Ehdotuksen tausta ja tavoitteet
Ehdotuksen tavoitteena on ehkäistä kotitalouksien ylivelkaantumista. Ehdotetut säännökset rajoittavat kotitalouksille myönnettävien asuntoluottojen maksuaikojen pituutta ja laajentavat enimmäisluototussuhdetta koskevan sääntelyn kattamaan myös muiden luotonantajien kuin luottolaitosten myöntämät asuntoluotot. Ehdotuksen asuntoyhteisöluottoja koskevat rajoitukset koskevat niiden takaisinmaksuaikaa, enimmäismäärää sekä luoton lyhennysvapaita. Asuntoyhteisöluottoja koskevia rajoituksia sovelletaan vain uudisrakennuksiin eli korjausrakentaminen jäisi sääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle. Lisäksi kuluttajaluotonannon valvonta ehdotetaan siirrettäväksi Etelä-Suomen aluehallintovirastolta Finanssivalvonnalle.
Ehdotuksen taustalla on pääministeri Marinin hallituksen ohjelman kirjaus, jossa edellytetään toimia sekä kotitalouksien suoran että välillisen velkaantumisen hillitsemiseksi. Hallituksen esityksen mukaan kotitalouksien velkaantuneisuus on viime vuosien aikana noussut historiallisen korkeaksi. Euroopan järjestelmäriskikomitea on antanut Suomelle varoituksen kotitalouksien velkaantumisen ja asuntoluotonannon haavoittuvuuksista keskipitkällä aikavälillä.
Talousvaliokunta pitää ehdotuksen tavoitteita perusteltuina ja puoltaa siihen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin.
Keskeisten ehdotusten arviointia
Asuntoluotot
Enintään 30 vuoden takaisinmaksuaika.
Ehdotuksen mukaan asuntoluotoille säädetään enimmäistakaisinmaksuaika siten, että kuluttajansuojalain 7 a luvun mukaisen asuntoluoton takaisinmaksuaika saa olla luottoa myönnettäessä enintään 30 vuotta luoton nostamisesta lukien tai sen viimeisestä erästä lukien, jos luotto nostetaan erissä. Ehdotuksen mukaan luotonantaja saa kuitenkin 10 prosentin osuudessa asuntoluottojen luotonannon kokonaismäärästä poiketa enimmäismaksuajasta kullakin vuosineljännesjaksolla. Säännös koskee sekä luottolaitoslain soveltamisalaan kuuluvia luottolaitoksia että luottolaitossektorin ulkopuolisia luotonmyöntäjiä.
Asiantuntijalausunnoissa on esitetty toisistaan eriäviä näkemyksiä asuntoluottojen enimmäismaksuajan tarpeellisuudesta ja optimaalisesta pituudesta. Osa lausunnonantajista pitää asuntoluottojen laina-ajan rajoittamista välttämättömänä. Osassa asiantuntijalausunnoista puolestaan todetaan, että ehdotettu sääntely on tältä osin tarpeeton ja että pitkät takaisinmaksuajat mahdollistavat kotitalouksille jatkuvan säästämisen myös muihin varallisuuseriin kuin omaan asuntoon. Jotkut lausunnonantajat pitävät ehdotettua 30 vuoden enimmäistakaisinmaksuaikaa liian lyhyenä, ja toiset taas katsovat, että takaisinmaksuajan pitäisi olla enintään 25 vuotta. Muutamassa asiantuntijalausunnossa ehdotetaan, että enimmäismaksuajan asettamisen lisäksi asuntoluottojen lyhennysvapaita rajoitettaisiin samalla tavoin kuin asuntoyhtiöluottojen osalta esitetään.
Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan suurimmassa osassa asuntoluottoja laina-aika on alle 30 vuotta, mutta yli 30 vuotta pitkien asuntolainojen osuus on kasvanut selvästi viime vuosina, ja ilman ehdotettua sääntelyä niiden odotetaan lisääntyvän edelleen. Maksuajaltaan yli 30 vuoden asuntoluotot ovat yleensä myös huomattavasti suurempia kuin alle 30 vuoden pituiset luotot. Pitkät laina-ajat lisäävät luotosta kertyviä kokonaiskustannuksia, nostavat asuntojen hintatasoa ja lisäävät riskiä ylivelkaantumisesta. Valiokunta katsoo, että näistä syistä asuntoluottojen laina-ajan rajoittaminen ehdotuksen mukaisesti 30 vuoteen on perusteltua.
Valiokunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että Suomen asuntomarkkinat ovat polarisoituneet ja pitkien laina-aikojen tarve korostuu erityisesti kalleimmilla alueilla kasvukeskuksissa. Alueellisesti eriytyneet asuntomarkkinat tuovat haasteita myös työvoiman liikkuvuuden näkökulmasta. Valiokunta pitääkin välttämättömänä ehdotukseen sisältyvää joustovaraa, jonka mukaan luotonantaja voi myöntämissään lainoissa kymmenen prosentin osalta poiketa 30 vuoden enimmäismaksuajasta. Ehdotettu sääntely ei myöskään rajoita luoton sopimusosapuolia tekemästä luoton myöntämisen jälkeen hyvän luotonantotavan mukaisia maksuohjelman muutoksia. Tämä jättää mahdollisuuden joustoille maksuohjelmissa silloin, kun asiakkaan taloudellinen tilanne muuttuu merkittävästi. Talousvaliokunta ei myöskään pidä tarpeellisena rajoittaa lainsäädännöllä asuntolainojen lyhennysvapaita, koska asuntoyhtiölainoista poiketen asuntoluottoja myönnettäessä hakijan maksukyky arvioidaan yksilöllisesti Finanssivalvonnan antaman suosituksen mukaisesti 6 prosentin korolla ja 25 vuoden maksuaikaan peilaten.
Enimmäisluototussuhdetta koskevan sääntelyn soveltamisalan laajentaminen.
Enimmäisluototussuhteella tarkoitetaan myönnettävän luoton määrää suhteessa luoton vakuuksien käypään arvoon luoton myöntämishetkellä. Ehdotuksessa enimmäisluototussuhdetta koskevaa sääntelyä ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan asuntoluottojen osalta myös muita kuin luottolaitoslain soveltamisalaan kuuluvia luotonantajia. Talousvaliokunta pitää ehdotusta kannatettavana ja perusteltuna sekä kotitalouksien ylivelkaantumisen ehkäisemisen että luotonantajien tasapuolisen toimintaympäristön turvaamisen näkökulmasta.
Asuntoyhteisöluotot
Enintään 30 vuoden takaisinmaksuaika.
Ehdotuksen mukaan asuntoyhtiöluottojen enimmäistakaisinmaksuaika on asuntoluottojen tavoin 30 vuotta ja säännökseen sisällytetään vastaavanlainen 10 prosentin joustovara kuin asuntoluottojen osalta ehdotetaan. Samoin kuin asuntoluottojen osalta, asiantuntijalausunnoissa on esitetty eriäviä näkemyksiä asuntoyhteisöluottoja koskevasta enimmäistakaisinmaksuajasta.
Asuntoyhteisöluottoja koskevat asiantuntijalausuntojen näkemykset enimmäistakaisinmaksuajasta jakautuvat pitkälti samoin kuin asuntoluottojen enimmäismaksuaikaan liittyvät kommentit. Talousvaliokunta pitää perusteltuna useassa asiantuntijalausunnossa esitettyä näkemystä, jonka mukaan taloyhtiölainoja koskevan enimmäismaksuajan pitää olla yhdenmukainen asuntoluottoja koskevan enimmäismaksuajan kanssa. Tämä on tärkeää sääntelyn tavoitteen toteutumisen varmistamiseksi ja jotta voidaan estää lain kiertäminen pilkkomalla laina sopivalla tavalla asunto- ja taloyhtiölainoiksi optimaalisen takaisinmaksuajan järjestämiseksi.
