan valiokunnan nykyisestä epidemiatilanteesta saaman selvityksen ja myös kevään 2022 tilannetta koskevien arvioiden valossa pitää perusoikeusjärjestelmän kannalta välttämättömänä. Perustuslakivaliokunta kiinnitti erityistä huomiota siihen, että epidemiatilanteen muuttuessa on valtioneuvoston arvioitava uudelleen sääntelyn voimassaolon välttämättömyyttä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää perustuslakivaliokunnan tavoin sääntelyn voimassaolon jatkamista välttämättömänä.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin, että erityisesti tapahtuma-alan kannalta olisi toivottavaa pidentää koronapassisäännösten voimassaoloa esimerkiksi elokuun 2022 loppuun. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan voimassaolon kestoa rajoittaa se, että EU:n koronatodistusta koskeva EU-asetus on tällä hetkellä voimassa 30.6.2022 saakka. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto pyrkii vaikuttamaan EU-asetuksen valmisteluun siten, että EU:n koronatodistuksen käytön jatkamista koskevat säännökset valmistellaan mahdollisimman nopeasti. 

Saadun selvityksen mukaan parhaillaan on valmisteltavana hallituksen esitys, jolla koronatodistuksen edellyttäminen muutettaisiin itsenäiseksi rajoitustoimeksi ja jolla mahdollistettaisiin koronatodistuksen käyttö terveysturvallisuustoimenpiteenä myös toiminnoissa, joihin ei kohdistu rajoituksia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että koronatodistuksen käytön laajentamismahdollisuudet selvitetään huolellisesti ja annetaan eduskunnalle tarvittavat ehdotukset säännösten muuttamiseksi.