Yleistä
(1) Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi terveydenhuoltolain 22 §:ää. Esityksen mukaan hyvinvointialueella ei ole jatkossa enää lakisääteistä velvollisuutta huolehtia siitä, että sen asukas tai terveyskeskuksen potilas saa ajokorttilaissa tarkoitetun lääkärinlausunnon perusterveydenhuollosta. Jatkossa ajokorttilausunto on lähtökohtaisesti hankittava yksityiseltä palveluntuottajalta. Lakiehdotus ei koske erikoissairaanhoitoa.
(2) Esitys liittyy pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmakirjaukseen asiakastyötä tekevien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten hallinnollisen työn taakan vähentämisestä. Lisäksi esitys liittyy vuosien 2025—2028 julkisen talouden suunnitelmaa koskeviin pääministeri Petteri Orpon hallituksen päätöksiin, joihin sisältyy ajokorttitarkastusten rajaaminen pois hyvinvointialueiden järjestämisvastuun piiristä.
(3) Esityksen tavoitteena on vähentää hyvinvointialueiden lakisääteisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvia tehtäviä ja siten osaltaan edistää hoitoon pääsyä sekä parantaa hyvinvointialueiden edellytyksiä tuottaa lakisääteiset palvelut käytettävissä olevilla henkilöstöresursseilla. Esityksellä pyritään myös osaltaan parantamaan julkisen talouden kestävyyttä ja luomaan edellytyksiä velkaantumisen kasvun taittamiseen. Esityksen mukaan valtion rahoitusta hyvinvointialueille vähennetään poistuvan tehtävän myötä 3,2 milj. euroa.
(4) Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Koska ajokorttilain mukaisilta lääkärintodistuksilta ja -lausunnoilta puuttuu hallituksen esityksen mukaan välitön yhteys terveyden ylläpitämiseen, sairauksien hoitoon tai kuntoutukseen, kyseisten todistusten ja lausuntojen antamisessa ei ole perustuslakivaliokunnan mielestä kyse tehtävän luonteen vuoksi perustuslain 19 §:n 3 momentin piiriin kuuluvasta terveyspalvelusta, jota säännöksen mukainen turvaamisvelvollisuus koskee. Mainittujen lääkärintodistusten ja -lausuntojen antamisessa ei ole perustuslakivaliokunnan mielestä myöskään kysymys perustuslain 124 §:ssä tarkoitetusta julkisesta hallintotehtävästä. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan tulisi kuitenkin vielä arvioida ajokorttitarkastusten yhdenvertaista saatavuutta eri puolilla maata. Lisäksi perustuslakivaliokunta korostaa, että muutoksen vaikutuksia tulee seurata tiiviisti ja mahdollisiin epäkohtiin puuttua sääntelyä muuttamalla.
(5) Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esityksen tavoitteita perusteltuina ja kannattaa lakiehdotuksen hyväksymistä muutettuna siten, että opiskelijat saavat edelleen opetuksen tai koulutuksen edellyttämän ajokorttilausunnon hyvinvointialueen perusterveydenhuollosta. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön riittävyys ja saatavuus ovat heikentyneet voimakkaasti viime vuosina koko maassa. Lääkäreistä on vajetta koko Suomessa ja erityisesti perusterveydenhuollon lääkärivaje on huomattava. Suomen julkinen talous on heikentynyt ja julkista palvelujärjestelmää ja sen rahoittamista haastavat lisäksi enenevästi väestön ikääntymisestä ja muista syistä aiheutuva palvelutarpeiden kasvu. Hallituksen esityksessä esiin tuotujen perusterveydenhuollon lääkäreiden ajankäyttöselvitysten mukaan huomattava osa lääkäreiden työajasta käytetään välilliseen työhön kuten todistusten ja lausuntojen laatimiseen, mikä osaltaan pidentää hoitojonoja. Valiokunta pitää perusteltuna uudistaa lainsäädäntöä siten, että erilaisten todistusten ja lausuntojen laatimiseen käytettävä työaika vähenee. Valiokunta pitää perusteltuna myös sitä, että autoiluun liittyvistä kustannuksista, kuten ajokorttitodistuksista aiheutuvista kustannuksista, vastaavat lähtökohtaisesti ajo-oikeuden haltijat.
Taloudelliset vaikutukset
(6) Ajokorttilausuntojen vuosikustannusten on arvioitu olevan hyvinvointialueilla nykyisin yhteensä 10,4 milj. euroa ja niistä perittävien asiakasmaksujen tuoman rahoituksen 7,2 milj. euroa, jolloin lausuntojen nettokäyttökustannukseksi jää 3,2 milj. euroa. Hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain (617/2021) 9 §:n mukaisesti valtion rahoitusta hyvinvointialueille vähennetään poistuvan tehtävän myötä täysimääräisesti eli mainitun 3,2 milj. euron verran.
