Tausta, lähtökohdat ja keskeiset ehdotukset
Ehdotuksen taustalla ovat viimeaikaiset turvallisuusympäristön ja taloudellisen toimintaympäristön muutokset. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on aiheuttanut energiakriisin, jonka seurauksena on ollut voimakas energianhintojen nousu ja vaihtelu. Helmikuusta 2022 alkaen koetut muutokset poikkeavat tavanomaisesta markkinatilanteesta, jossa esiintyy vain satunnaisia huippuhintoja.
Jo syksyn 2022 talousarvioesityksessä linjattiin toimenpiteistä, joilla korkean sähkönhinnan vaikutuksia kuluttajiin pyritään kompensoimaan alentamalla sähkön arvolisäverokantaa sekä säätämällä väliaikaisesta sähkövähennyksestä ja sähkötuesta. Hallitus käynnisti joulukuun 2022 puolivälissä lakiesityksen valmistelun lisätoimiksi 1.9.2022 budjettiriihessä päätettyjen tukitoimien lisäksi. Toimien tarkoituksena on lieventää korkeiden sähkölaskujen vaikutuksia kotitalouksille. Nyt ehdotetun sääntelyn keskeisenä tavoitteena on tukea kuluttajien korkeiden sähkölaskujen maksamista kertaluonteisella hyvityksellä, joka on tarkoitettu täydentämään jo säädettyjä väliaikaisia tukimuotoja. Ehdotus koostuu kahdesta keskeisestä osasta, takautuvasti maksettavasta sähköhyvityksestä ja sähköenergialaskujen maksuajan pidentämisestä.
Takautuvasti maksettava sähköhyvitys maksettaisiin käyttöpaikkakohtaisesti pohjautuen marraskuun ja joulukuun 2022 sähköenergian kulutukseen ja huomioiden marraskuun 2022 — tammikuun 2023 asiakaskohtainen sähköenergian hinta. Hyvitystä maksettaisiin laskennallisesti neljän kuukauden ajalta 50 prosenttia sähköenergialaskun omavastuun 90 euroa/kuukausi ylittävältä osalta, kuitenkin enimmillään 700 euroa kuukaudessa. Hyvitys kohdistuisi niihin sähkönmyyntisopimuksiin, joiden sähköenergian hinta on ollut yli 10 senttiä kilowattitunnilta. Tuntikohtaiseen sähkön pörssihintaan perustuvat sopimukset katsottaisiin suoraan kuuluvan tuen piiriin. Hyvitys maksettaisiin kuluttajille sähkön vähittäismyyjän tekemänä hyvityksenä sähköenergialaskulla.
Sähkön vähittäismyyjien asiakkaiden kykyä maksaa talvikuukausien sähköenergialaskut esitetään lisäksi tuettavaksi maksuaikojen pidentämistä koskevalla sääntelyllä. Tämä mahdollistaisi talvikuukausien korkeaan sähköenergian kulutukseen pohjautuvien laskujen maksuajan tasaamisen pienemmän sähköenergian kulutuksen kuukausien kanssa. Maksuaikojen pidentäminen merkitsee toisaalta sitä, että sähkön vähittäismyyjät saavat saatavansa viiveellä. Koska tämä voi aiheuttaa sähköyhtiöille likviditeettivajausta, esitetään, että sähköyhtiöiden maksuvalmiutta tuetaan myöntämällä valtiontakauksia.
Talousvaliokunta pitää hallituksen esityksessä ehdotettua sääntelyä lähtökohdiltaan tarkoituksenmukaisena ja esittää sen hyväksymistä seuraavassa esitetyin huomautuksin ja yksityiskohtaisissa perusteluissa selvitetyin muutoksin.
Toimenpidealoitteessa TPA 132/2022 vp on ehdotettu, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin toteuttaakseen suomalaisille kotitalouksille suuria sähkölaskuja kompensoivan suoran valtiontuen tai sähkön hintakaton. Talousvaliokunta katsoo, että nyt käsiteltävässä hallituksen esityksessä ehdotetut ja näiden lisäksi jo toteutetut toimet korkeiden sähkön hintojen lievittämiseksi kattavat tarkoituksenmukaisella tavalla aloitteessa tarkoitetun, ja esittää toimenpidealoitteen hylkäämistä.
