Esityksessä Kansaneläkelaitoksesta annettuun lakiin (731/2001) ehdotetaan tehtäväksi Kansaneläkelaitoksen hallintoa ja tilintarkastusta koskevia muutoksia, jotka perustuvat Kansaneläkelaitosta koskevan lainsäädännön muutostarpeita selvittäneen parlamentaarisen työryhmän yksimielisiin ehdotuksiin (Kansaneläkelaitosta koskevan lainsäädännön muutostarpeita selvittävän parlamentaarisen työryhmän loppuraportti 23.2.2022). Muutosten tavoitteena on sujuvoittaa ja ajantasaistaa Kansaneläkelaitoksen hallintoa ja toimintaa.
Lisäksi esityksen tavoitteena on mahdollistaa Kansaneläkelaitoksen palvelujen tarjoaminen yhteiskunnan muiden toimijoiden käyttöön turvallisuuden ja huoltovarmuuden parantamiseksi säätämällä Kansaneläkelaitoksen antamasta virka-avusta.
Esityksessä ehdotetaan myös, että Kansaneläkelaitokselle jo kuuluvan biologisten lääkkeiden määräämisen ohjaus- ja valvontatehtävän rahoituksesta säädetään jatkossa sähköisestä lääkemääräyksestä annetussa laissa, jotta näiden varat olisi erillään Kansaneläkelaitoksen etuusrahastojen toimintakuluista. Lisäksi esityksessä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomina teknistä rajapintaa koskevaa sääntelyä 15 eri laista, koska teknisten rajapintojen käytöstä säädetään nykyisin julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa (906/2019).
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja kannattaa lakiehdotusten hyväksymistä. Valiokunta ehdottaa kuitenkin teknistä korjausta 1. lakiehdotuksen johtolauseeseen.
Kansaneläkelaitoksen johdon valitsemista ja hallituksen asemaa koskevien muutosten tavoitteena on yhdenmukaistaa valtion ylintä johtoa koskevaa sääntelyä ja vahvistaa Kansaneläkelaitoksen hallituksen asemaa. Voimassa olevan lain mukaan tasavallan presidentti nimittää Kansaneläkelaitoksen pääjohtajan ja johtajat valtuutettujen esityksestä. Kansaneläkelaitoksen hallituksen ja toimivan johdon roolien selkeyttämiseksi esityksessä ehdotetaan, että valtuutetut valitsevat jatkossa pääjohtajan Kansaneläkelaitoksen hallituksen esityksestä ja Kansaneläkelaitoksen hallitus valitsee muut johtajat. Kansaneläkelaitoksen pääjohtajan ja johtajien palvelussuhteet esitetään muutettavaksi määräaikaisiksi. Lisäksi Kansaneläkelaitoksen hallituksen tehtäviin ehdotetaan lisättäväksi Kansaneläkelaitoksen strategian vahvistaminen ja ylimmän johdon sijaisuuksista päättäminen sekä mahdollisuus asettaa tarpeelliseksi katsomiaan neuvottelukuntia.
Kansaneläkelaitoksen ylimmän johdon nimityspäätöksistä ei saa esityksen mukaan valittaa. Myöskään nykyisin tasavallan presidentin toimivaltaan kuuluviin Kansaneläkelaitoksen pääjohtajan tai johtajan nimityspäätöksiin ei voi hakea muutosta, joten valituskiellon osalta ehdotettu sääntely vastaa nykyistä sääntelyä. Valituskielto on kuitenkin poikkeus virkanimityspäätöksiä koskevaan yleiseen valitusoikeuteen.
Valituskieltoa on esityksessä (s. 14—15) perusteltu Kansaneläkelaitoksen asemalla julkisoikeudellisena laitoksena, jonka valvonnasta vastaa eduskunnan valitsemat valtuutetut, mikä rajoittaa valtion muiden toimielinten mahdollisuuksia puuttua Kansaneläkelaitoksen toimintaan. Lisäksi valituskieltoa on perusteltu vastaavin perustein kuin valtion virkamieslain (750/1994) 59 §:n 2 momentin poikkeusäännöstä, joka jättää valtion virkamiesjohdon, keskeisten asiantuntijavirkamiesten ja tiettyjen virastojen päälliköiden nimityksen valituskiellon piiriin (HE 77/2018 vp, HaVM 8/2018 vp). Valiokunta yhtyy esityksen näkemykseen siitä, että Kansaneläkelaitoksen pääjohtajan ja muiden johtajien virkoja voidaan pitää valtionhallinnon suunnitelmallisen toiminnan ja johtamisen kannalta erityisen merkittävinä virkoina ja että Kansaneläkelaitoksen johtajien nimityksissä valitusprosesseihin kuluva aika voi hankaloittaa ja aiheuttaa epävarmuutta Kansaneläkelaitokselle säädettyjen, yhteiskunnan toimivuuden kannalta keskeisten tehtävien hoitamiseen. Valituskieltoa voidaan näin ollen pitää perusteltuna.
