Herra puheenjohtaja! Omalle kohdalle sattui aikanaan asia, jota ei tietenkään olisi toivonut, että sattuu, mutta siitä oppi paljon: kuuluin meripelastuksen johtoryhmään, kun Estonia upposi. Olin ollut kolme viikkoa lääninlääkärinä, ja lääninlääkärin virkatehtäviin kuului sitten olla jäsenenä ja vastata terveydenhuollon johtamisesta siinä kommodori Tiilikaisen johtamassa meripelastuksen johtoryhmässä. Tietysti se oli lyhytkestoinen kriisi, ja dramaattiset asiat olivat jo tapahtuneet, ja asiat olivat pitkälti jälkihoitoa, mutta viestinnästä silloin opin, koska meidän puheenjohtajamme, kommodori Tiilikainen, josta tuli myöhemmin kansanedustaja, keskittyi erittäin paljon siihen viestintään. Kolmesti vuorokaudessa oli viestintätilaisuus, lehdistötilaisuus, ja siellähän oli paikalla koko kansainvälinen lehdistö. Pieni Turun lentokenttä oli täyttynyt ulkomaisista koneista, ja siellä olivat maailman johtavat tiedotusvälineet paikalla keskiviikkoaamusta lauantaiaamuun asti, siihen hetkeen asti, kunnes hylky löytyi — silloin he poistuivat seuraavan kriisin näyttämölle. Ja oikeasti puolet siitä johtamisesta oli viestintää. Omalta osaltani ihaillen seurasin silloin meripelastuksen johtoryhmän työtä.
Aivan niin kuin tässä edustajakollega Rinne äsken totesi... Kun tämä asia oli lähetekeskustelussa tässä pari päivää sitten, niin käytin itse puheenvuoron, joka — toisin kuin puheenvuoroni yleensä — oli kirjoitettu etukäteen, ja käsittelin siinä sellaisten kriisien johtamista, jotka ovat pienempiä kuin sota mutta ovat kuitenkin suurempia kuin yhden hallinnonalan kriisi, ja tämä koronakriisihän on juuri sellainen. Tämä on terveydellinen, tämä on taloudellinen, tämä on sosiaalinen, tämä on hyvin laaja-alainen kriisi. Meillä on Suomessa erinomainen kirja, jonka toimittivat aikanaan pääministeri Vanhasen kahden hallituksen valtiosihteeri Risto Volanen ja eversti Pekka Visuri ja jossa käsitellään kuutta eri siviilikriisiä vuosien 2004 ja 2010 välillä. Keskeinen johtopäätös on se, että meidän täytyisi juuri, niin kuin tässä edustaja Rinne totesi, keskittää uudenlaisella tavalla valtioneuvostoon tämmöisten laaja-alaisten kriisien johtamista, koska muuten tämä helposti siiloutuu.
Ja nyt mitä tulee ihan tähän viestintäkohtaan, niin tämä tietysti on vain yksi osa tätä kokonaisuutta. On erittäin haastavaa ja tavallaan hienoa, että me hyvin demokraattisissa oloissa — minä pidän Suomea aidosti demokraattisena maana, jossa on laaja sananvapaus — pystymme johtamaan ylipäätään tämmöistä kriisiä. Selasin tuossa juuri sosiaalista mediaa ja näin, milloin arvostellaan ketäkin ministeriä siitä, ettei olla saatu välittömästi johonkin televisio-ohjelmaan, tai jostain muusta. Tämä on ihan selvä, että pitää tiedottaa, mutta sitten hetkittäin tulee kyllä ylivoimaisia pyyntöjä, niin että pitäisi olla vuorokaudet ympäri koko ajan jossakin ajankohtaisohjelmassa keskustelemassa näistä asioista ja sillä tavalla palvella mediaa. Keskittämistä tarvitaan, mutta se ei merkitse millään tavalla suiden tukkimista.
Ensimmäinen varapuhemies Tarja Filatov
:Edustaja Pirttilahti.