Ympäristönsuojelulakia ehdotetaan muutettavaksi jätteenkäsittelyn vakuuksien, niitä koskevien menettelyiden sekä lupamääräysten muuttamisen osalta. Velvollisuutta jätteenkäsittelyn vakuuden asettamiseen täsmennetään. Toiminnanharjoittajan velvollisuutta myötävaikuttaa luvan muuttamista koskevan aloitteen käsittelyyn tehostetaan. Samalla ehdotetaan, että toiminnanharjoittajaa kuullaan lupaviranomaisen laatimasta päätösluonnoksesta. Esityksellä toteutetaan liha-luujauhon polttoa koskeva EU:n sivutuoteasetuksen muutos. Lisäksi ympäristönsuojelulain ja vesilain muutoksella on tarkoitus edistää ympäristötiedon saatavuutta ja henkilötietojen suojaa. Kaiken kaikkiaan valiokunta pitää esitykseen sisältyviä säännöksiä tavoitteiltaan hyvinä, mutta ehdottaa saamansa selvityksen perusteella eräitä muutoksia. Näin ollen valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muutettuna. 

Esitys edistää jätteenkäsittelyn vakuuksia ja vakuuden riittävyyden arviointia koskevien ehdotusten osalta myös Sanna Marinin hallitusohjelman kaivostoiminnan ympäristönsuojelua koskevien kirjausten toteuttamista. On tärkeää varmistaa, että kaivostoiminnan ympäristölliset vastuut hoidetaan kaikissa tilanteissa. Vastuiden hoitamisen tulee ensisijaisesti ja ennen kaikkea tapahtua aiheuttaja maksaa- periaatteen mukaisesti. Samalla on hyvä huolehtia siitä, etteivät vakuusvaatimukset ja menettelyt muodostu sellaisiksi, että ne estävät toiminnanharjoittajan toiminnan kehittämisen ja vaarantavat Suomen kilpailukykyä. Jätevakuudet ovat usein pankkitakauksia, joista aiheutuu kustannuksia toiminnanharjoittajille. Samalla investointiympäristön kannalta on tärkeää huolehtia lupakäytäntöjen selkeydestä ja ennustettavuudesta. Muuttuvat ja vaikeasti tulkittavat vaatimukset vähentävät Suomen houkuttelevuutta investointikohteena. Valiokunta korostaakin ympäristöministeriön ohjauksessa toteutettavan, jätevakuuden laajentamisen kustannuksia ja vaikuttavuutta koskevan selvityksen merkitystä. On tärkeää, että selvityksessä tuotetaan kuva siitä, millaisia kustannuksia jätevakuuden laajentamisesta aiheutuu ja minkälaisen vakuuskokonaisuuden se muodostaa yhdessä kaivoslain mukaisen vakuuden kanssa. Päällekkäistä vakuussääntelyä tulee pyrkiä välttämään. Esitys sisältää merkittäviä jätevakuuden asettamista, tarkistamista ja realisointia koskevia ehdotuksia, jotka ovat osa kokonaisuutta, johon kaivostoiminnan jätevakuuden laajennus toteutuessaan asettuisi. Mikäli kaivostoiminnan jätevakuuden laajentamiseen päädytään, tämä edellyttää kokonaisuuden uudelleentarkastelua.  

Jätteenkäsittelyn vakuussääntelyä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että velvollisuus vakuuden asettamiseen koskee myös muita kuin sellaisia toiminnanharjoittajia, joiden toiminnan pääasiallinen lupaperuste on jätteenkäsittely. Tällaisen muun toiminnanharjoittajan on ehdotetun säännöksen mukaan asetettava vakuus, jos toiminnassa syntyy merkittäviä määriä jätteitä. Nykyisin velvollisuus vakuuden asettamiseen on määritelty jätevakuuksia koskevassa viranomaisohjeessa. Käytännössä on kuitenkin edelleen esiintynyt epäselvyyttä siitä, kuuluuko muun kuin ammattimaisen tai laitosmaisen jätteenkäsittelyn osalta edellyttää vakuutta. Näin ollen nykyisen oikeustilan selventämistä pidetään tarpeellisena. Ehdotetun säännöksen piiriin kuuluu esimerkiksi metsäteollisuudessa ja kaivosteollisuudessa tapahtuva jätteiden käsittely mukaan lukien jätteen varastointi. Vakuudella turvataan jätehuoltotoimien hoitaminen muun muassa sellaisissa maksukyvyttömyystilanteissa, joissa alueella varastoitavat suuret jätemäärät sekä käsittelytavaltaan ja kustannuksiltaan merkittävät jäte-erät rasittaisivat muutoin valtion talousarviota. Valiokunta pitää ehdotuksen lähtökohtia hyväksyttävinä. Selkeä sääntely palvelee myös toiminnanharjoittajien etua. Tässä tapauksessa se edistää myös toimijoiden yhdenvertaisuutta sekä aiheuttaja maksaa -periaatteen toteutumista.  

Aiheuttaja maksaa -periaatteen toteutumista palvelevat myös ympäristönsuojelulain säännökset vakuuden riittävyyden arvioinnista. Esityksessä ehdotetaan sääntelyä, jonka mukaan ympäristöluvan ehdoissa voidaan edellyttää toiminnanharjoittajalta määräajoin tapahtuvaa vakuuden arviointia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tällaisen lupamääräyksen antaminen on harkittava tapauskohtaisesti, eikä sitä ole tarkoitus edellyttää kaikilta luvanhaltijoilta. Harkinta pohjautuu toiminnassa harjoitettavan jätteenkäsittelyn luonteeseen ja toiminnan mahdolliseen kehittymiseen. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että sopiva arviointiväli voisi olla esimerkiksi viisi vuotta. Ympäristönsuojelulain 89 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi menettelystä, jota noudatetaan vakuutta koskevan lupamääräyksen muuttamisessa. Valiokunta katsoo, että näin toteutettuna vakuuden arviointia koskevat säännökset eivät sisällä päällekkäistä sääntelyä tai aiheuta kohtuutonta hallinnollista taakkaa. Ehdotetut säännökset toteuttavat osaltaan periaatetta, jonka mukaan ympäristölliset vastuut tulee hoitaa kaikissa tilanteissa. Valiokunta arvioi jäljempänä tarkemmin 89 §:ään sisältyviä ehdotuksia.  

Ympäristötiedon saatavuutta ja henkilötietojen suojaa ehdotetaan parannettavaksi siten, että ympäristönsuojelulakia edeltävän lain aikana annettujen päätösten julkaisemisesta yleisessä tietoverkossa säädetään erikseen. Lähtökohtana on, että yleisessä tietoverkossa julkaistava päätös voi sisältää julkisuuslain 16 §:n 3 momentin säännöksistä poiketen toiminnanharjoittajan nimen ja sijaintipaikan tiedon. Ehdotettu säännös mahdollistaa henkilötietojen julkaisemisen, mutta ei kuitenkaan velvoita tähän. Viranomaisen tulee arvioida, miltä osin henkilötietojen julkaiseminen on välttämätöntä. Välttämättömiä tietoja ovat esityksen mukaan lähinnä toiminnanharjoittajan nimi ja hankkeen sijaintipaikka. Pilaantuneita maa-alueita koskevien hankkeiden kohdalla on tullut esiin huoli yksittäisen kiinteistön tai luonnollisen henkilön tietojen julkaisemisesta. Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, ettei yksittäisen kiinteistönomistajan henkilötietoja voida pitää ympäristötiedon saatavuuden kannalta merkityksellisinä ja ne voidaan näin ollen jättää julkaisematta. Viranomaisen on poistettava yleisessä tietoverkossa julkaistavista päätöksistä tarpeettomat henkilötiedot.  

Valiokunta haluaa kiinnittää huomiota lupamenettelyjen sujuvoittamisen tärkeyteen. Erityisen tärkeää olisi pyrkiä käsittelyaikojen hallitsemiseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan keskeisiä keinoja ovat riittävien viranomaisresurssien turvaaminen, sähköisen asioinnin ja tiedonhallinnan parantaminen sekä ympäristölupatehtävien keskittäminen yhdelle viranomaiselle. Valiokunta toivoo, että asiaa edistetään aktiivisesti kaikin käytettävissä olevin keinoin. Toinen keskeinen kokonaisuus, jonka valmistelua tulee edelleen edistää, on ympäristövastuiden toteuttaminen toiminnanharjoittajan konkurssitilanteessa. Tältä osin lainsäädännössämme on puutteita. Tällä on merkitystä myös toissijaisen vastuujärjestelmän (TOVA) toteuttamisen kannalta. Valiokunta pitää tärkeänä, että päätöksenteon ennakoitavuus säilyy.