Yleistä
Hallituksen esityksessä vuosilomalain (162/2005) ja merimiesten vuosilomalain (433/1984) mukaista työssäolon veroista aikaa koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettaviksi siten, että äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaalta vuosilomaa kertyy jatkossa enintään kuuden kuukauden ajalta. Sairausvakuutuslain säännöstä työnantajien oikeudesta vuosilomakertymien korvauksiin ehdotetaan samalla muutettavaksi siten, että korvaus koskee vain ehdotettua 6 kuukauden lakisääteistä kertymää. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vuosilomalain säännöksiä siten, että vuosiloman kuusi ensimmäistä työkyvyttömyyspäivää ovat omavastuupäiviä, jotka eivät oikeuta lomapäivien siirtoon. Omavastuupäiväsääntelystä huolimatta jokaiselle, joka on lomanmääräytymisvuoden aikana ansainnut vähintään neljän viikon vuosiloman, turvataan oikeus vähintään neljän viikon vuotuiseen vuosilomaan.
Ehdotetut muutokset perustuvat pääministeri Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan, ja niiden tavoitteena on säästää julkisen talouden menoja. Sairauspäiväkarenssin osittaisen palauttamisen tavoitteena on lisäksi vähentää sairauspoissaoloja ja sairausriskin vaikutuksia työnantajalle.
Esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaalta kertyvistä vuosilomista että oikeudesta vuosiloman siirtämiseen vuosilomalla tapahtuneen sairastumisen perusteella on sovittu joissakin työ- ja virkaehtosopimuksissa. Näitä työ- ja virkaehtosopimusten määräyksiä on edelleen sovellettava lain säännösten muuttamisesta huolimatta. Ellei sopimuksia muuteta lain muutosta vastaavalla tavalla, sopimuksiin sidottujen työnantajien kustannukset lisääntyvät vuosilomakustannuskorvauksen rajoittamisen vuoksi. Tällaisia sopimuksia on etenkin julkisella sektorilla sekä joillakin yksityisen sektorin työehtosopimusaloilla. Työnantajille ehdotetuista muutoksista aiheutuvat kustannussäästöt toteutuvat siten pääasiassa vain yksityisen sektorin aloilla.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kuntasektorilla työnantajan saamat sairausvakuutuslain mukaiset vuosilomakustannuskorvaukset alenisivat noin 10 miljoonalla eurolla vuodessa, niin kauan kuin loman ansainta virka- ja työehtosopimuksen mukaisesti pysyy ennallaan. Valiokunta pitää esitystä tältä osin kuntien taloutta ainakin ensi vaiheessa heikentävänä, mutta toteaa samalla, että esitys ei kokonaisuutena heikennä julkista taloutta ja että kuntien taloudellinen tilanne on näiltä osin ratkaistavissa.
Valiokunta katsoo, että koska mainituilla työ- ja virkaehtosopimusaloilla palkansaajien ja työnantajien vuosilomaperusteisesti jaettavissa oleva rahamäärä pienenee, on realistista olettaa, että muutos ajan mittaan näkyy myös vastaavana muutoksena virka- ja työehtosopimusten vuosilomaa koskevissa määräyksissä tai muissa työehdoissa. Siksi riittävän pitkällä aikavälillä tarkasteltuna lakimuutos todennäköisesti johtaa myös tällaisten työnantajien kustannusten pienenemiseen. Koska hyvin pitkällä aikavälillä julkisen ja yksityisen toiminnan työvoimakustannusten on syytä olettaa kehittyvän suunnilleen samaa tahtia, lakimuutos voi hyvin pitkällä ajalla tarkasteltuna tuoda säästöjä myös valtion ja kuntien talouteen.
Työssäolon veroisen ajan rajoittaminen
Ehdotettu työssäolon veroisen ajan ja vuosiloman kertymisen rajoittaminen perhevapaiden ajalta toteutetaan siten, että kutakin synnytystä tai adoptiota kohden yhteensä enintään 156 äitiys- ja vanhempainvapaapäivää ja vastaavasti 156 isyys- ja vanhempainvapaapäivää ovat työssäolon veroisia ja kerryttävät vuosilomaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että äidille kertyy vuosilomaa 105 päivän äitiysvapaan ajalta ja lisäksi 51 vanhempainvapaapäivältä. Isälle vuosilomaa kertyy 54 isyysvapaapäivältä ja sen lisäksi 102 vanhempainvapaapäivältä. Kokonaisaika, jolta vuosilomaa kertyy, on siten molemmilla vanhemmilla sama, mutta äitien loma kertyy suurimmalta osin äitiysvapaan ajalta.