Perustuslakivaliokunnan lausunto
Perustuslakivaliokunta on antanut asiasta lausuntonsa (PeVL 102/2022 vp). Lausunnossaan valiokunta katsoi, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunta arvioi ehdotettua sääntelyä erityisesti yhdenvertaisuuden, sopimusvapauden, julkisten hallintotehtävien ja Ahvenanmaan itsehallinnon kannalta.
Perustuslakivaliokunta korosti lausunnossaan, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn. Hyvityksen kohdistumisen eri kuluttajaryhmiin voidaan katsoa olevan perusteltua, eikä sääntelyn merkitsemä erilainen kohtelu kokonaisuudessaan muodostu kohtuuttomaksi. Valiokunta kiinnitti kuitenkin huomiota siihen, että sähköhyvitykset on lakiehdotuksen perusteella tarkoitus kohdistaa asiakkaille, joiden asiakkuus on rekisteröity asiakastietojärjestelmissä henkilötunnuksella. Perustuslakivaliokunnan tietojen perusteella järjestelmävastaavan kantaverkonhaltija Fingrid Oyj:n ylläpitämässä sähkökaupan keskitetyn tiedonvaihdon yksikössä on kuitenkin rekisteröity noin 27 000 sähkönkäyttöpaikkaa, joissa sähkönmyyntisopimus on kirjattu kuluttaja-asiakkaalle ilman henkilötunnusta. Perustuslakivaliokunta esitti sääntelyä talousvaliokunnan täydennettäväksi siten, että se kattaisi kaikki kuluttaja-asiakkaat.
Ehdotetussa maksuaikasääntelyssä sähkön vähittäismyyjille asetetaan velvoite sopia asiakkaan kanssa tämän pyynnöstä maksuajan pidennyksestä. Sääntely rajoittaa sähkön vähittäismyyjien sopimusvapautta muodostaen niihin soveltuvan sopimuspakon. Valiokunnan mielestä säädettäväksi ehdotettu, vuoteen 2023 rajoitettu kokonaisjärjestely ei kuitenkaan ole kokonaisuudessaan sopimusosapuolten kannalta kohtuuton. Sähköhyvitysjärjestelmästä aiheutuu lisäksi sähkön vähittäismyyjille kertaluonteisesti erilaisia hallinnollisia kustannuksia. Perustuslakivaliokunnan mielestä sähköyhtiöille aiheutuvat hallinnolliset kustannukset eivät ole yhtiöiden kannalta sillä tavoin kohtuuttomia tai suhteellisuusvaatimuksen vastaisia, että perustuslain omaisuudensuojasäännöksestä olisi johdettavissa valtiolle velvollisuus korvata lain täytäntöönpanosta yhtiöille aiheutuvat välilliset kustannukset.
Perustuslakivaliokunnan mielestä sähköyhtiön maksaman sähköhyvityksen osalta kyse ei ole perustuslain 124 §:n mukaisesta julkisesta hallintotehtävästä, koska sähköhyvityksen maksaminen on liitetty osaksi sähköyhtiön ja sen asiakkaan normaaleja sopimuksen mukaisia maksatusjärjestelyjä.
Perustuslakivaliokunta on tarkastellut hallituksen esityksen suhdetta Ahvenenmaan itsehallintoon. Valiokunta on pitänyt valitettavana, että hallituksen esitys on annettu ennen Ahvenanmaan valtuuskunnan ja maakunnan lausuntojen saamista lainvalmistelun käyttöön. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota myös nyt arvioitavan hallituksen esityksen yhteyteen valiokunnan käsittelyssä aikaisemmin olleeseen hallituksen esitykseen HE 320/2022 vp (PeVL 97/2022 vp). Valiokunta korostaa valtakunnan ja Ahvenanmaan maakunnan hyvän yhteistyön merkitystä asiassa.
