Nykytila

Vähimmäistyöajasta ei ole määräyksiä laissa, vaan työsopimuksessa voidaan vapaasti sopia työajasta ja siitä, että työaika vaihtelee tietyn tuntimäärän puitteissa. Työaika voi sopimuksessa olla esimerkiksi nollasta 40 tuntiin viikossa, ja työnantaja voi tarjota työntekijälle työtä vaihtelevan määrän tai ei ollenkaan. Tällaisia sopimuksia kutsutaan ns. nollatyösopimuksiksi tai vaihtelevan työajan sopimuksiksi ja niissä työskenteleviä esimerkiksi ekstraajiksi tai tarvittaessa työhön kutsuttaviksi työntekijöiksi. 

Tilastokeskuksen tekemän selvityksen mukaan noin 83 000 palkansaajalla oli oman ilmoituksensa mukaan nollatuntisopimus vuonna 2014. Tämä on noin 4 % kaikista palkansaajista. Osa-aikaisesti työskenteleviä opiskelijoita heistä oli 30 000, joista enemmistö (63 %) oli naisia. Opiskelijoista noin 80 % ei kaivannut lisätunteja. Noin 21 000 palkansaajan ryhmä työskenteli niin ikään osa-aikaisesti, mutta he pitivät ansiotyötä pääasiallisena toimintanaan ja 60 % heistä kaipasi lisätunteja. Myös tämä ryhmä oli naisvaltainen (68 %). Kokoaikaisesti nollasopimuksella työskenteli 24 000 henkilön ryhmä, joista pääosa oli miehiä (60 %). Näiden ryhmien ulkopuolelle jäävien 10 000 nollatuntisopimuksella työskentelevän joukossa oli muun muassa itseään työttöminä pitäviä, joiden työtuntien määrä oli hyvin vähäinen, päätoimenaan omia lapsiaan hoitavia sekä kokoaikaisesti työskenteleviä opiskelijoita.  

Työnantajien mukaan yleisimmät syyt nollatuntisopimusten ja osa-aikaisten työsuhteiden käyttämiseen liittyvät työvoimatarpeen vaihteluun, joka puolestaan on seurausta kysynnän vaihtelusta suhdanteittain, kausi- ja sesonkiluonteisesti sekä eri viikonpäivien ja vuorokaudenaikojen mukaan. Ruuhkahuippuina tarvittavan työvoiman saaminen varmistetaan usein siten, että palkkalistoilla on työntekijöitä, jotka tulevat työhön vain kutsuttaessa. Tällaisia työntekijöitä tarvitaan täyttämään myös muita tilapäisiä ja lyhytaikaisia työvoimatarpeita, kuten vakituisten työntekijöiden poissaoloista johtuvia sijaisuuksia. Pienten yritysten tarpeet vaihtelevan työajan sopimuksiin liittyvät usein siihen, että työtä on tarjolla vain vähän ja satunnaisesti. Usein työntekijä tarvitaan tarjolla olevaan työtehtävään nopeasti.  

Työntekijöille nollatuntisopimus on tarkoituksenmukainen silloin, kun sen ansiosta voidaan helpottaa esimerkiksi työn ja opiskelun tai lastenhoidon yhteensovittamista. Myös eläkkeellä oleville tai satunnaisten lisäansioiden hankkijoille nollatuntisopimus voi antaa mahdollisuuden tehdä työtä silloin, kun se henkilön omaan elämäntilanteeseen sopii.  

Nollatuntisopimuksella työskentely toteutuu eri työntekijöillä hyvin eri tavoilla. Työnantaja saattaa tarjota nollatuntisopimuksen perusteella säännöllisesti työtä esimerkiksi 16 tuntia viikossa, mutta on myös mahdollista, että työntekijälle tarjotaan vain yksittäisiä ja lyhyitä työrupeamia satunnaisesti ja yksittäisten työjaksojen pituudet vaihtelevat tai että työntekijälle ei tarjota tunteja lainkaan.  

Nollatuntisopimusten epäkohtia

Taloudellinen epävarmuus

Nollatuntisopimuksella työskentelyyn liittyy monia epäkohtia, joista työntekijän taloudellinen epävarmuus ja työnantajan mahdollisuus kiertää työntekijän suojaksi tarkoitettuja säännöksiä ovat vakavimpia.  

Monet työntekijät ottavat vastaan osa-aikatyötä tai työtä nollatuntisopimuksella vain, koska vakituista kokoaikatyötä ei ole tarjolla. Nollatuntityösopimus ei aina takaa työntekijälle varmaa toimeentuloa, eikä työntekijällä ole myöskään riittävää mahdollisuutta ennakoida tulotasoaan. Taloudellisen epävarmuuden lisäksi nollatuntityösopimuksella työskentely vaikeuttaa työn ja yksityiselämän yhteensovittamista, koska nollatuntisopimustyössä on tavallista, että työ on otettava vastaan lyhyellä varoitusajalla.  

Nollatuntisopimuksen päättyminen

Nollatuntisopimuksessa työnantajalla on oikeus olla tarjoamatta työtä joko ollenkaan tai tarjota sitä vaihteleva määrä. Tapauksissa, joissa työnantaja on tarjonnut työtä vain harvoin tai ei ollenkaan, on ollut epäselvää, onko työsopimus edelleen voimassa vai onko se lakannut. Laissa ei ole säännöksiä työsuhteen "lakkaamisesta" tai "purkautumisesta" niissä tilanteissa, joissa työtunteja ei nollatyösopimuksen perusteella ole tarjottu. Valiokunta huomauttaa, että työsopimuksen päättymiseen ei vaikuta se, tarjoaako työnantaja töitä vai ei.  

Nollasopimuksiin liittyvistä työoikeudellisesti ongelmallisista piirteistä keskeisin onkin työnantajan mahdollisuus lopettaa työn tarjoaminen pysyvästi ilman erityistä normaaliin työsuhteeseen liittyvää päättämistointa. Muodollisesti työsopimus jää voimaan, vaikka työsuhteen keskeinen ominaisuus — työn tekeminen vastiketta vastaan — on lakannut. Tämä työnantajan mahdollisuus vaarantaa useita työntekijän suojaksi säädettyjä oikeuksia. Tällaisia ovat mm. irtisanomissäännökset ja työntekijän oikeus saada irtisanomisajan palkka. Työnantaja voi välttää myös äitiys- ja sairausajan palkan maksamisen, samoin kuin kiertää koeaikasäännöksiä, lomautussäännöksiä sekä säännöksiä määräaikaisten työsuhteiden perusteista.  

Valiokunta edellyttää, että vaihtelevan työajan järjestelyjä osana työaikalainsäädännön kokonaisuudistusta valmisteltaessa nollatuntisopimuksen irtisanomiseen liittyvä sääntelytarve arvioidaan ottamalla huomioon työsuhteen päättymiseen nykyisin liittyvät oikeusturvaongelmat. (Valiokunnan lausumaehdotukset 1 ja 3) 

Työvuoro- ja lisätyöjärjestelyt

Työaikalain (605/1996) 17 §:n mukaan lisätyö on työtä, jota tehdään työnantajan aloitteesta ja sovitun työajan lisäksi, mutta siten, että työaika ei ylitä laissa säädettyä, paikallisesti sovittua taikka poikkeuksellista säännöllistä työaikaa. Lisätyö voi olla kyseessä silloin, kun säännöllinen työaika on lyhyempi kuin jokin työaikalaissa tarkoitettu säännöllinen työaika. Näin on esimerkiksi kaikkien osa-aikatyötä tekevien kohdalla. Lisätyötä voi teettää vain työntekijän suostumuksella, jollei lisätyöstä ole sovittu työsopimuksessa. Jos työntekijä on antanut suostumuksen lisätyön tekemiseen jo työsopimuksessa, hän voi kieltäytyä lisätyöstä työvuoroluetteloon merkittyinä vapaapäivinä vain perustellusta syystä. 

Työvuoroluettelo on saatettava kirjallisesti työntekijöiden tietoon viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun työjakson alkamista. Ilmoitetut työvuorot sitovat työnantajaa ja työntekijää. Työvuoroluetteloa saa muuttaa vain työntekijän suostumuksella tai töiden järjestelyihin liittyvästä painavasta syystä. 

Työvoimatutkimuksen mukaan nollatuntisopimuksen perusteella työskentelevistä 32 prosenttia työskenteli kokoaikaisesti. Tämä viittaa siihen, että nollatuntisopimuksia käytetään myös työssä, joka on luonteeltaan tosiasiallisesti kokopäiväistä ja jatkuvaa työtä.  