Asuntoyhteisöluottojen enimmäismäärä.
Ehdotuksen mukaan uudisrakentamisen yhteydessä asuntoyhteisöjen luoton määrä voi olla enintään 60 prosenttia uusien myytävien asunto-osakkeiden velattomasta hinnasta. Asiantuntijalausunnoissa ehdotusta on pidetty pääosin perusteltuna. Osa lausunnonantajista kuitenkin katsoo, että lainakaton tulisi olla 70 prosenttia 60 prosentin sijasta tai että prosenttiosuutta tulisi muuttaa suhdannetilanteen mukaan. Perusteluina on tuotu esiin muun muassa asuntoyhteisölainojen keskeinen merkitys asuntorakennusprojektien käynnistämisen mahdollistajana. Markkinoille on viime vuosina tullut uusia rakennusliikkeitä, mikä on lisännyt kilpailua. Muutamassa lausunnossa on todettu, että ehdotus voi vaikuttaa erityisesti pienten ja keskisuurten rakennusliikkeiden mahdollisuuksiin aloittaa uusia projekteja sekä vähentää piensijoittajien kiinnostusta ja mahdollisuuksia sijoittaa asuntoihin. Asuntotuotannon ja asuntosijoittamisen houkuttelevuuden väheneminen puolestaan vaikuttaa heikentävästi vuokra-asuntojen tarjontaan.
Saamansa selvityksen mukaan talousvaliokunta pitää ehdotusta ja ehdotettua 60 prosentin enimmäisrajaa perusteltuna. Asuntoyhteisölainat mahdollistavat velkaantumisen ilman, että taloyhtiölainaosuuden sisältävien osakkeiden omistajan maksukykyä on asuntoyhteisölainan osalta mitattu, mikä hämärtää kokonaiskuvaa luoton määrästä. Valiokunnan näkemyksen mukaan ehdotus mahdollistaa velkaantumisen riskien kattavamman hallinnan, koska nykyistä suurempi osuus asuntoihin liittyvästä rahoituksesta tulisi suoran rahoituksen ja sitä kautta myös velallisen luottokelpoisuusarvioinnin piiriin. Toisaalta enimmäisluotto-osuuden asettaminen 60 prosentin tasolle mahdollistaa edelleen asuntoyhteisölainojen käyttämisen uudisrakentamisen merkittävänä rahoitusmuotona.
Talousvaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen asiantuntijalausunnoissa todettuun seikkaan, että taloyhtiön kaikki osakkaat vastaavat yhteisvastuullisesti taloyhtiön veloista. Näin ollen yksittäisen osakkaan taloudelliset vaikeudet ja maksukyvyttömyys lisäävät muiden osakkaiden vastuita. Kotitalouksien voi olla vaikea tunnistaa ja hallita tällaisia riskejä asuntoa ostettaessa, joten niitä on perusteltua purkaa lainsäädännön keinoin.
Valiokunta huomauttaa vielä, että esityksessä ehdotettujen keinojen lisäksi uudiskohteen ostajalle tulisi turvata selkeä ja määrämuotoinen tiedonsaanti asuntoyhteisölainasta. Asunnon kokonaishinta tulisi aina ilmoittaa ymmärrettävästi ja vertailukelpoisesti niin, että ilmoituksesta selviää, millaiset kulut asuntoyhteisölainasta tai tontinvuokrasta aiheutuu. Markkinatiedon selkeyttäminen osaltaan vähentää ylivelkaantumisen riskiä.
Asuntoyhteisöluottojen lyhennysvapaita koskevat rajoitukset.
