Naisiin kohdistuva väkivalta on yksi Suomen laajimmista ihmisoikeusongelmista. Lähes puolet suomalaisista naisista kokee väkivaltaa elämänsä aikana. Väkivaltaa kokeneille on oltava tarjolla tukea ja turvaa sillä minuutilla, kun he hakevat apua. Kuitenkin viime vuonna pelkästään pääkaupunkiseudulla noin 300 henkilöä on jäänyt ilman tarvittavaa turvakotipaikkaa. 

Suomi on ratifioinut Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen eli Istanbulin sopimuksen. Sopimus tuli Suomen osalta voimaan 1.8.2015. Sopimuksen artikla 23 velvoittaa Suomea lisäämään turvakotipaikkoja ja toteuttamaan määrän lisäyksen siten, että turvakotiverkosto on alueellisesti kattava ja esteetön. Sopimuksen määrittelemä minimitaso on Suomen osalta 500 paikkaa, kun nyt niitä on 114. 

THL:n selvityksen mukaan turvakotiverkoston saattaminen minimitasolle maksaa noin 40 miljoonaa euroa. Talousarviossa esitetään turvakotitoimintaan ensi vuodelle rahoitusta 11,55 miljoonaa euroa. Naisiin kohdistuvasta väkivallasta aiheutuu yhteiskunnallemme vuosittain miljardiluokan kustannukset. Euroopan tasa-arvoinstituutti EIGE on arvioinut vuonna 2014, että naisiin kohdistuvan väkivallan aiheuttamat kulut Suomessa ovat yli 2 miljardia euroa vuodessa. Investoiminen naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen tuo yhteiskunnalle säästöjä, puhumattakaan valtavan inhimillisen kärsimyksen vähenemisestä. 

Kun väkivallan uhkaa kokeva nainen tunnistaa olevansa vaarassa, on hänellä oikeus suojeluun. Tämä oikeus ei toteudu. YK:n kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) toimeenpanoa valvova asiantuntijakomitea on toistuvasti kiinnittänyt huomiota puutteisiin Suomen naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä. Puutteiden vuoksi CEDAW-komitea edellyttää, että Suomi toimittaa lisäraportin naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn edistymisestä vuoden 2016 helmikuuhun mennessä. 

Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaiset toimet on Suomessa systemaattisesti aliresursoitu. Aliresursointi on yksi rakenteellisen syrjinnän muoto.