(7) Useat valiokunnan kuulemista asiantuntijoista kannattivat ajokorttilausuntojen rajaamista julkisen perusterveydenhuollon järjestämisvastuun piiristä, mutta valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esille myös huoli siitä, että ajoterveyden arviointivelvollisuuden siirtymisestä huolimatta rahoituksen pienentyminen tulee heikentämään palvelujen saatavuutta ja aiheuttamaan entisestään rahoitusvajetta perusterveydenhuoltoon. Valiokunta kuitenkin toteaa, että ottaen huomioon erityisesti perusterveydenhuollon lääkärivajeen, hyvinvointialueilla on lakiehdotuksen myötä paremmat mahdollisuudet edistää pääsyä muihin terveyspalveluihin, kun niukat henkilöstöresurssit kohdennetaan esimerkiksi sairauksien hoitoon lausuntoihin liittyvän hallinnollisen työn sijaan.
Vaikutukset ajokorttitarkastusten yhdenvertaiseen saatavuuteen ja ajoturvallisuuteen
(8) Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa osa kuultavista arvioi muutoksen kokonaismerkityksen jäävän vähäiseksi, sillä jo nykyisin merkittävä määrä ajoterveyslausuntoja hankitaan yksityisestä terveydenhuollosta. Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista toi kuitenkin esille, että esitys asettaa syrjäseuduilla asuvat ja taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevat ihmiset eriarvoiseen asemaan. Harvaan asutuilla alueilla yksityisten terveyspalvelujen saatavuus vaihtelee paljon ja ajoterveystarkastukseen päästäkseen voi joutua hakeutumaan pitkien matkojen päähän. Tuotiin myös esille, ettei pienituloisilla ole välttämättä taloudellisia mahdollisuuksia hankkia lausuntoa yksityiseltä palveluntuottajalta korkeiden kustannusten vuoksi. Koska yksityisiä terveyspalveluja on saatavilla vähemmän harvaan asutuilla alueilla eikä kilpailua synny, arvioitiin ajokorttitarkastusten ja -lausuntojen hintojen nousevan. Ajoturvallisuuteen liittyen tuotiin esille, että jos ajokorttitarkastuksista tulee kohtuuttoman kalliita tai vaikeasti saatavia, kasvaa riski siitä, että tarkastus jätetään tekemättä. Lisäksi osa kuultavista katsoi esityksen heikentävän lausuntojen laatua ja sen myötä ajoturvallisuutta, koska ajoterveyttä arvioiva yksityisen terveydenhuollon lääkäri ei välttämättä tunne potilaan sairaushistoriaa.
(9) Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että ajokorttitarkastuksia on saatavilla jatkossakin kattavasti ja yhdenvertaisesti siten, että esityksen vaikutukset ajo-oikeuden haltijoille ja ajokorttia hakeville pysyvät kohtuullisina. Saadun selvityksen mukaan ajokortteihin liittyvien yksityisten lausuntojen saatavuus ja käyttö on kuitenkin tälläkin hetkellä erittäin laajamittaista, joten ei ole perusteltua syytä arvioida, etteikö yksityistä palvelutuotantoa olisi jatkossakin saatavilla. Lausuntojen saatavuus voi toisaalta myös laajentua niihin kohdistuvan kysynnän kasvun myötä. Ajokorttilausunnon tarve ei ole lähtökohtaisesti myöskään vuosittainen, ja tarve on yleensä ennakoitavissa ajokortin voimassaoloon perustuen, jolloin asiakkaalla on mahdollisuuksia varautua asiaan.
(10) Valiokunta toteaa, ettei ole estettä myöskään sille, että hyvinvointialueet ottavat edelleen hoitaakseen perusterveydenhuollossa ajokorttitarkastuksia esimerkiksi pitkäaikaissairauteen liittyvien käyntien yhteydessä, vaikkei tähän ole lakisääteistä velvollisuutta. Valiokunta toteaa, että myös esimerkiksi ajoterveyden seuranta erityisten sairausperusteiden vuoksi voi olla tietyissä tilanteissa perusteltua perusterveydenhuollossa. Valiokunta kuitenkin korostaa, että jos hyvinvointialue järjestää edellä todetulla tavalla perusterveydenhuollossa jatkossa ajoterveystarkastuksia, on niitä tarjottava yhdenvertaisin perustein. Erikoissairaanhoidossa laadittavien ajokorttilausuntojen saatavuus on turvattu jatkossakin julkisessa terveydenhuollossa, sillä erikoissairaanhoitoa koskeva velvollisuus tehdä ajokorttitarkastuksia ja antaa ajokorttilausuntoja säilyy esityksen mukaan entisellään. Erikoissairaanhoidossa tehdään erikoisalakohtaisia ajoterveyden arvioita ja siellä toimii myös moniammatillisia ajoterveyspoliklinikoita. Valiokunta painottaa, että lainmuutoksesta ei kuitenkaan seuraa sitä, että nykyisin perusterveydenhuollossa tehtävät ajokorttitarkastukset siirtyisivät erikoissairaanhoidossa tehtäviksi.
