7.1
Yrittäjän eläkelaki
89 §. Ansiorajojen, rahamäärien, vuotuisen työtulon ja kokonaistyötulon tarkistaminen palkkakertoimella. Pykälässä säädetään YEL:n erilaisten raha- ja rajamäärien tarkistamisesta palkkakertoimella. Pykälän otsikkoa ja 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että niissä mainittaisiin myös vuotuisen työtulon tarkistaminen. Momenttiin lisättäväksi ehdotettava vuotuisen työtulon tarkistaminen palkkakertoimella tehdään nykyisin ehdotettua säädöstä vastaavalla tavalla Eläketurvakeskuksen ohjeiden ja vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti.
95 a §. Päätösten perusteleminen. Pykälässä säädetään hallintolakia täydentävästi päätöksen perustelemisesta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa sääntelyä päätösten perusteluista täydennettäisiin eläkelaitosten työtulojen arviointia koskevan yhdenmukaisen käytännön valvontaa ja YEL:n toimeenpanon kehittämistä varten. Momentin mukaan eläkelaitos kirjaisi työtulon vahvistamisen perusteena käytetyt, erityisesti 112 §:n 2 momentin, tiedot yrittäjän työtulon vahvistamisesta annettavaan päätökseen. Myös vakuutushakemuksessa kysytyt yritystoimintaa koskevat tiedot kirjattaisiin päätökseen. Eläkelaitoksen on kirjattava päätökseensä perustelut myös silloin, kun työtulo vahvistetaan työtulon tarkistamisen jälkeen.
Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin, että työtulon vahvistamista koskevaan päätökseen ei sovelleta hallintolain 45 §:n 2 momentin 4 kohtaa, jonka mukaan päätöksen perustelut voidaan jättää esittämättä, jos päätöksellä hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista eikä muilla ole oikeutta hakea päätökseen muutosta. Tällöin hallintolain pääsäännön mukainen päätöksen perusteluvelvollisuus tulisi selkeästi koskemaan kaikissa tilanteissa myös työtulon vahvistamista koskevaa päätöstä, jolloin olennaiset asiaan vaikuttaneet tiedot tulisi kirjata kaikkiin työtulon vahvistamista koskeviin päätöksiin, myös niihin, joissa työtulo vahvistetaan yrittäjän hakemuksen mukaisena. Päätökseen kirjattujen tietojen ja niistä tehtyjen, päätökseen kirjattujen, johtopäätösten perusteella yrittäjän ja myös muun ulkopuolisen tahon tulisi voida selkeästi päätellä, millä perustein päätöksessä vahvistettuun työtulon määrään on päädytty. Tällöin myös ulkopuolinen taho, kuten muutoksenhakulautakunta tai tuomioistuin, voisi nykyistä paremmin arvioida päätöksen lainmukaisuutta. Käytännössä tämä menettely toteuttaisi myös nykyistä paremmin hallintolain päätösten perustelua koskevan velvoitteen. Säännöksellä ei rajoitettaisi hallintolain mukaista velvoitetta päätösten perustelemiseen, vaan täydennettäisiin työtuloa koskevan päätöksen osalta perusteluilta edellyttävää sisältöä. Päätösten perustelua koskevan hallintolain sääntelyn mukaisesti eläkelaitoksen tulee perustella työtulon vahvistamista koskeva päätös myös muutoin eli jatkossa esimerkiksi siltä osin, miten 112 §:n 2 momentin tiedot vaikuttavat työtulon tasoon.
112 §. Työtulon määrä ja vahvistaminen. Pykälässä säädettäisiin yrittäjän työtulosta ja sen vahvistamisessa käytettävistä tiedoista. Pykälän otsikkoa muutettaisiin sisältöä vastaavasti. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti työtulon määritelmästä. Momentin mukaan yrittäjän työpanosta vastaava työtulo olisi se palkka, joka olisi kohtuudella maksettava, jos yrittäjän työn tekisi joku toinen yhtä ammattitaitoinen henkilö yrittäjän sijasta tai joka keskimäärin vastaa kyseisestä työstä maksettua korvausta. Työtulon on siten vastattava yrittäjän työpanoksen taloudellista arvoa, ei yritystoiminnan taloudellista tulosta.
