Arvoisa herra puhemies! Viime perjantaina moni suomalainenkin hieraisi silmiään lukiessaan Ison-Britannian kansanäänestyksen tuloksen. Kansa oli äänestänyt EU-eron puolesta. Harva uskoi etukäteen, että näin todella tulisi tapahtumaan, vaikka tilanne oli koko ajan tiukka ja EU-kriittisyys entisestään vahvaa. Britannian äänestystulos oli pettymys sekä Suomelle että koko EU:lle. Britannia on Suomelle tärkeä kumppani sekä talouden että turvallisuuden kannalta. Britannia on ollut Suomen rinnalla viemässä unionia avoimempaan, tehokkaampaan ja sisämarkkinoita korostavaan suuntaan. On tietenkin selvää, että äänestystulosta kunnioitetaan.
Britannian hallitukselta odotetaan nyt virallista eroilmoitusta. Pyrkimys on, että tuo ilmoitus tehdään niin nopeasti kuin mahdollista. Tämän viikon Eurooppa-neuvoston kokouksen perusteella on mahdollista, että ilmoitus tulee syyskuussa. Ennen kuin ilmoitus on saatu, neuvotteluja erosta ei käynnistetä. Riittävän ripeä eteneminen on tarpeellista epävarmuuden hälventämiseksi. Näin osapuolet voivat keskittyä lopputulokseen ja tulevan EU:n ja Britannian suhteen järjestämiseen. Kuten olemme nähneet, markkinat ovat reagoineet äänestyksen tulokseen vahvasti, ja selkeyttä kaivataan erityisesti tässä mielessä. Epävarmuuden ajan on oltava mahdollisimman lyhyt. Näillä näkymin eroneuvottelut kestävät ehkä pari vuotta. Mahdollisesti tarvitaan erityisajan järjestelyjä, mikäli erosopimus ja uuden suhteen määrittelevä sopimus eivät tule samanaikaisesti voimaan. Iso-Britannia on täysivaltainen jäsenvaltio oikeuksineen ja velvollisuuksineen eropäivään saakka.
Monet kysymykset ovat vielä auki, sillä tämä on ensimmäinen kerta, kun jäsenvaltio eroaa unionista. Euroopan unionia ei ole rakennettu tällaista päivää varten. Eroprosessi on hoidettava käytännönläheisesti ja asiallisella tavalla. EU ja Britannia tarvitsevat aina toisiaan, ja suhteesta halutaan tasapainoinen ja niin läheinen kuin mahdollista.
EU27-jäsenmaat linjasivat tällä viikolla, että pääsy Euroopan sisämarkkinoille vaatii kaikkien neljän vapauden — siis tavarat, palvelut, pääoma ja henkilöt — liikkumista. Samoin päätettiin, että komissio vetää eroneuvotteluita Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen pohjalta. Suomi käynnistää kattavan arvioinnin siitä, mihin kysymyksiin Britannian EU-suhteen muuttuminen vaikuttaa ja mitä neuvotteluprosessissa on otettava huomioon Suomen etujen turvaamiseksi.
Arvoisa herra puhemies! Euroopan unioni syntyi sodan raunioille turvatakseen rauhaa ja vakautta Eurooppaan. Ranskan ulkoministerin Robert Schumanin julistuksessa 9. päivä toukokuuta 1950 todetaan näin: "Maailmanrauha voidaan turvata vain luovin ponnisteluin, joilla pystytään vastaamaan rauhaan kohdistuviin uhkiin." Julistus oli lähtölaukaus Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamiselle. Sen perustamisella haluttiin estää uusi sota. Eurooppa ei saa unohtaa historiaa. Päämiesten kokouksessa kollegani totesikin: "Ihmisen, joka ei ymmärrä EU:n merkitystä, pitäisi mennä sotilaiden haudalle." Euroopan unionin jäsenyys oli Suomelle poliittinen valinta, jolla sidoimme itsemme entistä vahvemmin läntiseen arvoyhteisöön. Euroopan unionin tärkein tehtävä on rauhan, turvallisuuden, vaurauden ja oikeusvaltion turvaaminen maanosassamme. Tarve hoitaa näitä perustehtäviä ei ole muuttunut mihinkään.
