1. Laki Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta
1 luku. Yleiset säännökset
1 §. Lain tarkoitus.
Valiokunta ehdottaa pykälään lakiteknistä muutosta.
3 §. Suhde muuhun lainsäädäntöön.
Lain 4 § sisältää poikkeukset lain soveltamisalasta. Lain 4 §:n 5 kohdan mukaan lakia ei sovelleta esitutkintaan, syyteharkintaan tai rikosasian käsittelyyn tuomioistuinmenettelyssä. Kyseistä kohtaa koskevien perustelujen mukaan säännöksellä on tarkoitus kattaa kaikki rikosprosessin vaiheet. Perustelujen mukaan rikosasian käsittelyllä tarkoitetaan rangaistusvaatimuksen käsittelyä kaikenlaisissa menettelyissä.
Lakivaliokunta on työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomiota siihen, että hallituksen esityksen sisältämässä 4 §:n 5 kohdan muotoilussa viitataan rikosasian käsittelyyn tuomioistuinmenettelyssä (LaVL 27/2022 vp). Kyseinen muotoilu ei täysin kata perusteluissa esitettyä tarkoitusta kaikkien rikosprosessin vaiheiden ja kaikenlaisten menettelyiden huomioimisesta. Jotta säännös kattaisi selkeämmin myös edellä todetun esityksen perusteluissa esitetyn tarkoituksen, säännöksessä on perusteltua viitata tuomioistuimessa tapahtuvan rikosasian käsittelyn lisäksi rikosasian käsittelyyn myös muussa menettelyssä. Tällöin viittaus kattaa laajasti rikosprosessia koskevan sääntelyn kattaen myös tuomioistuimen ulkopuolisen rikosprosessin, kuten sakkomenettelyn.
Lakivaliokunta on lausunnossaan kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että ehdotetun 4 §:n muissa kohdissa kuin 5 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa on selkeämmin kyse tietynlaisten tietojen ilmoittamisesta ja niiden sulkemisesta ehdotetun lain soveltamisalan ulkopuolelle. Ehdotetun 4 §:n 5 kohdassa sen sijaan on kyse yleisemmin rikosprosessia koskevasta sääntelystä ja sen suhteesta ilmoittajansuojelulakiin. Lakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että luontevampi paikka tällaiselle säännökselle on lain 3 §, joka koskee suhdetta muuhun lainsäädäntöön. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tätä perusteltuna ja ehdottaa, että 3 §:ään lisätään uusi 3 momentti, jonka mukaan laki ei vaikuta esitutkintaa, syyteharkintaa eikä rikosasian käsittelyä tuomioistuimessa tai muussa menettelyssä koskevien säännösten soveltamiseen.
4 §. Poikkeukset soveltamisalasta.
Lain 4 §:n 1 kohdan mukaan lakia ei sovelleta sellaiseen rikkomista koskevan tiedon ilmoittamiseen, joka sisältyy julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) 18 §:n tai kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain (588/2004) 8 §:n nojalla turvallisuusluokiteltuun asiakirjaan.
Lakivaliokunta tuo työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa esille, että edellä mainitun 1 kohdan poikkeussäännöksen kytkeminen turvallisuusluokiteltuun asiakirjaan rajaa sen soveltamisalan ulkopuolelle esimerkiksi hyvinkin salaisina pidettävät viranomaisten ja valtionjohdon keskustelut, joista ei välttämättä aina ole laadittu turvallisuusluokiteltua tai muutakaan asiakirjaa, mikä ainakin teoriassa saattaa aiheuttaa salassapitoon liittyviä ongelmia, jos tällaisissa suullisissa keskusteluissa kuultuja tietoja ilmoitetaan kanavaan ja samalla vedotaan ehdotettuun vastuuvapauteen.
Edellä selostetun johdosta lakivaliokunta on ehdottanut työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan harkittavaksi lisäyksen tekemistä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää lisäyksen tekemistä perusteltuna ja ehdottaa, että 1 kohdan loppuun tehdään seuraava lisäys: ”…tai tiedon ilmoittamiseen, joka asiakirjaan merkittynä olisi sisällöltään sellaista, että siihen olisi edellä mainittujen säännösten mukaan tehtävä turvallisuusluokkaa koskeva merkintä”.
Lisäksi valiokunta ehdottaa edellä 3 §:ään ehdotetun lisäyksen johdosta ehdotetun 5 kohdan poistamista sekä eräitä lakiteknisiä muutoksia pykälään.