Pykälän 2 momentti on uusi. Ehdotetulla 2 momentilla täsmennettäisiin voimassa olevan yrittäjän eläkelain sääntelyä työtulon määrittämisessä käytettävistä tiedoista. Täsmennyksillä tuettaisiin työtulon yhdenmukaista vahvistamista yksittäisissä arviointitilanteissa ja eri eläkelaitoksissa. Huomioon otettavista tiedoista säätäminen auttaisi paitsi eläkelaitoksia myös yrittäjää itseään arvioimaan työtulonsa tasoa nykyistä täsmällisemmin. Eläkelaitoksen tulee huolehtia myös hallintolain mukaisesta selvittämisvelvollisuudestaan siten, että asia tulee riittävästi ja asianmukaisesti selvitettyä.
Momentissa määriteltäisiin palkaksi ja korvaukseksi yksityisen sektorin kyseisellä toimialalla kokoaikaisesti työtä tekevien mediaanipalkka. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että jos yksityisen sektorin saman toimialan kokoaikaisen työntekijän mediaanipalkka on 30 000 euroa vuodessa, kokoaikaista työtä tekevän yrittäjän työtuloksi vahvistettaisiin 30 000 euroa, ellei momentissa mainituista muista tiedoista muuta johdu.
Tilastokeskuksen tietoina on saatavilla kokoaikaisten työntekijöiden keski- ja mediaanipalkkatietoja. Yksityisen sektorin kuukausipalkkaisilla kokoaikaisuuden määrittely perustuu palkkarakennetilaston tavoin pääsääntöisesti viikkotyöaikaan. Kokoaikaisiksi palkansaajiksi määritellään tilastossa ne palkansaajat, joiden säännöllinen viikkotyöaika on yli 90 prosenttia kyseisen alan yleisestä työajasta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä tiedoista, jotka eläkelaitos ottaa huomioon työtuloa vahvistaessaan. Näitä olisivat tiedot yrittäjän ammattitaidosta, kokemuksesta sekä muusta yrittäjätoiminnan laadusta ja laajuudesta. Selvityksenä voidaan ottaa huomioon esimerkiksi tietoja yritystoiminnan kausiluonteisuudesta tai ympärivuotisuudesta, koko- tai osapäiväisyydestä, työntekijöiden määrästä, liikevaihdosta tai muista seikoista, joilla voi olla merkitystä työpanoksen taloudellisen arvon määrittämisessä. Tällaisia tietoja olisivat esimerkiksi viikkotyötuntien määrä, yritystoiminnan harjoittaminen sivutoimisena kokoaikaisen palkkatyön ohella sekä saadut tai arvioidut vuotuiset työkorvaukset tai laskutuspalveluyrityksen kautta laskutetut palkkasuoritukset. Myös yrittäjä itse voi antaa edellä kuvattua tietoa ja selvitystä omaa yrittäjätoimintaansa koskien. Esimerkiksi aloittavalle yrittäjälle ei välttämättä ole vielä kertynyt yritystoiminnan työllistävyydestä kertovaa tietoa, jolloin yrittäjä itse saattaa olla ainoa tietolähde hänen kohdallaan soveltuvasta työpanoksen määrästä.
Pykälän 2 momentin 2 virke tarkoittaisi sitä, että 2 momentin 1 virkkeen perusteella määräytyvästä työtulosta voitaisiin poiketa näiden tietojen perusteella. Jos yrittäjätoiminta on esimerkiksi osa-aikaista siten, että yrittäjän viikkotyötuntimääräksi voidaan luotettavan selvityksen perusteella arvioida olevan keskimäärin 20 tuntia viikossa, työtuloksi vahvistettaisiin puolet yksityisen sektorin kyseisen toimialan kokoaikaista työtä tekevien mediaanipalkasta. Työtulo voitaisiin vahvistaa mediaanipalkkaa korkeammaksi esimerkiksi silloin, kun yrittäjän työpanoksen arvo on laskutustietojen perustella alan mediaanipalkkaa korkeampi. Laskutustietojen perusteella työpanoksen arvo voisi olla myös mediaanipalkkaa matalampi. Vastaavasti työtulo voitaisiin vahvistaa mediaanipalkkaa matalammaksi myös silloin, jos yrittäjä esittää riittävän selvityksen siitä, että hänen ammattitaitonsa ei vielä ole keskitasolla. Näin voisi olla esimerkiksi sen vuoksi, että yrittäjällä on vain vähäinen kokemus vastaavassa ammatissa toimimisesta, kuten esimerkiksi vastavalmistuneen sähköasentajan kohdalla. Näitä esimerkkejä ei tule pitää tyhjentävänä luettelona huomioon otettavista tiedoista tai niiden vaikutuksesta työtuloon.
