Perussuomalaiset pitää hallituksen asettamia tavoitteita sekä keinoja epärealistisina ja pitkälti haitallisina Suomen talouskasvua ja julkisen talouden kestävyyttä ajatellen. 

Pitkien välimatkojen maana ja syrjäisen sijaintinsa takia Suomella ei ole edellytyksiä olla ilmastoasioissa ideologinen edelläkävijä ja aiheuttaa lisäkustannuksia meri-, maa- ja ilmailuliikenteelle. Liikenteen välttämättömyyden takia sen raskaampi verottaminen entisestään heikentää Suomen kilpailukykyä. 

Suomi ei euromaana pysty hyödyntämään kansallisen rahapolitiikan mahdollisuuksia, joten merkittävät keinot vaikuttaa Suomen talousnäkymiin löytyvät finanssipolitiikan ja työmarkkinoiden puolelta. Matala korkotaso ja yritysten korkea arvostustaso mahdollistavat vielä tällä hetkellä ylisuurten menojen ja kunnianhimoisten poliittisten hankkeiden rahoittamista velanotolla ja valtion yritysomistusta myymällä. 

Perussuomalaisten mielestä kustannuskilpailukyvystä huolehtiminen ja julkisen sektorin menojen kohtuullistaminen sekä parempi suuntaaminen kotimaista kokonaiskysyntää ja kansainvälistä kilpailukykyä vaalien on ainoa tie talouden kestävää kehitystä tavoiteltaessa. 

Edullisen ja toimitusvarman energian, liikenteen, työvoiman ja nopeiden viranomaispalveluiden ja -päätösten turvaaminen on tärkeää. Ulkomainen yritys ei investoi Suomeen edes imagosyistä sen takia, että hallitus on julistanut olevansa kokoaan suurempi. Kotimainen yritys saattaa jopa päättää olla investoimatta maahan, joka julistautuu edelläkävijäksi omaan jalkaan ampumisessa. 

1 Talouskasvu hidastumassa, todennäköisesti pitkäksi aikaa 

Suomen talouden nähdään olevan lähellä potentiaaliaan, mm. madaltuneen työttömyyden johdosta. Hidastuva kasvu olisi tosiasia riippumatta kansainvälisestä taloussuhdanteesta, joka sekin on osoittanut merkkejä merkittävästä hidastumisesta. Vientisektorin näkymien heiketessä ja yritysten suhdannebarometrien kertoessa nollakasvunäkymistä vähäinenkin talouskasvumme lepää pääasiassa kotimaisen kysynnän varassa. 

Koska kotitalouksien velkaantuneisuus on jo valmiiksi korkealla, kotimaista kysyntää ei ole mahdollista lisätä kuin työmarkkinauudistuksilla, velkaantumalla tai osaavalla työperäisellä maahanmuutolla, jota on vaikea saada, ja ei-työperäisellä maahanmuutolla, joka on kuitenkin budjettivaikutuksiltaan negatiivista. 

2 Finanssipolitiikan mitoitus löysää 

Hallituksen finanssipolitiikkaa voidaan moittia löysäksi. Hallituksen tapa kutsua finanssipolitiikkaa etukäteen elvyttäväksi on asiantuntijalausuntojenkin mukaan ongelmallinen lähestymistapa. Mikäli taloutemme on lähellä potentiaaliaan ja kasvunäkymät pysyvät alhaisina, hallitus elvyttää tilanteessa, jossa olisi tärkeämpää pyrkiä tasapainottamaan tulot ja menot. 

Hallitus on todennäköisesti oikeassa siinä, että edessä ovat huonommat ajat, mutta elvyttävän finanssipolitiikan ongelmana on, että yritykset ja kansalaiset saattavat pitää elvytyspolitiikkaa väliaikaisena, jolloin tuleviin leikkauksiin ja veronkorotuksiin varaudutaan, ja investoinnit ja kulutus eivät kasva. Ennenaikainen elvytys, joka on suunnattu kulutukseen eikä korkeamman tuottavuuden tavoitteluun esimerkiksi infrastruktuuri-investointien kautta, ei ole kestävällä pohjalla ja samalla heikentää Suomen edellytyksiä vastata suhdannenäkymien tai trenditalouskasvun mahdolliseen lisäheikkenemiseen. 

