Esityksen tavoitteet

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että tartuntatautilakiin lisätään väliaikaisesti uusi 48 a §, jossa säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden ja potilaiden suojaamisesta covid-19- taudilta. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa kaikissa tehtävissä, joihin liittyy lähikontaktin aiheuttama tartuntariski covid-19-taudin vakaville seuraamuksille alttiille asiakkaille tai potilaille, saa pykälän 1 momentin mukaan käyttää vain erityisestä syystä henkilöä, joka ei ole osoittanut, että hänellä on rokotuksen tai enintään kuusi kuukautta aikaisemmin sairastetun laboratoriovarmistetun taudin antama suoja covid-19-tautia vastaan. Työntekijä, joka ei lääketieteellisistä syistä voi ottaa rokotetta, voi osoittaa suojan covid-19-tautia vastaan todistuksella hänelle enintään 72 tuntia ennen työvuoroon saapumista tehdyn covid-19-testin negatiivisesta tuloksesta. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi työnantajan oikeudesta käsitellä terveystietoja ja 3 momentissa toiminnasta tilanteessa, jossa työntekijä ei täytä 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä.  

Esityksen mukaan (s. 12) sen tavoitteena on suojata erityisesti covid-19-taudin vakaville seurauksille alttiiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja käyttävien asiakkaiden ja potilaiden henkeä ja terveyttä. Esityksen mukaan sääntelyllä olisi mahdollista lisäksi turvata sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön terveyttä ja työturvallisuutta sekä osaltaan turvata myös riittävien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuutta.  

Sääntelyn voidaan perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 51/2021 vp) mukaan katsoa merkitsevän sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöön kohdistuvaa, työntekijän terveydentilaa koskevaa vaatimusta. Sääntelyssä ei perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan ole kyse pakollisesta rokotuksesta (kappale 3). 

Liittyen siihen, että covid-19-rokotteet ehkäisevät myös viruksen erittymistä ja tarttumista ihmisestä toiseen perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan (kappale 6), että rokotus voi edistää niin sanotun epäsuoran suojan syntymistä, millä on olennaista merkitystä suojeltaessa covid-19-taudin vakaville seuraamuksille alttiita asiakkaita ja potilaita. Perustuslakivaliokunta toteaa, että ehdotettua rokotussuojan vaatimista heidän kanssaan lähikontaktissa olevalta henkilöstöltä voidaan pitää oikeasuhtaisena.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esitettyä sääntelyä perusteltuna ja sen tavoitteita erityisen tärkeinä. Myös perustuslakivaliokunta toteaa (kappale 5), että ehdotetulle sääntelylle on selvästi hyväksyttävät perusteet. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy myös perustuslakivaliokunnan näkemykseen (kappale 3) siitä, että ehdotetussa sääntelyssä on kyse velvollisuudesta varmistaa, että säännöksissä tarkoitetuille potilas- ja asiakasryhmille annettavissa palveluissa käytetään vain sellaista henkilöstöä, jolla on suoja covid-19-tautia vastaan. Asiakkaiden ja potilaiden sekä henkilöstön hengen ja terveyden suojeleminen sekä terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn säilyttäminen epidemian aikana ovat sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemyksen mukaan erittäin painavia perusteita ehdotetun 48 a §:n säätämiselle.  

Suhde tartuntatautilain 48 §:n sääntelyyn

Voimassa olevan tartuntatautilain 48 §:ssä säädetään työnantajan velvollisuudesta käyttää tarpeellisen rokotussuojan omaavaa henkilöstöä tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiiden potilaiden ja asiakkaiden kanssa sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintayksiköiden asiakas- ja potilastiloissa työskentelyssä. Hallituksen esityksessä ehdotettu 48 a §:n sääntely muistuttaa monilta osin voimassa olevaa 48 §:ää. 

Tähän viitaten sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että tartuntatautilaki sisältää jo nyt säännökset sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijältä edellytettävästä rokotesuojasta. Vaikka ehdotettu sääntely eräiltä osin poikkeaa 48 §:n sääntelystä, ei nyt ehdotettu sääntely siten sen peruslähtökohdiltaan säädä uudenlaisesta velvoitteesta, vaan työntekijältä on voitu jo aiemmin katsoa edellytettävän rokotesuojaa tehtävissä, jotka liittyvät muiden henkilöiden hengen ja terveyden suojaamiseen. Valiokunnan näkemyksen mukaan ehdotetulla väliaikaisella sääntelyllä siten lähtökohtaisesti täsmennetään sitä, että tämä jo voimassa olevaan lainsäädäntöön perustuva velvoite on työntekijällä meneillään olevan epidemian torjumiseksi myös covid-19-tautiin liittyen.  