Ehdotuksen mukaan asuntoyhteisölainojen luottosopimus ei saa sisältää lyhennysvapaita ensimmäisten viiden vuoden aikana siitä, kun rakentamisvaihe on päättynyt. Luottosopimuksessa voitaisiin kuitenkin sopia enintään 12 kalenterikuukauden pituisesta lyhennysvapaasta rakentamisvaiheen päättymisestä lukien sekä tilapäisistä maksujärjestelyistä, jotka ovat välttämättömiä asunto-osakeyhtiön maksuvalmiuden turvaamiseksi.
Useimpien asiantuntijalausuntojen mukaan lyhennysvapaita koskevat rajoitukset ovat kannatettavia, koska asumiseen liittyvät menot tulevat näkyvämmiksi ja ostajan on helpompi arvioida omaa maksukykyään asunnonoston yhteydessä. Osa lausunnonantajista kuitenkin pitää rajoituksia tarpeettomina tai liian rajoittavina ja kannattaa pidempää lyhennysvapaata kuin esityksessä on ehdotettu.
Talousvaliokunta pitää ehdotuksia asuntoyhteisölainojen lyhennysvapaiden rajoittamisesta perusteltuina, koska ne lisäävät näiden lainojen kautta tapahtuvaan velkaantumiseen liittyvien riskien läpinäkyvyyttä asunnon ostajan näkökulmasta ja siten todennäköisesti hillitsevät kotitalouksien velkaantumista. Valiokunta pitää myös ehdotettuja joustomahdollisuuksia välttämättöminä ja perusteltuina. Ne mahdollistavat esimerkiksi uuden asunto-osakeyhtiön hallinnon asianmukaisen järjestämisen rakentamisvaiheen päättymisen ja hallinnan luovutuksen jälkeen sekä tarvittavat taloudelliset järjestelyt asuntoyhteisölainan takaisimaksamista varten.
Maksukyvyttömyysriskien hallinta kuluttajaluotoissa
Esityksessä ehdotetaan maksukyvyttömyysriskien hallintaa koskevaa sääntelyä tehostettavaksi niin, että sekä luottolaitoslakiin että eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä annettuun lakiin lisätään nimenomainen säännös maksukyvyttömyysriskien hallinnasta kuluttajaluotonannossa. Näin ollen sääntely koskisi sekä luottolaitoksia että muita luotonantajia ja luotonvälittäjiä ja soveltuisi asuntoluotonannon ohella myös muuhun kuluttajaluotonantoon. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että luotonantajan liiketoimintamalli ei mahdollista luoton myöntämistä sellaisille kuluttajille, joiden maksukyvyttömyysriski on kohtuuttoman korkea.
Luotonantajien on ehdotetun säännöksen nojalla toimitettava Finanssivalvonnalle valvonnan kannalta tarpeelliset maksuviivästyksiin, järjestämättömiin saamisiin, toteutuneisiin luottotappioihin sekä käyttämiinsä riskiluokitusjärjestelmiin liittyvät tiedot, ellei Finanssivalvonta saa vastaavia tietoja muun lainsäädännön nojalla tai muuta kautta. Lisäksi Finanssivalvonnalle ehdotetaan annettaviksi valtuudet antaa tarkempia määräyksiä maksukyvyttömyysriskin arvioinnin kannalta tarpeellisista raja-arvoista, luotonantajien riskiluokitusjärjestelmissä käytettävistä tiedoista ja toimintamalleista sekä Finanssivalvonnalle toimitettavien tietojen tietosisällöstä, toimittamistavasta, ajankohdasta ja raportointitiheydestä.
Luottolaitossektoria edustavien asiantuntijalausuntojen mukaan ehdotettua maksukyvyttömyysriskien hallintaa koskevaa sääntelyä ei tulisi tietojenantovelvollisuuksien ja Finanssivalvonnan määräystenantovaltuuden osalta ulottaa koskemaan luottolaitoksia vaan ainoastaan muita luotonmyöntäjiä. Perusteluina todetaan, että raportoitaviksi ehdotetut tiedot ovat sellaisia, jotka luottolaitokset jo nykyisinkin toimittavat Euroopan keskuspankille osana vakavaraisuusraportointia. Niiden mukaan ehdotuksessa on kyse päällekkäisestä ja EU:n tasolla täysharmonisoidusta sääntelystä, josta ei voida säätää kansallisesti. Lisäksi lausunnoissa todetaan, että päällekkäisyydet EU:n lainsäädännön kanssa johtaisivat huomattaviin ongelmiin maksukyvyttömyyden seurannassa, mikä puolestaan heikentäisi luottoriskien hallintaa.