Lakimuutoksen vaikutukset kohdistuvat kuitenkin esityksen mukaan käytännössä voimakkaammin äiteihin ja erityisesti äitien vuosilomaoikeuden ansaintaa rajoitetaan, koska äitien pitämät perhevapaajaksot ovat isien pitämiä jaksoja pidempiä. Esimerkiksi vuonna 2014 naisten pitämiä vuosilomapäiviä korvattiin työnantajille keskimäärin 24 ja miesten vuosilomapäiviä keskimäärin 3,4 päivää. Naisten äitiys- ja vanhempainvapaan ajalta lomaa on keskimäärin kertynyt kymmeneltä kuukaudelta. Koska äidit käytännössä pitävät vanhempainvapaasta suurimman osan, ehdotettu muutos lyhentää äitien perhevapaa-ajalta karttuvaa vuosilomaa lähes 40 prosenttia. Isien vuosilomat sen sijaan eivät juurikaan lyhene, koska isien vanhempainvapaat ovat lyhyempiä kuin äitien. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että vaikka muutos ei henkilötasolla kohtele yksinhuoltajia toisin kuin kahden huoltajan perheitä, se käytännössä heikentää heidän lomaetuuksiaan, koska yksinhuoltajaperheelle kertyy vuosilomaa vain yhdeltä huoltajalta. Valiokunta pitää tärkeänä, että vuosilomalain kokonaisuudistuksessa perherakenteiden muutokset otetaan huomioon ja yksinhuoltajien tilanne selvitetään sekä harkitaan lomakertymän lisäämistä yksinhuoltajille työnantajan kannalta kustannusneutraalisti.
Valiokunnalle antamassaan lausunnossa tasa-arvovaltuutettu on nostanut esille kysymyksen esityksen vaikutuksista naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon. Tasa-arvovaltuutetun mielestä esitys asettaa äidit epäedulliseen asemaan voimassa olevaan lakiin verrattuna. Tämä koskee erityisesti vanhempainvapaalta kertyvää vuosilomaa. Tasa-arvovaltuutettu ei kannata ehdotettua vuosilomaoikeuden rajoittamista perhevapaiden ajalta ja katsoo, että ehdotetut muutokset eivät täytä perusoikeuden rajoitukselta edellytettyjä hyväksyttävyys- ja suhteellisuusvaatimuksia. Valtuutettu katsoo myös, että esitys on syrjivä, sillä yksinhuoltajat ovat pääosin naisia.
Perustuslakivaliokunta on työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa (PeVL 4/2016 vp) katsonut, että esitys on vaikutusten vuoksi hankalasti yhteen sovitettavissa välillisen syrjinnän kiellon ja perustuslain 6 §:n 4 momentin sukupuolten tasa-arvoa koskevan perustuslaillisen toimeksiannon kanssa. Toisaalta perustuslakivaliokunta katsoo, että esityksen ongelmallisuutta vähentää se, että vanhempainvapaa on jaettavissa äidin ja isän kesken ja sääntelyn vaikutukset riippuvat viime kädessä perheiden valinnasta. Perustuslakivaliokunta ei pidä ehdotusta perustuslaissa kiellettynä syrjintänä, mutta katsoo, että perustuslain 6 §:n 4 momentin mukainen sukupuolten tasa-arvon edistämisvelvoite puoltaa sitä, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta harkitsisi esityksen muuttamista tavalla, joka tosiasiallisilta vaikutuksiltaan kohdistuisi ehdotettua yhdenvertaisemmin naisiin ja miehiin.
Valiokunta pitää tasa-arvovaltuutetun ja perustuslakivaliokunnan arvioita lain sukupuolivaikutuksista tärkeinä ja huomionarvoisina. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että ehdotuksella on myös sukupuolten tasa-arvon parantamiseen tähtääviä vaikutuksia. Muutoksen arvioidaan hallituksen esityksen mukaan tasoittavan perhevapaiden vaikutuksia, jos se kannustaa miehiä käyttämään nykyistä enemmän vanhempainvapaita. Valiokunta katsoo myös, että äitien aikaisempi työhönpaluu vanhempainvapaalta parantaa synnytysikäisten naisten työmarkkina-asemaa, koska se omalta pieneltä osaltaan alentaa heistä koituvia työvoimakustannuksia ja lisää näin yritysten halua heidän rekrytointiinsa.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen siitä, että valtioneuvoston on tarkoin seurattava lain vaikutuksia sukupuolten tasa-arvon tosiasialliseen toteutumiseen työelämässä ja tarvittaessa ryhdyttävä asian vaatimiin korjaustoimenpiteisiin. Valiokunta korostaa erityisesti yksinhuoltajien aseman seuraamista.
