Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Pula sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöistä sekä varhaiskasvatuksen ammattilaisista syvenee. Tarvitsemme nopeasti konkreettisia toimia, jotta turvaamme korvaamatonta työtä tekevien sote- ja varhaiskasvatuskentän ammattilaisten riittävyyden. Tilanne on vakava, eikä alaa kannatella enää pelkillä tsemppipuheilla tai kiitoskorteilla. Kyseisillä aloilla on tehty tähänkin saakka työtä niukoin resurssein, eikä varaa alimiehitykselle ole.
Sekä varhaiskasvatuksessa että sosiaali- ja terveysalalla kuormittavuus on ollut jo pitkään kovaa ja henkilöstön saanti epävarmaa. Koronapandemia on pahentanut tilannetta entisestään. Jotta lisääntyneisiin haasteisiin voidaan vastata, tulee tarkastella sekä sitä, miten aloille saadaan lisää työvoimaa, että myös sitä, miten ammattilaiset alalla pidetään.
On selvää, että kyseisten alojen pitovoimasta puhuttaessa tulee tarkastella keinoja työhyvinvoinnin lisäämiseksi. Tutkimuksen valossa hoivatyössä kuormitusta aiheuttaa etenkin työvoiman riittämättömyydestä johtuva kiire ja hierarkkinen työympäristö, joka synnyttää työn autonomian puutetta tarkoittaen sitä, ettei omaan työhön voi vaikuttaa. Panostuksia tarvitaankin myös johtajuuteen. Lisäksi alan työ- ja loma-ajat ovat epäsäännöllisiä ja epätyypilliset työsuhteet ovat yleisiä. On paljon keikkatyötä, sijaisuuksia ja pätkätöitä, jotka luovat epävarmuutta.
Hoitajapula on todellinen riski koko terveydenhuoltojärjestelmällemme. Varhaiskasvatuskenttä taas ei voi pitää yhteiskuntamme rattaita pyörimässä ilman tekijöitä. Työvoiman puuttuminen heikentää merkittävästi suomalaisten saaman hoidon laatua, saatavuutta ja yhdenvertaisuutta. Samalla työntekijöiden vähäisyydestä johtuva kiire lisää jo valmiiksi haastavan työn kuormittavuutta, mikä johtaa työntekijöiden uupumiseen ja jopa alan vaihtoon. Syntyy itseään toistava kehä.
Suomi tarvitsee nyt pikaisella aikataululla asiantuntijoiden arviointiin perustuvan toimenpideohjelman sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen ammattilaisten työvoimapulan ratkaisemiseksi ja hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi sisältäen sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimia.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,