Arvoisa puhemies! Sekä Euroopan unionin että jäsenvaltioiden toimintakyky tarvitsee taakseen kansalaisten luottamuksen. Kansalaiset eri puolilla Eurooppaa ovat olleet pettyneitä unionin kykyyn vastata ongelmiin. Myös poliittinen kulttuuri kaipaa ravistelua. Liian usein ongelman syyllinen haetaan kauempaa Brysselistä, vaikka kyse on itse aiheutetuista ongelmista.
Eroa vaatinut puoli vetosi kansallistunteeseen, itsenäisyyteen ja imperiumiin, jonka he saisivat takaisin EU-eron myötä. Tältä osin maailma on peruuttamattomasti muuttunut. Globalisaatio ja keskinäisriippuvuus kytkevät meidät toisiimme ennennäkemättömällä tavalla, ja tätä kelloa ei voi kääntää takaisinpäin. Eurooppa ja Suomi sen mukana ovat osa maailmanlaajuista taloudellista kilpailua. Kun vastapuolella ovat Kiinan ja Intian kaltaiset jätit, on selvää, että Euroopan pitää toimia yhtenäisesti. Euroopan hyytävä historia on varoittava esimerkki kansallistunteeseen vetoamisesta.
Meidän on myös pakko miettiä, miten puhumme Euroopan unionista. EU:ssa on paljon korjattavaa, mutta turhasta ei saa arvostella. EU-slangi on vaikeasti ymmärrettävää. Meidän pitää ottaa opiksi ja ottaa kritiikki nöyränä vastaan ja parantaa toimintaa. Mikäli ihmisellä on epäoikeudenmukaisuuden kokemus, sitä ei voi vähätellä. EU tarttuu välillä lillukanvarsiin ja säätelee asioita liian pikkutarkasti. Tämän ovat kokeneet niin kuljetusyrittäjät kuin maatalouden harjoittajat. Jäsenvaltioiden erityispiirteet ja olosuhteet on huomioitava päätöksenteossa, jotta yhteiset säädökset voidaan kokea reiluiksi. Myös jäsenmaissa on vikaa: direktiivien asettamien vaatimusten päälle lisätään usein kansallisia vaatimuksia.
Arvoisa puhemies! Euroopan unionin on oltava suuri suurissa ja pieni pienissä asioissa. Koen, että tällaisissa saranakohdissa piilee aina myös mahdollisuus parantaa omaa toimintaa. Niin nytkin. Hallitusohjelmankin mukaisesti unionia on uudistettava ja sen toimintaa parannettava, mutta hallitus ei pidä perussopimusten muuttamista nyt ajankohtaisena. On tärkeää, että keskitymme olennaiseen, toimeenpanemme päätöksemme ja puramme byrokratiaa. Jäsenmaiden on noudatettava yhdessä sovittuja sääntöjä. Tarvitaan vähemmän mutta parempaa sääntelyä, sisämarkkinoiden syventämistä ja vapaakaupan edistämistä.
On edettävä kolmella tasolla, jotta taloutemme kasvaa ja yritystemme edellytykset menestyä kovassa kilpailussa paranevat.
Suomessa niin kuin muissakin jäsenmaissa on löydyttävä rohkeutta ja tahtoa tehdä päätöksiä rakenteellisista uudistuksista ja toimeenpanna ne. Kansallisesti kilpailukykysopimus osoittaa, että on mahdollista tehdä suuriakin rakenteellisia uudistuksia, vaikka se ei ole aina nopein ja helpoin tie. Lisäksi on nähtävä, mitä EU tarjoaa meille kasvun edistämiseksi. Minun mielestäni rauhan, vakauden ja turvallisuuden jälkeen EU:n suurin saavutus ovat sisämarkkinat — yhteinen eurooppalainen markkina-alue, jossa tavarat, palvelut, ihmiset ja pääoma liikkuvat vapaasti. Sisämarkkinat eivät ole vielä valmiit, vaan niitä on kehitettävä, ja EU:lla on oltava yhteinen näkemys tästä suunnasta. Tavaroiden vapaan liikkuvuuden osalta on jo tehty paljon, ja sen näemme myös jokapäiväisessä arjessamme. Tuotevalikoimat ovat hyvät. Kilpailu pitää hintoja kurissa ja toimii kuluttajan hyväksi.
