Yleistä

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työttömyyskassalakia siten, että työttömyyskassat voivat jatkossa niin päättäessään tarjota jäsenilleen yksityistä työvoimapalvelua jäsentensä työllisyyden tukemiseksi. Kassojen tarjoamat työvoimapalvelut voivat sisältää työnvälitystä, tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluita, asiantuntija-arviointeja, valmennuksia sekä muita näihin verrattavissa olevia palveluita. 

Työttömyyskassojen yksityisillä työvoimapalveluilla ei ole tarkoitus korvata julkisia työvoima- ja yrityspalveluita, vaan palvelut ovat kassoille ja jäsenille vapaaehtoisia. Palveluihin ei käytetä julkista rahoitusta, vaan palvelut rahoitetaan kassan omista varoista. Ehdotetun muutoksen tavoitteena on edistää työttömyyskassaan kuuluvien työttömien työllistymistä ja työttömyysuhan alla olevien työssä pysymistä. 

Esityksen mukaan (HE s. 17—21) työttömyyskassojen laajentuvien tehtävien vaikutusten arviointiin liittyy huomattavaa epävarmuutta. Arvio on, että vaikutukset työllisyyteen ovat vähäisiä tai niitä ei synny ollenkaan, minkä arvioidaan johtuvan etenkin siitä, että palvelujen järjestäminen ja niihin osallistuminen on vapaaehtoista.  

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää kuitenkin tärkeänä ja kannattaa toimia, joilla lisätään työllistymistä edistäviä palveluja. Valiokunta pitää hyvänä muun muassa sitä, että myös työssä käyvien jäsenten on mahdollista hyödyntää kassojen järjestämiä työvoimapalveluita, ja kehittää siten myös työssä ollessaan osaamistaan ja torjua siten työttömyysuhkaa. Yksityisten työvoimapalveluiden tarjoaminen ja järjestäminen voi osaltaan myös vähentää julkisen puolen palvelujen tarjoamiseen kohdistuvaa painetta. Tämä on tärkeää etenkin siinä vaiheessa, kun työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyy valtiolta kunnille vuoden 2025 alussa. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana seuraavin huomioin. 

Yksityiset työvoimapalvelut

Työttömyyskassat ovat yksityisoikeudellisia yhteisöjä, jotka hoitavat julkista lakisääteistä tehtävää. Niiden jäseninä on joko palkkatyöntekijöitä (palkansaajakassa) tai yrittäjiä (yrittäjäkassa) ja niiden tarkoituksena on työttömyysturvalaissa tarkoitetun ansioturvan ja siihen liittyvien ylläpitokorvausten järjestäminen jäsenilleen. Ne eivät voimassa olevan lain mukaan saa harjoittaa muuta kuin työttömyyskassalaissa tarkoitettua toimintaa.  

Myös yksityinen työvoimapalvelu on lailla säädeltyä toimintaa. Julkisen työvoima- ja yrityspalvelulain ja 1.1.2025 voimaan tulevan työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain mukaan yksityisellä työvoimapalvelulla tarkoitetaan työ- ja elinkeinoviranomaisesta riippumattomia yksityisen tai oikeushenkilön tarjoamia työnvälityspalveluja ja muita työnhakuun liittyviä palveluja sekä työvoiman vuokrausta. Näiden palveluiden tulee ILOn yleissopimuksen 181 ja ILO-sopimukseen perustuvan kansallisen lainsäädännön mukaan olla maksuttomia.  

Maksukiellon keskeinen periaate on, että työpaikan saamisesta ei peritä työntekijältä maksua. Yksityiset työnvälitystoimistot eivät saa periä, suoraan tai välillisesti, osin tai kokonaan, maksuja tai kuluja työntekijöiltä. Työnvälityksen maksukiellon rikkomisen seuraamuksista on säädetty rikoslaissa (39/1889).  

Esityksessä ehdotetun mukaan työttömyyskassat voivat jatkossa tarjota työnvälitystä, tieto- ja neuvontapalveluita, ohjauspalveluita, asiantuntija-arviointeja sekä valmennuspalveluita. Näistä palveluista työnvälityspalvelut, sekä tieto- ja neuvontapalvelut kuuluvat saadun selvityksen mukaan maksukiellon piiriin.  

Maksukiellon vuoksi esityksessä täsmennetään, että työttömyyskassan tarjoamien maksukiellon piirissä olevien palveluiden tulee olla muidenkin kuin työttömyyskassan jäsenten saatavilla. Hallituksen esityksen mukaan (s. 34) tämä tarkoittaa sitä, että avointen työpaikkojen tulee olla julkisesti kaikille nähtävillä esimerkiksi kassan avoimilla verkkosivuilla tai siten, että kassa julkaisee linkit työpaikkoja välittävän tahon avoimille verkkosivuille. Esityksen mukaan työttömyyskassa voi tarjota avoimia työpaikkoja jäsenilleen kohdennetusti, silloin kun tarjottavat työpaikat ovat avoimesti saatavilla esimerkiksi kaikille avoimilla verkkosivuilla. Valiokunta pitää täsmennyksiä tärkeinä. 