3 Ympäristöpolitiikka yliverottaa kilpailukykymme pois ja johtaa hiilivuotoon 

Epärealistinen hiilineutraaliustavoite jää ilman mittavia keinoja kuolleeksi kirjaimeksi, ja mikäli tavoitetta edes puoliksi tosissaan lähdettäisiin ajamaan, negatiiviset talousvaikutukset olisivat huomattavat. Mitään mittausvirhettä ylittäviä vaikutuksia mahdollisilla ilmastotoimilla ei kuitenkaan olisi itse ilmastoon, mutta ne vaarantaisivat Suomen talouskehityksen kestämättömällä tavalla. 

Tilanteessa, jossa sekä yritysten että kotitalouksien luottamus talousnäkymiin on romahtanut historiallisen alhaiseksi, on vaarallista hirttäytyä kiinni tavoitteisiin, joita ei voida saavuttaa, ja keinoihin, jotka lähinnä vain heikentävät kasvun edellytyksiä. 

4 Työllisyystavoite haastava, keinot riittämättömät tai julkiselle taloudelle haitalliset 

Työllisyystavoitteiden osalta perussuomalaiset epäilee asiantuntijalausuntojen tavoin, että 75 %:n työllisyysasteen saavuttaminen on epärealistista. Sen saavuttaminen edellyttäisi työllisyysasteen nousua lähes 1980-luvun loppupuolen tasolle. Tuolloin vallinnut suljettu talous, idänkauppa, velkakupla ja matalan tuottavuuden työpaikat eivät enää palaa. Heikosti työllistyvät ja aiheuttamiltaan kuluiltaan kalliiksi tulevat humanitaariset maahanmuuttajat eivät helpota työllisyystavoitteen saavuttamista. Matalapalkka-alojen työperäiset maahanmuuttajat nostavat toki ainakin aluksi työllisyysastetta, mutta heidän työllisyysasteensa laskee nopeasti maassaolovuosien myötä, ja sosiaalitukiriippuvuus heikentää fiskaalista kestävyyttä jo ensimmäisestä päivästä alkaen. 

Palkkatukien lisääntyvä käyttö ja laajentaminen todennäköisesti johtaa tempputyöllistämiseen, jossa julkisen sektorin menot kasvavat, pysyviä työllisyysvaikutuksia ei juuri synny ja samalla markkinoille syntyy tukiriippuvaisia häirikköyrityksiä, joiden toiminta syrjäyttää aidosti markkinaehtoisia yrityksiä. 

Asiantuntijalausunnoissa mainitaan, että hallituksen työllisyystoimet eivät erityisesti kohdistu niihin, joissa olisi suurinta potentiaalia työllistyä nykyistä enemmän: ikääntyneet, lapsensaamisiässä olevat naiset ja nuoret. 

Todennäköisesti ikääntyneiden ja nuorten työllisyyden parantamisessa joudutaan harkitsemaan esimerkiksi työnantajille koituvien työntekijän sairauskulujen sekä vanhemmuudesta aiheutuvien kulujen siirtämistä yhteiskunnalle.  

Työehtojen tai sosiaaliturvan heikentäminen, irtisanomisen helpottaminen, koeaikojen pidentäminen ja vastaavat keinot saattavat ehkä olla tehokkaita työllisyyden kohottamiseen, mutta vaikka nämä keinot olisivat työllisyyttä parantavia, niillä on myös negatiivisia taloudellisia vaikutuksia ja ne ovat poliittisesti vaikeita ja raskaita toteuttaa. Tämän takia tullaankin tarvitsemaan kokonaisvaltaisempia ja paremmin suunnattuja ohjelmia työllisyysasteen nostamiseksi. 

5 Liikenne pitää Suomen hengissä, eikä sitä saa haitata 

Liikenne on välttämätöntä kansantaloudelle ja elämällemme. Suomi on kaukana kauppakumppaneistamme ja meren eristämä. Välimatkat maan sisällä ovat pitkät. Liikenteellä saattaa olla edessä isoja muutoksia ilmastopolitiikan seurauksena. Tämä lisää epävarmuutta sekä olemassa olevien että tulevien liikenneinfrastruktuuri-investointien osalta. Se myös voimistaa alue- ja toimialaeriytymistä. 

Pitkien välimatkojen maana ja syrjäisen sijaintinsa takia Suomella ei ole edellytyksiä olla ilmastoasioissa ideologinen edelläkävijä ja aiheuttaa lisäkustannuksia meri-, maa- ja ilmailuliikenteelle. Liikenteen välttämättömyyden takia sen raskaampi verottaminen entisestään heikentää Suomen kansainvälistä kilpailukykyä ja heikentää kotimaista taloudellista toimeliaisuutta. 

6 Kuntien taloudellinen tilanne heikko jo valmiiksi 

Suomen kuntatalous on kriisiytymässä heikon talouskasvun, lisääntyneiden velvoitteiden, rakennemuutoksen, ikääntymisen ja alueellisen eriytymisen seurauksena. Edessä tulee olemaan velkaantumista, verojen kiristyksiä tai leikkauksia- ja todennäköisesti kaikkia kolmea. Näillä kaikilla tulee olemaan negatiivista kierrettä vahvistava vaikutus, ja olisi perusteltua alkaa miettiä, miten Suomen nykyistä kuntajärjestelmää tulisi kehittää. 

Kunnille ollaan sälyttämässä uusia ja kalliita tehtäviä, joista erityisesti mainittakoon varhaiskasvatuksen ja oppivelvollisuuden lisääminen, hoitotakuut ja henkilöstömitoitukset. Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina kirjoitti äskettäin, että kuntaveroprosentin nousupaine vuoteen 2023 mennessä on keskimäärin 2,2 prosenttiyksikköä. Kuntien ja kuntayhtymien velka on kasvamassa nykyisestä 20 miljardista eurosta puolella, 30 miljardiin, seuraavan vuosikymmenen aikana. 

7 Valtion vastuut paisuvat, EU:n kautta tulevat riskit kasvavat 

Valtion vastuut ovat huomattavat ja kasvussa. Eläkejärjestelmämme on vain osittain rahastoiva, mikä luo jännitteitä sukupolvien välille. Eläkejärjestelmällä on runsaasti suoria ja epäsuoria kytköksiä julkisen talouden kestävyyteen. 

Eläke- ja kuntajärjestelmän ohella valtiomme on sekä jo olemassa olevilla että implisiittisillä sitoumuksilla vastuussa euromaiden valtioiden ja jopa euromaiden yritysten ja pankkien veloista. Pankkiunionin syventäminen ja kiirehtiminen on nyt akuutein ongelma, mutta myös jatkuvasti suunnitteilla oleva euroalueen yhteinen budjetti on huolenaihe.  

Pian päätettävä euroalueen yhteinen rakenneuudistusten lainoitusjärjestelmä on kooltaan pieni, mutta kaltevan pinnan periaatteella on tunnistettava riski, että kriisiytyvässä tilanteessa olemassa olevan järjestelmän kokoa kasvatetaan. Myös EU:n budjettineuvotteluiden seurauksena Suomen brutto- ja nettomaksuosuudet ovat kasvamassa pysyvästi vuosiksi eteenpäin. 

Euroopan keskuspankin arvopaperiosto-ohjelmasta kukaan ei oikein tiedä, miten lopulta tulee käymään. Suomen valtio välttyy merkittäviltä vastuilta vain, jos euroalue pysyy kasassa, mutta samanaikaisesti euroalueen kasassa pysyminen edellyttää Suomen valtion vastuiden merkittävää kasvattamista. JTS ei kiinnitä euroalueen kehittämiseen juuri minkäänlaista huomiota, vaikka sillä on keskeinen merkitys taloutemme ja valtion vastuiden tulevalle kehitykselle. 

Hallitus suunnittelee mittavia korotuksia vientiluotto- ja -takuujärjestelmään. Korotuksien myötä maksimi kasvaisi puolella, 33 miljardin euron tuntumaan, mikä olisi toimiala- ja maariskien keskittymisen takia julkisen sektorin riskejä merkittävästi kasvattava tekijä, kuten valtiovarainministeriön lausunnosta voi päätellä. 

8 Väestökehitys ja maahanmuutto huolestuttavat 

Väestön vanheneminen heikentää sekä huoltosuhdetta (työikäisten määrä suhteessa ei-työikäisiin) että taloudellista huoltosuhdetta (työlliset suhteessa ei-työllisiin). Syntyvyyden romahtamisen seuraukset ovat vakavia ja kauaskantoisia. Siksi hallituksen on lisättävä panostuksia lapsiperheiden sosiaalisen ja taloudellisen aseman parantamiseen. 

Maahanmuutto- ja elinkeinopolitiikassa kiinnitetään aivan liian vähän huomiota tekijöihin, joilla Suomeen suuntautuvaa sosiaalitukiriippumatonta paluumuuttoa ja ulkomaalaisten taloudellisilta kokonaisvaikutuksiltaan positiivista työperäistä maahanmuuttoa ulkomailta olisi mahdollista lisätä. 

On ilmeinen riski, että humanitaarisen maahanmuuton (turvapaikanhakijat, kiintiöpakolaiset, perheenyhdistämiset) lisäämistä perustellaan huoltosuhteella, vaikka se todellisuudessa heikentää taloudellista huoltosuhdetta. Maahanmuuttopolitiikan vaikutukset ovat luonteeltaan pitkäaikaisia ja jopa pysyviä, joten huomion kiinnittäminen asiaan on äärimmäisen tärkeää. 

Hallituksen tulisi kiinnittää nykyistä paljon suurempaa huomiota keinoihin, joilla Suomeen saataisiin työperäisiä paluumuuttajia sekä aidosti työperäisiä maahanmuuttajia EU-alueelta ja EU:n ulkopuolelta. Tämä on Suomen talouden potentiaalin kehittymistä yksi eniten rajaavia tekijöitä. 

9 Rakennemuutokset ja alueelliset eriytymiset 

Toimialamuutos jatkuu, mikä aiheuttaa sekä väestöllistä että alueellista eriytymistä. Suurten kaupunkien ulkopuolella tämä näkyy asuntojen hintojen, elinkustannusten, palveluiden saatavuuden heikentymisenä, mikä synnyttää negatiivisen kierteen. Jotkut toimialat, kuten maatalous, ovat pysyvissä vaikeuksissa. 

Haja-asutusalueilla on työllisyyden ja elinkeinoelämän kaupunkeja suurempi riippuvuus muutamista isoista työnantajista, mikä kasvattaa yritys- ja toimialariskien merkitystä haja-asutusalueilla ja ruokkii siten kyseisten alueiden epäkiinnostavuutta elinkeinoelämän ja kotitalouksien näkökulmasta. 

Kyse on pitkän aikavälin trendeistä, joille on vaikeaa tehdä muuta kuin pehmentää niiden vaikutuksia. Tämä johtaa myös ylisukupolviseen alueelliseen eriytymiseen, kun haja-asutusalueiden asuntovarallisuus ei kerrytä tai edes säilytä arvoaan, kun taas suurten kaupunkien asuntovarallisuuden arvo on jatkanut tasaista nousuaan. 

10 EU-politiikka uhkaa maataloutta ja maaseutua 

Euroopan unionin rahoituskehysneuvottelut ovat käynnissä. Pohjana oleva komission esitys merkitsee Suomelle erityisesti maatalouden ja maaseudun kehittämisen osalta suuria leikkauksia. Rinteen hallituksen kehysesityksessä näitä ei ole otettu huomioon kansallisen tuen osuuden vastaavana kasvattamisena. 

Maatalouden kannattavuus on erittäin heikko. Tänä vuonna se heikkenee edelleen parin hieman kohtuullisemman vuoden jälkeen. 

EU:ssa käydään myös yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisneuvotteluja. Suomen tavoitteena tulee olla viljelijöitä ahdistavien säädösten vähentäminen, mutta toisin uhkaa jälleen käydä. 

Rinteen hallituksen maatalous- ja maaseutupolitiikka uhkaa Suomen elintarvikeomavaraisuutta, viljelijöiden toimeentuloa ja maaseudun autioitumisen kiihtymistä. Perussuomalaiset vaativat hallitusta puolustamaan Suomen etuja EU-neuvotteluissa ja turvaamaan elintarviketuotanto satoinetuhansine työpaikkoineen sekä koko maan asumiskelpoisena pitäminen. 

Hallitukselta puuttuvat työllisyystoimet 

Valtiovarainministeriön arvion mukaan talouskasvu hidastuu tämän vuoden 1,5 prosentista 1,0 prosenttiin ensi vuonna. Vaalikauden lopussa vuonna 2023, jolloin julkisen talouden pitäisi olla hallituksen tavoitteen mukaisesti tasapainossa, talous kasvaa 0,7 prosenttia. Hallitus ei saa julkista taloutta koskeville tavoitteilleen vetoapua talouskasvusta, vaan sen on huolehdittava omilla toimenpiteillään talouden tasapainottamisesta. Talouskehitykseen kohdistuvat riskit ja epävarmuus korostavat hallituksen omien toimien merkitystä. 

Rinteen hallituksen talouspolitiikan keskeisin tavoite on työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin ja työllisten määrän vahvistuminen vähintään 60 000 henkilöllä vuoden 2023 loppuun mennessä. Ilman tätä julkisen talouden tasapainoa ei saavuteta vuonna 2023. 

Julkisen talouden suunnitelman uskottavuus lepää työllisyyskasvun varassa. Suunnitelmasta puuttuvat kuitenkin täysin varsinaiset työllisyystoimet. Toimet ovat suunnitelman mukaan valmistelussa. Jos puolet vaadittavista toimista ei ole valmiina elokuun 2020 budjettiriiheen mennessä, hallitus arvioi aiemmin päätettyjä menolisäyksiä. 

