Hallituksen esitys riitelee hallitusohjelman kanssa
Esityksessä ehdotetaan tuloverolakiin säännöstä niin sanotusta yrittäjävähennyksestä. Elinkeinotoiminnan, maatalouden ja porotalouden tuloksesta vähennettäisiin verotuksessa viisi prosenttia. Vastaava vähennys koskisi myös metsätalouden pääomatuloja.
Esityksen perusteluissa viitataan hallitusohjelmaan, jonka mukaan Suomesta on tehtävä kilpailukykyisempi myös yrittämisen, omistamisen ja investoimisen verotusta uudistamalla. Tähän liittyen yritysmuodoille, joita vuonna 2014 toteutettu yhteisöveron alennus ei koskenut, otetaan käyttöön yrittäjävähennys.
"Yrittäjävähennys" on kuitenkin ristiriidassa suhteessa verotuksen kärkihankkeeseen, jonka mukaan verotuksen perusperiaate on laaja veropohja ja matalat verokannat. Verojaoston kuulemat asiantuntijat ovat todenneet, että "yrittäjävähennys" nakertaa veropohjaa ja monimutkaistaa verotusta entisestään. Malli, jossa jostain tulosta vain osa olisi veronalaista, olisi verojärjestelmässä poikkeuksellinen ja tietenkin kyseenalaistaa itse verokannan määräytymisen oikeellisuuden. Laajasti todetaan, että yhteisöverotus on liian monimutkaista, mutta hallitus tekee siitä entistä vaikeaselkoisempaa. Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että verotuksen asiantuntijaryhmät — joista merkittävimpänä Hetemäen työryhmä vuodelta 2010 — eivät ole esittäneet yrittäjävähennystä. Hallituksen esittämä muutos ei siis vastaa asiantuntijoiden verotuksessa kokemaan epäkohtaan, vaan on Suomen Yrittäjät ry:n poliittinen tavoite. Asiantuntijan määritelmän mukaan kyseessä on jollekin taholle suunnattu erityinen veroetu.
Valiokunnan suppea mietintö ei kuitenkaan huomioi asiantuntijoiden lausuntoja, paitsi silloin kun hallituksen esitystä on muutettu palvelemaan erityisryhmien ja etujärjestöjen tarpeita. Näistä lisäkustannuksista ei ole esitetty menoarvioita, vaan todetaan ylimalkaisesti, että "muutoksilla ei ole merkittäviä vaikutuksia valtion verotuottoihin". Kun tehdään miljoonaluokan lisäyksiä muutenkin arvioituihin hyötyihin nähden kalliiseen (yli 120 miljoonan euron) vähennykseen, arviota ei voida pitää riittävänä eikä lisäystä vastuullisena.
Yhtiömuotojen verotuksellisesta yhtenäisyydestä
Hallituksen esitys perustuu virheelliseen oletukseen, että yhteisöveron alennuksen jälkeen muut yhtiömuodot olisivat joutuneet epäedulliseen asemaan, jonka "yrittäjävähennys" korjaisi. Useat asiantuntijalausunnot, jotka mietintö sivuuttaa, pitävät väittämää virheellisenä.
Yhtiömuotojen verotusta ei voi verrata keskenään. Yksityiset elinkeinonharjoittajat ja henkilöyhtiöt välttyvät monilta hallinnollisilta vaatimuksilta, joita osakeyhtiöiltä edellytetään. Ne voivat vähentää 30 % palkkamenoista toimintavarauksena, ja 30 % palkkamenoista lasketaan nettovarallisuuteen, jonka perusteella tehdään jako ansiotulo- ja pääomatulo-osuuteen. Maataloudessa voidaan tehdä tasausvaraus ja metsätaloudessa metsävähennys ja menovaraus. Eri yritysmuodoissa on eri veropohja. Hallituksen esitysksessä todetaan (s. 12), että verojärjestelmien ero "perustuu yritysmuotojen toiminnan erilaisuuteen eikä verotuksessa voida saavuttaa täyttä tasapuolisuutta järjestelmän rakenteita muuttamatta."
Lausunnossaan lakiluonnokseen Valtion taloudellinen tutkimuslaitos esittikin, että yhtiöverotuksen mahdollisia muutoksia tarkasteltaisiin kokonaisuutena eikä toteutettaisi irrallista ja järjestelmää monimutkaistavaa toimenpidettä, jonka vaikutuksia ei ole tarkkaan arvioitu.
Hallituksen esityksessä myönnetään monissa kohdissa, että eri yhtiömuotojen verotuksen erot johtuvat yhtiöiden toiminnan eroista. Elinkeinonharjoittajien ja henkilöyhtiöiden tulot eivät poikkea palkkatuloista, niissä tulonmuodostus on pienempää kuin keskimäärin osakeyhtiöissä, liikevaihdon kasvaessa osakeyhtiö on tarkoituksenmukaisempi.
Asiantuntijakuulemisessa on ilmennyt, että erityistä jännitettä eri yhteisömuotojen välillä ei ilmene, koska verovelvolliset voivat yleensä vapaasti valita yritysmuotonsa. Mikään ei estä yrittäjää optimoimasta verotustaan siirtymällä henkilöverotuksesta osakeyhtiöverotukseen. Vaikka on totta, että Suomen yrityskenttä on osakeyhtiövaltainen, ei ole mitenkään perusteltu, miksi se olisi ongelma.
On harhaanjohtavaa ja tarkoituksenmukaista väittää, että yhteisöveron alennus olisi johtanut osakeyhtiön voiton verotuksen alentumiseen. Samaan aikaan näet osinkoverotusta kiristettiin. Osakeyhtiön voiton verotuksessa yhtiön verotus ja osakkaan verotus muodostavat kokonaisuuden. Hallituksen esityksessäkin (s. 12) todetaan, että "listaamattoman osakeyhtiön luonnolliselle henkilölle jakaman voiton kokonaisverorasitus on nykyisin 26,0—26,8 %." Vain murto-osalla elinkeinonharjoittajista tai henkilöyhtiöistä verotus on kireämpää — ja koska se edellyttää täyttä pääomatulo-osuutta ilman palkkamenoista tehtävää varausta, "epäkohta" voi koskea vain hyvätuloisia yksinyrittäjiä.
Hallituksen esityksessä todetaan (s. 13), että "niillä harvalukuisilla vähennyksen piiriin kuluvilla yrityksillä, joiden yritystulo on euromääräisesti katsoen suuri, yritystuloon kohdistuva verorasitus… voi olla suurempi kuin listaamattoman osakeyhtiön jakaman voiton kokonaisverorasitus". Verokantojen ero ei siis ole edes teoreettisesti niin merkittävä ongelma, että tämä lakiesitys olisi perusteltu. Se on "harvalukuisille yrityksille" tarjottu veroetu.
Oikea vertailu on ansiotulovero
Ylivoimainen enemmistö "yrittäjävähennykseen" oikeutetuista ei maksa läheskään 26—26,8 prosentin veroa, saati pääomaveron alemman kannan mukaista 30 prosenttia, joka olisi ansiotuloverotusta edullisempi, jos vuosiansiot ylittävät 39 000 euroa.
Hallituksen esityksestä ilmenee, että valtaosalla elinkeinonharjoittajista (77 %), henkilöyhtiöistä (79 %) ja maataloudenharjoittajista (77%) tulos jää alle 30 000 euron.
Näin pienillä tuloilla ansiotuloverotus on edullisempi suurelle valtaosalle "yrittäjävähennykseen" oikeutetuista. Hallituksen esityksen mukaan (s.7) elinkeinonharjoittajien tuloista "yli 90 prosenttia", henkilöyhtiöiden osakkaiden tuloista 77 prosenttia ja maatalouden harjoittajien tuloista 55 prosenttia verotetaan ansiotulon mukaan.
"Pienen tulonmuodostuksen ja siihen liittyvän kevyen ansiotuloverotuksen takia pienyritysten verotus on nykyisin selvässä valtaosassa tapauksissa yhteisöverokantaakin, 20 prosenttia ke-vyempää." (s.7) "Yrittäjävähennykseen" oikeutetuista siis noin kolme neljäsosaa verotetaan ansiotulon mukaan. Esitystä ei voi siis tältäkään osin perustella eri yritysmuotojen erilaisella verotuksella, vaan oikeampaa on vertailla listaamattoman osakeyhtiön jakaman voiton kokonaisverorasitusta ja ansiotuloveroa.
Hallituksen esityksessä todetaan (s. 7): "Ansiotuloverotusta on kevennetty systemaattisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien yhteensä noin 10 %-yksiköllä, mikä on keventänyt myös pienyritysmuotojen verotusta. Kevennykset ovat lisäksi kohdentuneet voimakkaammin matalille tulotasoille, joilla valtaosa elinkeinonharjoittajista, henkilöyhtiöistä ja maataloudenharjoittajista toimii."
Asiantuntijakuulemisessa onkin esitetty kysymys, eivätkö ansiotuloverotuksen yleiset kevennykset riitä, ja toivottu, että mikäli hallitus haluaa saattaa yrittäjäasemassa työskentelevät edullisempaan verotukselliseen asemaan kuin palkkatulon saajat, tämä olisi tuotava valiokunnan mietinnössä hallituksen esitystä selkeämmin esille. Tämä seikka on sivuutettu mietinnössä.
Tulonjakovaikutukset
"Yrittäjävähennykseen" oikeutetuista saajista 150 000 eli noin puolet tekee alle 10 000 euron tulosta. Mediaanitulo on siis alle 10 000 euroa. Keskiarvoa hallituksen esitys ei kerro. 10 000 euron vuosituloilla veronkevennys on esityksen arvion mukaan 50—150 euroa vuodessa. Tämä summa siis vähennetään verotettavasta tuloksesta, joten kaavamaisesti laskien käteen jäävä tulo 10 000 euron ansiotulosta kasvaa (800—[800*0,95]) 40 euroa vuodessa.
Mitä suurempi on mediaanin ja keskiarvon ero, sitä epätasaisempi on jakauma. Eduskunnan tietopalvelun arvion mukaan "yrittäjävähennyksen" veronkevennyksen mediaani on 175 euroa vuodessa, keskiarvo 430 euroa vuodessa. Ero on merkittävä.
Hallituksen esityksessä todetaan (s. 15), että ehdotetut muutokset lisäävät merkitsevästi tuloeroja Gini-kertoimella mitattuna. Veronkevennys kohdistuu "voimakkaammin harvalukuisiin suurituloisiin yrityksiin ja niiden omistajiin kuin runsaslukuisiin pienituloisiin yrityksiin ja niiden omistajiin".
Eduskunnan tietopalvelun laskelmien mukaan (31.8.2016) lähes puolet "yrittäjävähennyksen" summasta, 55 miljoonaa euroa, menee ylimpään tulokymmenykseen. Kahteen ylimpään desiiliin päätyy 60 prosenttia "yrittäjävähennyksestä", siis 75 miljoonaa euroa.
Paitsi euromääräisesti ylin tulokymmenys hyötyy eniten myös prosentuaalisesti. Ylimmän tulokymmenyksen käteen jäävä tulo kasvaa prosentuaalisesti kaksi kertaa enemmän kuin 8. tulodesiilin. Hyöty kasvaa joka tuloluokassa 1. desiilistä (alimmasta) 10. desiiliin (ylimpään). "Yrittäjävähennys" siis lisää elinkeinonharjoittajien ja henkilöyhtiöiden verotuksen regressiivisyyttä.
Jos tarkoitus on laskea henkilöyrittäjän verotus osakeyhtiön tasalle, se toteutuu siis vain niissä noin 20 prosentissa tapauksista, joissa ansiotulon progressio tai pääomaverona verotettava osuus on suurempi: siis hyvätuloisilla yrittäjillä ja ammatinharjoittajilla.
Esimerkiksi apteekkareiden (jotka toimivat lakisääteisesti yksityisinä elinkeinonharjoittajina) veronkevennys on keskimäärin yli 10 000 euroa eli monikymmenkertaisesti yli keskimääräisen tason. Apteekkariliiton ilmoituksen mukaan apteekkarille jää keskimäärin käteen 5 700 euroa vuodessa. Verotietojen mukaan Suomen suurituloisimman apteekkarin käteen jäävä tulo voi kasvaa 25 000 euroa vuodessa. Muita hyvätuloisia, ammattiaan yritysmuotoisesti harjoittavia ryhmiä ovat yksityislääkärit ja asianajajat.
Toisin kuin mietinnössä, asiantuntijakuulemisissa kiinnitettiin huomiota "yrittäjävähennyksen" epätasaiseen ja epäoikeudenmukaiseen jakautumiseen. "Viiden prosentin verovapauden antaminen yksinoikeudesta nauttiville apteekkareille ei varmaankaan ole poliittisen päättäjän ensisijaisena motiivina."
"Yrittäjävähennys" kohdentuu siten, että se ei käytännössä auta pienituloista yrittäjää, mutta antaa ennestään suurituloiselle yrittäjälle huomattavan suuren, vastikkeettoman lahjan.
Yrittäjyyden kannustimet, työllisyys- ja kasvuvaikutukset
Hallituksen esityksen "tavoitteena on hallitusohjelman linjausten mukaisesti kannustaa yritystoiminnan harjoittamiseen." Kuitenkin HE:n sivulla 12 todetaan, että "ehdotetulla vähennyksellä ei arvioida olevan merkittäviä yritystoimintaa kasvattavia tai yrittäjyyttä lisääviä vaikutuksia".
Koska suurella valtaosalla "yrittäjävähennyksen" saajista käteen jäävä tulo lisääntyy alle 100 euroa vuodessa, kannustin yritystoiminnan aloittamiseen tai jatkamiseen on olematon.
"Yrittäjävähennys" ei myöskään kannusta eniten hyötyviä ammatinharjoittajia yrittäjyyteen. He toimivat hyvätuloisessa asiantuntija-ammatissa, joka voisi olla ja useilla aloilla onkin palkkatyötä. Vaikka toiminta on yritysmuotoista, he eivät kanna varsinaista yrittäjäriskiä.
Sen sijaan "yrittäjävähennys" vahvistaa entisestään kannustinta tulonmuuntoon palkkatyösuhteesta ammatinharjoittajaksi.
Valiokunnan mietinnön mukaan työllisyysvaikutuksista on esitetty "erisuuntaisia näkemyksiä". Sekä hallituksen esityksessä että kirjallisissa lausunnoissa myönteisiä työllisyysvaikutuksia ei kuitenkaan pidetä todennäköisinä eikä kasvuvaikutuksia millään tavalla merkittävinä.
Hallituksen esityksessä (s.12.) pidetään kasvuvaikutuksia "mahdollisina", mutta "kokonaisuutena arvioiden todennäköisesti maltillisina" niissä noin 5 000 yrityksessä, joiden tulos on yli 100 000 euroa vuodessa. Kun nämä yritykset ja niiden omistajat saavat ehdotuksesta kymmenien miljoonien eurojen hyödyt, voidaan todeta, että työllisyys- ja kasvusijoituksena "yrittäjävähennys" on täysin väärä ja kallis keino.
Valtiovarainministeriön vastaus asiantuntijalausuntoihin kiteyttää: "Näyttää ilmeiseltä, että vähennyksellä saavutettavat yritystoiminnan kasvuvaikutukset jäisivät useimpien yritysten kohdalla vähäisiksi."
Metsänomistamisen rinnastaminen yrittäjätoimintaan
Lakiesityksessä pidetään metsätaloutta virheellisesti yritystoimintana (s. 8), vaikka metsätulo on pääomatuloa eikä yrittäjätuloa. Metsän omistaminen tulee rinnastaa sijoitustoimintaan.
On erittäin ongelmallista, että omaisuustuloa kohdellaan yrittäjätulon kaltaisesti, vaikka toiminnan luonne, tulonmuodostus ja verotus poikkeavat toisistaan. Näin ollen metsätuloon ei pitäisi kohdentaa "yrittäjävähennystä".
Metsätulo (puun myyntitulo) on pääomatuloa, jossa tappioita ja kuluja ei kohdenneta erikseen tulolajiin, vaan ne voidaan vähentää muista pääomatuloista.
Mietinnön perustelu, että sen lisäksi, että "yrittäjävähennys" tehdään yhdenmukaisesti myös metsänomistajille, tappiollisen metsätalouden harjoittajien verotus ei saa kiristyä, on kestämätön. Valiokunnan tekemä muutos tarkoittaa, että yrittäjävähennys pienentää aina metsätalouden positiivista tuloa, mutta tappiot eivät pienennä yrittäjävähennystä. Valtiovarainministeriö toteaa vastauksessaan, että "metsätalous saa yrittäjävähennyksen paremmin ehdoin kuin muu yritystoiminta" — tai varsinainen yritystoiminta.
Kun lisäksi hallituksen esitys metsälahjavähennykseksi huojentaa muutenkin metsäverotusta, on saatava etu kohtuuton. Pääoma- ja yrittäjätulojen keskinäinen rinnastus heikentää verojärjestelmän logiikkaa.
Yhteismetsien osalta on syytä yhtyä valtiovarainministeriön näkemykseen: "Ei ole verotukseen perustuvia syitä myöntää yrittäjävähennystä yhteismetsille, koska näiden verotus on jo nykyisin kevennettyä."
Yhteenveto
"Yrittäjävähennys" on perusteltu virheellisellä vertailulla eri yritysmuotojen verotusten välillä. Lisäksi se vertaa virheellisesti elinkeinonharjoittajien ja henkilöyhtiöiden osakkaiden verotusta osakeyhtiön osakkaiden verotukseen, vaikka suuren valtaosan tulot verotetaan ansiotuloverotuksessa.
"Yrittäjävähennys" ei kohdistu pienituloisiin yrittäjiin, vaan palkitsee kohtuuttomasti suurituloisia yrittäjiä. Sen kannustinvaikutukset yrittämiseen ovat olemattomat.
Nykyisessä valtiontalouden tilanteessa peräti 123 miljoonan euron verotulon menetys, jolla ei ole sanottavia työllisyys- tai kasvuvaikutuksia, on vastuuton. Metsänomistamisen rinnastaminen yritystoimintaan ei ole perusteltua.
Sama panostus tulisi kohdentaa pieni- ja keskisuuriin yrityksiin, niiden toimintaedellytysten parantamiseen, aitoon yrittäjyyden ja yrittämisen kannustamiseen, työllisyyteen ja kasvuun. Paljon tehokkaampia toimia olisivat ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkauskulujen lisävähennysoikeus (LA 107/2016 vp), joka auttaisi ennen kaikkea yksinyrittäjiä, sekä yrityksen arvonlisäverovelvollisuuden alarajan korottaminen nykyisestä 10 000 euron liikevaihdosta 30 000 euron liikevaihtoon.