Ehdotetun 2 momentin tietojen perusteella voitaisiin useimmissa tapauksessa määrittää työtulo riittävän täsmällisesti 1 momentin mukaiselle tasolle. Koska yhtä, kaikille yrittäjille poikkeuksetta sopivaa työtulosääntöä ei kuitenkaan ole, eläkelaitoksen tulisi käyttää työtulon vahvistaessaan kokonaisharkintaa ja ottaa huomioon tasapainoisesti kaikki sillä olevat ja sille esitetyt tiedot, kun niillä on vaikutusta 1 momentin mukaan määräytyvään yrittäjän työtuloon.
Eläketurvakeskuksesta annetun lain (397/2006) 2 pykälän 6 kohdan mukaan Eläketurvakeskuksen tehtävänä on antaa eläkelaitoksille suosituksia yhdenmukaisen soveltamiskäytännön varmistamiseksi yksityisten alojen työeläkelakien, niiden nojalla annettujen asetusten ja muiden määräysten soveltamisesta. Nyt annettavan YEL-työtulon sääntelyä koskevan muutoksen yhteydessä ehdotetaan lisättäväksi Eläketurvakeskuksesta annetun lain 2 §:än uusi 8 kohta, jossa Eläketurvakeskuksen tehtäviin lisätään velvollisuus ylläpitää 6 kohdassa tarkoitettujen soveltamissuositusten tukena yrittäjän eläkelain 112 §:n 2 momentissa tarkoitettuja työtulon määrittämisessä tarvittavaa tietopohjaa.
Pykälän 3 momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan lain säännös työtulon arvioimisesta, kun yrittäjällä on useita yritystoimintoja. Säännöksen sisältö säilytetään ennallaan. Sen mukaan, jos yrittäjällä on useita yrittäjätoimintoja, hänen työtulonsa lasketaan näihin yrittäjätoimintoihin yhteensä käytetyn työpanoksen perusteella. Momentissa säädettäisiin lisäksi uutena työtulon vahvistamisesta tilanteessa, jossa vakuutus yritystoiminnan jatkuessa siirretään toiseen eläkelaitokseen. Tällöin eläkelaitos ei voi vahvistaa samaa yritystoimintaa koskevaa työtuloa aiempaa alemmalle tasolle, ellei siihen ole erityistä syytä, kuten yrittäjän työpanoksen määrässä tapahtuneita muutoksia. Säädöksen tarkoituksena on vähentää tilanteita, jossa yrittäjä voi alivakuuttaa työnsä siirtämällä vakuutuksensa matalampaa työtuloa tarjoavaan eläkelaitokseen.
Ehdotetun pykälän 3 momenttiin sisältyisi myös voimassa olevan lain pykälän 1 momentin säädös suurimmasta lainmukaisesta työtulosta. Euromääräinen raja säilyisi ennallaan. Laissa mainittu euromäärä vastaisi 89 §:n 2 momentin mukaista palkkakertoimen arvoa yksi (1,000) vuonna 2004. Raja on 187 625 euroa vuoden 2022 tasossa.
112 a §. Työtulon muutokset ja tarkistaminen. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan 112 §:n säännökset työtulon takautuvan muuttamisen kiellosta sekä muuttamisesta silloin, kun yrittäjälle myönnetään työkyvyttömyyseläke.
Uusina säännöksinä pykälässä ehdotetaan säädettäväksi yrittäjälle aiemmin vahvistetun työtulon tarkistamisesta ja tarkistamiseen liittyvästä menettelystä. Pykälän 2 momentin mukaan työtulon taso tarkistettaisiin säännöllisesti joka kolmas vuosi kaikissa vakuutuksissa. Eläkelaitos tarkistaisi yrittäjälle aiemmin vahvistetun työtulon sen kalenterivuoden aikana, jolloin tulee kuluneeksi 3 vuotta edellisestä työtulon vahvistamisesta. Eläkelaitos tekisi yrittäjälle kirjallisen ehdotuksen tarkistuksen vireille tuloa seuraavan toisen kuukauden alusta lukien sovellettavasta työtulosta.