Hallituksen esityksessä on varsin laajasti (s. 17—20) selostettu, miksei nyt ehdotettuun oikeustilaan olisi mahdollista päästä voimassa olevaa 48 §:ää soveltamalla. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan (kappale 2) hallituksen esityksestä osin poikkeavakin tulkinta olisi kuitenkin mahdollinen. Perustuslaista ei toisaalta perustuslakivaliokunnan mukaan johdu estettä ehdotetulle sääntelylle, jota voidaan pitää oikeustilaa selkeyttävänä.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan voimassa olevan 48 §:n soveltamiseen liittyy epäselvyyttä erityisesti siitä, voidaanko 48 §:n nojalla edellyttää rokotesuojaa muiden kuin 2 momentissa mainittujen tartuntatautien varalta. Myös ylimpien laillisuusvalvojien näkemykset ja ratkaisukäytäntö ovat olleet osin ristiriitaisia. Tällä perusteella sosiaali- ja terveysministeriö on katsonut, että 48 a §:ää koskeva esitys on ollut perusteltua antaa, ja pitänyt tältä osin sääntelyn selkeyttämistä välttämättömänä.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että nykyisessä epidemiatilanteessa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön rokotesuojasta säädetään selkeästi ja siten, ettei työnantajan oikeudesta edellyttää rokotesuojaa covid-19-tautia vastaan ole epäselvyyttä. Valiokunta pitää näin ollen ehdotettua sääntelyä perusteltuna. Valiokunta toteaa, että ehdotettu sääntely voi kuitenkin osaltaan aiheuttaa tulkintaepäselvyyksiä tartuntatautilain 48 §:n soveltamisesta. Valiokunta toteaa, että nyt ehdotettu 48 a §:n sääntely on katsottu tarpeelliseksi väliaikaisena sääntelynä nimenomaisesti kohdistettavan covid-19-epidemian torjuntaan eikä siitä tule tehdä tulkintapäätelmiä 48 §:n soveltamisesta yleisemmin. Valiokunta toistaa aiemman kantansa (mm. StVM 9/2021 vp, s. 13) tartuntatautilain kokonaisuudistuksen tarpeesta ja korostaa tarvetta selkeyttää tässä yhteydessä myös 48 §:n soveltamisalaa sekä pykälän 1 ja 2 momentin suhdetta. Valiokunta painottaa, että 48 §:n tulkinnalla on nyt meneillään olevaa covid-19-epidemian torjuntaa laajempi merkitys myös muiden tartuntatautien torjunnassa.  

Lähikontakti

Ehdotetussa 48 a §:ssä tarkoitettua suojaa edellytetään työntekijöiltä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa kaikissa sellaisissa tehtävissä, joihin liittyy lähikontaktin aiheuttama tartuntariski covid-19-taudin vakaville seuraamuksille alttiille asiakkaille tai potilaille. Esityksen säännöskohtaisten perustelujen mukaan (s. 29) tehtävillä, joihin liittyy lähikontaktin aiheuttama tartuntariski asiakkaalle tai potilaille, tarkoitettaisiin kaikkia niitä tehtäviä ja toimenpiteitä, joissa asiakkaalla tai potilaalla olisi covid-19-taudin tartuntamekanismit tuntien mahdollisuus altistua kyseiselle taudille.  

Sääntely ei siis rajoittuisi pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäviä hoitavaan henkilöstöön, vaan se koskisi perustelujen mukaan myös esimerkiksi sellaisissa siivous- tai ruokahuollon tehtävissä toimivia henkilöitä, jotka tehtäviään hoitaessaan voisivat aiheuttaa asiakkaalle tai potilaalle covid-19-tartuntariskin esimerkiksi ollessaan hänen kanssaan samassa tilassa tai huoneessa. Covid-19-suojaa ei kuitenkaan tulisi edellyttää tilanteessa, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa työskentelevä henkilö toimisi esimerkiksi taloushallinnossa tai sairaalan keittiössä sellaisissa tehtävissä, joihin ei sisältyisi ollenkaan covid-19-taudin vakaville seuraamuksille alttiiden asiakkaiden ja potilaiden tapaamista (HE s. 29).  

