Arvoisa puhemies! Käsittelemme täällä siis varhaiskasvatuksen sekä opetuksen ja koulutuksen järjestämisvelvollisuutta koskevia väliaikaisia rajoituksia koskevaa asetusta, ja nyt siis kuukaudella pidennetään tätä aikaa. Se on todella ihan perusteltua. Jokainen meistä tietää, että me emme voi vielä tätä rajoittamista höllentää tässä suhteessa. Totta kai koko ajan tilannetta arvioidaan, mutta tässä vaiheessa tämä on perusteltua.
Nyt tässä uudessa asetuksessa meille on muutamia tarkennuksia, joista äsken tuossa ministeri ansiokkaasti kertoi, ja lisäksi ohjeistukseen on tullut muutamia selkeyttämisiä.
No, mehän sivistysvaliokunnassa siinä lausunnossamme jo kiinnitimme huomiota nimenomaan näihin ohjeisiin, mitä tulee valtiovallalta. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus tekevät erittäin paljon työtä, että saataisiin selkeät, ymmärrettävät ja yhtenäiset ohjeet. On aivan ymmärrettävää, kun on aika paljon toimijoita tuolla kunnissa — on kuntien edustajat, on avien edustajat ja sitten vielä koulut — että siellä saattaa tulla pikkusen sitä häilyvyyttä. Mutta kun ne ovat selkeät sieltä valtiovallan taholta ja mahdollisimman paljon on sitten sitä, kuinka näitä luetaan, ja myöskin niitä rivien välejä on avattu, niin sitä parempi.
Toinen, mihin me kiinnitimme huomiota lausunnossamme, on se, että oppivelvollisuutta ei ole rajattu mihinkään, se on ja pysyy, ja siihen on ministeri itsekin viitannut hyvin.
Samoin me kiinnitimme huomiota siihen, että kysymys ei ole kotiopetuksesta vaan kysymys on oikeasti etäopetuksesta, josta huolehditaan sieltä koululta käsin. Mutta sehän on ihan selvää, että varmasti vanhemmat ovat joutuneet siinä apuna olemaan.
Kiinnitimme myöskin huomiota kouluruokailuun ja oppilashuoltoon, koska murehdimme sitä, että miten ne järjestetään, koska asetushan sanoo, että ”tarkoituksenmukaisella tavalla”. Täällä salissa onkin ollut hyviä esimerkkejä siitä, miten kouluruoka-asiasta on nyt sitten eri puolilla Suomea huolehdittu. Jonkin verran siellä häslinkiä on ollut, mutta aika hyvin on mennyt.
Mutta sitten varsinaisesti näistä minun huolistani:
Tämä etäopetus, josta jo mainitsinkin, on vaatinut paljon opettajilta ja kouluilta ja koulujen johtajilta ja toki myös vanhemmilta. Voi sanoa, että ollaan todella otettu sellainen valtava loikka tässä, oikein todellinen digiloikka. Mutta tällä kolikolla on myöskin sellainen kääntöpuoli, että kun on haastateltu opettajia ja koulutuksen johtajia, noin 20 prosenttia on sellaisia oppilaita, jotka eivät kuitenkaan pysy kelkassa. Siinä saattaa olla monia syitä: voi olla oppimisvaikeuksia, voi olla siellä kotona sellainen tilanne, ettei kerta kaikkiaan ole sitä rauhaa oppia, ja voi olla monia esimerkiksi fyysisiä sairauksia, voi olla myös mielenterveysongelmia, voi olla neurologisia ongelmia. Ja tämä aikaansaa sitten sen, että ei pysty oppimaan. On tietysti myös niitä henkilöitä, jotka oppivat paremmin siellä etänä, siitäkin olen saanut tietoa. Mutta joka tapauksessa vaarana on oppimiserojen kasvaminen, johon ministerikin on monesti viitannut. Mielestäni nyt todella tulee kiinnittää huomiota erityisopettajien määrään ja koulunkäynninohjaajien määrään, psykologi- ja koulukuraattoripalveluihin, nämä ovat niitä, joihin meidän pitää nyt satsata. Sitten kun tästä koronasta päästään ohi — sitä tietoa sieltä kentältä nyt jo tulee — niin sitten erityisesti pitää satsata näihin lisäten näiden ammattihenkilöiden palveluja.
