Yleistä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia yhdenvertaisuuslakiin (1325/2014), yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnasta annettuun lakiin (1327/2014), yhdenvertaisuusvaltuutetusta annettuun lakiin (1326/2014) ja työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettuun lakiin (44/2006).
Esityksessä ehdotettujen muutosten taustalla on pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman kirjaus siitä, että hallituskaudella toteutetaan yhdenvertaisuuslain osittaisuudistus. Lisäksi ohjelmaan on kirjattu, että velvoittavista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista säädetään myös varhaiskasvatuksessa.
Vuonna 2015 voimaan tulleen yhdenvertaisuuslain tavoitteena oli syrjintäkiellon yhtenäistäminen ja eri syrjintäperusteiden saattaminen yhtenäisen oikeussuojan piiriin kaikilla elämänalueilla. Vuonna 2020 tehdyn selvityksen mukaan eri lakien mukaiset syrjintäperusteet eivät ole täysin yhdenmukaisessa asemassa. Viranomaisten syrjintäperusteittain määrittyvät toimivaltuudet vaikeuttavat mm. moniperusteisen syrjinnän tunnistamista tai johtavat siihen, että moniperusteista syrjintää käsitellään vain osittain. Lisäksi eri syrjintäperusteilla tapahtuva syrjintä valikoituu eri oikeussuojakanaviin.
Esityksessä ehdotettujen muutosten tavoitteena on kehittää ja parantaa yhdenvertaisuuteen ja syrjinnän kieltoon liittyvää oikeussuojaa ja -turvaa. Lisäksi tavoitteena on yhdenvertaisuuden edistämisen tehostaminen ja kohtuullisia mukautuksia koskevan sääntelyn selkeyttäminen niin, että se vastaa nykyistä paremmin YK:n vammaisyleissopimusta ja sen tulkintasuosituksia.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää yhdenvertaisuuden edistämistä ja oikeussuojaa koskevan sääntelyn kehittämistä tarpeellisena ja tärkeänä. Valiokunta katsoo, että ehdotettu sääntely uudistaa yhdenvertaisuussääntelyä siten, että se täyttää nykyistä paremmin perustuslain 6 §:n 1 ja 2 momenttien yhdenvertaisuus- ja syrjintäkieltosääntelyn ja Euroopan unionin ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten yhdenvertaisuus- ja syrjintäkieltosääntelyn vaatimukset. Valiokunta kannattaa esityksessä olevien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin muutosehdotuksin ja huomioin.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että työelämään liittyvien asioiden ja muiden asioiden valvonta- ja oikeussuojakeinojen välille jää nyt ehdotettavien muutostenkin jälkeen vahva ja selkeä erottelu. Valiokunta pitää tärkeänä, että yhdenvertaisuuden edistämistä ja oikeussuojaa koskevan sääntelyn kehittämistä jatketaan edelleen siten, että eri syrjintäperusteet saatetaan yhtenäisen oikeussuojan piiriin kaikilla elämänalueilla.
Yhdenvertaisuuden edistäminen
Esityksessä ehdotetaan täsmennyksiä viranomaisen ja koulutuksen järjestäjän velvollisuuksiin edistää yhdenvertaisuutta sekä lisättäväksi yhdenvertaisuuslakiin uusi 6 a §, jossa säännellään varhaiskasvatuksen järjestäjän velvollisuuksista edistää yhdenvertaisuutta. Valiokunta kannattaa ehdotettuja muutoksia ja lisäyksiä.
Työnantajan velvollisuutta edistää yhdenvertaisuutta täsmennetään siten, että työnantajan tulee 7 §:n 1 momenttiin ehdotetun muutoksen mukaan huomioida yhdenvertaisuuden arvioinnissa eri syrjintäperusteet ja ottaa huomioon niiden toteutuminen myös työhönotossa. Ehdotetun 2 momentin mukaan työpaikan yhdenvertaisuussuunnitelman tulee sisältää selvitys 1 momentissa tarkoitetun arvioinnin johtopäätöksistä.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tähdentää, että yhdenvertaisuuden toteutumisen ja väestöryhmiin kohdistuvien vaikutusten arviointi samoin kuin yhdenvertaisuutta edistävien toimenpiteiden arviointi ja suunnittelu työpaikoilla tulee toteuttaa säännöllisin väliajoin, jotta viranomaisen ja koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjän ja palveluntuottajan sekä työnantajan on mahdollista ryhtyä ajantasaisesti tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi.