Talousvaliokunta pyysi näiden huomioiden johdosta valtiovarainministeriöltä täydentävää vastinetta ja perusteltua vastausta lausunnonantajien esittämiin huomioihin. Valtiovarainministeriön 21.12.2022 päivätyssä täydentävässä vastineessa todetaan, että hallituksen esityksessä ehdotettujen säännösten tavoitteena on kansantaloudelle haitallisen kotitalouksien velkaantumisen ennalta ehkäiseminen luottokysyntää rajoittavilla toimenpiteillä. Ehdotuksessa ei siis ole kyse EU:n vakavaraisuussääntelystä, jonka tarkoituksena on turvata luottolaitossektorin toimintakyky. Vastineessa todetaan myös, että koska kyse ei ole luottolaitosten taloudelliseen asemaan liittyvästä sääntelystä, sitä ei ole pidettävä päällekkäisenä EU:n luottolaitossääntelyn kanssa. Lisäksi vastineessa tuodaan esiin, että luottoriskien laadullista hallintaa ei ole täysharmonisoitu EU:n tasolla, vaan tarkemmat säännökset on annettava kansallisesti. Vastineessa todetaan vielä, että ehdotettu sääntely on pyritty rakentamaan mahdollisimman yhdenmukaiseksi muun luottolaitoksia koskevan sääntelyn kanssa, jotta luottolaitosten olisi mahdollisimman helppo sitä soveltaa. Lisäksi ehdotettuun raportointia koskevaan luottolaitoslain 15 luvun 11 b §:n 3 momenttiin on sisällytetty päällekkäisen raportoinnin kielto, jonka mukaan tietoja voidaan pyytää vain siinä tapauksessa, että Finanssivalvonta ei saa niitä muuta kautta.
Saamansa selvityksen perusteella talousvaliokunta pitää maksukyvyttömyysriskien hallintaa kuluttajaluotoissa koskevaa ehdotusta perusteltuna. Valiokunta kuitenkin edellyttää, että Finanssivalvonta valvoo huolellisesti, että tietoja pyydetään ehdotetun säännöksen nojalla luottolaitoksilta vain, jos Finanssivalvonta ei saa vastaavia tietoja muun lainsäädännön nojalla tai muuta kautta. Valiokunta korostaa myös, että tietojen toimittamista koskevien Finanssivalvonnan määräysten ja ohjeistuksen on oltava selkeitä. Tämä on olennaisen tärkeää, jotta luottolaitoksille ja muille luotonantajille aiheutuvat tietojärjestelmiä koskevat muutostarpeet ja resurssitarpeet sekä niistä aiheutuvat kustannukset jäävät mahdollisimman pieniksi. Valiokunta korostaa myös, että luotonantajille on ennen sääntelyn voimaantuloa annettava riittävästi aikaa, jotta ne pystyvät tekemään uudistuksen edellyttämät muutokset tietojärjestelmiinsä. Erään asiantuntijalausunnon mukaan tietojärjestelmiin tehtävät muutokset vaatisivat 6—9 kuukautta.
Valtiovarainministeriö esittää 20.10.2022 päivätyssä vastineessaan, että hallituksen esitykseen sisältyviä maksukyvyttömyysriskien hallintaan liittyviä tiedonantovelvollisuuksia koskevia säännöksiä (luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 11 b §:n 3 momentti ja eräiden luotonantajien rekisteröinnistä annetun lain 13 §:n 3 momentti) muutettaisiin eduskuntakäsittelyssä niin, että raportointivelvollisuus olisi hallituksen esityksessä ehdotettua laajempi. Talousvaliokunta katsoo, että eri intressitahojen oikeusturvan varmistamiseksi raportointivelvollisuuden laajentaminen edellyttäisi erillistä kuulemista, eikä pidä ehdotusta käsittelyn tässä vaiheessa perusteltuna.