Esityksessä ehdotetaan Kansaneläkelaitoksesta annettuun lakiin uutta säännöstä Kansaneläkelaitoksen virka-avusta. Esityksen mukaan säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että Kansaneläkelaitos voi avustaa muuta viranomaista tai organisaatiota, kun se on estynyt suorittamasta lakisääteisiä julkisia hallintotehtäviään häiriö- tai kriisitilanteen aikana esimerkiksi kyberhyökkäyksen tai sähkökatkon aiheuttaman tietojärjestelmähäiriön vuoksi. Virka-avun antaminen ei kuitenkaan saa häiritä Kansaneläkelaitoksen lakisääteisten tehtävien hoitamista.
Valiokunta pitää huoltovarmuuden ja kansallisen turvallisuuden näkökulmasta perusteltuna, että yhteiskunnan häiriötilanteissa Kansaneläkelaitoksen IT- ja tiedonhallintapalveluihin kohdistamaa panostusta voivat hyödyntää myös muut viranomaiset tai julkista tehtävää hoitavat organisaatiot. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, että virka-apua koskevan säännösehdotuksen sanamuoto ("virka-avun tulee liittyä 2 §:ssä säädettyihin Kansaneläkelaitoksen tehtäviin") jättää jossain määrin avoimeksi, mihin kaikkeen virka-apua voidaan antaa, erityisesti kun otetaan huomioon Kansaneläkelaitoksen tehtäviä koskevan Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 2 §:n varsin yleispiirteinen sääntely. Valiokunta pitää tärkeänä, että Kansaneläkelaitoksen tehtäviä koskevaa sääntelyä ja samalla virka-avun käyttöalaa tarkennetaan Kansaneläkelaitosta koskevan lainsäädännön jatkovalmistelussa.
Esityksessä ehdotetaan lakkautettavaksi Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen nimeämistä ammattitilintarkastajista ja kansanedustajatilintarkastajista koostuva toimielin parlamentaarisen työryhmän ehdotuksen mukaisesti, koska Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen ja heidän nimeämiensä tilintarkastajien toiminnassa on päällekkäisyyttä. Jatkossa Kansaneläkelaitoksen vuositilintarkastuksesta vastaavat esityksen mukaan valtuutettujen valitsemat ammattitilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Tilintarkastusta koskevia muutoksia sovelletaan esityksen mukaan ensimmäiseltä tilikaudelta, joka alkaa lain voimaantulon jälkeen.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että tilintarkastusta koskevista muutoksista huolimatta esitykseen ei sisälly parlamentaarisen työryhmän ehdottamaa muutosta, jonka mukaan Valtiontalouden tarkastusvirastolle (VTV) annettaisiin oikeus suorittaa Kansaneläkelaitokseen kohdistuvaa ulkoista ja riippumatonta tarkastusta. Parlamentaarisen työryhmän tilaaman asiantuntijaselvityksen mukaan VTV:n suorittama tuloksellisuustarkastus täydentäisi ja parantaisi tiedonsaantia, tukisi eduskunnan budjettivaltaa sekä edistäisi toimintatapojen ja lainsäädännön kehittämistä.
Valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saaman selvityksen mukaan nyt käsiteltävään hallituksen esitykseen päädyttiin sisällyttämään parlamentaarisen työryhmän loppuraportin sisältämistä yksimielisistä linjauksista teknisluontoisimmat muutosehdotukset. Selvityksen mukaan VTV:n tarkastusoikeus liittyy kiinteästi Kansaneläkelaitoksen valtiosääntöoikeudelliseen asemaan ja edellyttää vielä tarkempaa jatkovalmistelua. Selvityksen mukaan niin VTV:n tarkastusoikeutta kuin muitakin parlamentaarisen työryhmän yksimielisesti tekemiä toimenpide-ehdotuksia koskien muun muassa Kansaneläkelaitoksen tehtäviä sekä tiedonsaanti- ja -käsittelyoikeuksia koskevia muutostarpeita sisältyvät seuraavaan Kansaneläkelaitosta koskevan lainsäädännön uudistamisvaiheeseen.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että valiokunta on Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomuksia käsitellessään useaan otteeseen painottanut Kansaneläkelaitoksen valvontaa ja ohjausta sekä Kansaneläkelaitoksen asemaa koskevien muutostarpeiden selvittämistä (StVM 3/2018 vp, StVM 40/2018 vp, StVM 43/2020 vp, StVM 35/2021 vp, StVM 55/2022 vp). Valiokunta pitää tärkeänä, että nyt käsiteltävänä olevaan esitykseen sisältymättömät parlamentaarisen työryhmän ehdotusten toteuttamiseksi tarpeelliset lainsäädäntömuutokset valmistellaan viipymättä ja annetaan mahdollisimman pian eduskunnan käsiteltäväksi.