5 §. Henkilöllinen soveltamisala.
Lakivaliokunta on työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomiota siihen, että esityksen perusteluista ilmi käyvin tavoin pykälän 1 momentin 4 kohdassa on tarkoitus kattaa myös säätiöt. Tämä ei kuitenkaan käy ilmi itse pykälän sanamuodosta. Kansallisen lainsäädännön mukaan säätiöt eivät ole yhteisöjä. Edellä selostetun vuoksi työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa, että 1 momentin 4 kohtaan lisätään säätiöt.
2 luku. Ilmoittajan suojelun edellytykset
6 §. Ilmoittajan suojelun yleiset edellytykset.
Esityksen perustelujen mukaan ilmoittajalla tulee olla asiaan liittyvien olosuhteiden ja hänen saatavillaan ilmoittamisajankohtana olevien tietojen perusteella objektiivisesti arvioituna perusteltu syy uskoa, että ilmoittamishetkellä rikkomista koskevat tiedot ovat paikkansapitäviä ja kuuluvat lain 2 §:n mukaiseen soveltamisalaan.
Lakivaliokunta katsoo työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa, että esityksen perusteluissa selostettu säännöksen tarkoitus siitä, että ilmoittamishetkellä oleva perusteltu syy liittyy myös rikkomista koskevan tiedon kuulumiseen lain soveltamisalaan, on syytä käydä selkeämmin ilmi myös säännöksen sanamuodosta. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tätä perusteltuna ja ehdottaa, että asia lisätään pykälään.
7 §. Sisäisen ilmoittamisen ensisijaisuus.
Valiokunta ehdottaa pykälään lakiteknistä muutosta.
3 luku. Sisäinen ilmoituskanava
10 §. Sisäisen ilmoituskanavan perustamisvelvollisuus.
Hallituksen esityksen 10 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan Ahvenanmaan maakunnan viranomaisten velvollisuutena on sisäisen ilmoituskanavan perustaminen niiden huolehtiessa valtakunnan viranomaisille kuuluvista tehtävistä maakunnassa niiden organisaatioiden osalta, joissa on vähintään 50 työntekijää.
Julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta annetun lain (tietohallintolaki, HE 246/2010 vp) eduskuntakäsittelyn yhteydessä perustuslakivaliokunta (PeVL 46/2010 vp) katsoi, että ei ole itsehallintolain mukaista säätää lailla, että Ahvenanmaan maakunnan viranomaisten tulee soveltaa kyseistä lakia niiden huolehtiessa valtakunnan viranomaiselle kuuluvasta tehtävästä maakunnassa. Perustuslakivaliokunnan mukaan valtakunnalla ei ollut mitään yleistä oikeutta ohjata maakunnan viranomaisten työmenetelmiä niiden huolehtiessa niille sopimusasetuksella siirretyistä tehtävistä. Perustuslakivaliokunta katsoi, että ehdotettu tietohallintolain säännös oli poistettava lakiehdotuksesta.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa esitettiin edellä mainittuun perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten, että nyt ehdotetun ilmoittajansuojelulain 10 §:n 1 momentin 2 kohta on poistettava. Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että maakunnan viranomaisten on joka tapauksessa sovellettava valtakunnan lainsäädäntöä niiden suorittaessa itsehallintolain 30 §:ssä tarkoitettuja hallintotehtäviä tai sopimusasetuksella sekä päinvastoin. Koska ei ole itsehallintolain mukaista säätää laintasoisesti (ilmoittajansuojelulaissa), että Ahvenanmaan maakunnan viranomaisten tulee soveltaa kyseistä lakia niiden huolehtiessa valtakunnan viranomaiselle kuuluvasta tehtävästä maakunnassa, ehdottaa valiokunta, että hallituksen esityksessä ehdotettu 1 momentin 2 kohta poistetaan.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on myös tuotu esille, että 10 §:n 1 momenttiin tulee lisätä vakuutuskassat. Vakuutuskassat ovat yksityisoikeudellisia oikeushenkilöitä, joihin ilmoittajansuojelulakia tulee soveltaa ilmoittajansuojeludirektiivin 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Vakuutuskassoja säädellään 1.1.2022 voimaan tulleella vakuutuskassalailla (948/2021), joka kumosi aiemman vakuutuskassalain (1164/1992). Tässä yhteydessä vakuutuskassalain soveltamisala muuttui siten, että uutta vakuutuskassalakia sovelletaan vain sairaus-, hautaus- ja eroavustuskassoihin. Vakuutuskassat eivät saa harjoittaa eläkevakuutustoimintaa. Koska vakuutuskassat eivät harjoita eläkevakuutustoimintaa, ei 1 momentti ehdotetussa muodossa sovellu niihin. Edellä olevan perusteella valiokunta ehdottaa, että vakuutuskassat lisätään 1 momenttiin.