(11) Lakiehdotuksen on arvioitu mahdollisesti korottavan autoiluun liittyviä kustannuksia niiden henkilöiden osalta, jotka eivät ole tähän asti asioineet ajokorttiasioissa yksityisillä palveluntuottajilla. Valiokunta kuitenkin toteaa, että huomioiden autoilun kokonaiskustannukset vaikutuksen on arvioitu olevan vähäinen. Esityksen mukaan yksityisellä palveluntuottajalla voi saada ajokorttilausunnon halvimmillaan 60 eurolla tai jopa sen alle, minkä lisäksi tulee mahdollinen vastaanottomaksu. Hintahaitari on kuitenkin suuri ja esimerkiksi laajennettu lääkärinlausunto ajoterveydestä voi maksaa kalleimmillaan yli 260 euroa. Valiokunta toteaa, että lakiehdotus voi toisaalta myös lisätä hintakilpailua ajokorttilausuntojen tarjoamisessa, mikä voi hyödyttää kuluttajia. Asiakkaalla on lisäksi mahdollisuus tehdä hintavertailua ja valita käyttämänsä palveluntuottaja.
(12) Valiokunta pitää ajokorttitarkastusten yhdenvertaisen saatavuuden näkökulmasta tärkeänä sitä, etteivät ajokorttitarkastuksista ja -lausunnoista aiheutuvat kustannukset kohoa jatkossa asiakkaille kohtuuttomiksi. Tähän liittyen valiokunta pitää hintakilpailun ja hintavertailun mahdollistamiseksi tärkeänä sitä, että yksityiset palveluntuottajat ilmoittavat ajokorttitarkastusten ja -lausuntojen kokonaishinnat selkeästi asiakkailleen. Kuluttajan asemaa yksityisten palveluntuottajien tarjoamien terveyspalvelujen markkinoinnissa turvaavat kuluttajansuojaoikeudelliset säännökset ja kuluttajan taloudellisen ja oikeudellisen aseman turvaamiseen liittyvistä tehtävistä huolehtivat Kilpailu- ja kuluttajavirasto, kuluttaja-asiamies sekä aluehallintovirastot. Kuluttaja-asiamies valvoo kuluttajansuojalainsäädännön noudattamista ja voi tehdä esityksiä ja aloitteita lainsäädännön muuttamiseksi valvontatoiminnassaan havaitsemiensa puutteiden korjaamiseksi. Hintojen ilmoittamista markkinoinnissa valvovat kuluttaja-asiamies ja aluehallintovirastot. Valiokunta pitää ajokorttilausuntojen markkinointiin liittyvää valvontaa tärkeänä asiakkaiden oikeuksien kannalta.
(13) Valiokunta korostaa, että ajoturvallisuuden varmistamiseksi yksityisten palveluntuottajien tulee huolehtia lausunnonantajien riittävästä osaamisesta ajoterveysasioissa sekä lausuntojen riittävästä laadunseurannasta omavalvonnan keinoin. Valiokunta myös painottaa, että lääkärin ei tule ottaa kantaa ajoterveyteen, jos hänellä ei ole käytettävissään riittävästi tietoa henkilön terveydentilasta. Ajoturvallisuuden varmistamisen osalta valiokunta kiinnittää huomiota myös ajokorttilain 21 §:n mukaiseen lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten ilmoitusvelvollisuuteen tai -oikeuteen, jos ajokorttiluvan hakija tai ajo-oikeuden haltija ei täytä ajokorttilaissa säädettyjä ajoterveysvaatimuksia jatkuvan päihteiden käytön tai terveydentilan muun kuin tilapäisen heikentymisen takia. Lisäksi valiokunta korostaa ajoturvallisuuden edistämiseen liittyen myös ajokorttilausuntoja antaviin yksityisiin palveluntuottajiin ja ammattihenkilöihin kohdistuvan sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaviranomaisten suorittaman valvonnan tärkeyttä.
