Arvoisa rouva puhemies! Oikeusministeriön hallinnonalalle ollaan suuntaamassa jonkin verran lisämäärärahoja hallitusohjelman linjausten mukaisesti. Kuitenkin kehyksissä puheena olevalla kehyskaudella tulevat määrärahat kehyskauden loppua kohti, vaalikauden loppua kohti, tiukkenemaan, ja tämä asettaa haasteita sille, että me voimme toteuttaa demokraattista oikeusvaltiota edelleenkin Suomessa ja voimme taata kaikille Suomessa asuville ja oleskeleville ihmisille riittävän oikeusturvan.
Arvoisa puhemies! Sisäinen turvallisuus on kokonaisuus. Rikosten selvittäminen, rikosten uhrien asema, rikoksesta epäiltyjen ja syytettyjen aseman hoitaminen on kokonaisuus. Se lähtee liikkeelle rikoksen tutkinnasta, esitutkinnasta, jonka suorittaa poliisi, syyttäjälaitoksesta ja huipentuu sitten tuomioistuimiin: käräjäoikeudet, hovioikeudet ja mahdollisesti sitten jopa korkein oikeus. Kaikkien näitten nivelkohtien on toimittava, jotta oikeusturva toteutuu ja myös rikosvastuu toteutuu Suomessa. Näkemykseni on se, että kehyskauden loppua kohti ja tulevaisuudessa taloudellisia säästöjä oikeusministeriön hallinnonalalla ja oikeuslaitoksessa ei voida enää kauaa toteuttaa juustohöylällä ja pelkkä talous edellä.
Tarvitaan linjauksia ja ratkaisuja nimenomaan oikeuspolitiikassa ja siinä, millä tavalla juttuja ja asioita Suomessa käsitellään. Jonkin verran tähän hyviä vaihtoehtoja tarjoaakin viime kaudella laadittu oikeudenhoidon kehittämisohjelma. Tosin siitä voi todeta, että siinäkin on liian paljon pelkän säästöohjelman piirteitä. Itse toivoisin hallitukselta aitoa oikeuspoliittista paperia, jossa mietittäisiin, kuka käsittelee mitäkin asiaa missäkin vaiheessa, miten muutoksenhakua rajataan, miten turvataan resurssit heti alkuvaiheessa niin, että käräjäoikeuksissa ja hallinto-oikeuksissa ensimmäisenä asian käsittelyasteena on riittävä osaaminen ja riittävät voimavarat hoitaa asiat niin, että niistä ei tarvitse jatkovalitella.
Itse näen isona tulevaisuuden kehityskuvana sen, että tulevaisuudessa hovioikeuksissa pääasiassa asiat hoidetaan katselemalla nauhoituksia alioikeuskäsittelyistä käräjiltä ja vain poikkeustapauksissa oikeudenkäynti toistetaan uudelleen todistajineen. Todistajan psykologia on osoittanut, että ihmisen muistikuvat eivät parane, kun aika kuluu. Pikemminkin ne vääristyvät, ja kaikista luotettavin tieto, mitä todella on asiassa tapahtunut, saadaan yleensä kuulusteluissa poliisin kanssa tai viimeistään alioikeuskäsittelyssä. Digitalisaatio antaa runsaasti mahdollisuuksia myös oikeuslaitoksen toiminnan kehittämiselle. Tulevaisuutta on se, että vastaajat, oikeudenkäynnin osapuolet ja todistajat voivat vaikkapa etäpalvelupisteestä olla videoyhteyksin yhteyksissä sitten sinne oikeussaliin.
Arvoisa puhemies! Suurin oikeusturvaongelma Suomessa ovat liian pitkät oikeudenkäynnit. On englanninkielinen sanonta, että justice delayed is justice denied, tarkoittaa sitä, että jos asian käsittely pitkittyy, ei ratkaisulla ole väliä ja oikeuden saaminen on jo menetetty.
Ison haasteen meidän jutturuuhkalle ja erityisesti meidän hallintotuomioistuimelle luo tämä turvapaikanhakijakriisi, mikä tällä hetkellä on käsillä. Tässä kohtaa haluan kiinnittää eduskunnan huomiota siihen, että turvapaikanhakijatilanteen yhteydessä on syntynyt epäterve ilmiö, jossa meillä on Suomessa tällaisia puoskarilakiasiaintoimistoja, jotka ovat jopa maksaneet turvapaikanhakijoille siitä, että he siirtäisivät juttujaan näille toimistoille. Tätä voi verrata vankikauppaan, joka on vastoin kaikenlaista asianajajan ja juristin etiikkaa. Toivonkin, että oikeusministeriö tarttuu toimenpiteisiin niin, että turvapaikanhakijoitten oikeudellinen avustaminen on eettisten ja juridisten osaajien käsissä.
Arvoisa puhemies! Lopuksi tässä oikeusministeriön pääluokassa haluan kiinnittää huomion asiantuntevien oikeusavustajan palvelujen saatavuuteen koko maassa. Suomen Asianajajaliitto on kantanut jo pitkään huolta siitä, että tulevaisuudessa meillä on isoja osia Suomesta, joissa ei ole enää tarjolla ihmisiä ja yrityksiä, jotka tarjoaisivat ihan tavallista rikosoikeudellista ja perhe- ja perintöoikeudellista palvelua. Toivonkin, että oikeusapua kehitetään jatkossa sillä tavalla, että edelleen on kannustinta juristeilla hoitaa tavallisten ihmisten juttuja monimutkaisen liikejuridiikan sijaan, ja että pidetään huoli siitä, että oikeusturvaa ei ole vain riittävät käräjäoikeuspalvelut ja syyttäjäpalvelut, vaan siihen kuuluvat myös riittävät oikeudellisen avustamisen ja asianajon palvelut.