Lisäeläkesäätiöiden ja lisäeläkekassojen osalta nousi esiin, että toisin kuin muissa rahoituspalveluihin sovellettavissa Euroopan unionin säännöksissä ilmoittajansuojeludirektiivin liitteessä mainitussa IORP II direktiivissä ei säädetä sisäisestä ilmoituskanavasta eikä tällaista säädöstä ole myöskään lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista annetussa laissa (947/2021). Tämän vuoksi ilmoittajansuojeludirektiivin 8 artiklan 4 kohdan mukaan 8 artiklan 3 kohdassa säädettyä 50 työntekijän raja-arvoa ei sovelleta oikeushenkilöihin, jotka kuuluvat liitteessä olevan I osan B kohdassa ja II osassa tarkoitettujen unionin säädösten soveltamisalaan. Koska ehdotetun ilmoittajansuojelulain 10 §:ää sovelletaan vain eläkelaitoksiin, joihin työ- tai virkasuhteessa olevien henkilöiden määrä on säännöllisesti vähintään 50, ei velvoite perustaa sisäinen ilmoituskanava koskisi lisäeläkelaitoksia, joissa on säännöllisesti vähemmän kuin 50 työsuhteessa olevaa henkilöä.
Edellä esitetyn johdosta valiokunta esittää, että pykälään lisätään 3 momentti seuraavasti: ”Edellä 1 momentista poiketen lisäeläkesäätiöistä ja lisäeläkekassoista annetussa laissa (947/2021) tarkoitetun lisäeläkelaitoksen on riippumatta lisäeläkelaitokseen työsuhteessa säännöllisesti olevien henkilöiden määrästä perustettava sisäinen ilmoituskanava rikkomista koskevan tiedon ilmoittamista ja ilmoituksen perusteella toteutettavia toimenpiteitä varten. Mitä edellä säädetään lisäeläkelaitoksesta, sovelletaan myös eläkesäätiöön ja eläkekassaan, jossa on vapaaehtoista lisäeläkevakuutustoimintaa harjoittava osasto, riippumatta eläkesäätiöön tai eläkekassaan työsuhteessa säännöllisesti olevien henkilöiden määrästä.”
11 §. Sisäisen ilmoituskanavan ulkoistaminen.
Valiokunta ehdottaa pykälän 3 momentissa olevan viittauksen teknistä korjausta 10 §:n 1 momenttiin tehtyjen muutosten takia.
12 §. Yhteiset sisäiset ilmoituskanavat ja resurssien jakaminen.
Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä olevan viittauksen teknistä korjausta 10 §:n 1 momenttiin tehtyjen muutosten takia.
15 §. Sisäistä ilmoituskanavaa koskevat vähimmäisvaatimukset.
Hallituksen esityksessä pykälän 1 momentin mukaan sisäisessä ilmoituskanavassa on voitava ilmoittaa kirjallisesti ja suullisesti. Esityksen perustelujen ja valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarkoituksena kuitenkin on, että ilmoittaa on voitava kirjallisesti tai suullisesti. Valiokunta ehdottaa tämän johdosta sanan ”ja” muuttamista muotoon ”tai”.
Lisäksi valiokunta ehdottaa, että pykälän 4 momentissa oleva sana ”olisi” (”…organisaation olisi tiedotettava…”) korvataan sanalla ”on” (”…organisaation on tiedotettava…”) ja sana ”niihin” sanalla ”ilmoittamiseen”.
5 luku. Ilmoittajan suojelu
24 §. Vapaus vastuusta.
Lain 24 § sisältää säännökset vastuuvapaudesta. Pykälän 1 momentin mukaan ilmoittajaa, joka ilmoittaa tai julkistaa rikkomista koskevia tietoja lain mukaisesti, ei aseteta tietojen antamisen tai hankkimisen osalta vastuuseen sopimukseen, lakiin, asetukseen tai määräykseen perustuvaa tietojen ilmaisemista koskevan rajoituksen rikkomisesta. Edellytyksenä on lisäksi se, että tietojen ilmoittaminen tai julkistaminen on välttämätöntä lain soveltamisalaan kuuluvan rikkomisen paljastamiseksi.