Valiokunnan kuulemisissa tuotiin esille, että esitys vaikuttaa kielteisesti suomen- ja ruotsinkielisen väestön kielelliseen yhdenvertaisuuteen, koska yksityisiin palveluntuottajiin ei sovelleta kielilakia. Tähän liittyen valiokunta toteaa, että vaikkei yksityisellä palveluntuottajalla ole lakisääteistä velvollisuutta järjestää ajokorttitarkastuksia suomen tai ruotsin kielellä, yksityiseen palveluntuottajaan sovelletaan kuitenkin potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) säännöksiä potilaan äidinkielen huomioon ottamisesta (3 §:n 3 momentti) ja tulkitsemisesta mahdollisuuksien mukaan (5 §:n 2 momentti). Saadun selvityksen mukaan ajokorttitarkastukseen hakeutuvalla on kyseessä olevan tehtävän luonne huomioiden verrattain hyvät mahdollisuudet valita ajokorttitarkastusta varten palveluntuottaja, joka tuottaa palveluja myös potilaan äidinkielellä tai hänen käyttämällään kielellä.
(14) Ottaen huomioon esityksen vaikutusten arvioinnissa, valiokunnan asiantuntijakuulemisissa sekä perustuslakivaliokunnan lausunnossa esiin tuodut seikat, valiokunta pitää tärkeänä sitä, että uudistuksen vaikutuksia ajoterveystarkastusten yhdenvertaiseen saatavuuteen, ajoturvallisuuteen ja ajokorttitodistusten ja -lausuntojen hintakehitykseen seurataan. Jos esimerkiksi valvontaviranomaisten valvontatoiminnassa nousee esiin mahdollisia epäkohtia lainmuutokseen liittyen, valiokunta toteaa perustuslakivaliokunnan lausuntoon yhtyen, että valtioneuvoston on arvioitava säädösmuutosten tarvetta ja puututtava epäkohtiin tarvittaessa sääntelyä muuttamalla.
(15) Valiokunta pitää perusteltuna sitä, että jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollossa tarkastellaan laajemminkin mahdollisuuksia vähentää erilaisten todistusten ja lausuntojen laatimiseen käytettäviä voimavaroja. Valiokunta toteaa, että tähän liittyen olisi perusteltua tarkastella myös muussa kuin sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännössä (kuten ajokorttilaissa) säädettyjen velvoitteiden tarkoituksenmukaisuutta siltä osin kuin velvoitteet kytkeytyvät sosiaali- ja terveydenhuollon todistuksiin ja lausuntoihin.
Ajokorttilausunnot opiskeluterveydenhuollossa
(16) Voimassa olevan oppilas- ja opiskelijahuoltolain (1287/2013) mukaan hyvinvointialue on velvollinen järjestämään alueellaan sijaitsevien oppilaitosten opiskelijoille koulu- ja opiskeluterveydenhuollon, joka on opiskelijoille maksutonta. Esityksen myötä hyvinvointialueilta poistuisi kuitenkin velvollisuus järjestää perusterveydenhuollossa ajokorttitarkastuksia ja antaa ajokorttilausuntoja, vaikka opetukseen tai koulutukseen osallistuminen edellyttäisi sitä. Ottaen huomioon hyvinvointialueen järjestämisvastuu koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta valiokunta pitää tarkoituksenmukaisempana säilyttää hyvinvointialueen järjestämisvastuu opiskelijoiden ajokorttilausuntojen osalta ja ehdottaa esityksen tarkentamista siten, että hyvinvointialue vastaa perusterveydenhuollossa jatkossakin opetuksen tai koulutuksen edellyttämien ajokorttilausuntojen antamisesta oppilas- ja opiskelijahuoltolain 1 §:ssä tarkoitetussa opetuksessa ja koulutuksessa oleville oppilaille ja opiskelijoille.
(17) Edellä ehdotettu muutos lisää vähäisesti hyvinvointialueiden velvoitteita hallituksen esityksessä esitettyyn nähden, mutta saadun selvityksen mukaan ehdotetulla muutoksella ei ole juurikaan vaikutusta esityksen taloudellisiin vaikutuksiin ottaen huomioon lakiehdotuksen taloudellisten vaikutusten arviointiin liittyvä epävarmuus ja opetuksen tai koulutuksen edellyttämien ajokorttilausuntojen suhteellisen pieni osuus hyvinvointialueen perusterveydenhuollossa laadittavien ajokorttilausuntojen arvioidusta kokonaismäärästä. Ehdotettu muutos koskee saadun selvityksen mukaan lähinnä vain osaa logistiikan, metsäalan tai rakennusalan perustutkintoa suorittavista opiskelijoista, joilta edellytetään ryhmän 2 ajokorttia. Logistiikan perustutkinnon tai sen osia aloittaa noin 5 000 opiskelijaa, rakennusalan perustutkinnon tai sen osia noin 4 000 opiskelijaa ja metsäalan perustutkinnon tai sen osia noin 1 000 opiskelijaa vuosittain.