Suoja covid-19-tautia vastaan olisi kuitenkin esityksen mukaan perusteltua olla myös sellaisissa tehtävissä toimivilla, jotka eivät ole suorassa lähikontaktissa asiakkaaseen tai potilaaseen mutta jotka voisivat levittää tartuntaa edelleen sellaiseen henkilöstöön, joka työskentelisi tehtävissä, joihin sisältyisi lähikontaktin aiheuttama tartuntariski covid-19-taudin vakaville seuraamuksille alttiille asiakkaille ja potilaille. Näin ollen esimerkiksi tietyllä terveyskeskuksen tai sairaalan osaston henkilöstöllä tai saman sosiaalihuollon asumisyksikön työntekijöillä tulisi olla tarvittava suoja covid-19-tautia vastaan, jotta asiakkaiden ja potilaiden riski saada tartunta olisi mahdollisimman pieni. Tämä toteuttaisi osaltaan perustelujen mukaan myös työturvallisuutta kyseisissä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa (HE s. 29—30). 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perusteluissa esitettyihin näkökohtiin perustellusta suojan laajuudesta asiakkaisiin ja potilaisiin kohdistuvan tartuntariskin vähentämiseksi. Valiokunta toteaa kuitenkin, että säännöksen sanamuodon mukaan vaatimus kohdistuu nimenomaisesti tehtäviin, joihin liittyy lähikontaktin aiheuttama tartuntariski. 

Esitykseen ei saadun selvityksen mukaan sisälly tarkkaa määritelmää lähikontaktille, koska tartuntariskin muodostumiseen vaikuttavat useat tekijät ja riskin arviointi on tilannekohtainen. Ehdotettu sääntely kohdistuu lähikontaktin aiheuttamaan tartuntariskiin, ja perusteluissa täsmennetään, että lähikontakti määrittyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tai sairaanhoitopiirin sekä kunnan tartuntataudeista vastaavan lääkärin asiantuntijatietoon covid-19-taudin tarttumiseen liittyvistä riskeistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimenpideohjeen mukaan altistumisen aiheuttava lähikontakti voi olla muun muassa yli 15 minuutin oleskelu suljetussa tilassa (24 tunnin aikana) esimerkiksi työ-, kokous- tai odotustilassa.  

Sääntely kattaa myös sosiaalialan yksityisiä toimijoita, joilla ei välttämättä ole riittävää asiantuntemusta arvioida lähikontaktista johtuvaa tartuntariskiä ja sitä, keihin kaikkiin työntekijöihin suojaamisvaatimus tulee ulottaa. Valiokunta katsoo, että suojaamisvaatimuksen soveltaminen edellyttää ohjeistusta alan toimijoille ja tarvittaessa säännöksen täsmentämistä soveltamisessa mahdollisesti ilmenevien tarpeiden mukaan. 

Poikkeukset covid-19-taudilta suojatun henkilökunnan käyttöön

Täyttä covid-19-suojaa vailla olevan työntekijän käyttö erityisestä syystä

Ehdotetun 48 a §:n 1 momentin mukaan työnantaja voi erityisestä syystä käyttää asiakkaiden ja potilaiden kanssa työskentelyyn henkilöä, jolla ei ole riittävää suojaa covid-19-tautia vastaan. Esityksen säännöskohtaisten perustelujen mukaan erityisenä syynä suojaamattoman henkilöstön käyttämiselle voi olla suojan edellytykset täyttävän henkilöstön puute tilanteessa, joissa asiakkaiden tai potilaiden turvallisuus edellyttää henkilöstön läsnäoloa eikä vaatimukset täyttävää henkilöstöä ole nopeasti tai ylipäänsä saatavilla. Lisäksi erityisenä syynä pidetään perustelujen mukaan tilannetta, jossa henkilö on aloittanut covid-19-rokotesarjan, mutta ei vielä ole saanut täyttä rokotesarjaa rokotteiden antovälin vuoksi.  

Valiokunta korostaa, että covid-19-taudilta suojaamattoman henkilökunnan käytölle erityisestä syystä on asetettava korkea kynnys ottaen huomioon säännöksen tavoite suojata covid-19-taudin vakaville seuraamuksille alttiiden asiakkaiden ja potilaiden henkeä ja terveyttä minimoimalla heidän riskiään saada covid-19-tartunta heidän hoitoonsa ja hoivaansa tai niihin liittyviin muihin tehtäviin osallistuvilta henkilöiltä. Lisäksi valiokunta pitää erityisen syyn käytön korkeaa kynnystä tärkeänä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön terveyden suojelemiseksi.  

Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että ehdotetussa säännöksessä ei edellytetä rokotusten tai sairastetun taudin suojaa vailla olevien työntekijöiden testaamista tilanteissa, joissa heitä joudutaan poikkeuksellisesti käyttämään säännöksen tarkoittamasta erityisestä syystä. Valiokunta korostaa, että työnantajan on näissäkin tilanteissa niin työntekijöiden kuin potilaiden ja asiakkaiden suojaamiseksi huolehdittava riittävästä terveysturvallisuudesta esimerkiksi asianmukaisin suojavarustein, hygieniatoimin, työjärjestelyin sekä vapaaehtoisuuteen perustuvin testausjärjestelyin. Valiokunta painottaa, ettei läpäisytartuntojen riskin vuoksi suojavarusteista, hygieniatoimista tai testauksesta oireiden tai altistuksen ilmetessä ole perusteltua tinkiä silloinkaan, kun henkilöstöllä on rokotusten tai sairastetun taudin suoja. Lisäksi valiokunta painottaa, että rokotussarjan aloittaneiden työntekijöiden kohdalla työnantajan on varmistuttava siitä, että vajaaseen rokotussuojaan liittyvä erityinen syy suunnitellun mukaisesti poistuu työntekijän rokotussuojan täydentyessä.  

Lääketieteellisestä syystä rokottamattomat henkilöt

Ehdotetun säännöksen mukaan henkilö, jolla on lääketieteellinen syy sille, ettei hän voi ottaa covid-19-rokotetta, voi työskennellä osoittamalla aina enintään 72 tuntia aikaisemmin otetun covid-19-testin negatiivisen tuloksen. Valiokunta toteaa täsmennyksenä, että pykälän sanamuodon mukaisesti edellytetään 72 tuntia aikaisemmin otetun testin negatiivista tulosta, vaikka esityksen perusteluissa on käytetty virheellistä tuntimäärää (48 h).  

Lääketieteellisen syyn vuoksi covid-19-todistuksen saamiseksi tehtävät testit ovat tartuntatautilain 58 k §:n perusteella maksuttomia. Valiokunta huomauttaa, että hallituksen esityksen mukaisen sääntelyn esitetään olevan voimassa 31.12.2022 asti, kun 58 k § on voimassa vain 30.6.2022 asti. Valiokunta pitää tärkeänä, että lääketieteellisestä syystä rokottamattomalle henkilölle mahdollistetaan maksuton covid-19-testaus koko nyt ehdotetun sääntelyn voimassaoloajan ja edellyttää, että valtioneuvosto arvioidessaan väliaikaisesti voimassa olevan covid-19-taudin torjuntaa koskevan sääntelykokonaisuuden jatkotarpeita varmistaa näiden testien maksuttomuuden.  

Lääketieteellinen syy henkilön rokottamattomuudelle arvioidaan esityksen perustelujen mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeistuksen mukaisesti. Perustelujen mukaan lääketieteelliset syyt olla ottamatta rokotusta ovat hyvin harvinaisia ja hyvin harvalla sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa työskentelevällä on lääketieteellinen syy rokottamattomuudelleen. Tällainen syy voi olla esimerkiksi se, että henkilö on saanut harvinaisen vakavan allergisen reaktion rokotuksen jälkeen eikä vaihtoehtoista rokotetta ole tarjolla, tai henkilö on saanut aiemman koronarokotuksen jälkeen sydänlihastulehduksen. Työntekijän tulee esityksen perustelujen mukaan esittää luotettava todistus siitä, että hänellä on lääkärin toteama lääketieteellinen syy sille, ettei hän voi covid-19-rokotetta ottaa. 

