Arvoisa rouva puhemies! Näin puolustusvoimain lippujuhlan päivänä on helppo puhua DCA-sopimuksen hyväksymisestä. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainan kimppuun vuoden 22 helmikuussa, niin Suomen tie Natoon lähti kehittymään sinä päivänä. Reilu vuosi sitten vuoden 23 toukokuussa Suomi hyväksyttiin Nato-jäseneksi, ja nyt olemme tilanteessa, jossa sofa-sopimus on jo hyväksytty ja nyt sitten tätä kuuluisaa, paljon puhuttua DCA-sopimusta, yhteistyösopimusta USA:n kanssa, käsitellään.
Tämän jälkeen voi sanoa, että olemme liittyneet Natoon ja olemme liittyneet jo todella ihan täysin, mutta nyt sitten on viimeinen porras siinä, että kaikki nämä menettelytapapaperit ovat sen jälkeen valmiit ja saaneet myös eduskunnan käsittelyn. Kannattaa kaikkien, jotka epäilevät, onko Suomen täysivaltaisuudesta kysymys, muistaa, että sen käsittelee perustuslakivaliokunta aivan varmasti huolella ja kuullen asiantuntijoita ja nimenomaan keskustellen asian huolellisesti loppuun saakka, ja eduskunta saa sitten äänestää siitä tulevasta mietinnöstä kahden kolmasosan enemmistöllä, elikkä sekin käsitellään niin läpinäkyvästi ja niin täydellisesti kuin tässä talossa voidaan elikkä määräenemmistöpäätöksellä. Sekin antaa vahvaa pohjaa sille, että sopimus on yleisesti hyväksytty ja nauttii kansallista luottamusta.
Suomella on ollut erittäin hyvä tilanne koko historiansa aikana. Olemme panostaneet maanpuolustukseen aina. Huolimatta pienistä, vähäisistä varoistamme silti olemme pitäneet maanpuolustuksen kunnossa. Yleinen asevelvollisuus, vahva reservi, hyvät varusteet ja ennen kaikkea äärimmäisen korkea maanpuolustustahto — näiden varaan on Suomen hyvä rakentaa tulevaisuutta ja puolustaa isänmaata, jos sitä asia vaatii. Tämä DCA-sopimus ja Nato-jäsenyys antavat meille erittäin vahvan lisän siihen, mitä olemme tähän saakka tehneet, ja näin ollen sitä tilannetta, että Suomi olisi mahdollisen kriisin iskiessä yksin, ei enää ole.
Jos joku tätä... Olen kuullut myös kriittisiä puheenvuoroja eri puolilta, että miksi tällainen sopimus pitää tehdä, mutta kun katsoo sitä viitekehystä, mihin tämä sopimus tähtää — kaikki Pohjoismaat ovat demokraattisia valtioita, aivan samalla tavalla kuin Nato-maatkin, kaikki ovat demokraattisia valtioita — niin tämä DCA-sopimus, kun siihen kaikki Pohjoismaat ovat jo liittyneet, samoin Baltian maat, luo vahvan toimintaympäristön Nato-joukoille täällä Pohjoismaissa silloin, kun ne täällä toimivat, ja ennen kaikkea vahvistaa meidän puolustusta ja antaa myös viestin ulospäin Suomesta itäänpäin. Elikkä meillähän on Venäjän kanssa yhteistä rajaa 1 350 kilometriä, hieman vajaa, ja se on Naton pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa. Näin ollen, kun tämä asia saadaan loppuun käsiteltyä ja hyväksyttyä, meillä on sen jälkeen pitkä, hyvä tulevaisuus edessä ja voimme elää rauhassa ja luottaa siihen, että Suomi ei missään olosuhteissa jää yksin.
Kun katsoo tämän maailman menoa, niin Pekka Aittakumpu, edustajakollegani, aivan oivallisesti nosti esille yhden huolen, johon ehkä liian vähän kiinnitetään Suomessa huomiota, ja se on huoltovarmuus. Meillä on sellainen tilanne, että kotimaisista polttoaineista todellakin on irrottauduttu turpeen vihan takia. Jos maailmassa tapahtuu jotakin tuolla Itämerellä esimerkiksi, niin olemme tilanteessa, jossa meiltä puuttuu kotimaisia polttoaineita kiinteän polttoaineen kattiloista. Silloin olemme vaikeuksissa. Pitää muistaa se, että Suomella on omat energiavarat, jos haluamme niitä käyttää kansalaisten hyväksi ja Suomen huoltovarmuuden turvaamiseksi.