Esityksen perustelujen mukaan pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 21 artiklan 2—4 ja 7 kohta. Lakivaliokunta tuo lausunnossaan esiin, että 24 §:n 1 momentin ehdotetussa sanamuodossa vastuusta vapauttava vaikutus on kuitenkin yhdistetty vain direktiivin 21(3) artiklaan. Lakivaliokunta tuo esiin, että on perusteltua katsoa, että myös direktiivin 21(7) artikla on nimenomaan vastuusta vapauttava peruste, joka koskee tietojen ilmoittamista ja julkistamista direktiivin sallimin tavoin. Lakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että pykälän 1 momentin sanamuotoa on syytä tarkistaa mainitsemalla siinä antamisen ja hankkimisen lisäksi ilmoittaminen ja julkistaminen.
Lakivaliokunta katsoo myös lausunnossaan, että 1 momentin sanamuoto jättää tulkinnanvaraa ja epäselvyyttä siitä, minkä ajankohdan mukaan ilmoituksen välttämättömyyttä arvioidaan. Pykälässä käytetty sanamuoto ”oli välttämätöntä” voi johtaa siihen, että välttämättömyysarvio voidaan tehdä vasta ilmoittamisen jälkeen. Tämä olisi ilmoittajien suojelun kannalta epäloogista suhteessa 6 §:ssä säädettyihin suojelun saamisen yleisiin edellytyksiin. Lain 6 §:n mukaan ilmoittajan suojelun yleisenä edellytyksenä on, että ilmoittajalla on ilmoittamishetkellä perusteltu syy uskoa, että rikkomista koskeva tieto pitää paikkansa ja että tällainen tieto kuuluu lain soveltamisalaan. Epäselvyyden poistamiseksi suhteessa suojelun yleisiin edellytyksiin lakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että 24 §:n 1 momenttia on syytä täsmentää ilmaisuilla ”ilmoittamishetkellä” ja ”perusteltu syy uskoa”. Myös 1 momentin viimeisen virkkeen sana ”oli” on perusteltua muuttaa muotoon ”on”. Kyseinen muotoilu kuvaa paremmin sitä, että kysymys on ilmoittajan ilmoittamishetken käsityksestä ilmoittamisen merkityksestä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää esitettyjä lisäyksiä perusteltuina ja ehdottaa niiden lisäämistä 1 momenttiin.
25 §. Todistustaakka.
Lain 25 § sisältää säännökset todistustaakasta. Pykälän mukaan käsiteltäessä tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa vastatoimien ja ilmoittamisen estämisen kiellon rikkomista koskevaa asiaa, joka koskee ilmoittajalle tai muulle 5 §:ssä tarkoitetulle henkilölle aiheutunutta haittaa, vireillepanijan on esitettävä selvitystä seikoista, joihin vaatimus perustuu. Jos asiaa käsiteltäessä esitettyjen selvitysten perusteella voidaan olettaa vastatoimien kieltoa rikotun, vastapuolen on kumotakseen oletuksen osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu. Tätä säännöstä ei sovelleta 36 §:ssä tarkoitettua rikosasiaa käsiteltäessä.
Esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa selostetaan säännöksen sisältöä. Lakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että sekä pykälästä että sen perusteluista ilmenee, että käännetty todistustaakka koskee vain vahingonkorvauksen perustetta, mutta ei esimerkiksi vahingon määrää. Pykälän toiseksi viimeinen lause selventää, että käännetty todistustaakka koskee nimenomaan kiellon rikkomista.
Lakivaliokunta kiinnittää lisäksi lausunnossaan huomiota siihen, että pykälän viimeisen virkkeen mukaan säännöstä ei sovelleta 36 §:ssä tarkoitettua rikosasiaa käsiteltäessä. Lakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että viittaus 36 §:ään on tarpeeton, koska 36 §:ssä tarkoitetussa rikosasiassa ei ole kysymys ilmoittajalle aiheutuneesta haitasta. Säännös ei siten muutenkaan tule sovellettavaksi tällaisen asian käsittelyyn. Edellä esitetyn perusteella työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa, että 25 §:stä poistetaan viittaus 36 §:ään.
27 §. Vahingonkorvausvelan vanhentuminen.
Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momenttiin lakiteknisiä muutoksia.
6 luku. Henkilötietojen käsittely ja salassapito
29 §. Henkilötietojen käsittely.
Pykälän otsikko on ”Henkilötietojen käsittely”. Pykälän 2 momentin ensimmäinen virke koskee kuitenkin henkilötietojen käsittelyn sijaan ilmoitusten säilyttämistä, minkä johdosta valiokunta ehdottaa, että pykälän otsikkoa muutetaan siten, että se sisältää myös ilmoitusten säilyttämisen. Valiokunta toteaa samalla selkeyden vuoksi, että 2 momentilla täytäntöönpannaan omalta osaltaan direktiivin 18 artiklan 1 kohdan ilmoitusten säilyttämistä koskeva sääntely.
31 §. Rekisteröidyn oikeuksien rajoittaminen.
Valiokunta ehdottaa pykälän 1 ja 4 momenttiin lakiteknisiä muutoksia.
32 §. Salassapitovelvollisuus.
Valiokunta ehdottaa pykälän 2 ja 5 momenttiin teknisiä muutoksia.
33 §. Salassa pidettävien tietojen antaminen.
Ilmoituskanavien kautta ilmoitettujen tietojen luottamuksellisuus on yksi direktiivin ja lain keskeisimmistä säännöksistä. Samalla on kuitenkin tärkeää, että ilmoituksen kohteena olevalla henkilöllä on riittävät mahdollisuudet puolustautua, jos häntä kohtaan harkitaan esimerkiksi työoikeudellisia toimenpiteitä, kuten irtisanomista tai varoitusta. Valiokunta toteaa pykälän 2 momentin 4 kohdan osalta, että työ- tai virkamiesoikeudellisen menettelyn käynnistämisen harkinta ei vielä oikeuta salassa pidettävien tietojen antamiseen. Tiedot voidaan luovuttaa, kun menettely ilmoituksen kohdetta vastaan on päätetty käynnistää.
Valiokunta toteaa lisäksi, että mainitusta kohdasta puuttuu luovutuksensaaja eli ilmoituksen kohde, jolle tiedot voidaan luovuttaa. Valiokunta ehdottaa tämän johdosta 2 momentin 4 kohdan muuttamista siten, että siihen lisätään luovutuksensaaja (ilmoituksen kohde).
7 luku. Seuraamukset
35 §. Hyvitystä koskeva vaatimus.
Valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään toimivaltaiseksi viranomaiseksi käräjäoikeus, mikä vastaisi esityksen perusteluissa todettua, jossa viitataan siihen, että hyvityskanteen käsittelevän tuomioistuimen toimivaltaisuus määräytyy oikeudenkäymiskaaren 10 luvun mukaisesti.
36 §. Rangaistussäännökset.
Lain 36 § sisältää rangaistussäännökset. Pykälän 1 momentin mukaan 5 §:ssä tarkoitettu ilmoittaja, joka 2 §:n mukaisessa ilmoituksessa tahallaan ilmoittaa tai julkistaa vääriä tietoja, on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, ilmoittajan suojelusta annetun lain rikkomisesta sakkoon.
Lakivaliokunta toteaa lausunnossaan 1 momentin säännöksessä tarkoitetun väärän tiedon käsitteen ja teon vähäisyyden osalta seuraavaa: Käsitettä ”vääriä tietoja” käytetään lain 36 §:n 1 momentin rangaistussäännöksen tunnusmerkistössä. Rikostunnusmerkistössä ilmaisulla tarkoitetaan totuudenvastaisten tietojen esittämistä. Tiedot voivat olla vääriä myös silloin, jos ilmoitus esitystapansa tai tietojen pois jättämisen vuoksi muodostuu ilmeisen harhaanjohtavaksi ja tämän vuoksi jonkin tiedon suhteen totuudenvastaiseksi. Väärien tietojen tulee koskea ilmoittajansuojelulain kannalta merkityksellisiä seikkoja. Jos väärät tiedot koskevat muita asioita, ne eivät toteuta tämän rangaistussäännöksen tunnusmerkkejä. Sanottu koskee ehdotetun rangaistussäännöksen tulkintaa. Ilmoittajansuojeludirektiivissä ja -laissa on ilmoittajansuojelujärjestelmän muissa yhteyksissä käytetty ilmoittamisessa esitettyjä tietoja ja niihin liittyviä subjektiivisia elementtejä koskevia ilmauksia, joita tulkitaan omissa yhteyksissään.
