Mistä juontavat juurensa täysistuntoäänestyksissä käytettävät Jaa ja Ei?

Eduskunnan täysistunnon äänestysten tuloksissa toistuvat sanat Jaa, Ei, Tyhjiä ja Poissa. Miksi käytetään muotoa Jaa ja toisaalta taas muotoa Ei?

Sana Jaa on perua ruotsin kielestä ja sen käyttö eduskunnan äänestyksissä periytyy
Ruotsin vallan aikana alkaneilta säätyvaltiopäiviltä, joiden historia ulottuu 1460-luvulle
asti. Äänestyskäytännöstä Jaa–Ei säädettiin vuoden 1869 valtiopäiväjärjestyksen 59 §:ssä ja edelleen vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksen 65 §:ssä.

Vanha tapa on siirtynyt myös myöhempiin säädöksiin. Nykyisessä eduskunnan työjärjestyksen 60 §:ssä sanotaan: "Äänestysjärjestyksen tultua hyväksytyksi puhemies tekee sellaisen äänestysesityksen, että vastaus jaa tai ei ilmaisee eduskunnan päätöksen. Jos on useampia päätösehdotuksia, asetetaan yksi vastaesitykseksi toista vastaan, kunnes kaikista siten on äänestetty."

Jaa-sanalla on yhtymäkohtia myös yleisesti vanhaan äänestystapaan.
Säätyvaltiopäivien talonpoikaissäädyssä käytettiin huutoäänestystä. Jaa ja Nej
(myöhemmin Ei) olivat helppoja huudettavia. Jaa:n sijasta Kyllä olisi taipunut
hankalammin, kun taas Ei-sana on lähellä ruotsin Nej:tä tai Ej:tä ja se on kääntynyt
vaivattomasti suomalaiseksi Ei:ksi.

Julkaistu 5.6.2017 11.10
Muokattu 5.6.2017 11.10