Valiokunta edellyttää, että hallitus antaa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle asiassa selvityksen vuoden 2018 loppuun mennessä, ellei vuosilomalain kokonaisuudistusta toteuteta ennen sitä.
Omavastuu vuosilomalla sairastumisesta
Voimassa olevan vuosilomalain 25 §:n mukaan työntekijällä on ennen lakisääteisen vuosiloman alkua tai sen aikana oikeus pyynnöstä siirtää vuosilomansa, jos hän tulee työkyvyttömäksi sairauden, synnytyksen tai tapaturman vuoksi. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnön (TyVM 1/2013 vp) perustelujen mukaan lakisääteisellä lomalla tarkoitetaan alle vuoden työsuhteissa 24 päivän lomaa ja yli vuoden työsuhteissa 30 vuosilomapäivää (viisi viikkoa). Sittemmin Työtuomioistuin on ratkaisussaan TT:2014-141 katsonut, että valtion pitkät lomat, joista on määräys vuosilomalain 33 §:ssä, ovat myös lakisääteisiä, jolloin siirto-oikeus koskee myös niitä.
Vuosiloman siirto-oikeus perustuu työaikadirektiivin 7 artiklaan ja siitä annettuun Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Vuosilomalain 25 §:n siirto-oikeutta koskeva säännös menee kuitenkin pidemmälle kuin Euroopan unionin sääntely, joka edellyttää, että työntekijällä on oikeus neljän viikon vähimmäisvuosilomaan terveenä.
Esityksessä vuosilomalain 25 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että työntekijän sairastuessa vuosilomansa aikana kuusi ensimmäistä sairauspäivää ovat ns. omavastuupäiviä, jotka eivät oikeuta vuosiloman siirtämiseen myöhempään ajankohtaan. Kuusi päivää ylittävät sairauspäivät ovat siirrettävissä. Työntekijällä on kuitenkin aina oikeus vähintään neljän viikon vuosilomaan työaikadirektiivin edellyttämällä tavalla. Säännös tulee siten sovellettavaksi vasta, kun työntekijälle on kertynyt vuosilomaa yli neljä viikkoa.
Muutos perustuu hallitusohjelman kirjaukseen, jonka mukaan sairauspoissaoloja ja sairausriskin vaikutuksia työnantajille vähennetään. Muutoksella sovitetaan yhteen työaikadirektiivin vaatimus neljän viikon lomasta sekä palautetaan osittain ennen vuoden 2013 muutosta vallinnut oikeustila, jolloin työkyvyttömyyden sattuessa loman aikana työntekijällä oli seitsemän päivän omavastuuaika.
Omavastuuajan osittainen palauttaminen vuosilomalla sairastumiseen pienentää työnantajalle töiden järjestelystä, sairausajan palkasta ja sijaisen palkkaamisesta aiheutuvia kustannuksia. Työnantajille säästöt ovat merkittäviä, ja muutos vahvistaisi valiokunnan saaman selvityksen mukaan osaltaan erityisesti pk-sektorin halukkuutta rekrytoida työntekijöitä. Valiokunta pitää työllistämisen esteiden poistamista tärkeänä ja tarpeellisena ja puoltaa ehdotettua muutosta.
Hallinnollisen taakan keventäminen
Vuosilomalakiin ehdotetut vuosiloman karttumisen rajoitukset ja osittainen omavastuuajan palauttaminen työkyvyttömyysajalta lisäävät jonkin verran työnantajien hallinnollista taakkaa, koska ne edellyttävät työnantajilta entistä tarkempaa työaika- ja vuosilomakirjanpitoa. Myös Kansaneläkelaitos pitää valiokunnan saamassa selvityksessä ehdotettuja muutoksia vuosilomakustannusten korvauksen maksamista koskevilta osin hankalana. Sääntely voi joissakin tapauksissa aiheuttaa Kelalle tarpeen pyytää työnantajalta lisäselvitystä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan hallituksen tarkoituksena on käynnistää vielä tällä vaalikaudella vuosilomalain kokonaisuudistus. Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksen yhteydessä sääntelyä yksinkertaistetaan niin, että työnantajien ja Kelan hallinnollista taakkaa voidaan pienentää.