Kuluttajaluotonannon valvonnan siirtäminen Etelä-Suomen aluehallintovirastolta Finanssivalvonnalle
Ehdotuksen mukaan luotonantaja- ja vertaislainanvälittäjärekisteriin merkittyjen toimijoiden valvontavastuu siirretään kokonaisuudessaan Etelä-Suomen aluehallintovirastolta Finanssivalvonnan tehtäväksi. Lisäksi Finanssivalvonnan tehtävät muiden luotonantajien kuin luottolaitosten osalta lisääntyvät, koska Finanssivalvonta valvoisi näiden toimijoiden osalta myös kuluttajansuojalain 7 luvun noudattamista kuluttaja-asiamiehen rinnalla vastaavasti kuin nykyisin luottolaitosten osalta. Muutoksen seurauksena luotolaitostoiminnan ulkopuolisiin luotonantajiin sovelletaan myös vastaavaa seuraamusjärjestelmää kuin muihin Finanssivalvonnan valvottaviin toimijoihin. Asiantuntijalausunnoissa ehdotusta on pidetty perusteltuna ja kannatettu sitä, että kaikkia luotonantajia koskevat yhdenmukaiset säännökset. Talousvaliokunta yhtyy asiantuntijalausunnoissa esitettyihin näkemyksiin ja pitää ehdotuksia asianmukaisina ja perusteltuina.
Hallituksen esityksessä ja valtiovarainministeriön vastineessa todetaan, että ehdotettu luotonantajien ja luotonvälittäjien viranomaisvalvonnan siirto edellyttää eräitä vähäisiä täsmennyksiä positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain (739/2022) 28 §:n 1 momenttiin (Valvontaviranomaiset ja oikaisupyyntö) ja 34 §:n 2 momenttiin (Voimaantulo). Laki positiivisesta luottotietorekisteristä tuli voimaan 1.8.2022 eli vasta nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen antamisen jälkeen. Tämän takia ehdotusta positiivisesta luottotietorekisteristä annetun lain muuttamisesta ei ollut mahdollista sisällyttää hallituksen esitykseen. Valiokunta pitää ehdotettuja täsmennyksiä perusteltuina.
Muita esiin nousseita kysymyksiä
Kotitalouksien enimmäisvelkasuhde.
Eräissä asiantuntijalausunnoissa on pidetty puutteena sitä, että hallituksen esitys ei sisällä ehdotusta valmistelun aikana esillä olleesta enimmäisvelkasuhteesta tai vastaavasta välineestä, joka rajoittaa kotitalouden velkojen tai velanhoitomenojen kokonaismäärää suhteessa kotitalouden tuloihin ja joka kohdistuu asunto- ja asuntoyhtiöluottojen lisäksi myös muihin kotitalouksille tarjottaviin luottoihin. Saamansa selvityksen perusteella talousvaliokunta pitää hallituksen esityksessä ehdotettuja toimenpiteitä riittävinä.
Lainsäädännön ja Finanssivalvonnan suositusten välinen suhde.
Finanssivalvonta on hallituksen esityksen antamisen jälkeen 28.6.2022 antanut asuntolainaa hakevien henkilöiden lainanhoitokulujen ylärajaa koskevan suosituksen. Suosituksen mukaan asuntolainanottajien kaikkien lainanhoitokulujen tulisi pääsääntöisesti olla enintään 60 prosenttia lainanhakijan nettotuloista. Vaikka Finanssivalvonnan suositukset eivät virallisesti sido valvottavia, ne kuitenkin käytännössä muodostuvat sitoviksi säännöiksi. Valiokunta pitää ongelmallisena sitä, että Finanssivalvonta on suosituksellaan käytännössä ottanut käyttöön kotitalouksien enimmäisvelkasuhdetta koskevan normiston, jonka valtioneuvosto päätti jättää sääntelyn ulkopuolelle. Valiokunta huomauttaa lainakoon harkintavallan säilyvän edelleen luotonantajalla.