Yhtä heikko akilleenkantapää Suomen kannalta on tietenkin elintarviketuotanto ja maatalous, jos emme pysty tuottamaan tässä maassa omalle kansalle elintarvikkeita itse. Se vaatii toimivan, kannattavan maatalouden, perheviljelmät, jotka tuottavat sitä ruuan raaka-ainetta omilla tiloillaan kukin valitsemallaan tavalla. Valtion ja myös Euroopan unionin on ymmärrettävä, että tällaista toimintaa on pidettävä vahvasti yllä ja tuettava niin, että se on kannattavaa. Moni kuvittelee, että maataloustuet ovat tukia jollekin pienelle vähemmistöryhmälle. Siitähän ei ole kysymys. Kysymyshän on siitä, että nämä maataloustuet, mitä Euroopan unionin kautta jaetaan, ovat vain sitä varten, että ruuan tuottajahinnat pysyisivät alhaalla, ja maanviljelijä yrittää pärjätä siinä kapeassa raossa. Kuinka moni suomalainen haluaisi tehdä työtä, jos tuntipalkka on 5—6 euroa tunnissa? Se jono on kovin lyhyt. Sillä tuntihinnalla ei kukaan lähde töihin, mutta suurin osa maanviljelijöistä tekee sen tällä tuntipalkalla, erittäin vaikeissa olosuhteissa ja erittäin, erittäin tiukan talouden paineessa, ja valitettavasti suomalainen maatalous on velkaantunut. Tämän takia, arvoisa rouva puhemies, toivon, että kun maanpuolustuksesta puhutaan ja Suomen pitämisestä irti kaikista maailman kriiseistä, niin meidän on pidettävä huoli siitä, että pystymme säilyttämään toimintakykymme.
Kun toinen maailmansota aikanaan alkoi talvisodalla, niin kaikki maanpuolustuksen tahto ja kaikki kansakunnan yksimielisyys olivat olemassa, mutta se todellinen asia on jäänyt monelta huomaamatta: silloin Suomen maatalouden tilanne oli sellainen, että maatiloja oli paljon, ruokavarastot olivat kymmenillätuhansilla, jopa sadoillatuhansilla maatiloilla ja ruoka pystyttiin turvaamaan kaikkina aikoina, vaikeimpinakin päivinä. Oli niin, että Suomi oli ainoa Euroopan maista, jossa ei kärsitty nälänhätää sotien aikana. Totta kai elintarvikkeita oli säännöstelty, mutta nälkää ei kenenkään tarvinnut nähdä, niin että tästä selvisimme kunnialla. Oli tilanteita, joissa tilanne oli erittäin vaikea, mutta siitäkin huolimatta talvisodan ja jatkosodan vaikeista olosuhteista selvittiin kunnialla ja kansalaiset pystyttiin ruokkimaan ja myös sotilaat rintamilla. Kun tämä on unohdettu Suomessa aika pitkälti, niin toivon, arvoisa puhemies, että tähän asiaan kiinnitetään huomiota, koska vaikka meillä olisi kuinka hyvät aseet ja kuinka hyvät varusteet ja kuinka hyvät yhteistyösopimukset, niin jos meiltä puuttuu se tärkein, ruoka, menetämme kovin äkkiä toimintakyvyn, ja silloin tilanne on todella paha. Uskon, että näissä nyt alkavissa valiokuntakäsittelyissä tämä nousee esille, mutta tämä on sellainen asia, josta pitää puhua joka päivä. Ei elintarvikehuolto voi olla sattumanvaraista.
Kun katsoo noita maailman tapahtumia tällä hetkellä Euroopassa tai missä tahansa päin maailmaa, täällä kihistään ihan valtavan paljon, levottomuutta on paljon, väkivaltaa on paljon, ja kuka sanoo, mitä tapahtuu vaikka kuukauden päästä. Sitä emme tiedä. Toivotaan, että rauha säilyy ja järki säilyy ihmisten päässä, mutta jos emme hoida oman kansamme elintarvikehuoltoa kuntoon, niin sen jälkeen aika paljon on menetetty, lähes kaikki. Tässä asiassa toivon, että eduskunta on yksimielinen.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Edustaja Skinnari poissa. — Edustaja Piisinen, olkaa hyvä.