Yhdenvertaisuuden edistäminen varhaiskasvatuksessa. Yhdenvertaisuussuunnittelu ja yhdenvertaisuuden edistämisen velvollisuus ehdotetaan 1. lakiehdotuksen 6 a §:n mukaisesti laajennettaviksi koskemaan varhaiskasvatuksen järjestäjiä ja palveluntuottajia. Velvollisuus koskee sekä julkista että yksityistä varhaiskasvatusta ja myös esiopetusta silloin, kun se tapahtuu varhaiskasvatuksen piirissä.
Velvollisuus yhdenvertaisuussuunnitteluun on 6 a §:n 3 momentin perustelujen (s. 64) mukaan myös sellaisilla yksityisillä varhaiskasvatuksen palveluntuottajilla, joiden palveluksessa on säännöllisesti vähemmän kuin 30 henkilöä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tämä velvollisuus ei ilmene ehdotetusta säädöstekstistä. Valiokunta ehdottaa säännöksen täsmentämistä jäljempänä yksityiskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevin tavoin.
Sivistysvaliokunta on työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa (SiVL 24/2022 vp) pitänyt epäselvänä sitä, millaiset edellytykset ja mahdollisuudet koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjillä on käytännössä tehdä esityksessä ehdotetun yhdenvertaisuuslain 6 §:n 1 momentin ja 6 a §:n mukaisia arvioita eri väestöryhmiin kohdistuvista vaikutuksista, ja ehdottaa, että lain 6 ja 6 a §:n sanamuotoa täsmennetään siten, että koulutuksen järjestäjän ja tämän ylläpitämän oppilaitoksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjän ja palveluntuottajan on ”mahdollisuuksien mukaan” arvioitava, miten sen toiminta vaikuttaa eri väestöryhmiin ja miten yhdenvertaisuus muutoin toteutuu sen toiminnassa.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että ehdotettujen yhdenvertaisuuslain 6 ja 6 a §:n eri väestöryhmiin kohdistuvien vaikutusten arviointia koskevien säännösten tarkoitus on tarkentaa ja selventää, mitä yhdenvertaisuuden toteutumisen arviointi tarkoittaa ja sisältää. Jotta yhdenvertaisuuden toteutumista voidaan arvioida, on tärkeää tunnistaa, miten esimerkiksi eri toimintatavat, rakenteet ja käytännöt konkreettisesti vaikuttavat eri väestöryhmiin kuuluviin ihmisiin. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ei pidä sivistysvaliokunnan ehdottamaa muutosta tarpeellisena.
Kohtuulliset mukautukset
Voimassa olevan yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentissa säädetään, että viranomaisen on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa.
Esityksen (s. 68) mukaan voimassa oleva muotoilu ”asioida viranomaisissa” ei vastaa vammaisyleissopimuksen edellytyksiä, sillä se viittaa kohtuullisten mukautusten osalta pelkästään konkreettisiin ja ulkoisiin muutoksiin, kun taas sopimus edellyttää mahdollisuutta myös sisällöllisiin muutoksiin. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan, että 15 §:n 1 momentin ilmaisu ”asioida viranomaisissa” muutetaan muotoon ”saada viranomaisten palveluita”.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että ”saada viranomaisen palvelua” viittaa enemmänkin palvelun saamisedellytyksiin kuin palvelun toteuttamistapaan, ja ehdottaa, että sanamuoto tarkennetaan yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevin tavoin siten, että siitä käy esityksessä ehdotettua selkeämmin ilmi, että tarkoitus on turvata vammaisen henkilön mahdollisuus käyttää hänelle myönnettäviä, järjestettäviä tai tarjottavia viranomaisen palveluita.
Lakialoite LA 42/2020 vp. Lakialoitteessa ehdotetaan 15 §:n muuttamista siten, että mukautukset voisivat pitää sisällään niin fyysiseen ympäristöön ja tarpeistoon tehtäviä muutoksia kuin sellaisia järjestelyjä ja apua, joilla edesautetaan kognitiivista suoriutumista. Valiokunta toteaa, että kognitiivista mukauttamista ei ole suljettu edellytettyjen kohtuullisten mukauttamistoimenpiteiden ulkopuolelle, ja katsoo, että YK:n vammaisyleissopimuksen tarkoituksen ja laajan vammaisuuskäsitteen mukaisesti kohtuulliset mukautukset koskevat kaikkia vammaisia henkilöitä riippumatta heidän toimintarajoitteestaan. Edellä oleviin perusteluihin viitaten valiokunta ehdottaa lakialoitteen LA 42/2020 vp hylkäämistä.
Yhdenvertaisuuslain valvonta työelämässä
Voimassa olevan yhdenvertaisuuslain 18 §:n mukaan lain noudattamista valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä työsuojeluviranomaiset. Valvovien viranomaisten toimivalta ei ole yleinen, vaan valvontatoimivalta riippuu syrjintäperusteesta. Työelämässä yhdenvertaisuuslakia valvovat työsuojeluviranomaiset.
Esityksessä ehdotetaan yhdenvertaisuusvaltuutetun valvontatoimivaltaa laajennettavaksi siten, että yhdenvertaisuusvaltuutettu voisi jatkossa valvoa lain noudattamista myös työelämässä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää yhdenvertaisuusvaltuutetun valvontatoimivallan laajentamista työelämäasioihin tärkeänä ja kannatettavana.
Oikeusministeriön yhteydessä on itsenäinen ja riippumaton yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta, joka käsittelee ja ratkaisee yhdenvertaisuuslain ja miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta annetun lain (609/1986) mukaan sille kuuluvat asiat. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimiala poikkeaa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasioissa siten, että lautakunta voi käsitellä tasa-arvolain, mutta ei yhdenvertaisuuslain piiriin kuuluvia työelämäasioita. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen esityksessä ei ehdoteta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivaltaan vastaavaa muutosta kuin yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivaltaan, ja toteaa, että tältä osin ehdotetut muutokset eivät vastaa eduskunnan tärkeänä pitämää tavoitetta siitä, että eri syrjintäperusteilla tulee olla samanlaiset oikeussuojakeinot ja seuraamukset.
Hallituksen esityksen mukaan (s. 56) yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivallan laajentamista työelämään on lakiehdotuksen valmistelun aikana ehditty selvittää vain lyhyesti. Esityksessä arvioidaan, että lautakunnan toimivallan laajentamisella työelämään voi olla useita vaikutuksia muun muassa työnantajiin ja työntekijöihin. Toisin kuin yhdenvertaisuusvaltuutettu, lautakunta voi antaa sitovia päätöksiä, kuten kiellon jatkaa tai uusia syrjintää. Esityksen mukaan lautakunnan toimivallan ulottaminen työelämäkysymyksiin edellyttäisi syvällisempää selvittämistä ja vaikutusarviointia kuin mitä yhdenvertaisuuslain osittaisuudistuksen yhteydessä on tehty. Asia olisi kuitenkin esityksen mukaan tärkeää jatkossa selvittää.
Valiokunta huomauttaa, että perustuslakivaliokunta kiinnitti jo vuonna 2014 yhdenvertaisuuslaista työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa (PeVL 31/2014 vp) huomiota lautakunnan toimivallan eroihin yhdenvertaisuuslaissa ja tasa-arvolaissa ja totesi, että erot toimivallassa voivat muodostua käytännössä ongelmallisiksi erityisesti moniperusteisen syrjinnän tapausten käsittelyssä. Myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on eri yhteyksissä syrjintää käsitellessään kiinnittänyt vakavaa huomiota syrjinnän ja häirinnän uhrien oikeusaseman erilaisuuteen ja tähdentänyt uhrien oikeussuojan kehittämistä kaikilla elämänaloilla ja syrjintäperusteilla. (TyVM 11/2014 vp, TyVL 2/2022 vp).
Valiokunta pitää valitettavana, että uudistuksen toteuttamiseksi tarvittavia selvityksiä ei ole tehty, ja edellyttää, että hallitus selvittää yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivallan laajentamisen työelämän asioissa yhdenvertaisuuslain soveltamisalalla (Valiokunnan lausumaehdotus).
Hyvitys
Yhdenvertaisuuslain 23 §:n mukaan syrjinnän tai vastatoimien kohteeksi joutuneella on oikeus saada hyvitys siltä viranomaiselta, työnantajalta tai koulutuksen järjestäjältä taikka tavaroiden tai palveluiden tarjoajalta, joka on yhdenvertaisuuslain vastaisesti syrjinyt häntä tai kohdistanut häneen vastatoimia. Hyvitystä on vaadittava käräjäoikeudessa, ja sitä koskevat kanteet käsitellään riita-asioina. Tutkimusten mukaan hyvitysasioita käsitellään yleisissä tuomioistuimissa häviävän vähän todennäköisesti oikeudenkäyntien korkeiden kulujen ja hyvityksen pienuuden vuoksi.
Perustuslakivaliokunta katsoi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle jo yhdenvertaisuuslaista antamassaan lausunnossa (PeVL 31/2014 vp), että syrjintää kokeneiden käytössä tulisi olla matalan kynnyksen oikeusturvakanavia, joiden kautta asiaa voitaisiin selvittää ja päättää mahdollisesta hyvityksestä ilman korkeaa kuluriskiä ja pitkiä käsittelyaikoja. Perustuslakivaliokunta piti tärkeänä, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta selvittää mahdollisuudet käsitellä hyvitystä koskevat asiat ensiasteena yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyi mietinnössään (TyVM 11/2014 vp) perustuslakivaliokunnan kantaan, mutta katsoi tuolloin, että hyvityksen määrääminen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa tulee selvittää erikseen. Tasa-arvovaltuutetun vuoden 2022 eduskuntakertomuksen (K 1/2022 vp) käsittelyn yhteydessä eduskunta hyväksyi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan (TyVM 8/2022 vp) ehdotuksesta kannanoton (EK 40/2022 vp), jossa eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää syrjinnän uhrien oikeussuojan vahvistamiseksi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan kehittämisen matalan kynnyksen oikeussuojaelimeksi, joka voi määrätä maksettavaksi hyvitystä.
Esityksessä ehdotetaan yhdenvertaisuuslain 20 §:ää muutettavaksi siten, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta voi määräämisen sijasta ainoastaan suosittaa hyvityksen maksamista syrjinnän tai vastatoimien kohteeksi joutuneelle. Hyvitystä on edelleen vaadittava käräjäoikeudessa. Esityksen mukaan ehdotettu sääntely voisi edistää yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan hyödyntämistä matalan kynnyksen oikeussuojaelimenä.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että esityksessä ehdotettu mahdollisuus suosittaa hyvityksen maksamista ei vastaa täysimittaisesti tavoitteeseen vahvistaa syrjinnän uhrin käytössä olevien oikeussuojakeinojen yhdenmukaisuutta ja tehokkuutta. Valiokunta kuitenkin kannattaa ehdotusta ja katsoo, että suositus hyvityksen maksamisesta korostaa hyvityksen merkitystä syrjivän tai vastatoimien kiellon vastaisen menettelyn seurauksena ja voi kannustaa yhdenvertaisuuslain säännöksiä rikkonutta toimijaa suorittamaan rahallista hyvitystä. Suositus voi myös auttaa osapuolia pääsemään sovintoon esimerkiksi hyvityksen määrästä.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että syrjintää epäilevän pääsyä tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tulee edelleen vahvistaa. Valiokunta huomauttaa, että syrjinnän seuraamusten, mukaan lukien korvausten maksaminen uhrille, on syrjintädirektiivin 15 artiklan ja työsyrjintädirektiivin 17 artiklan mukaan oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia.