Hallituksen esityksen tavoitteena on toteuttaa pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan sisältyvät tavoitteet lumen mereen kaatamisen lopettamisesta ja biokaasutuotannon luvituksen sujuvoittamisesta. Esitys sisältää myös eräitä teollisuuspäästödirektiivin muutoksen täytäntöönpanemiseksi tarpeellisia muutoksia. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä voimaantulosäännöksen osalta muutettuna kiinnittäen huomiota erityisesti seuraaviin näkökohtiin.  

Lumen mereen kaatamisen kielto

Merkittävä määrä roskaa kulkeutuu vesistöihin lumenkaatojen mukana. Kun aurattua lunta kaadetaan mereen, sinne päätyy samalla huomattava määrä roskaa. Roskasta valtaosa on erilaisia muoveja ja tupakantumppeja, jotka jauhautuvat edelleen pienemmäksi ja mikromuoviksi. Valiokunta pitää kieltoa tarpeellisena meriympäristön tilan kannalta. Vaikka kielto ei ratkaise rannikkovesien roskaantumisongelmaa, on selvää, että lumen kaataminen mereen ei vastaa yleistä käsitystä riittävästä ympäristönsuojelun tasosta. Kielto johtaa kuitenkin tarpeeseen kehittää nopeasti uusia keinoja lumen sulattamiseen sekä uusien maalla sijaitsevien lumenvastaanottopaikkojen käyttöön ottamiseen. Vaikutukset kohdistuvat erityisesti Helsinkiin, jossa mereen kaataminen on laajamittaisesti käytössä oleva toimintatapa. 

Ympäristönsuojelulain 18 § sisältää kiellon kaataa ainetta rannalta mereen upottamis- tai hylkäämistarkoituksessa, mutta kielto ei koske lumen kaatamista mereen. Hallituksen esityksessä ehdotetaan tämän poikkeuksen poistamista. Tältä osin muutoksen ehdotetaan tulevan voimaan vasta kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta, jotta korvaavien ratkaisujen suunnitteluun ja toteuttamiseen on riittävästi aikaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että lumenkaatokiellon voimaantullessa tarpeellisten vaihtoehtoisten lumenvastaanotto- ja käsittelyjärjestelmien suunnittelussa pyritään siihen, että ratkaisut eivät perustu fossiilisten polttoaineiden käytön lisäämiseen, vaan ne ovat ympäristöllisesti kokonaiskestäviä. Hallituksen esityksen valmistelussa suunniteltua kahden vuoden siirtymäaikaa pidennettiin tästä syystä kolmeen vuoteen. Valiokunta katsoo, että kolmea vuotta voidaan pitää riittävänä siirtymäaikana. Valiokunta ehdottaa vielä 18 §:n osalta voimaantulon siirtoa kahdella kuukaudella maaliskuusta toukokuuhun, jotta siirtymäaika ei pääty epätarkoituksenmukaisella tavalla kesken talvikunnossapitokautta. Kun kielto tulee voimaan 1. toukokuuta 2028, se koskee siten käytännössä talvikunnossapitoa vuoden 2028 syksystä alkaen. 

Ympäristönsuojelulain 18 §:n upottamis- ja hylkäämiskiellon taustalla on jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyn vuoden 1972 yleissopimuksen vuoden 1996 pöytäkirja (SopS 87 ja 88/2017, Lontoon pöytäkirja), joka kieltää lähtökohtaisesti kaiken jätteen ja muun aineen mereen laskemisen (ns. dumppauskielto). Kiellon tarkoituksena on suojella ja säilyttää meriympäristöä kaikilta pilaantumisen lähteiltä sekä vähentää ja mahdollisuuksien mukaan lopettaa sellainen meren pilaantuminen, joka aiheutuu jätteen tai muun aineen mereen laskemisesta. Lontoon pöytäkirja ei kiellä jätteen tai aineen kaatamista rannalta mereen, vaan ympäristönsuojelulain 18 §:n 2 momentin viimeinen virke "Sama koskee aineen kaatamista rannalta mereen upottamis- tai hylkäämistarkoituksessa" on kansallista sääntelyä, jonka tavoitteena on suojata meriympäristöä pilaantumiselta Lontoon pöytäkirjaa kattavammin. Valiokunta selventää, että kansallinen lisäys koskee myös pistekuormituksena mereen laskettavia likaisia, käsittelemättömiä vesiä. Lainsäätäjän tarkoitus ei kuitenkaan ole ollut estää kaiken veden johtamista mereen, eikä kielto koske hajakuormitusta. Esimerkiksi hulevesien laskeminen mereen on sallittua. 

Lumen sulatusveden kaatamisesta rannalta mereen ei saa aiheutua ympäristön pilaantumista, mutta kiellon tulkinnassa joudutaan käyttämään tapauskohtaista harkintaa. Säännöksessä on mahdotonta määritellä tarkasti, mitkä vedet ovat niin puhtaita, että ne saa laskea suoraan mereen. Soveltamista voidaan ohjata ohjeistuksen ja tapauskohtaisen harkinnan kautta. Valiokunta toteaa, että lumen sulatusvesi tulee käsitellä ennen sen laskemista mereen vähintään niin, ettei laskemisesta johtuvasta roskaantumisesta aiheudu ympäristön pilaantumista. Valiokunta korjaa hallituksen esityksen perusteluissa (s. 21) tehdyn virheen. Hallituksen esityksen mukaan ”sulamisvedet on johdettava hulevesiverkostoon”. Valiokunta toteaa, että puhdistettujen sulatusvesien johtaminen mereen ei edellytä juuri hulevesiviemäreiden kautta johtamista, vaan myös erillinen purkuputki käy. 

Lumenvastaanottopaikan perustaminen maalle tai merelle ei ole suoraan ympäristönsuojelulain nojalla ympäristöluvanvaraista toimintaa, mutta siihen voivat soveltua eräät ympäristönsuojelulain säännökset. Myöskään uudessa rakentamislaissa ei ole nimenomaisesti säädetty, että lumen läjittäminen edellyttäisi rakentamislupaa (42 §:n 1 momentin 8 kohta). Mahdollinen ympäristöluvan ja rakentamislain mukainen rakentamisluvan tarve on siten arvioitava tapauskohtaisesti. Poikkeamislupaa koskevan 57 §:n perusteluissa puolestaan todetaan, että tarvetta poiketa myös jostain muusta kuin rakentamista koskevasta kaavamääräyksestä voisi tulla kysymykseen esimerkiksi lumenkaatopaikan järjestämiseksi. 

Valiokunta toteaa, että ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat käynnistäneet selvityksen, jonka tavoitteena on kartoittaa alueidenkäyttölain ja vesihuoltolain hulevesien hallintaa koskevien säännösten toimivuutta sekä muutos- ja kehittämistarpeita. 

Eräiden biokaasulaitosten ilmoitusmenettely

Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi ilmoituksenvaraisen eläinsuojan tai sitä pienemmän eläinsuojan yhteyteen perustettavan biokaasulaitoksen hyväksymisestä ympäristönsuojelulain mukaisessa ilmoitusmenettelyssä. Ilmoitusmenettely koskee sellaisia eläinsuojan yhteyteen perustettavia biokaasulaitoksia, joissa käsitellään pääasiassa kyseisen eläinsuojan jätteitä. Ympäristöluvanvaraisten eläinsuojien yhteyteen perustettavat sekä eläinsuojista erilliset biokaasulaitokset säilyvät luvanvaraisina. Ilmoitusmenettelyyn soveltuvat vain sellaiset biokaasulaitokset, jotka käsittelevät niiden yhteydessä olevan eläinsuojan lantaa. Jos lanta tuodaan useilta eri tiloilta, tulee muualta tuotu lanta ottaa erikseen huomioon, ja siihen lupamenettely soveltuu ilmoitusmenettelyä paremmin. 

Valiokunta toteaa, että eläinsuojien ja biokaasulaitosten sääntely muodostaa monimutkaisen kokonaisuuden. Hallituksen esitykseen sisältyvää ehdotusta on pidettävä parhaana mahdollisena keinona sujuvoittaa kyseisten biokaasulaitosten perustamista. Toiminnanharjoittajien yhdenvertaisen kohtelun ja oikeusvarmuuden näkökulmasta on perusteltua, että kaikilla biokaasulaitoksilla on viranomaisen ennakollinen ja valituskelpoinen hyväksyntä. Toimintaan sovellettavaa hyväksymismenettelyä valittaessa merkitystä tulee antaa toiminnan mittakaavalle ja vaikutuksille. Hallitusohjelmatavoitteiden mukaisesti on perusteltua siirtää tietyt, ilmoituksenvaraisen eläinsuojan biokaasulaitokset lupamenettelystä sitä hieman kevyempään ilmoitusmenettelyyn, jossa kuitenkin voidaan hyvin ehkäistä toiminnasta aiheutuvia haittoja toimintaa koskevin määräyksin. 

Sekä hallituksen esityksen valmisteluvaiheessa että valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin mahdolliseen rekisteröintimenettelyyn siirtymisen etuja. Rekisteröintimenettelystä säädettäessä on kuitenkin katsottu sen soveltuvan laitosmäärältään suurille ja tekniikaltaan suhteellisen standardinomaisille toimialoille, joilla lupapäätökset ovat jo entuudestaan melko samankaltaisia. Erityisesti naapuruussuhteiden kannalta merkityksellisten toimialojen käsittelyä muussa kuin rekisteröintimenettelyssä pidettiin tarkoituksenmukaisena, sillä lupa- tai ilmoitusmenettelyssä annettavilla määräyksillä voidaan ehkäistä mahdollisia haittoja. Rekisteröintimenettely edellyttäisi myös perusteellista asetusvalmistelua, joka viivästyttäisi merkittävästi hallitusohjelmatavoitteiden toteuttamista biokaasulaitosten edistämisen osalta. Myös toiminnanharjoittajan näkökulmasta eläinsuoja ja biokaasulaitos muodostavat selkeän toiminnallisen kokonaisuuden, jota on järkevää käsitellä ilmoitusmenettelyssä. Valiokunta pitää tärkeänä, että lainsäädäntöä pyritään edelleen kehittämään paremmin biokaasutuotantoa edistäväksi ympäristönäkökulmat huomioiden.