Valtionhoitaja Mannerheim tiesi, että tasavaltaisen hallitusmuodon (ASK 1919 5) vahvistaminen tarkoittaisi mitä ilmeisimmin hänelle uskotun korkeimman vallan menettämistä. Samalla raukeaisi valtionhoitajan mahdollisuus aloittaa sotatoimet Pietaria vastaan. Voimassa olleen hallitusmuodon mukaan valtionhoitaja saattoi aloittaa hyökkäyssodan, mihin presidentin valtaoikeudet eivät enää riittäisi. Eduskunnan päätöksen jälkeen kuluikin huhujen sakeuttama kuukausi, ennen kuin Mannerheim vahvisti tasavaltaisen hallitusmuodon.
Hyökkäys Pietariin otollisella hetkellä olisi saattanut olla maailmanhistoriallisesti ratkaiseva isku bolševikkien puna-armeijan kukistamiseen. Mannerheim joutui punnitsemaan riittämättömän tiedon varassa brittien mahdollista tukea Suomelle, valkokenraalien vaatimuksia ja taantumuksellisen Venäjän suhtautumista itsenäiseen Suomeen, kun puna-armeija olisi lyöty.
Aktivistit painostivat valtionhoitajaa vahvistamaan hallitusmuodon mutta hajottamaan sen jälkeen eduskunnan, koska istuvaa eduskuntaa ei ollut valittu presidentinvaalia silmällä pitäen. Sitten olisi julistettava sota ja otettava Pietari.
Sotapolitiikan kannattajat, sekä ministerien että kansanedustajien joukossa, olivat hyökkäyssuunnitelmien takana, mutta eduskunnan keskustavasemmistolainen enemmistö ei. Vaa'ankielenä oli jälleen kokoomus, jonka kääntyminen hyökkäyssuunnitelmaa vastaan oli ratkaisevaa: Mannerheim jätti itsevaltaisen sotakortin käyttämättä.
Valtionhoitaja vahvisti tasavaltaisen hallitusmuodon 17. heinäkuuta valtioneuvostossa ja saneli pöytäkirjaan käsityksensä perustuslaista:
”Tahdon täten lausua toivomuksen, että se uusi hallitusmuoto, joka tänään on vahvistettu ja jota kannattaa Suomen eduskunnan valtava enemmistö, on luova vahvan perustuksen, jolle maamme tuleva kehitys ja pysyväinen olemassaolo ja onni rakennetaan, sekä antaa sille sen voiman ja yhteyden, joka vaaditaan pieneltä maalta tänä myrskyjä ja levottomuutta täynnä olevana aikana.”