Ehdotetun sääntelyn arviointia
Sääntelyn valmistelu ja vaikutusten arviointi
Ehdotettu sääntely on valmisteltu poikkeuksellisessa tilanteessa ja poikkeuksellisella aikataululla. Talousvaliokunta yhtyy lainsäädännön arviointineuvoston arvioon siitä, että myöhäinen lainvalmistelun käynnistäminen on heikentänyt lainvalmistelijoiden mahdollisuuksia arvioida eri vaihtoehtoja. Erilaisia tukia sähkön hinnannousun kompensoimiseksi on varsin paljon, eikä esitysluonnoksesta ilmene, mille kotitalouksille tukikokonaisuus pääosin kohdentuu. Esityksestä ei myöskään selviä riittävästi, millaiset kotitaloudet ovat suurimmassa ahdingossa kohonneen sähkönhinnan vuoksi ja miksi esitysluonnos on tarpeellinen hyvätuloisille sähkön loppukäyttäjille.
Nyt ehdotettua, aikaisempaan sähkön kulutukseen perustuvaa tukimallia on talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa kuitenkin pidetty siinä mielessä jo aiemmin käyttöön otettuja tukia — kuten sähkön arvonlisäveron alentamista tai kotitalousvähennyksen kautta jaettavaa tukea — parempana, että se mahdollistaa tuen kohdistamisen niille, joilla on suuri sähkölasku, ilman että se samalla oleellisesti pienentää kannustinta säästää sähköä. Toisaalta talousvaliokunta huomauttaa, että hallituksen esityksessä on jäänyt käsittelemättä tuen mahdollinen vääristävä vaikutus sähkön myyjien käyttäytymiseen. Koska tammi—helmikuun laskennallinen tuki perustuu tammikuun sähkön hintaan, pienenevät sähkön myyjien kannustimet laskea sähkön hintaa tammikuussa.
Tuen julkistaloudelliset kustannukset
Hallituksen esityksessä on arvioitu, että ehdotetun sähköhyvityksen kustannukset olisivat 388 miljoonaa eroa. Tuen kokonaismäärä on arvioitu VATT:n Datahuoneen laskelmien pohjalta. Jo aiemmin päätettyjen sähkötukien (alv-alennus HE 194/2022, Kelan sähkötuki HE 234/2022 vp ja sähkövähennys HE 204/2022 vp) kustannusten on talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa arvioitu olevan noin 330 miljoonaa euroa. Kustannukset ovat matalammat kuin näiden tukien perusteluissa on arvioitu (yhteensä n. 640 milj. euroa). Tämän taustalla on ennen muuta aiempaa alempi sähkön hintaoletus, mikä pudottaa monet kotitaloudet sähkövähennyksen ja Kelan omavastuurajojen alle. Nyt käsiteltävä sähköhyvitys on talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella siten määrällisesti merkittävämpi kuin aiemmin päätetyt tukimuodot yhteensä.
EU:n valtiontukisääntely
Hallituksen esityksessä ehdotetut toimet on SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti notifioitu komissiolle hallituksen esityksen valmistelun aikana. Tukien toimeenpanossa on noudatettava komission asettamia ehtoja. Esityksen 1. ja 2. lakiehdotusta on komission valtiontuki-ilmoituksen käsittelyn yhteydessä tekemien huomautusten vuoksi tarpeen täsmentää jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetyllä tavalla.
Hyvityksen toteuttaminen ja yritysten asema
Talousvaliokunta kiinnittää vakavaa huomiota asiantuntijakuulemisessa esitettyyn huolenaiheeseen nyt ehdotetun hyvityksen toteuttamiskelpoisuudesta erityisesti sähköhyvityksen toisen erän määräytymisen osalta. Tämä koskee tuen laskentaperusteena olevien marras—joulukuun kulutustietojen ja tammikuun hinnan yhdistämistä. Talousvaliokunta pitää sääntelyn lähtökohtaa sinänsä perusteltuna: tuen määräytyminen toisaalta aiemman kulutuksen ja toisaalta tammikuun hinnan perusteella voisi varmistaa, ettei tukijärjestelmä synnytä virheellistä kannustinta lisätä sähkön käyttöä. Samalla on kuitenkin todettava, että sääntelytapa voisi luoda huomattavia ongelmia tietojärjestelmien kannalta ja uhkaisi valiokunnan saaman selvityksen perusteella viivästyttää merkittävästi ainakin toisen erän hyvittämistä. Samalla laskentatapa lisäisi riskialttiin tiedonvaihdon tarvetta myyjänvaihtojen ja muuttojen takia ja voisi luoda uusia väliinputoamistilanteita.
Talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella ongelma on ratkaistavissa melko helposti käyttämällä niin tammikuun kulutusta kuin tammikuun hintaa. Käyttämällä tammikuun kulutusta ja tammikuun hintaa hyvityksen toisen erän määrittelyssä saavutettaisiin useita hyötyjä. Sähköyhtiöiltä vaadittavat tietojärjestelmämuutokset yksinkertaistuisivat, mikä toisaalta laskisi toimenpiteen kustannuksia ja toisaalta pienentäisi riskiä sähköhyvitysten maksatuksen lykkääntymisestä. Edelleen Fingrid Datahub Oy:n ei tarvitsisi toimittaa uusille vähittäismyyjille historiatietoa sähköyhtiötä vaihtaneiden asiakkaiden sähköenergian kulutuksesta.
Talousvaliokunta korostaa, että riskiä tuen vääristävistä kannustinvaikutuksista pienentäisi se, että tuesta säädettäisiin vasta helmikuussa eikä nyt tehtävillä sääntelyratkaisuilla siten ole enää vaikutusta tammikuun kulutukseen. Tuen kokonaismäärään tällä kuitenkin voi olla vaikutusta. Myöskään sähköpulan välttäminen ei enää tässä vaiheessa vaadi marras—joulukuun kulutustietojen käyttämistä.
Koska sähkönkulutus tammikuussa oli suurempi kuin marras—joulukuussa keskimäärin, tammikuun kulutuksen käyttö vaikuttaisi toisen erän kokonaiskustannuksiin. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen sähkönkulutus marraskuussa oli 7 062 gigawattituntia, joulukuussa 7 698 gigawattituntia ja tammikuussa 7 703 gigawattituntia. VATT:n Datahuoneen tietojen perusteella tukeen oikeutettujen asiakkaiden määrä kasvaa alle 1 % toisen erän osalta. Tällöin voidaan arvioida, että käyttämällä tammikuun kulutusta toisen erän suuruus kasvaisi noin 5 % verrattuna siihen, että se perustuisi marras—joulukuun kulutukseen. On kuitenkin huomattava, että hallituksen esityksessä toisen erän suuruutta arvioitiin käyttämällä kaikille toistaiseksi voimassa oleville sopimuksille kiinteää hintaa eikä pörssisidonnaisia sopimuksia huomioitu laskelmissa. Tammikuun pörssihinta toteutui huomattavasti matalammalla hinnalla kuin vielä tammikuun alussa oletettiin ja huomattavasti laskelmissa oletettua kiinteää hintaa alhaisemmalla tasolla. Näin ollen on arvioitu, että laskelman epävarmuudet hinnan osalta huomioiden muutoksella ei ole merkittävää vaikutusta maksettavan hyvityksen kokonaismäärään.
Sääntelyn kohdistuminen ja väliinputoajat
Ehdotetun kaltaisen tukimallin perusongelmana on tukien kohdentuminen: omavastuu ohjaa tukea suurille sähkönkäyttäjille, joille on myös keskimäärin suuremmat tulot. Tuen tarvetta — niiden kohdistumista eniten tarvitseville — taas voitaisiin perustellusti kuvata sähkömenojen osuutena tuloista absoluuttisen laskun määrän sijasta. Näistä lähtökohdista nyt ehdotetun kaltaisen tuen voidaan talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella arvioida synnyttävän erilaisia väliinputoajaryhmiä, joilla sähkömenojen osuus tukien jälkeenkin olisi yli 10 % tuloista.
Ensimmäinen ryhmä ovat asuntokunnat, joilla korkeaa sähkömenojen osuutta selittävät ennen kaikkea matalat tulot ja jotka eivät välttämättä saavuta tukitoimien omavastuuosuutta. Tämän ryhmän edustajat ovat useammin yksinasuvia, ja heillä on tyypillisesti vain yksi sähkösopimus. Asumismuotona on useimmin omakotitalo, mutta kolmannes tästä ryhmästä asuu kerrostalossa. Tähän ryhmään kuuluu etenkin nuoria opiskelijoita, joilla sähkömenot eivät kuulu vuokraan, sekä myös pienituloisia eläkeläisiä.