Eläkelaitos tekisi yrittäjälle työtuloehdotuksen niiden 112 §:n 2 momentissa tarkoitettujen tietojen perusteella, jotka ovat eläkelaitoksen saatavilla. Saatavilla olevia tietoja voisivat olla muun muassa yrittäjän toimiala ja yrittäjätoiminnan laajuutta ja kehittymistä koskevat tiedot, toimialan mediaanipalkka sekä yrittäjätoiminnan laajuutta kuvaavina tietoina esimerkiksi toimialaa ja yrityksiä koskevaa liikevaihtotietoa, yrityksen palkatun henkilöstön määrä, YEL-vakuutetun yrittäjäuran pituus ja tieto muusta vakuutetusta työskentelystä. Eläkelaitos tekisi saatavilla olevien tietojen sekä mahdollisesti muiden yrittäjän ilmoittamien tietojen perusteella eläkelaitos tekisi yrittäjälle työtuloehdotuksen. Jos yrittäjä hyväksyisi eläkelaitoksen ehdotuksen työtulosta sellaisenaan tai ei reagoisi ehdotukseen laissa asetetussa määräajassa, eläkelaitos tekisi tarkistuksen vahvistamalla uuden työtulon tekemänsä ehdotuksen mukaisena. Yrittäjä voisi tarvittaessa täydentää yrittäjätoimintaansa kuvaavia tietoja ja esittää selvitystä, jos työtulossa yrittäjän käsityksen mukaan tulisi huomioida myös muita kuin ehdotuksessa jo huomioituja tietoja, ja jos työtulo tulisi yrittäjän käsityksen mukaan vahvistaa muulle kuin eläkelaitoksen ehdottamalle tasolle. Tutkittuaan mahdollisen yrittäjän esittämän selvityksen ja sen vaikutuksen työtuloon eläkelaitos vahvistaisi yrittäjälle uuden työtulon.
Uusi tarkistettu työtulo tulisi voimaan tarkistukseen ryhtymistä seuraavan toisen kalenterikuukauden alusta. Tarkistuksen seuraava ajankohta laskettaisiin siitä hetkestä, kun yrittäjälle on annettu uudesta työtulosta suositus joko kirjallisella ehdotuksella tai ehdollisella päätöksellä. Työtulo tarkistettaisiin siten siitä ajankohdasta alkaen, jolloin tarkistus on tullut vireille, vaikka työtulosta annettaisiin yrittäjän selvityksen jälkeen uusi päätös. Käytännössä työtulojen säännöllinen tarkistaminen voitaisiin porrastaa eläkelaitoksissa esimerkiksi YEL-vakuutuksen aloitusajankohdan mukaan siten, että kaikkia työtuloja ei tulisi tarkistettavaksi samaan aikaan vuodesta. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että työtuloehdotus voitaisiin myös antaa tarvittaessa ehdollisena päätöksenä, joka tulisi voimaan, ellei yrittäjä reagoisi ehdolliseen päätökseen säädetyssä ajassa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tarkistettavien työtulojen rajaamisesta siten, että eläkelaitos ei tekisi 2 momentin mukaista ehdotusta uudesta työtulosta, jos aiemmin vahvistettu työtulo muuttuisi 112 §:n 2 momentin tietojen perusteella arvioituna enintään 5 prosenttia aiemmasta. Rajauksella vähennettäisiin eläkelaitokselle aiheutuvaa epätarkoituksenmukaista hallinnollista työtä niissä tilanteissa, joissa työtulo on jo aiemmin vahvistettu lain edellyttämälle tasolle eikä työtuloon ole tullut merkittävää muutosta.
Jos yrittäjän nykyinen työtulo vastaisi vähintään edellä 112 § 2 momentin mukaista mediaanipalkkaa, ei eläkelaitos tekisi yrittäjälle uutta työtuloehdotusta. Asiaan palattaisiin 3 vuoden kuluttua uudelleen. Tästä voitaisiin tiedottaa yrittäjää vuosittain tehtävän palkkakerrointarkistuksen yhteydessä.
Pykälän 4 momentin mukaan työtulo voitaisiin nykyistä 112 §:ä vastaavasti tarkistaa myös yrittäjän omasta pyynnöstä. Säännös mahdollistaisi tarkistamisen myös silloin, kun eläkelaitos ei 2 momentin mukaan oma-aloitteisesti ehdottaisi uutta työtuloa. Momenttiin sisältyisi myös säännös siitä, että eläkelaitos voisi myös muissa kuin 2 momentin mukaisissa tilanteissa tarkistaa omasta aloitteestaan työtulon. Eläkelaitoksella on velvollisuus valvoa, että sen vakuuttamat yrittäjät täyttävät lain mukaiset ilmoittamis- ja vakuuttamisvelvoitteensa.