Lääketieteellisistä syistä rokottamattomien työntekijöiden covid-19-testauksen tavoitteena on pienentää näiden henkilöiden hoidettavilleen tai hoivattavilleen tai muulle henkilökunnalle aiheuttamaa tartuntariskiä ja mahdollistaa heidän työntekonsa. Valiokunta korostaa, että jos lääketieteellisistä syistä rokottamatta jäänyt työntekijä ei halua osoittaa covid-19-suojaa säännöllisellä testaamisella, työnantajan tulee kohdella häntä yhdenvertaisesti muusta syystä rokottamattomien henkilöiden kanssa. Näissä tilanteissa tulee työnantajan tarjota myös lääketieteellisistä syistä rokottamattomalle työntekijälle muuta työsopimuksen mukaista työtä tai jos tällaista ei ole tarjolla, muuta työntekijälle sopivaa työtä. Lisäksi valiokunta painottaa, että tilanteessa, jossa työnantajalla on erityinen syy käyttää myös covid-19-taudilta suojaamatonta henkilöä ehdotetun säännöksen tarkoittamissa tehtävissä, ei testiä voida myöskään edellyttää lääketieteellisestä syystä rokottamattomalta henkilöltä. Tällöin työnantajan tulee kuitenkin edellä kuvatuilla muilla tavoin huolehtia riittävästä terveysturvallisuudesta asiakkaiden ja potilaiden sekä henkilökunnan terveyden turvaamiseksi. 

Vailla covid-19-suojaa olevan työntekijän asema

Jos työntekijällä ei ole riittävää covid-19-suojaa, työnantajan on ehdotetun 48 a §:n 3 momentin mukaan tarjottava työntekijälle muuta työsopimuksen mukaista työtä tai jos tällaista ei ole tarjolla, muuta työntekijälle sopivaa työtä. Jos sopivaa työtä ei ole tarjolla tai työntekijä ei suostu sitä vastaanottamaan, työnantajalla ei ole ehdotetun säännöksen perusteella työnteon estymisen ajalta palkanmaksuvelvollisuutta, ellei toisin ole sovittu. Säännöksen perustelujen mukaan työntekijän työnteko estyy tällöin hänen työntekoedellytystensä puuttumisen vuoksi eli kysymys on tällöin työnteon estymisestä työntekijästä johtuvasta syystä. Covid-19-suojan puuttuminen ei kuitenkaan muodosta työnantajalle työsopimuslain (55/2001) 7 luvun 2 §:n mukaista irtisanomisperustetta.  

Valiokunta korostaa muun työn tarjoamisen ensisijaisuutta työntekijän aseman turvaamiseksi. Työnantajan työntarjoamisvelvollisuus on laaja, se on voimassa koko työnteon estymisen ajan ja se koskee kaikkea työntekijälle, virkamiehelle ja viranhaltijalle sopivaa työtä.  

Esityksen perusteluissa (s. 33) on lähdetty siitä, että palkanmaksun keskeytyessä työnteon estymisen ajalta työntekijästä johtuvasta syystä työntekijällä ei ole myöskään oikeutta työttömyysturvalain (1290/2002) mukaisiin etuuksiin. Työntekijän toimeentuloa voidaan näissä tilanteissa turvata toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukaisella toimeentulotuella, jos henkilön tai perheen tulot ja varat eivät enää riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin. Toimeentulotuki on kuitenkin viimesijainen etuus, jonka myöntämiseen ja määrään vaikuttavat kaikki kotitalouden käytettävissä olevat tulot ja varat.  

Valiokunta korostaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköt voivat osaltaan omilla toimillaan lisätä rokotuskattavuutta ja -myöntyvyyttä. Valiokunta painottaa erityisesti rokotusten ottamista helpottavien käytäntöjen merkitystä, kuten mahdollisuutta käydä rokotuksessa työajalla. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että rokotuskattavuuden lisäämiseksi selvitetään työterveyshuollon nykyistä laajempaa ja mahdollisuuksien mukaan myös apteekkien hyödyntämistä rokottamisessa.  

Kaikkien työntekijöiden testaaminen vaihtoehtona rokottamiselle

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on myös tuotu esille, että covid-19-testi tulisi tehdä kaikille, jotka ovat rokottamattomia tai jotka eivät ole sairastaneet covid-19-tautia. Myös perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että hallituksen esityksen (s. 22—23) mukaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön testaaminen ennen työvuoron alkua olisi mahdollinen keino vähentää asiakkaiden ja potilaiden riskiä saada tartunta hoiva- tai hoitoyksiköissä.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että rokottamattomien työntekijöiden säännönmukainen testaaminen voisi lähtökohtaisesti olla vaihtoehtoinen keino potilaiden ja asiakkaiden sekä henkilökunnan terveyden suojelemiseksi. Testaaminen ei kuitenkaan suojaa työntekijää itseään tartunnan saamiselta, mikä on vastoin esityksen tavoitteita. Lisäksi testattu henkilö voi myös testausvälin aikana saada tartunnan ja tartuttaa työssä ollessaan eteenpäin myös muita henkilöitä. Valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saaman selvityksen mukaan kaikkien rokottamattomien työntekijöiden säännönmukainen testaaminen voisi myös vaarantaa muun terveydenhuollon testaustoiminnan saatavuutta ja epidemian ehkäisyä yleisesti. 