Rangaistussäännöksen tunnusmerkistöön sisältyy edellytys, jonka mukaan rangaistavuus edellyttää, että teko ei ollut vähäinen. Teko voi olla vähäinen sen tunnusmerkistönmukaiseen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen taikka tekijän suhtautumiseen ja syyllisyyteen liittyvistä syistä. Teon vähäisyysarvio voi näin liittyä esimerkiksi vääriin tietoihin, niiden luonteeseen ja merkityksellisyyteen ilmoituksessa. Rikos edellyttää tahallisuutta. Tahallisuutta arvioidaan sitä koskevien yleisten rikosoikeudellisten periaatteiden mukaan.
Pykälän 2 momentti sisältää säännökset syyteoikeudesta. Sen mukaan syyttäjä ei saa nostaa syytettä ilmoittajan suojelusta annetun lain rikkomisesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi. Esityksen mukaan kyseessä on siten asianomistajarikos.
Mainitun 2 momentin osalta lakivaliokunta tuo lausunnossaan esiin, että ilmoittajansuojelujärjestelmän tarkoitus kiinnittyy nimenomaan rikkomusten ehkäisemiseen liittyvään julkiseen intressiin. On ajateltavissa, että vääriä tietoja ei välttämättä aina ilmoiteta tai julkisteta tietyn yksityishenkilön kunnian loukkaamistarkoituksessa vaan kysymys voi olla esimerkiksi tiettyyn yhteisöön tai viranomaiseen laajemmin kohdistuvasta toiminnasta. Tällaisessa tilanteessa teolla välittömästi loukattua yksilöä eli asianomistajaa ei välttämättä ole yksilöitävissä. Edelleen lakivaliokunta tuo lausunnossaan esiin, että syyteoikeuteen liittyvät kysymykset ovat merkityksellisiä myös direktiivin 23(2) artiklassa tarkoitetun seuraamuksen EU-oikeuden tehokkaan täytäntöönpanon vaatimuksen näkökulmasta.
Lakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että vaikka ilmoittajansuojelujärjestelmän taustalla on paljolti julkinen intressi, ei tämä sellaisenaan merkitse sitä, että tämän järjestelmän väärinkäytön yhteydessä johonkuhun kohdistetun rikoksen tulisi olla virallisen syytteen alainen. Vääriä tietoja sisältävän ilmoituksen kohteella voi olla merkittäviä intressejä sen suhteen, siirtyykö tällaisen ilmaisurikoksen käsittely rikosprosessuaaliseen käsittelyyn vai ei. Jos teko täyttää ankarammin rangaistavan rikoksen edellytykset, sovelletaan 36 §:n sisältämän toissijaisuuslausekkeen mukaisesti tuota sääntelyä mukaan lukien tuota rikosta koskeva syyteoikeuden järjestelyä koskeva sääntely. Seuraamussääntelyn EU-oikeuden edellyttämään tehokkuuteen vaikuttavat puolestaan myös seuraamusjärjestelmän muut elementit ja kokonaisuus sekä niihin liittyvät osatekijät. Myös prosessikustannuksia koskevat näkökohdat on syytä ottaa huomioon.
Lakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että ehdotettu sääntely toteuttaa direktiivin vaatimukset. Lausunnossaan lakivaliokunta katsoo kuitenkin, että yleiseen etuun liittyville näkökohdille on tästä huolimatta perusteltua antaa syyteoikeusjärjestelyssä enemmän painoa säätämällä, että syytettä ei saa nostaa ”ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista”. Edellä mainitun johdosta työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa, että pykälän 2 momentin loppuun lisätään sanat ”…ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista”.
8 luku. Erinäiset säännökset
40 §. Voimaantulo.
Valiokunta ehdottaa pykälän 3 momentissa olevan viittauksen teknistä korjausta 10 §:n 1 momenttiin tehtyjen muutosten takia.
3. Laki valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 1 §:n muuttamisesta
1 §. Soveltamisala.
Pykälän uuden 3 momentin mukaan valtioneuvoston oikeuskanslerinvirasto toimii Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta annetun lain 18 §:ssä säädettynä keskitettynä ilmoituskanavana ja huolehtii sille mainitussa laissa säädetyistä muista tehtävistä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa, että uudesta 3 momentista poistetaan sen ensimmäinen sana ”valtioneuvoston”, kuten myös lakivaliokunta lausunnossaan ehdottaa.