​Työeläkeasiaa aletaan valmistella

1950-luvun lopulle tultaessa oli päätettävä, ruvetaanko järjestämään työeläkettä yksityisen sektorin työntekijöille. Esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa ei toteutettu lakisääteistä työeläkettä vaan pitäydyttiin kansaneläkkeessä. Ansiosidonnaisuutta toteutettiin työmarkkinalähtöisillä lisäeläkkeillä.

Fagerholmin II hallituksen (3.3.1956 - 27.5.1957) ministeri Tyyne Leivo-Larsson kokosi komitean tutkimaan työsuhteessa olevien eläkekysymystä ja tekemään ehdotuksia. Valtioneuvosto asetti komitean 5. joulukuuta 1956 ja komitean puheenjohtajaksi kutsuttiin sosiaaliministeriön vakuutusosaston osastopäällikkö, filosofian tohtori Teivo Pentikäinen.

Komiteassa olivat mukana sekä työmarkkinajärjestöjen, keskeisten poliittisten puolueiden että Kansaneläkelaitoksen edustajat. Komitea keskusteli neljästä erilaisesta mallista. Työ pysähtyi kuitenkin pariksi vuodeksi riitelyihin. Työeläkejärjestelmän kehittämisen katsottiin kuitenkin olevan välttämätöntä, ja tauon jälkeen komitea jatkoi työtään.

​Eläkekomitea tekee ehdotuksensa

Komitea sai mietintönsä valmiiksi 30. elokuuta 1960. Esityksen mukaan:

• Vakuutus tulisi koskemaan kaikkia niitä yksityisen sektorin palkansaajia, joiden työsuhde oli kestänyt vähintään vuoden.
• Yleinen vanhuuseläkeikä olisi 65 vuotta.
• Työeläke olisi enintään 30 prosenttia työsuhteen viimeisen vuoden palkasta. Yhdessä kansaneläkkeen kanssa eläke ei saisi ylittää 60:tä prosenttia palkasta.
• Jokainen 25 ikävuoden jälkeen tehty työvuosi kerryttäisi eläkettä prosentin verran.
• Työkyvyttömyyseläkkeeseen laskettaisiin mukaan aika vanhuuseläkeikään saakka, jolloin eläkkeen taso ei kärsisi menetetyistä palvelusvuosista.
• Eläkettä ja eläkkeen perusteena olevia palkkoja tarkistettaisiin elinkustannusindeksillä.
• Lain voimaantullessa 55 vuotta täyttäneitä ei vakuutettaisi.
• Voimaantulo olisi takautuva siten, että aiempi palvelus luetaan hyväksi pienemmällä karttumalla.
• Eläke-etuus olisi koskematon.

Esityksen mukaan rahoituksesta vastaisivat työnantajat ja kerätyt rahat olisivat työnantajien käytössä luottovakuutusta vastaan. Tämä oli keskeinen edellytys työnantajien hyväksynnän saamiseksi. Ajatuksena oli maan teollisen tuotantopohjan vahvistaminen ja tällä tavoin varmistaa eläkkeiden maksukyky myös tulevaisuudessa.

Komitean ehdotus oli suhteellisen yksimielinen. Maalaisliiton edustaja Nestori Kaasalaisen ja Maataloustuottajain Keskusliiton (MTK) edustaja Torsten Murén jättivät kuitenkin vastalauseen.

​Hallitukselta ei odotettavissa lakiesitystä

Komiteanmietinnön valmistuessa vallassa oli Sukselaisen maalaisliittolainen vähemmistöhallitus (13.1.1959-14.7.1961). Se ei mitä todennäköisimmin antaisi eduskunnalle MTK:n vastustamaa esitystä työeläkkeistä. Työeläkelainsäädäntöä ajavat pelkäsivät lisäksi, että hallitus toisi käsittelyyn sairausvakuutuslain, mikä saattaisi lykätä työeläkkeiden käsittelyä.

Keskeiset työmarkkinajärjestöt olivat kuitenkin päässeet alustavaan sopimukseen. Järjestöjä lähellä olevat poliittiset tahot olivat valmiita viemään asiaa eteenpäin yksittäisten eduskunta-aloitteiden pohjalta. Eduskunnan tuen lakihankkeelle voisi mittauttaa sillä tavoin.

Eduskunta toteuttaa työeläkkeen 1961 -tietopaketti | Eläketurva ennen uudistusta | Työeläkeasiaa aletaan valmistella | ​Eduskunta tarttuu toimeen | ​Yhteistyön tuloksena TEL ja LEL | Lähteet ja oheismateriaalia​