Työ- ja elinkeinoministeriöllä on yksityisten työvoimapalveluiden toiminnan seuraamiseksi oikeus saada yksityisiä työvoimapalveluja tarjoavilta niitä koskevia tietoja. Yksityisten työnvälitystoimistojen on toimivaltaisen viranomaisen määräämin väliajoin toimitettava viranomaiselle sen pyytämät tiedot, joita tarvitaan, jotta toimivaltainen viranomainen kansallisten ehtojen ja käytäntöjen edellyttämällä tavalla on selvillä yksityisten työnvälitystoimistojen rakenteesta ja toiminnoista. Valiokunta toteaa, että tietoja on viimeksi pyydetty yksityisistä työvoimapalveluista vuonna 2005. Valiokunta pitää tärkeänä, että työ- ja elinkeinoministeriö valvoo ja seuraa yksityisten työvoimapalveluiden vaikuttavuutta ja toimivuutta säännöllisesti.  

Työttömyyskassojen tehtävien laajentaminen ja julkiset työvoimapalvelut

Työttömyyskassan tarjoamilla yksityisillä työvoimapalveluilla ei ole tarkoitus korvata julkisia työvoimapalveluita. Kassan järjestämiin työvoimapalveluihin osallistuminen on vapaaehtoista, eikä osallistumiseen tai osallistumatta jättämiseen liity yksilöä koskevia velvollisuuksia tai oikeuksia. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy sosiaali- ja terveysvaliokunnan kantaan (StVL 5/2024 vp) siitä, ettei kassan tarjoamilla palveluilla miltään osin tule korvata julkisia työvoima- ja yrityspalveluita. Työttömillä tulee olla myös jatkossa oikeus saada julkisesti rahoitettua, oikea-aikaista, vaikuttavaa ja henkilökohtaisesti kohdennettua työvoimapalvelua tarpeen mukaisesti. 

Palvelun vapaaehtoisuuden varmistaminen on esityksen mukaan tarkoitus toteuttaa siten, ettei kassan tarjoamaa palvelua sisällytetä työnhakijan kanssa laadittavan työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman työnhakijaa velvoittavaan osaan. Näin toimiessa työttömyysturvaseuraamuksia koskeva työttömyysturvalain säännös ei tule sovellettavaksi. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että käytännössä työttömyyskassan palveluista saatetaan kuitenkin sopia työllistymissuunnitelmissa joko erehdyksessä tai siksi, ettei asiassa ilmene, että kyseessä on nimenomaan työttömyyskassan palvelu. Tällöin palvelusta kieltäytyminen ja sen keskeyttäminen voi tulla työttömyysturvalain 2 a luvun 9 §:n soveltamisen piiriin. 

Sosiaali- ja terveysministeriön valiokunnalle antamassa vastineessa todetaan, että suunnitelmassa havaitut virheet korjattaisiin ennen kuin työttömyysturva-asiaa ryhdytään selvittämään. Valiokunta pitää kuitenkin mahdollisena, että virheitä ei aina havaita ja korostaa, että virheellisistä työllistymissuunnitelmista mahdollisesti syntyvät perusteettomat työttömyysturvaseuraamukset tulee oikaista pikaisesti.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa tärkeänä, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta arvioi, tulisiko mahdollisten tulkintaepäselvyyksien estämiseksi säätää lain tasolla, että työttömyyskassalain palvelut eivät kuulu työttömyysturvalain 2 a luvun 9 §:n soveltamisen piiriin ja että ne eivät ole velvoittavia. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy sosiaali- ja terveysvaliokunnan huoleen tulkintaepäselvyyksien syntymisestä. Valiokunta ei kuitenkaan pidä tarkoituksenmukaisena säätää asiasta, koska sellainen säännös olisi lakiteknisesti tarpeeton ja toiseksi säännös saattaisi aiheuttaa epäselvyyksiä palvelun velvoittavuudesta työnhakijalle, joka osallistuu jonkin muun tahon kuin työ- ja elinkeinohallinnon tai työttömyyskassan järjestämään palveluun.  

Neuvonta

Julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyy vuoden 2025 alusta lukien valtiolta kuntien vastuulle. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta huomauttaa, että etenkin siirtymävaiheessa työvoimanvirkailijoiden ja asiakkaiden neuvonnan tarve kasvaa. Valiokunta tähdentää, että esityksessä ehdotettujen yksityisten työvoimapalveluiden järjestämisestä sekä palveluiden vapaaehtoisuudesta tiedottamisesta tulee huolehtia niin työttömyyskassoissa kuin TE-palveluissa siten, että ero työttömyyskassojen vapaaehtoisten palvelujen ja lakisääteisten julkisten velvoittavien työvoimapalvelujen välillä on kaikille osapuolille ymmärrettävä ja selkeä.  

Kuntien itsehallinnollisesta asemasta johtuen työ- ja elinkeinoministeriö ei enää vuoden 2025 jälkeen tule antamaan nykyisen kaltaisia soveltamisohjeita julkisten työvoimapalveluiden toimeenpanosta, mikä valiokunnan käsityksen mukaan lisää entisestään perehdyttämisen ja neuvonnan tarvetta.