Toinen ryhmä ovat asuntokunnat, jotka eivät ole aivan alimmassa tulodesiilissä. Heillä sähkömenojen korkeaa osuutta selittää iso sähkönkulutus, tyypillisesti sähkölämmitteinen omakotitalo. Tässä ryhmässä keski-ikä on korkeampi, ja ryhmä sisältää sekä työuran loppupuolella olevia että eläkeläisiä. Näissä asuntokunnissa asuu useammin kaksi henkilöä tai useampia henkilöitä, ja merkittävällä osalla korkeita sähkömenoja selittää useampi kuin yksi sähkösopimus, esimerkiksi mökki tai toinen asunto.
Kolmas väliinputoajien ryhmä ovat ne, jotka ovat tehneet pitkiä määräaikaisia sopimuksia perustuen syksyn korkeisiin hintaodotuksiin. Tätä ongelmaa tarkastellaan vielä jäljempänä erikseen.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on arvioitu, että jopa viidennes sähköhyvityksestä päätyy hyvätuloiselle kymmenykselle ja kolmannes pienituloisimmalle puolikkaalle. Kohdentumisongelman taustalla on se, että sähkönkäyttö on suurempaa isotuloisissa asuntokunnissa, jotka ovat kooltaan suurempia, asuvat useimmin sähkölämmitteisessä talossa ja joilla on keskimäärin useampia sähkösopimuksia. Sähkönkäytön ja tulojen välinen yhteys näyttää voimistuvan kylminä talvikuukausina.
Toisaalta on todettava, että sääntelyn lähtökohtana on ollut nimenomaan tukea kuluttajien korkeiden sähkölaskujen maksamista kertaluonteisella hyvityksellä. Hallituksen esityksessä on myös tarkasteltu tuen toteuttamisvaihtoehtoja ja mahdollisuutta ottaa tuessa huomioon kuluttajien tulotaso ja taloustilanne. Talousvaliokunta arvioi, että nyt ehdotetun tuen sitominen tulotietoihin olisi ollut teknisesti ongelmallista, ellei mahdotonta ja voinut vähintäänkin vaarantaa tuen nopean toteuttamiskelpoisuuden. Samalla kohdentumisongelmaa poistaa se, että tuki on tarkoitettu täydentämään muita jo säädettyjä väliaikaisia tukimuotoja.
Määräaikaisten sähkösopimusten ongelma
Sähkön hinnan voimakas vaihtelu ja poikkeuksellinen nousu ovat toisaalta johtaneet myös siihen, että huomattava määrä kuluttajia on tehnyt määräaikaisia sähkösopimuksia perustuen syksyn korkeisiin hintaodotuksiin. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan noin 130 000 asuntokuntaa on tehnyt sopimuksia aikana, jolloin hinnat olivat yli 30 snt/kWh. Sopimusvapaudesta ja sopimusten sitovuudesta seuraa, että määräaikaiset sähkösopimukset sitovat lähtökohtaisesti osapuoliaan, vaikka niissä sovittu hinta olisikin markkinahintaa korkeampi.
Määräaikaisten sopimusten aiheuttamia ongelmia voidaan talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella lievittää kolmentyyppisillä keinoilla: yritysten omin toimenpitein, voimassa olevan lainsäädännön soveltamisen kautta tai lainsäädäntömuutoksin.
Yritysten omien toimien osalta talousvaliokunta toteaa, että valiokunnan saaman selvityksen perusteella alan toimijoista esimerkiksi Helen on jo tarjonnut kuluttaja-asiakkaille oma-aloitteisesti kalliita määräaikaissopimuksia korvaavia sähkösopimustuotteita. Talousvaliokunta peräänkuuluttaa alan yhteiskuntavastuun merkitystä asiassa ja vetoaa yrityksiin kalliiden määräaikaisten sopimusten kohtuullistamiseksi omatoimisesti: kyse on myös pitemmän aikavälin kilpailutekijästä.
Talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella ratkaisuja määräaikaisten sopimusten ongelmaan voidaan selvittää myös voimassa olevan lainsäädännön puitteissa erityisesti kuluttaja-asiamiehen toimin. Tällöin kyseeseen tulisivat erityisesti kuluttaja-asiamiehen ja Energiateollisuuden neuvottelemien yleisten sähkönmyyntiehtojen (SME 2014) soveltaminen ja kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n kohtuuttomia ehtoja koskevan säännöksen soveltamismahdollisuudet.
Muita, lainsäädäntötoimia edellyttäviä vaihtoehtoja olisivat kuluttajien suora tukeminen tai mahdollinen kertaluonteinen sopimuksista irtautumisen mahdollistava poikkeuslainsäädäntö. Yleisesti sähkösopimusten pysyvyyteen puuttumista lainsäädäntöteitse voidaan kuitenkin pitää sopimusoikeuden perusrakenteiden ja oikeusvarmuuden näkökulmasta haitallisena. Viimeksi mainittuhin vaihtoehtoihin liittyy myös kysymyksiä kustannusten kompensoimisesta sähkön vähittäismyyjille, tästä seuraavia valtiontukisääntelyyn liittyviä velvoitteita, mukaan lukien komissiolle tehtävä notifikaatio, sekä merkittäviä julkistaloudellisia kustannuksia. Yksi keino kuluttajien aseman helpottamiseen voisi olla myös nyt ehdotettuun sääntelyyn sisältyvän kaltainen pidennettyjen maksuaikojen salliminen määräaikaisten sopimusten piirissä oleville kuluttajille myös talvikaudelle 2023—2024.
Vaikka nyt ehdotetulla sääntelyllä ei voida puuttua määräaikaisten sopimusten ongelmaan, talousvaliokunta pitää tilannetta kuluttajien yhdenvertaisuuden näkökulmasta vakavana ja korostaa, että valtioneuvoston tulee selvittää ja esittää tarvittavia toimia kuluttajien aseman kohtuullistamiseksi. Keskeisessä ja ensisijaisessa asemassa asian ratkaisemisessa on myös yritysten vastuullinen toiminta ja usein julkisomisteisten yhtiöiden omistajaohjaus.
Sääntelyn toimivuuden seuranta ja jatkotoimet
Talousvaliokunta katsoo, että energiamarkkinoiden tilanteen vaikea ennustettavuus edellyttää sekä nyt ehdotettujen ja jo olemassa olevien tukimuotojen muodostaman kokonaisuuden toimivuuden seurantaa ja vaikutusten arviointia sekä tarvittavia toimenpiteitä määräaikaisten sopimusten piirissä olevien kuluttajien aseman kohtuullistamiseksi. Talousvaliokunta esittää eduskunnan hyväksyttäväksi asiaa koskevan lausuman (Valiokunnan lausumaehdotus 1).
Talousvaliokunta muistuttaa, että sota ja sen vaikutukset energiamarkkinoille eivät ole ohi, vaikka nyt onkin ennustettu tuleville kuukausille sähkön futuurihintojen laskua. Talousvaliokunta pitää välttämättömänä jatkotoimien valmistelua mm. energiainvestointien vauhdittamiseksi, paremmin kohdentuvien tukimallien ja kuluttajien ja pk-yritysten sähkön hintakattomallin käyttöön saamiseksi tarvittaessa tulevaisuutta ja etenkin ensi talvea varten. Ennakoimalla tulevaa nyt voidaan taata mallien parempi kohdentuminen sekä tasokkaampi lainvalmistelu. Valmistelussa on huolehdittava siitä, että toimet ovat käyttöönotettavissa tarpeen mukaan nopeasti. (Valiokunnan lausumaehdotus 2)
Sähkömarkkinoiden sekä laajemminkin energiamarkkinoiden tilanne edellyttää myös sääntelyratkaisujen koordinointia ja aktiivista ja ennakoivaa vaikuttamista EU:n tasolla. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto selvittää ja esittää sekä kansallisella että EU:n tasolla myös pitkäaikaisempia ratkaisuja sen varmistamiseksi, että sähkömarkkinoiden hinnoittelumalli takaa kohtuuhintaisen sähkön saatavuutta kuluttajille myös tavanomaisesta poikkeavissa markkinatilanteissa.