Hallituksen toimet laskevat työllisyyttä 

Eduskunnan riippumattoman tietopalvelun laskelmien perusteella hallituksen ensi vuoden talousarvion vero- ja sosiaaliturvamuutokset laskevat työllisyyttä 5 000 hengellä. Hallituksen konkreettiset toimet ja kirjatut tavoitteet ovat täydellisessä ristiriidassa keskenään. On perusteltua kysyä, aikooko hallitus edes tosissaan yrittää nostaa työllisyyttä ja pitää kansalaisille antamansa lupaukset. 

Kokoomus ei voi seurata hallituksen toimettomuutta hiljaa sivusta. Emme hyväksy sitä, että hallitus synnyttää lisää työttömyyttä, kun sen pitäisi vähentää työttömyyttä. Hallitus ottaa lisää velkaa, kun sen pitäisi vähentää velanottoa. 

Kokoomus on vaihtoehtobudjetissaan esittänyt keinot, joilla Suomeen saataisiin eduskunnan tietopalvelun ja muiden asiantuntijoiden laskelmiin pohjautuen yli 60 000 työllistä lisää. Eduskunnan riippumattoman tietopalvelun arvio kattaa uusista työllisistä 26 000. 

Kokoomuksen toimenpidelista osoittaa, ettei Suomessa ole pulaa tepsivistä työllisyyskeinoista, vaan rohkeudesta ja kyvystä toteuttaa niitä. Kunnianhimoista työllisyystavoitetta ei saavuteta ilman kunnianhimoisia keinoja. 

Rinteen hallitusohjelmassa on hyvät tavoitteet talouspolitiikalle. Erityisesti keskustan kynnyskysymys oli, että julkinen talous on vaalikauden lopussa tasapainossa. Riittääkö keskustalle pelkkä kirjaus vai edellyttääkö puolue myös toimia hallitukselta? Hallituksen on viimeinkin annettava eduskunnalle selvitys keinoista, joilla työllisyystavoite on saavutettavissa. 

Asiantuntijoiden kritiikki on tyrmäävää 

Vaikka hallitus ei kuuntelisi kokoomusta, tulisi sen kuunnella sekä kotimaisia että ulkomaisia asiantuntijoita. Rinteen hallituksen talouspolitiikka ei herätä luottamusta EU-komissiossa tai kansainvälisessä valuuttarahastossa IMF:ssä. 

Suomi sai 20.11. sapiskaa EU-komissiolta siitä, että julkiset menomme uhkaavat kasvaa ensi vuonna liikaa. Suomi on samassa nuhtelujoukossa Etelä-Euroopan maiden kanssa, jotka ovat vaarassa rikkoa kasvu- ja vakaussopimusta ensi vuonna. Myös IMF:n tuoreen arvion mukaan Suomen talous ei ole tasapainossa vuonna 2023. 

Kun edellinen hallitus hillitsi julkisia menoja ja velkaa, on Rinteen hallitus tehnyt täyskäännöksen. "Julkisen talouden kokoa kasvatetaan päätösperäisesti merkittävällä tavalla ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin", kirjoittaa talousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa Elinkeinoelämän tutkimuslaitos. Valtiovarainministeriön tuoreen talouskatsauksen mukaan menot kasvavat tuloja nopeammin ensi kertaa vuoden 2014 jälkeen. Menojen kasvamista vastaavaa tulojen kasvua ei ole olemassa, joten julkistalous heikkenee rakenteellisesti. Hallitus rahoittaa uudet menot käytännössä täysin velkarahalla. 

Valittua muutosta ei voi perustella suhdannetilanteella, koska taloutta ennustavien laitosten yksimielinen näkemys on, että Suomen talous ei ole taantumassa eikä sellaista myöskään ennusteta. Kasvun hidastuminen ei ole merkki taantumasta, vaan kasvun normalisoitumisesta trendikasvuksi. Valtiovarainministeriön taloudellisen katsauksen mukaan ns. suhdannekuilu eli todellisen ja potentiaalisen tuotannon erotus on suunnilleen nolla vuonna 2020 ja sen ennustetaan olevan sitä koko tarkastelujakson 2020—2023. "Budjetin linja on reippaasti keventävä, sopii huonosti suhdannetilanteeseen ja rikkoo mahdollisesti budjettisääntöjä", totesi professori Roope Uusitalo talousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa. Näkemykseen suhdannetasapainosta yhtyi myös Suomen Pankin asiantuntija talousvaliokunnan kuulemisessa. "Hallituksen finanssipolitiikan linjaa voidaan pitää elvyttävänä. Hallitus ei perustele elvyttävää finanssipolitiikka suhdannetilanteella, eikä käsitys tämän hetkisestä suhdannetilanteesta anna perusteita elvytykselle", lausuu Talouspolitiikan arviointineuvosto. 

Miksi hallitus valitsee elvyttävän finanssipolitiikan, vaikka kukaan ei näe sille perusteita? Se heikentää mahdollisuuksia reagoida kysyntää tukevalla politiikalla, jos Suomi oikeasti kohtaa taantuman ensi vuosikymmenellä. Miksi hallitus kastelee nurmikkoa sateella? 

Asiantuntijaorganisaatioilta saadut selvitykset ovat yksimielisesti huolestuneita hallituksen valitseman finanssipolitiikan julkista taloutta heikentävästä vaikutuksesta. 

"Kokonaisuudessaan talouspolitiikalle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen vaikuttaa sangen epävarmalta. Julkisen talouden suunnitelman perusteella näyttää olevan mahdollista, että Suomi rikkoo Vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osaa vuonna 2020. Menosäännön mukaista menojen kasvuvauhtia nopeampi menojen kasvu johtuu sekä etupainotteisesta pysyvien menojen lisäyksestä että kertaluonteisista menoista. Nettovarallisuusasemaa heikentävän julkisten menojen kasvun on tarkoitus osaltaan auttaa työllisyystavoitteen saavuttamisessa. On kuitenkin ongelmallista, että hallituksella ei ole uskottavaa suunnitelmaa julkisen talouden tasapainottamiseksi", lausuu Talouspolitiikan arviointineuvosto. 

Siksi menojen lisäys on Suomen kansan hyvinvoinnin kannalta kyseenalainen. Se heikentää julkisen talouden rakenteellista kestävyyttä tilanteessa, jossa pohjalla on jo merkittävä kestävyysvaje. Valittu linja johtaa merkittävään säästö- ja leikkaustarpeeseen tulevaisuudessa. Se edustaa samankaltaista vastuutonta suosion kalastelua kuin populistisen presidentti Trumpin Yhdysvalloissa valitsema finanssipolitiikka. Alijäämää kasvatetaan, vaikka talous on täystyöllisyydessä. Myös Suomi on täystyöllisyydessä, jos täystyöllisyydellä tarkoitetaan sitä alinta työttömyyden tasoa, joka Suomen jäykillä työmarkkinarakenteilla on mahdollista saavuttaa. Asiantuntijaorganisaatioiden käsitys Suomen rakenteellisesta työttömyydestä on 7—8 prosentin luokkaa. Suomen ongelmat ovat rakenteellisia, eivät suhdannetilanteesta johtuvia. 

Valiokunnan lausunnossa todetaan innovaatiopanostusten riittämättömyys. Hallituksen vastuuton menojenlisäys kohdistuu kuitenkin pääosin tulonsiirtoihin ja tulevaisuuden hyvinvointia lisäävät, innovaatioita ja infrastruktuuria vahvistavat investoinnit jäävät mitättömän vähäisiksi. Kokoomus taas esittää vaihtoehtobudjetissaan yritystukileikkauksia, joilla lisättäisiin pysyviä TKI-panostuksia 140 miljoonalla eurolla. Tämä tukisi tavoitetta nostaa TKI-panostukset neljään prosenttiin BKT:sta. 

Menolisäyksiä voisi perustella kokonaiskysynnän lisäämisen tarpeella, jos hallitus samalla lisäisi rakenneuudistuksilla talouden potentiaalia. Tällöin luotaisiin tilaa työllisyyden ja tuotannon kasvulle, jota voitaisiin tukea kokonaiskysyntää kasvattamalla. Työllisyyttä pysyvästi ja merkittävällä tavalla kasvattavia rakenneuudistuksia ei kuitenkaan ole esitetty. 

Rakenneuudistusten puute ei johdu siitä, että niitä koskevaa tietoa ei olisi saatavilla. Suomen Pankin lausunnon mukaan "tutkimustieto viittaa siihen, että työllisyyttä on mahdollista nostaa mm. porrastamalla ansiosidonnaista työttömyysturvaa, poistamalla työttömyysturvan lisäpäivät eli ns. työttömyysputki ja uudistamalla perhevapaajärjestelmä työllisyyttä tukevalla tavalla". Kaikki edellä mainitut toimet sisältyvät myös kokoomuksen vaihtoehtobudjettiin. 

Hallituksen linja on vastuuton 

Kokoomuksen mielestä julkistaloutta on hoidettava pitkäjänteisesti ja vastuullisesti. Kestävyysvaje merkitsee, että julkistaloutta on jatkuvasti vahvistettava, jotta valtio ja kunnat selviävät ensi vuosikymmenten palvelu- ja tulonsiirtovastuista. Näin toimittiin vuosina 2015—2019. 

Hallituksen talouspolitiikka on selvä muutos tähän linjaan, ja se heikentää julkisen talouden tasapainoa tilanteessa, jossa heikkenemiselle ei ole suhdannepoliittisia perusteita ja jossa taloutta vaivaa jo valmiiksi kestävyysvaje eli tulevaisuudessa syntyvistä ikäsidonnaisista menoista ja työikäisen väestön pienenemisestä syntyvä kattamaton vastuu. 

Suomen talous on kasvanut viime vuosina, ja noususuhdanne on vaikuttanut positiivisesti myös työllisyystilanteeseen. Kuten valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, Suomen talouskasvu kuitenkin hidastuu selvästi vuonna 2016 alkaneen nousukauden jälkeen. Julkisen talouden suunnitelman pohjana olevan valtiovarainministeriön arvion mukaan bruttokansantuote kasvaa 1,5 prosenttia vuonna 2019 ja 1,0 prosenttia vuonna 2020 ja hidastuu edelleen suunnittelukauden loppua kohden 0,7 prosenttiin vuonna 2023. Näin ollen valtiovarainvaliokunta arvioi, että julkisen talouden alijäämä kasvaa tänä vuonna ja kehityksen ennustetaan jatkuvan koko kehyskauden siten, että alijäämä kasvaa suunnittelukauden aikana noin 3,7 mrd. euroon. Velkasuhteen arvioidaan kääntyvän kasvuun vuodesta 2021 alkaen ja ylittävän 60 prosentin rajan vuonna 2022. 

Rinteen hallitus on ohjelmassaan linjannut, että normaalin kansainvälisen talouden tilanteessa julkinen talous on tasapainossa vuonna 2023 ja julkisen velan suhde BKT:een alenee. Hallitus ei kuitenkaan toimi ohjelmansa mukaisesti, vaan jo ensimmäisessä kehyspäätöksessä on nähtävissä hallituksen talouspolitiikan vaikutukset. Julkinen talous ei tule olemaan tasapainossa, ja julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen tulee kasvamaan. Myös Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi, että hallituksen politiikka on kestämättömällä pohjalla. Samoin myös EU:n komissio totesi vastikään, että Suomi uhkaa rikkoa EU:n taloussääntöjä ensi vuoden budjettiesityksellään. Mikäli hallitus aikoo pitää kiinni tavoitteestaan, pitää sen muuttaa talouspolitiikkansa suuntaa. 

Tarvitaan toimia, joiden avulla ruokitaan talouskasvua ja kannustetaan yrittäjyyteen. Yritysverotus tulee säilyttää maltillisena, jotta yrittäjät pystyvät ennakoimaan tulevaisuutta. Ilman kannustavaa verotusta meille ei synny uusia investointeja, eikä uusia työpaikkoja. Työllisyyden kasvun esteitä pitää purkaa aktiivisesti. Suomessa on noin 50 000 järjestäytymätöntä yritystä. Nämä pienet ja keskisuuret yritykset ovat juuri niitä, joissa syntyy uusia työpaikkoja. Niitä syntyisi vielä enemmän, jos näillä työpaikoilla voitaisiin sopia nykyistä joustavammin paikallisista työehdoista. Sosiaaliturvan uudistusta on kiirehdittävä. Kristillisdemokraattien esittämä Kannustava perusturvamalli ratkaisee monia nykyisen järjestelmän ongelmia: poistaa tuloloukkuja ja kannustaa työn vastaanottamiseen.  

Työllisyyden parantamiseksi tarvitaan panostuksia koulutukseen. Oleellista on kehittää koulutusjärjestelmää yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa niin, että työvoimapulasta kärsiville aloille ja alueille saadaan lisää työvoimatarpeeseen vastaavia koulutuspaikkoja. Opiskelijoita tulee myös ohjata aktiivisesti valitsemaan aloja, joissa vallitsee työvoimapula. Työvoimapalveluissa tulee huomioida yksilön tilanne ja mahdollisuudet nykyistä paremmin ja ohjata ihmisiä yksilöllisesti räätälöityjen palveluiden avulla työelämään. Kristillisdemokraatit panostaisivat oppisopimuskoulutuksen laajempaan käyttöön. Sen tulisi olla huomattavasti yrittäjäystävällisempi, jolloin se loisi nykyistä enemmän pysyviä työpaikkoja. 

Maatalousyrittäjät ovat erityisesti olleet viime vuosina kovilla poikkeavien sääolosuhteiden vuoksi. Maataloustuet tulee säilyttää nykytasollaan ja maatalousyrittäjille tulee tarvittaessa myöntää kriisitukia. Suomella ei ole varaa siihen, että maatalous ajetaan alas. Koko maa tulee säilyttää asuttuna. Tämä ei onnistu ilman kestävää ja maatalousyrittäjien ongelmat huomioivaa maatalouspolitiikkaa. 

Tulevan EU-budjetin haasteena on paikata mm. Britannian EU-eron myötä syntyvä rahoitusvaje. Euroopan komission julkaiseman esityksen mukainen leikkaus Suomen maataloustukiin ei ole hyväksyttävä, ja esityksen toteutuminen tulee pyrkiä estämään. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan yksi keskeisimmistä tavoitteista on maanviljelijöiden elannon turvaaminen. On Suomen etu, että maaseutuohjelmien rahoitus säilyy nykyisellä tasolla. Samalla tulee kehittää kansallisia tukia ja nykyistä tehokkaammin ja nopeammin vastata erilaisiin kriisitilanteisiin. Kertaalleen alas ajettua maataloustuotantoa ei kovin nopeasti saa uudelleen käynnistettyä. Suomen huoltovarmuudesta ja maaseudun elinvoimaisuudesta tulee pitää kiinni. 

Väestön ikärakenne ja tulevaisuuden huoltosuhde tulee entisestään heikkenemään, mikäli syntyvyyttä ei saada nousuun. Viime vuosien heikot syntyvyysluvut ovat todella hälyttäviä. Nyt on toimittava paremman ja kannustavamman perhepolitiikan aikaansaamiseksi. Vaikuttavan perhe- ja väestöpolitiikan avulla voidaan poistaa epävarmuustekijöitä, jotka vaikuttavat negatiivisesti syntyvyyteen. Kristillisdemokraatit parantaisivat perhe-etuuksia hallitusta enemmän. 

Kristillisdemokraatit jakavat valtiovarainvaliokunnan huolen paikallishallinnon alijäämän syvenemisestä. Kuntien menojen kasvu on ollut alkuvuodesta odotettua nopeampaa ja verotulojen kasvu odotettua vaimeampaa. Valiokunnan mietinnön mukaisesti menoja ovat kasvattaneet erityisesti sotemenot, kun taas kuntien tuloverokertymä on jäämässä kuluvana vuonna noin 900 miljoonaa euroa alhaisemmaksi kuin keväällä arvioitiin. Kuntatalouden vahvistamiseksi pitää löytää keinoja. Sote-uudistuksen ja hallituksen maakuntakaavailujen varaan ei voida paljoakaan laskea. Huonosti toteutettu maakunta- ja sote-uudistus voi pahimmillaan johtaa merkittävään julkisten menojen kasvuun, alun perin tavoitellun kustannusten kasvun leikkaamisen sijaan. 

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kiinnittää erityistä huomiota oikeusministeriön hallinnonalan rahoituksen riittävyyteen. Lakivaliokunta on usean vuoden ajan kiinnittänyt huomiota määrärahojen riittämättömyyteen ja tuonut esille, että tilanne tulee johtamaan kansalaisten oikeusturvan heikkenemiseen. Viimeksi lakivaliokunta painotti lausunnossaan (LaVL 5/2019 vp), että oikeusministeriön hallinnonalan toimijat suorittavat valtion ydintehtäviä ja oikeusjärjestelmän vakaa ja luotettava toiminta on yhteiskunnan ja kansantalouden suotuisan kehityksen perusedellytys. Julkisen talouden suunnitelmassa JTS-säästövaatimuksen haittavaikutuksia kompensoidaan ja lievennetään vuosina 2020—2023 oikeusministeriön hallinnonalalle kohdennetuin lisämäärärahoin. Tämä on myönteistä, mutta ei vielä riittävä toimi kansalaisten oikeusturvan turvaamiseen. Kristillisdemokraatit yhtyvät lakivaliokunnan kantaan, jossa valiokunta on ollut erittäin huolissaan säästövaatimuksen vaikutuksista oikeusministeriön hallinnonalan toimijoiden toimintakykyyn sekä kansalaisten oikeusturvaan.