Kansallisen covid-19 testaus- ja jäljitysstrategian (STM 10.12.2021) mukaan antigeenitestit tunnistavat parhaiten oireisten henkilöiden tartunnat, kun oireiden alkamisesta on kulunut 1—5 päivää. Epidemiatilanteissa tai kohderyhmissä, joissa koronavirustartuntojen esiintyvyys on korkea, voidaan antigeenitestausta hyödyntää myös oireettomien henkilöiden testaamiseen. Antigeenikotitestien käyttö voi strategian mukaan hyödyttää epidemianhallintaa, mutta samalla on tiedostettava niihin liittyvä vähäisempi herkkyys ja arvioitava mahdollisen väärän negatiivisen tuloksen aiheuttamaa riskiä. Strategian mukaan mahdollisuuksia käyttää kotitestejä esimerkiksi työpaikkojen tai oppilaitosten terveysturvallisuuden parantamiseksi tulee lisätä. Valiokunta kuitenkin painottaa, että covid-19-taudin vakaville seuraamuksille alttiiden sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden ja potilaiden turvaamiseksi ehdotetun 48 a §:n mukaisissa tilanteissa ja tehtävissä työntekijöiden testauksen tulee tapahtua palvelujärjestelmän vastuulla luotettavasti eikä esimerkiksi itse tehtävän kotitestauksen voida katsoa olevan tähän tarkoitukseen riittävää. Valiokunta korostaa, että kotitestaus ei korvaa epidemian torjunnassa palvelujärjestelmän toimesta tapahtuvaa testausta, vaan on yksi lisäkeino epidemian hillitsemiseksi.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että vaikean epidemiatilanteen jatkuessa tulee potilaiden ja asiakkaiden sekä henkilökunnan terveyden suojaamiseksi edistää esimerkiksi nopeamman ja edullisemman antigeenitestauksen järjestämistä työntekijöille erityisesti tilanteissa, joissa työnantaja erityisistä syistä käyttää täyttä covid-19-suojaa vailla olevia työntekijöitä. Lisäksi valiokunta korostaa, että on syytä selvittää, millä kaikilla keinoilla suojainvarusteiden, turvavälin ja hygieniaohjeistusten lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä on mahdollista suojella heidän työssään koronaviruksen eri varianttien aiheuttamilta tartunnoilta. 

Henkilötietojen käsittely

Henkilötietojen käsittelyperuste

Työnantajan oikeus henkilötietojen käsittelyyn (48 a §:n 2 momentti) perustuu hallituksen esityksen perustelujen (s. 32) mukaan EU:n tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan d ja e alakohtiin sekä 9 artiklan 2 kohdan i alakohtaan. Perusteluissa (s. 41) todetaan lisäksi, että ehdotettu sääntely on 6 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti tarpeen toisen kuin rekisteröidyn itsensä elintärkeiden etujen suojaamiseksi. 

Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan eräät viitatuista käsittelyn oikeusperusteista eivät kuitenkaan mahdollista kansallista henkilötietojen käsittelyä koskevaa tai tarkentavaa lainsäädäntöä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on perustuslakivaliokunnan mukaan (kappale 9) syytä tarkkaan selvittää henkilötietojen käsittelyn perusteen asianmukaisuus tietosuoja-asetuksen kannalta kiinnittäen huomiota myös valitun perusteen merkitykseen esimerkiksi rekisteröidyn tietosuoja-asetuksen 21 artiklassa säädetyn vastustamisoikeuden kannalta.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että kansallista liikkumavaraa liittyy vain tiettyihin tietosuoja-asetuksen käsittelyperusteisiin. Kansallisen henkilötietojen käsittelyä koskevan erityislainsäädännön on kiinnityttävä sellaiseen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaiseen alakohtaan, joka mahdollistaa kansallisen sääntelyn. 

Kyseeseen voivat valiokunnan näkemyksen mukaan oikeusperusteena ehdotetun sääntelyn kohdalla tulla alakohdat c (rekisterinpitäjän lakisääteinen velvoite) sekä e (yleistä etua koskeva tehtävä tai julkisen vallan käyttäminen). Sen sijaan hallituksen esityksessä mainittuun d alakohtaan ei sisälly kansallista liikkumavaraa, eikä siihen voida sen vuoksi liittää kansallista henkilötietojen käsittelyä koskevaa tai tarkentavaa lainsäädäntöä.  

Alakohtaan e perustuvaan käsittelyyn liittyy rekisteröidyn oikeus vastustaa henkilötietojen käsittelyä, ja jos hän tekee näin, rekisterinpitäjä ei saa enää käsitellä kyseisiä tietoja, ellei se pysty osoittamaan käsittelylle olevan huomattavan tärkeä ja perusteltu syy tai jos käsittely on tarpeen oikeusvaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi. Rekisteröidyn vastustamisoikeutta ei liity sellaiseen käsittelyyn, jota koskeva sääntely annettaisiin c alakohdan perusteella.  

Valiokunta toteaa, että nyt ehdotetun 48 a §:n kohdalla sinänsä voitaisiin saadun selvityksen perusteella katsoa huomattavan tärkeän ja perustellun syyn vaatimuksen täyttyvän, jolloin rekisterinpitäjällä olisi oikeus tietojen käsittelyyn myös e alakohdan perusteella, vaikka rekisteröity tätä vastustaisi.  

Valiokunta kuitenkin toteaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottajilla on laissa säädetty velvollisuus turvata palvelujen asiakas- ja potilasturvallisuus. Tällöin ehdotetun 48 a §:ään liittyvä henkilötietojen käsittelyperuste on valiokunnan näkemyksen mukaan tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta. Näin ollen on myös yksiselitteistä, ettei käsittelyyn liity rekisteröidyn vastustamisoikeutta.  

Työntekijän antama selvitys

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on noussut esiin erisuuntaisia näkökohtia siitä, onko työnantajan tarpeen ja voiko työnantaja edellyttää 48 a §:n 1 momentissa tarkoitettua selvitystä työntekijältä rokotuksen tai sairastetun taudin antamasta suojasta kirjallisesti vai riittääkö esimerkiksi suullinen selvitys.  

Suojan toteennäyttäminen on pykälässä säädetty työntekijän velvollisuudeksi. Pykälän yksityiskohtaisten perustelujen (s. 30) mukaan henkilön tulisi esittää työnantajalle tai palvelujen tuottajalle riittävä ja luotettava selvitys covid-19-tautia vastaan saamastaan suojasta. Valiokunta toteaa lisäksi, että pykälän ilmaisu "osoittaa" merkitsee tässä asiayhteydessä sellaista toteen näyttämistä ja todistamista, jota työnantajalla on oikeus pyytää kirjallisesti. Työnantajalla on valiokunnan näkemyksen mukaan oltava mahdollisuus kirjalliseen selvitykseen asianmukaisen suojan varmistamisen lisäksi myös, jotta työnantaja kykenee osoittamaan esimerkiksi valvontaviranomaisille, että se on täyttänyt osaltaan sääntelyyn liittyvät velvoitteet suojata asiakkaita ja potilaita sekä työntekijöitä. Säännös mahdollistaa kuitenkin työnantajan harkintavallan esimerkiksi poikkeuksellisissa kiiretilanteissa sopia muunkinlaisesta luotettavasta selvityksestä sekä siihen liittyen kirjallisen selvityksen toimittamisesta jälkikäteen.  

Henkilötietojen käsittely henkilöstövuokrauksessa

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan (s. 1) covid-19-taudin vakaville seuraamuksille alttiiden asiakkaiden ja potilaiden suojaamisen varmistamista koskeva velvoite säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja järjestävälle ja tuottavalle julkiselle tai yksityiselle toimijalle.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa nousi esiin tarve selkeyttää menettelyjä sen osalta, mikä taho vastaa henkilöstövuokraustilanteessa riittävän covid-19-tautisuojan varmistamisesta 48 a §:n mukaisissa tehtävissä ja mikä taho saa käsitellä henkilöstövuokrausyritysten välittämien työntekijöiden covid-19-tautisuojaa koskevia tietoja. Sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan lakiehdotuksen 48 a §:ää ei ole tämän johdosta tarpeen muuttaa.  