Nollatuntisopimuksella työskenteleville työntekijöille ei aina laadita työvuoroluetteloa etukäteen. Näin toimittaessa nollatuntisopimuksella työskentelevät muodostavat työnantajalle vakituisen varalla olevan työntekijäreservin. Työntekijälle nollatuntisopimuksella työskentely yhdistettynä lisätyövelvollisuuteen muodostuu käytännössä säännölliseksi varallaoloksi, mikä saattaa aiheuttaa työntekijälle hankalia tilanteita, koska hänen tulee sitoumuksensa vuoksi ottaa työvuoro vastaan lyhyellä varoitusajalla henkilökohtaisista ajankäyttösuunnitelmista riippumatta.  

Työsopimuksen työaikaehdon sitovuuden tulisi olla velvoittavuuden osalta tasapainoinen työsuhteen osapuolten kesken. Työntekijän kieltäytyminen tarjotusta työstä voi kuitenkin muodostaa työnantajalle viime kädessä oikeuden purkaa työsopimus, vaikka samassa työsuhteessa työnantaja voi harkintansa mukaan tarjota työtä tai olla tarjoamatta työtunteja. Työntekijän velvollisuus vastaanottaa työtä voi siten nollatuntisopimuksessa helposti muodostua laajemmaksi kuin työnantajan velvollisuus tarjota työtä. 

Valiokunta edellyttää, että työaikalain kokonaisuudistuksen yhteydessä arvioidaan tarve muuttaa työvuoroluetteloa ja lisätyösuostumusta koskevia työaikalain säännöksiä vastaamaan nollatuntisopimuksiin liittyviä erityistarpeita. Lisäksi tulee arvioida työsopimuksen ehdoista annettavan selvityksen vähimmäissisällön lisäsääntelyn tarve. (Valiokunnan lausumaehdotus 2) 

Työajan vakiintuminen

Keskeinen nollatuntisopimuksissa epävarmuutta aiheuttava seikka on työajan vakiintumista koskevan sääntelyn vajavaisuus ja vaikeus. Epäselvää on, millä edellytyksillä ja missä ajassa työaika voi vakiintua työsuhteen ehdoksi, sillä myös asiaa koskeva oikeuskäytäntö on vähäistä ja täsmentymätöntä. Työajan vakiintumisella on vaikutusta mm. sairausajan palkan ja työnteon estymisen ajalta maksettavan palkan suuruuteen sekä työsuhteen päättämisen edellytyksiin ja irtisanomisajan palkan määräytymiseen. Joillakin aloilla on työehtosopimuksilla sovittu säännöllisin väliajoin tehtävästä tarkastelusta, jossa työsopimuksessa sovittua työaikaa verrataan toteutuneeseen työaikaan ja toteutuneen työajan ollessa työsopimuksessa sovittua työaikaa pidempi työaika sovitaan toteutuneen työajan mukaan. Vastaavaa velvollisuutta ei ole säädetty laissa. Valiokunta edellyttää, että työaikalainsäädännön uudistuksen yhteydessä hallitus selvittää, voidaanko työajan vakiintumisesta säätää työntekijän ja työnantajan tarpeet huomioivalla tavalla. (Valiokunnan lausumaehdotus 2) 

Työttömyysturva ja vaihteleva työaika

Nollatuntisopimustyön ja työttömyysturvan sekä muun sosiaaliturvan yhteen sovittaminen on osoittautunut työntekijän kannalta ongelmalliseksi. Työvoimaviranomainen ei saadun selvityksen mukaan yleensä ole pitänyt työn vähäisyyttä pätevänä syynä erota työstä. Henkilölle, joka on irtisanonut nollatuntisopimuksen, koska hänelle on tarjottu töitä vain vähän tai ei ollenkaan, on siten voitu asettaa korvaukseton määräaika eli ns. karenssi, vaikka hän on tosiasiallisesti työtön tai hänen asemansa on lähes työttömyyteen verrattavissa. Myös työssäoloehdon täyttyminen on vaihtelevan työajan työssä vaikeaa. Jos työtunteja kertyy alle 18 tuntia viikossa, työntekijän työssäoloehto ei täyty, vaikka hänellä on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Työtulojen vaih-tuessa työntekijä joutuu sosiaaliturvaa saadakseen myös toimittamaan aina uuden selvityksen tuloistaan. Tulotietojen käsittelyn pitkittyminen voi johtaa taloudellisen tilanteen kiristymiseen. Valiokunta edellyttää, että vaihteleva työaika ja työttömyysturva sekä muu sosiaaliturva sovitetaan yhteen työntekijän kannalta kohtuullisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla. (Valiokunnan lausumaehdotus 3) 

