Rajavartiolaissa ehdotetaan säädettäväksi muun muassa, että valtioneuvosto voi päättää kansainvälisen suojelun hakemisen keskittämisestä Suomen valtakunnanrajalla yhteen tai useampaan rajanylityspaikkaan, jos se on välttämätöntä lyhyessä ajassa tapahtuvasta poikkeuksellisen suuresta maahantulijoiden määrästä tai vieraan valtion vaikutuksesta tapahtuvasta maahantulosta yleiselle järjestykselle, kansalliselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle aiheutuvan vakavan uhan torjumiseksi. Perustuslakivaliokunnan mukaan näin voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Perustuslakivaliokunnan mukaan perus- ja ihmisoikeuksien kannalta on olennaista, että hakemusten keskittäminen ei saa ehdotetun lain mukaan vaarantaa kenenkään oikeutta kansainvälisen suojelun saamiseen. Lisäksi sääntelyn oikeasuhtaisuuden ja rajoitusten välttämättömyyden kannalta merkityksellistä on, että hakemista ei saa keskittää enempää kuin on välttämätöntä maahantulosta yleiselle järjestykselle, kansalliselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle aiheutuvan vakavan uhan torjumiseksi. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että valtioneuvosto on päätöksenteossaan perustuslain johdosta sidottu kansallisen lainsäädännön lisäksi myös Suomea sitoviin kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin. Valtioneuvoston tulee siten varmistaa, että keskittämisen jälkeenkin Suomessa säilyy aito ja tehokas mahdollisuus hakea kansainvälistä suojelua.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan lisäksi säädettäväksi muun muassa velvollisuudesta luovuttaa omaisuutta Rajavartiolaitoksen käyttöön ja suorittaa Rajavartiolaitoksen hyväksi tiettyjä palveluja sekä rajaesteen rakentamista koskevasta valituskiellosta. Nämä säännökset eivät kaikilta osin ole perustuslain mukaisia, ja niitä on välttämättä muutettava.

Perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 37 – 2022 vp - HE 94/2022 vp