Digitalisaatio avaa meille uusia mahdollisuuksia. Kun ennen myimme paperikoneen toiselle puolelle Eurooppaa, lähetimme ensin asentajan ja kohta huoltomiehen koneen perään. Nyt tarjoamme samat palvelut reaaliaikaisesti verkossa ja tarjoamme erilaisia tukipalveluja suurilla volyymeilla. Sisämarkkinoilla tulee nähdä tämä nopea kehitys ja uudet liiketoimintamallit. On mietittävä tarkkaan, mitä säännellään ja miten. Kaiken sääntelyn tulee olla sopivaa digitaaliseen maailmaan, muuten putoamme kyydistä ja jäämme kilpailijoiden jalkoihin. Kaikessa sääntelyssä taakkaa tulee keventää. On katsottava eteenpäin ja mietittävä, missä on se suurin lisäarvo, ja turvattava se yhteisillä säännöillä. Tätä samaa johdonmukaista politiikkaa on toteutettava myös kansallisissa hankkeissa.
Kolmanneksi EU tarjoaa meille myös unionin yhteisen kauppapolitiikan, välineen toimia muun muassa globaaleilla markkinoilla suuren kysynnän äärellä. Sopimusten aikaansaaminen muun muassa Yhdysvaltain ja Kanadan kanssa on keskeistä niin kilpailukyvyn kuin kasvun ja työllisyyden näkökulmasta. Suomen kaltaiselle vientivetoiselle taloudelle merkitys on aivan erityinen.
Arvoisa puhemies! EU-jäsenyys on poliittinen valinta, joka kytkee Suomen läntiseen arvoyhteisöön. Jäsenyys oli Suomelle myös turvallisuuspoliittinen valinta. Tämä asetelma ei ole muuttunut kuluneen 20 vuoden aikana. Päinvastoin, Suomen ja Euroopan turvallisuuteen kohdistuu haasteita, joihin vastaaminen edellyttää kansallisten järjestelyjen lisäksi entistä enemmän yhteistyötä kumppaneiden kanssa. Hallitus on ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossaan linjannut keskeiset Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteet. Niiden mukaan Suomi tekee ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan kansallisiin etuihinsa perustuen valintoja, jotka edistävät Suomen turvallisuutta ja hyvinvointia. Suomi edistää aktiivisesti lähialueensa turvallisuuspoliittista vakautta. Suomi ei voi eikä halua eristäytyä. Nämä hallituksen linjaukset kestävät myös brexitin. Suomi onkin pyrkinyt määrätietoisesti vahvistamaan EU:ta turvallisuusyhteisönä. Yksi esimerkki aktiivisuudestamme oli Ranskan presidentti Hollanden kanssa kaksi viikkoa sitten julkistamamme julkilausuma. Tarvitsemme tiiviimpää puolustusyhteistyötä jäsenmaiden kesken ennen kaikkea eurooppalaisten puolustusresurssien ja materiaaliyhteistyön kehittämiseksi.
EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on ollut tähän saakka ennen kaikkea kriisinhallintaa maailman kriisipesäkkeissä. Nyt huomiota on kiinnitettävä entistä enemmän eurooppalaisten turvallisuudentunteen vahvistamiseen. Jatkossa yhteistyötä on lisättävä muun muassa sotilaallisten voimavarojen kehittämisessä, puolustusteollisuudessa ja -tutkimuksessa sekä hybridiuhkiin varautumisessa.
On selvää, että Ison-Britannian kansanäänestyksen tuloksella on vaikutuksia myös EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Useat vaikutukset ovat kahdensuuntaisia. Suomen selonteossa linjattujen tavoitteiden täysimittainen saavuttaminen vaatii vaikutusten pidemmän aikavälin arviota ja etujemme puntarointia eri tilanteissa.