Valiokunta toteaa, että pykälän 2 momentin mukaan oikeus käsitellä 48 a §:n 1 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin soveltumista koskevia tietoja on ainoastaan työnantajalla. Näin ollen vastuuta 1 momentissa tarkoitetun suojan varmistamisesta on hallituksen esityksen perusteluista poiketen suojan olemassaolon todentamisen osalta myös henkilöstövuokrausyrityksellä silloin, kun työntekijä on työsuhteessa kyseiseen yritykseen. Tällöin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja järjestävä tai tuottava toimija kantaa osaltaan vastuuta edellyttämällä sopimusvelvoitteella henkilöstövuokrausyritykseltä pykälän tarkoittamiin tehtäviin sellaista vuokratyöntekijää, jolla lain edellyttämä suoja on. Koska ainoastaan työnantajalla on oikeus käsitellä kyseisiä tietoja, on henkilöstövuokrausyrityksellä tätä kautta vastuuta suojan olemassaolon sekä tietojen oikeellisuuden varmistamisessa.  

Valiokunta toteaa, että valtioneuvoston on tältä osin tarkoin seurattava sääntelyn toimivuutta sekä arvioitava vastuiden toteutumisen tarkoituksenmukaisuutta ja selkeyttä erityisesti asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistamisen näkökulmasta etenkin, kun sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaviranomaisilla ei ole toimivaltaa valvoa henkilöstövuokrausyrityksiä. Tarvittaessa sääntelyä on muutettava.  

Kustannusten korvaaminen

Esityksen mukaan (s. 12—13) työnantajalle voi aiheutua hallinnollisen työmäärän lisääntymisen ohella kustannuksia työntekijöiden covid-19-suojan tarkastamisen järjestämisestä sekä muista tiedon hankintaan liittyvistä kuluista, kuten tiedon käsittelystä ja kirjaamisesta. Lisäksi työnantajalle voi syntyä kustannuksia erilaisten työntekijöiden siirtojen ja sijaisjärjestelyiden järjestämisestä tilanteissa, joissa vailla riittävää covid-19-taudin suojaa oleva työntekijä ei voi työskennellä tavallisissa työtehtävissään. 

Valiokunta toteaa, että hallitus on covid-19-epidemian johdosta tartuntatautilakiin tehtyjen väliaikaisten muutosten yhteydessä todennut (mm. HE 105/2021 vp, s. 39 ja siihen liittyen StVM 18/2021 vp, s. 7), että se on sitoutunut korvaamaan covid-19-epidemiaan liittyvät välittömät kustannukset kunnille ja kuntayhtymille niin kauan kuin tautitilanne ja hybridistrategian toimeenpano sitä edellyttävät. Myös julkisen talouden suunnitelman mukaisesti kaikki koronaan liittyvät välittömät kustannukset katetaan täysimääräisesti kehyksen ulkopuolisina menoina vuosina 2021—2023.  

Voimaantulo

Lain ehdotetaan tulevan voimaan mahdollisimman pian ja olevan voimassa ensi vuoden loppuun. Sen 48 a §:n 1 ja 3 momentteja ehdotetaan kuitenkin sovellettaviksi vasta 30 päivän kuluttua lain voimaantulosta. Valiokunta pitää siirtymäaikaa tarkoituksenmukaisena, jotta työnantajat ehtivät varmistua henkilöstön suojan riittävyydestä ja ryhtyä mahdollisesti tarvittaviin muihin toimenpiteisiin ja rokottamattomat työntekijät voivat tarvittaessa aloittaa rokotesuojan hankkimisen.  

Seuranta

Esityksen vaikutusarvioiden (s. 13) mukaan esityksellä ei ole merkittäviä pidemmän aikavälin vaikutuksia sosiaali- ja terveysalan houkuttelevuuteen sääntelyn määräaikaisuuden vuoksi. Toisaalta esitys saattaa lyhyellä aikavälillä vaikeuttaa työvoiman saatavuutta.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa perustuslakivaliokunnan tavoin (kappale 10) tarvetta seurata hyvin tarkkaan ehdotetun muutoksen toteutumista ja etenkin sen vaikutuksia perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaiseen julkisen vallan velvollisuuteen turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistää väestön terveyttä. 

Toimenpidealoite

Valiokunta ehdottaa covid-19-epidemian vuoksi sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöön kohdistuvasta työntekijän terveydentilaa koskevasta vaatimuksesta säätämistä. Sääntelyssä ei perustuslakivaliokunnankaan lausunnon mukaan ole kyse pakollisesta rokotuksesta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ei pidä tarpeellisena tartuntatautilain muuttamista toimenpidealoitteessa tarkoitetulla tavalla. Valiokunnan kannasta seuraa, että toimenpidealoite on hylättävä.