Herra puhemies! Tätä uudistusta kunnat ovat toivoneet, mutta eivät aivan tällaisena kuin mitä hallitus nyt kuitenkin esittää. Ja oikeastaan kaksi kohtaa on toivomuslistalla muutoksiksi, eli rahoitusmalli ja sitten tämä järjestämisvastuukysymys.
Rahoitusmallin osalta sinänsä tämä on kannustava, se täytyy myöntää, eli kunta saa peruspalvelujen valtionosuuden kautta rahoituksen, ja sitten jos omilla toimenpiteillään pystyy työttömyysmenojaan pienentämään, niin hyötyy siitä, ja se on paikallaan. Mutta sitten tämä työttömyysturvamenojen kompensaation jakautuminen kuntien kesken on ongelmallinen, ja sitä tulisi vielä tarkistaa. Eli sen tulisi perustua useamman vuoden keskiarvoon, koska tämä yhden vuoden poikkileikkauskohta ei anna oikeaa kuvaa siitä tilanteesta, mikä on. Ja lisäksi muistelen, että tuo Kela-indeksi, mihin tämä on sidottu, on kaikista käytössä olevista indekseistä heikoin, ja olisi tietysti kohtuullista, että se olisi vaikkapa elinkustannusindeksi tai joku sentyyppinen. Tältä osin on pieniä muutostoiveita — tai ei pieniä, ne ovat ihan tärkeitä toiveita.
Sitten tästä järjestämisvastuusta: Kunnat toivovat, että se annettaisiin kunnille eikä tällaisille yhteistoiminta-alueille. Siinä suhteessa tässä ovat todellakin ne ongelmat, mitä edustaja Satonen erinomaisesti toi esille. On ollut tietysti keskustelua siitä, että nämä tehtävät annettaisiin hyvinvointialueille, jotka nykyisin ovat demokraattisilla vaaleilla valitun valtuuston toimivallassa, mutta siinä on tietysti iso ongelma se, että hyvinvointialueet eivät vastaa koulutuksesta eivätkä muista elinvoimatoiminnoista, jotka taas tällä kuntamallilla pitäisi ja voidaan saada lähelle työllisyyspalveluja.
Siinä mielessä tämä kuntamalli on ehkä perusteltu, mutta sitten ovat ne vaihtoehdot järjestää, eli tuo 20 000 työllistä. Muistelen, että alun perin oli plus miinus 3 000 kielellisistä syistä. Onko, ministeri, se poistettu esityksestä, vai onko siellä vielä tämmöinen liikkumavara ja voisiko se olla esimerkiksi sellainen jousto, joka ottaisi nämä alueelliset erot vielä paremmin huomioon muistakin tekijöistä kuin kielellisistä syistä? Tätähän on toki siitä alkuperäisestä muutettu tältä osin, mutta tämä olisi tärkeä.
Vaihtoehtoina ovat siis vastuukuntamalli tai kuntayhtymä. Kuntayhtymästä täytyy sanoa, että se on kyllä yhden toiminnan, yhden tällaisen alan osalta hyvin raskas, byrokraattinen ja kuntien — ei nyt sanota vihaama, mutta kuitenkin kuntien kannalta hyvin ongelmallinen hallintomalli tämäntyyppisille asioille. Ja kuntayhtymistä on tässä pyritty eroon juuri sote-uudistuksenkin kautta. En pidä sitä ollenkaan hyvänä.
Toinen vaihtoehto on vastuukuntamalli, jossa on isäntä ja, voi sanoa, on renkejä eli niitä kuntia, jotka sivusta katselevat, kun se isäntäkunta hoitaa niiden puolesta toimintoja, ja ovat maksamassa ja saavat, jos saavat, joitakin palveluja. Tämä ei tietysti ole kyllä hyvä vaihtoehto tämäkään.
No, meillä on perusongelma siinä, että meidän kuntarakenne ei ole sellainen, joka vastaisi tämäntyyppisiin tarpeisiin, eli tältä osin pitäisi tarkkaan miettiä, voidaanko tätä vielä jotenkin uudistaa. Erityisesti ne näkökulmat, mitkä edustaja Satonen toi Pirkanmaan osalta esille, ovat esimerkiksi Keski-Suomessa juuri samanlaisia. Jyväskylä pystyy järjestämään tämän palvelun, mutta sitten tarvitaan kaksi muuta aluetta, jotta saataisiin riittävästi työvoimaa niille alueille, ja silloin ne ovat sitten 21 kunnan erilaisia kokoonpanoja, joihin kunnat eivät varmastikaan ole tyytyväisiä. Eli tämä on kyllä erittäin ongelmallinen.
Nyt kaiken kaikkiaan, mitä TE-toimistojen suunnalta olen kuullut, kyllä siellä pelätään, että tämä homma ei tällä rakenneuudistuksella mene parempaan suuntaan, vaan monet ongelmat paljastuvat ehkä toisenlaisina kuin ne ovat nyt. Ja historia oli tietysti ihan mielenkiintoinen, edustaja Satonen sen kertoi, ja voin yhtyä, että se oli juuri näin, että ennen kun oli seutukaupungeittain tai seutukunnittain TE-palvelut, se pelasi varsin hyvin ja melko lähellä ihmisiä. Nyt mennään sitten tähän, joka ei oikeastaan vastaa mihinkään huutoon kunnolla, mutta ei kai tässä muuta voi kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta.