Ohita päänavigaatio

Siirry sisältöön

Presidentti Stubbin puhe virkaanastujaisissa 1. maaliskuuta 2024

Julkaistu 1.3.2024 13.25

Presidentti Stubbin puhe virkaanastujaisissa 1. maaliskuuta 2024

​Arvoisa puhemies, hyvät Suomen kansan edustajat

Tultuani valituksi Suomen tasavallan 13. presidentiksi ja annettuani edessänne juhlallisen vakuutuksen, ryhdyn hoitamaan tätä tehtävää nöyränä ja kiitollisena.

Nöyränä sen edessä, että olen saanut valtakirjan ja vastuun tähän vaativaan tehtävään suoraan Suomen kansalta. Kiitollisena siitä, että saan palvella rakasta isänmaatamme näinä vaikeina aikoina.

Vaalien suurin voittaja oli suomalainen demokratia. Me näytimme maailmalle, että demokratiaa voidaan toteuttaa rakentavassa ja toista kunnioittavassa hengessä. Olkaamme siitä ylpeitä. Kiitos kuuluu kanssaehdokkailleni, teille arvon kansanedustajat ja koko Suomen kansalle. Meille kaikille.

Kiitän Teitä, presidentti Sauli Niinistö, arvokkaasta työstänne Suomen kansan parhaaksi. Haluan myös osoittaa kiitokseni Teille, tohtori Jenni Haukio, pyyteettömästä palvelustanne maamme eteen.

Virkaanastujaispuheessaan vuonna 2006 presidentti Tarja Halonen korosti, että maailman muutos on jatkuvaa. Te, presidentti Niinistö, elitte sitä muutosta 12 vuotta. Menitte aina Suomen ja suomalaisten turvallisuus edellä.

Johditte maatamme myrskyisänä aikana. Teitte väsymättä töitä meidän kaikkien hyväksi. Samalla osoititte, että kansakuntana me pärjäämme, kun pysymme yhtenäisinä. Ja mehän pysyimme.

Edessämme on nyt uusi aikakausi. Sotilaallisen liittoutumisen ja Nato-jäsenyyden myötä olemme ottaneet lopullisen askeleen siihen läntiseen arvoyhteisöön, jonne tasavaltamme on henkisesti kuulunut koko itsenäisyytensä ajan.

Kylmän sodan jälkeinen aikakausi on ohi. Sen lopetti Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Ne asiat, joiden piti tuoda meidät yhteen - vapaa liikkuminen, kauppa, teknologia, energia, informaatio ja valuutta - repivät meitä nyt irralleen. Yhteistyön välineet on aseellistettu. Samalla yhteistyö Euroopassa on tiivistynyt entisestään. Ja hyvä niin.

Me elämme sukupolvemme 1918-, 1945- ja 1989-hetkeä. Ajanjaksoa, jolloin ymmärrämme, että maailma on murroksessa, mutta emme vielä tarkkaan tiedä mihin se johtaa. Menossa on vallan uudelleenjako, josta käydään kamppailua niin globaalissa lännessä, idässä kuin etelässäkin.

Ehdimme tottua ajatukseen historian lopusta - siis siitä, että suurin osa maailman kansallisvaltioista siirtyisi kohti liberaalia demokratiaa, markkinataloutta ja globalisaatiota. Näin ei käynyt. Nyt haastetaan niitä kansainvälisiä instituutiota ja sääntöjä, joihin olemme tottuneet. Elämme rauhattomuuden ja epäjärjestyksen maailmassa.

Uuden maailmanjärjestyksen rakentamiseen menee aikaa. Tulemme näkemään niin vallan alueellistumista kuin epäpyhiä liittolaisuuksia, siis eräänlaisen à la carte maailman, jossa kumppaneita poimitaan kuin rusinoita pullasta. Meidän on oltava valppaita.

Suomi on kokoaan suurempi toimija maailmassa. Pystymme esimerkillämme ja toimintatavallamme vaikuttamaan siihen, millaiseksi uusi maailmanjärjestys muovautuu. Olemme luotettava kumppani kaikkiin ilmansuuntiin, mutta asetamme aina arvomme ja intressimme aina etusijalle. Ja se tapahtuu parhaiten aktiivisella ja rakentavalla osallistumisella kansainvälisillä areenoilla.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu arvopohjaiseen realismiin. Se lähtee vahvasta liittolaisuussuhteesta Euroopan unionissa ja Natossa. Ja samalla uskoon siitä, että YK:n uudistaminen ja vahvistaminen on edelleen kansainvälisen järjestelmän ja rauhan perusta.

Meidän ulkopolitiikkamme peruskivet on siis muurattu länsimaisiin arvoihin - kuten demokratiaan, oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksiin. Me uskomme yhteistyöhön ja kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestykseen.

Samalla turvallisuuspolitiikkamme tukeutuu realismiin. Siksi ylläpidämme vahvaa puolustusta - nyt osana liittokuntaa. Realismia on myös ymmärtää, että maailman suuria haasteita ei voida ratkaista vain sellaisten maiden kanssa, jotka ovat kanssamme samaa mieltä.

Vaikka maailma tuntuu tällä hetkellä sekasortoiselta, epätoivoon ei kannata vaipua. Pelko on huonoin mahdollinen ohjenuora ulkopolitiikkaan. Kyllä, tulemme näkemään strategista kilpailua. Kyllä, tulemme näkemään paikallisia, jopa alueellisia konflikteja.   

Mutta ei se yhteistyön tarve mihinkään katoa. Se tulee vain muuttamaan muotoaan. Kaikki ymmärtävät, että ilman globaalia yhteistyötä me emme voi hillitä ilmastonmuutosta, ratkaista konflikteja, kasvattaa taloutta, parantaa hyvinvointia tai hallinnoida maahanmuuttoa. Nämäkin on tehtävä yhdessä.
 
Eteemme tulee asioita, joihin emme ole tottuneet. Epävarmuutta, joka voi joskus pelottaakin. Jokaiseen risahdukseen ei kuitenkaan pidä reagoida. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa maltti on aina valttia. Mutta valmistautukaamme siihen, että välillä joudumme reagoimaan muuttuviin olosuhteisiin myös ripeästi, kuten teimme Nato-jäsenyyden osalta.  

Viime aikoina julkinen keskustelumme on ollut kovin sotaisaa. Puhumme paljon aseista, ammuksista ja armeijoista. Tämä johtuu tietenkin siitä, että elämme maailmassa, jossa soditaan niin Euroopassa, Lähi-idässä kuin Afrikassakin.

Sotaisan retoriikan ei pidä kuitenkaan hämärtää sitä, että me suomalaiset olemme rauhaa rakastava kansa. Eikä sitä, että tasavallan presidentin päätehtävä on pitää kaikissa olosuhteissa huoli siitä, että Suomessa rauha säilyy. Sen lupaan tehdä, mutta tiukan paikan tullen olen myös valmis tekemään vaikeita päätöksiä, joilla taataan maamme turvallisuus.

Meidän on edistettävä rauhaa myös maailmalla. Presidentti Martti Ahtisaari oli yksi maailmanhistorian merkittävimmistä rauhanvälittäjistä. Hänen perintöään meidän on vaalittava ja jatkettava. Aina kun meille annetaan mahdollisuus välittää rauhaa, me olemme siihen valmiita. Diplomatian ohella puolustusvoimiemme valmius ja toimintakyky on kriittinen osa kykyämme ylläpitää rauhaa.

Yhteiskuntamme tärkeimmät kulmakivet ovat luottamus, oikeudenmukaisuus ja yhteisöllisyys. Jos joku ei pärjää, silloin me yhdessä autamme. Avoin yhteiskuntamme perustuu sananvapauteen, toimivaan kansalaisyhteiskuntaan ja oikeusvaltioon. Pitäkäämme niistä kiinni.

Vaalikaamme siis niitä perinteitä, joilla Suomea on rakennettu koko itsenäisyytemme ajan. Olemme sitkeä, sisukas ja sivistynyt kansa. Emme anna periksi. Olemme valmiita taistelemaan arvojemme puolesta.

Meidän on vältettävä kahtiajakautumista. On aina helpompi esittää mielipide kuin kuunnella, mitä toisella on sanottavaa. Keskittykäämme siis niihin asioihin, jotka meitä suomalaisia yhdistävät. Panostakaamme turvallisuuden lisäksi henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin - siis kulttuuriin, sivistykseen ja liikuntaan. Ne yhdistävät meitä.

Elämme keskellä nopeasti etenevää teknologian vallankumousta. Se muuttaa talouden ja tavan, jolla teemme töitä. Se muuttaa politiikan ja tavan, jolla me kommunikoimme. Ja se muuttaa tieteen ja jopa tavan, jolla me määrittelemme ihmisyyden.

Elämme maailmassa, jossa tekoäly ja robotisaatio kykenevät tekemään paljon asioita, joita me ihmisinä aiemmin teimme. On kuitenkin yksi asia, joissa me ihmiset olemme edelleen parempia, nimittäin empatia, välittäminen.

Sain ystävältäni pari viikkoa sitten viestin. Hän kirjoitti seuraavasti: ”Sinä tiedät minun ajattelevan aina niin, että loppujen lopuksi on enemmän asioita, jotka yhdistävät kuin erottavat. Politiikassa harvoin väri ratkaisee. Enemmän siellä vaikuttaa kyky avata mielensä toiselle ja toisenlaisille ajatuksille. Tulla puoliväliin vastaan, haastaa, väitellä tiukastikin mutta silti rakentaa siltoja ja hakea kompromisseja. Jos on tahtoa, aina löytyy tie eteenpäin. Mutta ennen kaikkea tärkeintä on kuitenkin nähdä ihminen ja antaa tilaisuus.”. Tässä taitaa olla viesti meille kaikille. Aivan jokaiselle.

Tasavallan presidenttinä johdan ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Pidän suuressa arvossa hyvää yhteistyötä eduskunnan kanssa. Aion omalta osaltani pitää huolen siitä, että yhteistyömme on saumatonta. Ulkopolitiikka on johdettunakin joukkuepeliä.

Suomi on monella mittarilla mitattuna maailman paras maa. Pitäkäämme yhdessä huoli siitä, että se on sitä vastaisuudessakin. Tulen Suomen tasavallan 13. presidenttinä antamaan kaikkeni isänmaan eteen, joka ikinen päivä. Tehtävä on ihmistä suurempi. Presidentti seisoo aina edeltäjiensä hartioilla, sydämessään Suomen kansalta saatu luottamus.

Ryhdyn nyt kaikin voimin ja päättäväisenä edistämään kansamme menestystä. Lupaan tehdä töitä avoimen, turvallisen ja kansainvälisen Suomen puolesta. Lupaan joka käänteessä puolustaa demokratiaa, sananvapautta ja oikeusvaltiota. Lupaan kuunnella, keskustella ja välittää. Lupaan taistella sen puolesta, että Suomi on jatkossakin hyvä maa - maailman paras maa meille suomalaisille.

Kiitos.

Aihealueet
Täysistunto