Kilpailevan toiminnan kielto

Työsopimuslain 3 luvun 3 §:ssä säädetään kilpailevan toiminnan kiellosta ja 3 luvun 5 §:ssä kilpailukieltosopimuksesta. Kilpailukieltosopimus voi olla perusteltu, jos työntekijä on sellaisessa asemassa, että hän saa haltuunsa kilpailullisesti tärkeää tai suojattavaa tietoa, taikka hänelle kertyy vastaavanlaista tietotaitoa tai teknistä osaamista. Saadun selvityksen mukaan kilpailukieltoehtoja käytetään myös nollatuntisopimuksissa, jolloin tällaiseen sopimukseen sidottu työntekijä ei voi tehdä töitä toiselle työnantajalle, vaikka hänelle tarjottaisiin työtunteja vain vähän. Valiokunta huomauttaa, että kilpailukiellot eivät aina ole päteviä. Kilpailukiellolla ei pyritä estämään työntekijää tekemästä ammattinsa mukaista työtä vapaa-aikanaan toisessa työsuhteessa tai omaan lukuunsa, jos hän ei tällä työllään ilmeisesti aiheuta vahinkoa työnantajalleen. Valiokunta pitää tärkeänä, että kilpailevan toiminnan kiellon käytön edellytyksistä tiedotetaan tehokkaasti työnantajille ja työntekijöille. Valiokunta edellyttää myös, että hallitus arvioi kilpailevan toiminnan kiellon lisäsääntelyn tarpeen. (Valiokunnan lausumaehdotus 2) 

Työnantajien kilpailutilanne

Nollatuntisopimusten sääntelemätön käyttäminen vaikeuttaa yritysten välisen reilun kilpailun toteutumista. Osa yrityksistä saattaa käyttää normaalien vähimmäistyöajan sisältävien työsopimusten sijasta pääsääntöisesti nollatuntisopimuksia. Tämä vääristää kilpailua, sillä tällaisen yrityksen on mahdollista loukata työntekijöiden oikeuksia esimerkiksi lyömällä laimin irtisanomismenettelyn ja palkanmaksuvelvollisuuden. Valiokunta edellyttää, että vaihtelevaa työaikaa koskevien työsopimusten kilpailutilannetta vääristäviin vaikutuksiin kiinnitetään lainvalmistelun yhteydessä erityistä huomiota. (Valiokunnan lausumaehdotus 4) 

Kansalaisaloitteen arviointia

Valiokunta pitää ymmärrettävänä aloitteen taustalla olevaa huolta nollatuntisopimuksilla työtä tekevien henkilöiden työsuhteen ehtojen ja toimeentulomahdollisuuksien sekä työttömyysturvan turvaamisesta ja katsoo, että nollatuntisopimuksiin liittyy työntekijän kannalta monia ongelmallisia tekijöitä, joihin tulee pyrkiä löytämään ratkaisu joko lainsäädännöllä tai muilla keinoilla.  

Kansalaisaloitteen varsinaisena tavoitteena on nollatuntisopimusten kieltäminen työsopimuslailla. Lisäksi kansalaisaloitteessa ehdotetaan, että työaikalaissa kiellettäisiin sellainen työnantaja-aloitteinen osa-aikatyö, jonka säännöllinen työaika on alle 18 tuntia viikossa. Kielto koskisi siten myös kiinteään viikkotyöaikaan perustuvia osa-aikatöitä. Valiokunta toteaa, että työaikalakiin ehdotetun muutoksen vaikutukset ovat työsopimuslakiin ehdotettua huomattavasti laajemmat. Valiokunta huomauttaa, että on monia tilanteita, joissa yrittäjällä on tarve teettää työtä vähemmän kuin 18 tuntia viikossa, ja katsoo, ettei sellaisen työn teettämistä tule lainsäädännöllä estää. Myös monet työntekijät haluavat työtä lyhyemmäksi ajaksi kuin 18 tuntia viikossa. Edellä esitetyn perusteella valiokunta katsoo, että kansalaisaloitteessa ehdotetut muutokset eivät ole tarkoituksenmukaisia, ja ehdottaa, että lakiehdotukset hylätään.  

Kansalaisaloitteen ehdotus nostaisi työvoimakustannuksia tapauksissa, joissa työvoiman tarve on alle 18 tuntia viikossa. Sillä saattaisi olla kansantalouden työllisyyttä ja työtunteja vähentävä vaikutus. Valiokunta toteaa, että alle 18 viikkotunnin sopimusten kieltäminen saattaisi ohjata työnantajat käyttämään työsopimuksen korvaavia keinoja työn teettämiseksi tai vaihtoehtoisesti supistamaan tältä osin toimintaansa. Vähäinen työvoimatarve katettaisiin omalla työllä tai vuokratyöllä, tai työntekijäasemassa olevat henkilöt siirtyisivät tekemään työtä yksinyrittäjinä. Pahimmassa tapauksessa työtä jätettäisiin taloudellisesti kannattamattomana teettämättä kokonaan.  

Valiokunta pitää tärkeänä, että työsopimus on vastaisuudessakin käyttökelpoinen osapuolten edut ja oikeudet turvaava tapa toisaalta tehdä työtä vain vähäisiä määriä kerrallaan ja toisaalta kattaa myös vähäistä ja satunnaista työvoimatarvetta. Valiokunta edellyttää, että vaihtelevan työaikaehdon sisältävien sopimusten tarkennetulla sääntelyllä ei estetä sopimuksen tekemistä sellaisessa työssä, jossa työvoiman tarve vaihtelee ennakoimattomasti, ja silloin, kun se on molempien osapuolten työsopimuksesta ilmenevän tahdon mukainen. (Valiokunnan lausumaehdotus 5) 

Nollatuntisopimusten käytön pelisääntöjä selvittävä työryhmä

Työ- ja elinkeinoministeriö on 15.11.2016 asettanut työryhmän selvittämään nollatuntisopimusten pelisääntöjä. Työryhmän tehtävänä on muun muassa arvioida mahdolliset lainsäädännön muutostarpeet, joilla turvataan työntekijöiden asema ja samalla mahdollistetaan riittävän joustavien työaikajärjestelyjen käyttäminen silloin, kun työvoiman tarve vaihtelee ennakoimattomalla tavalla. Työryhmän tulee työskennellä yhdessä kesäkuun loppuun 2017 toimivan työaikalakityöryhmän kanssa. Lisäksi työryhmän tulee nollatuntisopimuksia käsittelevissä kysymyksissä toimia yhteistyössä työttömyysturvalainsäädännön karensseja selvittävän työryhmän kanssa. Työryhmän on määrä saada työnsä valmiiksi maaliskuun loppuun mennessä. 

Valiokunta pitää nollatuntisopimusten pelisääntöjen selvittämistä tarpeellisena. Valiokunta pitää tärkeänä, että työryhmä huomioi kansalaisaloitteessa esiin tuodut epäkohdat ja niiden korjaamisen. Valiokunta korostaa, että mahdolliset muutosehdotukset on tarpeen sovittaa yhteen työaikalakityöryhmän työn kanssa ja tarvittaessa tähän on työryhmälle on varattava lisäaikaa.  

Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena arvioida, missä määrin nykyinen lainsäädäntö luo riittävät puitteet nollatuntisopimusten käytölle ja missä määrin koettuihin epäkohtiin voidaan puuttua valvonnan ja riittävän tiedottamisen avulla. Valiokunta korostaa, että samanaikaisesti työmarkkinoiden sääntelyn kehittämisen kanssa tulee tehdä vaihtelevien työaikajärjestelyjen edellyttämät muutokset työttömyysturvaan siten, että aidosti ilman työtä oleva henkilö säilyttää oikeutensa työttömyysturvaan. 

Johtopäätös

Valiokunta ehdottaa kansalaisaloitteeseen sisältyvien lakiehdotusten hylkäämistä. Valiokunta kuitenkin edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin kansalaisaloitteessa esille tuotujen epäkohtien ratkaisemiseksi joko valmistelemalla tarvittavat muutokset lainsäädäntöön tai lakien toimeenpanoa tehostamalla, ja ehdottaa, että eduskunta hyväksyy viisi lausumaa.