Vuoden 1939 vaalit
Vuonna 1936 joulukuussa valitut kunnanvaltuustot jatkoivat toimintaansa vuoteen 1945 saakka. Alun perin vaalit piti järjestää joulukuussa 1939. Suomi oli kuitenkin joutunut talvisotaan 30.11., joten vaaleja ei voitu järjestää joulukuun aikana. Hallitus teki esityksen
(HE 47/1939) vaalien siirtämisestä kuitenkin jo ennen sodan syttymistä, 13.10.1939. Tilanne oli jo silloin jännittynyt ja valmistelut mahdollista sotatilaa varten olivat alkaneet. Sotavoimien liikekannallepano tapahtui 6.10., myös evakuointia oli tapahtunut itärajan lähellä. Kunnalliset vaaliluettelot ja henkikirjoitustiedot eivät liikekannellepanon aikana pysyneet ajan tasalla, minkä tähden äänestäjien äänioikeutta saattoi olla mahdotonta tarkastaa mahdollisissa vaaleissa.
”Olevissa oloissa näyttää kunnallisvaalien järjestäminen kuitenkin läheisessä tulevaisuudessa tuottavan voittamattomia vaikeuksia, joten tarkoituksenmukaisinta on, että vaalit siirretään yhdellä vuodella eteenpäin. Tämä käy mahdolliseksi erityisen poikkeuslain avulla, johon on myös sisällytettävä säännös nykyisten kunnanvaltuutettujen ja heidän varamiestensä velvollisuudesta pysyä toimissaan tulevan joulukuun 31 päivän jälkeenkin.”
Eduskunnan päätöksen mukaisesti kunnallisvaalit olisi pitänyt järjestää joulukuussa 1940. Hallitus toi kuitenkin syyskuussa 1940 esityksen
(HE 94/1940) vaalien siirtämisestä vuoteen 1942.
”Vaalien toimittaminen määräaikana ensi joulukuussa tulee tuottamaan erinäisiä vaikeuksia. Vaaliessa käytettävät vaaliluettelot perustuvat nimittäin kuluvan vuoden henkikirjoitukseen, ja kun rauhanteossa luovutettujen alueiden kuntien ja Hangon kaupungin asukkaat ovat tulleet henkikirjoitetuiksi entisissä kotikunnissaan, ei heillä tänä vuonna ole vaalioikeutta missään kunnassa eivätkä näin ollen voi osallistua vaaleihin. Eräissä rajakunnissa, jotka rauhanteossa menettivät osia alueistaan, käy vaalien järjestäminen myös vaikeaksi tai kokonaan mahdottomaksi, koska suuri osa kuntalaisista asuu hajallaan vieraissa kunnissa. Tarpeellisten vaalihuoneistojen puute on myös seikka, johon on viitattu. Edellä esitetyistä syistä näyttää vaalien siirtäminen johonkin myöhempään ajankohtaan käyvän välttämättömäksi. ”
Jatkosodan syttymisen jälkeen hallitus 20.3.1942 teki jälleen kerran esityksen
(HE 21/1942) vaalien siirtämisestä.
”Viime vuoden kesäkuussa alkanut uusi sotamme on jälleen kokonaan muuttanut olosuhteet toisiksi. Sodan hävitykset takaisin vallatuilla alueilla yhdessä kuljetus- ja huoltovaikeuksien kanssa aiheuttavat sen, että vain osa siirtoväkeä pääsee tänä vuonna siirtymään takaisin koti- ja henkikirjoituskuntaansa ja voi täyttää kunnallisen vaalilain edellyttämiä oikeuksiaan. Tämän takia on katsottu voitavan ehdottaa, että vaalit siirrettäisiin vuoteen 1944.” (HE 21/1942)
Helmikuussa 1944 hallitus arvioi vaalien järjestämisen edelleen mahdottomaksi, vaikka tunnustikin, että kahdeksan vuoden toiminta-aika on ollut valtuustoille aivan liian pitkä ja monilla paikkakunnilla valtuustot ovat toimineet vajaalukuisina. Tästä huolimatta hallitus edelleen piti vaalien järjestämistä mahdottomana
(HE 7/1944):
”Kun kuitenkin siirtoväen vaaleihin osallistuminen nytkin olisi hyvin vaikeasti järjestettävissä ja kun useimmilla niillä, jotka suorittavat sotapalvelustaan tai muuten työskentelevät puolustusvoimien tehtävissä taikka työvelvollisina ei olisi mahdollisuutta vaalioikeuksien käyttämiseen ja huomioon ottaen maassa sodan johdosta vallitsevat poikkeusolot, olisi kuluvan vuoden kunnallisvaalit vielä nytkin siirrettävä. Vaalien siirtäminen ehdotetaan toimeenpantavaksi erityisellä poikkeuslailla, niin kuin aikaisemminkin. Uudet vaalit olisi toimitettava vuonna 1945.” (HE 7/1944)
Sodan päättymisen jälkeen ensimmäiset kunnallisvaalit järjestettiin vaalilain mukaisena ajankohtana 4. tai 4. ja 5.12.1945. Yhdeksän vuotta aikaisemmin, edellisissä vaaleissa vuonna 1936, kunnallisvaaleissa äänestäneitä oli 48 % äänioikeutetuista. Vuoden 1945 vaaleissa äänestysprosentti kohosi 54,9 %: iin. Vuonna 1945 valituksi tulleiden valtuustojen toimikausi oli vain kaksi vuotta. Laki
(352/1945) vuonna 1945 toimitettavista kunnan ja kaupunkien valtuutettujen vaaleista nimittäin totesi (7 §), että seuraavat kunnan ja kaupungin valtuutettujen varsinainen vaali toimitetaan vuonna 1947 siinä järjestyksessä kuin kunnallisessa vaalilaissa on säädetty.
Sodan seurauksena hallitus muutti vaalilakia myös niin, että kunnallisverojen maksamatta jättämistä ei enää pidetty esteenä äänestämiselle tai vaalikelpoisuudelle. Hallituksen esityksen mukaan sotapalvelus oli monelle ihmiselle aiheuttanut sellaisen tilanteen, että kunnallisia maksuja ja veroja oli mahdotonta maksaa. Olisi kohtuutonta, jos he tästä syystä eivät voisi äänestää tai asettua ehdokkaaksi valtuustoon. Vuonna 1947 eduskunta päätti hallituksen esityksen
HE 33/1947 perusteella pitää tämän säädöksen voimassa myöskin vuonna 1947 pidettävissä kunnallisvaaleissa. Sota-ajan jälkiseurausten katsottiin edelleen vaikuttavan ihmisten taloudelliseen tilanteeseen.