Uudistuksen ajoitus vallitsevan talouden suhdanteen näkökulmasta.
Muutamassa asiantuntijalausunnossa on todettu, että uudistuksen ajoitus on talouden suhdanteen näkökulmasta hankala ja voi merkitä asuntokaupan hiljenemistä entisestään sekä vähentää asuntojen uudistuotantoa. Talousvaliokunta tunnistaa vallitsevan markkinatilanteen ja toteaa saamansa selvityksen perusteella, että ehdotus ei olennaisesti muuta nykyisiä asuntoluotonantoa koskevia käytäntöjä eikä näin ollen ole todennäköistä, että se vaikuttaisi haitallisesti uudisrakentamiseen. Valiokunta korostaa, että ehdotettuun sääntelyyn sisältyvät joustomahdollisuudet ovat tästäkin näkökulmasta arvioituina välttämättömiä.
Kokoavia huomioita
Talousvaliokunta pitää ehdotusta kotitalouksien velkaantumisen rajoittamisesta perusteltuna. Ehdotuksen mukaiset toimenpiteet tekevät kotitalouksien luottotilanteen läpinäkyvämmäksi ja kokonaisuuden hahmottamisen helpommaksi, mikä parantaa yksittäisten kotitalouksien kykyä arvioida maksukykyään, kun ne harkitsevat tai hakevat uutta luottoa. Talousvaliokunta pitää hyvänä, että asuntoyhteisölainojen enimmäismäärää koskevan sääntelyn myötä yhä suurempi osa kotitalouksien luotoista tulee luottokelpoisuusarvioinnin piiriin.
Valiokunta pitää ehdotuksen tavoitteiden toteutumisen kannalta välttämättömänä ja kannatettavana myös sitä, että luottolaitoksia ja muita luotonantajia koskeva sääntely yhdenmukaistetaan hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla. Luotonantajien yhdenmukainen valvonta on perusteltua sekä kotitalouksien ylivelkaantumisen ehkäisemisen että luotonantajien tasapuolisen toimintaympäristön turvaamisen näkökulmasta.
Talousvaliokunta korostaa, että asuinrakentaminen tai asuntojen tarjonta ei saa kohtuuttomasti vähentyä kotitalouksien velkaantumista rajoittavan sääntelyn seurauksena. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että hallituksen esitykseen HE 101/2022 vp sisältyvien ehdotusten lisäksi parhaillaan on vireillä tai täytäntöönpanovaiheessa useita eri hankkeita kotitalouksien ylivelkaantumisen ehkäisemiseksi. Esimerkkeinä voidaan mainita kuluttajaluottojen korkokattoa koskeva hallituksen esitys HE 218/2022 vp ja positiivisen luottotietorekisterin täytäntöönpano. Valiokunta pitää välttämättömänä, että kotitalouksien velkaantumista koskevien eri hankkeiden taloudellisia yhteisvaikutuksia seurataan tiiviisti ja ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin, jos korjaustarpeita ilmenee esimerkiksi sen vuoksi, että niissä havaitaan olevan päällekkäisyyksiä. Valiokunta toteaa vielä, että ehdotus sisältää luotonantajia koskevia melko raskaita raportointivelvoitteita. Tältä osin valiokunta korostaa riittävän ja jatkuvan vuoropuhelun merkitystä viranomaisten ja alan toimijoiden kesken ja pitää tärkeänä, ettei rahoitusmarkkina-alan sääntelytaakkaa ja sen aiheuttamia kustannuksia lisätä kohtuuttomasti.