Sitten toinen, mistä minä olen myöskin huolissani, on lastensuojelun tarve. Lastensuojelun tarve tulee kasvamaan. Kun itsekin olen toiminut tuolla sote-puolella hyvin paljon ja sitten toisaalta myöskin siellä koulupuolella, niin sanon, että tällaisessa tilanteessa lastensuojelun tarve tulee auttamattomasti kasvamaan. Meillä on tällä hetkellä noin 73 000 lasta lastensuojelun piirissä, ja tämä määrä tulee kasvamaan. On ongelmia siellä kotona: siellä on päihdeongelmia, siellä on mielenterveysongelmia, siellä on hyvin monenlaisia perheitten ongelmia. Ja nämä ovat sellaisia, joita ei todellakaan mikään maailmassa tapahtuva pysäytä, vaan valitettavasti tämä korona tulee lisäämään muun muassa päihteiden ja näiden käyttöä sellaisissa tilanteissa, joissa on muutenkin ongelmia perheissä. Sitten tietysti, jos ei haeta mielenterveyden kriiseihin apua, nekin sitten pahenevat. Ja ne, jotka siellä kärsivät, ovat nimenomaan lapset.
Tässä nyt ihan toteaisin vain sen, että tiedän, että sosiaali- ja terveysministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö pitävät jatkuvasti yhteyttä, on tällaisia Teams- ja Skype-kokouksia, ja käyvät päivittäin läpi näitä — näin me kuulimme tuolla asiantuntijalausunnoista — ja minä sanoisin näin, että jos minä olisin ministeri tällä hetkellä, niin minä pyytäisin kunnista tällaisen poikkeusolojen lastensuojelusuunnitelman, siitä, miten he aikovat toimia, tällaisen toimintasuunnitelman. Ei sen tarvitse olla sellainen mitenkään niin kuin formaalinen, mutta joku tieto sieltä kunnista. Se vaan on niin, että kuntia täytyy vähän patistella ja kysyä, kuinka te tämän teette. Nimittäin väitän, että harva kunta on miettinyt poikkeusoloihin lastensuojelusuunnitelmaa. Ne ovat miettineet kaikkea muuta poikkeusoloihin liittyvää, kuten sitä, miten tieto kulkee, kuka johtaa ja mistä saadaan mitäkin, mistä saadaan näitä suojavarusteita ja näitä, mutta eivät ne ole miettineet tällaista poikkeusolojen lastensuojelusuunnitelmaa, ja sen minä kyllä nyt pyytäisin.
Sitten vielä yksi asia, nämä valmistuvat — täällä on ollut hyviä puheenvuoroja siitä — elikkä peruskoulun päättäneet mutta myöskin nämä ammatillisesta koulutuksesta valmistuneet: Nythän tilanne on se, että jos viivästyy se opiskelu, niin sinä et saa sitä paperia. Me kuitenkin tarvitsemme esimerkiksi terveydenhuollon pitkälle edenneitä opiskelijoita, jotka ovat melkein valmiita, mutta jos he menevät nyt sinne kentälle töihin, niin heidän palkkansa on huonompi kuin jos he olisivat valmiita. Sen tähden minä vetoan, että todella saataisiin aikaiseksi se, että ne, jotka ovat täyttäneet ne kriteerit ja jotka ovat saavuttaneet ne tavoitteet — en tietenkään kantaisi maaliin henkilöä, jolla ei ole osaamista, vaan nimenomaan ne joilla, on tavoitteet saavutettuna — pystyisivät valmistumaan, saisivat paperit, ja sitten kun heitä tarvitaan tuolla kentällä ja terveydenhuollossa, niin olisi sitten ihan mahdollisuus sinne myöskin päästä. Mutta nyt saattaa olla niin, että jotkut organisaatiot eivät välttämättä edes ota niitä, joilla ei ole papereita kädessä. — Mutta tässä, jatkan sitten myöhemmin, kiitos.